keskiviikkona, tammikuuta 23, 2019

Mitä tuli sanottua / What did I say



Ihmeellinen kiireettömyys. Joka päivälle on kyllä jotain hommaa ja joka viikolla on yksi tai useampi deadline ja hommiin mahtuu kaikkea mahdollista tylsistä toimistohommista dokumentointiin ja suunnittelusta luovaan työhön - mutta työlle on aikaa. Vaikka tammikuulle on mahtunut pari päivää vuoteen pohjallakin. Ihmeellinen tunne, kun yksi sairastelupäivä, tai edes kaksi, ei syökse koko elämää ihan hirveään lumipalloefektoituun kiirekierteeseen, jonka seurauksena täytyy sitten tehdä päiviä melkein kellon ympäri korvauksena - ja kun itsensä ja järkevän aikataulun kiinni saaminen kestää pahimmillaan viikkoja.

Sen verran on kuitenkin tekemistä, ettei mitään ylimääräisiä lomapäiviä ole silti voinut pitää. Ja tarkoittaahan "joka päivä" oikeasti viikon jokaista päivää, eikä vain ma-pe -viikkoa, mutta ei suinkaan aina edes kahdeksan tuntista työpäivää - joskus vain muutamaa tuntiakin. Mutta kun saa tehdä juuri sitä, mitä on tarve tehdä, ja kun näin leppoisaa on, eihän tämä aina edes työltä tunnu.

Mietin vain, että olenko nyt taas astunut siihen leppoisan kauden tuomaan ansaan - mitähän elämä on sitten muutaman kuukauden päästä?


Päätin jo pari vuotta sitten pitää näyttelytaukoa, mutta kun näyttelyaikataulut elävät aina kahden (joskus kolmenkin) vuoden syklillä, jo sovitut joka tapauksessa piti pitää alta pois. Tämän vuoden piti alkaa muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta näyttelyvapaana, ja minun piti keskittyä pääasiassa uuden tekemiseen, niin kuvien kuin tekstienkin (ja muutaman videoteoksen).

Ja niinhän se alkoikin, melkein. Tavallaan. Kalenteriin oli merkitty vain kaksi varmaa näyttelyä: molemmat niistä pieniä, eikä kumpikaan mikään perinteinen gallerianäyttely.

(Ja yksi näyttelyehdotus, joka vielä vuoden vaihteessa oli hyvin täsmentymätön, enkä edes oikein muistanut sitä.)

(Ja yhtä näyttelyaikaa onnistuin - vähän niinkuin itseltäni salassa - hakemaan joulukuussa; mutta sen kohtalosta en vielä tiedä.)

(Ja...)

Heti tammikuun ensimmäisillä viikoilla sain muutamia houkuttelevia kutsuja pitämään näyttelyä. Muistin kyllä hyvin päätökseni näyttelyvapaasta vuodesta ja ehätin vastailemaan, että haluan miettiä asiaa, ja palaan asiaan myöhemmin. Olen kyllä hyvä sanomaan myös "ei", mutta kantapään kautta olen oppinut, että näyttelyasioissa ei kannata hosua. Niinpä harkitsin harkitsemisen päällekin. Kirjoittelin plussia ja miinuksia, ja vaikka plussia olikin melkoinen määrä, muistutin itseäni päätöksestäni, ja aloin kallistua kielteisen puolelle.

Samassa aikataulusumplailussa peruin ensi kesältä yhden marraskuussa ex-tempore-sopimani pienimuotoisen kuvitusnäyttelyn - pitkän pohtimisen jälkeen ja hirveissä tunnontuskissa.

---

Joka tapauksessa: tammikuun toisella viikolla kävin ripustamassa Helsinkiin Hammas Mehiläisen Hämeentien vastaanotolle koko vuoden kestävään pieneen odotushuonenäyttelyn Taivaanhoitoa ja kohtauksia usvassa. Ehdin etukäteen hieman kammoamaan jo etukäteen näyttelyripustushommaa, sillä edellisen, joulukuisen Galleria Beckerin näyttelyn ripustin ihan hirveässä migreenissä, äärimmäisen pahoinvoivana, ihan painajaismaisessa olotilassa. Mutta ripustusreissu oli leppoisa päiväreissu: kaikki sujui vaivattomasti ja näppärästi, ja ehdin vielä käydä Ystäväni kanssa syömässäkin ennen paluujunaan nousemista.


Paluujunaan astuessani olin kyllä väsynyt, mutta sellaisella hyvällä tavalla, ja niin positiivisessa kierteessä, että unohdin suurinpiirtein kaikki visusti päättämäni. Tarkoitukseni oli paluumatkalla vastailla näyttelytiedusteluihin, ja niin teinkin. Mutta tuli vastattua vähän eri tavalla kuin oli ollut alunperin tarkoitus. Niiden lisäksi seuraavien parin päivän aikana kuvaan tuli myös kaksi ihan uutta näyttelyä. Tammikuun toisen viikon loppuun mennessä kalenteri olikin kivasti täyttynyt, ja hieman hätkähdin kalenteriin kuin tyhjästä ilmestynyttä ruuhkaa, kun kirjoitin helmikuisen TEOS 2019 -teosvälitystapahtuman päivämääriä ylös.

Nyt on siis TEOS 2019 helmikuussa, yksi näyttely huhtikuulta toukokuulle, yksi toukokuussa, yksi kesäkuulta elokuulle, yksi elokuun alusta ja syyskuun loppuun. Ja Habitare syyskuussa. Ja yksi näyttely alkamassa ensi vuoden helmikuussa. Kaksi näyttelyä aikatauluneuvotteluissa ja yhden kohtalo vielä epäselvä. Niin, ja ehkä kaksi isompaa tapahtumaa - niistä ei ole vielä mustaa valkoisella, mutta kyllähän ne huomioon pitää ottaa.

Ja mikä jäi kokonaan mainitsematta: parhaillani työskentelen Serlachius-museon helmikuussa aukeavan ja syyskuulle asti jatkuvan Kaukana viileä varjo -näyttelyyn tulevan Vaskenruosteyrttitarha-installaation kanssa.

Että onhan näitä taas.

Mutta jotenkin tunnen olevani kaikesta tästä ihan eri tavalla innoissani kuin pitkään pitkään aikaan. Varsinaisia "perinteisiä" gallerianäyttelyitä ei joukossa ole: joko paikka on erilainen tai tekotapa on erilainen. Ja ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä! ♥

Silti ihan pikkuisen jännittää se, olenko vielä kesäkuussa samaa mieltä siitä, että näyttelyvapaan vuoden vaihtuminen useamman näyttelyn kimaraan.

Mutta ihan pikkuisen.

...


What a wonderfully strange feeling of going easy. I have something to do every day, and each week includes at least one deadline if not more, and I have various things to do from very boring office job to documenting my artworks, and from planning to creative work - but I have time to do everything. Even though I've spent a few days being sick in January. It's so strange, when one sickday, or even two, won't start a snowball-effect like spirally growing hurry, which leads to making work 24/7 - and when it might take weeks to make everything right again.

I haven't been able to have any holidays though. And 'every day' truly means every day of the week, not just Mon-Fri week - but not always even eight hours a week. Sometimes more, but often only about a couple of hours. But what a joy it is to get to do what I really want and need to do, and with this pace it doesn't even always feel like I was working.

Right now I'm just wondering if I have been deceived by this easiness - it's easy to work with an almost empty calendar, but it just might not be that easy, when there are more deadlines to work with.


I made a decision to have a break with exhibitions already about two, three years ago, but because exhibitions are agreed often two (or three) years beforehand, I had to make the earlier agreeded exhibitions anyway. But this year was supposed to start 'exhibition free', and I had planned to concentrate on my creative work with both images and text (and a couple of video works).

And so it started, almost. In a way. There were only two previously agreed exhibitions, and both of them small and either of them not a basic gallery exhibition.

(And one suggestion of an exhibition, but at the start of the year this was still not specified at all.)


(Oh, and in December I had also applied one exhibition time - like I was eyes closed, not knowing what I was doing - but I don't yet know what is happening with that one.)

(And...)

During the very first weeks of Janurary I received a few very tempting invitations to have an exhibition. I did remember my decision on my 'exhibition free' year, and I replied rightaway that I want to think about these, and I'll return later. I think I'm pretty good at saying no, but I've learned through the hard way, that offered possibilities for exhibitions are not those questions where one should decline without thinking first. So I considered, a lot. I wrote down plusses and minuses, and although there were many positive markings, I reminded myself on my decision and started to lean towards declining.

While I was considering these offers I made myself to cancel one illustration exhibition next summer I had agreed ex tempore last November - after thinking about it for a long time, and feeling really horrible.

---

Anyway: on the second week in January I went to set my small dentist waiting room exhibition to a Hammas Mehiläinen in Helsinki: Taking care of the sky and episodes in mist, which will be shown there through the whole year. I was worried about this beforehand, because when I had my exhibition at the Gallery Becker in December, the setup was truly horrible: I had a splitting migraine and every minute was pure torture. But this one went easily and without problems, and I even got some time to have a late lunch with my Friend before getting to the train back home.

On the train I felt myself tired, but in a very good way, and I was in such a positive feeling, that I forgot about everything I had decided about this year so far. I had meant to reply to those exhibition enquiries on my train trip, and so I did. Except not in a way I had planned. In addition, two more exhibitions were agreed in a following few days. Before the second week of January was over, my calendar was filled quite a it, and I even was a bit startled when I noticed this all when I wrote down dates of the TEOS 2019 art sales event.

So, there's TEOS 2019 in February, one exhibition from April to May, one in May, one from June to August, one from the beginning of August to end of September. And Habitare fair on September. And one exhibition starting in February next year. Two exhibitions of which we're talking about schedules, and one still a bit unclear. Oh, and two bigger events which just might take place too.

And what I missed to mention: at the moment I'm working with my installation work, which will be presented on the Distant Cool Shadow exhibition at the Serlachius museum, starting in February, continuing until September.

Well, there are some, I admit.

But somehow I feel I'm feeling really positive about these all. Any of those exhibitions aren't really a "traditional" gallery exhibition: either the place or concept is a bit different. And those people who I am working with right now! ♥

Still I am a bit worried if I'll agree with myself still  in June - about changing a 'exhibition free' year to a one filled with them.

But just a little bit.

...

perjantaina, tammikuuta 04, 2019

Vuosi alkaa sanoilla / This year begins with words



Marras- ja joulukuun puuhailin niin aktiivisesti, etten oikein edes muista, mitä tuli tehtyä. Näyttely Galleria Beckerissä livahti ohi melkein itseltäkin huomaamatta (no, aikalailla monelta muultakin - niin vähän ihmisiä ei ole käynyt ja niin vähän teoksia myyty yhdessäkään näyttelyssäni pitkään, pitkään aikaan). Heti näyttelyn avajaisten jälkeen keskityin toden teolla järjestelemään työhuonetta avointen ovien viikkoa varten ja sain tilat esittelykuntoon juuri ja juuri ennen ovien avautumista.

Avointen ovien viikko olikin sitten todellinen kesä talven keskellä: työhuoneen termostaatti oli rikki. Parhaimmillaan lämpötila keikkui siinä 25-27 asteen tienoilla ja minä kesävaatteissani, kaikki vieraat hikeä valuen talvivaatteissaan - visiitit jäivät monelta aika lyhyeksi. Totuin lämpöön melko nopeasti ja iltaisin kotona palelin useampi villapaita päälläni, vällyjen alla.

Kelluin viikon jonkinlaisessa auvoisassa väsymyksen ja uuden työhuoneen aikaansaaman onnen tilassa, mutta kaikkein hienoin hetki oli, kun viimeisen aukiolopäivän aamuna luin Tuijatan blogista hänen postauksensa Kyynelpuutarhurin päiväkirjasta.

Nyt on työhuoneen työpöytäkin jo tyhjennetty työtä varten. Jo jouluaaton aattona vielä raivasimme hieman tilaa työhuoneellani termostaatin korjaajia varten ja heti vuoden ensimmäisenä päivänä kävin siirtelemässä loppuja avointen ovien viikkoa varten esille nostettuja tavaroita paikoilleen.

Vielä tämä viikko menee tylsissä paperihommissa: laskujen kirjoittamista ja maksamista, viimeisten viime vuoden paperiasioiden selvittely, lähetyslistojen kirjoittelu ja lähettely... Kortti-inventaarion aloitin, ja ajattelin nyt muuton takia tehdä ihan perusteellisen vedosinventaarionkin, samalla, kun siirrän kaikki oikeille paikoilleen. Mutta samalla olen muistikirjoihini kirjoitellut uusia sanoja, jotka eivät liity mihinkään tylsään toimistotyöhön millään tavalla.

Saas nähdä, mitä tästä syntyy.

---

On November and December I had so much to do, that I don't even remember everything I did. My exhibition at Gallery Becker went by so fast that I didn't even hardly notice it myself (and many others didn't notice that either - I haven't had this poor amount of visitors or sold artworks in any exhibition for a very long time). Right after the vernissage I just concentrated on getting my new studio ready for my open doors week, and I managed to do that right just before the doors opening.

The open doors week was a kind of summer amidst winter: my radiator thermostat was broken. At the highest the temperature at my studio was about 25-27 degrees C, I was wearing my summer clothes but all my guests were sweating on their winter gear - many of them cut their visit short. I got used to this warmth fast and on the evenings I was feeling very very cold at home, even with wearing a couple of woollen sweaters.

For the whole week I floated in some kind of mixed state of blissy tiredness and the happiness about my new studio, but the most happiest day of all was when I, at the last opening day, saw that there was a posting of my book at Tuijata's blog - which is one of my favourite literature blogs! (In Finnish only, though.)

Now my studio desk is already emptied for my work. Already at the day before Christmas eve we emptied some space for the radiator thermostat repairers, and at the very first day of the year I went to move away some stuff that I had placed out for display for my open doors week.




This week is due to go by with doing boring office jobs: writing bills and paying them, clearing out some last year's paperwork, writing shipping lists and delivery orders... I started already making my postcard inventory, and I also thought that I'd make a full print inventory too, at the same time as I place everything on their right places. But at the very time I've been writing new words on my notebooks, which have nothing to do with any boring office jobs.



Let's see where it will take me.