Joululahjasatoa

Vähän niinkuin vaatteet on mun aatteet, linkit on sun vinkit:

Tämä koko hela hoito (...eh, se alkuperäinen) tuli katsottua ja kohta katsotaan uudelleen. Mielenkiintoisin letkauttava dvd-paketti sitten ikinä.

Tämä lapsuuden muisto ei ole vielä poistunut paketistaan, mutta koska siinä oli mukana SOIVA paketti, joka lienee piinannut postinkantajia Englannista Suomeen koko kahden viikon ajan, saakoon se vielä toisenkin linkkivinkin.

Ja siihen liittyen, eri taholta ja edellisestä tietämättä yksi tällainen (♥KIITOS, SEIJA!♥)

Jouluna sai repeillä tämän vuoksi... ja bonuksena vielä traileri ranskaksi, jotta tämä touhuni vaikuttaisi asteen verran aikuisemmalta ja hienostuneemmalta. Tässäkin muuten diskotaan, tosin olen jo saanut itselleni goottivaatteet: kuljen mustassa tukassa ja pääkallopaidassa, joten kaikki hyvin. (Äh, vielä pitää mainita tämä ektoplasmaisin pikkupeli ikinä).

Kahvia juon juhlatilanteissa Talviyöstä - jos uskallan. Käyvät aika hintaviksi nuo astiastot Huuto.netissä. Tämäkin meillä on, mutta se pehmustetaan nyt pumpulilla kassaholviin. Mikäli linkki on vanhentunut: vihreä muumimuki 90-luvun alusta myyty tonnilla. Siis euroja.

Piirustelua lienee luvassa myös tulevaisuudessa. Paperin unohdin ottaa lomapaikkaan mukaan, joten aika tuli lähinnä vietettyä syöden ja nukkuen. Mikä näkyykin lievissä arkeen-paluu-ongelmissa.

Uh, eilen lojuin koomaisena tunnin kylpyammeessa, tänään tuplasin. Mutta eiköhän elämä ala hiljalleen taas vakiintua normaaliraiteilleen. Eli: pitänee soittaa Adoben tukeen, kun Illustrator ei toimi; kone on kumman hidas ja viiveellä; töitä on jonossa hurjat määrät eikä Coloriaan ehtinyt tälläkään semilomalla koskea.

Hyvää uutta vuotta, kansalaiset!
Varokaa hulluja kaneja!

Hyvää joulua!

---- Joulukortti niille, jotka eivät vielä ole joulufiiliksissä (muuta joulumoodiin liikuttamalla hiirtä kuvan päällä)
coloria.net/xmas/06

---- ja joulutervehdys niille, joilla joulun henki on jo löytynyt
www.coloria.net/xmas/06/merryxmas.html

Ukelele Orchestra - Dy-na-mi-tee

Joo joo, täällä ollaan edelleen (kiitos taas huolenpidosta). Pari viikkoa olin käytännössä ilman konetta, kun piti korjaamisen jälkeen asennella taas paikalleen kaikenlaista. Vielä puuttuu digi-tv-plugi, mutta melkein kaikki muu varmaan onkin... Ja nyt on toinen kone vieressä, pieni ja suloinen läppäri, joka pelastakoon, jos tulee taas vastaavanlainen romahdus konerintamalla. Miten osuikaan **taas** kaikkein kiireisimpään aikaan? Viimeisen viikon olen tehnyt aivan käsittämättömiä 25/24 työpäiviä tautisena. Periaatteessa on mukavia projekteja, mutta stressiastetta on lisännyt, kun aikataulut ovat sekaisin ja projekteja päällekkäin ehkä liikaakin. Pääkapasiteetti on aika kovilla. Onneksi jotain loppuunkin aina saatetaan - jossain vaiheessa.

Tänään päivä Tampereella, vaellusta paikasta toiseen. Ihastuttavaa parsakaalikeittoa Pintassa (...ja tätä en koskaan olisi uskonut sanovani - siis että sosekeitto voi olla ihastuttavaa). Onneksi se vaniljakahvilakin (oikeaa nimeä en muista) oli paikallaan vielä ja sieltä sai mutakakkuakin, eli kaikki hyvin valtakunnassa ja joulufiilis alkaa heräillä. Fyysisestikin alkaa toipua. Matkan väriaspektista enemmän coloria-blogissani parin päivän kuluttua.

Ihmiset ovat muistaneet minua pääkalloisilla asioilla, mikä on aina hyvä. Nyt on tuossa pöydällä neljä pyyhekumia ja kaksi sormusta (kiitos joulukalenterini luojan aka Timpan) ja Lealta sain animaatiokallosen muutama päivä sitten. Eli JEE, lahjojakin tuLEE.

City of Prague Orchestra - Dr Who Theme

Viime viikon tapahtumat tiivistettynä:

Näin neliön.

--

Koska sanat piileskelevät jossakin, siirryn vähäsanaiseen pelottelutaktiikkaan.



Ja katso myös hieno video White Christmas... Eh.

Tenacious D - Master Exploder

NO, EN OLE EDELLEENKÄÄN KUOLLUT. Kiitos vaan kysymästä - mutta alkaahan tuo aika pelottavalta tuntua, kun olen pari päivää verkosta pois ja heti huolestutaan. Merkki siitä, että olen sitten oikeasti nörtähtänyt liikaa.

Muutama päivä sitten - juuri, kun olin kertonut Janille suuresta ahdistuksestani (joka johtui siitä, että pyyhkäisin kuuden tunnin työt jonnekin ulkoavaruuteen, kun painoin vahingossa siirtovaiheessa sitä kirottua delete-näppäintä, joka näistä koneista pitäisi poistaa) - koneeni sammui. Ja käynnistyi vähän matkaa uudelleen ennenkuin sammui ja käynnistyi vähän matkaa uudelleen ennenkuin sammui ja...

Sainhan tuon lopulta huollosta kotiinkin, mutta se piti vielä heti takaisin, koska kotiinpaluun jälkeen se käynnistyi vähän matkaa uudelleen ennenkuin sammui ja käynnistyi vähän matkaa uudelleen ennenkuin sammui ja... Eli elämäänsä murmelina edelleen.

Tulihan tuo lopulta kotiin kunnossakin, vaan nyt on sitten työntäyteinen kriisiaika. Onneksi ohjelmia ei tarvi asennella ja kaikki on tallessa...

Kimmo lähetti oikein osuvan linkin: Tee kello kovalevystäsi.

Jos jollakin on lisää käytännönohjeita näille rakkineille, jotka saavat meistä pian yliotteen, kirjoittakoot ohjeensa tai linkkivinkkinsä.

Marilyn Manson - This is Halloween

Live Herring on tältä vuodelta ohi. Vielä henki pihisee.

Hienoa, kun on ihmisiä, jotka ilmoitautuvat ottamaan iiiisojakin vastuualueita käytännössä nollatiliä vastaan. Ilman vapaaehtoisjoukkuetta ja esimerkiksi Jyväskylän taidemuseon ja Keski-Suomen taidetoimikunnan suurta tukea Live Herring olisi ollut varsin nimensä vastainen.

Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olivat mukana tekemässä ja tukemassa projektia ja teille, jotka vierailitte näyttelyssä!

Kuvia ja lyhyitä sanoja voi käydä tutkailemassa Live Herring -blogista: liveherring06.blogspot.com ja myös mediataiteilija Outi Kotalan työpajassa syntyneitä kyliä voi käydä katsomassa osoitteessa www.liveherring.org/projects/my-village

Live Herring - TULKAA TUSTUSTUMAAN

Live Herring on parhaillaan meneillään. Näyttely on auki lauantaina vielä kuuteen saakka ja sunnuntaina 11-16. Sisäänpääsy on ilmainen.

Näyttelyssä voi osallistua myös työpajaan, jonka vetää mediataiteilija Outi Kotala. Työpajaan osallistuminen ei vaadi mitään teknisiä taitoja, kunhan kynä suurinpiirtein kädessä pysyy.

Työpajaan voi osallistua myös verkon kautta osoitteessa www.liveherring.org/projects/my-village. Osallistuminen on helppoa: tee kuva ja tallenna se koneellesi. Klikkaa tyhjää kohtaa kartasta, hae kuva lomakkeeseen ja lähetä se!

Uhmatkaa säätä ja tulkaa paikalle tutut ja tuntemattomat!

Live Herring -tapahtumia voi seurata blogin välityksellä: liveherring06.blogspot.com

Snow Patrol - Chasing Cars

Tänään liikkeelle astetta järeämmin.

Iso juttu oli tämän päivän Keskisuomalaisessa. Toivottavasti ihmiset nyt löytävät Live Herringiin!

Tämän päivän mainos koskee t-paita -projektiamme. Lehtijutun pohjalta on tullut jo muutamia kyselyitä - paitoja ei ole todellakaan konttikaupalla vaan hyvinkin rajoitettu määrä. Alla tiedote!

OSALLISTU TAIDETEOKSEEN - HAE T-PAITA!

Live Herring -näyttelyssä on perjantaista sunnuntaihin 17.-19.11. jaossa rajoitettu määrä tanskalaisen taiteilijan, Sebastian Campionin t-paitoja.

Tuo kolmen (3), omaan sähköpostiisi tulleen roskapostiviestin otsikot näyttelytilaan (Opinkivi) näyttelyn avoinnaoloaikana perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Kunakin päivänä on jaossa kymmenen Campionin suunnittelemaa t-paitaa (koot: 3xS 4xM 3xL), jotka menevät kymmenelle ensimmäiselle roskapostiotsikkojen tuojille.

Roskapostiotsikot kootaan post-it -lapuille seinälle ja lähetetään näyttelyn päättymisen jälkeen Campionille.

Vain yksi paita yhdelle ihmiselle - kuudella otsikolla ei saa kahta paitaa. Ei ennakkovarauksia.

Live Herring -näyttely on esillä Jyväskylän yliopiston kampuksella, Opinkivi -rakennuksessa (Keskussairaalantie 2). Näyttely on auki to-pe 11-18; su 11-16. Sisäänpääsy ilmainen.

www.liveherring.org

Cold War Kids - We Used To Vacation

Aamu alkaa kofeiinilla.

Ja jatkuu kohta loputtomalla hyppimisellä.

Rezillos - I Can't Stand My Baby

Jokseenkin hektistä elämää. Viime yön hääräsin miltei läpi yön koneen ääressä. Parin tunnin yöunien jälkeen kaupungille asioita hoitamaan ja pikapaluu kotiin. Jooga oli dissattava, tänään olisin vain nukahtanut lattialle. Mutta asioiden paikoilleen loksahtelu jatkuu.

Toinen tarina on sitten sunnuntaina vastaanottamani kahden laskun ja megalomaanisen veromätkäyksen yhteislähetys. Kolme kirjettä (kaikissa eri postileima!) oli toimitettu väärään asuntoon huolimatta oikeasta osoitteesta. Sunnuntai-illan ratoksi kiltti naapurimme kävi työntämässä tuon harhailevan postini eteisen pääkallomatollemme. Kilttiä, ettei heittänyt roskiin ...MUTTA SIIS SUNNUNTAINA! Tuona päivänä, jolloin luulee kelluvansa turvassa autuuden pehmeässä pilvessä paossa posteljoonipeijoonia, jotka laskuja luukusta lykkivät. Vähempikin voisi lannistaa.

Tänään oli pakko soittaa Postille ihan vain siksi, kun vihdoinkin oli taas hyvä syy valittaa jostakin - mutta Posti melkein kykeni siihen, mihin sunnuntaiposteljooni ei: linjalla odotellessa kuuntelin kymmenen minuuttia banjon raikastamaa kantrimusiikkia. Kun vihdoin pääsin läpi, luurin toisessa päässä oli niiiiiiin empaattinen nainen, että luulin jo olevani piilokamerassa. Vasta jälkeenpäin tajusin metodin: ensin rääkätään hirvittävällä musiikilla ja sitten, kun ihminen on jo henkitoreissaan, langalle tulee yltiöystävällinen ihminen - ja valittajamissiolla vaeltava pääosan esittäjä lauhtuu kiltiksi lampaaksi ja antaa kaiken anteeksi.

Lukuunottamatta yllämainittua välikohtausta, elämä on ollut - ja tulee viikon loppuun olemaan - suhteellisen kalaisaa.


Lisää silakallista mainosta, tällä kertaa marjakastikkeella. Live Herringin yhteydessä järjestetään torstaina 16.11. klo 21 alkaen Vadelma.klubi Vakiopaineessa. Lisämainosta tulee myöhemmin, mutta tässä vaiheessa on jo hyvä merkata kalenteriin. Kaksi VJ:t Hypericum ja Allinone (Random Doctors) vastaavat visuaaleista ja DJ Demimonde soittaa enimmäkseen vanhaa taidepoppia, ranskalaista laulelmamusiikkia ja Tom Waits -tyyppisiä juttuja. Vadelmasta enemmän nettisivuillaan vadelma.org.
Tervetuloa!

We Are Scientists - Worth The Wait

Onpas ollut eläväistä elämää. Tai oikeastaan ennemminkin raatavaista (raadollista?) Suora seuraus on, ettei ehdi blogata.

Lähinnä elämä on kulkenut Live Herringin jyräämää uraa pitkin ja siinä sitten on sinnitelty perässä. Asiat ovat järjestyneet miltei itsekseen ja ruusuiseltahan tämä jo näyttää. Torstaina kävin kopioimassa työpajaa varten piirrospohjia, jonka jälkeen Taikun palaverissa maaninen zen-roudarimme otti teknisen urakan harteilleen ja alkoi loksautella palasia yhteen supervauhdilla. Perjantaina Toivakan Sari Keskisuomalaisesta kävi haastattelemassa, joten ensi viikolla Live Herring näkynee myös painomusteen värittämänä.

Toisaalta, vähän vapaa-aikaakin on tullut itselleen varastettua. Eilen illalla tehtiin pienimuotoinen iltakävely O'Malleys'iin ja sieltä Sohwin kautta kaartaen kotiin. Tänään illalla ehdittiin kestitä jo ystäviäkin, jotka käväisivät kahveella ennenkuin jatkoivat kotimatkaansa Helsinkiin. Vierailun jäljiltä olen pyörinytkin täällä ihan tohkeissani ympyrää. Oli niin niin niiin niin niin kivaa nähdä pitkän ajan jälkeen. Ja toinen, suorastaan hysteriaan vaivuttava syy löytyy viestin lopusta löytyvästä sitaatista.

Päivän suurin omatuotantoinen hauskuus oli, kun oikean käden sormet osuivat näppiksellä yhden napin vasemmalle. Ääniteoksesta tuli ööbuteos. Kun on tarpeeksi tiltissä, ei pienimuotoisessa elämässä näköjään suurempia vaaditakaan.

Hieno päivä, kaiken kaikkiaan.

On se hurjaa. Big Brother (kamera)mies. Meillähän käy vain kermaa.
Timpan kommentti 11.11. klo 19.59

Muse - joku keikka

(Melkein jo hukkasin itseni, kun unohdin hetkeksi, että olin siirtynyt betaversioon...)

Hitsi, että tähän aikaan alkoivat hienoa keikkaa lähettää korvieni pehmikkeeksi! Sai ihan uutta pontta työhön. Vielä pitää pari päivitystä tehdä ennenkuin pääsee unten maille. Live Herring lähestyy ja lähestyy ja samaan aikaan post-it -lappujen määrä monitorissa ja sen läheisyydessä kasvaa ja kasvaa. Ja aivotoiminta hidastuu ja hidastuu. Väsymystä ja vainoharhaa alkaa olla sopivasti ilmassa.

Tai, voisihan tämän päivän tapahtumat kertoa näinkin: kahvi oli valmista, kun heräsin; sähköpostiin tuli kaksi uutta työtarjousta heti aamulla ja ehdin ennen lähtöäni lukea positiivista palautetta Coloriasta. Vanhan kivitalon rauhallisessa sydämessä sormet juoksivat näppäimistöllä ja tervetulotoivotuksena sain eteeni karjalanpiirakan täytteineen. Kahvitauolla henkivartijasaattue johdatteli läpi sokkeloisten portaiden ja työpäivän jälkeen sain aatelismieheltä kyydin kotiin hienolla autolla. Soile hoiti t-paita-asiat kuntoon ja sain hienon omatekoisen projektikalenterini seinälle. Ja vielä yhdeltätoista illalla olisi ollut mahdollisuus syödä uunituoretta makaronilaatikkoa.

Musiikkiarvostelut ovat eniten lukemani kirjallisuudenlaji.
Timppa 28.10. klo 19.35

Clinic - Family

Wallpaper I. 2006.

Tapahtunut niin paljon ja toisaalta ollut niin raatona, että verkkoon loggautumiset ovat jääneet vähemmälle. Asiaa kyllä olisi InnoFoorumin riemuista henkiseen taantumiseen.

Väistelen omakohtaiset aiheet ja lainailen tiedotusvälineitä. Perjantain Hesarissa oli yhteen pieneen LYHYESTI-palstaan mahtunut kaksi projekteihini etäisesti liittyvää uutista.

Terike Haapoja on FF:n uusin nuori taiteilija
Finland Festivals on valinnut Terike Haapojan (s. 1974) vuoden 2007 nuoreksi taiteilijaksi. Poikkitaiteellista työtä tekevän Haapojan veistokset ovat installaatioita, videoita, teatteriesityksiä tai kaikkien näiden yhdistelmiä. -snip-

Terike on tulossa luennoimaan Live Herringiin puolentoista viikon päästä. Nathalie Aubretin & Terike Haapojan luento Crossing boundaries - On cultural organizations and artistic practices operating at the crossing of disciplines on perjantaina 17.11. klo 12.15 Juomatehtaan auditoriossa. Tervetuloa paikalle!

Taidemajakka johtaa Lahdesta Jyväskylään
Lahden ja Jyväskylän välille syntyy Suomen laajin ympäristötaiteen ketju Taidemajakka. Hämeen ja Keski-Suomen taidetoimikuntien hanke pyrkii siihen, ettei kukaan pääse taittamaan 120 kilometrin matkaa laivalla tai veneellä törmäämättä taiteeseen. -snip-

Taidemajakan sivut menivät verkkoon tässä syksyllä ja löytyvät osoitteesta www.taidemajakka.fi. Sivujen peruslayout on käsialaani, mutta niiden päivityksestä vastaavat projektin pyörittäjät.

Billy Talent - Pins and Needles

Väritettävää.

En edes jaksa änistä mitään töistä ja kaikenmaailman vastoinkäymisistä, kun kiire & sössiminen näyttää olevan normaaliarkea, eikä mikään ininällä ainakaan paremmaksi muutu. Eilen illalla monitorin edessä istutun viikonlopun päätteeksi iski kohtalainen kateus, kun Liisa ilmoitti lähtemänsä Kokoon katsomaan Basement Jaxxia. (Liisa on Lontoon lisäksi ehättänyt verkkoonkin.)
No, ulkona on sentään lunta - vaihtelua normaalinäkymään!

Tänään oli perinteinen itsensäkehittämismaanantai, eli joogaa ja sanakirjaa (olen tavoittanut K-kirjaimen). Tosin joogassa torkahdin, enkä voi etsiä lisätietoja ennakkosuunnitelmani mukaisesti sanakirjasta lukemastani kale-alkuisesta kummasta soittimesta, koska unohdin jo tuon sanan loppuosan. Muutenkin elän näköjään melkoisessa unhoituksen laaksossa - jostakin ihan oikeasta asiasta piti blogata, mutta näköjään sanoja syntyy, vaikkei asiaa ole.

Musiikkielämyksissä olen keskittynyt audacityjuttuihin. Uunituoreen Robbie Williamsin tilasin musiikinvälittäjäagentiltani ja riisuin jo kääreistäänkin, mutta soittimeen en ole uskaltanut sitä vielä laittaa. Hmm. Viimeksi taisi kestää pari viikkoa tämä viivyttely ja maanittelu, nyt ajattelin kerätä rohkeutta jo viikon sisällä.

Eihän siellä levykauppa X:ssä edes ollut sitä Robbie Williamsin limited edition -levyä. Ihan turhaan nolasin itseni.
- Timppa 27.10. agenttitehtävänsä päätteeksi -

Gothic Archies - The Wolrd Is A Very Scary Place

NIIN hillitön päivä, ettei rajaa. Koko päivän meilaillut, soitellut ja tärissyt hermostuneesti sekä työasioita että Live Herring -asioita. Ja nyt on pakko mennä koneen edestä pois, ennenkuin pää iskeytyy monitorin ruudun läpi jonkun lihaskouristuksen varjolla.

Hirveä on ollut ähinä, mutta suhteellisen paljon olen saanut aikaankin. Helpottuneena totean, että jopa on aikakin mennä vähän yli; olen ansainnutkin pienen tauon. Menen katsomaan tositeeveetä.

Linkittäkää Live Herring. Joko yllä olevalla pikku kuvasella tahi imuroikaa mieleisenne Live Herringin säläsivulta. Linkki osoitteeseen http://liveherring.org.

Ennenkaikkea, ohjelmaan kannattaa tutustua. Jotain on verkossa ja pian päivittyy. Ohjelmalehtisiä alkaa saada ensi viikolla useista pisteistä Jyväskylästä, mm. Taidemuseolta, Beckeristä ja Vakkarista. Tähän kaikessa toimeliaisuudessani laitan luentosarjan vielä aikataulun.

Live Herring -luennot
Jyväskylän yliopisto, Juomatehdas JT120

torstai 16.11. klo 12.15–16
12.15 Giovanna Di Rosario | Sensing E-poetry: awakening of the senses
13.15 Gun Holmström | On interactivity, psykokinetics and public instruments.
14.45 Kalle Kuisma, Vadelma.org | Communal art and new media

perjantai 17.11. klo 12.15-14.45
12.15 Nathalie Aubret & Terike Haapoja | Crossing boundaries - On cultural organizations and artistic practices operating at
the crossing of disciplines
13.30 Lea Turto | Verkko intiiminä tilana // suomenkielinen luento

Ilmaista on ja toivottavasti iloistakin, joten kaikki liikkeelle.

Charlotte Gainsbourg - Af607105

ClockWork. 2006.

Kaupungin uusi nettisysteemi antoi syyn kulttuurikierrokselle: ensin asiaa kaupunginteatterilla, sieltä kaffeelle taidemuseolle, josta pikapyrähdys käsityön museolle. Paluumatkalla tilitoimiston kautta koukaten pysähdys Beckerille, jossa huomasin, että on itseasiassa aivan turha kävellä kotiin saakka, koska olisi samantien pitänyt lähteä taijiin. Joten join kaffeet myös Beckerillä ja poistuin taijiin virkistyneenä. Kotiin tullessani olin varsin väsynyt (yöunta aika vähän...), mutta onnellinen. Kulttuurisaavutuksellisestikin oli aivan huippupäivä. Paitsi että näyttelyt missasin totaalisesti. Beckerinkin, vaikka vietin siellä aikaani melkein tunnin.

Mikaelin tekemät Live Herringin julisteet, flyerit ja (Arktisen Upeetan kanssa yhteinen) ohjelmalehtinen tulivat keskiviikkona painosta. Ehdimme palaveerata Nikolainkulmassa yhteistä palaverisessiotamme ja sitten tuntia myöhemmin läpikävimme vielä lisää Live Herringiä. Saimme eilen kivan sponsorinkin - päivän iloinen yllätys muutaman happaman puhelun jälkeen. Näkyy sivuillamme viimeistään ensi viikolla.

Nyt on taas sellainen olo, että kaikki sujuu yllättävänkin kevyesti. Toivottavasti jatkuu huomiseen asti. On vielä melko paljon asioita tehtävänä huomisen aikana ja uusia hienoja työjuttujakin pukkaa.

Oi, ja sain Seijalle joululahjan tehtyä (tosi-)telkkaria katsellessani! Projektia aloittaessani en tiennyt vielä vastaanottajaa, mutta ei mennyt kuin pari minuuttia, kun asia oli jo päivänselvä. Tuli niin hieno juttu, että tekisi mieli laittaa esille, mutta eihän sitä voi paljastaa.

Olen noin vuoden verran suunnitellut paperille kummallisia nukkeja, jotka joskus vielä aion toteuttaakin. Nightmare Before X-mas -nuket ovat tähän mennessä olleet hengenheimolaisia, mutta nyt vasta löysinkin hienon sivun: Strange Dolls.

Dears

Äh.

Sain just tehtyä päivän pakolliset ja nyt - JUURI NYT, kun voisi mennä nukkumaan - BBC6 kiusaa sietämättömän hienon kuuloisella Dearsin keikalla. Ei millään malttaisi jättää huomiseen, vaikka tietää, että nuo on tuolta ladattavissakin. Jotenkin juuri nyt on äärimmäisen hienoa, kun joku laulaa henkensä edestä, vaikka ei ihan joka nuotti osukaan.

Kai sitä on pakko mennä nukkumaan, kun kohta pitää taas herätäkin.

Huomenna kyllä audacityan tämän itselleni, jotta voin kuunnella hartaudella myöhemminkin.

Clark - Vengeance Drools

Vetänyt vähän tiukille. Ruumiskin (tämä, jota yritän käyttää aivoillani) jo kieltäytyy yhteistyöstä. Eilinen meni lojuen ja kituen. Kiitosta ylistin pimeydelle, joka laskeutui jo kolmen maissa iltapäivällä, eikä päästänyt sisään valon tihaustakaan. Tänä aamuna oli jo paljon parempi olo. Suorastaan energiaa puhkuen ryntäsin keskeneräisten projektien pariin ja aika paljon ehdin alta saada pois, ennenkuin Petäjäveden InnoFoorumi kutsui.

Erityisen kiinnostava oli Ulla-Maaria Mutasen (www.hobbyprincess.com) ThingLink -projekti (thinglink.org). Tavoitteena identifioida käsityötuotteita. Tosin, joku saksalainen on kahdeksan tuntia sitten hankkinut labelin itselleen: "me_myself_and_I" Made 35 years ago by my_parents in Germany. Hmph. Mikä olikaan ensimmäinen luennosta pulpahtanut ajatus, kun luennolla istuin - ja mitä muistikirjaani kirjoitin. [...] Muu vihkoon päätynyt olikin samanlaista kukkakuviota toisensa jälkeen.

---
Lauantaina oli sentään melkein oikea vapaapäivä. Tein töitä vain muutaman tunnin illalla. Päivä seikkailtiin markettireissulla. Lievä pettymys oli kyllä aina odottamani merirosvokorupelilaitteella pelaaminen. Siitä voittaa yleensä aina jonkun muovirihkaman, kun euron vain laittaa oikeasta aukosta sisään. Tällä kertaa ei tullut voittoa. :(

The Gossip - Standing in the Way of Control

Prisoner. 2006.

Paniikkia ja sydämentykytystä. Pitäisi vain pystyä keskittymään yhteen asiaan ja tehdä se kerralla loppuun ja sen jälkeen aloittaa seuraava. Mutta kun viisi deadlinea hakkaa yhtä aikaa päälle, on vähän vaikea päättää, pistääkö etualalle sen työn, josta palkka maksetaan vai sen harrastuspohjaisen työn, jossa on ihan ehdoton deadline jo mennytkin. Sitten ei osaa päättää ja jää vain pyörittämään peukaloaan paikalleen.
Muutenkin on ollut jotenkin huono startti alkuviikolle. Jos maanantai alkaa puolipaniikilla, se ei näköjään lopu ihan heti. Helpotti tosin kummasti, kun sain pari projektia pykäistyä eteenpäin kunnon askelin. Mutta inhottaa ajatus pankissa ja verotoimistossa juoksemisesta, sellaista kun on tällä viikolla luvassa.

Tänään (tai, oho, eilen) olisi ollut kuulemma tosi-tv-keskustelu teatterilla - mutta enhän sinne päässyt. Koska katsoin tositeeveetä. Ostin eilen tietokoneeseeni digikortin. Ilma-antenni toi vain yllättäviä ongelmia ja lopulta teippasin sen maalarinteipillä sivuttain töröttämään oviaukkoon. Mutta kanavat näkyy ja sehän on pääasia. Nyt voin katsoa tositeeveetä töitä tehdessänikin.

Huu. Tätä odotan.

Gotan Project - Mi Confession

Anger II. 2006.

Viime torstaina oli Timpan avajaiset Keuruulla. Mukava maanläheinen tunnelma, kuin kutsut olisi olleet. Keuruun shoppailukeskuksesta (Tiimarista siis, mistäpä muualtakaan) mukaan tarttui iso merirosvolippu - eli viikon pääkalloiset hankinnatkin tuli tehtyä.

Live Herringin tekstit on koossa, voi melkein päivän huoahtaa tässä välissä, ennenkuin muilla asioilla puuha jatkuu.

Viime viikolla näin LEGOPALIKAN näköisen ulkoisen levyaseman, joka on siitä saakka vainonnut uniani. Pakko se olisi saada. Kyllä työprojektitkin näköjään maistuvat hunajalle, kun on päämäärä, johon sitä rahaa pitäisi kerätä. Töihin siis.

- Et ymmärrä, sanoi Tuu-tikki ystävällisesti ja kohottautui sen verran, että hänen puna-valkoraitainen nuttunsa tuli näkyviin. Sillä kertosäe käsittelee sellaisia asioita, joita ei voi ymmärtää. Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
- Tove Jansson, Taikatalvi -

A&D - ja oikein englanniksi

Ai. Sattuu.

Skunk Anansie - Everyday Hurts

Eilinen päivä ansaitsisi nobelin. Alkoi masentavalla puuromaisella ololla (arjen valossa näkyvät kaikki mokat, jotka olisi saanut jättää väliin; onneksi suurimmaksi osaksi vain työhön liittyviä - ei henkilökohtaiseen elämään), puolen päivän aikoihin lähdin joogaan parhaaseen sessioon ikinä, Taidetoimikunnassa Live Herring -asioita loksahti kohdalleen ja IP:n onnistuin houkuttelemaan pahuuden teille: jättämään työt hyvän ruoan vuoksi.

Ruoka/kahvireissu kesti useamman tunnin, sisälsi hyvää ruokaa hyvissä paikoissa, hyvää musiikkia, yhteislaulua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hieman syventävää tilitystäkin, mutta se lomittui sopivasti kokonaisvaltaisen hyväluonteisen outouden orjaksi.

Parin tunnin poissaoloksi suunnittelemani joogaretki venyikin yhdeksän tunnin kokonaisvaltaiseksi virkistyssessioksi. Tänään on ollut ihan eri asenne projektien ja töidenkin kanssa, kun on latautunut. Tosin, heräsin vasta. Menen nauttimaan aamukahvin ennenkuin alan varsinaisiin töihin. Enter-nappia painamaan.

Hyvät ystävät - koti ilman helikopteria ei ole oikea koti

- Lentävä postinkantaja, Aku Ankka -

Violent Femmes - Blister in the Sun

Tuli työkriisi, kun ei meinaa aika riittää töihin, jotka ovat kaikki jo myöhässä - saati sitten tuohon Live Herringin kunnialliseen loppuunsaattamiseen. Joten mitä tein: vaihdoin kaikki blogini betaan ja muokkasin siitä eteisenmatostamme uutta hienoa taustakuvaa uuteen lookiini. Jäi projekti vähän kesken, kun into lopahti ja tositv kutsui, mutta ehkä tässä joskus vielä.

Tässäpä päivän linkkivinkkinä Tampereen koulukavereideni aikaansaannosta: jadesoturi.net. Hmph. [*kateellinen huokaus*] Palaanpa takaisin koneeni ääreen painamaan enternappia.

Liam Frost & The Slowdown Family - Paperboats

Haasteen uhri.

Työhuoneessani ei brassailla koneiden määrällä, vaan absoluuttisella, pitkälle harkitulla tyylillä.

Monitorini päällä asuu Esko, vaaleanpunainen lohikäärme. Nurkassa monitorin takana muovikukka, lahja ystävältä, ja ainoa kukkien edustaja, joka selvinnyt taloudessamme hengissä (jo yli neljä vuotta). Monitorin koristeena on muutamia kymmeniä post-it-lappusia ja puoliksi käytettyjä nenäliinoja. Vieressä on aina joko kahvikuppi (Muumi) tai tuo tehosekoittimen kippo täynnä vettä, jotta ei tarvitse koko ajan rampata hakemassa juomista.

Kaiuttimet ovat ensimmäisen koneeni Juster-kaiuttimet vuodelta 1996, mutta paremmat kuin uuden koneen mukana tulleet. Niiden välissä sijaitsee kamerani (4.0 megapikseliä, Canon ixus, Anttilasta; paitsi ei tässä kuvassa, koska se on kädessäni) sekä GBA -pelikone.

Skannerini on hautautunut paperien alle, joten en viitsi tarkistaa, minkä merkkinen se on. Samassa läjässä on myös laitteiden latureita ja piuhoja ja muuta tarpeellista ryönää. Ja paperien päällä näyttää olevan myös pussillinen tähtipaljetteja.
Huomiota kiinnittäisin myös etualan lankapuhelimeen sekä sen vieressä lojuvaan faksipaperirullaan (talossa ei ole faksia). Puhelimen vieressä oleva Timpan tekemä pahvinen rasia mutterikansineen oli aikanaan hieno, mutta nyt puhelupaniikkien aikana rei'itetty. Sulkakynän otan mukaani Tärkeisiin Palavereihin, pääkallokynän ostin pikkuveljelleni lahjaksi, mutten raaskinut antaa, kun oli niin hieno (*nyt sait sitten tämänkin selville*) ja Tiimarin kimallekynä on kaunis, mutta kirjoituskelvoton. Sukkapuikkojen yms. olemassaolon tajusin vasta tätä kuvaa tutkiessani - olen etsinyt niitä.

Jossain näkymättömissä pöydän alla on myös edullisin laserprintteri, jonka löysin. Ja siihenkin pitää kohta vaihtaa mustetta.

Harmittaa vähän, kun kuvassa ei näy hieno musta Pikku Myy -hiirimattoni.

Hyvä murtovaras, ennenkuin tulet tänne, lue tämä: kyllä nuo muiden kuvaukset arvokkaiden tavaroiden sijainnista on tarkempia ja laitteet on kalliimpia ja eksaktimpia, eikös vain? Arvokas roina löytyy varmasti helpommin muualta kuin pikku työhuoneestani. Varsinkin, kun huoneeni vaihtaa orgaanisesti muotoaan joka ilta. Ja Esko siinä monitorin päällä on äkäinen ja sillä on terävät hampaat.

Eh.

Knife - Like A Pen

Anger. 2006.

&%)Q%&&W"/(&(/%#####½!

Ulkona oleva sää korreloi aika hyvin mielialani kanssa. Päässä asuu moukarimies, aikataulu mättää kaikessa, enkä saa mitään tehtyä. Live Herringiin tulvii postia, joihin en nyt pysty vastaamaan - ja ne varsinaiset palkkatyöt eivät ole enää kohta palkkatöitä, koska en saa niitä tehtyä. Tunti meni Colorian foorumiin tulleiden spämmien poistamiseen ja kiellettyjen ip-osoitteiden sun muiden värkkäämiseen. Jonkinlaisia kieroja kiksejä sain siitä, että olen saattanut jonkun semiraivon partaalle: joku ihmetteli Colorian palautteessa, että minkä ihmeen takia sellaisia sivuja edes tehdään (ja toinen vuodatti sivujenteko-ohjeita, lainaus luettavissa Colorian logitiedoista).

Ajattelin mennä kylpyammeeseen, pimeään pesuhuoneeseen lojumaan, mutta siellä asuukin nykyään värjäysprojektini. Kai se on pakko jaksaa siivota pois, jotta pääsee kylpykuulien armolle. Ja kai se on myönnettävä itselleen, että taiji jää tänään väliin. Turha edes yrittää liikahtaa minnekään.

Onneksi tämä on suurelta osin vain väsymyksen aiheuttamaa kitinäherkkyyttä. Huomenna on todennäköisesti hilpeämpi päivä.

Ihminen yksin kärsi niin hirvittävästi tässä maailmassa, että hänen oli pakko keksiä nauru.

Friedrich Nietzsche

Damned - Love Song

Autumn. 2006.

Luin tänään taidetoimikunnassa sanakirjaa, joka valisti minua kertomalla, että HUU on suomalaisessa mytologiassa esiintyvä haamu. Se on esiintynyt etupäässä yhdyssanassa HUUNPUREMA, joka tarkoittaa itsestään syntynyttä mustelmaa. Kerrotaan, että sellainen tulee näkyviin sukulaisen kuoltua. Huu on siis vainajan henki ja huunpurema tämän vainajan hampaanjäljet.

Huuuuuu....

Imogen Heap - Headlock

Summer. 2006.

Eilen menin pirtsakkana joogaan, mutta paikka oli mummoitettu, pipari ja kahvi tuoksuivat, eikä joogamaton puolikastakaan ollut lattialla. Joten menin taidetoimikuntaan lukemaan sanakirjaa (H-kirjain meneillään). Sieltä jatkoin Nikolainkulmaan puhumaan Live Herringistä ja Arktisen Upeesta.

Kotimatkalla poikkesin poimimaan tatteja Beckerin pihasta - mutta siellä oli vain yksi, joka ei ollut madoitettu. Eikä huolta, päätynee tuokin yksilö värjäyspataan, kunhan sinne saakka pääsee. Vähän bonusyksilöitä kaivattaisiin.

Tänään koko päivä onkin kulunut Live Herringin parissa. Hommaa on ihan hirveästi ja kaikki työasiat seisoo. Pienimuotoinen paniikki puraisi muutama vartti sitten, mutta syvähengitysellä tästäkin selvinnee. Jotenkin niin hölmöltä tuntuu, kun olin etukäteen suunnitellut tekeväni kaikki ajoissa, mutta tuo verkkoyhteyden puuttuminen vesitti suunnitelman aika tehokkaasti. Taas huomaan roikkuvani aikataulun reunalla - saa nähdä, milloin tipahtaa. Laskin juuri silmät kiinni budjettia - taitaa mennä taas vähän yli.

Ai juu, toisaalle rahaa satelee. *grin* Päivi M kävi pokkaamassa sunnuntaina Kulttuurirahaston Välittämölle annetun apurahan. Välillä meillä jo resurssit olivat loppumaisillaan Välittämön kanssa ja meinattiin pistää Välittämö kiinni, mutta apuraha takasi Välittämön toiminnan jatkumisen ainakin kolmeksi vuodeksi verkossa ja kenties muutakin toimintaa. Välittämön galleriaan tuli esille yksi uusi taiteilijakin tällä viikolla: www.valittamo.org/galleria.

Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin, yritä nukkua suljetussa huoneessa, jossa on moskiitto.

- Afrikkalainen sananlasku -

Flyleaf - I'm So Sick

Meidän eteinen on nyt hieno.

Heräsin vähän yli kahdentoista - kun herätettiin. Muuten olisin varmaan nukkunut läpi koko päivän. Pakko oli kuitenkin tempaista itsensä pystyasentoon, koska televisiosta alkoi Errol Flynnin tähdittämä merirosvoelokuva: Captain Blood. *huuuu* Lisää merirosvoja tulee illalla neloselta Johnny Deppin muodossa ja parhaillaan latailen verkosta Kapteeni Kiddiä. Eilen veljeltäni saama hieno lahja (kuvassa) sopii tähän nykyteemaan vallan mainiosti. Pitänee vielä käydä ostamassa Tiimarista pääkallolippu, niin täällä alkaa näyttää kohtuullisen tyylikkäältä.

Galleria Henkevän Silakan näyttelyteemana on lokakuussa Koska... ja kutsuvieraina mikroPaliskunta-projekti ja taiteilija David Clark. Lisää töitä vastaanotetaan koko lokakuun.

Äh. Olisi ihan hirveästi tekemistä, mutta palkoihmisyys vaivaa. Sentään värjäsin hieman taas lankoja veriseitikillä. Pitäisi käydä poimimassa tatit pois tuolta tienvieriltä, kun sinne on niitä vihdoinkin ilmestynyt. Vähän, mutta kumminkin.

Vetelen lumiketjuja edestakaisin ilmaventtiilissä

- Uudet naapurit, Aku Ankka -

Anemo - Made Of Fiction

Spring. 2006.

Kohtuullinen kooma. Olin eilen ja tänään opettamassa. Yöunet ovat jääneet minimiin ja tänään alkoi jo vähän pätkiä. Tänään on yritettävä rajata vähän yötyötä, jotta opiskelijat saavat huomenna edes jotain selvää Suuresta Sanomastani. Aika hyvin olen vielä hillinnyt itseni: karttakeppi ei ole viuhahtanut kertaakaan ja olen pystynyt pitämään taipumukseni spontaaniin musikaaliperformanssiin kohtalaisen kurissa. Mutta vielä pitää kaksi päivää yrittää pinnistää.

Öinen maailma on muuttunut tosin oudon vilkkaaksi. Viime yönä kahdentoista ja yhden välillä oli sähköpostilaatikossani vilkkaampi liikenne kuin aikoihin. Taiteellisessa maailmassa liikkuu outoja viestejä, jotka käsittelevät syvällisesti postmodernismin syvää lamaa. Tässä eilinen klo yhden postitteluni:
Alkuperäinen Xanadu, minimalistisempi tulkinta em. kappaleesta ja Se, josta kaikki lähti liikkeelle.

Toisinaan on mukava olla sekopää

- Menandros -

Bat For Lashes - Trophy

Winter. 2006.

Beckerissä on tällä hetkellä aivan loistava Janne Laineen näyttely (selätti jopa visuaalisen väsymykseni) ja perjantain avajaiset olivat hauskimmat pitkään aikaan. Sopiva päivän päätös muuten aika rasittavalle ja numeropitoiselle päivälle: hain postista adsl-modeemin ja istuin verovirastossa vaikka kuinka kauan setvimässä Live Herringin ulkomaalaisten ja suomalaistenkin vieraiden palkkionmaksua. Uh.

Eilinen meni Live Herringiä säätäessä ja töiden parissa, tänään sama meininki jatkuu.

Vihataanko me enää Kaarloa?
Olen ymmälläni, laumasieluni kaipaa johdatusta. Mikaako me nyt vihataan?
- BB keskustelupalsta / hilippahilippa 23.9.2006 18:51-

David Bowie - Heroes

Tree of Hope. 2006.

Nenäliinapino hupenee ja Elisa on taas suosituin juttukaveri. Töistä ei meinaa tulla mitään, kun nettiyhteys heittelee miten sattuu - ja sama koskee Live Herringiä. Piti jo ennen viime viikonloppua hoitaa ihmisille perustietoa tuosta Live Herringistä, mutta kun siitä ei tule mitään, niin ei sitten. Nyt on pakko suunnata energia keskeneräisiin töihin ennenkuin ajan itseni vararikkoon tämän päämäärättömän luuhailun kanssa.

Grrr.

Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea.

- Kiinalainen sananlasku -

Audioslave- Original Fire

Tree of Dreams. 2006.

Miken kanssa kävin viime viikolla lounaalla ja päällimmäisestä keskustelusta jäi mieleen vain linkkivinkki Puljuun, josta kaikki tärkeä roina löytyy. Sieltä löysin dinosauruskasvin, joka on varmaan pakko tilata. Sivulla kehutaan: Dinosauruskasvi on ideaalinen työpöytäkasvi - voit nimittäin unohtaa sen kastelemisen 50 vuoden ajaksi ja silti se herää eloon kun viimenään muistat kastella sen. Viherpeukaloni ei ole edes keskellä kämmentä vaan jossain kyynerpään tienoilla, joten tämä olisi hyvä uusi pehmeä alku ystävyyteen luonnon kanssa. Jospa tuota ei onnistuisi tappamaan ainakaan pariin vuoteen.

Kaiser Chiefs - Na Na Na Na Naa

Timpan näyttely näyttelyvieraineen.

Sähköposteja on kertynyt, enkä ole ehtinyt vastailla. Kyllä, hengissä olen. Kyllä, Elisa on ryttyillyt. Kyllä, olen ollut sekä muualla että kotona offline. Ja kyllä, alkaa olla jonkinlaisen syysflunssan oireet.

Maanantaina matkasimme Joensuuhun, jossa Timpan avajaisia seurasivat rankimmat jatkot ikinä (*grin*): menimme avajaisten jälkeen hänen vanhan kaverinsa luo kahville ja pullalle. En muista, milloin viimeksi olen mennyt ennen kahtatoista nukkumaan, mutta tulipahan tuokin nyt koettua. Varhaisesta nukkumaanmenoajankohdasta huolimatta aamupalalle raahautuminen ennen yhdeksää otti tiukille.

Tiistaina kävin Carelicumissa tapaamassa Pohjois-Karjalan museon näyttelyamanuenssia. Ensi vuoden alussa talossa avautuu värinäyttely, joka käsittelee suurelta osin juuri niitä asioita, jotka Väristyksiä-näyttelymme jätti väliin tai jotka olivat vain pienesti esillä. Puhuimme hieman Colorian joidenkin tietojen käyttämisestä näyttelyssä - ja kuulostihan tuo koko näyttelyprojekti hienolle. Innoissani odottelen, mitä tästä alusta kasvaakaan.

Torstaina meillä oli Live Herring -palaveri, jossa vähän kävimme läpi tilavuokria ynnä muuta sellaista. Omalta osaltani asiat on taas vähän löyhästi hoidettu, kun melkein kaikki likenevä aika on mennyt tuon nettiyhteyden kanssa tappelemiseen. Virallinen palaveri sai viralliset hyvän-tuulen-jatkot, kun Soilen kanssa kesälle uskollisina istuimme jäätelöinemme Kävelykadun kyljessä ulkona. Museolla piti johdatella yksi ihminen Väristyksien saloihin, mutta tapaaminen peruntui ja palasin yksinäisenä ja hyljeksittynä kotiin. Lohduttauduin makaamalla sohvalla television edessä viltin alla ja ahtamalla kurkustani alas levyllisen suklaata ja vinguin täysmaitoon tehdyn kaakaon perään (...anti-Pohjois-Karjala-projekti on näemmä käynnistynyt).

Eilen hoitelin rästiin jääneitä työasioita supersankariottein ja yllättävän hyvin sainkin pöytääni tyhjäksi. Iltapäivällä tapasin Käsityön museolla Kirsin, joka tekee tutkimusta värien kulttuurieroista. Esittelin hänelle Väristyksiä-näyttelyn ja keskustelimme hieman molempien projekteista. Tapaaminen oli avartava ja asiaa olisi varmasti riittänyt pidemmällekin ajalle.

Tapaamisesta sain sen verran energiaa, että oikeastaan vasta kotimatkalla huomasin, kuinka kipeältä - tai oikeammin epäterveeltä - oikeastaan tuntui. Tämän päivän olen lähestynyt ameebamaista olotilaa. Ei ole kuumetta, mutta ilmeisesti joka elimeni tuntuu kuvittelevan niin. Tämä lienee tarpeeksi hyvä tekosyy hylätä työt täksi päiväksi ja siirtyä pleikkarin ääreen.

The Juliana Theory - Shotgun Serenade

Tree of Determination. 2006.

Veli vinkkasi jonkin aikaa sitten tuonne Ylen elävään arkistoon ja heitti perään muutaman lisälinkkivinkin. Joista yhden sivuraiteena löysin tämän.

O_O

En tiedä, saanko nukuttua enää tämän vuoden puolella.

Voisi sitä tietenkin kurjemminkin viettää sateisen perjantai-iltansa. Ehkä. Alan vain olla aika voipunut tuon jatkuvan Elisa-draaman vuoksi. Eli vanhaa rataa: tänään, kun avasin koneen kotiin tultuani, verkko ei toiminut. Samannäköinen ongelma kuin viimeksikin: ei saa noudettua IP-numeroa. Soitin Elisan tukeen, jossa noin parinkymmenen minuutin jonottelun jälkeen vastasi varsin epähenkevä iili, joka ei edes kuunnellut, mitä selitin (eli vika EI ole minun koneessani vaan jossain muualla). Sisäisen Don Quixoten löydettyäni en vain voinut antaa periksi, vaan soitin Elisan asiakaspalveluun, jossa vastasi varsin sympaattinen naishenkilö, joka varmasti teki kaikkensa ongelmani eteen - ja hetkeä myöhemmin löysin itseni taas Elisan tukipalvelusta, jossa tällä kertaa (HALLELUJA!) vastasi jonkinlaista järkeä omaava naishenkilö, joka lupasi kysellä laajemmat oikeudet omaavia ja soittaa takaisin. Ja soittikin jonkin ajan kuluttua: paikalla ei enää ollut henkilöä, joka voisi asiaa tutkia. Mutta ainakin kaikki pyyntöni ja toiveeni tulivat jälkimmäisellä kerralla hoidettua.

Nyt verkko taas toimii. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna illalla avaan koneen uudelleen. Ahdistaa jo etukäteen, varsinkin kun muutenkin näiden rästiin jääneiden töiden loppuun saattaminen alkaa purra sielua.

Urputus sikseen: tänään oli melkoisen seurallinen ja semiaktiivinen päivä. Kävin teatterilla palaveeraamassa, sitten Timpan kanssa kreikkalaisessa syömässä (jumalaista valkosipulikeittoa, YLISTYS!) ja Käsityön museon kautta koukaten yritysrekisterimaistraattimikäliehen, jossa kävin laajentamassa toiminimeäni. Harmittaa, kun ei ollut kameraa mukana. Maistraatin edessä kadulla seisoskeli aviopari, sulhanen mustassa puvussaan ja morsian vitivalkoisessa asussaan huntuineen kaikkineen; kadulla ei näkynyt ketään muuta ja kaikkialta - talon seinässä, kadun pinnassa, ilmassa - ympäröi kesän syövä lämmin harmaus. Lievä surrealismiannos iltapäivään.

Kultturelli päiväni jatkui pysähdyksellä Harmoniassa ja myöhemmin vielä lyhyellä hengähdystauolla Beckerissä. Olen nyt nähnyt molempien gallerioiden näyttelytkin, joten johan tässä sivistyy. Itseasiassa kulttuurisuoritteisesti tämä päivä oli aivan huippuluokkaa: 1x teatteri, 2x museo (vaikkakin sama museo), 2x galleria. Johan tässä onkin syytä levätä ja katsoa tositeeveetä netistä, kun se telkkarista jo loppui.

x_X

Klaxons - Magick

Tree of Loneliness. 2006.

Tänään (tai: teknisesti eilen, koska näyttää olevan jo huominen) vein eilen printtauksiani Beckeriin tyrkylle. Itse liikutuin miltei kyyneliin, kun näin ihmeelliset kuvani miltei käsinkosketeltavassa formaatissa, mutta kukaan ihmisistä, joille matkan varrella noita kuvia esittelin, ei vaipunut polvilleen ja alkanut itkeä, joten itseluottamus alkaa hiljalleen pettää. Olisi sittenkin pitänyt jaksaa vaivautua Tiimariin ostamaan sitä glitteriä, että olisi saanut kohotettua artsuilut taiteen tasolle.

Kapa piti keskiviikkona sellaisen tulostuksen oppitunnin, että opin varmaan yhden päivän sisällä photarista enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Päässä surraa. No, onpahan sisäinen meteli omasta takaa seuraavalle joogatunnille.

Keskiviikko oli muutenkin melkoisen tunteita herättävä päivä. Kun palasimme kotiin väsymyksen valtaamina ja olin aikeissa pinnistää rästityöt alta pois ennen koomautumista, verkko ilmoitti poissaolostaan. Hirmuinen aggressio pääsi keräytymään kolmen tunnin ajan, koska Elisan vikailmoituslinjalle ei päässyt edes jonottamaan: automaatti valitteli vaivaa ja pyysi soittamaan myöhemmin uudelleen. Kaksitoista kertaa. Kun vihdoin pääsin läpi *jonotukseen*, luurin toisessa päässä vinkui sama Terence Trent D'Arby kuin kuukausi sittenkin. (Ovat siis jääneet tiukasti 80-luvulle.) Kun vihdoin toisessa päässä vastasi joku poikanen, vastassa oli semiseonnut raivotar. Pinna paloi lopullisesti siinä vaiheessa, kun edellisen vikani syyksi oli kirjattu jotain aivan muuta kuin mitä se oli. Intin vastaan, että kysymys ei ollut suinkaan talopäätteen jumittumisesta vaan siitä, että Elisan sisällä ei ollut kulkenut tieto korjauksista, joissa oli asennettu jotain elementtejä, jotka eivät olleet yhteensopivia koneeni verkkokortin kanssa - ja lopulta, kun tämä tieto kulkeutui korjaajalle, fiksaus kesti vain kolme minuuttia. Sen jälkeen intin, että koneessani ei varmasti ole mitään vikaa ja kyse on varmasti samanlaisesta ongelmasta ja piipittävä poikaraasu toisessa päässä väitti, että korjaukset Jyväskylän seudulla on jo tehty, ei täällä enää sellaisia ongelmia voi olla. Ehdin jo suunnitella amok-henkistä ryntäystä Elisan toimistoon, mutta jo puolen yön jälkeen yhteys palautui normaaliksi. (Oletan.) Eli vika oli siis siellä, missä arvelinkin sen olevan: jossain muualla kuin koneessani.

Tulipas purkaus. Melkein helpottikin. Kai sitä on siirryttävä töiden pariin.

There is beauty in the dark, if you look for it in the right places.

- Babylon 5 -

Vielä ehtii Väristyksiin

Vielä ehtii nähdä ja kokea Väristyksiä Suomen käsityön museossa. Värikästä petkuhuiputusta ja historiallisia tosiasioita luonnonväreistä esittelevä näyttely on kerännyt kesän aikana yli 6 600 kävijää. Näyttely on avoinna ensi viikon sunnuntaihin 17.9.2006 saakka Suomen käsityön museon vaihtuvien näyttelyiden tiloissa (Kauppakatu 25, Jyväskylä). Tämän jälkeen Väristyksiä jatkaa olemassa oloaan kiertonäyttelynä. Näyttelyyn on mahdollista tutustua mm. Hyvinkäällä 23.1.-15.4.2007 Lasten ja nuorten taidekeskus Villa Artussa. Näyttelystä on saatavilla myös Jälkiväristyksiä -näyttelyjulkaisu, jota voi ostaa tai tilata Suomen käsityön museon museokaupasta. Museokauppa on avoinna ti-su klo 11-18, puh.(014) 624 945, craftmuseum.info@jkl.fi.

Automatic - Recover

Tree of False Memories. 2006.

Eilen oli ensimmäinen jooga-sessio. Matolla makaaminen oli yhtä juhlaa, mutta mitä tapahtuu, kun pitäisi tyhjentää muutenkin tyhjä mieli? Syntyy imu? Päähäni sulloutuivat varmaan kaikki muiden ilmassa leijuvat ajatukset. Sain jonkun henkisen tourettes-kohtauksen, joka "tyhjennä mieli, tyhjennä mieli" -pakkoajatuksistani huolimatta alkoi karkkia-jäätelöä-pullaa -mielikuvista ja päättyi rankkaan takaa-ajokohtaukseen.

Koskaan ei ole ollut sellaista vilskettä päässä kuin eilen. Onneksi tänään on ollut taas tavallisen lamaantunutta ajatusrintamalla. Rauha.

Alkuperäiseen tämän viikon ohjelmasuunnitelmaani kuului Iitin Väripäivillä vierailu, mutta realiteetit pistivät vastaan: ei ole rahaa eikä aikaa. Vähän harmittaa. Yritän kuitenkin piirrellä sinne lupaamiani värityskuvia, josko ne ehtisi huomenna saada postiin. Piirtely vaatii aina jotain myötätoimintaa, joten on sentään hyvä tekosyy tuijottaa tänään tuntitolkulla tosi-tv:tä. Plussia sille, joka tietää mistä nyt puhun: ihanaa, että se ällöttävä Ricaaaaaardo sai nenilleen, mutta kyllä ohjelmasta on tullut tylsempi. Vaikka onhan siellä noita inhokkeja. Eikä kaikki ole edes karsinnassa.

Tieteen suuri tragedia on se, että ruma tosiasia rikkoo kauniin teorian.

- Thomas Huxley -

Pixies - Where Is My Mind

Tree of Oblivion. 2006.

Muutama päivä eloa ja enemmän elämätöntä elämää. Torstaina piti mennä valamaan betonia (en mennyt) ja eilen veneilemään järvelle (en mennyt). Siinä välissä onneksi oli yksi suht koht virikkeellinen päivä: Timpan synttärit kuluivat melkoisella vauhdilla ja pieteetillä. Meininki ei kuitenkaan ollut niin rajua kuin edellinen lause ehkä antaa ymmärtää: shoppailua ja hyvää ruokaa lähinnä. Perisuomalaista terassilla istuskelua (= vielä on lehdet puissa, siis on kesä) - lopputuloksena kipeitä kurkkuja ja koukkuselkäisyyttä.

Viime viikon tärkeimmät artsuilupuolen jutut liittyivät Live Herring -tapahtumaan ja Henkevään Silakkaan. Ensin mainitun kohdalla oli parikin pientä tapaamista ja paaaaljon sähköpostittelua. Jälkimmäisen kohdalla syyskuu toi mukanaan uuden näyttelyn, jonka teemana on Vieras | Strange. Julisteen näyttelyyn on tehnyt V020 ja kutsuvieraana on Geoff Lillemon teoksellaan Oculart. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Lillemonin työt ovat eräänlaisia flash-maalauksia; pitkän latautumisajan loppuun kannattaa odottaa ja sitten volat täysille. Äänimaailma ja kuvat luovat yhdessä melko maagisen meiningin.

Pistin Henkevään Silakkaan esille myös tuon seitsenosaisen puukuvasarjani, joka tänne blogiinkin tippunee kuva kerrallaan. Mutta siellä on sarjana katsottavana. Ensi viikolla menen harjoittelemaan gurun johdolla ko. sarjan printtaamista; katsotaan toimivatko nuo reaalimaailmassa lainkaan, vai pitäisikö pysyä vain omassa lestissään bittitaivaassa.

Bart, stop pestering Satan!

- Marge Simpson :) -

Dead Kennedys - California Uber Alles

Tree of Forgiveness. 2006.

Aamu alkoi parhaalla Coloria-palautteella pitkään aikaan: Tämän sivun tiedot väreistä ovat hyviä, mutta voisitko vähän tiivistää niitä, lukeminen kestää liian kauan.

--

Eilen oli pieni Live Herring -koostepalaveri ja tänään luvassa muutamia ko. tapahtumaan liittymisiä paperinpyörityksiä. Myös työpuolella onnistuin lataamaan itselleni eilispäivän aikana kohtuullisen tuhdin puuhapaketin, jonka toteuttamista pitäisi hiljalleen aloitella. Ja ulkona paistaa aurinko.

Juovat maitoo ja piimää ruuan kanssa.

-Snaiper74 kirjoittaa 29.8.2006 16:42 Big Brotherin keskustelupalstalla-

Lush - Ladykillers

Liimasin seinälleni projektikalenterin ja nyt tämän näyttää melkein oikealta toimistolta.

Oikeasta toimistostani puuttuu vaan mm. excel-ohjelma, enkä nyt saa kaikkia hienoja tiedostoja auki, joita minulle lähetetään. Edellisessä koneessa oli 602-ilmaisohjelma, jota käytin niin wordina kuin excelinäkin, mutta sitähän tällä koneella ei ole - ja ovat nykyään muuttuneet maksulliseksi. Jos joku osaa vinkata hyvästä ohjelmasta, jolla saan nuo .xls -tiedostot auki, niin suorastaan riemastuisin. Sinänsä kyllä pelottava skenaario: innostua excelin kaltaisista tuotteista.

New Museumista New Yorkista tuli tieto, että GROC-projekti-cd viivästyy ilmeisesti hieman, mutta on tulossa kuitenkin syksyn aikana. Olin niin jo odottanut, että olisin päässyt aivopesemään amerikkalaisteinien mielet jo alkusyksystä. Mutta kai se on vaan odotettava lisää. Olen ajatellut tehdä jonkinlaista versiota samaisesta Uninvited words muutamaan syksyiseen näyttelyyn, mutta katsotaan nyt, repeääkö tässä ensin pää vai sielu.

Aloin tehdä jo kauan suunnittelemaani puusarjaa. Meinasin jossain välissä, että olisin tehnyt ihan valtaisia puukuvia, printannut ne läpikuultavalle kalvolle (paloista, ommeltu yhteen, osat puoliksi toistensa päälle) ja luonut metsän jonnekin oikeaan paikkaan. Todellisuus iski väliin. Ei taida olla tällä hetkellä varaa printata noita edes A3-printtipapereille, saati sitten monta metriä korkeille (no, puun kokoisille) erikoispaperille. No, parempia aikoja odotellessa.'

Mies kävelee sateessa sateenvarjo kainalossa. Kun häneltä kysytään, miksi hän ei käytä sitä, hän vastaa: ”En halua tuntea käyttäneeni mahdollisuuksiani loppuun”. Kaikki kiteytyy tähän.

- Jean Baudrillard -

Bauhaus - Passion Of Lovers

Pressed. 2006.

Eilen keittiön ikkunasta katsoi kuin vierasta paikkaa. Tuuli riepotti hiekkaa kevyenä seinämänä pitkin talon reunoja, kaupungin yllä kohosi sateenkaaren alku, joka loppui harmaaseen pilvimassaan. Tumma taivas liikkui nopeana taustakankaana Ylistönrinteen taloille, jotka sen edessä hohtivat miltei epäluonnollisen kirkkaina laskevan auringon valossa. Äänimattona junan jyskytys, autojen hurina ja tuulen kimeät vinkaisut oman huminansa keskeltä.

Tämä aamu alkoi sumussa ja pimeässä, mutta nyt aurinko jo yrittää läpi.

---
Mielessä pyörii Suurten Asioiden ruletti. Aika voimakas tunne, kun äkkiä huomaakin, ettei pään sanavarastosta löydy mitään sopivaa.

Dead Can Dance - The Arcane

The Bleed. 2006.

Uusi eheä minuuteni on löytymässä. Uuden uljaan ihmisen synty. Ilmoittauduin eilen joogakurssille ja tänään taijikurssille. Olen jo jonkin aikaa kärsinyt jonkinlaisesta ajan jäsentelemättömyydestä, joka on päässyt syntymään, kun ei ole viikonloppua erottimena työpäiväsarjojen välillä. Ajattelin alunperin, että jos aloitan maantantaiviikkoni joogalla ja päätän sen perjantaina taijiin, ehkä pysyn paremmin kalenterissanikin kärryillä. Mutta koska perjantain taijiin en mahtunut, menin torstaiseen moiseen - joten nyt on viikkoni nelipäiväinen ja viikonloppuni kolmepäiväinen. Käytännössähän tuo ei varmaan mitään työrytmiini vaikuta, mutta kyllä silti kolmen päivän viikonloppu kuitenkin kuulostaa lohdulliselta.

Henkistä kasvuanikin olen vaalinut: kesän aikana olen käynyt taidetoimikunnassa lukemassa moniosaista sanakirjaa ja olen nyt päässyt kirjaimeen E.

Voi tätä itsekehityksen määrää!

Auttakaa minua frankeeraamaan hänet.

- Avaruuden postiljooni, Aku Ankka -

Cyann & Ben - Let It Play

Forgotten III. 2006.

Soile kävi eilen ja pidimme pienen Live Herring -palaverin. Moni asia on jo alkanut selvitä, vaikka paljon on vielä hoitamattakin. Outi on alustavasti ilmoittanut kiinnostuksestaan työpajan vetämiseen ja esitti aika hienon luonnoksen siitä, mitä työpajassa voisi tehdä. Olen ihan tutinoissani. Soilen kanssa myös ideoitiin vähän noita kutsuvieraita ja mietittiin, ketä tänne voisi kutsua.

Virkistyneenä pistin tietoa tapahtumasta samantien eteenpäin monille postituslistoille, mm. uudelleen Rhizomeen. Vielä kun jaksaisi noita omia juttujaankin pistää eteenpäin jossain vaiheessa, ettei kaikki tekeminen hyydy täysin.

Niin. Vihdoinkin löysin blogin, jota jaksan ja viitsin seurata aktiivisesti:
www.typetive.com/candyblog

Roscoe - Midlake

Aamulla repesin. Jona lähetti vielä yhden kuvan noihin nettibongauksiin. Tämä on englantilaisen teinifoorumin Nexopian sivuilta.

...Varsinkin, kun pääsin otsikkoon asti.


Jees. Unelmansa kullakin.

Live Herring alkaa hiljalleen järjestyä ja Välittämö-näyttelystäkin ehdin vastauksia meilailla kaiken tämän kiireen keskellä. Vaikka pääasiassa pidänkin töistäni, välillä sitä toivoo, että olisi enemmän aikaa näiden projektien järjestelyihin. Olen vihdoinkin alkanut uskoa, ettei sitä toivontaita olekaan olemassa. Mutta onneksi vuorokaudessa on sentään 28 tuntia. Ehtii nukkua aina neljän tunnin yöunet.

*grin*

Psychedelic Furs - President Gas

Pitkästä aikaa vilkaisin Colorian dig.art-sivujeni kävijätilastoja ja huomasin, että eräästä persialaisesta blogista on käynyt melko paljon porukkaa sivulla. Menin vilkaisemaan. Linkki dig.art-sivuilleni löytyy sivun alareunasta tsiljoonan muun joukosta, mutta sen lisäksi sivulle oli ladattu taustakuvaksi yksi viime vuoden raapustukseni.


Kieli on täyttä hepreaa (vaikka todennäköisemmin kylläkin persiaa) minulle, joten tuntui hassulta, kun en yhtään osannutkaan katsoa yhteyttä. Millainen ihminen tuota blogia pitää? Vai onko kyseessä yhteisö? Samalla tajusin, että enhän oikeastaan tiedä mitään ihmisistä, jotka kuviani ottavat käyttöön - niitä kuitenkin ladataan useita kymmeniä päivässä. Salapoliisisieluni heräsi toiveikkaana. Netti onneksi jättää jäljet: melko pian saa selville *jonkinlaisen* profiloinnin siitä, kuka ja ketkä kuvistasi pitävät. Parhaitenhan tuo selviää myspace-tyyppisiltä sivuilta, joissa käyttäjät profiloivat itse itsensä. Poiminpa lyhyellä statistiikkatsekkauksella ne edellisen päivän myspace-profiilit, joissa on taustakuvana tai muuten peruskoristeena joku kuvani:


Wont stop until my heart does! Male, 21 years old, OSAN, Republic of Korea; Status: Single; Here for: Networking, Friends; Orientation: Straight; Hometown: Its not Hell but you can get great parking.; Body type: Slim / Slender; Ethnicity: White / Caucasian; Religion: Christian - other; Zodiac Sign: Aries; Education: Some college. Valittu sitaatti: Dying's easy... Acting alive is hard (+ Raamattu-löpinää)
Taustakuvana: Forest (I), 2006.



SamTheStrange. Male, 16 years old, Bristol, United Kingdom; Status: Single; Here for: Networking, Dating, Serious Relationships, Friends; Orientation: Bi; Hometown: Bristol; Body type: 0' 1" / Average; Ethnicity: White / Caucasian; Religion: Scientologist; Zodiac Sign: Virgo; Smoke / Drink: No / Yes; Children: Undecided; Education: In college; Occupation: Hardworking Student...!; Income: $250,000 and Higher; Valittu sitaatti: Keep Coming Back, Somehow I Keep Coming Back.........
Taustakuvana: Light Compressor, 2006.


Lee. Male, 21 years old, birmingham, birmingham, United Kingdom; Status: In a Relationship; Orientation: Straight; Hometown: Birmingham; Body type: 5' 10"; Religion: Other; Zodiac Sign: Libra; Smoke / Drink: Yes / Yes; Children: Undecided; Education: Grad / professional school; Valittu sitaatti: snaglog
Taustakuvana: Smile, 2005.


FUCK i just dont care anymore. Male, 19 years old, AMISSVILLE, VIRGINIA, United States; Status: Single; Here for: Friends; Orientation: Straight; Hometown: the place where my home is; Body type: 6' 0" / Average; Ethnicity: White / Caucasian; Religion: Catholic; Zodiac Sign: Scorpio; Children: Someday; Education: High school; Income: $250,000 and Higher; Valittu sitaatti: NO SEx IN THE CHAMpAYNE ROOM no MAtter Wat
Sivulla kuvana Day And Night, 2005.

Hmmmph. Todellista nettitaiton lahjakkuutta. *parkaisee*

Ehkä jotkut asiat pitäisi vaan jättää tsekkaamatta.

Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti

- G.K Chesterton -

Squeeze - The Knack

Forgotten II. 2006.

Tuon verkkokatkoksen aikana tapahtui yhtä sun toista hienoa(kin), joista ei blogiini ole valunut kirjaintakaan. Päällimmäisenä kaksi reilun viikon takaista tapaamista. Tapasin lyhyesti parhaan ystäväni Marin yläasteajalta - hänen kanssaan olen viimeksi jutellut lyhyesti yli kymmenen vuotta sitten ja pidemmälti miltei kaksikymmentä vuotta sitten. Samana päivänä tapasin Ranskassa asuvan ystäväni Pirkon ja hänen perheensä; kävimme yhdessä katsomassa Väristyksiä-näyttelyn ja istuimme pitkään Kirkkopuistossa kahvilla ja jäätelöllä.

Ensin mainittu tapaaminen aiheutti kummallisen nostalgiavyöryn, kun mieleen tulivat mm. yhdessä koetut rokki/poppikeikat, joiden esiintyjiä ei kehtaa ääneen edes mainita... Mari muistutti minua myös jo käytöstä poistuneesta lempinimestäni (Hyrrä...), jonka itsekin olin jo unohtanut. Olen niin aktiivisesti yrittänyt sulkea mielestäni kaikki kouluajan toilailuni, että yhteisetkin monet muistot tuntuivat jo vierailta. Siksi oli kummallista, että itse tapaamisessa ei ollut minkäänlaista vierautta, ei mitähän-nyt-sanoisi -hetkiä tai muuta kiusaantuneisuutta - ihan kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.

Jälkimmäinen tapaaminen puolestaan suuntasi ajatusta eteenpäin. Pirkko tiedusteli, milloin tulisimme vierailulle Pariisiin - ja siitä kysymyksestä lähtien olen pakannut mielessäni matkalaukkuja joka ilta.

Toivottavasti viimeistään ensi vuonna.

--

Nettiyhteyden takaisin saaminen helpotti hieman henkistä lamaa, johon itseni tauon aikana saatoin. Alkoi taas tuntua, että kaikki nuo projektit, joihin olen jollain tavalla sekaantunut, ovat jotenkin käsiteltävissä. Joten: kyllä se tästä.

Orjuus kahlehtii vain harvoja, useimmat kahlehtivat itse itsensä.

- Lucius Seneca, Epistolae -

Muse - Map Of The Problematique

A Forest. 2006.

Jees. Korjattiinhan se vika sittenkin. Ei ollut koneessani eikä talon reitittimessä, kuten epäiltiin, vaan Helsingin päässä. Asiat alkoivat ratketa hyvin pian sen jälkeen, kun korjaaja kuuli, että tuossa verkkosysteemissä on tehty muutostöitä. Viikon, päivän ja 13 tunnin odottelun jälkeen yksi viiden minuutin soitto Helsinkiin, joku käänsi jotain mutteria ja kaikki on taas hyvin. Elisalla pätkii muutkin kuin nettiyhteydet.

Soittelin juuri yhdelle (mukavalle) Elisan ihmiselle, vinguin korvauksia ja kummastelin sitä, että vain päällekäyvällä aggressiolla saa jotain aikaan. Viikon ajan soittelin Elisaan useampia kertoja, puhuin helpdeskin ihmisille kuin - eh - ihmisille ja ystävällisesti: eihän katkos helpdeskin työntekijöiden syytä kuitenkaan ole. Mutta vasta, kun eilen otin valittajaämmäotteen käyttöön, oikeasti alkoi tapahtua jotain.

Käytännössähän suuria korvauksia on turha odottaa - ainakaan sellaisia, jotka kattaisivat menetykseni 1:1. Sain modeemin avulla tehtyä joitakin peruspäivityksiä, mutta menetin verkkotauon vuoksi kaksi isohkoa pikaisesti hoidettavaa projektia, joita en uskaltanut ottaa vastaan, koska en tiennyt yhtään tilanteestani. Joten, jos joku haluaa viedä minut kahville, syömään tai jäätelölle, tahi muuten jakaa minulle ilmaista rahaa, kontaktoikoon vapaasti.

Onneksi jo etukäteen on ilmaista kaffetta luvattu juuri tänään. Lähden lunastamaan moisen.

(Aku Ankka on sellainen kaikkitietävä opussarja, että sieltä löytyy viisauksia kaikkiin yhteyksiin.)

Kadonnut 33 tonnin erä käteistä rahaa. Löytäjälle kymppi palkkioksi.

- Karhukoplan kavalat konnat, Aku Ankka -

Kasabian - Empire

Hajoamassa täällä.

Järkyttävää, kuinka paljon kiinteän nettiyhteyden puuttuminen vaikuttaa elämään. Työt periaatteessa voin tehdä offline, mutta käytännössä en: pitää koko ajan jotain noutaa verkosta ja kun verkko ei ole käytössä, pistetään projekti taas jäihin siksi aikaa, että tulee sopiva väli modeemoida. Tämä jos mikä on pätkätyötä.

Soilen kanssa pidimme lauantaipäivän kevennykseksi Live Herring -palaverin ja uutta pukkaa tiistaina.

Välittämö-puuhissa olen soitellut sponsoreiden perään vielä mitään aikaansaamatta.

Henkevälle Silakalle viimeistelin uutta layoutia, mutta se on vielä pöytälaatikossa. Lähtee eteenpäin Janille ihmeteltäväksi, kunhan ja *jos joskus* pääsen takaisin kiinteään verkkoon saakka.

Eteisen kaapin siivousprojektini on kestänyt kohta jo viikon. Luulin sen olevan vain parin tunnin juttu.

Ja niin edelleen. Keskeneräisyyttä ja huonosti hoidettuja asioita. Kuitenkin on olevinaan niin kiire, etten osaa käyttää tätä verkotonta aikaa esim. Ratchet & Clankiin.

Toivottavasti vielä loppuviikosta olen päällinen ihminen. Yritän ryhdistää itseäni jonkun toisen viisaudella:

Merkillistä, miten harvat ihmiset tässä maailmassa pystyvät nielemään pieniä tappioita; suuret sen sijaan menenvät alas kakistelematta.

- Italo Svevo -

ei soi mikään - hiljaisuus vain on

Tänään ovat BBCn radioasemat olleet hiljaa koneellani ja työt seisoksissa: aamulla en päässyt verkkoon ja tilanne on edelleen sama. Elisan vikasoittelunumeroa kiusasin ja pistivät vikajonoon. Katsotaan nyt miten käy ja milloin.

Olen koko päivän ollut aivan hirveissä tuskissani kunnes äsken muistin, että - härregud - koneessanihan on modeemikin. Etsin asetukset, vaihdoin piuhan paikkaa ja pääsin verkkoon. Mikä ekstaasi!

Samalla pieni nostalgiatrippi - sähköpostissa on jotain tavattoman suurta, jonka latautumista ei pieni ihminen jaksa odottaa, eikä verkkopostin käyttö nyt onnistu. Siis kaikki te, jotka olette minua sähköisesti tavoitelleet - en ole nyt paikalla virtuaalissa. Palaan asiaan mahdollisimman pian.

Ja nyt laitan luurin kiinni.

The Knife - We Share Our Mother's Health

Eilen koin kummallisen urheiluhetken television ääressä. Katselin Maikkarilta Cold Casea (mikä lieneekään suomeksi) ja mainostauolla klikkasin muille kanaville. Kakkosella osui kohdalle urheilukilpailut, joissa oli juuri loppunut naisten juoksukilpailu. Näin ainakin oletan, koska jokseenkin adrenaliinipitoisen näköisiä naisia ravisteli itseään juuri juosseen näköisenä. Sitten kuvakulma muuttui varsin häkellyttävään näkyyn: yläkulmasta, naisten takaa näytettiin, kuinka nuo tiukkoihin toppeihin ja shortseihin pukeutuneet hikiset naiset, hitaasti ja leveästi etenivät kohti miehistä koostuvaa, täysiin vaatteisiin (ja vieläpä sadetakkeihin?) pukeutunutta valokuvaajaryhmää, joka puolestaan peräytyi kyyrymäisessä kuvanottoasennossa. Kohtaus näytti aivan luontofilmien lajitaistelulta, jossa uhrit odottavat kuoliniskuaan hitaasti perääntyen. Eh.

Seuraavana kohtaus jo katkesikin ja moukari pyöri muutaman sekunnin ajan, ennenkuin lähti lentoon... Ja päätyi paikalle, jonne ensin suuntasi mittamiehiä ja niiden perässä pieni hopeanvärinen kauko-ohjattava pikkuauto, joka sitten ajeli ympäri kenttää yksinään ja huolestuneen näköisenä.

¬_¬

Eilen myös menin tapaamaan vanhaa ystävääni (jota en tavannut, koska hän ei ollut paikalla) ja matkalla eksyin sekalaiseen taiteilijaseuraan. Yhden nimeltämainitsemattoman Taiteilijan raahasin mukanani pakkokäynnille museoon: toiseen olisi itsekin mennyt, mutta toiseen piti maanitella. Riehumaankin melkein rupesi :)

Eli jokseenkin kummallinen päivä. Toivottavasti tästä tulee vähän loogisempi. Vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen toivo lienee kuitenkin suhteellisen turhaa.

Älä sure pikkuinen loistava rivi, sinusta tulee vähitellen klisee.

- Fred Allen -

Css - Let's Make Love And Listen To Death

Dreamer 2. 2006.

Nyt se on tullut - Väristyksiä -näyttelyn näyttelyjulkaisu! Kirjoitan tänään vielä myöhemmin tarkemman entryn asiasta coloria-blogissa. Mutta te kaikki tiedonjanoiset, juoskaa kilvan Suomen käsityön museoon ja noutakaa itsellenne Jälkiväristyksiä, Suomen käsityön museon julkaisuja 24, hintaan 16,50 €.

---

Uusi kone teki tänään ensimmäiset kurjat temppunsa. Laitoin yöksi valmiustilaan (...näppiksessä on *niiin* söpö Zzz -nappi ♥) eikä aamulla kone suostunutkaan heräämään. Hurinaa kuului, mutta valo ei syttynyt hiireen, ja kun hiiri ei reagoinut, monitorikaan ei herännyt. Mitä tein? Power-nappulan painaminen ei auttanut, joten ronskisti vain töpseli irti seinästä. Pelonsekaisin tuntein ujutin töpselin takaisin seinään ja käynnistin koneen. Se käynnistyi ja kaikki toimii normaalisti.

Häh? O_o

Entisen koneen kohdalla olin taipuvainen tällaisten insidenttien johtuvan ainoastaan koneen vihamielisyydestä itseäni kohtaan, mutta nyt, tämän koneen kohdalla, uskon vakaasti sen empatiakykyihin. Kone on opetellut tavoilleni: ei tarvitse herätä, vaikka kello herättäisi ja peittoa kiskottaisiin pois.

Huolimatta väsymysmutinoistani nukuin viime yön pitkästä aikaa hyvin ja suhteellisen pitkään. Johtuisiko siitä, että eilen eräs umpikujaan ajautunut asia alkoi yhden puhelinsoiton voimasta raueta? Nyt uskon jo, että umpikujista pääsee uloskin.

Haa, polyannanismi nostaa päätään!

En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi.

- Sydney Smith -

Thom Yorke - Harrowdown Hill

Urban Light. 2006.

Viikonloppu on mennyt töiden puitteissa ja kesästä haaveillen. Ulkona en edes käynyt, paitsi lyhyellä piipahduksella parvekkeella muutamia kertoja. Toivottavasti opin rytmittämään elämäni paremmin, tämä alkaa olla jo naurettavaa.

Mutta toisaalta: olen saanut melkein kiinni tavoitteeni töiden suhteen. Vielä muutama tunti olisi jaksettava, jotta saa kaikki luvatut jutut kasaan. Normaalisti tässä vaiheessa on jo niin uupunut, että uusista leiskoista tulee hienoja (ja vaikeatkin ristikot täyttyvät kuin itsekseen). Teoriani mukaan aivotoimintani siis estää normaalitilassa poikkeukselliset ideat.

Miltei tauoton urakkatyö on ollut palkitsevaa myös muilla tavoin: projektien välissä olen hiljalleen skannaillut kasveja ja vanhoja piirustuksiani ja luonnostellut useita kuvaideoita.

Sen sijaan muut projektit ovat pysyneet kestohauteessa. En ole vielä saanut kutsuttua Live Herring -palaveria koolle (teen sen nyt), enkä hoitaa Välittämöön liittyviä juttuja (ne on suosilla jätettävä ensi viikkoon). En myöskään ole saanut lähettettyä töitteni tietoja *kahteen* paikkaan, joihin niitä on pyydetty. Toivottavasti ehdin vielä huomenna meilata jotain, viikko deadlinen jälkeen.

Pakko varmaan niellä jäätelö, että työ sujuu taas höyhenmäisen lempeällä otteella.

Et näköjään tiennyt, että olen hankkinut alan parhaimman apuvälineuutuuden: kokoon kääriytyvän jalkakäytävän!

- Koirapoliisi, Aku Ankka -

Prodigy - Serial Thrilla

Ihan kuin kahdessa blogissa ei olisi tarpeeksi. Nyt on kolmaskin: Coloria-blogi väreistä ja vähän vierestä.

Näin käy, kun yrittää hoitaa työnsä kiireellä ja kunnialla. Keskittyy tekemään blogilayouteja ja muuta sivuasiaa. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että ratkaisin tuota blogia tehdessäni yhden ongelman (negatiivinen z-index Firefoxissa), joka on piinannut erään työasian puitteissa jo viikon. Joten anteeksiannan itselleni.

Ja tänään pidän vapaapäivän. Ainakin päivän.

Breed 77 - Alive

Bugs IV. 2006.

Pari päivää on ollut aika vakuuttava huono olo. Eilen onneksi helpotti hetkeksi ja saatoin mennä katsomaan piraattielokuvan, jonne liput oli etukäteen hankittu. Valloittava kokemus, eikä ollenkaan ylipitkä niinkuin jossakin on moitittu. Pituutta ja efektejä oli kerrankin koko rahan edestä.

Tämä päivä on kulunut taas nukkumalla ja lojuen pimeässä kylpyhuoneessa vaniljaisessa kylvyssä. Mutta arjen on koitettava: työt on pakko tehdä nyt pois tai kohta niiden alta en löydä enää hengitysreikää. Toivottavasti illaksi saisi vielä vähän mansikoita, niin eiköhän tästäkin päivästä ihan hyvä muisto jää.

Päivän lainauksena: Netissä ihmiset voivat esiintyä KENENÄ tahansa. Näin meitä varoittelee Aapeli.com.

Gary Numan - A Prayer For The Unborn

Nelosen uutisissa oli juuri juttua Välittämöstä! Hienoa! Toivottavasti Välittämön touhu vilkastuu entisestään. Huomenna onkin välittäväinen kokous pitkästä aikaa ja syksyn toimintaa hahmotellaan.

Tänään menin yhdeksitoista Käsityön museolle, jossa Ullan kanssa taas vastailimme toimittajien kysymyksiin. Vähän työasioitakin siellä setvin, mutta ihan minimaalisesti. Aamupäivän kruunasi pakollinen pehmis Kirkkopuistossa. Mistä tuli mieleen: muistan tutustuneeni pehmikseen aikoinaan samettijäätelön nimellä. Samettijäätelö kuulostaa niin paljon ylevämmältä, että muuttaa jäätelön syönninkin paheesta hyveeksi aivan hetkessä.

Ja miksi lomalla olevat ihmiset hengaavat työpaikoillaan? En käsitä. Tätä tapahtuu sekä museoissa että taidetoimikunnassa. Joku yleinen buumi ilmeisesti. Paljon helpompaa, kun ei pidä lomaa - ei tarvitse myöskään teeskennellä olevansa vain olevinaan, töitä tekemättä.

Illogical.

- Mr Spock -

Joana And The Wolf - Purple Nights

Bugs III. 2006.

Keskiviikkona tuli pitkästä aikaa käytyä Väristyksiä -näyttelyssä, kun esittelimme sen Ullan kanssa japanilaiselle tekstiilitaiteilijalle Chikakolle. Mukava, rauhallinen päivä vaihteeksi hektisyyden keskellä.

Vuorokausirytmi on jossain välissä taas lähtenyt kääntymään kohti myöhäistä puolipäiväheräämistä ja hillittömiä yötyösessioita. Armoton kokonaisvaltainen väsymys on iskenyt. En siis eilen *jaksanut* mennä Alvar Aalto Symposiumiin (olin etukäteen suunnitellut meneväni kuuntelemaan Gavin Bryarsin luennon), enkä edes ilmaista ruokaa nauttimaan. Mistä varmaan pitäisi jo huolestua.

Tänään tuli herättyä vaihteeksi taas suhteellisen aikaisin ja käytyä Sepänaukion kirpputorilla. Timppa löysi vitosella Medal of Honor - European Assaultin ja eurolla ensimmäisen Mystin; minä puolestaan muutamia liituja ja pienoisen laulukirjan. Alakerran kirpparilla on koko viikon ollut seitsemällä eurolla ostettavissa Rayman M, mutta kas kummaa, tänään, kun menin sitä katsomaan, se oli kadonnut. Oikeastaan hyvä. Tällä hetkellä ei ole euroja ilmaan heiteltäväksi.

Nyt odottaa keittiön pöydällä herneitä ja mansikoita ja muutaman tunnin kuluttua lähdemme Annan juhliin.

Siinäpä ne, elämän tärkeimmät.

Ei ole mitään pahempaa kuin tämä tutkimisen, viitteiden ja dokumentoinnin velvoite, joka on juurtunut ajattelun alueelle ja joka pakkomielteisyydessään on hygienian henkinen vastine.

- Jean Baudrillard -