Forgotten II. 2006.
Tuon verkkokatkoksen aikana tapahtui yhtä sun toista hienoa(kin), joista ei blogiini ole valunut kirjaintakaan. Päällimmäisenä kaksi reilun viikon takaista tapaamista. Tapasin lyhyesti parhaan ystäväni Marin yläasteajalta - hänen kanssaan olen viimeksi jutellut lyhyesti yli kymmenen vuotta sitten ja pidemmälti miltei kaksikymmentä vuotta sitten. Samana päivänä tapasin Ranskassa asuvan ystäväni Pirkon ja hänen perheensä; kävimme yhdessä katsomassa Väristyksiä-näyttelyn ja istuimme pitkään Kirkkopuistossa kahvilla ja jäätelöllä.
Ensin mainittu tapaaminen aiheutti kummallisen nostalgiavyöryn, kun mieleen tulivat mm. yhdessä koetut rokki/poppikeikat, joiden esiintyjiä ei kehtaa ääneen edes mainita... Mari muistutti minua myös jo käytöstä poistuneesta lempinimestäni (Hyrrä...), jonka itsekin olin jo unohtanut. Olen niin aktiivisesti yrittänyt sulkea mielestäni kaikki kouluajan toilailuni, että yhteisetkin monet muistot tuntuivat jo vierailta. Siksi oli kummallista, että itse tapaamisessa ei ollut minkäänlaista vierautta, ei mitähän-nyt-sanoisi -hetkiä tai muuta kiusaantuneisuutta - ihan kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.
Jälkimmäinen tapaaminen puolestaan suuntasi ajatusta eteenpäin. Pirkko tiedusteli, milloin tulisimme vierailulle Pariisiin - ja siitä kysymyksestä lähtien olen pakannut mielessäni matkalaukkuja joka ilta.
Toivottavasti viimeistään ensi vuonna.
--
Nettiyhteyden takaisin saaminen helpotti hieman henkistä lamaa, johon itseni tauon aikana saatoin. Alkoi taas tuntua, että kaikki nuo projektit, joihin olen jollain tavalla sekaantunut, ovat jotenkin käsiteltävissä. Joten: kyllä se tästä.
Orjuus kahlehtii vain harvoja, useimmat kahlehtivat itse itsensä.
- Lucius Seneca, Epistolae -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti