perjantaina, tammikuuta 17, 2020

Taidetta lähimaksulla / Open doors day in January




Tässä kun olen muutaman päivän kärvistellyt kotona pienessä nuhakuumeessa, ja yrittänyt aina välillä raapaista jotakin pientä työhommaa kasaan toisella kädellä, kiitollisuus omasta työhuoneesta on herännyt henkiin ihan uudella tavalla. Vaikka tilaa on asuntoon putki- ja keittiörempan jälkeisen elämäninventaarion jälkeen tullut, ei täällä ole piirtelylle samanlaista isoa pöytäpintaa kuin työhuoneella. Ja vaikka keittiö on nyt niin ultimaattisen ihana, ettei sieltä melkein poistua malta, työjutut silti teen mieluummin työhuoneella kuin keittiössä - siellä ei tarvitse paperia työpäivän jälkeen siirrellä keittokattilan tieltä pois.

Paitsi värien keittelyt suoritan jatkossakin kotikeittiössä, koska työhuoneellani ei minkäänlaista keittiönkulmaa ole, enkä sinne viitsi viedä irtoliettäkään, kun myöskään ilmastointi ei ole projektille sopivaa sorttia. Uusi keittiö + väriaineet + tumpelo minä = yhtälö, joka tekee hommasta normaaliakin jännittävämpää. Onneksi keittiön pöytä on vielä vanha ja maailmaa nähnyt, eikä sitä muutama lisäväriläikkä enää kiusaa. Irtoliettä aion jokatapauksessa käyttää, etten värjäyskattiloilla samantien naarmuttele uutta hellaa pilalle.

Värijutut saavatkin tänä vuonna - Coloria 20 vuotta! - erityisaseman elämässäni ja myös työssäni, mutta kyllä niitä kuviakin tässä näköjään luonnostelen. Juuri tilasin yli viidellä sadalla eurolla musteita ja yli seitsemänsadan euron paperit (kumma miten paljon nykyään saa rahaa hupenemaan kotoa poistumatta). Tili oli ennestään jo remonttimaksujen jälkeen melko tyhjänä, joten lievää huimausta tuntien hankintoja olen tehnyt... Mutta toisaalta: tarvitsen materiaaleja joka tapauksessa, ja on ihana tunne, kun materiaalia on tarpeeksi eikä tekeminen jää ainakaan tarvikkeista kiinni.

Ja työhuoneellekin pääsen takaisin jälleen huomenna lauantaina. Yritän tänäkin vuonna pitää noin kerran kuussa avoimet ovet työhuoneellani, ja aina vähän erilaisella kokoonpanolla. Tammikuussa (huomenna lauantaina 18.1.) teemana on Taidetta lähimaksulla - kaikenhintaisia teoksia on esillä ja ostettavissa, mutta paraatipaikalle työpöydälleni katan nimenomaan teoksia, joiden maksimihinta on 50 euroa. Helmikuussa Café-Bistro Miniprint -teemassa nostan esiin kuvitustyötäni. Loppukevään päivämääriä ja teemoja en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta yhdeksi teemaksi ajattelin ainakin nostaa uniikit Kyynelpuun hedelmät (pigmenttisiirto vanerille), jotka ovat tällä hetkellä useiden suojapakkauskerrosten sisällä piilossa varastossa.

Huomenna nähdään?

---

I've been having a slight flu for a couple of days. I've been staying home and as I've made a few work chores, I've found a totally new kind of gratitude about my studio. After the renovation in our bathroom and kitchen, and after the inventory of about all we own, there is a lot more room at home, but still not a table or desk big enough for my work - like it is at my studio. And although I just love love love our new kitchen, I'd rather do my work at the studio - no need to move my drawings away after a workday there.

Except there's one thing - boiling my colour stuffs, dyes etc. - I still have to do in our home kitchen, since I don't have any kind of kitchen at the studio, neither there is good ventilation for these kinds of projects. New kitchen + colouring stuffs + me = it makes the dye projects even more exciting. I'm glad about our old kitchen table, which won't be ruined from a few more colour spillings...

These colour projects are taking a special place in my heart this year - my colour website project Coloria is turning twenty! But I'm still working with pictures too. I just ordered over 500e worth of inks and over 700e worth of papers (it's strange how much you can spend nowadays without leaving home). I already paid for a massive renovation bills, so these purchases have made me a little dizzy... But on the other hand: it's stuff I really need and it feels really great when you have enough materials to make whatever you want.

And I can return my studio tomorrow! I'm going to have opend doors day each month and this year I've planned some themes. In January (actually, tomorrow, in Saturday January 18) the theme is Art with contactless payment - the limit of which is 50 euros. All kinds of other prints are also shown but I'll parade the more affordable ones on my desk. In February my open doors day's theme is Café-Bistro Miniprint which will hero my illustration work. I haven't decided the dates and themes for the rest of the spring yet, but probably one theme will be the unique Fruits of the Tree of Tears (pigment transfer on plywood), which at the moment are packed away in storage.

But we'll see tomorrow?



.

lauantaina, lokakuuta 26, 2019

En minä vaan muut / Not me but others



Oma elämäni on viime aikoina keskittynyt kirjoittamisen lisäksi tekniikkakokeiluihin ja ylipäätään sellaiseen kaikenlaiseen valmistelevaan juttuun, joka ei vielä pitkään aikaan näy paperilla. (Puhumattakaan putki- ja keittiöremppaevakosta - tänään kävimme katsomassa kotia, jossa on jo kylppäri aikalailla kohdillaan ja vanhan keittiön tilalle tulleet uudet kaapit...) Mutta onneksi muut tekevät: Galleria Beckerissä Jyväskylässä juhlistetaan Taidemaalariliiton 90-vuotista taivalta juhlanäyttelyllä. Timpalta on näyttelyssä yksi maalaus, joka on vissiin ollut aiemmin esillä vain viime vuonna Tourulan taiteilijoiden avointen ovien päivässä ja sen jälkeen joulun alla työhuoneellani. Mutta ei varsinaisesti yhdessäkään näyttelyssä aiemmin. Sinne siis, mars! :)

...

During the last weeks my life has been spinning around writing, and also with testing different techniques - and making all kinds of preparations but not finished artworks for a while. (And also one time consuming thing has been our renovation. Today we visited home where bathroom is just about finished and kitchen cabinets are already installed...) But luckily there are other artists more active at the moment: at the Gallery Becker in Jyväskylä the exhibition of several painters is celebrating the 90th anniversary of the Painters' Union. Timo is also showing his one painting in the exhibition; it was shown earlier only at the open doors event at his studio and then before last Christmas at my studio, but it hasn't been shown in any exhibition before. So, please take a visit! :)

.

lauantaina, lokakuuta 05, 2019

Työhuoneella ja muuallakin / At my studio and also somewhere else



Viimeksi oli Konstrundanin aikaan niin kova pöhinä työhuoneella heti aamupäivällä, että ajattelin aikaistaa työhuoneaukioloani parilla tunnilla. Kun ennen olen tullut tänne puolelta päivin, tänään päätinkin avata ovet jo kymmeneltä. No, onneksi en eilen illalla raatanut itseäni ihan uuvuksiin viimeisten Habitare-pakettien purkamisen kanssa, sillä kello lähentelee puolta kahtatoista, eikä täällä ole käynyt ketään!

Siitä huolimatta on ollut jotenkin aivan ihana aamu. Olen herätellyt itseäni pienillä hommilla (kylttiteksti valmiiksi ja kyltti ulos; näyteikkunalle jotain pientä esille; värikkäät matot lattialle) ja kun sitten äsken istahdin hetkeksi nojatuoliini kuuma teekuppi kädessäni ja katselin ulkona hitaasti (ja vain hitusen aikaa) satanutta lunta, tunsin itseni yhtä-äkkiä aivan järjettömän onnelliseksi siitä, että minulla on tämä tila.

Etenkin nyt, kun oma prosessori on ollut koko vuoden melko jumissa ja sisäisessä kovalevyssä ilmeisesti joku pysyvä lukuvirhe, tuntuu, että todella tarvitsin tämän hetken. Ja tämän päivän. Istua, olla ja katsella.

Jo onkin aika sille näyttelypaussille, jota olen suunnitellut jo vuosia, ja joka piti viime vuonna pitää. Työtä en siis lopeta, mutta gallerianäyttelyitä en ole ensi vuodelle hakenut - on pakko vähän aikaa voida keskittyä täysin luovaan työhön. Hiljalleen alan päästä luomisen rytmiin jälleen kiinni.

Tänä vuonna on tosin kolmekin tapahtumaa, joihin aion vielä osallistua: Korjaamon Design Marketissa kävin viime vuonna ensimmäisen kerran ja oli niin hienosti järjestetty, että pakko on mennä toisenkin kerran (9.-10.11.2019 Korjaamo, Helsinki); Tampereen Designtorille hain kokeeksi nyt ensimmäisen kerran (7.-8.12.2019 Tullikamari) ja Jyväskylän Taidemuseon Jouluinen taidebasaari (14.-15.12.2019) on ihan jokavuotinen jouluperinne - siitä itsellä alkaa jouluaika. Mutta nämä on kevyttä kenttäurheilua: sekä Helsinkiin että Tampereelle lähden kahden matkalaukun kanssa ja se mitä laukkuun mahtuu, lähtee mukaan. Jyväskylän Taidemuseo on puolestaan ihan tuossa kulman takana työhuoneeltani. Tällainen roudaaminen, jota ei tarvitse viikkokaupalla pakata ja sitten saman verran purkaa, tuntuu mielekkäältä (ja kasvonaamio illalla hotellihuoneen sängyssä take awayta mussuttaessa tuo sen levollisen lisäarvon noihin matkalaukkureissuihin).

Työhuonettakin aion pitää avoinna. Tämän päivän jälkeen seuraavan kerran 16.11. ja sitten joulun alla pidemmän aikaa (päivät tarkentuvat lähiaikoina). Ja ensi vuoden puolella jatkan ovien auki pitämistä noin kerran kuussa. Nyt, kun tavarat ovat löytäneet paikkansa ja niiden esille ottoon ja pois laittoon on tullut rutiini, eivät nämä aukiolopäivät tunnu enää lainkaan vaivalloisilta ja väsyttäviltä - päin vastoin!

Eikä sekään haittaa, jos kukaan ei käykään. Vaikka rästihommiakin olisi tehtävänä ja niitä hyvin pystyisin tekemään odotellessa, tärkeämpää on se, että minulla on villasukat, teetä ja mattoja lattian lämmittäjinä, pehmeä mukava nojatuoli ja hetki aikaa vain istua ja olla.

---

The last time my studio was open during Konstrundan event there were so many people visiting my studio already in the morning, that I thought to start my open door day earlier today. Before I've always opened my doors at noon, and now I opened already at ten pm. Well, I'm glad I didn't work too late yesterday cleaning the studio, since the time already about half past eleven and no one has visited so far!

But still it has been absolutely wonderful morning. I've woken myself with tiny tasks (like writing the outdoor sign and setting the display window) and then when I just sat onto my chair with a hot tea cup on my hands, I suddenly felt myself unbelievably happy about the fact that I have this space.

Especially now, when my own inner processor hasn't work well all year and there's some problems with my inner hard drive, I feel, that I really needed this moment. And this day. To sit, to watch, to just exist.

FInally it's the time for my break on exhibitions, which I have been planning on for years and which I'm finally keeping. I won't stop working, but I haven't applied any gallery exhibitions for the next years - I just need some time to concentrate fully on my creative work. Slowly I'm getting back to the rhythm of creating.

There are still three events in my calendar this year: Korjaamo Design Market in Helsinki, to which I took part for the first time last year and I just had to apply there once again (November 9-10); Tampere Design Market to which I applied now for the first time ever (December 7-8, at Tullikamari) and Jyväskylä Art Museum Christmas Art Bazaar (December 14-15) which is already a tradition for me - that's where my Christmastime starts. But this is just lightweight working: the trip to both Helsinki and Tampere happens with two suitcases with me, nothing else. The Jyväskylä Art Museum is situated right across the corner from my studio. This kind of travelling where there's no need to pack for a couple of weeks and then unpack for another two weeks, is no work at all (plus there's something extra with laying a clay mask on your hotel room at the evening, eating takeaway and watching telly),

I also intend to continue my studio open doors days. After today the next opening date is November 16, and then there are more dates just under Christmas (dates to be announced soon). And in 2020 I'll keep my doors open about once a month. Now when there are places for things, there is a routine of how to set everything up and then in dismantling everything, which makes these open doors dates quite easy.

And it won't matter either, if no one comes. There are some work waiting to be done, and I just might be able to do them as I am waiting, but somehow it feels much more important that I have my woollen socks, tea and rugs warming my floor, a nice comfy chair and a moment just for sitting and breathing.


.

tiistaina, syyskuuta 03, 2019

Sivuhuomio / A side note



Elokuun lopun viikot ovat olleet ja tämä syyskuun alun arki tulee olemaan paketointia ja kelmutusta. Kun olen kertonut tuttavilleni, että syyskuun alkupuolelle kulminoituu viikon sisälle aika monta asiaa (asunnon suojaaminen putkiremonttia varten ja evakkoon muuttaminen, ensimmäinen osallistumiseni Konstrundaniin ja heti seuraavan päivänä lähtö Habitareen ja viikko messuilua), moni on muistellut omia putkiremppaan valmistelujen kokemuksiaan ja asunnon paketointia ja evakkoaikaa kauhulla ja ahdituksella. Itselleni taas se puoli ei tunnu lainkaan edes hankalalle.

Onhan tässä kodin paketoinnissa työtä, mutta ei se jotenkin tunnu yhtään niin kammottavalta prosessilta kuin millaiseksi kaikki sen tuppaavat kuvaamaan. Itseasiassa juuri tuossa juttelimme, että ei tämä ole sen suurempi homma kuin ihan normaaliin näyttelyyn valmistautuminen: pakkaamista kaaoksessa, asioitten järjestelyä, lisää pakkaamista; logiikkaa, logistiikkaa, tilankäytön sommittelua. Ei siinä juurikaan ole eroa, pakkaako tavarat huoneen nurkkaan vai teokset rahtiauton lavalle. (Kodin arjen tavaroita ei tarvitse edes pakata niin huolellisesti kuin herkkiä lasikehystettyjä tauluja!)

Jos jokapäiväinen poran mörinä ei tunkeiutuisi seinän takaa kuulosuojaintenkin läpi, ja jos Murphyn laki ei toteutuisi jokaisen pienen asian kohdalla (koska kaikki käytännössä joutuu tekemään kahteen, ellei kolmeen kertaan), tämähän menisi sutjakkaasti. Tällä hetkellä vielä tuo jatkuva asioiden hoitaminen moneen otteeseen koskee vielä vain työasioitani, mutta olen varautunut siihen, että sellaisia tulee rempan aikanakin. Tästä asioiden hoitamisesta ilman, että niitä saa oikeasti hoidettua, vain on tullut niin vakiojuttu, ettei hötkyily juuri auta.

Voi olla, että mieli jossain vaiheessa muuttuu, jos Murphyn laki alkaa toteuttaa itseänsä myös remontin osalta, mutta ainakaan tässä pakkailuvaiheessa ei remontti stressaa yhtään. Toisaalta vähän takaraivossa kiristää Habitareen pakkaaminen. Työtä on vielä aika paljon, ja päiviä kovin vähän, ja remonttipakkaamiselta jää melko niukasti aikaa hengailla työhuoneella. Eikä nämä pitkät pakkailupäivät itsessään mitään, mutta kyllähän se hieman kammottaa, minkälainen zombie siellä osastolla ensi viikolla seisookaan. Koska - ja tätä on varmaan vaikea kenenkään sellaisen uskoa, joka ei ole itse messuilla osastollaan pönötellyt - paitsi että messuille osallistuminen ja ihmisten tapaaminen on äärimmäisen antoisaa, on se myös aivan tolkuttoman uuvuttavaa. Paljon uuvuttavampaa kuin tämä remppaan valmistautuminen.

Tulinpa vain ajatelleeksi, että jos niin moni pitää tätä remonttimuuttopakkaamista niin järkyttävän väsyttävänä ja stressaavana, kuinkahan raskasta tuo näyttely- ja messutekeminen ihan oikeasti onkaan? (No, onhan se. Sitä ei ehdi juurikaan vain ajatella, kun pitää keskittyä siihen tekemiseen.)

---

The last weeks of August has been and the beginning of September will be filled with packing. When I have told my friends, that at the beginning of September a lot of things will reach their high-point (like covering the whole apartment with protective plastic and moving away for our bathroom and kitchen renovation, my very first Konstrundan event and right after that leaving to Habitare and one week in the fair), many of them has been remembering their own horrible bathroom renovation experiences and moving away for the renovation time with horror and anxiety. For me that part doesn't feel hard at all.

Yes, there is some work to be done here, but it really doesn't feel the horryfying process my frieds tend to describe it. Actually, we just discussed about this not being any more bigger job that normal exhibition preparations: packing in chaos, things to organize, more packing: locig and logistics. There's not really a big difference if I'm packing things in boxes at home or if I'm packing artworks in the back of the car. (Except the every day stuff doesn't require so delicate and careful packing as those framed artworks in glass do need...!)

If my ear plugs would complete block this horrible daily noise from drilling, and if Murphy's law wouldn't haunt me with every little issue (because I really have to do everything twice, if not thrice), everything would be just fine. At this moment that constant re-managing is affected only to my work, but I've prepared myself to see them with renovation issues too. But this is just so common these days, that I've gotten used to it.

It just might be that I'll be thinking quite opposite, if the Murphy's law would affect also the renovation, but at least at this packing phase it just doesn't stress me at all. On the other hand, I'm slightly stressed about packing for Habitare. There's so much to do and so few days left, and I haven't really got time to go to my studio because of this renovation madness. And even these long days of renovation packing don't feel bad, it just worries me a bit, what kind of zombie will I be next week on my Habitare booth. Because - and I know this is hard to believe, especially for those who haven't been presenting their works on fairs - even when having one's own little art shop and meeting people is extremely fantastic, it is also extremely exhausting. Much more so than this renovation preparation thing.

It just got me thinking, that if so many of my friend thinks this renovation packing is so exhausting and stressfull, just how exhausting really the exhibition and fair building really is? (Well, it is. There's just not time to think about that if you'd just like to get through the day.)



sunnuntaina, elokuuta 25, 2019

Värien vietävänä - Taken away by colours


[Sadepäivä, Rainy Day, 2019]

Tässä on reilu pari viikkoa Habitareen, ja tänä aikana pitäisi saada muutama uusi teos tehtyä (kuvassa muuten yksi uusi työ tee-sarjaani; olen tehnyt sen aiemmin, mutta se on ekan kerran esillä Habitaressa). Ja pitäisi pakata koko Habitaren lasti (missä on aika iso homma, koska tavarat on levällään monessa paikassa tilanpuutteen takia), tyhjentää ja paketoida koti putkiremontti ja keittiöremonttikuntoon, ja remonttievakkomuuttaa pois. Mikään pienempi asia ei edes enää mahdu to do -listalle.

Tässä kaiken keskellä sain pienen hiljaisen viikonloppuhetken värien parissa. Olen jonkin aikaa kirjoitellut Ikoni & kulttuuri -julkaisuun (ent. Ikonimaalari) väriaiheisia kolumneja, ja elokuulle osui seuraavan deadline - juttu napolinkeltaisesta. Niinpä varasin työpöydälleni kasan kirjoja ja kupillisen teetä, ja pakenin päiväksi värien pariin. Itse kolumni on aika lyhyt, mutta varaan aina kirjoittamiseen koko päivän, koska sitten voin käyttää jäljellä olevan ajan muiden värijuttujen kirjoitteluun ja Colorian päivittämiseen.

Napolinkeltaisesta kertova juttu lähti ajallaan, sain pariin muuhun pigmenttiin liittyviä epäselviä asioita vähän selvitettyä, ja suomalaisesta väristä kertova kirjasuunnitelmanikin sai muutaman uuden muistiinpanon. Koko kirjoittamisprosessi oli ajatuksellinen keidas keskellä tätä hulvatonta kaaosta, joka toivottavasti vielä joskus takaisin kodiksi muuttuu - on vähän vaikea palata muuttolaatikoiden pariin, mutta kyllä se siitä. Itsekurilla.

Mutta jos vielä ihan vähän noita värijuttuja...

---

It's only a few weeks before Habitare fair, and in this time I should finish a few artworks, pack everything for the fair (which is quite a big job since the stuffs are in four places due to the lack of space), we should empty our home and pack everything for pipe and kitchen renovation, and we should also move to another place for the renovation. There's no room for any smaller things in my to do list.

In the mids of everything I managed to have a small silent moment with colours. For a some time now I've been writing a colour themed column for one Finnish publication (Ikoni & kulttuuri = Icon & culture), by Valamo monastery publications, and the deadline for my next column, about Naples yellow, is in August. So, I selected some books and tea to my desk and escaped for a day. The column itself is quite short, but I always book the whole day for writing, because then I can spend the reamining time to write other colour stories and update Coloria website.

The article about Naples yellow left on time, I managed to solve a few unclear questions about a couple of other pigments, and I also made some new notes to my book plan about Finnish colour. The whole writing process was like a oasis for my thoughs in the mids of this overwhelming chaos around me - which, in some day, hopefully, will turn to be our home again. It's just a little bit difficult to return to the packing and cleaning, but I will do that. Just need a bit self-discipline.

But maybe I can still spend a few minutes with colour before returning on what I should do...

lauantaina, elokuuta 17, 2019

Siivoamista ja kirppistelyä / Cleaning and flea marketing



Elokuun kaaoksesta, päivää! Yritän nähdä tämän putkiremppaan valmistautumisen ja asunnon tyhjentämisen mahdollisuutena selkeyteen. Paino sanalla "yritän". Elämä on normaalistikin sellaista ajallista palapeliä, mutta nyt, kun pitäisi tehdä pari kuvasarjaa loppuun, kirjoittaa pari tekstiä, valmistautua Habitareen ja samalla pakata asunto remonttikuntoon ja muuttaa väliaikaiseen asuntoon... Ja bonuksena viimeistellä tuleva keittiöremonttisuunnitelma, joka oli huomattavasti selkeämpänä päässäni puoli vuotta sitten.

Mutta aikatauluttamisella, ja aikataulun orjallisella noudattamisellahan tästä selviää. (Kai.)

Aloitan Habitare-valmisteluilla, koska joudumme muuttamaan täsmälleen samaan aikaan, kun Habitare alkaa, ja pahin remonttiasiakiire osuu juuri Habitarea edeltävälle viikolle. Juhlin sillä ajatuksella, että jos saan kaikki Habitare-asiat hoidettua ajoissa, muuttoviikolla voi keskittyä pääasiallisesti nimenomaan muuttoon ja remonttiin.

Olen aloittanut jo heinäkuussa pienten tavaroiden pakkaamisen laatikoihin ja lajitellut työhuoneelle ja kierrätykseen menevät erilleen. Tilapula on ollut ongelma jo kauan, eikä se tämänkään remontin myötä helpotu, joten tässä remonttirytinässähän sitä on helppo katsoa, mistä luopuu. Etenkin kirjoja ja lehtiä on kertynyt runsain mitoin, eikä niitä vain voi kaikkia säilyttää vaikka haluaisikin.

Suunnittelin jo aiemmin osallistuvani Siivouspäivään (joka muuten näkyy ihan harmillisen vähän Jyväskylässä, toivottavasti osallistujia tulee enemmän!) Ensin ajattelin pistää myyntipisteen asuntomme eteen, mutta kaikkien remonttiroinien takia se ei tunnu kovin optimaaliselta paikalta - joten olipa kiva muistaa, että onhan minulla työhuone! Elokuun viimeisenä päivänä katan kirpparitavarat työhuoneeni näyteikkunan eteen pihalle, ja jos sataa oikein kovasti, eikä katos riitä suojaksi, sitten tavarat saa nopsaan sisällekin.

Taidetta ei kirppariltani eikä alennuksessa löydy, eikä edes mitään taiteen tekemiseen liittyvää (paitsi ehkä kirjoja). Jottei tämän kanssa tulisi mitään väärinkäsityksiä, ajattelin alunperin pitää työhuoneeni oven kokonaan kiinni. Vaan sitten aloin miettiä, että eipä tuo paljon haittaa, jos joku haluaa käydä samalla vilkaisemassa työhuonenäyttelyni. Ja sitten ajattelin, että jos kerran siellä paikan päällä joka tapauksessa pasteeraan, niin miksi en samalla voisi pitää työhuoneen ovet avoinna ihan taiteenkin katselijoille ja ostajille.

Siis 31.8. klo 10-15, tervetuloa työhuoneelleni - ulkona kirppis, sisällä työhuonenäyttely ja normaalihintaisia teoksia!

***

It's just another chaotic August... I try to view this renovation preparing as a chance to the clearness. Emphasis on the word 'try'. I should finish a few image series, write a few articles, prepare myself for the Habitare fair and at the same time prepare our home for the renovation and move to a temporary house... And as a bonus I should still finish our kitchen renovation plan, which was notably more clear half a year ago in my head.

I'm pretty sure I can manage this all by scheduling everything and following the plan exactly. (I hope.)

I'll start by Habitare preparations, because our move-out date is exactly the same time when Habitare will start, and the week before is the most busiest week of all. I cherish the thought that if I'll get all the Habitare preparations made in time, I can then concentrate fully on moving and renovation on the week before.

I started packing small stuff already in July, and I've selected those that will go in my studio and those that I'll resell or recycle. The lack of room for all my stuff has been a problem for a while , and it won't get any easier in future, so this is a good time to check which things I am ready to give up. There are, for example, a lot of books and magazines, which I can't keep, even if I'd like to.

I decided to take part to the Cleaning Day event (flea market event) for a long time ago. First I had planned to carry all my stuff outside our house in garage sale style, but there's too much renovation stuff - not an optional choice. So, it was nice to remember my studio in the city center! On the last day of August I'll carry all my flea market stuff in the front of my studio.

Just to be clear: there won't be any of my artworks on flea market or in any sale. First I planned to keep my studio door closed all together, to avoid any misunderstandings, but then I started to think that if I'll be there anyway it would be quite stupid to keep my studio door closed...

So, welcome on August 31 from 10am to 3pm - fleamarket outside and a studio exhibition and normal price artworks inside!