Onpas ollut eläväistä elämää. Tai oikeastaan ennemminkin raatavaista (raadollista?) Suora seuraus on, ettei ehdi blogata.
Lähinnä elämä on kulkenut Live Herringin jyräämää uraa pitkin ja siinä sitten on sinnitelty perässä. Asiat ovat järjestyneet miltei itsekseen ja ruusuiseltahan tämä jo näyttää. Torstaina kävin kopioimassa työpajaa varten piirrospohjia, jonka jälkeen Taikun palaverissa maaninen zen-roudarimme otti teknisen urakan harteilleen ja alkoi loksautella palasia yhteen supervauhdilla. Perjantaina Toivakan Sari Keskisuomalaisesta kävi haastattelemassa, joten ensi viikolla Live Herring näkynee myös painomusteen värittämänä.
Toisaalta, vähän vapaa-aikaakin on tullut itselleen varastettua. Eilen illalla tehtiin pienimuotoinen iltakävely O'Malleys'iin ja sieltä Sohwin kautta kaartaen kotiin. Tänään illalla ehdittiin kestitä jo ystäviäkin, jotka käväisivät kahveella ennenkuin jatkoivat kotimatkaansa Helsinkiin. Vierailun jäljiltä olen pyörinytkin täällä ihan tohkeissani ympyrää. Oli niin niin niiin niin niin kivaa nähdä pitkän ajan jälkeen. Ja toinen, suorastaan hysteriaan vaivuttava syy löytyy viestin lopusta löytyvästä sitaatista.
Päivän suurin omatuotantoinen hauskuus oli, kun oikean käden sormet osuivat näppiksellä yhden napin vasemmalle. Ääniteoksesta tuli ööbuteos. Kun on tarpeeksi tiltissä, ei pienimuotoisessa elämässä näköjään suurempia vaaditakaan.
Hieno päivä, kaiken kaikkiaan.
On se hurjaa. Big Brother (kamera)mies. Meillähän käy vain kermaa.
Timpan kommentti 11.11. klo 19.59
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti