lauantaina, syyskuuta 09, 2006
The Juliana Theory - Shotgun Serenade
Tree of Determination. 2006.
Veli vinkkasi jonkin aikaa sitten tuonne Ylen elävään arkistoon ja heitti perään muutaman lisälinkkivinkin. Joista yhden sivuraiteena löysin tämän.
O_O
En tiedä, saanko nukuttua enää tämän vuoden puolella.
Voisi sitä tietenkin kurjemminkin viettää sateisen perjantai-iltansa. Ehkä. Alan vain olla aika voipunut tuon jatkuvan Elisa-draaman vuoksi. Eli vanhaa rataa: tänään, kun avasin koneen kotiin tultuani, verkko ei toiminut. Samannäköinen ongelma kuin viimeksikin: ei saa noudettua IP-numeroa. Soitin Elisan tukeen, jossa noin parinkymmenen minuutin jonottelun jälkeen vastasi varsin epähenkevä iili, joka ei edes kuunnellut, mitä selitin (eli vika EI ole minun koneessani vaan jossain muualla). Sisäisen Don Quixoten löydettyäni en vain voinut antaa periksi, vaan soitin Elisan asiakaspalveluun, jossa vastasi varsin sympaattinen naishenkilö, joka varmasti teki kaikkensa ongelmani eteen - ja hetkeä myöhemmin löysin itseni taas Elisan tukipalvelusta, jossa tällä kertaa (HALLELUJA!) vastasi jonkinlaista järkeä omaava naishenkilö, joka lupasi kysellä laajemmat oikeudet omaavia ja soittaa takaisin. Ja soittikin jonkin ajan kuluttua: paikalla ei enää ollut henkilöä, joka voisi asiaa tutkia. Mutta ainakin kaikki pyyntöni ja toiveeni tulivat jälkimmäisellä kerralla hoidettua.
Nyt verkko taas toimii. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna illalla avaan koneen uudelleen. Ahdistaa jo etukäteen, varsinkin kun muutenkin näiden rästiin jääneiden töiden loppuun saattaminen alkaa purra sielua.
Urputus sikseen: tänään oli melkoisen seurallinen ja semiaktiivinen päivä. Kävin teatterilla palaveeraamassa, sitten Timpan kanssa kreikkalaisessa syömässä (jumalaista valkosipulikeittoa, YLISTYS!) ja Käsityön museon kautta koukaten yritysrekisterimaistraattimikäliehen, jossa kävin laajentamassa toiminimeäni. Harmittaa, kun ei ollut kameraa mukana. Maistraatin edessä kadulla seisoskeli aviopari, sulhanen mustassa puvussaan ja morsian vitivalkoisessa asussaan huntuineen kaikkineen; kadulla ei näkynyt ketään muuta ja kaikkialta - talon seinässä, kadun pinnassa, ilmassa - ympäröi kesän syövä lämmin harmaus. Lievä surrealismiannos iltapäivään.
Kultturelli päiväni jatkui pysähdyksellä Harmoniassa ja myöhemmin vielä lyhyellä hengähdystauolla Beckerissä. Olen nyt nähnyt molempien gallerioiden näyttelytkin, joten johan tässä sivistyy. Itseasiassa kulttuurisuoritteisesti tämä päivä oli aivan huippuluokkaa: 1x teatteri, 2x museo (vaikkakin sama museo), 2x galleria. Johan tässä onkin syytä levätä ja katsoa tositeeveetä netistä, kun se telkkarista jo loppui.
x_X
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti