Joo joo, täällä ollaan edelleen (kiitos taas huolenpidosta). Pari viikkoa olin käytännössä ilman konetta, kun piti korjaamisen jälkeen asennella taas paikalleen kaikenlaista. Vielä puuttuu digi-tv-plugi, mutta melkein kaikki muu varmaan onkin... Ja nyt on toinen kone vieressä, pieni ja suloinen läppäri, joka pelastakoon, jos tulee taas vastaavanlainen romahdus konerintamalla. Miten osuikaan **taas** kaikkein kiireisimpään aikaan? Viimeisen viikon olen tehnyt aivan käsittämättömiä 25/24 työpäiviä tautisena. Periaatteessa on mukavia projekteja, mutta stressiastetta on lisännyt, kun aikataulut ovat sekaisin ja projekteja päällekkäin ehkä liikaakin. Pääkapasiteetti on aika kovilla. Onneksi jotain loppuunkin aina saatetaan - jossain vaiheessa.
Tänään päivä Tampereella, vaellusta paikasta toiseen. Ihastuttavaa parsakaalikeittoa Pintassa (...ja tätä en koskaan olisi uskonut sanovani - siis että sosekeitto voi olla ihastuttavaa). Onneksi se vaniljakahvilakin (oikeaa nimeä en muista) oli paikallaan vielä ja sieltä sai mutakakkuakin, eli kaikki hyvin valtakunnassa ja joulufiilis alkaa heräillä. Fyysisestikin alkaa toipua. Matkan väriaspektista enemmän coloria-blogissani parin päivän kuluttua.
Ihmiset ovat muistaneet minua pääkalloisilla asioilla, mikä on aina hyvä. Nyt on tuossa pöydällä neljä pyyhekumia ja kaksi sormusta (kiitos joulukalenterini luojan aka Timpan) ja Lealta sain animaatiokallosen muutama päivä sitten. Eli JEE, lahjojakin tuLEE.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti