lauantaina, joulukuuta 27, 2014

Lomalla töissä // On holiday, on work

25-osaisen värityskuvajoulukalenterini kaikki kuvat väritettynä - tämän vuoden kuvitusterapiaprojekti... //
All the 25 colouring pictures coloured, from my colouring picture advent calendar, this year's "therapy" illustration project.


Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pääsin aloittamaan joululoman ilman, että tein aaton alle kasautuneita töitä vielä edeltävänä iltana. Tai no: ensimmäisen kerran pääsin viettämään joululomaa ylipäätään: nyt on takana jo kolme kokonaista päivää, kun olen mussuttanut suklaata villasukat jalassa ja lukenut kirjoja ja katsonut dekkareita televisiosta, enkä ole avannut työkonetta tai tehnyt mitään työhön liittyvää. Korkeintaan piirustellut samalla, kun olen kuunnellut musiikkia uudesta lahjalaitteestani - mutta ei mitään oikeasti työtä.

Paitsi öisin. Toissa yönä tajusin, että näyttely odottaa kahden viikon päässä, ja kun tarkemmin tutkin kalenteriani, niin ei ollutkaan edes kahta viikkoa aikaa, vaan avajaiset olivat jo seuraavalla viikolla. Unessa lohdutin itseäni, että työt olivat valmiina - mutta missä? Niitä ei löytynyt mistään. En löytänyt mistään yhteyshenkilöiden nimiä ja galleristikin oli lomalla, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että kalenterissani oli vain muutama järkeen käypä teksti ja loput oli kirjoitettu hieroglyfeillä, joita en pystynyt ratkomaan. Harvoin herään niin hiessä unestani kuin toissa yönä.

Eilen näyttely olikin sitten ohi, mutta se olikin jo eri paikka: tällä kertaa oltiin Seinäjoella (!) (En tiedä, missä se toissa yön draama tapahtui, mutta siinä oli enemmän sellaista ulkomaan meininkiä, joten oletan, että tämä ei ollut suora jatko-osa). Näyttelyn päätyttyä yritimme ystäväni kanssa saada teoksia pakattua laatikkoihin, mutta tavaraa oli valtavasti; jossain vaiheessa tajusin, ettei meillä ole millään pakkauslaatikoita kaikille, eikä itseasiassa autoakaan. Olimme ilmeisesti ajatelleet raahata kaikki laatikot junalla perille, mutta nyt urakka muuttui ylivoimaiseksi. Galleriassa oli työntekijä, jolta kysyin, voiko laatikot jättää odottamaan seuraavaa päivää, jos tulisimme noutamaan ne autolla. Hän oli osittain sitä mieltä, että tila pitäisi saada tyhjäksi seuraavaa taiteilijaa varten, mutta sitten kuitenkin sitä mieltä, että galleria on suljettu seuraavat päivät; ja sitten kävi ilmi, että galleria on itseasiassa suljettu jatkossakin, koska ei se oikein ole mikään galleria, vaan talon aula, josta tavarat olisi hyvä jättää pois. Hän kuitenkin kirjoitti asian lapulle, jonka jätti jollekin, joka saattaisi asiasta tietää. Lopputulemana tajusin kumminkin, että teokset pitäisi viedä pois mahdollisimman nopeasti, joten jatkoimme pakkaamista juuri sellaisella puuduttavalla painajaismaisella tavalla, että mikään ei vain tuntunut pakkautuvan. Ja missasimme sen viimeisen junan, joka lähti aikaisin. En tiedä, missä ne kaikki näyttelytavarat olivat siinä vaiheessa, kun seisoin junalaiturilla ja katsoin aikataulujen sijaan elokuvateatterin esityslistaa. Pyysin mukana ollutta ystävääni käymään kysymässä hotelliyön hintaa läheisestä hotellista, jotta voisimme vertailla kumpi tulee edullisemmaksi, yöpyä hotellissa vai mennä taksilla Seinäjoelta Jyväskylään. Tähän autuaaseen hetkeen heräsin, totaalisen umpiuupuneena.

Näiden kahden näyttelypitoisen yön jälkeen olen väsyneempi kuin olen kertaakaan ollut koko syksyn aikana. Ehkä ihan hyvä päätös pitää vähän paussia näyttelyissä ja keskittyä vain tekemiseen. Vai mitä se alitajuntani yrittää räyhätä? Sama se, kunhan nyt pääsen hetkeksi vielä joululahjakirjojen pariin...

---

First time in many years I started the Christmas holidays without a horrible work fuss, which usually has forced me to work through the whole night before the Christmas Eve. Or really: the first time in long time I got to have Christmas holidays at all - now already three days, when I have only eaten chocolate with warm woollen socks warming my feet while reading books and watching good series on telly, and I haven't opened my work computer or done anything related to my work. Well, I have drawn some sketches while listening music from my new gift player - but really work, no.

Except during the nights. A night before the last, I suddenly understood that I have an exhibition opening waiting for me in two weeks time, and when I took a closer look at my calendar, I realised, it wasn't two weeks but the opening was going to be very next week already. In my dream I comforted myself that I have the works finished and ready to be exhibited - but where? I couldn't find them anywhere. I didn't also find the names of my contact persons and the gallerist was having a holiday, and it didn't help me at all that there was only a few smart words in my calendar and the rest was written with hieroglyphs, a riddle unsolvable for me. I rarely wake up so sweaty as I did that night.

The last night the exhibition was already over, but this was a different pllace: this time we were in Seinäjoki (a small western town in Finland). (I  don't know where the drama the night before took place, but I guess somewhere not in Finland, so I presume, this was not a direct sequel for the first dream). After the exhibition had ended, my friend and I tried to pack all the artworks in boxes, but there was a huge amount of stuff; at some point I realised, that we don't have boxes for everything, and not a car either. I think we must have thought that we could transport everything by using the train, but now it seemed overwhelming. There was some worker at the gallery, and I asked her if I could leave our stuff to wait for the next day when we could come back to pick them up with a car. She thought partly that we should empty the space for the next artist, but at the same time she said, that the gallery would be closed for the next days; and soon we understood that the gallery would be closed after that too, because it wasn't a real gallery but a hallway of a large house, and we just should get our stuff somewhere else. She wrote our question to one small paper, and left it for someone, who could know, maybe. At the end, however, we understood well that we should get the artworks away as soon as possible, and we continued packing frantically, in that nightmarish manner, when the more you try, the more nothing seems to be happening. And then we missed the last train, which took off early. I don't know where all the artworks were when I was standing on a platform and tried to look the showlist of the cinema instead of the timetables of the train. I asked my fried to ask a price for one night at the nearby hotel, so we could compare which would be cheaper, to spend a night in hotel, or to take a taxi from Seinäjoki to Jyväskylä. And at this moment I finally woke up, totally exhausted.

After these two exhibition nights I feel myself more tired than I have been during the whole autumn. Maybe it is a good decision to have a small pause in exhibitions and concentrate on creating only. Or what was it that my subconsciousness tried to rage about? I don't really care, as soon as I can have a few more moments with my gift-books... 

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Jyväskylän taidemuseon Jouluinen taidebasaari // The Christmas Art Bazaar at the Jyväskylä Art Museum

Kuningattaren syntymä // The Birth of the Queen
Pigmenttimustevedos // Pigment ink print, 2013, ed. 20
JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEON JOULUINEN TAIDEBASAARI
LA-SU // SAT-SUN 13.-14.12.2014 klo 11-18
Minut löytää pöydästä 8 - I'll be at table 8

Jyväskylän taidemuseon vuosittain järjestämä Jouluinen taidebasaari on itselleni vuoden tärkeimpiä tapahtumia - siitä on tullut osa jokavuotista joulurituaalia, vuoden viimeinen kova työpinnistys ennen joulua. Olen yleensä tuon kaksipäiväisen tapahtuman jälkeen onnellisesti väsynyt, mutta nimenomaan palkitsevasti, ei läkähdyttävästi. Omassa kotikaupungissa järjestettävä tapahtuma ei ole niin uuvuttavalla tavalla raskas kuin esim. Tampereen messuille tai Habitareen osallistuminen (...kotona nukkuminen vaikuttaa paljon) ja luonteeltaankin se on enemmän basaarimaisempi, nimenomaan hyvässä mielessä. Tapahtumassa liikkuu messuihin verrattuna edullisempi taide ja etenkin pienet jutut (kortit ja pinssit), mutta vuosittain myös vedokset ovat löytäneet uuden kodin. On aina hienoa tavata ostaja silmästä silmään ja nähdä vilaus siitä, millaiseen kotiin teos pääsee asumaan. 

Tapahtuman yksi hienoimmista puolista on ollut sen jatkuvuus. Taidebasaarissa tapaa ihmisiä, jotka ovat vuosittain käyneet jonkin teoksen hankkimassa. Tai tulevat moikkaamaan muuten vaan. Totta kai tarkoitus on myydä jotain (taidemyynnistähän taiteilijan elanto tulee), mutta ihmisten tapaaminen on vähintään yhtä tärkeää. Kun tapahtumaan osallistumisesta ei kerry matka- ja majoituskuluja ja paikkavuokrakin on kohtuullinen, koko tapahtumaan ei liity samanlaista taloudellista stressiä kuin esimerkiksi taidemessuille osallistumisesta. Kaikki on kotiinpäin, oli se sitten vedoksen, kortin tai pinssin myynti tai ihan vain ihmisten kanssa juttelu.

(Tänä vuonna otan mukaani mm. vedoksia, joista itselläni on enää yksi tai muutama kappale. Keräsin niiden kuvat ja tietoa Facebook-sivulle. Lisäksi olen syksyn aikana onnistunut jatkamaan Kuningattaren syntymä -vedossarjaa, ts. ottamaan sarjasta uusia vedoksia. Se oli teknisesti niin hankala tehdä, että olin vielä keväällä melko varma siitä, että sarja jää kesken...)

---

The annual Christmas Art Bazaar at the Jyväskylä Art Museum is one of the most important events for me - it has become a part of yearly christmas rituals, the very last hard work project effort before christmas. After this two-day event I'm normally happily tired, in very rewarding way, not exhausting way. When the event is happening in my own home town it's not so exhaustingly heavy as it is to take part to other events, in other towns (...sleeping in own bed helps a lot) and it is more bazaar-like, in a good way, than for example Habitare Fair or Tampere Art Fair. Compared to those larger fairs, there are smaller things (cards and badges) sold in bazaar, but every year also some prints have found a new home. It is always great to meet the purchaser eye to eye and to see a glimpse of the new home of my artwork.

One of the most wonderful things about this is the continuity of the event. Every year I meet new people but also some, who have purchased something earlier years. Or just have visited otherwise. Of course the main purpose of the event is to sell something (because that's where artists get their living from), but meeting people is at least as important. When you don't have to pay travel and shipping costs or accommodation and the space rent is reasonable, there's no similar kind of stress like when you are taking part to for example art fair. Everything gives something to bring home - art, postcard or badge sale or just meeting with people.

(This year I will bring some prints, which I have only one or a few left anymore. I collected the pages and some info to Facebook gallery. And, during this autumn I've successfully managed to continue the Birth of the Queen series, that is, to take new prints of the series. It was techniqally so challenging that even during last spring I was quite sure that I won't be able to take all the prints of the series...)

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Jouluprojekti jatkuu / My continuing christmas project



Ihan kuin muuta kiirettä ei olisi, olen väritellyt väritysjoulukalenterini kuvia (www.facebook.com/monsterium). Joku ohimennen kommentoi, että voi kun olisi tällainen joulukassi saatavilla - no, nyt on! Olen tehnyt jo auenneista joulukalenterin luukuista Society6-sivulleni ostettavia tuotteita, ostoskasseista t-paitoihin ja tyynynpäällisistä suihkuverhoihin. Sivustolla on tällä hetkellä kaiken maailman alennuksiakin, mm. vielä muutamia päiviä jatkuva ilmainen postitus mihin tahansa ja erilaisia päivittäisiä kampanjoita, mutta en mene vannomaan, että jouluksi ehtivät perille. Normaalisti tuotteet ovat tulleet noin viikossa, mutta kun on tuo jouluruuhka...

---

I'm horribly busy with work, and instead of trying to get the work projects done, I've ended up colouring my own colouring pictures from my colouring advent calendar (www.facebook.com/monsterium). Somebody commented that it would be so nice to have a christmas tote with this kind of illustrations - well, now there are some! I've made some products available to my Society6 page, using advent calendar pictures from already opened windows - all things from tote bags to t-shirts and from pillow covers to shower curtains. At this moment there are all kind of campaigns going on, for example a free delivery to all around the world (still a few days) and some daily offers - but I won't promise that the products would come before the christmas, if you order now. Normally it takes about a week, but it's that rush time now...


perjantaina, joulukuuta 05, 2014

Värejä kaikkialla / Pigments, colours all around


Ulla Emalipuu-kaupasta (Höyry-gallerian alakerrassa) kävi juuri hakemassa uuden erän Värikki-kyniäni myyntiin. Viime kesänä mietin, mitä tekisin vahakynän jämilläni ja aloin askarrella niistä uusia kyniä - ja kun niitä tuli yli oman tarpeen, tein samantien muutamia myyntiin Emalipuu-kauppaan. Ja nyt sitten joulun alla tein uuden erän. Ihanaa välipuuhaa kaiken kliinisemmän homman keskellä, vaikka ensimmäiset satsit menivätkin metsään, ennenkuin keksin oikean tekniikan (helposti käy niin, että pinnalle jää vain läpinäkyvä vaha ja itse pigmentti häviää johonkin). En ehtinyt kaikkia täksi päiväksi pakata, joten jospa sitten vaikka saisi Jyväskylän taidemuseon Taidebasaariinkin osan tuotua ensi viikon lopulla!

Muutenkin tämä kulunut viikko on ollut varsin värillinen viikko, jonka kohokohta oli tiistaina, kun kävin vetämässä pigmenttiaiheisen luento/workshopin Recenart-projektin toimijoille. Olen jo aiemmin syksyllä päässyt projektin tiimoilta vierailemaan Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella ja tutustunut siihen, kuinka pigmentit tunnistetaan hiukkaskiihdyttimen avulla - jotain aivan uutta itselleni, ja innottavaa.

Vielä, kun saisi ne pari muuta puolivälissä roikkuvaa väriprojektia viimeisteltyä: Colorian etusivun uusimisen (melkein valmis) ja roskisvärjäysoppaamme englanninkielisen version (myös melkein valmis). Pitänee ottaa toivontai uudelleen käyttöön.

---

Ulla from Emalipuu shop (at the downstairs from Höyry gallery in Korpilahti, Jyväskylä) just came to collect some new Värikki crayons. Last summer I was wondering what to do with all my old wax crayon left overs and I started to make new crayons of them - and when I made more than what I need, I sent the rest to be sold at Emalipuu shop. And now I just finished another batch of those beauties. Something nice to do amongst all these not-so-nice jobs... even though the first ones didn't quite succeed, before I found a right technique (easily the wax and pigment separate so, that only the see-through wax remains at the top and the pigment just disappears). I didn't have time to pack all today, so propably I'll take some to Jyväskylä Art Museum Art Bazaar next weekend!

This has been quite a colourful week in other ways too; the very best day was on Tuesday, when I gave a pigment themed lecture/workshop to Recentart project people. I have already earlier visited Jyväskylä University physics department when I got to see the scientific techniques they use - something completely new to myself - and very inspiring.

I just wish I could push myself to finish those few half-made colour project: renewing Coloria.net front page (half done) and publishing our trash dye booklet in English (also half done). I should take on extra day to use in each week... that would do.

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Värityskuvia / Colouring images



Olen jo kauan suunnitellut tekeväni värityskuvakalenterin, joten olen jotenkin erityisen ylpeä, kun tänä vuonna sain sen vihdoin tehtyä, kaiken kiireen keskellä (juuri tällä hetkellä vähän turhan lujaa kieputtavassa elämän karusellissa). Yksi ladattava kuva per päivä ensimmäiseen joulupäivään saakka - siis 25 (!) A4-kuvaa, jotka ovat itsenäisiä kuviaan, mutta muodostavat myös yhtenäisen kuvan. (Kokeilin ensin 24 kuvan 6x4 ruudukkoa, mutta ei se oikein toiminut... mutta eipä kukaan kieltänyt lisäämästä lisäpäivää kalenteriin.) Lopullisesta kombinaatiokuvasta ei lopulta tullut yhtään niin yhtenäinen kuin olin ajatellut, mutta vähän parempi (ehkä) idea on jo ensi vuotta varten olemassa.

Taustatietoa projektista (englanniksi) Kuvituksia.com-sivullani ja itse projekti tapahtuu Monsterium-Kuvituksia FB-sivulla.

---

I have been planning to make a colouring advent calendar for a very long time, so I am especially proud, when I finally made it this year, in this hurry (and sitting in this merry-go-around called life - which is spinning a bit too fast for me right now). One downloadable A4 sized colouring picture per day until the first christmas day - 25 (!) windows that is. All pictures are individual pieces, but they still form one big image. (I tried first 24 picture 6x4 grid, but that didn't quite work... but there isn't any rule to add one more day, or is there?) The final "big picture", combination of all, is not so all-together I had thought, but a better one next year then - an idea is already there.

Some background info available at Kuvituksia.com and the calendar pictures are downloadable at Monsterium-Kuvituksia Facebook page.


EDIT 9.12.14: muutama kuva, originaali/väritetty // a few pictures, original and a coloured one


 

tiistaina, marraskuuta 04, 2014

Instagram


En käytä kännykkää (!), mutta tabletti on viimeisen vuoden aikana juurtunut käteeni. Olen yleensä vältellyt kaikenmaailman kuvanjakojuttuja, mutta pitkän vetkuttelun jälteen päätin ottaa Instagramin käyttöön - ja olen tässä parin viikon aikana jäänyt koukkuun. Olen joskus aiemmin miettinyt jonkinlaisen kuvatyöpäiväkirjan pitämistä, mutta erillisen kameran kanssa se on ollut vaivalloista. Nyt, kun tuo käteeni kiinnittynyt laite on koko ajan mukana, päiväkirja-ajatus sai ihan uudenlaisen, kevyemmän lähtökohdan - lokakuun lopulla tuli mieleen, että jospa nyt kokeilisin uudelleen, miltä (työ)elämäni näyttää kuvina. ("Työ" suluissa, koska vaikka otan kuvat työmoodissa, olen näköjään jo nyt ajautunut sivupoluille, varsinaisen työn ulkopuolelle, ihmettelemään harmaata taivasta ja ikkunalaudalle kuivuneita kukkia - ehkä tässä projektissa kuvat ovat enemmän työympäristöstäni ja irtonaisista hetkistä työpäivien sisällä kuin sormistani raapimassa mustetta paperiin). Päämääränä (vähintään) yksi kuva per päivä, ja jos päivä pari jää väliin, niin silloin on ollut muuta tekemistä.

http://instagram.com/paivi.hintsanen

---

I don't use cellphone (!), but I can't manage without my tablet, which has practically grown into my hand. Generally I've been avoiding all photo sharing sites and applications, but after a long long what-if time I decided to try Instagram - and after a few weeks I'm hooked. I have thought about having some kind of photo journal before, but with separate camera that has been somehow too difficult. Now, when this extended arm piece is with me all the time, the thought of the  photo journal  is suddenly much lighter - and at the end of October I thought that I sould try again to see, what my (working) life looks like as photos. ("Working" in a way, that even though I take my photos while working, I've already during these few days gone somewhere else, outside the work itself, to wonder about grey sky and drying flowers - maybe in this project the photos will be more about my working surroundings and those separate moments in my work days and not so much about my ink spotted hands.) My aim is to snap (at least) one photo per day, and if a day or two will pass without, then I've just had better things to do.

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2014

Warpaint - Disco//Very

Licence to Knit -kuvitus paikalliselle lankakauppa Titityylle (mainittakoon vielä, ettei Bondia jäljittelevä idea ole omani, vaan se tuli työn tilaajalta Tiinalta). // I designed a Licence to Knit illustration for the yarn shop Titityy (the Bond themed idea was not my own, but the idea of the shop owner and commissioner Tiina.)
Sekatyöpäivä. Nettisivuhommia, kuvitushommia ja yksi kirjoitushommakin. Tänään(kin) saa oma luova työ odottaa, vaikka mieli tekisi syöksyä omien kuvien pariin juuri nyt. Tieto siitä, että pitää odottaa vielä useampi päivä omaan luovaan työhön pääsyä, suorastaan polttaa mieltä. Seuraavat kaksi päivää on pyhitetty palaveeraamiselle ja pikkuasioiden hoitamiselle ja sitä seuraavat on pakko varata paperityöhön, ettei sitä pääse kertymään liikaa. Ehkä sitten seuraavana viikonloppuna...

---

Day of mixed (commission) work. Web site design works, illustration commission and even one writing commission. Today my own creative work has to wait, even though I'd like to start working with my images right now. It absolutely burns my mind to know, that I have to wait still several days to get my hands on my own creative work. The next few days are reserved for meetings and running errands and the following few ones I have to book for my office work, so that those paper piles won't grow too much. Maybe then next weekend...


lauantaina, marraskuuta 01, 2014

Pulp - Countdown


Espanjasta paluun jälkeen aika on mennyt puolikipeänä odotellessa, tuleeko se flunssa vai ei. Kuume ei ole noussut, mutta henkisesti on ollut tauti päällä, kun kaikki jutut tuntuvat vaativan jonkinlaisen ponnistuksen, mikään ei suju vaivatta. Ja arki iski turhan aikaisin: paluun jälkeen havahduin, että apuraharumbahan jäi matkaa edeltävien kiireiden vuoksi näihin pariin päivään ennen kuun loppua. Siispä sormet näppäimelle ja kuvia printteristä - ja yhden päivän uurastuksen jälkeen koko läjä apurahahakemuksia oli valmiina. Samantien, kun sujauttelin papereita liitteineen kirjekuoriin, pakkailin reissumme aikana tilatut teokset ja Jyväskylän taidemuseolle lupaamani postikortit ja eilen tehokävelin kaupungin läpi Taiken toimiston, taidemuseon ja postin (ja apteekin) kautta ruokakauppaan ja raahasin useamman kilon ruokakassit bussikyydillä kotiin. Kotiin päästyäni vaivuin puoliuneen telkkarin ääreen - tuntui, että eiköhän nyt ole tehnyt jo tarpeeksi, että voisi vain levätä viikonlopun.

Tänään aamu alkoikin rauhallisesti hitaalla aamupalalla, kunnes muistin, että Tampereen taidemessuthan ovat oven takana - pitää tilata pakkaustarvikkeita ja mahdollisesti lisää kortteja viikonlopun aikana, jos meinaa saada ne ajoissa. Joten kortti-inventaarion pariin. Tässähän se viikonloppu sitten sulavasti hujahtaakin.

Joo, ja ei mitään Halloween-juhlia täällä. (Enkä myöskään päässyt entisen opinahjoni TTVOn päättäjäisjuhliin, mikä harmittaa suuresti - koulu siirretään toisiin tiloihin, mutta käytännössähän tuo uutinen on ollut luettavissa niin, että kaikki, mikä oli koulussa hienoa ja minkä ansiosta sinne kannatti mennä, on nyt hävinnyt tai häviämässä. Niinkuin teknologian ja taiteen yhteistelo.)


---

After coming back from Spain, I have just waited if the flu is coming or not. No fewer so far, but mentally I've been sick while every small thing feels a big one and nothing happens effortless. And the every day life started too fast: after unpacking the luggages I suddenly realized that I didn't remember filling the grant applications before our trip and since the last day of October is deadline for several grants... So, fingers tapping the keyboard and printer pushing out attachment images - and after one day non-stop working a pile of grant applications were finished. At the same time while I slipped the grant applications to envelopes, I also packed some prints that were ordered during our trip and also packed a pile of postcards for the Jyväskylä Art Museum shop (which they inquiried well before our trip - but I was just too busy...). Yesterday I power-walked via local art council to drop a few grant applications, and via art museum and postoffice (and apotechue) to a grocery store, bought several kilos of food and drove home by bus - totally exhausted. I just watched the telly and thought that now I've propably done enough to just rest for the whole weekend.

 Today I started with a slow breakfast until I suddenly remembered that Tampere Art Fair is only a few weeks away - I have to order packaking material and possibly new postcards during this weekend, if I want to get them on time. So, started the day with a card inventory. Here goes my free weekend.

So, no halloween parties here. (And I didn't get to the ending party of my former school, Tampere University of Applied Sciences / Art and Media, either. The school is transferred to other building, but generally it is thought that the "old" school is finished and everything that was especially great in that school and why the school was worth while to attend to, is now or soon gone. Like the combination of technology and art.)

lauantaina, lokakuuta 25, 2014

Loma / Holidays



Tarkoitus oli tulla Espanjaan, Andalusiaan residenssiin kirjoittelemaan ja suunnittelemaan tulevia työrupeamia, mutta toisin kävi. Pari viimeistä viikkoa on mennyt lomailun piikkiin - ja eilen lomailu kulminoitui huippuunsa, rannalla auringossa istumiseen ja meressä uimiseen Fuengirolassa. Alunperin matkasimme Alorasta lähijunalla kaupunkiin käydäksemme Bioparkissa, josta National Geographicin on kirjoittanut positiivisen jutun, ja kun ranta nyt sattui olemaan vieressä... En ole ikinä ollut rantaihminen, mutta tänä syksynä kotimaan saapuva pimeys on ollut vähän turhan painavaa. Teki hyvää vain istua jonkin aikaa paikallaan auringossa, uida meressä ja vain olla.

Lomalla tarkoitan aikaa, jolloin en herätessäni ryhdy määrätietoisesti töihin. Ihan täydellistä lomaa en näköjään osaa viettää: lauseita alkaa syntyä päässä heti, kun muutaman rivin kirjasta luen (olen matkalla kirjoittanut kaksi Moleskinen pikkuvihkoa täyteen) ja uusia kuvaideoita alkaa tulvia päähän, kun kuvia näen. Joskaan alkuviikon reissulla Madridiin Prado ei oikein herättänyt mitään muuta kuin ryöppynä päälle vyöryvää visuaalista väsymystä. Oli kyllä hienoa nähdä Boschin ja Goyan maalauksia, mutta iso osa espanjalaisesta maalaustaiteesta on liian pikkutarkkaa ja röyhelöistä makuuni. Käynnin jälkeen muita museoita ei jaksanut edes ajatella,  joten loppuaika kaupungissa kului kahviloissa istuskellen. Suurimman inspiraation sain pienestä levykauppa-lahjatavarapuodista, jossa myytiin kaikenlaista pientä ja kekseliästä. Sen voimalla paluumatka junassa kului innottavaa to do -listaa kirjoittaessa.

Tänään tein muutaman luonnoksen tulevaan kuvitustyöhön. Muuten päivä saa olla lojumista ja lukemista auringossa, koska muutaman päivän päästä sitä vaihtoehtoa ei enää ole.

---

I travelled to Andalucia, Spain, to work with my writing stuff, but it hasn't quite happen. The last few weeks I've been having a real holiday - which culminated yesterday, when we went to beach in Fueringola to take sun baths and to swim in the sea. Originally we travelled from Alora to Fuegirola to visit the Biopark, of which the Natural Geographic has written a positive article about, and the beach just happened to be there... I've never considered myself to be a sunny beach person in anyway, but this autumn's darkness in Finland has been a bit too heavy to bear. It felt good to sat there in the sun, to swim in the sea and just to be.

With the word holiday I mean days when I don't start determined working right after waking up. It seems that I really don't know how to have a 100% holiday: when I read something, my own stories and sentences start to fill my mind (I've filled two small Moleskine booklets with all kinds of writings), and I start to get new ideas for new pictures when I just glimpse some images. Though during the trip to Prado in Madrid at the beginning of the week, it was not an inspiration that I got, but an overwhelming visual tiredness. Itwas great to see the paintings by Bosch and Goya, but in general the Spanish art is too detailed and ornamental to my taste. After Prado we couldn't even think about visiting the other museums, and we spent the rest of the trip sitting in cafes instead. I've got the biggest inspiration of all in one record store / gift shop, which had some clever small stuff to be sold. I got inspired enough to write a long to do list on our train trip back to Alora.

Today I made a few sketches for one illustration commission. But otherwise I will just sit and read in the sun, because in a few days time that's no longer an option.



lauantaina, lokakuuta 11, 2014

Manic Street Preachers - Rewind The Film


[Suojapaikaksi kaareutuvat taivaat / Sheltering, Arching Skies. Pigmenttimustetuloste (päällekkäistulostus) / pigment ink print, over printing technique, ~11,5x35cm (+marginaali), ed. 5.]

Montakohan litraa mustetta olen saanut tällä viikolla kulumaan? Piirtänyt olen ainakin sen verran, että käsi on hellänä. Kynä ei meinaa enää pysyä kädessä, eikä päässä asiat. Aivo änkyttää. Isoimmat projektit on nyt hoidettu alta pois ja pienempikin sälä saatu jonkinlaiseen kuriin ja järjestykseen. Joten ihan sopiva hetki heittäytyä parin viikon tauolle. Ajattelin alkaa valmistautua Tampereen taidemessuja varten marraskuun alussa, ja siihen asti keskittyä johonkin muuhun kuin kuviin. Kuten kirjoittamiseen. Ja olemiseen.

Ja väreihin.Kuluneella viikolla sovin ensi vuoden kevään väriteemaiset luennot Jyväskylän kansalaisopistolle (kaksi luentoa maaliskuussa, jos en väärin muista) ja sain myös kaksi muuta yhteydenottoa väreihin liittyen. Toinen yhteydenotoista tarjosi niin mielenkiintoisen rajapinnan, etten meinaa pysyä nahoissani. En vielä uskalla siitä sanoa mitään, mutta varmastikaan sitten, kun projekti on ajankohtaisempi, ei vuolailta tilityksiltäni voine välttyä. Näistä yhteydenotoista intoutuneena olen siis viime päivät puuhaillut värien parissa ja jatkanut keskeneräisiä projektejani.


---


Vielä lisämainintana: Plankkon lokakuun uutiskirje on nyt luettavana http://eepurl.com/44H7z Uutiskirjeessä yhdentoista ammattitaiteilijan - myös minun - uusimmat kuulumiset taiteilurintamalta. Jos haluat tilata uutiskirjeen, laita meiliosoitteesi minulle sähköpostilla paivi.hintsanen (at) coloria.net, niin lisään listalle.


---

I was wondering of how many litres of ink I've must have spent this week... I've drawn so much, that my hand is aching. I can hardly hold a pen and my head can hardly carry a thought. My brain is stuttering. I have managed to finish the biggest projects and also I've managed to put the little stuff to some kind of order. So, it's the perfect time to have a few weeks off. I thought about starting to get ready for Tampere Art Fair (in mid-November) at the beginning of November, and until then just concentrate on something else, but not to pictures. Like writing. And just existing.

And colours. During the past week I have agreed of two colour themed lectures at the Jyväskylä Adult Education Center next spring and I also received two other emails requesting lectures or workshops. One of the new contacts is so interesting that I'm overwhelmed with the whole idea of getting close to that kind of project. I can't tell anything about it yet, but when the project is more current, I know I can't hold my words... These contacts have made me work with colour the last few days...

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2014

Mark Lanegan - Harvest Home



Huojentavaa huomata, että onneksi meneillään olevat projektini eivät ole vain iäti kasvavan vuoren osasia, vaan jokin projekti välillä loppuukin. Käytännössä työskentelin koko kesän Muistiliitolle tekemäni ison kuvitustyön kanssa ja muutama viikko sitten (tai herranjumalasentään, onhan siitä jo melkein kuukausi!) projekti vihdoin valmistui omalta osaltani. Lopputulos tulee julki marraskuussa.

Projektin päätyttyä olen kuitenkin vähän ajelehtinut omien töiden kanssa. Kaikenlaista sälää (päivityshommia ja pieniä graafisia tilauksia, teosten pakkausta ja niiden laskutusta, kaikenmaailman paperitöitä) on kyllä riittämiin, mutta niiden omien, omalähtöisten töiden kohdalla en tiedä mistä aloittaa. Omia pieniä projekteja on kymmenittäin kesken, mutta samalla mielessä muhii uusia kuva-aiheita ja uusia muita projekteja - teenkö keskeneräiset ensin loppuun vai voinko jo aloittaa uutta? Päättämättömyyden lopputulos on se, että muutaman viikon aikana en ole saanut juuri mitään aikaan. En ainakaan niin paljon kuin mitä olin toivonut.

Päättämättömyyttäni osasin paeta myös täysin uudella harhautuksella: aloittaa prosessin, joka ei alun alkaenkaan ollut edes tässä arvonnassa mukana. Aikomukseni jo jo vaikka kuinka kauan ollut laittaa Coloria.net -sivusto uusiksi, mutta sen kuvittelin tekeväni sitten joskus keväällä, kun olisi paremmin aikaa käytössä - olin jo sisimmässäni ajatellut, että väriprojektejani en enää tähän henkiseen työnvieroksuntasekasotkuuni vedä mukaan. Eräänä iltana televisiota katsellessani tuhertelin sivustolle uuden logon, vähän puolivahingossa, täysin ajatuksissani. En oikeastaan ajatellut käyttää piirrosta mihinkään, mutta niinpä vain yhtenä iltana huomasin päivittäväni Coloria.netin somesivut uudella logolla ja samantien pistin sivuston kauan odottaneen uusimisen työn alle. Eli taas on uusi projekti puolivälissä odottamassa toteuttamistaan ja aikaa, kun sen pääsee toteuttamaan loppuun.

Tässä mietin yhtenä päivänä, että mihin kaikki aikani oikein uppoaakaan? Mutta tähänhän se, uusien keskeneräisten projektien luomiseen.

---

Sometimes it's relieving to see, that my projects "in process" aren't just parts of forever growing mountain, but sometimes some projects actually end too. During the whole summer I was working for The Alzheimer Society of Finland making some demanding illustrations and a few years ago (or, almost a month ago, as I noticed when I was writing this) I finally got my part of the project finished. The final prints will be published in November.

After the project I've been sort of flowing around with my own work. All kinds of small stuff (updating websites and small graphic design jobs, packing my artprints and writing bills for buyers, all kinds of paper works) I have enough allright, but I just don't know where to start with my  own  projects, those which are initiated by me and for me. There are dozens of those in process, but at the same time I have several new ideas for images and other projects in my head - should I finish the old ones first, or start already with the new ones? This indetermination of mine has lead to the situation where I actually don't do almost anything. At least not as much I had wished to do.

I found also a new way to run from the problems my indecisiveness caused: I started a process of which I wasn't even thinking and which wasn't originally among my choices of what to do. I have thought about revamping the whole coloria.net site (which is my Finnish colour themed page), but I was planning to get to it next spring, when there would me more time for everything - at least not now, when I constantly have to bang my head on the wall for not having time enough to do everything I would like to. But then, on one evening while I was watching television I just happened to drew a new logo for the site, half accidently, completely without thinking at all. I actually didn't think about using the drawing to anything at all, but then, one evening, I just found myself updating Coloria.net social media sites with a new logo, and at the same time I started the long waited renewing of the website. So, there is a new half-way done project waiting for realisation.

One day I was wondering, where does all my time go? Now I know: I spend all my time to create these new unfinished projects...

maanantaina, syyskuuta 22, 2014

Mistä tämä hämäryys ja kylmyys tuli? // Where did this dusk and chill come from?

Kylmäpihlaja majakkasaari / lighthouse island

Näkymä Isokarin majakasta / A view from the Isokari Lighthouse

Isokarin majakka / the Isokari Lighthouse

Ilta Isollakarilla / A sunset at Isokari



Vanha Rauma / Old Rauma Unesco World Heritage site


Making Colour exhibition / London


Töiden ripustus Habitare-messuille / Getting ready for Habitare fair

Helsinki by night


Eilen kävin vierailulla Ulla Lapiolahden värjäyskurssilla, tarkoituksenani dokumentoida hieman morsinko- ja indigovärjäystä ja kokeilla hieman jakkilangan värjäystä. Nuotioiden sammuttua tajusin ensimmäisen kerran, että ilma on jo oikeasti viilentynyt, auringonpaisteesta huolimatta. Joku muistutti, että nyt pitäisi nauttia auringosta, koska sitä ei sitten sunnuntain jälkeen vähään aikaan näy. Hän taisi olla oikeassa.

Aamulla heräsin kymmenen maissa hämärään ja ennenkuin nousin vuoteesta, ehdin katsella pari minuuttia ikkunaverhojen välistä, kun tuuli riepotteli saarnea ikkunan takana (en ole varma tuosta puusta, se voi olla jokin muukin; pitää varmaan käydä lähemmin joskus tutustumassa, jotta tietää, minkä ympäröimänä elää). Jotenkin olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei tänään tarvitse mennä mihinkään. Ja että löysin mukavan villapaidan oloasuksi.

Syksy ehti tulla huomaamatta, kun viimeisen kuukauden aikana on ollut elämässä melkein liikaa elämistä. Elokuussa vietimme pari päivää Raumalla ja teimme muutaman päivän majakkaretken Isonkarin majakalle (matkalla poikkesimme myös Kylmäpihlajan majakalla, jossa muutamia vuosia sitten näin elämäni ensimmäisen kerran värimorsinkoa kasvamassa luonnossa, mutta tällä kertaa en sitä löytänyt kuvattavaksi). Majakkasaarella nautimme sileistä kallioista ja veden loiskeessa ja illalla pilkkopimeässä rämmittiin ulkohuussiin, jonka seinillä asusteli suuri kauhua herättävä ristilukkiyhteiskunta, ja muutaman päivän päästä kävelimmekin jo Lontoossa Regent Streetillä hotellilta The National Galleryn Making Colour -näyttelyyn - ja kävimme samantien katsomassa National Galleryn kokoelmat. (Ostin museon kaupasta mukavan määrän värikirjoja, joita ei aiemmin hyllystäni löytynyt, ja silti oli pakko vielä jättää osa ostamatta, kun en yksinkertaisesti jaksanut kantaa.) Ja jälleen, pari päivää paluun jälkeen kävimme purkamassa Höyry-gallerian näyttelyn ja viikon päästä siitä löysin itseni kuolemanväsyneenä Helsingin messuhallista, pakkaamassa viime tingassa teoksia sellofaniin ja kirjoittamassa niille nimilappuja Habitare-messuja varten (jaoin osaston kolmen muun taiteilijan, Pia Feinikin, Janne Laineen ja Anne Mäkelän kanssa.) Siinä välissä ehti tapahtua kaikenlaista yksityiselämässä, sekä itselle että läheisille, vähän liikaa niin pienessä ajassa sulatettavaksi.

Viime viikon olen epätoivoisesti yrittänyt hoitaa paperihommia ajantasalle, mutta jostain kumman syystä väsymys on suorastaan pinttynyt kiinni. En oikein tiedä, millä sen saisi jynssättyä pois. Kasvava pimeys ei edistä asiaa. Lepäämistä olen yrittänyt, samoin leffojen (ja Doctor Who -uusintojen sekä Farscape-sarjan) katsomista, mutta kun pienet rästitehtävät nakuttavat koko ajan takaraivossa, niiltä ei oikein saa mieltään suljettua. Seuraavaksi aion istua ikkunan äärelle nojatuoliin, ottaa käteeni jonkun noista Lontoosta ostamistani värikirjoista ja toiseen käteen uuden kupillisen vaniljakahvia ja kuuntelen ikkunalautaan ropisevaa sadetta ja hiljalleen humisevaa tuulta. Jospa muutaman tunnin kuluttua olisi sen verran virittynyt, että saisi jotenkin rutistettua itsensä paperihommiin.

---


Yesterday I visited the dyeing course held by my friend Ulla Lapiolahti. I wanted to document dyeing process with woad and indigo and also try to dye some yak yarn samples. After the fires went down, I realised for the first time, that the weather has already cooled down. Somebody reminded that we should enjoy the sun in any way we can, because after this Sunday it won't be seen for a while. I guess she was right.

This morning I woke up around 10 am and it was still dark. I didn't get up right a way but kept looking at how the wind teased the ash outside (not sure about the tree, if it is ash or something else - maybe I should check it our more closely so I'd know by which trees surround my life). Somehow right now I am extremely happy about the fact, that I don't have to go anywhere today. And that I've found a warm woolly sweater for myself.

The autumn has come unnoticed and suddenly, because I have had too much living in my life during last month. In August we spent a few days in Rauma (old town is a Unesco World Heritage site), and we did a few days trip to Isokari lighthouse island (we also visited Kylmäpihlaja lighthouse island, where I sawa the natural woad growing a few years back, but I didn't find it again this time). In lighthouse island we enjoyed the smooth rocks against the sea and in the evening I had horror trips to the outdoor toilet, in pitch black night only with a small electric torch helping to find a way and also to see all the large cross spider communities on the walls; and after a few days we were already in London Regent Street walking towards the Making Colour exhibition at the National Gallery (and of course we did go to see the collections at the same time). (I bought a big pile of colour books from the museum shop, and I just had to leave some there, simply because I couldn't carry any more.) And again, after a few days back in Finland we went to pack the Höyry gallery exhibition and a week from that I found myself deadly tired at the Helsinki Fair Centre, packing some prints to cellophane bags and labeling them (I had a booth at the Habitare Furniture Fair with three other artists, Pia Feinik, Janne Laine and Anne Mäkelä). In between this time all things happened, both to myself and to my close ones, a bit too much to handle right now, in this short time.

During the last week I've desperately tried to do all my paper work, but for what ever reason the tiredness has grown very tight, like grime, on me. I don't really know how to get rid of it. The growing darkness doesn't help the situation. I've tried to rest, also watching movies (and Doctor Who reruns and Farscape dvds), but when all those little unfinished jobs are hanging there, on the back of my brain, it's hard to really relax and empty your mind. The next thing I'm going to do is to take one of the colour books I purchased from London, and take a big cup of vanilla coffee and to go sit to an armchair next to the window, and to listen the rain drumming on windowsill and the wind humming outside. After a few hours I just might be powered enough to get myself to work again.





The National Gallery, London

Dog at the Regent Park

Camden Lock Market


Parliament House, London



Skateboard Graveyard at the Millennium Bridge

perjantaina, elokuuta 22, 2014

Näyttely, tapahtumia, linkkejä - The exhibition, some events and links

Kaipaus / Longing. Pigment ink print, ed. 25, 190€, 27x27cm+marg.

Näyttely Höyry-galleriassa jatkuu vielä reilun viikon. Aina näyttely tuntuu loppuvan melkein samantien, kun on mukamas juuri saanut sen pystyyn. Tällä kerralla näyttelyaika on keskimääräistä kolmea viikkoa pidempi, täysi kuukausi, mutta silti huomasin yllättyväni siitä, että työlistalla oli jo teosten pois roudaamisen järjestäminen. Palautetta näyttelystä ei ole valtavasti tullut, mutta joitakin pieniä kommentteja - ja sitten tietenkin tämä Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama blogijuttu Päivi Hintsasen ja Timo Sälekiven työt vievät jonnekin muualle.

Tulevat järjestelyt pyörivät mielessä. Näyttelyn päätyttyä on vain viikko aikaa käydä kehystämässä lisää teoksia Habitarea varten (FB-tapahtuma) ja Habitaren kanssa osittain päällekkäin tapahtuvaa Jyväskylän taiteilijaseuran teosvälitystilaisuutta varten (FB-tapahtuma). Viime viikolla tein myös lopultakin sopimuksen Tampereen taidemessuille osastumisesta - se on onneksi vasta marraskuussa, joten siihen ehtii valmistautua.

Päivät kuluvat tällä hetkellä suuren kuvitustilauksen viimeistelyssä (surullisen satukirjan kuvitus on loppuvaiheillaan, tekemäni sarjakuva on pieniä muutoksia vaille valmis) ja loput hetkistä lipsahtavat näköjään tapahtumiin valmistautumiseen ja aikataulujen laatimiseen. Olkoon tapahtuma mikä tahansa, näköjään se aina tarkoittaa hillitöntä aikataulutusrumbaa ja pienten asioiden paraatia ja muutamaksi tunniksi arvioidun pikkuhomman sijaan huomaa urakoineensa järjestelyiden kanssa viikon.

---

Our exhibition at the Höyry gallery continues still just over one week. Every time it feels like the exhibitions end always almost rightaway after opening. This time the exhibition time is a whole month, a week longer than the three-week period normally used in Finnish galleries, but still I found myself surprised when I noticed that I should already arrange when to go to pack our works after exhibition and transport them back to our studios. We haven't received a lot of feedback, but some small positive comments - and one extremely good blog review of the exhibition (only in Finnish though).

The arrangements of the future events have filled my brain. After the exhibition ends, there is only one week time to frame artworks to Habitare Fair in Helsinki (FB event) and to the Jyväskylä Artists' Society's local art sale event, partly overlapping with Habitare (FB event). Last week (finally!) I also got the contract of Tampere Art Fair, so that's official now too - but gladly it will be happening only in November, so I have some time to prepare for that one.

My days are now spent with a large illustration commission (illustrations for the sad children's story are soon finished, and a cartoon that I already made needs only a few small changes) and the rest of the time seems to go to preparing for the events and to making the endless schedules for everything to happen in time. It doesn't matter if it is just a one day small event or something that takes the whole week, it always means unrestrained scheduling sessions and the parades of small things, and something small that I thought would take only a few hours turns to be a week of  arduous work.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2014

Sataa, sataa - It Keeps Raining

"Myrskykeinu". Sarjasta "Ihmisiä saarillaan" // "Storm Swing". From series "People on Their Islands", 2014, edition of 30, pigment ink print, 15x15 cm + margin.

Viime viikonloppuna kävimme Isokarin majakalla. Luontoa, lampaita, ulkovessa, hyttysiä ja isoja ristilukkeja. Ilma tyyni ja aurinko paistoi - illalla nousi tiheä pimeys, jota majakan valo halkoi. Uskomattoman upeat kalliot ja merivesi oli lämmintä - vaikka uimaan en uskaltautunutkaan, niin kahlasin pitkään vedessä polviani myöten ja katselin merenpohjan kiviä kirkkaan veden läpi.

Majakka on oikeastaan Uudenkaupungin edustalla, mutta köröttelimme Raumalta paatilla useamman tunnin merimatkan Kylmäpihlajan majakan kautta koukaten ja useampien pookien kautta hidasta reittiä takaisin. Viisi-kuusi tuntia keinuvassa veneessä oli maakrapu-minälleni liikaa, sunnuntai-ilta meni maatessa huonovointisena ja päässä keinui vielä seuraavanakin päivänä (ja paluumatkalla junassa syöminen oli mahdotonta). Hetki kallioilla keskellä merta, keskellä ei mitään, oli kuitenkin sen arvoista.

Vietimme Raumalla myös ylimääräisen (ja sateisen) päivän. Rauman vanha kaupunki ei ole turhaan yksi Unescon maailmanperintökohteista - tuntuu kuin oikeasti kävelisi menneessä ajassa. Elokuun sateinen päivä oli hyvä päivä vierailla kaupungissa, kun turistimassat olivat jo hiljenneet ja sai valokuvia myös tyhjistä kaduista. Silti matkan väsymys puski päälle ja melkeinpä matkan helpottavimmalta tuntui hetki, kun sai vaihtaa kuivat sukat ja kengät jalkaansa ja istua paluubussiin. (Matka sai hieman surullisen lopun: viiden tunnin yhden bussin ja kahden junan paluumatka kasvoi seitsemään tuntiin, kun viimeinen juna seisoi muutaman tunnin Oriveden lähettyvillä henkilövahingon vuoksi.)

Muistikirjani säilyi tyhjänä koko matkan, mutta kameraan tallentui kymmeniä muistiinpanomaisia kuvia. Ja päähän tuli ideoita uusista kuvista, jotka toteutan lähitulevaisuudessa.

---

Last weekend we visited Isokari lighthouse on the west coast of Finland. Nature, sheeps, outdoor toilet with mosquitos and cross spiders. The weather was still and sunny - and in the evening the dense darkness took over, cutted only by the lighthouse light. The unbelievable beautiful rocks and the seawater was warm - even though I didn't go to swin, I walked long time in water reaching up to my knees and watched the stones at the bottom of the sea through the clear water.

The lighthouse is actually situated more near to Uusikaupunki town, but we took a boat from Rauma town for hours, and also visited Kylmäpihlaja lighthouse on our way, and on the way back we drove around near some pookis (sort of "lighthouses" without any lights in them), which made the trip a bit longer. Five-six hours in swaying boat was too much for landlubberish old me, and it took the whole Sunday evening to get over the nausea, and I still got the swinging feeling through the whole next day (and I couldn't eat anything on the train back home). But for those few moments in the middle of the sea, in the middle of nothingness, was worth it all.

We spent one extra (rainy) day in Rauma. Rauma old town is one of the Unesco world heritage sites, and I can understand why - there it really feels you are walking in past. The rainy Monday in August was a good day to visit the town, when most of the summer tourists were already gone and I was able to take some photos of the empty streets. But the tiredness of the trip started to take over, and almost the most  relieving moment was, when I could change my wet socks and shoes to the dry ones and then take the bus back. (The trip ended quite sadly: five hour trip with one bus and two trains took finally seven hours, when the last train was standing two hours at the end of the trip, because someone had walked under another train on the rail.)

I didn't make any sketches during the trip, but I took dozens of photo notes. And got some ideas of new pictures, to be made in the near future.

tiistaina, elokuuta 12, 2014

Hiljaista piirtelyä / Drawing in silence


Elämä on pienissä hetkissä. Aamuisin hidas alku päivälle, aamupala parvekkeella; kuppi kahvia ja toinenkin, ja kirja, sanoja toisesta maailmasta. Lämmin kesäsade pimenevässä illassa. Kesänurmikon alta nenään ryömivä kostea mullan tuoksu, aavistus syksystä. Työskentelyä ilman tietokonetta, tuntikausia luonnostellen karun kaunista tarinaa, joka on vuoroin inspiroinut, vuoroin ollut niin raskas työstää, että kynä on muuttunut kädessä liian painavaksi pidellä. Kesän viimeiset mansikat. Kevyt irrallisuuden tunne. Toive siitä, että näitä hetkiä saisi säilöttyä pieniin lasipurkkeihin, jotka voisi avata vuosien päästä.

---

The life is in the small moments. Each morning a slow start for a day, some breakfast in a balcony; a cup of coffee, and another, and a book, words from another world. Warm summer rain in the darkening night. A scent of wet earth, slowly crawling from under the summer green grass, a hint of the autumn coming. Working without computer, sketching a raw, beautiful story for hours, sometimes inspiring and sometimes so hard to work with, that my pencil turns too heavy to hold. The last strawberries of summer. Light feeling of unattachment. A wish to have these moments preserved in small glass jars, to be opened years from now.

lauantaina, elokuuta 02, 2014

Päivi Hintsanen & Timo Sälekivi, Höyry-galleria 1.-31.8.2014


Näyttely on pystyssä ja avajaisissa oli kymmenittäin ihmisiä - ja teoksiakin meni kaupaksi. Kaikin puolin hyvä alku siis näyttelylle. Avajaisten päätteeksi kävimme syömässä ravintola Harmoonin puutarharavintolassa. Meille oli kyllä pöytä varattuna sisältä, mutta kun kerran puutarhassa oli juuri sopiva pöytä vapaana ja aivan täydellinen ilma ulkona syömiseen, peruimme varauksen ja asetuimme vanhan omenapuun alle. (Ruoka oli mainiota - suosittelen! - mutta jälkiruoka, mansikoita kermavaahdolla oli lähinnä huono vitsi: alle kymmenen halkaistua mautonta mansikkaa ja muutama vajaa lusikallinen juoksettuneen kerman oloista ainetta - lähinnä harmitti maksajan puolesta.)

Harmillisesti kuvat näyttelytilasta eivät oikein onnistuneet, pitänee tehdä varta vasten kuvausreissu paikan päälle. Mikäs sinne mennessä: Höyry-galleria ja sen sijaintipaikka, Korpilahden sataman alue, on ehdottomasti yksi lempialueitani Keski-Suomessa.

Mahdolliset kuvat tulevat esiin FB-sivulle: facebook.com/events/1457998774461110/

Huominen sunnuntai menee taas täysillä töiden äärellä: on vedoksia, joita pitää etsiä ja toisia, joita pitää tehdä, pitää kirjoittaa, päivittää, kääntää ja vääntää vaikka mitä. Mutta tänään vielä lekottelen lomatunnelmissa. Otan kirjan ja kupillisen kahvia ja teen oloni mukavaksi parvekkeella auringonpaisteessa.

---

The exhibition at Höyry gallery is now open. There were dozens of people in the opening and some artworks sold. It was a good start for the exhibition, in every way. After the opening we went to eat to a local restaurant Harmooni. We had the table reserved inside, but as it was so magnificent weather, and we found a perfect table at the Harmooni garden restaurant, we decided to stay outside and sat below one old apple tree eating really good food. (The food was actually really good, I can recommend that, but the dessert, strawberries with whipped cream, was almost a joke: only a few half-cut strawberries with strange cream - just made me feel bad for the one who paid the whole thing.)

Sadly our photos of the exhibition space didn't quite succeed. We probably have to make one more trip just to take some photos. Not that I mind: Höyry gallery and the place where it is situated, Korpilahti harbour, is one of my favourite places in Central Finland.

The possible new photos will be shown in FB site at facebook.com/events/1457998774461110/

Tomorrow, Sunday, I'll have to start working again: there are some prints to be searched and others to be printed, I have to write, make updates, turn and toss and everything possible. But today I still have a free day, la dolce vita, doing nothing. I'll just grab my book, take a cup of coffee and make myself confortable at my balcony, on the sunshine.





maanantaina, heinäkuuta 28, 2014

Valmistelua trooppisissa olosuhteissa - Getting ready on tropical conditions


  

Huomenna alkaa näyttelymme (Timo Sälekivi & allekijoittanut) ripustus Höyry-galleriassa. Tässä signeeraan kuvia ja valmistelen irtovedoksia myyntiin ukkosen kiertäessä taloamme ja sateen ropistessa parvekelasiin. Ja tuulettimen viskellessä kuvia vääriin pinoihin... 

En muista milloin viimeksi olisi ollut näin kuumaa Suomessa, ja ensi viikolla kuulemma saattaa tulla vielä kuumempaa ilmaa Venäjältä! Toivotaan, että huomenna riittää puhtia ripustukseen. Tänään kynän liikuttaminenkin on tuonut hien pintaan.

---

Tomorrow we (Timo Sälekivi and I) will start to set up our exhibution in Höyry gallery, in Korpilahti, Jyväskylä. I'm just signing and preparing some non-framed prints while the thunder is wandering around our house and the rain drops are hitting heavily on the glass window of our balcony. And the fan is mixing my papers in wrong piles...

I don't remember the last time it was this hot in Finland, and I just heard that there could be even more hotter air coming from Russia next week! I hope that we'll manage the set up process well tomorrow. Today just moving the pencil upon paper has been A Project on its own.
 

sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2014

Pelkoa ja vihaa taidelainaamossa - Fear and loathing at artotheque


Jyväskylässä on meneillään parhaillaan asuntomessut, jonne Jyväskylän taiteilijaseura on vienyt myös väliaikaisen lainaamon. Popup-lainaamossa on esillä teoksia taiteilijoilta, jotka itse ovat myös vähintään päivän valvomassa paikan päällä. Tapahtuma on mennyt hyvin, varsinkin, kun ottaa huomioon, että varmaan suurin osa odotti lainaamopisteeltä lähinnä tiedotustehtävää, tarkoituksena kertoa taidelainaamon olemassaolosta ja toimintatavoista. Mutta messuyleisö on sekä lainannut että ostanut teoksia! Itse olen ollut messuilla yhteensä viisi päivää - antoisia ja askarruttaviakin.

Asuntomessuilla lainaamossa vierailleiden jakauma on jakautunut aika tasaisesti kolmeen suurinpiirtein samankokoiseen ryhmään: niitä, joille taidelainaamotoiminta on tuttua ja jotka ovat aiemminkin vierailleet lainaamossa; niitä, jotka ovat kiinnostuneet taiteesta ja jotka ovat miettineet sen hankkimista, mutta jotka eivät ole lainanneet; ja niitä, joille lainaamotoiminta on ollut aivan vierasta. Tämä karkea kartoitus osastollemme eksyneistä; bonuksena tietenkin vielä ne henkilöt, jotka eivät astu jalallaankaan osastollemme ja ne, jotka kulkevat paniikinomaisessa stressissä taideosaston läpi työmaahissille, joka kuljettaa messuvieraita ylös kahdenteentoista kerrokseen - nopeasti, ettemme me lähetystaiteilijat vain ehtisi ottaa kontaktia ja pakkokäännyttäää heitä taiteeseen.

Esillä olevista teoksista on syntynyt puheenaiheita melkein mistä tahansa aiheesta, senegalilaisista hiekkamaalauksista vuoden 2004 tsunamiin ja inarilaisen mummon mansikkapelloista ranskalaisten rannikkokylien loma-asuntopolitiikkaan, ja keskusteluiden mukaan on ollut hienoa tempautua kuin seikkailuun. Silti milteipä kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut ovat syntyneet niiden henkilöiden kanssa, joille koko taidemaailma on kuin toisesta ulottuvuudesta. Moni heistä on ollut avoimesti kiinnostunut ja lähinnä ihmetellyt, miksi joku tekee taidetta ja mistä ideat tulevat ("Mitä luovuuden työkaluja käytätte?"), ei mitenkään vähätellen, vaan ihan siitä lähtökohdasta, että koko taiteen maailma ja kaikki siihen liittyvä on heille niin tuntematonta. Nämä kohtaamiset ovat olleet oikeastaan hienoimpia, vähän niinkuin vierailuja toisella planeetalla puolin ja toisin.

Mutta muutamat (ja todella vain sormin laskettava määrä) ovat olleet ihan avoimen ilkeitä ja osoittaneet inhonsa taidetta kohtaan, tai suoranaisen vihansa. Mieleen on jäänyt erityisesti raumalainen perhe, joka osaston läpikävellessään suorastaan tursusi mustaa pilkkanaurua: perheen isä sanoi (muutamaan kertaan, jotta varmasti kuulisin), että kävellään nyt tämän pelleosaston läpi ja teini-ikäinen poika sanoi joka teoksen kohdalla "ällöttävä", mikä suuresti huvitti isää. Perheen äiti katsoi kävellessään muualle; en tiedä, vaikka se olisi ollut pelkoa siitä, että taiteilija puhuttelisi ohikulkijaa, mutta haluaisin ajatella, että hän oli vähän häpeissään perheestään. Ulos livahtaessaan mies vielä kommentoi naureskellen: "Sun työ on varmaan tosi raskasta".

Tämä kohtaaminen lähinnä nauratti suoranaisessa karikatyyrimäisyydessään, mutta kieltämättä jäi myös pyörimään päähäni. Tuntuu hurjalta törmätä tuollaiseen ääri-ilmiöön. Taide tai taiteilijan työ ei mahdu kaikkien tuntemaan maailmankaikkeudeen, mutta mistä ihmeestä se suoranainen viha ja halveksunta kumpuaa? Se ei voi syntyä vain siitä, että kuviksen tunnilla opettaja on ollut inhottava tai joku on katkonut värikynät laatikosta.

Vai voiko?


---



In July 11 the Housing Fair opened in Jyväskylä: new one-family-houses and one high 13 floor building "Pillar of World" building (not sure if that's the official translation), in which Jyväskylä Artists' Society has a small, temporary  artotheque in the ground floor. In this pop-up artotheque we show, sell and lend artworks from the artists who have volunteered to supervise the event in site during the Housing Fair. The event has gone well, especially, while most of the artists probably thought that the function of the pop-up artotheque is to tell the audience about the existence of the Jyväskylä Artists' Society and the artotheque itself. But the visitors have both bought and borrowed artworks quite well! I have been working on the site for five days - which have been very interesting, but also perplexing.

The guests who have visited our artotheque at the Housing Fair has been divided  to three approximately same sized groups: to those, who know artotheques beforehand and have visited ones before; to those who are interested about art and probably thought about purchasing art, but have not yet bought any; and to those who haven't known anything about artotheques or buying or borrowing art. This is very rough survay of the people who have visited our pop-up artotheque, plus then there are those ones, who haven't visited the booth or those, who walk panicly and stressed through our small booth to reach the outdoor elevator which would take them fast to the twelft floor - they are walking fast, as afraid that we artist would be some kind of missionaries who would then forcely "convert" them  to art.

The artworks shown have initiated conversation topics from almost every aspect of life, from Senegali sand drawings to the big tsunami of 2004, and from the strawberry field of one's grandmother living in very north of Finland to the holiday housing politics of French seaside villages, and those conversations have been like adventures taking to different places and new thoughts. However, the most interesting conversations I've had with some people, who consider the art world being ...outworldy. Something else. Many of those have been openly interested and mostly wondered, why someone has an urge to make art, and where do all the ideas come from ("What kind of tools of creativity do you use?"), not anything underrating or minimizing,  but questions born from pure curiosity of the world unknown. These encourters have been the most greatest, like visiting on each others planets in other universes.

But then there are those few (and really just amount you can count with your fingers), who have been openly mean and shown their disgust to art, or their pure hate. I remember especially one family, who vere especially scornful while walking through our booth: the father of the family said very loudly (and couple of times to make sure I hear), that 'we walk now through this clown booth', and the teenager son of the family said gross about every artwork, which amused the father very much. The mother of the family looked away while walking; I don't know if that would have been fear about the artist suddenly talking to her, but I would like to think that she was somewhat shamed of her family behaving like that. When he was already halfway out, the man commented to me: 'Your work must be very hard' - not meaning it, obviously.

Seeing these people was so caricaturish that it mostly made me laugh, but I have to say, that their words have echoed in my head. It feels quite disturbing to see this kind of extreme phenomenon. I realize that art and the work of artists can't just fit to everyone's universe, but where does this kind hatred and spite com from? It can't just born from things like nasty drawing teacher in high school or someone breaking your colour chalks when you are small. 

Or can it?



perjantaina, kesäkuuta 27, 2014

HAIM - If I Could Change Your Mind

Curious Cat / Society 6

Kesäkuu on ollut ihan hirveää puurtamista. Sellaista taustahommaa, mikä ei oikein näy missään. Itselle tulee sellainen olo, että ei ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka päivät venyvät vähintään kaksitoistatuntisiksi ja joka ilta on niin väsynyt, että meinaa nukahtaa olohuoneen nojatuoliin. Ja nukahtaakin.

Jotain luovaakin: sain ison kuvitustilauksen, joka työllistää koko kesän ja osan syksyäkin. Kivaa hommaa, mutta aiheeltaan ehkä hieman raskaskin - aihe koskettaa henkilökohtaisesti, joten työ on sujunut varsin tunteellisissa merkeissä. Kuvitusprosessi on ollut tavallaan normaalia helpompaa, mutta myös uuvuttavampaa: tunnen olevani kokonaisuudessaan niin syvällä sisällä, että itsensä ravisteleminen takaisin normaalimoodiin työpöydän äärestä on jo melkoinen urakka. Ja käytännössä valmistelen vasta koko projektia!

Kuvitusprojekti on innottanut myös sivuprojekteihin: olen samalla piirrellyt myös omia kuvituksiani. Society6-sivulleni olen tehnyt muutamia kissoja ja piakkoin latailen sinne myös muita kuvituksia. Työn alla myös pari kuvituskorttisarjaa ja muuta uutta.

Tämä on tavallaan kaikkein tylsintä aikaa: ziljoonia projekteja meneillään, mutta ei mitään näytettävää, ei ulkopuolisille - eikä myöskään edes todistusaineistoksi itselleni siitä, että oikeasti saan aikaiseksi jotain.


I have been working like maniac through June. All kinds of background jobs, not very visible stuff. It feels like I'm not achieving anything and really doing nothing, even though every working day is at least twelve hours and every evening I'm so tired, that I nearly fall a sleep while sitting in living room arm chair. And, not nearly: I've fallen asleep nearly every evening before getting to bed.

But there is something creative going on also: I got a big illustration commission, that I'm working with through the whole summer and until autumn. It is fun but also a bit heavy on its subject - which is not a very fun thing and also touches my life personally - so, I've been working very emotionally. Somehow the illustration process has been easier than normally, but also twice as tiredning: I feel I'm so deep in the subject that bringing myself mentally back to the normal mode in life in between the illustration sessions is a bit hard. And I've hardly started the process!

This illustration commission has inspirated me to draw other stuff too. I've added some cat illustrations to my Society6 page and soon also some other stuff. Also working with some new illustrated card series and other stuff.

But this is the most boring time for this kind of stuff: zillions of projects on their way, and nothing ready to show yet, to others - or as evindence to prove to myself that I'm actually doing something.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2014

A Winged Victory for the Sullen - Minuet For A Cheap Piano Number One

Galleria Henkevän silakan ensimmäiset versiot // The very first layouts of The Gallery Spirited Herring


Yhden aikakauden loppu: Galleria Henkevä Silakka on arkistoineen suljettu - ainakin toistaiseksi. Avasin verkkotaiteen gallerian vuonna 1997 kaikille avoimena galleriana. Se oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja aikalailla ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Ajatuksena oli saada paitsi esityspaikka omille teoksille (verkkotila ei ollut tuolloin niin helposti saatavilla kuin nykyään), myös tarjota paikka muille ja luoda verkkotaiteen kokoelma. Teoksia kokoelmaan on karttunut vuodesta 1997 html-koodatuista alkuajan nettitöistä demoihin, alkuaikoina enemmän kuin viime vuosina.

Alkujaan päivittelin verkkogalleriaa käsin html-kielellä, myöhemmin siirryttiin tietokantaan. Alkujaan pidin galleriaa pystyssä omin voimin, sitten sen ympärille alkoi kertyä enemmän tai vähemmän hommaan sitoutunut työryhmä, myöhemmin se oli Keski-Suomen taidetoimikunnan projektina ja Live Herring -työryhmän läänintaiteilijakauden ajan Live Herring vastasi sen ylläpidosta - hienoa sikälikin, että koko Live Herring syntyi tavallaan galleriatoiminnan kautta. Läänintaiteilijakauden jälkeen sivusto on ollut jälleen täysin omalla vastuullani sekä sisällöllisesti että kustannuksiltaan. Jo vuoden alussa mietin gallerian kohtaloa ja tein jonkinlaisia suunnitelmia sen kehittämiseksi, mutta realiteetit tulivat eteen aika pian. Tällä hetkellä ei ole yksinkertaisesti aikaa eikä oikein energiaakaan panostaa gallerian kehittämiseen tai ylläpitoon: muilta töiltä jäävä aika on muutenkin kortilla ja sen jälkellä olevan ajan haluan vihdoin keskittyä vähäksi aikaa täysin omien teosteni tekemiseen. Noin kuukausi sitten tuli aiheelliseksi muuttaa tietokannan salasanoja ja tiukentaa turvallisuutta, ja kun tuolloin minulla ei ollut siihen aikaa, suljin gallerian "väliaikaisesti" - enkä ehtinyt tekemään asialle mitään siihen mennessä, kun muutama päivä sitten tuli lasku verkkosivutilasta. Tajusin, etten myöskään halua enää käyttää rahojani projektin tekohengitykseen. Galleriassa oli hienoja töitä esillä, sinne tuli säännöllisesti - joskin harvenevasti - uusia teoksia ja siellä kävi muutaman tuhatta ihmistä kuukausittain katsomassa niitä, mutta toimiakseen jatkossakin sivu olisi tarvinnut totaalista remonttia.

Gallerialle ei ole nyt resursseja, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin kokonaan irtisanoutunut siitä. Viimeisessä galleriaversiossa olleet teokset ovat tallessa ja on hyvin mahdollista, että galleria vielä palaa uusittuna jossain vaiheessa, mutta tuskin ainakaan tämän vuoden aikana, ja ehkä ei ensi vuodenkaan, ellei gallerialle löydy toista kehittäjää ja kustantajaa.

Galleria Henkevän SIlakan domain webgalleria.net on parkkeerattuna tällä hetkellä Colorian alaisuuteen ja johtaa Colorian pääsivulle. (Siinä toinen iso projektini, joka tällä hetkellä taistelee olemassa olostaan: se on odottanut totaalista uusimista jo melkein seitsemän vuotta, mutta en ole sillekään onnistunut löytämään rahoitusta ja tällä hetkellä on epävarmaa, miten sivuston lopulta käy - en haluaisi sitä "kuolleenakaan" verkossa pitää. Mutta se on toinen tarina.)

Vähän outo olo. Galleria vaati satoja, ellei suorastaan tuhansia työtunteja ja tarjosi sekä ilon että stressin hetkiä paitsi itselleni, myös kaikille niille muille, jotka olivat mukana tekemässä ja kehittämässä sivustoa näiden seitsemäntoista vuoden aikana. Kiitos teille kaikille mukana olleille, sekä gallerian kehittäjille että taiteilijoille - teitä oli monta! Ja kyllä, galleria olisi ansainnut toisenlaisen lopetuksen kuin hiljaisen hiipumisen ja hätäisen sammutuksen - mutta toivotaan, että tämä sammutus on vain väliaikaista.


EDIT: Juuri, kun olin julkaissut tämän, sain sähköpostiini kaverilta linkin: Opiskelijat ideoivat nettiin maksuttoman videotaidegallerian, joka toimii hyvin samantyyppisesti videoiden kanssa kuin mitä Galleria Henkevä Silakka toimi nettitaiteen kanssa! Mahtava juttu!



The end of one era: the online web art gallery Spirited Herring is closed - at least for now. I started the online web art gallery in 1997 as an open-to-all free gallery. It was the first one in Finland and amongst the very first ones in all over the world. My objective was to find a place to show my own work (web space was not so easily available then) but also to offer similar exhibition are for other people, and also another objective was to found a collection of (digital / interactive) web art works. The collection has grown since 1997 and  includes works from simpe html coded works to demos.

At first I maintained the gallery by coding html, later it was database based. At first it was solely my project, but afterwards some people started to gather around to work (volunteers) with me. Later the art council of Central Finland financed the gallery project, and when Live Herring group was working as a regional artist for five years (2009-2013), it took care of the gallery (which was fine, since the whole Live Herring activities were kind of based on the gallery work). Since beginning of this year the site has been again totally my responsibility both contentwise and with expences. Already at the beginning of this year I was thinking about the destiny of the gallery and made some plans to develope it, but quite soon I bumped into realities. Right now I simply don't have enough time or energy to invest in developing or administration of the gallery: the time I have left from other jobs and projects is not enough anyway, and I want to use all the time possible to my own artistic work. About a month ago it was necessary to change the database passwords and tighten the security, and when I didn't have time then, I just closed the gallery "temporarily" - and didn't get to chance to make any of the work required, when I received an invoice from web hotel. Right then I realised, that I don't want to use my money to keep the site alive - or forcing the project alive - in this condition. The gallery exhibited some fine web art works, it received regularly (though not as often now as before) new works and monthly a couple of thousand visitors came to view them, but to function in the future, it would have needed a full renovation.

At this moment there are no resources for the gallery, but it doesn't mean, that I would have quitted it forever. The collection of the last gallery version are safe and it is quite possible that the Spirited Herring will return some day, totally renoved. But not this year, and maybe not the next either, if somebody else won't take the gallery to develope and to sponsor.

The domain of the gallery Spirited Herring webgalleria.net leads now to the main page of Coloria, which is my another big project on colour - only in Finnish.

I feel quite odd. Gallery took hundreds, if not thousands of work hours and offered some moments of joy and utter stress not only for myself but to all those other people, who were working and developing the site during these seventeen years. Thank you all, both the developers and artists - there are many of you!  And yes, the gallery should have been ended in a different manner t han just to quiet fading and fast shut down - but let's hope that this break is just temporary one.


EDIT: I just posted it when I received a link to a story at a local newspaper, about one video art gallery, started by some students at www.videokanava.com - which idea is very much like it was in Spirited Herring, but with videos instead of net art!  Beautiful!

torstaina, toukokuuta 29, 2014

Joan as Police Woman - What Would You Do



[Poissa/Absent 142. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, 15x14cm.]

Rikoimme helatorstain hiljaisuutta kokoamalla toisen Expedit-hyllyn ja porailemalla kummankin hyllyn taakse lisävaneria ja kulmarautoja vahvikkeeksi ennenkuin siirsimme hyllyt paikalleen. Jälleen hyvä päivä työskentelyyn: ulkona on kylmä ja niin harmaata ja synkeää, että on pitänyt pitää valoja päällä koko päivän ja sade ropisee kotoisasti ikkunaan. Sen verran tuo pelkkä rakennusprojekti lohkaisi päivästä aikaa (itse hyllyjen kokoaminen ei juurikaan, mutta tuo vahvistusruuvailu ja pähkäily), että projekti jatkunee vielä viikonloppuna lopullisella seinään pulttaamisella.

Olen ihan villinä riemusta leikellyt kahdeksasta hyllypaketeista taustapahveja teoksilleni. Saan vähäksi aikaa kunnon varaston pakkausmateriaalista, mistä on aina pulaa (en halua maksaa itseäni kipeäksi valmispaketeista - ja muutenkin suosin kierrätettyä). Siinä missä tuo projektihuone alkaa hiljalleen siistiytyä, on oma työhuoneeni muuttunut hiljalleen sekaiseksi pahvi- ja muovivarastoksi. Leikkelen materiaaleja sopivan kokoisiksi hiljalleen zeniläisessä hengessä siistimmiksi kasoiksi. Jospa se työhuonekin täältä joskus tulee uudelleen näkyviin...

Tänään olen hyllyn kokoamisen ohessa kirjoittanut ja lähettänyt tarjouksen melko suuresta kuvitustyöstä. Ei ole  vielä lainkaan varmaa, tilataanko koko urakkaa minulta ylipäätään, mutta olen silti jo luonnostellut paperin kulmat täyteen. Aihe on tärkeä ja itselleni läheinen ja briiffin luettuani tuntui, että kynä vain alkoi liukua automaattisesti paperia pitkin. Toivottavasti tästä pääsen tarinoimaan jatkossa enemmänkin. Peukut pystyyn!


We broke the silence of the Ascension Day (which is public holiday in Finland) by assembling the another Expedit shelf and by adding some plywood and angle irons to both before moving them to their final places. Again it was a perfect day for this kind of work: it's cold outside, and so grey and dark, that we've had lights on the whole day. The rain patters comfortable to the window glass (well, it's nice to be inside and warm). Assembling the shelves didn't take much time, but other things - adding the plywood and additional screws and angle irons - took so much hours that the project will continue still maybe a day or two. Hopefully we'll get to bolt the whole thing to a wall next weekend.

With wild joy I've been cutting all the cardboard of the eight shelf packages to my own package use. I'll have a proper stock of packaging material, which is normally almost always finished (because I don't want to use all my finances on buying expensive packaging materials - and also I prefer using this kind of recycled material). While the another room slowly starts to be organized heaven, my work room has turned into a cardboard and plastic wrap storage with piles of stuff lying around. I'm cutting all this material suitable for my purposes and try to make the piles smaller. Maybe I'll see my workroom floor again soon...

Today I've also written and sent an offer of quite large illustration work. It's not certain, that the project will be handed to me, but I've already have filled the paper corners with sketches. The theme of the illustration project is very important and very close to myself, and after reading a brief, my pen just started to move by itself... I hope I can tell more about this project later. Keep your fingers crossed!