maanantaina, helmikuuta 11, 2019

Toisessa puutarhassa / In another garden



Naurahdin ääneen, kun huomasin, että projektini vievät puutarhasta toiseen - kun ei ole puutarhurin lahjoja oikeassa elämässä, ne pitää sitten keksiä. Nyt helmikuussa olen palannut hetkeksi Kyyneltarhan parista vuonna 2011 aloittamaani Vaskenruosteyrttitarha-projektiin.

Viimeksi Vaskenruosteyrttitarha-installaatio oli esillä Oulun taidemuseossa 2015. Olin jotenkin jo varautunut siihen, etten enää toisi installaatiota esille, mutta kun Serlachius-museosta kysyttiin, ja vielä väriteemaiseen näyttelyyn (Kaukana viileä varjo), ei tarvinnut kauan aikaa miettiä.

Kun seuraavaa näyttelyä ei ollut tiedossa Oulun installoinnin jälkeen, luulin pakkaavani yrttitarhani pakettiin lopullisesti, joten keräsin astioissa kasvaneen espanjanvihreän pigmentin talteen ja otin suurimman osan lasiastioista muuhun käyttöön tai lahjoitin pois. Niinpä tänä vuonna on ollut kiva kierrellä kirppareita sopivien lasiastioiden toivossa. (Mihin liittyen mielenkiintoinen havainto: kun edellisellä kerralla oikein etsimällä etsin jotain sopivan hintaisia karahveja, en löytänyt yhtään, mutta nyt niitä ovat kirpparit pullollaan!)

Jo kukkineita kupariyrttejä oli tallella vanhempieni parvekkeella koristeena (!), ja osan niistä otin uusiokasvatukseen, mutta suurin osa on uusia. Tammi- ja helmikuun aikana olen puuhaillut työhuoneellani työhanskat käsissäni, hengitysmaski ja suojalasin päässäni, porannut reikiä puupalloon ja kuorinut vanhoista antennijohdoista esiin kuparipitsiä. Suojaimet sen takia, että usein noista vanhoista johdoista esiin käärittävä kupari on ihan pirullisen ohutta ja haurasta, ja ei ole suotavaa, että tuota tajuttoman pientä kuparimurua menisi ihon alle, saati sitten, että se ajautuisi hengitysteihin tai silmiin...

Tuosta tiiviimmästä rupeamasta olisin saanut kyllä hienoja työkuvia, mutta eipä tuossa kaikessa suojavarustuksessa tullut mieleen kaivaa kameraa esiin. Ja nyt ovat yrttiset jo odottamassa matkaansa kuljetuslaatikoissa: omissa astioissaan suojapapereihin pakattuna.

Työhuonekin on jo imuroitu ja pyyhitty seuraavaa projektia varten. Huomenna olisi tarkoitus hakea TEOS 2019-tapahtumaa varten kehystyttämäni teokset kehystämöstä ja pakata sekä ne että irtovedokset pakettiin ja viedä Matkahuoltoon, jotta ovat perillä ajoissa Kaapelitehtaalla.

Sitten palaan hetkeksi kuvien pariin, ja alan koota teoksia seuraavaa näyttelyä varten.

...

I laughed out loud, when I noticed that my projects take me from one garden to another - as I don't have any talent for gardening in real life, I have to fabricate it. Now in February I've returned from my Garden of Tears project to the Copper Rust Herb Garden project which I started in 2011.

The last time Copper Rust Herb Garden was on view was at the Oulu Art Museum in 2015. I had already thought, that I wouldn't show the installation anymore, but when Serlachius museum inquiried about it, and especially for a colour themed exhibition (Distant Cool Shadow), I didn't need any time to think.

As there wasn't any exhibition agreed when the Oulu exhibition ended, I thought I was packing my herb garden away for good, so I collected all verdigris pigment growing in jars, and I gave some of the glass jars away. So, it has been fun to wander around flea markets searching for proper glass vessels for my project. (Last time I searched for affordable and showy carafes but didn't find any, but now there are more than enough of them!)

I had some flowered copper herbs saved at my parents' balcony (!), and I took some of them to bloom again, but most of the herbs are now new. During January and February I have worked in my studio with protective gloves on, as well as protective glasses and respirator on my face, drilling holes to a wooden ball, peeling copper lace from the old aerial cables. I've used masks and all because often the very very thin copper on those old cables is deviously brittle and it's not very desirable to have any under your skin, and less so in one's mouth or eyes...

I've could have had absolutely great process photos of this project, but with all those gear it didn't came to my mind to take camera out. And now those herbs are already packed on their boxes, waiting for the museum to come and pick up them. 

My studio is also already wiped clean for my next project. Tomorrow I've planned to pick up my artworks from the frame shop for TEOS 2019, and then I'll pack the framed ones and the non-framed ones for the shipping, so they'll reach Kaapelitehdas in Helsinki early enough.

After that, I'll return to work with my prints again, and I'll start to pack for my next exhibition.




keskiviikkona, tammikuuta 23, 2019

Mitä tuli sanottua / What did I say



Ihmeellinen kiireettömyys. Joka päivälle on kyllä jotain hommaa ja joka viikolla on yksi tai useampi deadline ja hommiin mahtuu kaikkea mahdollista tylsistä toimistohommista dokumentointiin ja suunnittelusta luovaan työhön - mutta työlle on aikaa. Vaikka tammikuulle on mahtunut pari päivää vuoteen pohjallakin. Ihmeellinen tunne, kun yksi sairastelupäivä, tai edes kaksi, ei syökse koko elämää ihan hirveään lumipalloefektoituun kiirekierteeseen, jonka seurauksena täytyy sitten tehdä päiviä melkein kellon ympäri korvauksena - ja kun itsensä ja järkevän aikataulun kiinni saaminen kestää pahimmillaan viikkoja.

Sen verran on kuitenkin tekemistä, ettei mitään ylimääräisiä lomapäiviä ole silti voinut pitää. Ja tarkoittaahan "joka päivä" oikeasti viikon jokaista päivää, eikä vain ma-pe -viikkoa, mutta ei suinkaan aina edes kahdeksan tuntista työpäivää - joskus vain muutamaa tuntiakin. Mutta kun saa tehdä juuri sitä, mitä on tarve tehdä, ja kun näin leppoisaa on, eihän tämä aina edes työltä tunnu.

Mietin vain, että olenko nyt taas astunut siihen leppoisan kauden tuomaan ansaan - mitähän elämä on sitten muutaman kuukauden päästä?


Päätin jo pari vuotta sitten pitää näyttelytaukoa, mutta kun näyttelyaikataulut elävät aina kahden (joskus kolmenkin) vuoden syklillä, jo sovitut joka tapauksessa piti pitää alta pois. Tämän vuoden piti alkaa muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta näyttelyvapaana, ja minun piti keskittyä pääasiassa uuden tekemiseen, niin kuvien kuin tekstienkin (ja muutaman videoteoksen).

Ja niinhän se alkoikin, melkein. Tavallaan. Kalenteriin oli merkitty vain kaksi varmaa näyttelyä: molemmat niistä pieniä, eikä kumpikaan mikään perinteinen gallerianäyttely.

(Ja yksi näyttelyehdotus, joka vielä vuoden vaihteessa oli hyvin täsmentymätön, enkä edes oikein muistanut sitä.)

(Ja yhtä näyttelyaikaa onnistuin - vähän niinkuin itseltäni salassa - hakemaan joulukuussa; mutta sen kohtalosta en vielä tiedä.)

(Ja...)

Heti tammikuun ensimmäisillä viikoilla sain muutamia houkuttelevia kutsuja pitämään näyttelyä. Muistin kyllä hyvin päätökseni näyttelyvapaasta vuodesta ja ehätin vastailemaan, että haluan miettiä asiaa, ja palaan asiaan myöhemmin. Olen kyllä hyvä sanomaan myös "ei", mutta kantapään kautta olen oppinut, että näyttelyasioissa ei kannata hosua. Niinpä harkitsin harkitsemisen päällekin. Kirjoittelin plussia ja miinuksia, ja vaikka plussia olikin melkoinen määrä, muistutin itseäni päätöksestäni, ja aloin kallistua kielteisen puolelle.

Samassa aikataulusumplailussa peruin ensi kesältä yhden marraskuussa ex-tempore-sopimani pienimuotoisen kuvitusnäyttelyn - pitkän pohtimisen jälkeen ja hirveissä tunnontuskissa.

---

Joka tapauksessa: tammikuun toisella viikolla kävin ripustamassa Helsinkiin Hammas Mehiläisen Hämeentien vastaanotolle koko vuoden kestävään pieneen odotushuonenäyttelyn Taivaanhoitoa ja kohtauksia usvassa. Ehdin etukäteen hieman kammoamaan jo etukäteen näyttelyripustushommaa, sillä edellisen, joulukuisen Galleria Beckerin näyttelyn ripustin ihan hirveässä migreenissä, äärimmäisen pahoinvoivana, ihan painajaismaisessa olotilassa. Mutta ripustusreissu oli leppoisa päiväreissu: kaikki sujui vaivattomasti ja näppärästi, ja ehdin vielä käydä Ystäväni kanssa syömässäkin ennen paluujunaan nousemista.


Paluujunaan astuessani olin kyllä väsynyt, mutta sellaisella hyvällä tavalla, ja niin positiivisessa kierteessä, että unohdin suurinpiirtein kaikki visusti päättämäni. Tarkoitukseni oli paluumatkalla vastailla näyttelytiedusteluihin, ja niin teinkin. Mutta tuli vastattua vähän eri tavalla kuin oli ollut alunperin tarkoitus. Niiden lisäksi seuraavien parin päivän aikana kuvaan tuli myös kaksi ihan uutta näyttelyä. Tammikuun toisen viikon loppuun mennessä kalenteri olikin kivasti täyttynyt, ja hieman hätkähdin kalenteriin kuin tyhjästä ilmestynyttä ruuhkaa, kun kirjoitin helmikuisen TEOS 2019 -teosvälitystapahtuman päivämääriä ylös.

Nyt on siis TEOS 2019 helmikuussa, yksi näyttely huhtikuulta toukokuulle, yksi toukokuussa, yksi kesäkuulta elokuulle, yksi elokuun alusta ja syyskuun loppuun. Ja Habitare syyskuussa. Ja yksi näyttely alkamassa ensi vuoden helmikuussa. Kaksi näyttelyä aikatauluneuvotteluissa ja yhden kohtalo vielä epäselvä. Niin, ja ehkä kaksi isompaa tapahtumaa - niistä ei ole vielä mustaa valkoisella, mutta kyllähän ne huomioon pitää ottaa.

Ja mikä jäi kokonaan mainitsematta: parhaillani työskentelen Serlachius-museon helmikuussa aukeavan ja syyskuulle asti jatkuvan Kaukana viileä varjo -näyttelyyn tulevan Vaskenruosteyrttitarha-installaation kanssa.

Että onhan näitä taas.

Mutta jotenkin tunnen olevani kaikesta tästä ihan eri tavalla innoissani kuin pitkään pitkään aikaan. Varsinaisia "perinteisiä" gallerianäyttelyitä ei joukossa ole: joko paikka on erilainen tai tekotapa on erilainen. Ja ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä! ♥

Silti ihan pikkuisen jännittää se, olenko vielä kesäkuussa samaa mieltä siitä, että näyttelyvapaan vuoden vaihtuminen useamman näyttelyn kimaraan.

Mutta ihan pikkuisen.

...


What a wonderfully strange feeling of going easy. I have something to do every day, and each week includes at least one deadline if not more, and I have various things to do from very boring office job to documenting my artworks, and from planning to creative work - but I have time to do everything. Even though I've spent a few days being sick in January. It's so strange, when one sickday, or even two, won't start a snowball-effect like spirally growing hurry, which leads to making work 24/7 - and when it might take weeks to make everything right again.

I haven't been able to have any holidays though. And 'every day' truly means every day of the week, not just Mon-Fri week - but not always even eight hours a week. Sometimes more, but often only about a couple of hours. But what a joy it is to get to do what I really want and need to do, and with this pace it doesn't even always feel like I was working.

Right now I'm just wondering if I have been deceived by this easiness - it's easy to work with an almost empty calendar, but it just might not be that easy, when there are more deadlines to work with.


I made a decision to have a break with exhibitions already about two, three years ago, but because exhibitions are agreed often two (or three) years beforehand, I had to make the earlier agreeded exhibitions anyway. But this year was supposed to start 'exhibition free', and I had planned to concentrate on my creative work with both images and text (and a couple of video works).

And so it started, almost. In a way. There were only two previously agreed exhibitions, and both of them small and either of them not a basic gallery exhibition.

(And one suggestion of an exhibition, but at the start of the year this was still not specified at all.)


(Oh, and in December I had also applied one exhibition time - like I was eyes closed, not knowing what I was doing - but I don't yet know what is happening with that one.)

(And...)

During the very first weeks of Janurary I received a few very tempting invitations to have an exhibition. I did remember my decision on my 'exhibition free' year, and I replied rightaway that I want to think about these, and I'll return later. I think I'm pretty good at saying no, but I've learned through the hard way, that offered possibilities for exhibitions are not those questions where one should decline without thinking first. So I considered, a lot. I wrote down plusses and minuses, and although there were many positive markings, I reminded myself on my decision and started to lean towards declining.

While I was considering these offers I made myself to cancel one illustration exhibition next summer I had agreed ex tempore last November - after thinking about it for a long time, and feeling really horrible.

---

Anyway: on the second week in January I went to set my small dentist waiting room exhibition to a Hammas Mehiläinen in Helsinki: Taking care of the sky and episodes in mist, which will be shown there through the whole year. I was worried about this beforehand, because when I had my exhibition at the Gallery Becker in December, the setup was truly horrible: I had a splitting migraine and every minute was pure torture. But this one went easily and without problems, and I even got some time to have a late lunch with my Friend before getting to the train back home.

On the train I felt myself tired, but in a very good way, and I was in such a positive feeling, that I forgot about everything I had decided about this year so far. I had meant to reply to those exhibition enquiries on my train trip, and so I did. Except not in a way I had planned. In addition, two more exhibitions were agreed in a following few days. Before the second week of January was over, my calendar was filled quite a it, and I even was a bit startled when I noticed this all when I wrote down dates of the TEOS 2019 art sales event.

So, there's TEOS 2019 in February, one exhibition from April to May, one in May, one from June to August, one from the beginning of August to end of September. And Habitare fair on September. And one exhibition starting in February next year. Two exhibitions of which we're talking about schedules, and one still a bit unclear. Oh, and two bigger events which just might take place too.

And what I missed to mention: at the moment I'm working with my installation work, which will be presented on the Distant Cool Shadow exhibition at the Serlachius museum, starting in February, continuing until September.

Well, there are some, I admit.

But somehow I feel I'm feeling really positive about these all. Any of those exhibitions aren't really a "traditional" gallery exhibition: either the place or concept is a bit different. And those people who I am working with right now! ♥

Still I am a bit worried if I'll agree with myself still  in June - about changing a 'exhibition free' year to a one filled with them.

But just a little bit.

...

perjantaina, tammikuuta 04, 2019

Vuosi alkaa sanoilla / This year begins with words



Marras- ja joulukuun puuhailin niin aktiivisesti, etten oikein edes muista, mitä tuli tehtyä. Näyttely Galleria Beckerissä livahti ohi melkein itseltäkin huomaamatta (no, aikalailla monelta muultakin - niin vähän ihmisiä ei ole käynyt ja niin vähän teoksia myyty yhdessäkään näyttelyssäni pitkään, pitkään aikaan). Heti näyttelyn avajaisten jälkeen keskityin toden teolla järjestelemään työhuonetta avointen ovien viikkoa varten ja sain tilat esittelykuntoon juuri ja juuri ennen ovien avautumista.

Avointen ovien viikko olikin sitten todellinen kesä talven keskellä: työhuoneen termostaatti oli rikki. Parhaimmillaan lämpötila keikkui siinä 25-27 asteen tienoilla ja minä kesävaatteissani, kaikki vieraat hikeä valuen talvivaatteissaan - visiitit jäivät monelta aika lyhyeksi. Totuin lämpöön melko nopeasti ja iltaisin kotona palelin useampi villapaita päälläni, vällyjen alla.

Kelluin viikon jonkinlaisessa auvoisassa väsymyksen ja uuden työhuoneen aikaansaaman onnen tilassa, mutta kaikkein hienoin hetki oli, kun viimeisen aukiolopäivän aamuna luin Tuijatan blogista hänen postauksensa Kyynelpuutarhurin päiväkirjasta.

Nyt on työhuoneen työpöytäkin jo tyhjennetty työtä varten. Jo jouluaaton aattona vielä raivasimme hieman tilaa työhuoneellani termostaatin korjaajia varten ja heti vuoden ensimmäisenä päivänä kävin siirtelemässä loppuja avointen ovien viikkoa varten esille nostettuja tavaroita paikoilleen.

Vielä tämä viikko menee tylsissä paperihommissa: laskujen kirjoittamista ja maksamista, viimeisten viime vuoden paperiasioiden selvittely, lähetyslistojen kirjoittelu ja lähettely... Kortti-inventaarion aloitin, ja ajattelin nyt muuton takia tehdä ihan perusteellisen vedosinventaarionkin, samalla, kun siirrän kaikki oikeille paikoilleen. Mutta samalla olen muistikirjoihini kirjoitellut uusia sanoja, jotka eivät liity mihinkään tylsään toimistotyöhön millään tavalla.

Saas nähdä, mitä tästä syntyy.

---

On November and December I had so much to do, that I don't even remember everything I did. My exhibition at Gallery Becker went by so fast that I didn't even hardly notice it myself (and many others didn't notice that either - I haven't had this poor amount of visitors or sold artworks in any exhibition for a very long time). Right after the vernissage I just concentrated on getting my new studio ready for my open doors week, and I managed to do that right just before the doors opening.

The open doors week was a kind of summer amidst winter: my radiator thermostat was broken. At the highest the temperature at my studio was about 25-27 degrees C, I was wearing my summer clothes but all my guests were sweating on their winter gear - many of them cut their visit short. I got used to this warmth fast and on the evenings I was feeling very very cold at home, even with wearing a couple of woollen sweaters.

For the whole week I floated in some kind of mixed state of blissy tiredness and the happiness about my new studio, but the most happiest day of all was when I, at the last opening day, saw that there was a posting of my book at Tuijata's blog - which is one of my favourite literature blogs! (In Finnish only, though.)

Now my studio desk is already emptied for my work. Already at the day before Christmas eve we emptied some space for the radiator thermostat repairers, and at the very first day of the year I went to move away some stuff that I had placed out for display for my open doors week.




This week is due to go by with doing boring office jobs: writing bills and paying them, clearing out some last year's paperwork, writing shipping lists and delivery orders... I started already making my postcard inventory, and I also thought that I'd make a full print inventory too, at the same time as I place everything on their right places. But at the very time I've been writing new words on my notebooks, which have nothing to do with any boring office jobs.



Let's see where it will take me.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2018

Sijaistoimintoja - Avoiding





Niinhän siinä kävi kuin ennustin: viikonlopun Korjaamo Design Market -reissu toi virtaa ja intoa. En ihan päässyt näyttelyvalmistelusta irti, kun junamatkoilla pää työskenteli ongelmien kanssa melkein taukoamatta - mutta löysi myös helpottavia ratkaisuja. (Itse teoksia on pääsääntöisesti suorastaan ihanaa päästä tekemään, mutta sitten, kun työ alkaa olla omien kykyjen rajamailla, eikä useista kokeiluista huolimatta meinaa saada sellaista jälkeä aikaiseksi kuin on suunnitellut - siinä vaiheessa työ alkaa tuntua uuvuttavan hankalalta.) Ehdin vaihtaa paluuni aiempaan junaan ja maanantaisen aamuyön sijaan olinkin takaisin jo sunnuntaina ennen yhtätoista. Sunnuntai-iltana olin niin täynnä energiaa ja työintoa, että olisin voinut samantien jatkaa näyttelynvalmistelupuuhissa läpi yön!

Mutta sitä en tietenkään tehnyt, vaan menin pienen iltapalan jälkeen nukkumaan. Ja maanantaina heräsin kymmenen maissa sellaiseen väsymykseen, etten moista muista tunteneeni vähään aikaan. Näyttelyteoshommiin tarttuminen tuntui niin hankalalta, että päätin hoitaa niiden sijaan pakollisia paperitöitä alta pois. (Voi jotenkin kuvitella työn tahmaisuuden asteen, kun luovan työn sijaan tartun mieluummin yleensä inhoamiini laskujen hoitoon ja kirjanpitojuttuihin...) Sain jopa kirjoitettua yhden apurahahakemuksen - mihin kuluikin normaalin tunnin sijaan useampia tunteja. Illalla lähdin kävelylle ja mietin viimassa ja kylmässä sateessa seisoessani, ettei tämä nyt taaskaan ihan mennyt, niinkuin olin suunnitellut.

Eilen oli jo aiemmin päätetty muiden asioiden hoitopäivä: vein Galleria Beckeriin uusia vedoksia, kehystämöön vihdoin ensimmäiset kolme näyttelyyn tulevaa työtä, ja tilitoimistoon lokakuun kuitit ja sessio ennakkoverojen uudelleenarvioimisesta. Uudella työhuoneella oli lyhyt remonttimiitti, jonka jälkeen Postista parin paketin nouto ja Clas Ohlsonin ja K-raudan kautta pari kolmen litran pönttöä maalia ja kaikenlaista pientä rompetta pintaremppaa varten. Kotiin pääsin illalla kahdeksan jälkeen, ja sen verran sain aikaiseksi, että signeerasin muutaman työn ja numeroin ne väärin. (Pyyhekumi ei oikein auta tuon kynän kanssa, pitää siirtää vihkonkansiosastoon ja tehdä myöhemmin uudelleen.)

Tämän päivän piti olla pyhitetty vain ja ainoastaan näyttelyteoksilleni - mutta päivä on alkanut varsin ponnekkaasti nettikaupoissa. Tähän mennessä olen onnistunut tilaamaan itselleni uuden laukun ja työhuoneelle langattoman imurin. Äsken löysin itseni selailemasta kirpparisivuja (yritän etsiä työhuoneelle sellaista 50-luvun henkistä siroa, pientä nojatuolia, jollainen minulla joskus teininä oli, ja jolla oli ihan tavattoman mukava istua ja kirjoitella). Laitoin kaupat kiinni ja tyhjensin työpöytäni kaikesta turhasta, mutta vielä löysin yhden väistelyn: eikö vain blogini ole ollut aika tyhjillään viime aikoina?

No, nyt turhat pois. Työpöytä tyhjänä, materiaalit esiin, ja töihin. Kyllä tämä tästä, tekemällä.

---

And so it happened exactly how I predicted: the weekend in Helsinki and in Korjaamo Design Market gave me lots of energy. I didn't quite get myself to stop thinking about my upcoming exhibition works, when my head spinned around the problems through the train trips almost nonstop - but I also found some relieving solutions. (Mostly I really really like working with new artworks, but at this kind of situation, where the realisation starts to reach the limits of my abilities, and I try and I try but I'm not getting the results I had planned - that is when the work starts to feel too difficult and is not so nice to come back to.) I switched my ticket to an earlier train and instead of returning home at early Monday morning, I returned already on Sunday evening before eleven. Back then I was so filled with energy, that I could have worked with my exhibition all through the night!

But that I didn't to, but I just ate something small and went to sleep. And on Monday morning I woke up about ten and I was sooooo tired. Working with my exhibition felt so hard, that I decided to get some necessary paper work done instead. (You can imagine how repulsive my exhibition work now feels, when I chose to work with bills and book keeping which I normally hate rather than with creative work...) I even got one grant application finished - which took several hours instead of the usual about one. In the evening I took a walk, and there in the wind and cold rain I was thinking that this didn't go at all like I had planned.

I already had decided earlier to have yesterday as a day for other things: I took new prints to Gallery Becker, and first three exhibition prints to the frame shop, and October book keeping papers and receipts for my book keeper (and we also checked out some tax stuff). I had a short renovation meeting at my new studio, after which I picked a few parcels from the post office and then through Clas Ohlson and K-rauta - a couple of 3 liter paints and other reno stuff. I was at home after eight pm, and I then managed to sign a few of my prints - and numbered them wrong. (Eraser won't work enough, I just move the prints to be my notebook covers, and then I redo them later.)


Today was meant to be only for my exhibition works, but I've spent already a few hours in web shops. So far I've ordered a new bag for myself and a new cordless vacuum cleaner for my studio. A few moments ago I found myself searching flea market pages (for a 50s style petite arm chair, just like the one I used to have when I was a teenager, which was so nice to sit and write on). I just closed all my browsers and emptied my desk of all things not necessery for my work - but still I managed to find one way to avoid my work: I haven't written my blog as often as I would like...



Ok, here it is. Desk emptied, materials taken out, and to work. It will happen only if I'll make it to happen.




.



torstaina, marraskuuta 08, 2018

Kiire, kiireempi, kiirein / Busy, busier, busiest!




Tulevan Beckerin Aika sekuntien välissä -näyttelyn valmistelu ei ole sujunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensin tuli materiaaliongelmia, sitten tekniikkaongelmia, sitten materiaalin hintaongelmia, osaamisongelmia, ja viimeisimpänä alihankintaongelmia - muiden pienempien haasteiden rinnalle. Ja tietenkin siihen päälle uusien teostekniikkatestien totaalinen pieleen meneminen. Siirryin jo ajat sitten suunnitelma B:hen ja nyt olen varmaan jo menossa suunnitelma Q:ssa. Mutta en harmittele samalla tavalla kuin olen joskus muiden näyttelyiden kanssa harmitellut, sillä nyt en joudu tekemään sisällöllisesti yhtään kompromissia. Olin alkujaankin suunnitellut näyttelykokonaisuuden hiljalleen kasvavaksi monimedialliseksi projektiksi, kuten Kyyneltarhakin on ollut (siinäkään mediaelementit eivät ole vielä valmiina, kun tänä vuonna piti valita joko ne tai kirja) - joten tällä kertaa vaihdoin vain ripustussuunnitelmaa ja kokoan samaan kokonaisuuteen kuuluvista (kuva)teoksista vain toisenlaisen kokonaisuuden kuin alunperin oli suunnitelmissan.

Vaikka kyllähän se vähän harmittaa, että käytin niin paljon aikaa installaatiomaisen ripustuksen ja videoprojisoinnin suunnitteluun ja tekemiseen, ja ymmärsin vähän liian myöhään päästää irti. Työ ei sinänsä mennyt hukkaan, koska teokset ovat jo hyvin lähellä valmistumista, melkein valmiina tulevia näyttelyitä varten. Mutta ärsyttää, että löysin itseni jälleen tilanteesta, jossa on taas aivan tolkuton kiire kuvateosten kanssa. Onneksi valtaosa niistä oli jo vain viimeistelyä vailla, mutta osa vielä hyvin raakilemaisessa vaiheessakin, kun olin jättänyt ne täysin paitsioon videon ja installaatiokuvien viedessä kaiken huomion. Näyttelyn alkuun on kolme viikkoa, enkä ole päässyt vielä edes väritestivaiheeseen. Vähän kauhulla odottelen ensi viikkoa, sillä töitä täytyy painaa melkein vuorokauden ympäri, että työt ehtii ajoissa kehystyttääkin. (Ja milloin minä oikeasti pääsen muuttamaan uudelle työhuoneelleni? Alan olla jo malttamaton!)

Joka tapauksessa: ei voisi olla parempaa paussia näyttelytyölle kuin tuleva viikonloppu. Olen tänään pakkaillut tavaroitani kahteen matkalaukkuun, ja huomenna temmon ne Helsingin junaan. Huomenna aion vain levätä ensin junassa ja sitten hotellihuoneen hiljaisuudessa ja tyhjyydessä yhden päivän ennen viikonlopun Korjaamo Design Marketia.

Olen kaikille sanonut, että matkustan Korjaamolle kahden matkalaukun kera "kevyesti" - mutta sehän ei pidä yhtään paikkansa. Paperi painaa kuin synti, ja varmaan enemmänkin. Voi olla, että kun kevyessä (toivottavasti kevyessä) tihkusateessa hilaan laukkujani pitkin Helsingin katuja, ilo voi olla kaukana...  Mutta uskon silti, että viikonloppu ihmisten parissa tuo juuri sellaista energiaa, jonka avulla sitten pykään näyttelyni loputkin teokset valmiiksi alta aikayksikön!

---

Making my upcoming Time between seconds exhibition at Gallery Becker has not happened just like I had planned. First there were some issues with materials, then techinal problems, then the prices of the secondary materials proved to be too high, some issues with my abilities to work with this and the latest problems were with a subcontracting job I ordered - amongs other challenges I've met with this project. I already moved to plan B a while ago, and right now I must be about at plan Q. But I'm not frustrated in a way that I have been with some other exhibitions, because with this project, I still don't have to compromise at all contentwise. From the beginning I planned this theme to be a slowly growing multimedia project, just like the Garden of Tears has been (the media elements are not finished to that one too, because this year I had to choose either my work with them or with the book) - so this time I just changed my exhibition plan and I'm picking just another kind from the artworks of the same theme than I originally had planned.

But it still bugs me a bit that I used so much time for my installation pieces and video projection, and I just realised to let them go a bit too late. The work itself wasn't done in vain, because the plans and works are very near to be finished, and they are almost ready for the upcoming exhibitions. But still I am annoyed that yet again I find myself in a situation where I'm having this almost unbearable hurry with my image based artworks. Luckily most of them are only missing the final touch, but some of them are still in very raw stage, because I had totally missed working with them when I was so concentrated on the installation and video work. There's only three weeks until the exhibition will open, and I still haven't even made my colour tests yet. Thinking of next week fills my head with horror - I'll have to work almost 24/7 to get everything done and framed in time. (And when do I really get to move to my new studio? I'm starting to be impatient!)

Anyway: no better pause for my work with exhibition than the next weekend. Today I've packed my stuff into two suitcases, and tomorrow I'll drag them with me to the train to Helsinki. Tomorrow I'll plan just to rest first on the train and then on the silence and emptiness of the hotel room for one day before the Korjaamo Design Market on Saturday and Sunday.

I've told everyone, that I'll be travelling 'lightly'  - but that just isn't true at all. Paper is heavy as a sin, and probably more. It just might be that when I drag these suitcases in Helsinki streets in slight (hopefully slight) rain, I might not be so prompted to smile... But I still believe that a weekend with people will bring just the kind of energy to me, that I need to finish my artworks next week!










sunnuntaina, lokakuuta 21, 2018

Uusia alkuja - New beginnings



Viikon alussa niin toivoin, että jotain positiivistakin tapahtuisi välillä, ja edes jokin juttu saisi päätöksen - tai edes nytkähtäisi eteenpäin. Heti seuraavana aamuna ensimmäinen sähköposti, jonka luin, oli palautetta Kyynelpuutarhurin päiväkirjasta, ja alkoi näin: Käsittämättömän upea teos. Ei tarvittu kuin kolme sanaa. Kaikki alkoi taas tuntua vähän enemmän mahdolliselta.

Torstaina kävin katsomassa pientä tilaa, johon oitis ihastuin. Se on näyteikkunallinen liiketila hyvin hiljaisella paikalla. Alunperin hain paikkaa, johon voisin siirtää kaiken taiteellisen tekemiseni, ja tähän tilaan se ei yksinkertaisesti mahdu, mutta tein pikaisen uudelleenkalibroinnin. Sekin jo riittää, jos saan paikan sille työlle, jota en tällä hetkellä voi tehdä kuin kotona, ja jota en kuitenkaan mahdu kotona tekemään. Viiden minuutin harkinta, ja päätös oli tehty.

Tilasta tulee siis työhuoneeni, ei mikään kauppa, vaikka fasiliteetit kaupalle olisivatkin oivalliset. En pääse muuttamaankaan (kokonaan) heti, koska näyttelyn suunnittelu ja tekeminen syövät nyt aikaa niin tehokkaasti. Nyt marraskuussa pääsen jo työstämään tilassa muutamia isompia teoksia, joita en kotona mahdu tekemään, mutta oikeasti muutan tavarani joulukuun alussa. Tarkoitus olisi pitää jonkinlainen avointen ovien viikko joulua edeltävällä viikolla.

(Tilan etsintä on ollut oivaa sijaistoimintoa vaikeiden näyttelyteosten tekemiselle. Nyt pitää varmaan yrittää orientoitua hetkisen aikaa niihin... ei vielä vaikuta kovin lupaavalta.)

...

At the beginnig of this week I so wished something positive to happen for a while, and I hoped that even one process would reach an ending - or at least would move on. The very next morning the very first email I read was about my book, and it began like this: Unbelievable magnificent work. It only took three words. Everything started to feel a bit more possible to achieve.

On Thursday I went to see a small studio, to which I fell in love rightaway. It is a space with a shop window in a very very quiet place. Originally I was searching for a place where I could move all my work to, and to this space it simply won't fit to, but I did think about it all with new eyes. Maybe it's enough, if I'll get a room for those jobs that I can now do only at home, and which I really don't fit to do at home at the moment. Five minutes of thinking, and the decision was made.

This will be my studio / working space, not any shop, even though the space would be optimized for the one. I can't even move rightaway (at least fully), because my on-coming exhibition consumes time so much. I may start to work with some of my larger peaces on November already, those which I can't work with at home, but I'll probably move my stuff only at the beginning of December. I have planned to keep some kind of open doors week one week before Christmas.

(Searching for space has been sort of substitute activity when I really should have made my difficult exhibition woeks. I should probably take my time to concentrate on them for a while... not very promising at the moment.)