Eilen koin kummallisen urheiluhetken television ääressä. Katselin Maikkarilta Cold Casea (mikä lieneekään suomeksi) ja mainostauolla klikkasin muille kanaville. Kakkosella osui kohdalle urheilukilpailut, joissa oli juuri loppunut naisten juoksukilpailu. Näin ainakin oletan, koska jokseenkin adrenaliinipitoisen näköisiä naisia ravisteli itseään juuri juosseen näköisenä. Sitten kuvakulma muuttui varsin häkellyttävään näkyyn: yläkulmasta, naisten takaa näytettiin, kuinka nuo tiukkoihin toppeihin ja shortseihin pukeutuneet hikiset naiset, hitaasti ja leveästi etenivät kohti miehistä koostuvaa, täysiin vaatteisiin (ja vieläpä sadetakkeihin?) pukeutunutta valokuvaajaryhmää, joka puolestaan peräytyi kyyrymäisessä kuvanottoasennossa. Kohtaus näytti aivan luontofilmien lajitaistelulta, jossa uhrit odottavat kuoliniskuaan hitaasti perääntyen. Eh.
Seuraavana kohtaus jo katkesikin ja moukari pyöri muutaman sekunnin ajan, ennenkuin lähti lentoon... Ja päätyi paikalle, jonne ensin suuntasi mittamiehiä ja niiden perässä pieni hopeanvärinen kauko-ohjattava pikkuauto, joka sitten ajeli ympäri kenttää yksinään ja huolestuneen näköisenä.
¬_¬
Eilen myös menin tapaamaan vanhaa ystävääni (jota en tavannut, koska hän ei ollut paikalla) ja matkalla eksyin sekalaiseen taiteilijaseuraan. Yhden nimeltämainitsemattoman Taiteilijan raahasin mukanani pakkokäynnille museoon: toiseen olisi itsekin mennyt, mutta toiseen piti maanitella. Riehumaankin melkein rupesi :)
Eli jokseenkin kummallinen päivä. Toivottavasti tästä tulee vähän loogisempi. Vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen toivo lienee kuitenkin suhteellisen turhaa.
Älä sure pikkuinen loistava rivi, sinusta tulee vähitellen klisee.
- Fred Allen -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti