maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Gary Numan - A Prayer For The Unborn

Nelosen uutisissa oli juuri juttua Välittämöstä! Hienoa! Toivottavasti Välittämön touhu vilkastuu entisestään. Huomenna onkin välittäväinen kokous pitkästä aikaa ja syksyn toimintaa hahmotellaan.

Tänään menin yhdeksitoista Käsityön museolle, jossa Ullan kanssa taas vastailimme toimittajien kysymyksiin. Vähän työasioitakin siellä setvin, mutta ihan minimaalisesti. Aamupäivän kruunasi pakollinen pehmis Kirkkopuistossa. Mistä tuli mieleen: muistan tutustuneeni pehmikseen aikoinaan samettijäätelön nimellä. Samettijäätelö kuulostaa niin paljon ylevämmältä, että muuttaa jäätelön syönninkin paheesta hyveeksi aivan hetkessä.

Ja miksi lomalla olevat ihmiset hengaavat työpaikoillaan? En käsitä. Tätä tapahtuu sekä museoissa että taidetoimikunnassa. Joku yleinen buumi ilmeisesti. Paljon helpompaa, kun ei pidä lomaa - ei tarvitse myöskään teeskennellä olevansa vain olevinaan, töitä tekemättä.

Illogical.

- Mr Spock -

lauantaina, heinäkuuta 29, 2006

Joana And The Wolf - Purple Nights


Bugs III. 2006.

Keskiviikkona tuli pitkästä aikaa käytyä Väristyksiä -näyttelyssä, kun esittelimme sen Ullan kanssa japanilaiselle tekstiilitaiteilijalle Chikakolle. Mukava, rauhallinen päivä vaihteeksi hektisyyden keskellä.

Vuorokausirytmi on jossain välissä taas lähtenyt kääntymään kohti myöhäistä puolipäiväheräämistä ja hillittömiä yötyösessioita. Armoton kokonaisvaltainen väsymys on iskenyt. En siis eilen *jaksanut* mennä Alvar Aalto Symposiumiin (olin etukäteen suunnitellut meneväni kuuntelemaan Gavin Bryarsin luennon), enkä edes ilmaista ruokaa nauttimaan. Mistä varmaan pitäisi jo huolestua.

Tänään tuli herättyä vaihteeksi taas suhteellisen aikaisin ja käytyä Sepänaukion kirpputorilla. Timppa löysi vitosella Medal of Honor - European Assaultin ja eurolla ensimmäisen Mystin; minä puolestaan muutamia liituja ja pienoisen laulukirjan. Alakerran kirpparilla on koko viikon ollut seitsemällä eurolla ostettavissa Rayman M, mutta kas kummaa, tänään, kun menin sitä katsomaan, se oli kadonnut. Oikeastaan hyvä. Tällä hetkellä ei ole euroja ilmaan heiteltäväksi.

Nyt odottaa keittiön pöydällä herneitä ja mansikoita ja muutaman tunnin kuluttua lähdemme Annan juhliin.

Siinäpä ne, elämän tärkeimmät.

Ei ole mitään pahempaa kuin tämä tutkimisen, viitteiden ja dokumentoinnin velvoite, joka on juurtunut ajattelun alueelle ja joka pakkomielteisyydessään on hygienian henkinen vastine.

- Jean Baudrillard -

maanantaina, heinäkuuta 24, 2006

Patti Smith - Gloria


Forgotten. 2006.

Ukkonen pisti aamulla parastaan ja työsessio alkoi vasta iltapäivällä. Nyt jo olen tauolla tekemisistäni, kun tuntuu, että aivo on hyytynyt.

Aivosähkökatkos.

Yritän tyhjentää meilejäni järjestyksessä. Uskomatonta, kuinka paljon tekemistä pääsee kertymään muutaman poissaolopäivän aikana. Monet vain pieniä asioita, mutta vievät yllättävän paljon aikaa. Semikauhu heräsi, kun tajusin unohtaneeni totaalisesti yhden projektin, jota lupailin jo kesäkuun puolessa välissä.

*häpeää*

Aloitin kuitenkin pehmeästi hoitamalla alta muutamia myöhästyneitä artsuilujuttuja. Lähetin mm. Simultaneita e-journaliin muutamia pyydettyjä kuvia. Tuhosin vahingossa (todennäköisesti pikaluin sen spämmiksi) eilen tulleen viestin, jossa kyseltiin englanniksi kuvieni hintoja ja tilausmahdollisuuksia. Mitään johtolankaa ei kyselijästä jäänyt, joten jääköön vastauksetta ja pitäköön nyt tylynä k-päänä.

Tänään löysin siivotessani (!) kaapista vanhan matkapäiväkirjani kesältä viidentoista vuoden takaa. Se pitää sisällään Berliinin reissun juuri yhdistyneessä Saksassa, hengailua Tukholmassa, New Kids on the Block -kokemuksen Next Step -messuilla Lahdessa (heh, pressissä "töissä"), muutaman viikon talkootöissä Valamon luostarissa, Provinssirock-reissun, Tampere-rupeaman, reissun Saksassa vanhempien kanssa ja lyhyehkön yhden hengen interrail-rykäyksen. Luin sieltä täältä ja ihmettelin, miten on yhteen kesään mahtunut niin paljon.

Meneekö aika nykyään jotenkin nopeammin?

torstaina, heinäkuuta 20, 2006

soi | The Alarm - Declaration

Jo useamman kerran olen yrittänyt aloittaa majakkareissusta kirjoittamista, mutta sanat eivät vain löydä paikkaansa. Majakoissa oli sellaista jylhyyttä ja hartautta, jota ei hevillä sanoiksi pueta.



Matkaohjelmaan kuului ensimmäisenä päivänä vierailu Kobba klintarin luotsiasemalla. Vasta, kun lähestyimme sitä, tajusimme, että kyseessä on se valkoinen yksinäinen talo, jota aina Maarianhaminaan saapuessa tai sieltä lähtiessä laivan kannelta ihmettelee. Eka yritys ei vienyt maihin saakka, mutta Buster-kyyti muutamaa tuntia myöhemmin vei perille saakka.



Takaisin päin "saattaa vähän kastua", kuten meitä varoitettiin = Timpan kanssa istuimme takana ja olimme paluumatkan jälkeen alusvaatteita myöten litimärät. Koska vaatteemme seikkailivat ties kenen autossa, kuivattelimme itseämme auringossa ja istuimme automatkan sadetakin päällä, jottei penkki mätänisi altamme.



Sälskärin majakkasaarella meitä opasti Bengt Häger, joka vietti lapsuutensa saarella. Ilmassa leijui kummallinen déjà vu -henki, kun omituisella tavalla tunsi kävelevänsä tutuissa maisemissa: maisema oli hyvin samanlainen kuin millaiseksi olen kuvitellut muumien majakkasaaren, mutta kuitenkin hyvin erilainen. Syntyi outo unenomainen olotila, mikä jatkui miltei koko matkan läpi.



Sälskär antoi Timpalle ja minulle ensimmäinen majakkakokemuksemme. Siksi oli jotenkin äärimmäisen hienoa, kun se oli samalla Seppo Laurellille suomalaisista majakoista se ainoa, jossa hän ei ollut vielä käynyt.

Lopussa on alku.



Sunnuntaina Märketiin. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä sinne jo lauantaina, mutta tuuli oli liian voimakasta. Sunnuntaina onnistui - meillä oli tuuria.



Jo Sälskär tuntui uskonnolliselta kokemukselta, mutta Märket oli ehkä vieläkin enemmän. Sileillä kallioilla ei kasvanut kuin pienen pientä heinää, ei mitään suurempaa. Uteliaat hylkeet nostelivat päätään vedestä ja kurkkivat tunkeilijoita. Hylkeiden hymisevä laulu seurasi iltauniin.



Sisälle Märketin majakkaan emme päässeet - meillä oli väärä avain. Oikeastaan tilanteen tajusi vasta myöhemmin. Majakassa oli paljon katsomista ulkopuoleltakin, eikä sisään osannut edes kaivata. Melkein hienoa, että saarelle jäi vielä minulle salaisuus: ehkä se on sitten se viimeinen katsottava.



Koskettavinta oli ääretön epätoden tuntu. Sälskärillä tunsi astelevansa muumikirjan maisemassa, Märketissä Timpan maalausten maisemissa. Niihin on kuvitellut samanlaisen ilman, samat äänet, samat tuoksut -








Lisää majakkareissun kuvia »

--

Varsinainen majakkareissu päättyi jo sunnuntaina, mutta jäimme vielä muutamaksi päiväksi Maarianhaminaan toipumaan. Täydellistä lomaa: aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa. Palasimme kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kummallisen reissun päätteeksi istuimme tavallisessa matkustajavaunussa, jonne joku oli tuonut ripuloivan koiran. Kokemuksen jälkeen oli selvästi maanläheisempää herätä seuraavana päivänä tavalliseen arkeen.

Mikä ei tosin ollut ihan tavallinen arki. Tuomo nouti meidät puolen päivän maissa kaupungista, jonka jälkeen haimme Sarin ja suuntasimme kohti Joutsaa ja Haihatusta. Näyttely itsessään valui toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos, kun mieli vielä harhaili Märketin luodoilla ja kallioilla; edes kirpparivisiitit eivät kirvoittaneet normaalia penkomishalua. Mutta reissu oli hyvänmielinen ja tuntui jotenkin lohdulliselta tehdä jotain muuta kuin istua työkoneen ääressä. Hilpeä taide-kirpparireissu kruunautui lopulta valtaisaan mansikkakakkuun Sarin luona. Minkä jälkeen Tuomo jätti meidät Beckerin pihaan: Timpan näyttely pistettiin pakettiin ja takahuoneeseen odottamaan poiskuljetusta.

--

Saa nähdä tuntuuko noiden majakoiden jälkeen mikään enää miltään.

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

soi | Dodgy - Grassman

Ukkonen kiusaa konetta. Se on ollut paljon kiinni. Sanoja kirjoittavat sormet ovat menneet lomalle, vaikka vielä pitäisi jaksaa vähän aikaa. Antaa kuvien kertoa.


Äiti innostui tekemään taidetta. Läpiruosteista lapiota ei pois heitetä!


Kamerasta löytyi tarkennus. Ja pihalta hieno kasvinen.


Tänään klo 11.07.


Tänään klo 11.22.

---------

Hirveä kaikenkattava väsymys on. Eilen minut käännytettiin luopumaan työpäivästä ja menemään Arkiharha-tanssiesitykseen ja vakaasti yritinkin: nukuin taidetoimikunnan sohvalla päänsärkyäni pois ja kahvitkin pummasin, mutta ei auttanut. Pakko oli tulla kotiin ja sulkeutua kylpyhuoneeseen, pimeään.

Tänään on ollut jo pään osalta kevyempi olo, muuten henkinen Murphy on ollut oikein pitkällä vierailulla, eikä meinaa lähteä kotiinsa. Lomaa jo kaipaisi. Jne. vinkuvinku.

Jännitys kaivertaa sisäelimiä. Viikon päästä lisää kuvaraporttia lomaksi äityneestä elämästäni.



Balin palapelitehdas joutui kiipeliin, kun pelipalat palasivat pian pilalle pelattuina!

- Villikoirien kuningatar, Aku Ankka

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Muse - Exo-Politics

Sanoja ei riitä, mutta tässä muutama valikoitu kuva Värjäriviikolta, joka pidettiin viime viikonloppuna Heiskan tilalla Toivakassa. Kertonevat enemmän ja kauniimmin kuin sanani.


Idylliä.









Tyyntä myrskyn edellä.


Paluumatkalla Jyväskylään

sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2006

At The Drive In - Napoleon Solo



Aktiiviviikonloppu takana. Ei ehdi kirjoittaa, kun on vaihteeksi elämää. Lyhyt katsaus menneeseen:

Torstaina töitä ja Timpan näyttelyapurina heiluminen. Myöhäisillallinen ja turhaa valvomista. Kone pysyi illan kiinni.

Perjantaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Illalla Timpan avajaiset, sipsilounas ja lusmuilua myöhään aikaiseen saakka. Kone pysyi illan kiinni.

Lauantaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Illalla Marko tuli kylään. Kone pysyi illan kiinni.

Sunnuntaina aamulla (oikeasti *aamulla*) Toivakkaan Heiskan tilalle. Värjäy(ttämi)stä ja lusmuilua. Viekkarit liian kovat. Kone ei pysynyt enää kiinni.

Mutta vihdoinkin hienot hanskat pääsivät kunnon käyttöön.