maanantaina, lokakuuta 02, 2017

Viikko alkaa lomapäivällä / Starting the week by having a day off



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hygge 2017 -osastostani tuli ihan siedettävän näköinen, kun päällystettiin koko osasto A0-kokoisilla papereilla: kiinnitys tapahtui yksinkertaisesti nitomalla ne seinäkkeeseen kiinni. (Olisin tietenkin voinut vähän edullisempaakin paperia käyttää, mutta nytpähän on taas materiaalia uniikkivihkoihin, joita jälleen telkkaria katsellessani voin iltaisin näprätä.) Hämäräähän osastolla oli koko tapahtuman läpi, kun tein tilannearvion (olla hankkimatta maksullista valaistusta) perjantaina ripustusaikaan, kun hallin valot olivat vielä päällä, enkä osannut yhtään arvioida, että kun lauantai-aamuna saapuisin paikalle messuilumielellä, valot olisikin himmennetty "tunnelmalliseen" hyggehimmeyteen. No, hätäavuksi otettiin kotoa se valo, joka irtosi ja jonka pystyin minisähköliittymääni kytkemään: pari pattereilla toimivaa Clas Ohlsonin lediketjua ja yksi himmeävaloinen pöytälamppu. Onneksi huumoria riitti niin itsellä kuin asiakkailla, eikä lopputulos ollut lopulta yhtään hassumpi. Teosten nimiä ei kyllä kukaan nähnyt lukea, mutta siinäpähän tuli sitten jutusteltua.

Kaappasin itselleni käyttöön myös ihmeellisen metrin mittaisen näköesteen, jota ei osaston alkuperäisissä piirustuksissa ollut, mutta joka oli siihen sitten jostakin ilmaantunut. Ensiharmituksen jälkeen se ei ollutkaan yhtään paha juttu: ylimääräinen metri Café-Bistro Miniprintille - ne kun ovat vähän värikkäämpiä huomionkaappaajia ja näkyivät tuossa hyggevalaistuksessakin metrejä kauemmas.

Itse tapahtumaan ei valitettavasti mikään suuri yleisöryntäys ollut. Välillä oli melkein kiusallisenkin hiljaista... mutta toisaalta, enpä ole muilla messuilla ehtinyt itse istumaan kaikessa rauhassa hierovassa tuolissa ja askartelemaan kuurankukkia viereisellä Taito-keskuksen osastolla! Eikä se ihmisten määrä, vaan laatu: viikonloppuun mahtui jälleen aivan uskomattomia kohtaamisia ja ehti rauhassa jutella melkein kaikesta maan ja taivaan välillä. Tarpeeksi moni teokseni löysi uuden kodin, etten jäänyt tapahtumasta varsinaisesti miinuksellekaan (= osaston sain maksettua teosmyynnillä, vaikka palkkaa viikonlopun työstäni en saanutkaan - mutta se nyt on jo ihan vakio näissä hommissa).

Moni asia meni vähän vierestä, mutta silti tuli naurettua sekä osastollani vierailleiden että naapuriosastojen kanssa niin valtavasti, että poskiin alkoi sattua. Se ei ole huono merkki lainkaan.

Nyt maanantaina olen hyggeillyt kotona villasukat jalassa ja kurkkutabletti suussa. Päivä menee nopeasti, vaikkei tee mitään (paitsi seurannut masentavia uutisia sekä Espanjasta että USAsta).

Huomenna muutama vedostoimitus Galleria Beckerille / taidelainaamoon, teosten laittaminen paikalleen ja mini-inventaario työhuoneella, teosten pakkaaminen Kakslauttaseen ja pahvilähetyskin on tulossa. Keskiviikkona ajattelin jälleen viettää vähän relamman päivän, mutta sitten - täysin uusien teosten pariin!


Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu


All well that ends well. I managed to get my Hygge 2017 booth tolerable with covering the whole booth with a0 sized cream white papers: we just stapled the papers to the walls. (Of course it could have been much wiser to use some cheaper paper, but now I'm having new material for my unique notebooks that I can continue working with while watching telly.) On Friday evening, while we were setting up the booth, I estimated that I would do just fine with the existing general light, it was a bit shady but I wouldn't use another hundred euros for extra light - but I didn't guess at all that when I'd arrive to the place on Saturday morning, the lights would be dimmed to about half for this very atmospheric "hygge ambiance". Well, I grabbed the only battery-lights at home, as well as one dim-lighted desk lamp. It wasn't the most sophisticated solution, but not so bad as you could think, and my clients and I had a laugh about it. A lot. No possibility to read the pencil written names of the artworks but it was a great way to start the conversation.

I also conquered the extra wall that had appeared next to my booth (which wasn't at the original floor plan, when I decided to book the booth). After the irritation first, it turned out to be quite good thing: an extra wall for my Café-Bistro Miniprint illustration works - they are a lot colourful than my 'serios' art and were seen a lot further in that hygge lighting.

Unfortunately, not too many people found their way to the event. It was almost awkwardly silent now and then... but in another hand, in no other events I haven't got enough time to get myself a treat in a massaging chair or go and do some crafts on the booth next to me. And it's not really about the quantity but the quality of the people I met: there were some amazing moments and enough time to talk about nearly anything. And the biggest plus was, that enough many of my artworks found a new home, and I did make some profit, kind of (= I did pay my booth with the sales, even I didn't get enough for my work through the whole weekend - but that's kind of constant in this job.)

A lot of things were a bit out of tune, but still I did laugh so much through the weekend, both with the visitors at my booth and the next booth neighbors that my cheeks started to hurt. Not a bad sign.

Now, on Monday, I have hygged my way through the day wearing woollen socks and sucking a throat pastille. The day has passed fast even I haven't done anything (but watched the sad, sad news, both from Spain and from US). Tomorrow I'm going to take a few print deliveries to Gallery Becker, and then put everything on their places at the studio, with some mini inventory, and packing a few artworks to Kakslauttanen - and some cardboard is arriving. On Wednesday I'm going to have a bit easier day again, but then, on Thursday - I'll get to work with totally new artworks!

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2017

Takaisin töissä / Back to work



...Enkä mitään viikon taukoa ehtinyt pitää. "Tauko" alkoi sillä, että eteen alkoi sataa kaikenlaista pientä pikaisesti korjattavaa. Osan olisi voinut tietenkin lykätä kalenterissa eteenpäinkin, mutta ajattelin, että mieluummin hoidan asioita vähän kerrallaan semikiireettömästä kuin sitten parin päivän päästä panikoin niiden kanssa.

Korjailin myös huomaamiani pieniä juttuja, jotka ovat saaneet odottaa sitä legendaarista parempaa aikaa, ja samalla jouduin virran vietäväksi yllätystehtävästä toiseen. Habitaressa muutamakin asiakkaani kertoi, että sivuiltani on vaikea löytää teoksia, kun teossarjasivuilla ei ole otsikoita. Menin tarkistamaan, ja kas kummaa, otsikot ovat vain hävinneet johonkin. Puoli päivää css-tyylejä turhaan räplättyäni päädyin lisäämään otsikot manuaalisesti sivuille. Siinähän yksi "lomapäivistäni" hujahtikin tuosta vain. Otsikointia tehdessäni huomasin, että kaikki Poissa-työni ovat kadonneet sivulta samalla, kun sivun galleriasysteemi on muuttunut. Toinen päivä meni niiden laittamisessa uudelleen verkkoon - onhan niitä sentään kaksisataa. Nyt ovat Poissa-teokset jälleen esillä, mutta sivulta puuttuvat vielä tiedot siitä, mitkä ovat myyty tai vähissä. Palaan siihen joskus tässä lähitulevaisuudessa.

Vuoden naiveimman ajatuksen palkinto menee pitkään hallinneelle käsitykselleni siitä, että selviän ensi viikonlopun Hygge2017-tapahtumasta rennosti hyggeillen. Ajattelin, että vain vien Habitaressa olleen satsin muutamilla päivityksillä ja karsinnoilla paikalle, lunkisti hyräillen ja karkkia syöden, ja siinä se. Tottakai suora tie tukkiutui heti alkuunsa muutamiin käytännön juttuihin ja kiertoteiden etsiminen on ollut vähän takkuista. Viimeisin haaste tuli eilen: OSB-levyseinien peittäminen jotenkin - kun niitä ei saa esimerkiksi maalata. Ihan omaa tyhmyyttäni saan tästäkin syyttää: taas oletin, enkä tarkistanut. Osastoa varatessani näin pikkuruisen kuvan puurakenneosastosta ja jotenkin vain oletin, että seinät ovat varmaankin koivu/havuvaneria tms. silmää miellyttävää (koti-teemainen osasto, ajattelin automaattisesti kotona viihtymistä ja siihen liittyvää estetiikkaa). Moni muukin levyvaihtoehto kävi mielessä, mutta ei kuitenkaan ihan itsensä värinen suurlastulevypuriste... Se on siis sitä samaa levottoman näköistä puulastupuristetta, mitä näkee kaikilla rakennustyömailla.

Menin muutenkin tätä messua kohti Habitare-asetuksilla: bonuksena tajusin vasta varsin myöhään, että tähän valmisosastoon ei kuulu ilman lisämaksua valaistusta ja mattoa (toisin kuin Habitaressa), joten luvassa taitaa olla sofistikoituneen "lämmin taidekokemus kotiin" -osaston sijaan hämärä takapihan taidevajaparakki, jossa vielä sitten kaupanpäällisiksi nurkassa nököttää nuutunut ja flegmaattinen taiteilija.

Kaikenlaisten pikkuprobleemien kanssa räpeltäminen väsyttää tällä hetkellä niin paljon, että en meinaa kuulla, kun optimisti jossain sisälläni huutaa, että nämä kaikki ovat pikkuprobleemeja, ja ne on ylipäätään tehty sitä varten, että pääsee soveltamaan luovuuttaan.

Joka tapauksessa, tervetuloa taideparakkiini Hygge2017-tapahtumaan ensi viikonloppuna!

---

...Well, I didn't get to have any break. My 'break' begun with all kinds of small errands starting to pile in front of me. I could have left some of them to do later, but I thought that I rather make them in no rush now than in panic mode a couple of days later.

I also started to fix some smaller things, that have long-waited better time, and went with the flow from one surprise task to another. At Habitare a couple of my clients told, that they've found it hard to find any print series from my website, as there aren't any headlines in any of the pages. I went to check upon this, and yes, somehow all the headlines had vanished. After trying several hours to solve the problem with css I ended up to add the headlines manually to each page. That took one of my 'holidays' just like that. While I was working with headlines I also noticed that all of my Absent prints were missing from the website since the gallery system had changed. I spent the second day remaking the site - there are 200 of them, so it took some time. Now they are all shown again, but the sold out / only few left infos are still missing from the page. I'll have to return to the matter sometimes soon.

The prize of the naiiviest thought of the year was my long-dominated assumption, that I would just hygge my way through the following weekend's Hygge2017 lifestyle event (where I have booth D204). I had planned just to update and edit stuff I had with me in Habitare, relaxing and eating candy, and that's about that. Of course the straight forward road was blocked with a few practical stuffs that I couldn't forsee in anyway, and it has been a bit hard to find roundabouts. The latest challenge revealed itself yesterday: how to cover the OSB walls, when you can't paint them. It's my own stupidity: once again I assumed things and not verified how it is. When I booked the booth I just saw a tiny photo of a 'timber booth' they had to offer, and I just somehow assumed that the walls must be birch plywood or something else more eye-pleasing (the theme of the area is home, so I instantly thought about the aesthetic surroundings while you are spending time home). Well, I thought about some other timber panel options, but oriented strand board was not one of them... It is the same busy-looking flakeboard you can often see in building sites.

I had my Habitare settings ruling my head also otherwise... I realized quite late that the spotlights and carpet are extrapaid option (not included like in Habitare), so I'm guessing that instead of sophisticated 'warm art experience for your homes' themed booth I had planned, I'm offering a shady backyard art shed experience, with a very tired and flegmatic artist sitting mute in the corner.

These all kinds of small problems are making me so tired, that I almost can't hear the voice of my little optimist inside me: these are all small things and any problems are made for you to use your creativity.

Anyway, welcome to my art shed in Hygge2017 next weekend!

torstaina, syyskuuta 21, 2017

Viikon tauko / A week off


Suurkiitos kaikille Habitaressa osastollani käyneille - ja etenkin niille, jotka antoivat uuden kodin teoksilleni! Kyllä tuo viiden päivän messusessio on aina sen verran sekoittava kokemus, että pitäisi pitää kokonainen kuukausi lomaa sen jälkeen (ja miten kummallinen kokemus: samanaikaisesti aivan tolkuttoman uuvuttava ja piristävä, kun kokopäiväinen läsnäolo ja keskustelu yhtäaikaisesti väsyttää ja tuo ihan uudenlaista virtaa). Mutta viikkokin riittää, ja siihen tässä on mahdollisuus ennenkuin tasan viikon päästä torstaina alkaa Hygge2017-osaston D-204 rakentaminen. Viisipäiväiseen Habitareen verrattuna se on kuitenkin kahden päivän tapahtumana lasten leikkiä, ja kun illaksi ja yöksi pääsee kotiin omaan petiin nukkumaan, kevyeltähän tuo meininki tuntuu.

Lisätietoa Hyggestä: facebook.com/events/1673640822933403 - tulkaahan moikkaamaan!

---

A Big Thanks to all of you who visited my booth at Habitare - especially big thank you for all you who gave a new home to my artworks! The five-day fair session is always so brain-messing experience, that I should really have a whole month off afterwards (and how strange experience it is: both totally exhausting and cheery at the same time, when being there and chatting all day long for five days in a row both makes you tired and brings you totally new kind of energy). But one weeks rest is enough, and that I can have, before building my Hygge2017 booth D-204 will start on Thursday next week. Compared to the five-day Habitare, this two-day Hygge feels much easier, and I'll get to my own home and own bed for the night, so seems to be much lighter in general.

More info about Hygge: facebook.com/events/1673640822933403 - please come visit me!




sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Tiellä Habitareen / On my way to Habitare





Viime viikolla vastasin aloittelevan taideopiskelijan koulutehtävähaastatteluun, joka käsitteli taiteilijan ammattia hyvin laajasti. Yksi kysymys oli: "Luomisen ohella minkä muun taidon koet erittäin tarpeelliseksi?"Vastaukseni tuli sadasosasekunnissa, täysin miettimättä: "Pakkaustaito."

Mistähän johtuu?

Huomenna lähtee auto kohti Helsinkiä ja Habitarea, ja itse menen perässä junalla, kun en mahdu autoon tavaroitteni sekaan. Onneksi on melkein kokonaiset kaksi päivää askaroida osasto (3c20) pystyyn. Ja onneksi tänään nukuin piiiiiitkään, ja vietin levollisen sunnuntai-aamun pitkän tv-brunssin äärellä. Vielä on valtavasti kaikenlaista pientä tekemistä, mutta melkein kaikki sellaista kivaa ja aivoja vaatimatonta mekaanista, jonka voi tehdä olohuoneen sohvalla telkkarin ääressä istuen.


----

Last week I was interviewed by a new art student for her schoolwork, about the profession of artist. One of the questions was: "Besides creating, which other skill you find very important?" My answer came to mind instantly, without thinking at all: "Packing skills."

Wonder why?

Tomorrow our car leaves towards Helsinki and Habitare, and I will follow by train, because I can't fit amongst my art. :D Luckily we have a two whole days to set up the booth (3c20). And I'm so happy I got to sleep laaaaate this morning, and spend a slow morning with a long tv-brunch. There's a lot of all kind of small chores to finish, but almost all of it is easy and sort of I-don't-have-to-use-my-brains kind of stuff, that I can do on living room next to telly.


keskiviikkona, elokuuta 30, 2017

Jyväskylän Designtorilla ja Habitaressa / At the Jyväskylä Designtori and Habitare



Kolme viikkoa Berliinissä hujahti ohi tuosta vain. Siellä jos missä sormet syyhysivät päästä kirjoittamaan blogia, mutta ilman nettiyhteyttä... Tabletilla kirjoittaminen ei koskaan ole tuntunut luontevalta, ja kun yhdistin läppärin mobiiliverkkooni, se oitis alkoi ladata jotain vuosisadan megalomaanista (gigalomaanista?!) Windows-päivitystä, enkä uskaltanut toista kertaa konetta verkkoon tyrkätä. Ja nyt kun pääsi kotiin, elämä ei riitä sanoille, se on taas pakkaamista ja roudaamista tulvillaan. Joskin ihan hyvillä mielin sitä teen.

Tarkoitus oli ottaa muutamia uniikkeja, Berliinissä maalaamiani pieniä töitä myyntiin jo ensi viikonlopun Jyväskylän Designtorille, mutta en yksinkertaisesti taida ehtiä viimeistellä ja pakata niitä. Pöydän laittaminenhan on jo ylihuomenna! Vedoksia sain kyllä jo työhuoneelta tänään noudettua rankkasateen rätkiessä parastaan (tottakai ulkona nyt paistaa aurinko) ja uusia vihkojakin (kannet testivedoksistani) tässä iltaisin saanen muutamia väkerrettyä.

Tositehot kuitenkin säästelen Habitareen. Se on itselleni yksittäisenä toimijana aina ihan valtava ponnistus, ja kun kolmen viikon tiukan residenssirupeaman jälkeen aivotoiminta on taas aikalailla kapoista ja suoraa viivaa vain, koitos jännittää viime vuotta enemmänkin. Olen tosi iloissani siitä, että sain ennen residenssireissuani niin paljon siihen liittyviä töitä hoidettua alta pois, kun ihan perusasiatkin tuntuvat kangertelevan mielessä. (Sain muun muassa vietyä kehystämöön Habitaressa ensi kerran esille pääsevän Kun hevonen halusi piiloutua kukkiin -työn, jonka esittelen lähiaikoina omalla Habitare-FB-tapahtumasivullani.)

(Tätä kirjoittaessa käyn pisteen napautettuani välillä leikkaamassa aina muutaman vedoksen. Paperi on yllättävän kova vastus: se on ihan järjettömän painavaa kannettavaa ja sen leikkaaminen giljotiinileikkurilla voi saada niskat sellaiseen jumiin, että tokeneminen kestää viikkoja. Siksi tällä kertaa työn tekeminen on melkoista säntäilyä paikasta toiseen, mutta toisaalta: enpä vielä ole ihan mahdottoman kiireen edessä, ja kyllä tämä kolmen viikon kirjoitusresidenssin jälkeen maittaa!)

Jyväskylän Designtori
Lauantai 2.9.2017 klo 10-16
Torikeskus (Väinönkatu 11)
FB-tapahtuma

Habitare 2017 / osasto 3c20
13.-17.9.2017 Helsingin messukeskus
Oma FB-tapahtumasivuni (jota soisin levitettävän mahdollisimman paljon!)

---

Three weeks in Berlin went past just like that. My fingers were already moving, waiting to get to write my blog, but wihtout wifi... I've never felt easy to write with my mobile, and when I shared my mobile data with my laptop, that idiot started uploading huuuuuge update for Windows, and I was afraid that I would be debted for life because of that - so I plugged my laptop offline. And now when I'm back at home, there's no time in life for words; my life is just packing and transporting things from one place to another again. I'm very happy about it, though.

I had planned to bring some of the unique artworks I made in Berlin already to the Jyväskylän Designtori next weekend, but now I'm noticing, that it's simply too short time to finish and pack them. I'll have to go fix my desk already the day after tomorrow! However I did manage to get some print from my studio today, at the most horrible rain ever (of course now it's sunny), and I'll probably get some new notebooks made (with covers of my testprints) in the evenings.

But I'll save the most of my energy to Habitare. That is a huuuge thing for me, as I'm having a booth on my own, and because after a three week residency my brain activity is just a narrow straigt line, I'm even more nervous than last year. I'm very happy about the fact, that I got so many jobs finished before my residency, because now it feels that even the most basic things are being too hard for me. (I for example finished and brought to my frame shop a very new work When a Horse Wanted to Hide in Flowers which I will introduce in Habitare for the first time, there will be a sneak peek at my personal Habitare FB event page).

While I'm writing this I'm at the same time cutting my prints - a few prints after one sentence. The paper is surprisingly tought thing to fight with: it's insanely heavy to lift and if you cut it with guillotine cutter, you may just have the kind of pain in neck that doesn't go away for weeks. So, this time, again, my working is running from one spot to another, but then again: I'm not facing an impossible hurry yet, and after three weeks of writing residency, it's perfectly fine!)

Jyväskylän Designtori
Saturday, September 2, 2017, 10am-4pm
Torikeskus (Väinönkatu 11, Jyväskylä)
FB-event

Habitare 2017 / booth 3c20
13.-17.9.2017 Helsingin messukeskus (Helsinki fair centre)
My own FB event page (I'd be happy to see you share it!)




lauantaina, elokuuta 05, 2017

Voi ihme tätä elämää / I'm just wondering about my life...



Niin kuin vannoin, että oppisin jättämään aikaa projektieni / prosessieni välille, jotta ehtisin joskus nauttimaankin työni hedelmistä... Koko heinäkuu oli melkoista myllytystä, mutta tästä kuluneesta viikosta en varmaan muista jälkeenpäin yhtään mitään. Viime viikonloppuna istuin koneen ääressä kirjoittamassa kirjoituksen perusopintojen viimeiset tehtävät läpi, kun opinto-oikeuteni päättyi heinäkuun viimeisenä. Ensin ei ollut edes minkäänmoista kiirettä, kun olin varannut työlle vielä maanantainkin, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että lähden jo maanantai-illaksi Helsinkiin, koska jos joudun heräämään aamuviideltä ehtiäkseni ripustamaan Grafoteekin pikkunäyttelyni, eihän siitä mitään tule. Joten kirjoitin sormet vipattaen lauantaista maanantaiaamuun, menin nukkumaan neljän maissa, matkasin iltapäivällä Helsinkiin, ja tiistaina ripustin Grafoteekin näyttelyn, nousin viiden bussiin Jyväskylään ja olin illalla kotona kymmenen tienoilla. Sitten parin päivän asiantoimitusmaratoni Berliinin näyttelyä varten, jonka seurauksena eilen sain julisteen käsiini ja työtkin jo pakattua. Enää on jäljellä muu pakkaaminen, ja kaikki ne pienet rästityöt, joita olisi nyt päivässä runtattava noin viiteen tuntiin. En ole pariin päivään edes ajatellut mitään, edennyt vain to do -listalla yksi asia kerrallaan ja yrittänyt olla ajattelematta tekemisiä mahdollisimman vähän.

(Ja kun olin vielä haaveillut vähän valmistelevani Habitaren (Helsingin messukeskus 13.-17.9.2017 / osasto 3c20) ja Hyggen (Jyväskylän Paviljonki, 30.9.-1.10.2017 D-204) osastojeni mainontaa, puhumattakaan heti näyttelyresidenssini jälkeisestä Jyväskylän Designtorista (2.9.2017), johon onnistuin myös heinäkuussa ohimennen ilmoittautumaan...)




Mutta hopeareunat! Vaikka tekemisestä ei ole ollut pulaa, stressi ei ole tuntunut pahalta - vaan päin vastoin, tämähän on ollut suorastaan nautinnollista aikaa! Grafoteekin näyttelyripustus oli ihan tavattoman mukava homma. Sain maanantai-iltana nukuttua hotellissa edellisen yön valvomisväsymykset pois, ja seuraavana aamuna pääsin galleriaan sekä hyvin nukkuneena että runsaan aamupalan nauttineena. Ripustus sujui näpsäkästi henkilökunnan avulla, ja missään välissä ei tullut kiireen tuntua.

Erityisen ylpeä olen Hyvän ja pahan kyynelpuun ripustuskaaviosta, jonka tein työhuoneella jo pari viikkoa sitten. Käytin paperina Bilteman pakkaussilkkipaperia (jotain muuttopaperia tms.), joka ei paina paljon mitään. Teippailin siitä yhteen seinän mittojen mukaisen yhtenäisen pinnan, johon asettelin pienet työt, kunnes layout oli valmis. Piirsin tussilla paperiin töiden ääriviivat, kirjoitin niiden nimet ja mittasin jokaisesta niiden naulan paikan, jonka merkkasin paperiin myös. Paperi lähti viikattuna pienten töiden mukana Grafoteekkiin, missä ensi töikseni teippasin sen seinälle paikalleen yläreunasta (ja koska paperi on niin tolkuttoman kevyttä, se pysyi paikallaan ihan vain muutamalla maalarinteipin palalla). Nakuttelin naulat paperin läpi, ja poistaessani paperia laitoin teosten nimet maalarinteipillä naulojen alle. Jonka jälkeen vain nostelin työt paikalleen. Olihan etukäteisvalmisteluissa vähän työtä, mutta kyllä se nopeutti niin hurjasti ripustusta, että otan jatkossakin tämän käyttöön tuollaisten moniosaisten juttujen kanssa. Ja miksei vaikka messuosastoja suunnitellessakin?

Grafoteekin Kuukauden taiteilija -näyttely on siis paikallaan (Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki) 27.8. saakka. Mutta nyt vielä viimeiset pinnistykset, jotta pääsen maanantaina ripustelemaan Kyyneltarhaani Galerie Pleikuun, Berliiniin. Se kukkii 26.8. saakka. Tervetuloa käymään - ja avajaisiin, jotka ovat tiistaina 8.8. klo 19. Facebook-sivultani löytyy piakkoin ajankohtaista tietoa!


---

I did promise myself, that I would leave some space between my projects / processes, so I could also find some time to enjoy my accomplishes too... The whole July was quite a ride, but it was this last week, that I probably won't be remembering anything about later. Last weekend I sat writing my last essays to my writing class (basic studies), as my study licence in open university ended July 31. First I didn't even have any kind of hurry, since I had marked also Monday for my writing day - but then I start to think, that I should leave to Helsinki already on Monday, because otherwise I should wake up at about five am to get myself early enough to Grafoteekki in Helsinki, to set up my small exhibition, and that sounded quite horrible. So I just wrote and wrote from Saturday until Monday morning, went to bed in about four am, took a train to Helsinki in afternoon, and on Tuesday I set up my Grafoteekki exhibition, after which I took a bus to Jyväskylä at five pm, and returned home at about ten. Then I had this few days working/chore marathon for my Berlin exhibition, and yesterday I finally got the poster and all my artworks packed. Only those tiny tiny things to do, and all those other jobs that I have missed during this weeks, and that I should now try to do in just about five hours. I haven't thought nearly about anything in these few days, just crossed one thing after another from my to do list. And I just try to continue that way.

(I just had planned to prepare a little bit the publicity thingies for my Habitare (Helsinki Fair, September 13-17, 2017, 3c20) and Hygge (Jyväskylä Fair September 30 - October 1, 2017 - D-204) booths, or me taking part to Jyväskylä Designtori on September 2, 2017.




But those silver linings! Although I have had even too much to do, the stress hasn't felt bad at all - on the contrary, it has felt even enjoyable! The exhibition set up at Grafoteekki was absolutely great. On Monday evening I got some sleep after the staying awake process last night, and next morning I got to the gallery well-slept and after generous breakfast. The set up went easily with the help of stuff, and there was not any kind of rush throughout the day.

I'm especially proud of my plan for the Tree of Tears of Good and Evil, which I finished at my studio already about two weeks before. I used some very thin and light Biltema wrapping tissue of which I taped a sheet exactly the size of the wall. I then placed the artworks to it, until the layout was finished. I drew the outlines of the artworks on paper, as well as the places for nails, and wrote their names. I sent the paper folded to Grafoteekki with exhibition works, and when I arrived to the gallery, I hanged the paper to the wall attaching it from the top with painter's tape (and since it's so very light, I didn't need that much of tape). Then I just hammered the nails through paper, and taped the names next to the nails when I removed the paper. Then I just placed the works on the wall, one by one. The prework was quite laborious but it made the setup itself so much faster, that I will use this later - maybe also with planning the fair booth layouts...

So, the Grafoteekki Artist of the month exhibition is open until August 27, 2017 (Pieni Roobertinkatu 10, Helsinki). But now I have to finish those little things to get to setup the Garden of Tears to Galerie Pleiku, Berlin, on Monday. It will be growing there until August 26. Welcome to visit - and to opening, of course, on Tuesday August 8, at 7pm. Up-to-date info on my Facebook page soon!




.

tiistaina, heinäkuuta 18, 2017

Näyttelyvalmistelua / Preparing for my exhibitions


Sunnuntaina ajattelin, että ehdin ihan hyvin pussittamaan Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamossa olevat irtovedokseni sellofaanipusseihin neljässä aukiolotunnissa. No, pääsin yli puolen välin kyllä, mutta aika paljon jäi tekemättä. (Eikä kaikkia sellofaanipusseja ollut edes mukanani.) Täytyy ottaa jatkokierros tällä viikolla, paremmin varautuneena.

Eilen lähdin työhuoneelle aikomuksenani purkaa Joensuun Galleria Kohinasta tulleet teoslähetykset, tehdä Kyynelpuu-sommitelma osviitaksi tulevaa Grafoteekin näyttelyä varten ja samalla kuvata teokset. Ajattelin, että illalla ehdin vielä hyvin kirjoittelemaan Galerie Pleikun pressimatskut ja muun, ja evääksikin varasin vain pikkusalaatin, jonka halvalla kaupasta sai. Kuuden maissa tajusin, että alkaa olla aikamoinen nälkä ja pääkin alkaa tulla kipeäksi, ja lopulta yhdeksän maissa olin saanut kaikki kuvat valokuvattua ja uudelleen pakettiin Grafoteekkiin lähetystä varten. Loput kaksi näyttelyteospakettia vielä hampaat irvessä puolipurin: tarkistin, että kaikki on suurinpiirtein ehjinä. Sinne ne jäivät lattialle, en jaksanut enää niitä paikalleen yrittää. Olin kotona kymmenen jälkeen.

Eli on se ajan hallinta hukassa itseltänikin. Ei kaikki viiveet näköjään johdu ulkopuolisista tekijöistä. Mutta toisaalta: tilanteelle ei juuri mitään voi. Kun heinäkuun loppu on deadline niin monelle asialle, x määrä asioita vain pitää yrittää tuossa ajassa runtata läpi. Olen sijoittanut ne mahdollisimman tasaisesti kuun loppupäiville. Välillä tulee iloisia yllätyksiä toisinkin päin - ehdin tekemään päivässä jo seuraavankin päivän hommia - mutta yleensä, valitettavasti, menee juuri toisinpäin. Se on kompromissin paikka taas. Ja toivontain. Se toivottavasti löytyy paikaltaan jostain keskiviikon ja torstain välistä.

---

On Sunday I thought, that I have plenty of time to bag all my prints at Jyväskylä Artists' Association's Artotheque into sellophane bags during its four hour opening time. Well, I did get over half of them done, but I still missed a lot. (And I hadn't even taken enough bags with me.) I have to take another round of it later this week, with better preparation.

Yesterday I left to my studio planning to check out the three parcels containing my works, sent from the Gallery Kohina in Joensuu, and to make some kind of rough plan for my Tree of Tears installation for my Grafoteekki exhibition in August, and take photos of the artworks at the same time. I somehow thought that I would have plenty of time to write my press materials for Galerie Pleiku exhibition in the evening, and because I thought I would be only a short time at the studio, I also bought only a tiny salad for my lunch there. At six pm I noticed, that I'm quite hungry and my head is starting to hurt, and finally at nine in the evening I had all the pictures photographed and re-packed for sending to Grafoteekki. I still half-opened the last two parcels from Joensuu: I just checked that everything looks just about right. I left them there, on the floor, I just didn't even try to put everything on their place. I was at home after ten.

So, I have a poor time management skills... But on the other hand: I can't really do much about this. When the end of July is the deadline for so many things, you just have to push yourself to make x amount of things. I've placed them on my calendar, on the rest of the July days quite evenly. Occasionally I have a happy surprise - I get some of the next day's jobs done already - but mostly, sadly, it's just the another way around. Then it's about compromising again. And that one extra day, which hopefully lies somewhere between Wednesday and Thursday.