torstaina, helmikuuta 26, 2009

Catherine Ad – Carry Your Heart


Piti tehdä muutama juliste ja flyeri, mutta jonkinasteinen tekninen turhautuminen ajoi käyttämään Illustratoria täysin toisiin tarkoituksiin. Sainpahan valmiiksi jo aikoja kesken olleen kuvitusprojektin, tein pitkään suunnitellut brush-setit ja harjoittelin vektoripiirtelyä - mikä ei itselleni edelleenkään ole mitään automaation juhlaa. Pistin samalla - hienoilla omilla brusheillani - uusiksi blogin taustan - jos vaikka saisi koko saitin vaihdettua uudempaan systeemiin lähiaikoina.

Blogista tulikin mieleen, että tänään olisi ollut tarjolla taiteilijoiden blogaamiseen liittyvää haastattelua, mutta tuumin, että koska itselläni ei ole asiaan mitään sanomista, en edes yritä mennä sitä sanomaan. Sen verran muistelin sähköpostissa, että itselleni blogaamisen aloitus ei tullut taiteilijaseuran projektin myötä - vaan liitin blogini projektiin, kun sopivassa saumassa ohjelma-alusta, jossa pidin vanhaa suomenkielistä blogiani, lakkasi toimimasta. (Minnekähän lienevät joutuneet vanhimmat blogitekstit? Jonnekin bittitaivaaseen.) Nostalgian voimin aloin lueskella vanhoja enkkubloggauksiani ja löysin heti ekasta silmiini osuneesta vanhasta tekstistä lauseen, jonka voin lainata suoraan tähän päivään: I heard my braincells popping while I was trying to update myself on that project.

Onneksi tiukkien työrupeamien välissä voi hemmotella itseään hyvällä lukemisella. Olen varsin tyytyväinen viimeisimpään lehtitilaukseeni. Aku Ankka tarjosi tänäänkin parhaat naurut - pakko siteerata:

Taidemuseossa yöllä:
Murtovaras 1: Mikä onnenpäivä! Huuko Himperin "Haaroittunut rinkeli" on korvaamattoman arvokas öljyvärityö.
Murtovaras 2: Minä nappasin kainaloon kuuluisan "Maistelevat otsot".
Ankanpojat nurkan takana:
Tupu: Ammattivarkaat näköjään tuntevat arvotaiteen.
Hupu: He jättivät kaikki Pulmut seinälle roikkumaan.


Ja takaisin aivopalluraisia poksauttelemaan....

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Leni Ward – My Heart

Mainostetaan nyt sitten kaikissa blogeissa:
Tue väriä! Liity Colorian Facebook-ryhmään!

lauantaina, helmikuuta 21, 2009

Electric Soft Parade - Empty At The End



Tekniikan maailma yllätti jälleen: vika kaikenlaiseen verkkovinkunaan oli sittenkin MODEEMISSA! Langattomassa verkossa olevat koneraasut eivät vaan ehtineet reagoimaan tarpeeksi nopeasti sekunnin katkoksissa - tai ehkä ne eivät osanneet valittaa verkkokaapelin puuttumisesta, kun niihin ei kaapelia mene. Verkkoyhteys palautui, kun laitoin vanhan modeemin koneeseen kiinni - ja asunnon läpi kulkee nyt vanhanaikaisia piuhaloita. Ongelmahan ei luonnollisesti siihen loppunut, vaan kun nettisivujen päivitys ei sujuvasta nettiyhteydestä huolimatta sujunut. Kas, Adoben CS4-version Dreamweaver se kiukkuaakin. Hoksasin googlata ongelman ja huomasin, että ftp-probleemia on ollut muillakin uusilla onnellisilla omistajilla. Joten latasin irrallisen ftp-ohjelman ja sehän toimi. Tämä on johtanut kiihkeään kirjeenvaihtoon Adoben kanssa, joka ei vielä tähän mennessä ole osannut auttaa kattavasti. Nyt sentään fileet lentelevät suhteellisen rauhallisissa tunnemmissa: kun DW pettää, astuu Filezilla kuvioihin. Muuten aika meneekin kyräillessä koneen kanssa: tässä on menossa ilmiselvä nokituspeli.

Olen ollut suhteellisen innoissani aina noista Adoben uusista paketeista, mutta nyt on vähän sellainen olo, että tuo lähemmäs tonnin päivityspaketti on tuonut mukanaan harmia ja tuskaa enemmän kuin hyötyä. DW:ssä tökkii vähän sen käyttöliittymäkin - ja se, ettei omat snippetit ja säädöt siirry automaattisesti päivitettäessä, eikä niitä oikeita paikkoja vanhoille asetuksille ilmeisesti löytynyt, vaikka kopioin fileet olevinaan oikeisiin kansioihin. Ja mistä hemmetistä saan sivut aukeamaan aina koodipuolelle? Tuntuu, että minkäänlainen säätö ei auta, vaan aina saan ensin wysiwyg-sivun naamani eteen. Photarin kohdalla actionit sain kopioitua suht koht helposti, mutta alkaa hiljalleen napata se, etten ole vielä keksinyt miten kuvan telakoitumisen saa kytkettyä pois. Käyttishän olisi vallan hieno, jos olisi isompi monitori ja tilaa leikkiä, mutta vaikea päästä kuvaan käsiksi, kun layer-valikot ei muokkaudu kuten aiemmin ja telakoitunutta kuvaa ei pääse zoomaamaan. Ehkä tähän tottuu, mutta vielä aivo kärsii. Onneksi photarillakin voi nyt piirrellä 3D-rinkeleitä, viinipulloja ja kahvipannuja. Tätä olen aina toivonutkin. Flashissa on sentään aika vinkeitä ominaisuuksia, vaikka senkin käyttö pitää TAAS opetella melkein alusta... Jos Adoben ihmiset luette tämän vinkunan, niin voitte lähettää jonkun kivan lahjan lohduttaaksenne.

Konehuoneen ongelmat ja konehuonemestarin alkuvuoden tauteilu on johtanut töiden sumautumiseen. Sen vuoksi olen hieman suunnitellusta jäljessä sekä omien uusien printtien tekemisessä että koristegrafiikkaprojektissa, joka on ollut työlistalla jo miltei puoli vuotta. Tarkoitus oli aloittaa artsuilu todenteolla tänä viikonloppuna, mutta tämäkin viikonloppu menee säätöön ja ihmettelyyn - josko sitten ensi viikolla? (Oman tuotokseni sijaan blogikuvana minua suunnattomasti naurattanut viiksilusikkamainos.) Mutta jotain kuulumista artsuiluosastoltakin sentään: TAJU - kulttuuriklubi kokoontui tänään lauantaina Kirjailijatalolla sähköisen teeman alla; portaikkoon roskapostihenkisesti kasattuna oli esillä myös oma installaationi Uninvited Words. Tajun tulevista tempauksista voi käydä lukemassa: kulttuurikollektiivi-taju.blogspot.com.

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

Franz Ferdinand - Ulysses


[Ihmisiä lattiassa IV. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Sainpa eräältä ihmiseltä pahoittelevaa meiliä siitä, että taiteilijaseuran blogiprojekti on uuvahtanut, kun "taiteilijoiden arjesta oli niin mielenkiintoista lukea". Blogiprojektihan oli menneen juhlavuoden projekti, vaikka moni sitten jäi blogiaan kirjoittamaan vuoden jälkeenkin - mutta kyllä minuakin säälittää aina, kun hyvät blogit kuihtuvat. Eikä lisäkirjoittajatkaan olisi haitaksi. Mutta jos sitä taiteilijan arkea kaivataan, niin tässä erään artsuilijan viikkoraportti:

Tekniikan maailma on ihmeellinen. Viimeisen viikon aikana olen osunut todistamaan seuraavat media-ihmeet:

  • Google ei listasi vain vaarallisia sivuja (joihin myös Coloria lukeutui); kyse ei kuitenkaan ollut hienosta huonosta konekarmastani, vaan ilmiö oli maailmanlaajuinen - siis muittenkin koettavissa

  • TV2:n uutiset korvattiin Hetkinen -merkillä. Sitä en ole aikoihin nähnyt, joten jäin oikein katsomaan. Ja totesin varsin viihdyttäväksi ja rentouttavaksi ohjelmaksi. Harmillista, että Hetkisen kaunis, hiljainen, pysähtynyt flow keskeytettiin harmaataustaisella "Teknisen ongelman vuoksi blaa blaa" -tekstillä. Palautuminen vakio-ohjelmistoon rauhallisen Hetkisen jälkeen tuntui miltei stressaavalta. Yksi kysymys Kaksi kysymystä kuitenkin jäi: onko logolaatikko aukeamassa vai sulkeutumassa? Miten laatikon alla voi olla pyöreähkö varjo?

  • Illalla tv:tä katsoessa ruudun yläreunassa alkoi kulkea joensuulaisia varoittava tekstinauha, jota myöhemmin vielä korostettiin läpitunkevalla piippauksella, jonka vuoksi oli pakko kääntää televisiosta ääni pois. Myöhemmin luin lehdestä, että tuollaisia varoituksia ei saa lähetettyä alueellisesti - mikä hämmentää kovasti tähän teknologiaan aivopestyä ihmistä.

  • Lauantaina katkesi verkkoyhteys. Miksi? Sitä ei kukaan tiedä. Tuli kyllä takaisinkin, mutta silloin...

  • ...olikin parhaillaan SceneGroupin palvelimen siirto - eli sähköposti ja hostaamansa nettisivut ei toimineet. Ko. firman toiminta on muuten ollut moitteetonta ja tästäkin oli tiedotettu, joten hermojen menettämistä ei vielä ole tarvinnut pelätä. Mutta on orpo olo ilman meilisyötettä. Oli pakko kirjautua faceen lähettämään pari viestiä, kun tuli viekkareita. Viivästyksestä tuli asianmukaiset pahoittelut, eikä tuo viikonloppuna hirveästi haitannut toimintaa, varsinkin kun...

  • ... tietokone alkoi veivata alareunassa viiden sekunnin välein tiedotetta "Verkkokaapeli ei ole kytketty". Nettiradion kuuntelu ei häiriintynyt, mutta ftp:llä leikkasi kiinni. Taistelin pakollisia päivityksiä verkkoon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puoli seitsemään asti aamulla...

  • ...ja sitten pitikin jo herätä, kun kymmeneltä piti lähteä maailmalle purkamaan näyttelyä. Vein samalla reissulla läppärini huoltoon, jotta siihen vaihdettaisiin isompi levy, kun CS4:n asennuksen jälkeen levytilaa oli niin surkean vähän ja scratch-disktila loppui heti, kun ohjelman avasi. Ajattelin, että sittenpähän on varakone, jolle saan kaiken pöytäkoneen sisällön hätätilanteita varten. Läppäri luvattiin takaisin samana päivänä, mutta...

  • ...niinhän ei käynyt, koska levyn kloonaaminen meni ja otti kuulemma kolmetoista tuntia. Kotona päämääränäni oli kopioida koko kiintolevyn sisältö talteen, koska ounastelin koneen vaihtoa, mutta...

  • ...konehan ei luonnollisestikaan käynnistynyt, vaan jäi Windows-merkkiin kytemään. Kerran se meni työpöydälle asti, mutta sitten kaikki jähmettyi paikalleen, eikä mitään tapahtunut. Tuon jälkeen kone ei käynnistynyt edes Windows-logoon. Soitin ohjeita koneen jyräämiseen (alt+F10), mutta päätin vielä kerran kokeilla. Ei tapahtunut mitään, eikä edes sammunut - vaikka pidin käynnistysnappia pohjassa tasan minuutin. Komautin nyrkillä konetta, jolloin...

  • ...se käynnistyi vikasietotilaan. Valitsin edellisen palautuspisteen ja kone palautui toimintakykyiseksi. Joten massiivinen kahdeksan tunnin varmuuskopiointisessio alkoi. Edellisen kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen pääsin maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkumaan jo kolmelta ja sainkin nukkua ruhtinaalliset seitsemän tuntia ennen palaveria.

  • Seuraavana päivänä hain läppärini kloonattuna takaisin kotiin ja illan kuluessa siirtelin kaikki kopiot sinne.



Ja tähän liittyen, seuraava tarina on totta: koska langaton verkko kuitenkin toimi kaikilla koneilla hyvin, tajusin, että koneen ilmoittelema verkkovika on siis koneessani tai piuhassa, eikä modeemissa. Ja niinhän se verkkoyhteys korjaantuikin, kun laitoin lyhyen puolitoistametrisen piuhan tilalle pleikkarissamme kiinni olleen kymmenmetrisen piuhan. Siis vika piuhassa. Seuraavana päivänä ostin toisen lyhyemmän parimetrisen piuhan, jottei eteisen lattialla tarvitsisi seisottaa kymmenmetristä piuhaa, mutta kun iskin sen koneeseen kiinni, kone alkoi jälleen vilkutella "Verkkokaapeli ei ole kytketty"-vinkunaansa. Vaihdoin kymmenmetrisen takaisin ja ininä loppui. Tätä on nyt testailtu lyhyillä piuhoilla (aina urputtaa kytkennän puuttumisesta) ja pitkällä piuhalla (ei sanottavia ongelmia).

Jotenkin luulen, että kun olen ensin kolme viikkoa lykännyt joitakin työprojekteja, kun olen ollut jatkuvasti kipeä, sitten verkon toimimattomuuden vuoksi ja heti perään koneiden rikkoutumisen vuoksi, voisi uskottavuus alkaa hiipua.

Miten tämän voisi muuten tulkita kuin, että maailmankaikkeuden TAKAISIN LUONTOON -projektina.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

King Trigger - The River



[Ihmisiä lattiassa III. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]


Kunto petti totaalisesti, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

Tarkoitukseni oli tammikuun aikana toteuttaa yksi jo kauan päässä pyörinyt kuvasarja, mutta artsuilut on saaneet jäädä sikseen, kun tämän vuoden elämä on valunut eteenpäin puolikuntoisena raahustaen. Menneellä viikolla sentään olin muutamana päivänä ihmisten ilmoilla ja näin, että maailmassa on oikeita ihmisiäkin. Torstaina oli varsin mukava päivä - kävin semiluennoimassa, kertoilemassa omasta työstäni ja vähän muustakin ja homma meni ihan hyvin. Hyvä niin, kun tuntui, että edellinen asialliseksi tarkoitettu performanssi meni komeasti penkin alle.

Kodin kulttuurikohennusprojektikin sai alkunsa. Kyllästyin siihen, että postilaatikosta tulee nykyään melkein vain laskuja ja mainoksia sekä kauppojen pirkkayhteishyviä, eikä Rumbassakaan tunnu olevan enää ikinä mitään lukemista, joten päätin kerralla kohottaa taloutemme seuraavalle kulttuuriselle tasolle. Tilasin Aku Ankan.


ps. Torstain Keskisuomalaisessa Live Herring -työryhmä poseerasi varsin näyttävästi kahdellakin sivulla ja juttu oli oivallinen. Aiemmin tänä vuonna kolmipäinen läänintaiteilija on saanut huomiota Hesarin kulttuurisivuilla, mutta omasta mielestäni tämän julkisen läänintaiteilu-uran ehdoton huippu on pääsy Hesarin tietovisaan alkuvuonna! Sitä on aika vaikea ylittää...