maanantaina, marraskuuta 27, 2017

Avajaiset / Vernissage

Talvihaiku II / Winter Haiku II (2017, ed.30, 15x15cm+marg., 80€

Yöllä heräsin moneen otteeseen siihen, että rannetta ja sormia kivisti. Järki sanoisi, että nyt pitää heittäytyä lepuuttamaan käsiä, mutta vielä kovempi ääni sisälläni kannustaa viimeisten tuntien rutistukseen. Sain venytettyä deadlinea, ja tänään on viimeinen päivä saada vedoksia kehystykseen, jotta ne ehtivät näyttelyyni saakka loppuviikosta. Eikä töitä ole enää kuin muutama, melkein jo valmiina. Vedosten leikkaaminen oikeaan kokoonsa ei kiusaa käsiä tolkuttomasti ja signeerata ja numeroida voin vain kehystykseen menevät työt, ja loput ehdin sitten myöhemminkin. Kuuden tunnin päästä käteni pääsevät lepäämään, ja minä myös. Aion heittäytyä sohvalle loppuillaksi - levitän kasvonaamion kasvoilleni ja upotan varpaani jalkakylpyyn ja katselen televisiota tyhjäpäisenä.

Isompi palkinto odottaa sitten vajaan viikon päästä: avajaiset. Tällä kertaa avajaiset merkitsevät itselleni vähän isommankin tikistyksen loppua: viimeiset pari kolme vuotta elämä on ollut tauotonta pakkaamista ja valmistelua, kun näyttelyväli on tullut vähän turhan tiheäksi, mutta tämän Höyry-gallerian näyttelyn jälkeen jään näyttelytauolle. Seuraava yksityisnäyttelyni tämän jälkeen on vasta elokuussa 2018. Kevät ja kesä on varattu kalenterissani luovalle työlle. Ja ehkä ensimmäistä kertaa vuosiin pääsen viettämään jonkinlaisen kesäloman.

Ilta-avajaisten sijaan Muisto meren rannalta -näyttelyssäni on jälleen avajaispäivä: tervetuloa lauantaina 2.12.2017 klo 12-16, Höyry-galleriaan, Korpilahdelle (Jyväskylä)!



---

Last night I woke up several times because my wrist and fingers were hurting so much. My brain says that I should stop working right now and rest my hands, but there's even stronger voice inside me pushing me to work still these few hours left. I did manage to push the deadline a little bit further, but today is the very last day to get the rest of my prints to the frameshop, so that I could have them on my exhibition at the end of the week. There are only a few prints left, and they're almost finished. Cutting those prints won't tease my hands too much, and if I'll sign and number only those prints which are going to be framed... The other prints can wait for another day. Six hours still, and then my hands will get the well-earned holiday, and me too. I'll throw myself on sofa for the evening - I'll have myself a relaxing face-mask, I'll sank my toes in gentle feet bath and I'll just watch telly with no brain activity.

A more luxurious prize is waiting for me at the end of the week: vernissage. This time it means more to me than usually, the end of overly busy era: for the last two, three years my life has been packing and preparing, because of a continuous line of my solo exhibitions, but after this Höyry gallery exhibition I'll have a break. My following private exhibition will be only in August 2018. Whole spring and summer is booked for my creative work. And maybe, for the first time in years, I'll be able to have a summer break of some kind.

No evening vernissage for me, but the whole day of celebrating my A Souvenir From the Seaside exhibition: welcome to Höyry gallery in Korpilahti (Jyväskylä) on Saturday December 2, 2017 from 12 noon to 4pm!




keskiviikkona, marraskuuta 22, 2017

Paperi ja sähkö / Paper and Electricity



Eilen sain vietyä ensimmäisen satsin uusia kuvia kehystämöön. Loppuviikosta pitäisi saada sinne vielä toinen satsi, jotta ne ehtivät ensi viikolla Höyry-gallerian näyttelynripustukseen. Tänä aamuna ajattelin hoitaa pikaisesti pressimatskut kuntoon ja jatkaa sitten uusien töiden parissa jo ennen puolta päivää, mutta mitä vielä. Tiedotteen kirjoitin valmiiksi jo aiemmin ja tarvittavat e-kutsut ja somekuvatkin on jo viimeistelty, mutta uusien kuvien muokkaaminen pressikuviksi vie yllättävän kauan aikaa.

Etenkin joitakin sinisten sävyjä on melkein mahdotonta saada digitaaliseen kuvaan niin, ettei ne tuntuisi totaalisen vääriltä (paperilla sininen sävy on tumma ja rauhallinen, digitaalisena sama sävy alkaa hehkua sähköisen rauhattomasti - syvänä ja kauniina kylläkin, mutta vääränä). Olen miettinyt pääni puhki, miten välttäisin myös sen, että valkoisiksi jääneet kohdat eivät suorastaan hehkuisi kuvaruudulta ilman, että muuttaisin sen harmaaksi. No, paperi ja sähkö, kaksi aivan eri ympäristöä. Jo ajat sitten olen hyväksynyt, ettei kuvista saa koskaan täysin tyydyttäviä, kun katsojan käyttöliittymä (eriväriset näytöt ja mobiililaitteet) kuitenkin vaikuttavat kuvan sävyyn. Mutta ehkä siksi sähköisen kuvan kontrastin ja dynamiikan saaminen mahdollisimman lähelle originaalia paperikuvaa onkin niin tärkeää.

Nämä ovat tietenkin niin pikkutarkkoja juttuja, että ne tuskin tiedotuskuvien käyttäjiä tai katsojia liikuttavat lainkaan, mutta olen ottanut tavakseni käsitellä kuvat samalla nettisivujani varten, ja siellä kuvien pitäisi olla mahdollisimman oikean näköisiä. Ehkä tällä kertaa pitää hylätä tämä moniajo, muuten jää osa näyttelyteoksista viimeistelemättä...

Takaisin luomisen pariin siis.

---

Yesterday I managed to take first set of my new prints to the frameshop. I should still take a second set of my prints to the frameshop at the end of the week, so I'll be able to take them next week to my Höyry gallery exhibition. I thought that I would take care of my press material this morning, and I'd be continuing with my new artworks already before noon ...but no. I already have my press release fixed and all e-invites and some images ready to use, but colour adjustments of those new press images takes surprisingly long time.

Especially some blue tones are almost impossible to show in digital image in a way that it wouldn't feel totally wrong (on the paper the blue tone is dark and peaceful, in digital image the same tone turns into a electric restless blue - very deep and beautiful though, but wrong.) I've been teasing my brain with the problem of white, too: how to avoid white shining too brightly without turning it to grey. Well, paper and electricity, two completely different surroundings. I've accepted - a long time ago - the fact that they will never be "right" as the people are watching digital images with different devices, with different screen tones which affect the tone of the image no matter what. But maybe that is why it's so important to get the contrast and dynamics as close the original as possible.

These are, of course, those tiny little details that probably no-one else cares about but me - at least at this press image use. But I'm usually preparing my web site images at the same time with press images, and I just can't accept those images which are too far from the original. Maybe this time I must leave multitasking, because otherwise I won't have the rest of my exhibition artwork finished...

Back to creative work that is.


maanantaina, marraskuuta 13, 2017

Töissä / Working


Jälleen kerran: kun olisi kirjoitettavaa, ei ehdi kirjoittaa. Loka- ja marraskuu ovat olleet työtä täynnä ja kaasun saa pitää pohjassa vielä melkein vuoden loppuun. Lokakuussa viimeistelin pieniä vedoksia yhden seinän Kuukauden taiteilija -näyttelyyni Galleria Beckerille, ja  työskentelin myös Höyry-gallerian joulukuisen näyttelyni teosten kanssa. Lokakuun lopussa kävin viemässä muutaman teoksen Palokkaan Galleria Palkkiin, Jarmo Laaksosen kokoamaan Juuret Palokassa -näyttelyyn ja pari päivää myöhemmin kävin ripustamassa Beckerille pienet työni. Sen jälkeen olenkin yrittänyt työskennellä ihan täysipäiväisesti vain ja ainoastaan Höyry-gallerian näyttelytöiden parissa.

Paino sanalla yrittänyt - elämässä on taas asioita, jotka ovat saaneet mielen harhailemaan muualla. On outo tunne, kun periaatteessa tekee juuri sitä mitä haluaakin, mutta silti välillä tuntuu kuin tervassa tarpoisi. Kun ei saa mieltään pysymään työn ääressä, vaan se harhailee toimintakyvyttömänä niissä asioissa, joille ei voi mitään. Välillä tahtoisin ripustaa pääni vähäksi aikaa naulakkoon ja ryömiä peiton alle pimeään kuuntelemaan musiikkia kuulokkeet korvilla ja ulkomaailma ulos suljettuna. Näinä hetkinä sitä vain toivoo, että olisi ne viimekesäiset pinot pahveja vielä odottamassa leikkaamista, tai jotain muuta mekaanista työtä, johon voisi keskittyä kokonaisen päivän päänsä käyttämisen sijaan.

Viime lauantain Tourulan kuvataiteilijoiden avointen ovien tapahtuma sai sentään vähän harhautettua tätä epäfokusoitunutta mieltä. On ihan tavattoman virkistävää tavata ihmisiä, jotka saavat teoksistani jotain - ehkä jotain sellaistakin, jota ei oikein sanoin voi selittää. Tällaisista tapaamisista saa merkityksen sille tahmealle pakottamiselle, mitä töiden ääreen pääseminen välillä on - ja kas kummaa, työn ääreen palaaminen tuntuukin jälleen mukavalta.

Ja toisaalta: olen löytänyt myös itse lohtua omista teoksistani. Höyry-gallerian joulukuista näyttelyä varten tyhjennän ideoita pöytälaatikostani. Välillä raskaampaakin, mutta pääosin aika paljon kevyempää kuvitusmaista juttua, jonka tekeminenkin tuo hymyn huulille.

Pieniä Suuria asioita.

---

Once again the same thing: when there's something to write about, there's no time to write. Both October and November have been filled with work and my calendar is filled right until the end of year. Last month I finished small prints for my one-wall Artist of the Month exhibition at Gallery Becker, and at the same time I worked with my new artworks for my exhibition in December at the
Höyry Gallery. At the end of October I brought a couple of my artworks to Gallery Palkki in Palokka, where I went high school, and a few days later I hang my tiny prints at Gallery Becker. After that I've tried to work fully and only with the prints going to be shown at the Höyry gallery.

The emphasis on the word tried - my life is filled again with some things, that have made my mind travel to everywhere else but work. It's weird when you're quite doing what you really want to do, but still it feels so heavy it's almost impossible. When you can't get your mind to stay in work, but it just wanders unleashed and forceless in just the thoughts that you really can't do anything about. There are those moments when I'd just like to put headphones on and crawl under covers to listen some good music and keep the outside world totally outside. In those moments I just wished that the large amounts of cardboard, that were so annoying in our flat last summer, were still here and I could just cut them all day through - or if there was any other mechanical work that I could do, instead of using my head all the time.

Though, last Saturday's Tourula Artists' open doors day helped this unfocused mind a bit. It was really really refreshing to meet some people who can get something out of my works, even if they can't put it into words what that something is. This kind of meetings with people gives some kind of purpose to that heavy feeling which sometimes prevents to get to work - and suddenly getting back to my pictures feels nice again.

And also: I've found some comfort from my own works too! For the December exhibition I'm currently getting back to my old sketches and unfinished projects. There is some heavier stuff, but mainly the images are light illustration-like things, which bring smile to my face when I'm making them.

Those Little Great things.



maanantaina, lokakuuta 02, 2017

Viikko alkaa lomapäivällä / Starting the week by having a day off



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hygge 2017 -osastostani tuli ihan siedettävän näköinen, kun päällystettiin koko osasto A0-kokoisilla papereilla: kiinnitys tapahtui yksinkertaisesti nitomalla ne seinäkkeeseen kiinni. (Olisin tietenkin voinut vähän edullisempaakin paperia käyttää, mutta nytpähän on taas materiaalia uniikkivihkoihin, joita jälleen telkkaria katsellessani voin iltaisin näprätä.) Hämäräähän osastolla oli koko tapahtuman läpi, kun tein tilannearvion (olla hankkimatta maksullista valaistusta) perjantaina ripustusaikaan, kun hallin valot olivat vielä päällä, enkä osannut yhtään arvioida, että kun lauantai-aamuna saapuisin paikalle messuilumielellä, valot olisikin himmennetty "tunnelmalliseen" hyggehimmeyteen. No, hätäavuksi otettiin kotoa se valo, joka irtosi ja jonka pystyin minisähköliittymääni kytkemään: pari pattereilla toimivaa Clas Ohlsonin lediketjua ja yksi himmeävaloinen pöytälamppu. Onneksi huumoria riitti niin itsellä kuin asiakkailla, eikä lopputulos ollut lopulta yhtään hassumpi. Teosten nimiä ei kyllä kukaan nähnyt lukea, mutta siinäpähän tuli sitten jutusteltua.

Kaappasin itselleni käyttöön myös ihmeellisen metrin mittaisen näköesteen, jota ei osaston alkuperäisissä piirustuksissa ollut, mutta joka oli siihen sitten jostakin ilmaantunut. Ensiharmituksen jälkeen se ei ollutkaan yhtään paha juttu: ylimääräinen metri Café-Bistro Miniprintille - ne kun ovat vähän värikkäämpiä huomionkaappaajia ja näkyivät tuossa hyggevalaistuksessakin metrejä kauemmas.

Itse tapahtumaan ei valitettavasti mikään suuri yleisöryntäys ollut. Välillä oli melkein kiusallisenkin hiljaista... mutta toisaalta, enpä ole muilla messuilla ehtinyt itse istumaan kaikessa rauhassa hierovassa tuolissa ja askartelemaan kuurankukkia viereisellä Taito-keskuksen osastolla! Eikä se ihmisten määrä, vaan laatu: viikonloppuun mahtui jälleen aivan uskomattomia kohtaamisia ja ehti rauhassa jutella melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Tarpeeksi moni teokseni löysi uuden kodin, etten jäänyt tapahtumasta varsinaisesti miinuksellekaan (= osaston sain maksettua teosmyynnillä, vaikka palkkaa viikonlopun työstäni en saanutkaan - mutta se nyt on jo ihan vakio näissä hommissa).

Moni asia meni vähän vierestä, mutta silti tuli naurettua sekä osastollani vierailleiden että naapuriosastojen kanssa niin valtavasti, että poskiin alkoi sattua. Se ei ole huono merkki lainkaan.

Nyt maanantaina olen hyggeillyt kotona villasukat jalassa ja kurkkutabletti suussa. Päivä menee nopeasti, vaikkei tee mitään (paitsi seurannut masentavia uutisia sekä Espanjasta että USAsta).

Huomenna muutama vedostoimitus Galleria Beckerille / taidelainaamoon, teosten laittaminen paikalleen ja mini-inventaario työhuoneella, teosten pakkaaminen Kakslauttaseen ja pahvilähetyskin on tulossa. Keskiviikkona ajattelin jälleen viettää vähän relamman päivän, mutta sitten - täysin uusien teosten pariin!


Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu


All well that ends well. I managed to get my Hygge 2017 booth tolerable with covering the whole booth with a0 sized cream white papers: we just stapled the papers to the walls. (Of course it could have been much wiser to use some cheaper paper, but now I'm having new material for my unique notebooks that I can continue working with while watching telly.) On Friday evening, while we were setting up the booth, I estimated that I would do just fine with the existing general light, it was a bit shady but I wouldn't use another hundred euros for extra light - but I didn't guess at all that when I'd arrive to the place on Saturday morning, the lights would be dimmed to about half for this very atmospheric "hygge ambiance". Well, I grabbed the only battery-lights at home, as well as one dim-lighted desk lamp. It wasn't the most sophisticated solution, but not so bad as you could think, and my clients and I had a laugh about it. A lot. No possibility to read the pencil written names of the artworks but it was a great way to start the conversation.

I also conquered the extra wall that had appeared next to my booth (which wasn't at the original floor plan, when I decided to book the booth). After the irritation first, it turned out to be quite good thing: an extra wall for my Café-Bistro Miniprint illustration works - they are a lot colourful than my 'serios' art and were seen a lot further in that hygge lighting.

Unfortunately, not too many people found their way to the event. It was almost awkwardly silent now and then... but in another hand, in no other events I haven't got enough time to get myself a treat in a massaging chair or go and do some crafts on the booth next to me. And it's not really about the quantity but the quality of the people I met: there were some amazing moments and enough time to talk about nearly anything. And the biggest plus was, that enough many of my artworks found a new home, and I did make some profit, kind of (= I did pay my booth with the sales, even I didn't get enough for my work through the whole weekend - but that's kind of constant in this job.)

A lot of things were a bit out of tune, but still I did laugh so much through the weekend, both with the visitors at my booth and the next booth neighbors that my cheeks started to hurt. Not a bad sign.

Now, on Monday, I have hygged my way through the day wearing woollen socks and sucking a throat pastille. The day has passed fast even I haven't done anything (but watched the sad, sad news, both from Spain and from US). Tomorrow I'm going to take a few print deliveries to Gallery Becker, and then put everything on their places at the studio, with some mini inventory, and packing a few artworks to Kakslauttanen - and some cardboard is arriving. On Wednesday I'm going to have a bit easier day again, but then, on Thursday - I'll get to work with totally new artworks!

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2017

Takaisin töissä / Back to work



...Enkä mitään viikon taukoa ehtinyt pitää. "Tauko" alkoi sillä, että eteen alkoi sataa kaikenlaista pientä pikaisesti korjattavaa. Osan olisi voinut tietenkin lykätä kalenterissa eteenpäinkin, mutta ajattelin, että mieluummin hoidan asioita vähän kerrallaan semikiireettömästä kuin sitten parin päivän päästä panikoin niiden kanssa.

Korjailin myös huomaamiani pieniä juttuja, jotka ovat saaneet odottaa sitä legendaarista parempaa aikaa, ja samalla jouduin virran vietäväksi yllätystehtävästä toiseen. Habitaressa muutamakin asiakkaani kertoi, että sivuiltani on vaikea löytää teoksia, kun teossarjasivuilla ei ole otsikoita. Menin tarkistamaan, ja kas kummaa, otsikot ovat vain hävinneet johonkin. Puoli päivää css-tyylejä turhaan räplättyäni päädyin lisäämään otsikot manuaalisesti sivuille. Siinähän yksi "lomapäivistäni" hujahtikin tuosta vain. Otsikointia tehdessäni huomasin, että kaikki Poissa-työni ovat kadonneet sivulta samalla, kun sivun galleriasysteemi on muuttunut. Toinen päivä meni niiden laittamisessa uudelleen verkkoon - onhan niitä sentään kaksisataa. Nyt ovat Poissa-teokset jälleen esillä, mutta sivulta puuttuvat vielä tiedot siitä, mitkä ovat myyty tai vähissä. Palaan siihen joskus tässä lähitulevaisuudessa.

Vuoden naiveimman ajatuksen palkinto menee pitkään hallinneelle käsitykselleni siitä, että selviän ensi viikonlopun Hygge2017-tapahtumasta rennosti hyggeillen. Ajattelin, että vain vien Habitaressa olleen satsin muutamilla päivityksillä ja karsinnoilla paikalle, lunkisti hyräillen ja karkkia syöden, ja siinä se. Tottakai suora tie tukkiutui heti alkuunsa muutamiin käytännön juttuihin ja kiertoteiden etsiminen on ollut vähän takkuista. Viimeisin haaste tuli eilen: OSB-levyseinien peittäminen jotenkin - kun niitä ei saa esimerkiksi maalata. Ihan omaa tyhmyyttäni saan tästäkin syyttää: taas oletin, enkä tarkistanut. Osastoa varatessani näin pikkuruisen kuvan puurakenneosastosta ja jotenkin vain oletin, että seinät ovat varmaankin koivu/havuvaneria tms. silmää miellyttävää (koti-teemainen osasto, ajattelin automaattisesti kotona viihtymistä ja siihen liittyvää estetiikkaa). Moni muukin levyvaihtoehto kävi mielessä, mutta ei kuitenkaan ihan itsensä värinen suurlastulevypuriste... Se on siis sitä samaa levottoman näköistä puulastupuristetta, mitä näkee kaikilla rakennustyömailla.

Menin muutenkin tätä messua kohti Habitare-asetuksilla: bonuksena tajusin vasta varsin myöhään, että tähän valmisosastoon ei kuulu ilman lisämaksua valaistusta ja mattoa (toisin kuin Habitaressa), joten luvassa taitaa olla sofistikoituneen "lämmin taidekokemus kotiin" -osaston sijaan hämärä takapihan taidevajaparakki, jossa vielä sitten kaupanpäällisiksi nurkassa nököttää nuutunut ja flegmaattinen taiteilija.

Kaikenlaisten pikkuprobleemien kanssa räpeltäminen väsyttää tällä hetkellä niin paljon, että en meinaa kuulla, kun optimisti jossain sisälläni huutaa, että nämä kaikki ovat pikkuprobleemeja, ja ne on ylipäätään tehty sitä varten, että pääsee soveltamaan luovuuttaan.

Joka tapauksessa, tervetuloa taideparakkiini Hygge2017-tapahtumaan ensi viikonloppuna!

---

...Well, I didn't get to have any break. My 'break' begun with all kinds of small errands starting to pile in front of me. I could have left some of them to do later, but I thought that I rather make them in no rush now than in panic mode a couple of days later.

I also started to fix some smaller things, that have long-waited better time, and went with the flow from one surprise task to another. At Habitare a couple of my clients told, that they've found it hard to find any print series from my website, as there aren't any headlines in any of the pages. I went to check upon this, and yes, somehow all the headlines had vanished. After trying several hours to solve the problem with css I ended up to add the headlines manually to each page. That took one of my 'holidays' just like that. While I was working with headlines I also noticed that all of my Absent prints were missing from the website since the gallery system had changed. I spent the second day remaking the site - there are 200 of them, so it took some time. Now they are all shown again, but the sold out / only few left infos are still missing from the page. I'll have to return to the matter sometimes soon.

The prize of the naiiviest thought of the year was my long-dominated assumption, that I would just hygge my way through the following weekend's Hygge2017 lifestyle event (where I have booth D204). I had planned just to update and edit stuff I had with me in Habitare, relaxing and eating candy, and that's about that. Of course the straight forward road was blocked with a few practical stuffs that I couldn't forsee in anyway, and it has been a bit hard to find roundabouts. The latest challenge revealed itself yesterday: how to cover the OSB walls, when you can't paint them. It's my own stupidity: once again I assumed things and not verified how it is. When I booked the booth I just saw a tiny photo of a 'timber booth' they had to offer, and I just somehow assumed that the walls must be birch plywood or something else more eye-pleasing (the theme of the area is home, so I instantly thought about the aesthetic surroundings while you are spending time home). Well, I thought about some other timber panel options, but oriented strand board was not one of them... It is the same busy-looking flakeboard you can often see in building sites.

I had my Habitare settings ruling my head also otherwise... I realized quite late that the spotlights and carpet are extrapaid option (not included like in Habitare), so I'm guessing that instead of sophisticated 'warm art experience for your homes' themed booth I had planned, I'm offering a shady backyard art shed experience, with a very tired and flegmatic artist sitting mute in the corner.

These all kinds of small problems are making me so tired, that I almost can't hear the voice of my little optimist inside me: these are all small things and any problems are made for you to use your creativity.

Anyway, welcome to my art shed in Hygge2017 next weekend!

torstaina, syyskuuta 21, 2017

Viikon tauko / A week off


Suurkiitos kaikille Habitaressa osastollani käyneille - ja etenkin niille, jotka antoivat uuden kodin teoksilleni! Kyllä tuo viiden päivän messusessio on aina sen verran sekoittava kokemus, että pitäisi pitää kokonainen kuukausi lomaa sen jälkeen (ja miten kummallinen kokemus: samanaikaisesti aivan tolkuttoman uuvuttava ja piristävä, kun kokopäiväinen läsnäolo ja keskustelu yhtäaikaisesti väsyttää ja tuo ihan uudenlaista virtaa). Mutta viikkokin riittää, ja siihen tässä on mahdollisuus ennenkuin tasan viikon päästä torstaina alkaa Hygge2017-osaston D-204 rakentaminen. Viisipäiväiseen Habitareen verrattuna se on kuitenkin kahden päivän tapahtumana lasten leikkiä, ja kun illaksi ja yöksi pääsee kotiin omaan petiin nukkumaan, kevyeltähän tuo meininki tuntuu.

Lisätietoa Hyggestä: facebook.com/events/1673640822933403 - tulkaahan moikkaamaan!

---

A Big Thanks to all of you who visited my booth at Habitare - especially big thank you for all you who gave a new home to my artworks! The five-day fair session is always so brain-messing experience, that I should really have a whole month off afterwards (and how strange experience it is: both totally exhausting and cheery at the same time, when being there and chatting all day long for five days in a row both makes you tired and brings you totally new kind of energy). But one weeks rest is enough, and that I can have, before building my Hygge2017 booth D-204 will start on Thursday next week. Compared to the five-day Habitare, this two-day Hygge feels much easier, and I'll get to my own home and own bed for the night, so seems to be much lighter in general.

More info about Hygge: facebook.com/events/1673640822933403 - please come visit me!




sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Tiellä Habitareen / On my way to Habitare





Viime viikolla vastasin aloittelevan taideopiskelijan koulutehtävähaastatteluun, joka käsitteli taiteilijan ammattia hyvin laajasti. Yksi kysymys oli: "Luomisen ohella minkä muun taidon koet erittäin tarpeelliseksi?"Vastaukseni tuli sadasosasekunnissa, täysin miettimättä: "Pakkaustaito."

Mistähän johtuu?

Huomenna lähtee auto kohti Helsinkiä ja Habitarea, ja itse menen perässä junalla, kun en mahdu autoon tavaroitteni sekaan. Onneksi on melkein kokonaiset kaksi päivää askaroida osasto (3c20) pystyyn. Ja onneksi tänään nukuin piiiiiitkään, ja vietin levollisen sunnuntai-aamun pitkän tv-brunssin äärellä. Vielä on valtavasti kaikenlaista pientä tekemistä, mutta melkein kaikki sellaista kivaa ja aivoja vaatimatonta mekaanista, jonka voi tehdä olohuoneen sohvalla telkkarin ääressä istuen.


----

Last week I was interviewed by a new art student for her schoolwork, about the profession of artist. One of the questions was: "Besides creating, which other skill you find very important?" My answer came to mind instantly, without thinking at all: "Packing skills."

Wonder why?

Tomorrow our car leaves towards Helsinki and Habitare, and I will follow by train, because I can't fit amongst my art. :D Luckily we have a two whole days to set up the booth (3c20). And I'm so happy I got to sleep laaaaate this morning, and spend a slow morning with a long tv-brunch. There's a lot of all kind of small chores to finish, but almost all of it is easy and sort of I-don't-have-to-use-my-brains kind of stuff, that I can do on living room next to telly.