The King Blues - The Future's Not What It Used To Be

Uutta SULOista virtaa värjäyksessä! Lapiolahden Ullan kanssa haettiin NowHere Finland -muotoilunäyttelyyn (osa WDCHelsinki 2012 – tapahtumaa) värjäysprojektilla - ja pääsimme mukaan! Aivan mahtavan hieno fiilis suunnitella taas jotain uutta värien parissa, kun se puoli elämästä on niin onnettomasti päässyt rypistymään tuonne muiden menojen ja kiireiden alle. Aloitin prosessin jo syksyllä testaamalla lähimpiä keittiöjätteitä: värjäyskattilaan on päätynyt biojätteistä suurinpiirtein kaikki mikä ei haise ylivoimaisen hirveälle. Näyttelyn avajaiset oli Suomen käsityön museossa eilen ja siellä näyttely on auki 13.5.2012 saakka, jonka jälkeen näyttely jatkaa kesällä Savonlinnan maakuntamuseoon ja syksyllä Lahden Sibeliustaloon. Näyttely todennäköisesti päätyy myös ulkomaille ja toivotaan, että rahaa riittää myös meidän työpajamme ulkomaille roudaamiseen.

Käsityön museon eka ilmainen työpaja täyttyi hetkessä ja seuraava työpajakin järjestetään, mutta se onkin sitten maksullinen. Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan yhteisölliseen roskavärikoekeittiöön osoitteessa suloisiavareja.wordpress.com, missä myös enemmän tietoja koko projektista.

Omat artsuiluprojektit ovatkin olleet työjuttujen takia naftaliinissa koko tammikuun, mutta onneksi sentään saa jotain konkreettista näperrellä, kun värjäily onnistuu vallan mainiosti työrupeamien välissäkin. Tällä hetkellä lankoja lilluu jonkun mysteerihedelmän oranssissa liemessä ja kohta kippaan kattilaan eltaantuneet ja homehtuneet pari mehupulloa, joiden korkki oli ikävällä tavalla pettänyt...

Graham Parker & The Rumour — Hey Lord Don'T Ask Me Questions

[Myrsky / Tempest. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Tuntuu aina niin ärsyttävältä, kun tietää tehneensä paljon, mutta silti mikään ei ole vielä näkyvää, eikä tunnu konkreettiselta - tai sitten menossa on projekteja, joista ei vielä tässä vaiheessa saa hiiskua sanaakaan. Olisi kiva saada joskus taas lähiaikoina työpöydälle jotain suoritettua, sellaista, etteivät kaikki langanpäät roikkuisi ilmassa. Ajattelin, että huomisella junamatkalla Helsinkiin teen itseni vanhan kunnon to do -listan, johon kirjaan kaikki keskeneräiset isot ja pienet projektit, niin saan vähän otetta siitä, mitä vasen käteni puuhaa, kun aivo ei enää jaksa ajatella. Helsingissä tarkoitukseni on kaiken muun (Plankkon kokouksen, parin muun projektikokouksen ja muutamien Live Herring -tapaamisten) lisäksi käydä katsomassa Kulttuurien museossa Värimatka Kiinaan -näyttely - joka ei ole auki enää montaa päivää! *vink, vink*

Cardiacs - Is This The Life?

[Poutapäivä, erityisen hieno / Fair Day, extra fine. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Pääosin tyhjäkäyntiä ja olematonta haihattelua, mutta sain sentään tehtyä projektin, joka on odottanut tekemistään melkein kaksi kuukautta. Ja aloitettua monta muuta melkein yhtä kauan odottanutta. Kun käytettävissä oleva aika koostuu hetkien sirpaleista, joistakin projekteista tulee vain ylitsepääsemättömän tuntuisia, kun ne vaatisivat katkeamatonta ajatusta hieman pidemmän aikaa.

Aikapitsin keskellä olen selaillut Firenzen oppaita kaukokaipuun taputtaessa rytmiä taka-alalla. Lentoja tsekatessani huomasin, että Firenzeen olisi mahdollista lentää myös 9 tunnin menolennolla ja 10 tunnin paluulennolla, kummassakin kaksi välilaskua, hintaan 9800 € ja risat. Toki hinta on kahdelta hengeltä, eli yksi henkilö pääsisi puolet halvemmalla. Mutta silti. Mitä tuolla lennolla oikein tarjoillaan?

2:54 - Scarlet

[Poutapäivä / Fair Day. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Miten tämä joulun ja uudenvuoden aika joka vuosi vain livahtaa ohi nopeammin. Tänä vuonna iski yhtäaikaa koneen hajoaminen, joku flunssanoloinen tauti ja hirveä työrysäys ja muutenkin koko joulun juhliminen tuntui niin päälle liimatulta ajatukselta, että vaikka muuten en olekaan mitenkään äärimmäisen anti-jouluhenkinen, tänä vuonna joulu sai jäädä ihan suosiolla väliin. Muutaman päivän nukuin välissä pois nuhaista oloa ja väsymystä ja seuraavina temmoin työprojektikasaa matalammaksi. Maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu kahta elämää, tai kolmea: värejä, artsuiluja ja niitä muita töitä. Puhumattakaan muista projekteista, jotka vellovat tuolla pään sisällä ja odottavat tulostumistaan reaalimaailmaan kuvina, sanoina tai ääninä tai niiden mystisinä kombinaatioina.

Vaikea yrittää keskittyä mihinkään, mihin pitäisi keskittyä, kun mieli seikkailee kirjoissa. Avasin jo elokuussa inkun ja tein pohjan valmiiksi kahdelle pitkään suunnittelemalleni projektille: toinen on Taivaanhoidon käsikirja, johon on puolivalmiina jo enemmänkin kuvia kuin mitä näyttelyssä on esillä (ja mikä tuossa kuvassa on), ja toinen outoja faktoja kuvituksineen. Vanhoja värijuttuja lukiessa olen kerännyt samalla omituisia faktoja, jotka ei ehkä ole enää ihan tosiakaan, mutta jotka on jotenkin ollut mukava mielikuvitella kuviksi. Elokuun jälkeen en ole löytänyt mistään ajan ripaustakaan, että saisin projektini vietyä loppuun, joten todennäköistä on, että kumpikin projekti jää terapia-/pöytälaatikkoprojektikseni, mutta niitä vain on innottavaa suunnitella. Mikään kiirehän tässä ei kummallakaan projektilla ole: Taivaanhoidon käsikirjan kuvissa on vielä melkoinen tekeminen ja toiseen ei ole kuvia vielä laisinkaan, eikä kaikkea sisältöäkään koottu. Hiljakseen haudutellen hauska tulee.

Otin myös työn alle viime vuotisen Sketchbook-projektini entryn A Little Witch Who Knits, joka löytyy digitoituna Brooklyn Art Librarysta, mutta on ilmeisen kärsinyt matkan varrella. Sen tekeminen (käsin) oli melkoisen raastavaa, kun materiaalit eivät käyttäytyneetkään kuten piti ja harmittaa, kun itselleni ei jäänyt siitä hyvää dokumentointia. Joten ruutukaappailin digitoidun kirjan sivut ja ajattelin tehdä sen uudelleen, illustraattorin ja käsinpiirretyn kuvan yhteisprojektina - ja myös suomenkielisenä versiona. En tiedä, josko siitä tulisi sen verran pätevä, että sitä voisi jollekin kustantamollekin tarjota.

Nyt on joka tapauksessa toimintaympäristö kaikelle parempi. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut lisää säilytystilaa printeilleni, mikä mahdollistaa vähän paremmin artsuiluani. Ja pöydälle sain asennettua viikon paketissaan odottaneen Eizo ColorEdge CG241W -näytön, jonka kautta kaikki on niin paljon laveampaa. Ja kun sen vanhan putkinäytön raivasi pöydältä pois, nykyinen työpöytä näyttää niin paljon avarammalta. Tai näytti vielä pari päivää sitten ennenkuin siihen alkoi kasautua hiljakseen paperinippuja ja käsittämättömiä post-it-lappu esiintymiä... Kummallisen burstin näytön vaihtaminen voi työlle kumminkin antaa...

Catatonia — Strange Glue

[Pilven sijainnin määrittely / Defining the Cloud Position. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Niin se kolmiviikkoinen taas vilahti ohi ja näyttely meni ennenkuin ehti kunnolla edes sisäistää sen alkua. Tänään pääsin jälleen kerran ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti näyttelyn saa purettua ja pistettyä pakettiin verrattuna teosten paikoilleen ripustamiseen. Keskisuomalaisen positiivisen kritiikin lisäksi sain vinkin parista muustakin varsin positiivisesta kirjoituksesta: Raisa Jäntti: Pullotettuja leikkejä ja Hurmioitunut: Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Näyttelyssä ei ollut mikään suunnaton väenpaljous, joten moiset positiivisviritteiset näyttelykatsaukset tuovat henkistä valoa tämän loskaisen joulukuun keskelle.

Viikonlopun taidebasaari oli outo tapahtuma: se imi energiaa kuin musta aukko, mutta samalla toi sitä tarjolle vähintäänkin vastaavan määrän. Leikkelin ja napsuttelin koko basaarin ajan uusia pinssejä, joita onkin nyt ennätysmäärä. Niitä ja kortteja menikin basaarissa ihan kohtuullisen hyvin ja muutaman suuremmankin teoksen myin. Miltei tauoton sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on innostavuudestaan huolimatta uuvuttavaa, joten olisin mielelläni kömpinyt sunnuntai-iltana lyhyille talviunille muutamaksi päiväksi.

Vielä eilinen meni jonkinlaisessa henkisessä välitilassa, kun tuntui, että mikään ei oikein nappaa, mutta tänään heräsin ihmeellisen energisenä, vaikka vielä kymmeneltä oli melkein pilkkopimeää. Ullan kyläily SULOisia värejä -työpajan tiimoilta oli varsinainen piristysruiske. Olen koko kuvanteko- ja näyttelyprosessien aikana pitänyt projektia jotenkin aivojen taka-alalla, joten tuntui aivan mahtavalta, kun nyt pääsimme vauhtiin sen ideoinnissa. Kirjoitin samaan syssyyn luentopohjaa ja artikkelin tynkääkin muokattavaksi tulevaisuutta varten. Sormet jo syyhyävät päästä blogin kimppuun. Viikonloppuna pitää viritellä keittiöön kunnon valot, että voi ottaa blogia ja muutenkin projektia varten kuvia...

Ennen sitä pieni irtiotto omasta arjesta ja sitten perjantaina Live Herringin avoimet ovet (toimistolla klo 14-18, tervetuloa!).

The Undertones — When Saturday Comes

Osuipa oiva biisi soittolistalta - sillä kun lauantai tulee, liihotan minä iloissani sosiaaliseen tilanteeseen: Jyväskylän taidemuseon joulubasaariin, jossa myytävänä mm. kuvassa oleva Surullinen ilmapallonisti -pinssi sekä muita surullisia, iloisia ja hirviöittäviä pinssejä. Ja kortteja. Ja artsua. Ja puolinukuksissa oleva minä (todennäköisesti).

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

-------

Tänään käväisin kaikkien muiden säätöjen välissä lepuuttamassa hermojani Galleria Beckerissä, jossa pidin monimutkaisen esityksen työstäni graafikkona kristillisen opiston oppilaille. Muutama tuttu kävi paikalla katsomassa näyttelyn "luentoni" aikanakin, enkä heidän kanssaan ehtinyt jutella, mutta mahtava ajoitus oli Hanna-Kaisalla ja Markolla, jotka tulivat juuri, kun oppilaat lähtivät! Tapaaminen oli todellinen piristysruiske muuten työteliäässä päivässä (töitä, pakkausta, töitä, pakkausta etc).

Nyt alkaa olla kamat kasassa huomista varten. Naurattaa tavaran määrä. Itseasiassa vedoksia taitaa olla vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta kun äidyin pakkaamaan ne sellofaaneihin pahvilla tuettuna, pakkausten syvyys on noin kymmeenkertainen pelkkään vedokseen verrattuna. Näyttää siltä kuin täältä nyt muutettaisiin wege. Toisaalta - nyt on varmaan sikäli mukavaa, että kun jotain myydään, tulee suurempi aukko varastoon - ja tuntuu siltä, että on myynyt enemmän kuin onkaan.

Viikko on ollut kokonaisuudessaan aika rankka. Toivotaan, että lataudun yön aikana kunnolla, etten ole ihan corpse huomenna.

Lana Del Rey — Video Games

[Pitkä odotus / The Long Wait. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Uh, olikohan sittenkään viisasta jättää työrupeamia sunnuntaiksi, kun olojalka vain vipattaisi. Ja artsuilu- ja kuvittelujalka. Kuvat pyörivät päässä ja nyt on tullut sanoja niiden seuraksi. Mihin minä lokeroin tämän kaiken siksi aikaa, kun teen muille töitä?

Aamu oli joka tapauksessa melko maittava, kun Keskisuomalaisessa oli hyvä kritiikki Taivaanrannanmaalarin kotikirjastoon (Keskisuomalainen 4.12.2011) ja kahvikin kupissa kuumaa ja maittavaa. Häivytti hetkeksi mielestä tuon ulkona vaanivan tasaisen harmauden.

Tekstin ja kahvin maittavuuskaan ei poista sitä kutinaa, joka vetäisi koko ajan printtien ääreen, jatkamaan kokeiluja uuden löydön parissa, jonka sain syliini sattumalta, kun alkuperäinen idea meni poskelleen.

Höyry-galleriassa aukeaa itsenäisyyspäivänä A6-näyttely, jossa nimensä mukaisesti on esillä useampien taiteilijoiden aakuutosen kokoisia pieniä teoksia joulukuusessa. Lisätietoja näyttelystä Höyry-gallerian sivuilta. Harmittaa, kun kädet olivat viikolla siinä kunnossa, etten saanut toteutettua alkuperäistä ajatustani kuultavasta, ompelemalla yhteenliitetystä kuultopaperikuvasta - ehkä ensi vuonna sitten? Olen edellisen artsuprinttaussession aikana miettinyt entistäkin kuumeisemmin, miten voisin hyödyntää kaikki koe- ja virheprintit, joihin paperia on kulunut useiden satojen edestä ja niinpä A6-näyttelyynkin päätyi sitten yksi uniikkiprintti, joka on muunneltu osa yhdestä suuremmasta uniikkityöstä - tai sen koevedoksesta. Jotain ihan toisenlaista joka tapauksessa.

Torstaina miltei myöhästyin kyydistäni Siekkareiden keikalle, kun löysin juuri tuolloin uuden tavan vesinaarmuttaa pintaa. Kuvahan ei irtoa vedessä, mutta kovalla harjalla hankaamalla saa pinnan rikki ja sillä raaputettua kuvaan varsin monisyisiä naarmuja ja viiltoja. Ajattelin lähiaikoina valmistaa osasta printtejä naarmutettuja uniikkipohjia kuvansiirtotöilleni - eli pohjana on yksi printti ja päälle yritän kiinnittää lakan avulla toisen. Lueskelin sen verran foorumeita, että olen aika vakuuttunut siitä, että kuvan fyysinen laatu ei tästä prosessista huonone ja laatumateriaaleja käyttämällä saa laadukasta jälkeä aikaiseksi. Kummasti tulee lisävirtaa aina, kun pääsee johonkin uuteen käsiksi.

Kunpa virta nyt vain pysyisi akussa sen aikaa, että saan muut työrupeamat alta pois...