s-track | Radiohead - Fake Plastic Trees

Ne, jotka vierailevat Colorian pahamaineisella foorumilla, huomaavat kyllä, ettei edes vuoden takaisia viestejä enää ole. Eilen koin jonkinlaista voitonriemua, kun huomasin hakkerien yrittävän uudelleen (Die türkische, jeden tag so schnell. Ja!) ja onnistuin poistamaan viestejä samaa vauhtia, kun sinne tuli ja lopulta sain koko sakin (kolmelta domainilta) suljettua ulos - eivätkä päässeet takaisin ihan heti. Tilanne ei kuitenkaan jättänyt vaihtoehtoa: oli pakko päivittää foorumi uudempaan. Herra Murphy näki taas tilaisuutensa: päivityksessä oli joku ongelma, jolle en osannut tehdä mitään, joten annoin periksi ja asensin koko läjän uudelleen.

Onneksi Kai, Colorian vakiovierailija ja kontribuuttori alkuminuuteista lähtien, kirjautui sisään heti ja lähetti jo pari mielenkiintoista juttulinkkiä (joista itseäni eniten kiinnostaa se, että Xerox on patentoimassa keksintöään, jonka avulla mustavalkotulosteisiin voi palauttaa värit...) ja lupasi postata uusia tänään.

Tuon hakkereille hävityn session jälkeen hirmuisen huono omatunto myllersi sisuksissa, kun piti hakkeroida Sly2-pelissä. Henkisen kantin lisäksi loppui taito ja piti ottaa stunttipelaaja käyttöön.

Jospa tänään sitten menisi päivä vähemmällä sotimisella. Alkoi ainakin mukavasti: heräsin postin kolahtaessa lattialle. Huomasin muutama päivä sitten sähköpostejani siivotessa toukokuisen viestin, jossa pyydettiin värikommentteja PSY Arjen psykologiaa -lehteen. Otin toimittajaan yhteyttä ja kysyin, olisiko värijuttua saatavissa ja sain lehden postissa. Lehti vaikutti muutenkin aika mielenkiintoiselta, mutta Sanoma Oy julkaisi sitä vain neljä koenumeroa. Oiva lisä värijuttuarkistooni.

s-track | Nouvelles Vagues - Love Will Tear Us Apart

Eilen olin hukkua kurjuuden syövereihin. Olin vakaasti päättänyt viettää laatuaikaa Colorian parissa nämä kolme päivää ennen vuoden vaihdetta. Mutta jo aamulla sielu musteni ja identtinen paholaiskaksoseni valtasi ruumiini, eikä olo helpottunut, kun taonta pään sisällä vei tunniksi rypyttymään kylpyammeen pohjalle ja sieltä takaisin vuoteeseen. Elämäni palkoihmisenä loppui vasta kuuden jälkeen illalla. Oli aika vaikea kerätä innostus uudelleen kasaan, mutta kummasti keräsin voimia kahvin avulla ja vääntäydyin koneeni ääreen. Vain lukeakseni monista Colorian lukijoiden viesteistä, että Colorian foorumiin on hakkeroitu (kiitos kaikille, jotka asiasta tiedotitte - en olisi varmaan huomannut ikuisuuteen). Sämpläsin tietokantojen kanssa aikani ja sain viestit pois, mutta en tuskatta. Koska en saanut palautettua itselleni ylläpitäjän oikeuksia foorumiin, jouduin asentamaan foorumin viestien backupin, *mutta kas*, kuun alussa ottamani varmennus *ei toiminut* ja sekoitti koko koneen. (Tähän väliin kuvitelkaa haluamanne määrä voimakkaita kirosanoja.) Löysin yhden vanhan version tammikuulta 2005 ja se asentui kunnolla. Joten foorumissa aikamatkailtiin vuosi taaksepäin; kaikki viestit vuodelta 2005 katosivat, kuten myös viime vuonna kirjautuneiden tiedot ynnä muu. Coloria on takaisin verkossa, mutta skeptisenä odotan seuraavaa murtoa. Pitäisi varmaan päivittää foorumi, mutta tällä hetkellä ei riitä nörttisielukkuutta tarpeeksi. Katsotaan sitten seuraavan hakkeroinnin jälkeen.

Iloisempien kummallisuuksien osastolle kuuluu onneksi enemmän kuin harmillisten sattumusten sektioon. Mainittakoon yksi vinkeä ketjureaktio, light-versio tapahtuneena, jatko-osat myöhemmin: Cheshire Chord Companyn versio Kaiser Chiefin I Predict A Riot -biisitä on soinut joulunkelloina päässäni koko viikon ja päätin googlata, josko sitä saisi jostain ladattua. Ensimmäisenä osui google-listalta silmiin Greengrlin blogi I hate peas. Hänen kommenttinsa ja musiikkimakunsa vaikuttivat sen verran samankaltaisilta omieni kanssa, että päätin tutustua vähän lisää... Ikä on sama, samoin ammatti, koulutus onneksi heittää parilla millillä... Greengrl kehui eilisessä entryssään ranskalaista Nouvelles Vagues -bändiä, jonka bossanovatahdit kovasti helpottavat eilisen angstin purkamisessa.

Huolimatta noista iloisista asioista, toipuminen eilisestä takaiskusta vie aikansa. Heräsin ensimmäisen kerran vähän ennen yhtätoista, kun kahvinkeitin napsahti pois päältä. Ja varsinaisesti noin vartti sitten. Toivottavasti sananlasku pitää kutinsa - ja toivottavasti kauneuden taso korreloi kahvin kylmyyden kanssa. Odotettavissa silmät muljauttavaa kauneutta. *Cheesez*.

Toivoen ymmartamykseen ja kannatukseen Teidan puolelta.

s-track | Cheshire Chord Company - I Predict A Riot

Kohtuullisen iloisen hetken sain tänään omakseni, kun Vic McGlynn soitti ohjelmassaan (BBC6) Kaiser Chiefin I Predict A Riot Cheshire Chord Companyn (kuoro) esittämänä. Jota olen sen jälkeen kuunnellut huomattavan monta kertaa.

Henkisesti olen ollut täysjouluinen jo pari viikkoa, mutta töitä olen kuitenkin vääntänyt semiaktiivisesti. Saamatta kuitenkaan mitään edistystä aikaan suurimmassa osassa keskeneräisiä projekteja. Eilen palaveerasin Sirpan ja museon harjoittelijan (jonka nimen epäkohteliaasti juuri nyt unohdin) kanssa aiheenamme taidemuseolle tuleva värinäyttely ja tänään puhuin muutamia minuuttipareja Mikon kanssa Käsityön museon näyttelystä. Alkuvuodesta alkaa intensiivinen kokoonrunnominen.

Tänään aamupäivällä tein uskaliaan tutkimusretken kaupunkiin, enkä joutunut väkijoukkojen tallaamaksi. Mutta ruokapaikkaa ei löytynyt, kaikki olivat täynnä. Raija kontaktoi iltapäivällä joulutervehdys-asioissa ja muutti varsin voimallisesti alkaneen apatia-illan ideamyssyttelyksi. Pitkästä aikaa tuli sellainen dynaaminen olo koneen ääressä. Nyt on vaikea irrottaa sormet näppäimiltä.

Oma olo on hilpeän vilkerinen, mutta muilla ehkä ei. Tänään tuli vain yksi työhön littyvä viesti, mutta sen sijaan kasapäin hyvän joulun toivotuksia ja yhtä paljon linkkejä erilaisiin joulustressiin liittyviin juttuihin... Olisikohan tässä syytä huolestua ystävistään? Aiheeseen liittyen päivän tiedepläjäys (vaikka onkin pari vuotta vanha tieto): Dogs experience stress at Christmas.

Toivoen ymmartamykseen ja kannatukseen Teidan puolelta.

s-track | Braund Reynolds - Rocket (Natural Gambler)

Keittiössä kiehuu punapuu ja mielessä ensi kevään värinäyttely. Coloriaa en ole onnistunut päästämään mielestäni, mutta en ole myöskään päässyt tekemiseen saakka. Sen verran kuitenkin tein, että meilasin Kelalle: tänä vuonna olen saanut lähes kymmenen viestiä koskien äitiyspakkauksen värivalintaa (Mikä väri tämä on? Miten nämä värit oikein valitaan? Tutkiiko näitä kukaan? jne.) Eniten on hämmentänyt 'joku vihreä kai tuo on' -väri, joka ilmeisestikin koetaan aika vieraaksi. Huomattavaa on, että kolmasosa viesteistä on tullut iseiltä (kuulostaa hassulta - miten hemmetissä tuo taipuu oikeasti?) Kelan sivulta ei ole ilmeisesti löytynyt yhteystietoja, joten olen sitten ollut seuraava oljenkorsi. Itsekään en löytänyt Kelan sivuilta oikeaa tahoa, mutta laitoin viestini palautelomakkeen kautta Jyväskylän Kelaan ja sain heti seuraavana aamuna viestin, että viestini on lähetetty eteenpäin hankintapalveluyksikköön Helsinkiin. Saa nähdä, tuleeko vastausta.

Muutamia päiviä sitten löysin suhteellisen hyvän radioaseman TotalRock.com - 24/7 Rock and Metal Radio, mutta ongelmana on tuo juontohölinän taso, jota ei kestä kuunnella. Tein paluun BBC6:n pariin, mutta onpahan pakopaikka, jos tulee pakollinen metallin tarve.

Vihdoinkin pääsin Nordea-spämmihuijattavien komeaan kaartiin. Viestissä oli niin mesevä allekirjoitus, että aion lainata sen omaan käyttööni: Toivoen ymmartamykseen ja kannatukseen Teidan puolelta. Kunnioittaen, Hallinto

s-track | The Specials - Stereotype

Viime perjantai-iltana hieman yli kymmenen ilmoitin tekniselle assarilleni, että eiköhän me yksi piparkakkutalo saada väkerrettyä taidemuseon myyjäisiin. Muutamien tuntien kuluttua jonkinasteinen talon näköinen luomus oli koossa. Vaikka talosta tulikin 70-lukulainen tasakattoinen lähiöratkaisu, olen varsin tyytyväinen väsäämiini kuusiin ja lumilyhtyihin. Varsinkin, kun ensimmäisen yritelmän dokumentointi on tuossa yläpuolella... (Assarin kommentti: Poron läjä)

Työt ovat ottaneet vallan, mutta jonkin verran olen ehtinyt leikkimään murtovarasta ja hiippailemaan talojen katoilla sorkkarauta kädessäni - ja tangoakin olen tanssinut Pariisissa (...Sly2/PS2). Kokemusmaailma avartuu.

Robbie-raamattu Feel on nyt luettu. Alan huolestua viime aikaisesta lukuharrastuksestani: viimeisimmät kirjat, jotka olen lukenut, ovat kaikki olleet monisataa sivuisia englanninkielisiä opuksia (...Harry Potter-painotteista tosin). Paitsi Kurt Cobainin elämänkerta, jonka lukemisen jälkeen toivoin, että olisin lukenut alkuperäisen englanninkielisen. Hmph.

s-track | X-Ray Spex - Oh Bondage Up Yours

Huu, tulee paineita. Sain eilen viestiä joltain englantilaiselta hemmolta, joka oli vahinkogooglannut blogiini ja alkanut vakiolukemaan because your language looks so *funny* but mostly because of your stunning images. Jouduin/pääsin samalla myös osaksi gweec-ketjua (Gweec = *Good will envy e-chain*: After receiving a gweec message please send a same kind of one to someone whose work you (almost) envy. Key word: good spirit.) *LOL* Hip hei! *Röyhistelee rintaansa ylpeänä*

Olen taas tänään ollut Zonessa kiinni. Vaikka olen käynyt maailman läpi jo useita kertoja. Vaikea sanoa, mikä tuossa viehättää. Ehkä tietynlainen karheus - kaikki ei olekaan valmiiksi pureskeltua ja siloteltua. Joten hyvä paikka oli jatkaa samantien hyvän tahdon kateus-ketjua.

Mitään järkevää en olekaan saanut aikaan. Aivopuutuma junnauttaa työtilannetta ja muutenkin on puolikuntoinen olo. Lepotilassa etsiydyin television ääreen: katsoin juuri FST:ltä aika mielenkiintoisen dokumentin norjalaisesta sarjamurhaajattaresta (Belle Gunnes), mikä toi mieleeni aikoinaan keskenjääneen makaaberin projektin kerätä linkkejä erilaisiin sarjamurhaajatuotemerkkeihin: Bellen nimellä myydään mm. stouttia, mutta ainakaan pikagooglaamalla en löytänyt makaabereita Lizzie Borden -nukkeja, joita pääsi huhun mukaan muutamia vuosia sitten myyntiin johonkin eurooppalaiseen suosittuun lelukauppaan, kun sisäänostajat eivät tunteneet tarinaa. Lieneekö huhu vai tosi? Jossain ainakin joskus bongasin Lz Borden-kirveitä, mutta niitäkään en nyt löytänyt. Mutta sentään jotain: ...adorable axe earrings.

Entryn kevennykseksi veljen lähettämä asiallinen dokumenttilinkkivinkki ekonomeista.

Työ alkaa stressata, joten lisää asiallisia joululahjavinkkejä ja vierdoja linkkejä tulossa lähiaikoina enemmänkin.

s-track | Sigur Ros - Hoppipolla

Sairaspäivä. Päässä on ylimääräistä painolastia ja outo vilunväre toisensa jälkeen. En uskalla mitata kuumetta. Mutta menen potemaan heti tämän kirjoitettuani:

Silakan vieraskirjaan oli tarttunut viesti Vadelmasta (Vadelmalta?). Hieno tuttavuus, upeaa toimintaa! Toivottavasti myös joskus jonkinlaista yhteistyötä H Silakan kanssa. Jossa muuten viikko sitten aukesi Salasana-teemainen näyttely, kutsuvieraanaan Jyväskylän aikuisopiston viestinnän perustutkintoa suorittavien näyttötöitä aiheeseen liittyen.

s-track | Cribs - You're Gonna Lose Us

Whoah. *Hirveästi* Coloriaan tullut palautetta tänään ja pitkästä aikaa yksi vähän kriittisempikin. Oikea kritiikki ja korjaukset faktatietoineen ovat enemmän kuin tervetullutta, mutta kun tulee puolen tunnin sisään kymmenen viestiä tyyliin Miksei täällä ole värianalyysiä?, erakkomieli tekee pesänsä sieluun ja käskee vetämään koko sivuston pois verkosta. Aika-ajoin tulee viestejä, joissa Colorian takana uskotaan olevan jonkun valtavan konsortion tai ihmeellisen väritutkimuslaitoksen (niinkuin tänään joku mainitsi) ja se on suurimmaksi osaksi aikaa hirmuisen huvittavaa. Mutta välillä (kuten tänään, peruskiireisenä päivänä), nuo MIKSEI-viestit alkavat melkein ärsyttää, kun sähköposti vilkkuu koko ajan ja päästä on niin vaikea koodata ulos opittua mallia replata kaikkiin viesteihin.

Palautteen seuralaisena tulee myös lisäpaineita löytää jostain aikaa tekemiselle. Vaikka sivusto onkin harrastus, on se kuitenkin julkinen ja pienet asiavirheetkin muuttuvat suuriksi, jos ne seisovat verkossa vuosikausia. Toisaalta, kannustava palaute antaa aina uuden sysäyksen väripuuhailuun ja välillä jopa palaa usko siihen, että joskus löydän laatuaikaa sivuston kanssa ja saan noita ikivanhojakin juttuja päivitettyä... Ilman vuorovaikutusta ja palautetta tämäkin harrastus olisi tylsää ja todennäköisesti lilluisi homekerroksen alla unohduksen kaivossa.

Ehkäpä ensitöikseni väsään etusivulle ison kyltin: Täällä ei ole värianalyysiä. Eikä tule, ellei joku sellaista Colorialle lahjoita.

Perusärtymys. Tauko voisi olla hyvä. Taidan mennä hetkeksi Robbien seuraan kaffeelle ja jatkan sitten töiden parissa suoremmalla selällä ja nopeammalla aivolla.

s-track | Fear Factory - Transgression

Eilinen oli kummallinen päivä. Kuuntelin melkoisesti Dresden Dollsia päivällä ja muutenkin oli sopivan hyvä melankolia, joten Huoneteatterin revyy ei oikein osunut minussa kohteeseensa. Pikkujouluissa kuitenkin oli ihan olevainen olo, vaikkakin kuitenkin väsyneen vetäytyvä. Neljältä nukkumaan ja seitsemän tunnin unien jälkeen aukesi tämä mukava sunnuntai, jossa pääosa ollut nukkumisella, syömisellä ja olemisella. Tänään oli joulukalenterin luukussa WSOYn vuonna 1961 julkaisema Värien kirja, Andreas Kornerupin ja Johan Henrik Wanscherin kirjan Farver i farver käännös, jota en ole koskaan ennen käsiini saanut. Hieno pieni aarre värikirjakokoelmaani!


Muutaman tunnin tein sentään töitäkin päivällä - kuuntelemalla samalla mm. Rocky Horror Shown Meksikon castingia vuodelta x - jos mahdollista, musiikki on vieläkin hillittömämpää espanjankielisenä. Nyt suoritan paluun töiden pariin kuuntelemalla Brucen Rock Showta.


Ehkä jo ensi viikolla suoritan paluun Coloriankin pariin.

s-track | Dusty Springfield - If You Go Away

Taas on viikonloppu? Viime viikolla olin tekevinäni valtavasti kaikenlaista, mutta aikaansaannokset ovat kyllä jossain toisessa universumissa.


Torstaina olin illalla aika mielenkiintoisessa 'immateriaalisen muotoilun' työpajassa. Mielenkiintoisessa sikäli, että idea oli hyvä. Lähdin kuitenkin liikkeelle sillä mielellä, että olin osallistumassa nimenomaan *immateriaalista* designia käsittelevään työpajaan, en teollisen muotoilun historiaa käsittelevälle luennolle, joten olin vähän pettynyt antiin. Mutta ei päivä hukkaankaan mennyt: tilaisuuden jälkeinen keskustelu hieman ryhdisti olotilaa ja päivän aikana tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja sain kasvot parille nimelle, joiden kanssa olen joskus meilaillutkin.


Eilen puolestaan lähdin Luovan foorumin järjestämälle Tampereen reissulle. Kävimme ensin tutustumassa Akun tehtaaseen ja sitten oli kierros Finlaysonin alueen yrittäjien luona. Jälkimmäisen puolivahingossa missasin, mutta löysin sen sijaan itsestäni kunnon shoppailijan: joululahja veljelle, itselle Robbie-raamattu ja Antony & the Johnsonsin ja Dresden Dollsin levyt. Mutta kourutalttaa ei löytynyt irtokappaleena Tampereeltakaan - olisi pitänyt ostaa kokonainen sarja noin kymmenellä eurolla tai sadalla eurolla. Voisin vain sen yhden taltan hankkia noin parilla kymmenellä eurolla, niin olisin ihan tyytyväinen. Tästäkin on tullut tällainen puolen vuoden projekti.


Stunttipelaaja on töissä, enkä jaksa pahoittaa mieltäni edes yrittämällä loppubossin nirhaamista. Joten totean vain: Hmph. Työt.

s-track | David Langham - My Funny Valentine

Friday Night is Music Night -ohjelmaa tässä kuuntelen melkein viikon viiveellä - kehtasivat taas sisällyttää ohjelmaansa tuon ihanaisen itkuvirren, tällä kertaa David Langhamin versiona - aivo on irrota. Mitä easy listeninia tämä on olevinaan, kyynelkanava tukkeutuu?

Sain eilen vihdoin postitettua Live Herring -taiteilijoille matskun kirjekuorissa ja vietyä taidemuseolle Oonan työpajaan liittyvät käsinkirjoitetut laput. Apurahatilitykset on vielä pari viikkoa kestävä projekti, mutta maaliviiva melkein näkyy. Eteisen antinyssäköittäminen on alkanut.

Tänä aamuna täytin muutamia apurahalomakkeita ja lähetin kuriirini mukana maailmalle. Sen verran artsuilun ja Colorian eteen on nyt tehty. Muuten vie työ mukanaan. Pelatakaan ei voi, koska a) sähköposti ratkeaa työpostista b)loppubossi on liian vaikea ja kuriiri-stunttipelaajani mokoma tekee ylipitkiä työpäiviä. Grrr.

s-track | Nick Cave - Do You Love Me

Aivan maailmaa järisyttävä hammassärky valtasi vasemman päänpuoliskoni tiistai-iltana ja torstaina lopulta menin päivystykseen kauhusta jäykkänä. Kauhulle ei taaskaan saanut vastinetta: edes puudutuspiikki ei sattunut. Luultavasti johtui purennasta ja oli jotain hermosärkyä, mutta pari päivää ruokavalio koostui särkylääkkeistä ja liemihenkisistä ruoista. Työntekoa se vähän hidasti, mutta antoi loistavan tekosyyn viettää vapaata pleikkarin ääressä. *LOL* Vähän vielä silloin tällöin jomottaa, mutta hiipuvaa on mainen tuska.

Ratchet: Gladiator -peli oli minulle toiveiden täyttymys. Tosi-tv:n hienous on vihdoin ymmärretty ja vielä yhdistetty se maailmankaikkeuden parhaaseen pelisarjaan. Vihdoinkin pääsin itsekin osaksi tosi-tv:n maailmaa, vaikka onkin kuvitteellinen sellainen... Mutta täytyy kyllä sanoa, että jäin vähän kaipaamaan pieniä nokkeluustehtäviä - oivaltamista ei paljon vaaditti, kunhan oli hyvät aseet. Pelin sain käteeni keskiviikkona ja intensiivisten sessioiden jälkeen pelasin sen loppuun perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sen jälkeen siirryin pelaamaan Jak & Daxter III -peliä, joka jäi alkuvuonna kesken. Ja on edelleen...
Viikolla en töitä paljon tehnyt, mutta projektiluontoista hommaa kylläkin.

Värinäyttelyä varten olen jonkinlaista planssia tehnyt, mutta aika hajanaista touhu on edelleen. Keskiviikkona Päivi M ja Anne A kävivät palaveeraamassa Välittämö - projektista (jonka nettiosoite on tyylikkäästi valittamo.org). Saitti on ollut alustavasti verkossa esillä muutaman kuukauden. Vielä on kovin kliinistä tuolla, mutta kyllä se tästä piakkoin lähtee rosottumaan, kunhan pääsen taas pistämään näitä vapaavalintaisia projekteja enemmän työn alle.

---
Lumi on maassa. Ja puussa. Eilen, kun kävelin kahden aikaan yöllä Annan luota pois (ja luulin, että kello on vähän yli kymmenen...), oli aivan käsittämättömän kaunista. Ja hiljaista. Kaupungissa. Nyt näyttää vähän samanlaiselta, tekee mieli lähteä tallustelemaan ulkosalle.

s-track | Radiohead - I Might Be Wrong

Näkymä keittiön ikkunasta 15.11. klo 14.40

Ohi on. En jaksaisi toistella enää 'väsynyttä ja onnellista', joten olen nyt sitten sanamykkänä siltäosin. Kuvia tapahtumasta voi käydä katsomassa Flickrissä ja kutsuttujen taiteilijoiden teoksia vuoden loppuun saakka www.liveherring.org -saitilla. Työpaja Käsipäivää onnistui yli odotusten: kaikkia teoksia ei saatu verkkoon ihan ajallaan, mutta taiteilija Oona Tikkaoja koostaa teoksen loppuun parin viikon sisällä. Ensi viikolla työpajassa valmistunut teos sekä Sarajärven installaation dokumentointi tulevat esiin Jyväskylän taidemuseoon, jossa pysyvät esillä vuoden loppuun. Vielä on muutamia pikkujuttuja hoidettavina, mutta ne saavat odottaa loppuviikkoon.

Tänään alkoi sitten seuraavan näyttelyn valmistelu: etsin kuumeisesti pressikuvia värinäyttelyämme varten. En tiedä ehtivätkö ajoissa tiedotteeseen... Unenpöpperöisenä vastailin myös Kauppalehden haastatteluun (nettitaiteesta) - jännä nähdä, millainen juttu tulee. Muuta en ole paljon ehtinytkään tehdä: ihmetellyt vain, kuinka on ihmeellistä, kun ei tarvitse rynnätä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Olisi varmaan syytä kumminkin tsekata tuolta sähköpostista kaikki työasiat ajan tasalle...

Olen näissä blogientryissäni runtannut verkkoon kuvia Helsingin matkalta viime elokuulta. Nyt olen tekemässä vastaavanlaista kuvasarjaa, jonka kuvat on otettu kotimme ikkunasta (työnimellä Vääristettyä todellisuutta - kuinka originaali olenkaan!) Tuossa kuvia valitessani löysin tuon yllä näkyvän maiseman - jota ei ole käsitelty mitenkään. Näyttää kuitenkin aikalailla epätodellisemmalta kuin mitä kuvankäsittelyllä saan noille kuville aikaiseksi... Alle viikon takaa.

s-track: piip piip klink klank

Me olemme täällä ja lisää päivittyvää kuvameininkiä tuolla.

Tulkaa tekin!
Ilmaiseksi.

s-track | Stranglers - Goodbye Toulouse

Langat skannerissa: veriseitikki+samettiruusu valkoiselle; samettiruusu valkoiselle; veriseitikki+samettiruusu valkoiselle; samettiruusu valkoiselle; samettiruusu harmaalle; veriseitikki valkoiselle.

Lauantaina oli pitkästä aikaa vapaapäivä - melkein kaikesta. En tehnyt juuri mitään työhön tai projekteihin liittyvää. Aamulla poseerattiin Timpan kanssa Hanna-Kaisa Hämäläisen kameran tähtäimelle ja sen jälkeen kiertelimme kahdestaan kaupungilla. Shoppailu oli melko järkiperäistä, mutta muistinpa taas, kuinka mukavaa onkaan tavarataloissa haahuilla ilman sen suurempaa päämäärää. Paluumatkalla viskasin Vakiopaineeseen muutamia flyereitä ja juttelin hetken Hokin kanssa. Jospa tänä vuonna päätyisi rokkijoululauluja kuuntelemaan Kuuskasiin.

Timppa lähti illalla uudelleen sateeseen (hektisen Ratchet&Clank 3-session jälkeen), joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja aloin värjäillä - ehtii vielä huurut haihtua kotona, ennenkuin valot alkavat pilkuttaa. Muutama päivä sitten nimittäin oli aika voimakastuoksuinen kokemus: värjäsin samettikukilla, joita en ole ennen käyttänyt. Tuoksu/haju oli aivan järkyttävän voimakas; tuuletus onneksi auttoi, eikä mitään pahempia hallusinaatiota näkynyt. Mutta huomasin seuraavana aamuna, että kaikki pienet hedelmäkärpäset, jotka ovat meitä omenakauden alusta kiusanneet, olivat kokeneet joukkokuoleman. Luin netistä, että kukkaa (samettikukka, samettiruusu, mikä onkaan) käytetään kasvimaillakin karkottamaan ötököitä. Nyt on hellalla kiehumassa krappia, siitä ei kovin voimakas haju tule.

Lankojen värjäytymistä odotellessa olen mailaillut vanhoille tutuille, jotka ovat viime aikoina antaneet kuulua itsestään - pitkästä aikaa!

Äsken oli kummallinen hetki, kun kävin nostamassa krappilankojani hellalta pois liiallisesta lämmöstä ja vein kattilan ulos parvekkeelle jäähtymään - ja kun palasin koneen ääreen, B. Dickinson soitti ohjelmassaan BBC6:lla (skandinaavirokki-illassaan) The Rasmusta. Kuulostipa kotoisalta. Vaikka maineen ja uskottavuuden kannalta pitäisi varmaan olla ilahtuneempi tuosta Circlestä, joka tuolla meuhkaa.

---
Ja vielä: päivän ehdoton kruunajainen oli ilotulitus, joka tuli jostain Keljon suunnalta (marketit?) Virittelin juuri parvekkeella jonkinlaista kuivaustelinettä langoille...

s-track | Devendra Banhart - Heard Somebody Say

Ole huoleti, sillä toivosta ei ole enää toivoakaan. Ei pelastuksia, armahduksia tai pakomahdollisuuksia.

- Ratchet: Gladiator -

s-track | Winterville - Under My Skin

En ole varsinaisesti ehtinyt levätä vieläkään, mutta melko relasti olen olemisen ottanut. Olo on huomattavasti helpompi, näkyy jo valo tunnelin päässä. Ulos en tosin vieläkään uskaltaudu - keskiviikon jälkeen olen käynyt vain minuutin hengittelyreissulla parvekkeella. En vieri, enkä ole kivi, joten tulevaisuus näyttää pehmeältä. Illan aion viettää rennosti katsellen tosi-tv:tä kaikilta kanavilta. Yhtäaikaa. Haasteellista.

Coloria-palautetta oli aamulla sähköpostissa oikein roimasti, mikä (tavanomaiseen tapaan) sekä piristi että aiheutti hirmuisen Colorian kaipuun. Juhlin sillä ajatuksella, että tuon silakkajuhlallisuutemme jälkeen maailmasta löytyy varmaan taas enemmän aikaa omaan käyttöön. Vaikka todennäköisesti tämä aikapula on tullut jäädäkseen. Joka tapauksessa: Colorian kävijämäärä on kasvanut neljänneksellä vuoden alusta. *Pollea*

Teetä on tullut juotua. Tämän päivän uusi tuttavuus on kirsikkatee, jonka tuoksu muistuttaa erehdyttävästi koivun lehtiä. Ja sen huomattuani myös maku on alkanut kummasti vetämään koivikon suuntaan.

Tuijottelen käytettyä nenäliinaläjää roskiksessa. Toivottavasti nuo kaikki eivät ole materialisoituneita ajatuksiani. Se kieltämättä kertoisi aika paljastavasti, mitä päässäni oikein liikkuu.

s-track | InMe - 7Weeks

Ruumis petti.


Luento oli varmaan aika tylsä. Oli tosi energiaton ja tylsä olo ja flunssainen ääni narisi tasapaksusti. Ei ehkä maailman huonoin suoritus, mutta kyllä sen itse huomaa, saako porukan kaapattua mukaan vai en. Onneksi voin tekosyyksi sanoa, että oikeasti otti tiukille selvitä paikasta elävänä hengissä. En oikeastaan tajunnut kuinka huonossa jamassa olen, ennekuin luennon loputtua mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään: kurkku oli niin kipeä, etten voinut niellä mitään ja syömättä jäi. JOS en olisi päässyt autolla kotiin saakka, olisin varmaan joutunut parkkeeraamaan itseni hotelliin.

Seuraavana päivänä tuli sitten se totaalinen tiltti: ääni lähti kokonaan. Ensin oli lyhyt palaveri Taikussa, sitten vähän pidempi Elävän Silakan puitteissa ja sitten vielä Käsityön museolla kaksi palaveria - ja sen jälkeen ei lähtenyt enää pihaustakaan. Ja sillä tiellä edelleen ollaan. Puhelin on pois seinästä, kun muutaman kerran vastasin siihen, kun se soi - ja kun ei tule ääntä, niin ei tule. Ottakaa ihmiset sähköpostilla yhteyttä, jos haluatte minuun kontaktin. Postia luen, jos pystyasennossa pysyminen onnistuu suht koht luontevasti.

Joka tapauksessa: keskiviikkona saimme julisteen ja flyerin lähtemään painoon (taittajana näissä sekä tulevassa näyttelylehtisessämme on Toni Vihantola) ja perjantaina saapuivat painosta. Torstaina sain kaikki esitetekstit kääntäjälle oikoluettavaksi ja kun ne sieltä tulivat perjantaina, pistin suoraan taittajalle menemään. Leiskat on tsekattu ja hyvältä näyttää.

On tullut muutamakin kutsu mielenkiintoiseen projektiin - mutta täytynee säästää lukemiset siihen asti, että saan kaikki työhommat ja pakolliset Elävät silakat hoideltua alta pois! Jos tässä sitä ennen vielä vähän malttaisi levätäkin, kun ei viitsisi omia kuume-ennätyksiään ihan tahallisesti ylitellä.

s-track | X Ray Spex -Identity

Menen huomenna luennoimaan Tampereelle verkkotaiteesta. Kävin tänään vanhoja matskujani läpi ja samalla hieman päivitin aineistoa. Vähän alkoi jännittää. Ei luento itsessään, vaan tämä ylenpalttinen tukkoisuus ja räkäpään raskaus. Niin sanottu ikioma Tamperesyndroomani: viimeksi, kun muutamia vuosia sitten puhuin nettitaiteesta Tampereella jossain seminaarissa vai mikä lienee olikaan, nenä oli tukossa ja ännät ja ärrät vääntyivät suussa muodottomiksi: vaihtoehtoina oli puhua dettitaiteesta tai veikkotaiteesta. Saa nähdä tuleeko samanlaista dadaistista viihdettä tällä kertaa.

Live Herringin kanssa olen kyllä vähän seinässä... Aika meinaa loppua ja langat karata käsistä. Ja ennen muuta järjen rippeet päästä. Ei kuitenkaan sanottavammin ahdista, joten mikäs tässä köllötellessä.

Coloriaan tuli tänään palaute, joka piristi niin paljon, että idearykäisin paperille C-Sivuston Kehityssuunitelma n. 105:n. Eläkepäiviä varten. Muutoin on pari viikkoa sitten aloitettu päivityshomma vielä kesken.

Pannukakku odottaa.

s-track | RoadRunner United - Army Of The Sun

Pöh.

s-track | Roxy Music - Love Is The Drug

Viiden tunnin yöunien jälkeen ei ollut ihan freesi olo aamulla. Onneksi Live Herring -palaveeraus alkoi vasta yhdeltä, joten ehti herätä rauhassa. Tänään vasta palaverissa naksahti selkeys siitä, kuinka LÄHELLÄ tapahtuma on. Versus kuinka paljon on tekemättä. Pääsenpähän hyvällä syyllä kasvattamaan tarralappuarmeijani kokoa työpöydällä.

Onneksi paluumatkalla pääsin vihdoinkin hiljentymään Tiimarin autuudessa ja pyysin ilmaisen askartelulehdenkin, jota mainoksessa kovasti esiteltiin. En ole vielä avannut, säästän huomiselle. Muutenkin on lukemista tuolla odottamassa, kun työaika napsahtaa loppuunsa: ammattikirjallisuutena ostin kalliin Photoshop-brassailulehden ja sivukirjallisuudeksi rentouttavan RockSoundin.

Aika hienoa oli palata uupuneena kotiin ja huomata, että päivän aikana oli sähköpostiin tullut ensimmäisen kerran piiiiiiiitkään aikaan enemmän Coloriaan ja artsuiluihin kuin työhön liittyvää postia. Lohdullista, seurata kuinka Coloria kasvaa. Työviestien määrä ei tunnu niin suurelta, vaikka niitä olisi yhtä paljon kuin aiemminkin.

Kaikenlaista pientä piiperrystä olen saanut tänään hoidettua artsuilun ja näiden vapaiden hankkeiden osalta. Tyytyväinen olen itseeni. Sen sijaat työt ovat jääneet hunningolle, niiden pariin siis.

s-track | The Creatures - Right Now

Tarjoukset sekä graafikolta että painolta on saatu Live Herring -tapahtuman brosyyreille ja muulle. Eli homma todennäköisesti hoitunee jotenkin... ;)

Colorian kanssa puuhastelu taisi taas tyssätä viime viikon energiapurkauksen jälkeen hetkeksi paikalleen: pakko keskittyä noihin työjuttuihin. Mutta pieni huomio kuitenkin: noiden lempiväri- ja inhokkivärikyselyiden sun muun perusteella olisi voinut päätellä, että suurin osa Colorian lukijoista on naisia, mutta tuo plus-miinus-nolla -kysely on saanut miehetkin liikkeelle. Mukavalta tuntuu, kun postiin pamahtelee noita vastauksia; pitää jossain välissä suunnitella, miten tulokset laittaisi visuaalisesti esille. Voisihan sivuille laittaa jotain automatisoitujakin polleja, joissa heti näkee jonkinlaisen kaavion vastauksista, mutta en ole halunnut automatisoida noita tällä hetkellä verkossa olevia, koska kun tiedot käsittelee itse, saa paremman käsityksen jutuista.

Käsittämätöntä postia on lennellyt laatikkooni. Lumen tulo on ilmeisesti saanut kaikkien lyyrisen aivopuoliskon sykkimään. Tänään kaikki työjututkin ovat tulleet jutustelunomaisina ja runomuotoisenakin (!) Ehkä muutkin ovat ilahtuneet ihanaisesta Tiimarin ilmaisjakelumainoksesta, joka on loistoa ja glitteriä täynnä. Tiimarissa se taide asuu.

s-track | Lush - Ladykillers

Eilen oli aika rauhallinen työpäivä, mutta sitäkin hektisemmin vietin aikaa Live Herring -projektin kanssa. Paljon asioita nytkähti taas eteenpäin ja uusi ihmiskontaktikin tuli tehtyä ja tapahtumaan syntyy todennäköisesti uusi projekti - lisää myöhemmin.

Pieni painekasautuma iski illalla, kun sikisi aika raskas itsekriittinen epäusko minkäänlaisin järjestelytaitoihin. Soitin siis auttavaan puhelimeeni Janille tehokkaan marmatuspuhelun - hyvä taktiikka, koska vastaanottaja oli sidottu tautisena paikalleen, eikä tajunnut kuumehoureissaan sulkea puhelinta. Helpotti. Puhelu loppui melko hyvään uuteen energiavirtaan ja uusi ideointi raikasti olotilaa suuresti.

Itseasiassa tällaiset yhteisprojektin puolipaniikkihetket alkavat tuntua melkein nautinnollisilta. Ovat nuo aiemmatkin yhteisprojektimme olleet sellaisia vereslihalla raavittuja, mutta senkin on huomannut, että mitä riipivämpi prosessi, sitä uskomattomampi on fiilis, kun homma on kasassa. Ja sikäli hölmöä edes stressailla, kun perusasiat ovat kunnossa ja tapahtuma tulisi valmiiksi varmaan ihan omalla painollaankin tässä vaiheessa. Asioilla on ilmeisesti ihan oikeasti tapana järjestyä - ei se vain sanonta ole.

Toisaalta alkoi myös kammoksuttaa Hyvien Asioiden Päällekkäisyys. Ratchet&Clank -pelisarja, jonka suuria palvojia molemmat olemme, lisääntyy uudella Ratchet Gladiator -pelillä ehkä juuri 18.11. (tiedot vähän vaihtelevat). Toivottavasti peliriippuvuus antaa vähän joustoa juuri tuolloin. Tuskin tulee itse tilaisuudesta lintsattua, mutta pelkona on valvomismaratoni: päivällä taidetta ja yöllä viihdettä 24/4. Jos yhtään on pidättäytymiskykyä, tapahtuman jälkeisestä viikosta tulee todennäköisesti aivan ekstaattinen. Muussa tapauksessa luvassa on varmaan kooma.

--

Toisen Silakan asioita: Galleria Henkevän Silakan Syntax Error-näyttelyn viimeistä viikkoa viedään. Seuraava kutsuteos ja haastattelu on kunnossa ja pari muutakin työtä tullut. Ei stressiä siitäkään siis.

Ja takaisin töihin.

s-track | Arctic Monkeys - I Bet You Look Good On The Dancefloor

Ensilumi yritti tulemistaan viime yönä. Lopettelin hommia kolmen - neljän maissa yöllä, kun huomasin ulkona leijuvat valkoiset hiutaleet. Samoihin aikoihin ihmiset tulivat baarista ja kävelivät lumeen sellaisia ornamenttikiekuroita, että alkoi harmittaa, ettei kamera ollut ladattuna ja muistikorttia tyhjennetty. Olisi saanut hienon kuvasarjan. Tänään, kun kömmin ylös puolen päivän maissa, maa ei enää ollut yhtä valkoinen ja kaikki viehkeät katukiehkuraisetkin olivat kadonneet. Loskuus on saapunut.

Aika huimaa: plus-miinus-nolla toi vastauksia ensimmäisen vuorokauden aikana n. kymmenen, vaikka en ehtinyt mainostaa sitä vielä missään.

Päivän shokki tuli, kun menin Iltiksen sivuille tsekkaamaan, olemmeko kaikki vaipumassa kuoloon lintuinfluenssan uhreina ja siellä lukikin isolla, että Tarja Turunen on erotettu Nightwishista. En ole maailman suurin fani, mutta olihan tuo melkoinen shokki suloisen sunnuntain keskelle lukea.

s-track | Sisters of Mercy - This Corrosion

Eilen elämä ei sitten hymyillyt, lähinnä irvisteli. Heräsin aamulla siihen, että pään paino oli noussut parilla ylimääräisellä tukkoisella kilolla. Ulkona oli kurja ilma, joten sikäli ei haittaa, vaikka tulikin vietettyä koko päivä sisällä. Mutta tuntuuhan se hukkaan heitetyltä ajalta, kun vasta yhdeksältä illalla alkoi tuntua edes vähän eloisalta. Etenkin, kun tuo *megalomaaninen tapahtuma* (kuten taiteilijaseuran jäsenkirjeessä luki...), Live Herring, teettäisi niin paljon hommaa kuin vain ehtisi hoitaa. Viikonloppu on, mutta laitoin silti jo valmiiksi tarjouspyyntöjä sähköpostitse julisteen + hienon näyttelykataloogin tekemisestä. Tiukille tämä vetää sisältönsä puolesta ja graafikko varmaan itkee verta, kun/jos tähän lupautuu.

Taudista huolimatta meillä oli aika antoisa värinäyttelyn suunnittelupalaveri Ullan kanssa. Uusia ideoita on tullut matkan varrella ja kontakteja ulkomaailmaan ollaan ottamassa. Luonnonväreillä värjättyjä lankalahjoituksia vastaanotetaan näyttelyyn. Jos teillä on ja haluatte lahjoittaa, mailatkaa / kontaktoikaa muuten.

Coloriaa olen yrittänyt nyt aina töiden välillä pikkuisen päivitellä. Lähinnä rakennetta uudistelen, eikä uutta sisältöä ole entiseen päivitystiheyteen tulossa, mutta jotain uutta sentään: plus-miinus-nolla on köyhän miehen väribarometri - menkää vastaamaan. Tarkempaa värianalyysia saa suorittaa vapaakentässä, mitä tulee väreistä mieleen-sivulla tai lemppari- ja inhokkivärisivuilla.

Täytyykin varmaan perustaa tuohon oikeaan palstaan jonkinmoinen mainostila kaikille näille projekteilleni, joihin tarvitsisi muiden apua tai toivoisi muuten vain ihmisten osallistuvan...

BBC6 juhlistaa parhaillaan elämäni voittokulkua soittamalla kasariklassikoita. Itkusilmässä ja nostalgianhumuisena täällä kuuntelen korva kaiuttimessa. Ehkä työtkin lähtevät käyntiin tämän tahdissa.

s-track | Ze Auto Parts - Buddha (Go! Go! Go!)

Kylläpä elämä nyt hymyileekin.
Eilen oli varsin mukava katko tähän nonstop-nörttiyteen. Sari tuli illalla syömään - nähtiin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa. En muista, milloin olisi viimeksi ollut yhtä lokoisaa - huolimatta siitä voimakkaasta tunteen palosta, joka syöksi meidät syvällisen taidepoliittisen keskustelun syövereihin. Älylliset kontaktit stimuloivat aina! Ruokakin oli hyvä, kiitos pääkokilleni.

Eilinen toi postissa myös kirjeen Taiteen keskustoimikunnalta: Live Herring on saanut avustusta. Toissapäivänä sain tietää - mutten uskaltanut mainita mitään ennen virallisen paperin tuloa. Muutenkin alkaa olla näyttely ihan mallillaan (joskin myöhässä aikataulusta) ja tänään sain taas pienen lisäkeidean - siitä lisää, jos on projekti toteutuakseen.


--
No, keittiöstä paloi lamppu ja jäätelö on loppu pakastimesta. Että ei tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.




---
post-scriptum klo 0859:
Itseasiassa: mitä minä täällä maailmankaikkeutta kiittelen? Tänäänhän tapahtui jotain aivan hirveää!
Hengailin tänään taidetoimikunnassa sekä työn merkeissä puoliasiallisesti että henkeviä keskustellen täysin asiattomasti. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta jokin oleellinen ohjelmointivirhe aivooni varmaan siellä tuli. En oikein vieläkään tiedä, mitä oikein tapahtui: lähdettyäni taidetoimikunnasta aion mennä Tiimariin, mutta uppouduin ajatuksiini ja yhtä-äkkiä huomasin olevani ihan täysin väärällä suunnalla, Beckerin kohdalla. Menin siis sinne, mutta (anteeksi nyt vaan kaikki tästä totuudesta) on se aika heikko korvike paljetinhimoiselle ihmisraasulle. Paranoidi syvin sieluni vilkuilee kauhuissaan ympärille: KUKA MINUT ON AIVOPESSYT? Ei ole kyllä ikinä ennen Tiimarissa käynti unohtunut.
--
Hirveää, jos pitää laittaa taidetoimikunnan pulju karanteeniin, kun ovat taas alkaneet tarjota hyvää pullaakin palaverissa.

s-track | Gallants - Las Cruces Jail

Tänään ostin Suosikin!


¬_¬


Sain viime viikon loppupuolella harvinaisen paljon kannustavaa Coloria-palautetta ja tietoisuus sivuston jäätymisestä alkoi painostaa. Aioin perjantaina avata bloggerin urputtaakseni, kuinka aina menee työhön niin paljon aikaa, ettei ehdi päivittää Coloriaa blaa blaa blaa - ja sitten tajusin, että koko vinkumisajan voi käyttää Colorian tuunaamiseen. Ensin ajattelin päivittää kaikki matskut, mitä tänne on sekalaisiin hakemistoihin kerääntynyt melkein puolen vuoden ajalta, mutta sitten päädyinkin aloittamaan peruskorjauksen. Johan edellisestä uudistuksesta on yli kaksi vuotta ja koska olen päivittänyt pohjan aina uusia tietoja päivittäessäni, joukossa roikkuu vieläkin vanhoja sivuja. Muutos ei näy vielä Colorian vieraille, eikä välttämättä kaikki huomaa sittenkään, kun on prosessi valmis - mutta ainakin sivuilla tulee olemaan yhtenäinen looginen rakenne ja niitä on hieman helpompi säätää. Ehkä sitten kaikenlainen muuttelu - niin visuaalinen kuin sisällöllinenkin - on mielekkäämpää, kun on jonkinlaista tolkkua koodissa. Onneksi en tajunnut ennen urakan alkua, kuinka paljon niitä sivuja onkaan, siinä olisi saattanut luterilainen työläissielunikin rutistua rusinaksi kauhusta. Mutta vaikka projekti on edelleen pahasti kesken, olen äärimmäisen tyytyväinen, että sen aloitin.

Tosin... lauantaina sain lyhyen, mutta ytimekkään viestin hyvät sivut, jatka työtä. Mikä itseasiassa oli aika paha viesti työnarkkarin huonon omatunnon aallokossa kärvistelevälle, koska on tulkittavissa myös muotoon: 'on ne sivut jo ihan ok, palaa nyt sinne oikeisiin töihisi'.


Muu aika on mennyt töiden parissa ja toinen vastaava samanlainen aikablokki Live Herringiä järkätessä. Oppaillemme ja pystytystä varten Yliopiston luentosarjan luennoitsijat on nyt varmistuneet ja muutenkin alkaa näyttää julman todelta tuo meininki. Varsinkin viimeiset pari kolme viikkoa tämä on ollut ihan täyspäiväistä työtä tuon varsinaisen rinnalla, mutta vaikka sielua kuinka riekaleiksi repisikin toivontaitten puute ja oman sählämielen rajallisuus, onhan tuo palkitsevaakin nähdä, kuinka jotain saattaa jopa saada aikaiseksi.
ø, sanon minä.

s-track | Dinah Washington - Mad About The Boy

Työt on melkein tehty loppuun ja uni odottaa silmien takana. Melkoinen sessio edessä vielä huomenna. Toivottavasti tänään/huomenna ruokapalvelu pelaa paremmin kuin tänään/eilen (mikä lieneekään korrekti ilmaisu, kun elää vielä henkisesti eilistä, vaikka kello on jo huomisessa?) Tein seikkailullisen retken ruokakauppaan ostamaan tonnikalaa ja matkalla poikkesin Beckerin avajaisiin.

Pakko vielä purkautua, kun melkein ahistaa. Joskus 10 vuotta sitten, kun kirjani kustantamisesta keskusteltiin Tammella, sain tiedotekirjeitä, jotka alkoivat rivillä Hyvä kirjailija. Viitisen vuotta sitten sain Tammelta joululahjaksi Stephen Kingin kirjoittamisen oppaan. Uskoakseni - ja toivoakseni - tämä ei ollut kohdennettu isku, vaan yleispätevä lahja kaikille Tammen postituslistoilla oleville. Tänään tuli postista organisaation uudistuksesta kertova kirje, joka alkoi sanoin Hyvä tekijä. Olen kyllä aina tiennyt, ettei yksi kirja kirjailijaksi muuta, mutta kyllä se silti tuntui niin mukavalta kirjeiden alusta lukea. Onneksi tekoja on enemmän kuin kirjoja, etten aivan heti tuota titteliäni menetä. Mikä onkaan seuraava aste? Olija?

---

Olio.

s-track | Duels - Pressure On You

Parin viikon työputki ruksahti tänään rikki, kun aamulla pään ympärille kiertynyt vanne alkoi painaa useita kiloja ja vaivutti takaisin pedin uumeniin. Iltapäivällä sulkeuduin pimeään kylpyhuoneeseen, appelsiinintuoksuiseen kylpyyn ja tulin ulos vasta kun kuuma vesi oli melkein jäähtynyt ja iho rusinoituneena. Kauttaaltaan kurttuisena. Mutta helpotti. Loppupäivän makoilin nojatuoleilla ja ihailin kaihdinten takaa sisään sujahtavaa pehmeää valoa. Sen hidasta matkaa ikkunan laidalta toiselle. Varmaan koskaan aikaisemmin olohuoneessamme ei ole tuntenut samanlaista levollista hämärää. Hetki muuttui pidemmäksi ja huomasin, että olen ollut hiljaa paikoillani, hereillä, kolme tuntia. Valvekooma. Pää alkaa olla kunnossa ja muu ruumis toivottavasti seuraa perässä. Ei olisi varaa sairastaa. Mutta ehkä tuo pieni levähdystauko oli jotain, jota tarvitsin.

Velvoitteet vetivät takaisin koneen ääreen tänäänkin, vaikka niska nuokuttaa ja silmät siristävät kirkkaan ruudun edessä. Harmittaa, kun jäävät juhlinnat väliin ja suunniteltu suklaatehdaskin. Mutta onneksi sain päivän merimiesannokseni herra Hornblowerista, joka on minua kovin ystävällisesti jo muutaman kuukauden ajan viihdyttänyt (digiläiset: syöksykää FSTlle, vielä yksi jakso jäljellä, ensi keskiviikkona, puoli seitsemältä).

Mummon virkkaaman viltin alla on hyvä potea.

s-track | Future Shape Of Sound - 'Mad DNA Mud'

Putte Menckt on jättänyt meidät ja tilalle on tullut taidehautomo.
-
Kävin siis tänään lyhyellä pyrähdyksellä taidetoimikunnassa, lähinnä aikaa kuluttaakseni ennen vierailua tilitoimistossa ja Playce-asioissa Teijan luona. Pelottelin uutta läänintaiteilijaa tositv-harrastuksella, joten uusi tuttavuus on nyt laadulla sinetöity ja päivän hyvä työ tehty. Muut työt saavatkin odottaa toisessa ulottuvuudessa vielä hetken.

--
Huomio kansalaiset! Jos teillä on nettisivu, auttakaa taiteilijaa työssään ja osallistukaa tanskalaisen Mogens Jacobsenin teokseen TurntablistPC. Teos koostuu gramofonista ja vanhasta pc:stä: verkosta tuleva data pyörittää levyjä... - installaatio on esillä FILE05-festareilla São Paulossa, Brasiliassa. Nettisivujen omistajat voivat osallistua kopioimalla seuraavan koodin 27.10-21.11.2005 väliseksi ajaksi eniten vieraillun nettisivunsa html-koodiin: <img src="http://www.turntablistpc.info/turn000001.gif" width="1" height="1">
Lisätietoa Mogensin projektista: TurntablistPC + lisätietoa osallistumisesta.

s-track | Unkle - Leap Of Faith

Onneksi veli sentään pitää minut kulttuurikeskustelussa ajantasalla. Tässä viimeisin linkkivinkkinsä uutta tekijänoikeuslakia koskien: Tekijänoikeuslain tulkinta.

s-track | The Fun Boy 3 - Tunnel Of Love (BBC Session)

Jos olisi elämää tai ajatuksia maailmankaikkeudessani, olisi varmaan jotain, josta kirjoittaa.

s-track | Nada Surf - Popular

Uusi addiktio: Google Earth. Mika mainosti sitä jo pari kuukautta sitten ja kävin lataussivulla kääntymässä, mutta vasta eilen, kun Petteri demosi lähempää tuota, oli ihan pakko käydä lataamassa ohjelma omalle koneelle. Siinähän se aika sitten menikin. Katselimme Timpan kanssa kaihomielellä Prahan puutarhalabyrinttiä ja eläintarhaa ja sitten aloimme bongata majakkakirjan koordinaattien avulla suomalaisia majakoita. Seuraavana missiona on käydä tsekkaamassa niitä Perun mystisiä hiekkakuvioita tai sitä kiemurtelevaa käärmekukkulaa. Area51 on ilmeisen suosittu paikka...

On ihme, jos suurimuotoinen maataide (tai maa-artsuilu) ei tämän johdosta lisäänny. Vähintään pitäisi alkaa tehdä Lasse & Leevi (Paavo & Elvis) -henkisiä talon ympärille sijoittuvia patsasteluja ja maataidehenkisiä lumiläträilyjä (taiteellisena lähdeteoksena mm. Attack Of The Deranged Mutant Killer Monster Snow Goons + verkosta tsekattavissa mm. C&H Snow Art. Em. nettisivulta tässä yhteydessä etenkin nro 40, mutta samantien myös muut ehdottomat suosikkini kannattaa käydä lukemassa: 3, 7, 10, 11, 15, 35, 39, 42, 44, 48, 51, 56, 62, 63, 64 ja 65).

Ensimmäisenä tuli mieleen kirjoittaa isoilla kirjaimilla/numeroilla joku klisee talomme katolle (tyyliin here!). Aika metkaa olisi, jos ihmiset ympäri maapalloa kirjoittaisivat takapihoilleen tai katoilleen jonkun sanan ISOLLA (suurkaupungit näkyvät selvemmin, mutta kyllä se pellon kokoinen sana Suomestakin näkyisi). Voisi tehdä esimerkiksi lauseenmuodostusketjukirjeen: joku aloittaisi lauseen tekemällä suuren sanan näkyvään paikkaan ja lähettämällä viestiä koordinaatteineen eteenpäin muille, kirjeen saajaporukka lisäisi jonkun sanan ja lähettäisi kirjettä edelleen koordinaatteineen jne. Jollekin sivulle voisi koota koordinaatit, joiden avulla koordinaattiketjuja voisi käydä lukemassa kuin kirjaa. Ties minkälainen maailmanlaajuinen kollektiivinen romaani näin syntyisi. En varmaankaan ole ainoa, jolle tämä on tullut mieleen - vähintään tuon oman merkkinsä näkyminen. Saa nähdä milloin ensimmäiset Kilroy was heret, 42:t, V:t tai F**kit ilmestyy kuviin. Nyt on varmaan pakko ottaa paremmin selville tuo satelliittikuvien päivittämistiheys ja -tapa ja kontaktoida muihin samaa miettineisiin.

Jos ette tässä vaiheessa yhtään tiedä, mitä horisen, niin kehoitan lataamaan ohjelman koneelle. Hyvää jumitusta iltaan!

Pitäisi varmaan niitä töitäkin...

s-track | Dorothy Collins - Losing My Mind

The Bridge.

Päivä alkoi artsun merkeissä ja loppuu tositv:n tehokatselun merkeissä. Aamulla odotti uusi Lepidophobia -yhteydenotto. Projekti ei ole tällä hetkellä missään esillä (lukuunottamatta omaa sivuani), joten ilahdutti senkin puolesta kovasti - sana kiirii eteenpäin.

Viestistä innouttautuneena huomasin, etten ole kuukauteen päivittänyt artsuiluportfoliotani (enkä sen puoleen työportfoliotanikaan), joten hoidin ne ensin alta pois.

Pitäisi varmaan hankkia joku sunnuntain korvike, kun tuntuu, että viikossa ei ole sellaista päivää, että voisi vaan olla ja öhistä. Lauantai on nyt melkein, mutta kun tuo eilinen shoppailusuoritus tuntuu vieläkin jaloissa - enemmän lauantai on kuntoilunedistämispäivä kuin mitään lokoista löhöämistä. Työksi menee Timpallakin nuo sunnuntait lähes poikkeuksetta (varsinainen sunnuntaimaalari). Pitänee meidän molempien laittaa se paljon puhuttu toivontai tilaukseen.

Mukava oli tosin ulkoilla kirpeäksi kipristelevässä syysilmassa pikkuiseen palaveriin Sohwille Anne A:n ja Päivi M:n kanssa. Cappuccino maistui hyvältä, kun katseli hämäräistä maailmaa sisältä käsin ja kynä piirsi paperille kuviota. Suunnitelma muotoutuu. Jääkäätten innokkaina odottelemaan.

s-track | Go! Team - Bottle Rocket

Ajattelin kirjoittaa Coloriaan jonkinlaisen pienen jutun värien käytöstä postimerkeissä, kun aiheesta on jonkin verran kyseltykin. Mielessäni on, että alkaisin kirjoittaa juttuja ja etsiä niihin kuvatkin - mikä tietenkin vie lisää aikaa ja energiaa. Mutta hissukseen. Ehkä parin vuosikymmenen sisällä sisältö kaataisi jo paatuneemmankin värien vihaajan.

Tosielämässä Colorialle ei ole ollut edes varttituntia aikaa lähes kahteen kuukauteen. Tämän päivän olin suunnitellut käyttäväni sen päivittämiseen, mutta kaunis syysilma *pakotti* ulos - ja shoppailemaan. Kotiin palatessa huomasin, että kunto on rapistunut, kun vajaan kuuden tunnin shoppailusession jälkeen on jo kohtuullisen raato. Pitää siis harjoitella.

Saaliskin jäi ohueksi, mutta osaan yllätysostaa jopa itselleni! En olisi ikipäivänä vielä viitisen vuotta sitten uskonut, että joskus käyttäisin rahojani ostaakseni saksankielisen kimurantilla kirjaimistolla 1923 painetun *orgaanisen kemian* oppikirjan. Varmaan suomenkielisenkin ostaminen olisi tuntunut melko harhaiselta ajatukselta. Vaan tuossa se nyt on: Prof. Der. L. Vanino: Die Haupttatsachen der organischen Chemie. Välissä hyvin hentoisella mustekynäjäljellä kirjoitettu kirje, jossa pyydetään anteeksi velkojen maksamattomuutta. Aika pysäyttävä kosketus menneeseen.
--

Henkevän Silakan näyttely vaihtui kuun vaihtuessa: Syntax Error on teemana. Kutsuteoksena on helsinkiläisen Erkki Kirjalaisen Make your statement!. Menkää kokeilemaan omia steitmenttejänne. Ja tervetuloa myös tuomaan omia kuvia esille!

s-track | ette te *oikeasti* halua tietää, mutta se kyllä selviää tästä entrystä

Silakan ensi kuun näyttely on kondiksessa, haastattelunkin laadin juuri ja pistin eteenpäin.

Kutsu Elävän Silakan työpajan vetäjälle on lähtenyt, toivottavasti tavoittaa.
Ihan puhki, eikä varsinainen työpäivä ole edes vielä päässyt alkamaan.

Eikä varmaan pääsekään: BBC:ltä tulee liikaa virikkeitä. Tutustuin juuri mieltä murentavimpaan sivuun aikoihin. Jos teinihenkeä ei ole tarpeeksi, täältä lataamaan: Teen Spirit Covers. Samalla sivulla on myös Abbaa saksaksi. Ja päänsä voi tuhota myös saksankielisillä covereilla, Beatles -covereilla ja sillä iänikuisella taivasrappus-biisillä, alkaen tuuba ja banjo-coverista. Löytyy myös YMCAA kantonikiinaksi.
Edit: 5 min myöhemmin: kuuntelin juuri samalta sivulta ladattavan Vincent Price Cooking Lesson 1:n (Pickled Mushrooms).

Aivoon sattuu.

s-track | Arctic Monkeys - I Bet You Look Good On The Dancefloor

Mikä lie sisäinen järjestyspoliisin sieluke asettui omani tilalle viime viikonloppuna. Siivottiin keittiön kaapeista vanhat ryönät pois ja ostettiin mäntysuopaakin. Siitä tietää olevansa aikuinen, kun ilahtuu uudesta sinipiiasta. Tai läpeensä vilijonkkaistunut.

Elossa kuitenkin olen, vaikken olekaan tänne kirjoitellut tai kaikkin sähköposteihin vastannut, elkee hätäilkö.
Ja ei, marionetti ei ole vielä valmis, mutta olen kyllä jatkanut sen tekemistä. Postaan kyllä tänne blogiini koko tarinan, kunhan siihen pisteeseen pääsen. Tai päädyn.

Lyhyt viikko-ohjelma: maanantaina oli Elävä Silakka -palaveria, tiistaina työjuttuja, tänään kävi Jamkin opiskelijoita hieman jutustelemassa ja tulevat uudelleen kameran kanssa huomenna. Silakka-asioita pitäisi hoitaa taas alta pois, mutta nuo työt vähän ahdistelevat päällekäyvästi.

Eilen käväisi myös Teija analyyseineen: Japani on pelkkää sähköjohtoa. Jatkamme asiasta - tai jostain muusta - perjantaina.

s-track | Black Mountain - Druganaut

Matka markettiin: Keljunkatu. :)

Olen nyt onnellinen ristipääruuvarin omistaja. Aamulla kieppasin Tourulasta Timpan mukaani henkiseksi tueksi maalikauppaan (öh), rautakauppaan ja Minimaniin. Ensimmäisessä ihmeteltiin, toisesta ostin ruuveja ja sööttejä sinisiä nauloja (ja Timppa kävi vielä myöhemmin ostamassa tukevahkoa rautalankaa) ja viimeisestä suorakulmaviivaimen ja sen hienon meisselini. Enpäs ole huomannut aiemmin, kuinka paljon kimaltelevaa kaikenlaista auton rassaajille on tarjolla! Opin myös, ettei vulkanisoituva teippi liity Spockiin. Onneksi on osaavia myyjiä, jotka tietävät nämä jutut.

Tästä innostuneena olen viettänyt nyt puoli tuntia Bilteman sivuilla. Mitä aarteita siellä onkaan! Esim. itsevalaisevia tarra-arkkeja, hohtorenkaita ja kolmen kilon leka! Tuskin maltan odottaa, että Biltema keväällä aukeaa. Biltema, aikuisten Tiimari.

Kotimatkalla käväisin Luovan pajan tiloissa, mutta kyllä tämän päivän kahvittelupaikoista ylivoimainen ykkönen on jälleen Becker. Luovassa pajassa kahvia olisi ollut tarjolla, mutta siellä joutui heti töihin (rehellisyyden nimissä on sanottava, että itsepähän tuppauduin). Beckerillä istuin pöydän ääressä, kun eteen pistettiin vielä keksiä ja tosca-kakkua ja lisäksi vielä annettiin Hesarin ristikkokin mukaan!

Henkevän Silakan kutsuvieraat tälle vuodelle hoidettu kuntoon, joten sen suhteen voisi kai vähän alkaa rentoutua. Muutamia hiomisen paikkoja olisi vielä sekä leiskassa että toiminnoissa, mutta ei ole kiire.

Myös Live Herringiä väännetty eteenpäin. On hieman mailailtu islantilaisen taiteilijan Helgi Ragnar Olafssonin kanssa, josko hän olisi päässyt vierailemaan Live Herring -tapahtumassamme, mutta hänelle on nyt tarjottu samaan aikaan näyttelyprojektia Iceland National Museumista - mikä tietenkin ajaa meidän pikkutapahtumamme ohi. Onhan noilla matkakustannuksillakin jotain tekemistä - Islantia ajaa varmaan parisataa kertaa ympäri samalla rahalla, mikä menisi lentomatkoihin... Mutta mukava uusi tuttavuus ja varmaan vielä tulevaisuudessa ollaan taas yhteyksissä.

Päivin Rokkkipalsta: MITÄ? Olen aina elänyt siinä uskossa, että Elvis bongattiin, kun hän meni äänittämään laulua syntymäpäivälahjaksi äidilleen, BBC radio2:n Friday Night Is Music Night -ohjelman intermissiossa käsiteltiin Elvistä ja huomautettiin, että Elviksen äiti oli viettänyt synttäreitään kolme kuukautta aiemmin. Imagonrakentamislegendaa kaikki tyynni. Tämä kyllä muuttaa käsitykseni maailmankaikkaudesta.

Päivän linkkivinkkinä: paluu varhaisnuoruuteen, siihen ihanaan kultaiseen aikaan, kun pulpetit olivat puuta ja lipputangot rautaa.

¬_¬ Perjantai.

s-track: Killing Joke - Eighties

Ei tullut kevyt marionettikeijuseni ihan valmiiksi, mutta ihan hilkulla. Jäsenet pitää vielä liittää toisiinsa, pitää maalata ja koristella loppuun, silmuruuvit ja langat viritellä ja muutama reikä porata ohjausristikkoon.

Päivän viisaus (lue: mikkonismi) tuli juuri Oikarin Mikon suusta, kun kertoilin uudesta nukkepuusepän urastani: Sinä et sitten koskaan pääse noista nettiasioista eroon.

Virkapuhelut ovat vahingollisia mielenterveydelle.

s-track | Michael Bublé - Feeling Good

Syksyn henki. 2005.

Eilen järki yritti kovasti pakottaa jäämään sängyn pohjalle, mutta kun olin niin vakuuttunut siitä, että tarvitsen ruuveja sun muuta sälää marionettiini, halusin *käväistä* markettien nippeliosastoilla. Kahdentoista maissa lähdettiin, puoli kuuden maissa olin kotona. Puolessa välissä kotimatkaa olin jo tippua pelistä pois, mutta selvisin kumminkin kotiin saakka kunnialla. Muutama työhomma olisi pitänyt hoitaa alta pois, ettei olisi jäänyt tähän päivään, mutta vaihdoinpa katatoniselle vaihteelle ja lojuin viltin alla koko loppuillan.

Ei jaksaisi tänäänkään istua koneen ääressä, sisäinen vatupassi vetää vaakatasoon. Työt eivät niinkään harmita, mutta se, että kuukausi sitten lupasin itselleni käyttäväni ainakin tunnin päivässä tai sitten yhden päivän viikossa Colorian tuunaamiseen. Coloriaan en ole koskenut pikkusormellakaan sitten elokuun puolenvälin. Ulkopuolisiakin paineita alkaa keräytyä sisäisten lisäksi: ihan hurjasti tullut taas palautetta ja kävijämäärä vain nousee.

Päivin Rokkkipalsta: Juuri pari päivää sitten puhuttiin, että ihan tulee vanhat Dingo vai Yö -ajat mieleen, kun nyt seuraa tuota Rasmus/Him -vastakkainasettelua. Nyt on Rocksound tehnyt Suosikit: uuden numeron kannessa on The Rasmus vs. Nightwish vs. HIM - ja lehden nettisivuilla Rasmus/HIM -yhteenottoa toivotaan pollissa eniten.

--
Päivän paras radiositaatti, vastauksena kysymykseen 'Oliko kiva lauantai-ilta?': 'Mut joo, ihan niinku hei.' Ytimekästä!

s-track | Roxy Music - A Song For Europe

Taiteilijat hoi! Auttakaa Alison Gerberia, joka tekee kv-tutkimusta taiteilijoiden tekemisistä hostelprojects.org/work. Lomake on englanniksi ja sivulla on enemmän infoa, mutta tässä briiffi: usein taiteilijan työstä näkyy katsojalle vain pintaraapaisu; katsoja voi arvioida näyttelyssä teoksen fyysiseen tekemiseen kuluneen vaikkapa 60 tuntia, muttei osaa ottaa huomioon kaikkia alkuvalmisteluja ynnä muuta käytännön juttuja, jotka myös kuuluvat työhän. Alison pyytää taiteilijoita listaamaan sivulla olevaan lootaan asioita, joihin taiteilijan työaikaa kuluu. Ja englanniksi.


Eilen illalla aloitin urani taideväärentäjänä. Yllä melkein-yksi-yhteen -kopioni Timpan Ohikulkijat -maalauksesta. Koko on tosin jonkin verran pienempi (a4 vs 80x100cm), mutta tuskin tuota huomaavat kuin pitkälle koulutetut taiteentuntijat. Timppa tosin piti tuota enemmän tribuuttina kuin väärennöksenä, mutta jos ei väärennöksenä mene läpi, niin itse suosisin artsuiluhenkisempää tribulaattia (rehellinen väännös tribuutista, kaukaista sukua englannin tribulatelle vain ajoittain).

Jani heitti viikon parhaalla linkillä: mainonnan sivutuotteena syntynyttä dadaistista runoutta osoitteessa www.hotelus.com/fi/. Luopukaa kaikki ammattikääntäjien käytöstä ja siirtykää tietokonekääntäjiin! Tehdään yhdessä maailmasta hauskempi paikka! *itkee/nauraa*

--
Menen potemaan.

s-track | Ian Brown - All Ablaze

Turinaa peiton alta.
Maanantai oli varsin intensiivinen päivä: kolmen tunnin (no, kolmen ja puolen!) yöunien jälkeen marionetti-opetusta 9-18 ja huimaa skarppausta, valtavasti uusia asioita. Oli laskemista, mittailua ja kaiken sortin tarkkuutta vaativaa juttua, joka epäkeskittyväisellä ja hutiloivalla luonteellani otti koville. Kotiin tultua tein pakolliset pari päivitystä, rypytyin suihkun alla koomaisena ja kaaduin vuoteeseen. Tiistai oli melkein maanantain replikaatti, mutta vähän virkeämpi olin. Kävin jopa Petäjävesi sight seeingillä, mikä sinänsä oli aika omalaatuinen kokemus.


[suuret suunnitelmat...]

Valitsin luonnoksistani toteutettavaksi yksinkertaisimman (keijun), mutta mittasuhteita piti vielä vatkata vähän kuntoon - vähän aiottua tukevampirakenteisempi keijukainen on syntymässä ja pään värikkäät töyhtösetkin vaihtunevat käytännön syistä rottaniitteihin. Toissapäivänä vannesahalla ja poralla ajelin surrur ja pääpalikka alkoi muotoilua. Yllättäen osoittauduinkin aika päteväksi talttailijaksi ja sain päästä juuri sellaisen, kuin olin mielessäni hahmotellutkin. Vaikka vasta kokonaisuuden valmistuttuahan sitä näkee, miten kävi.

Eilen tunsin itseni aamulla flunssaiseksi ja olin kahden vaiheilla lähdenkö vai jäänkö potemaan. Mutta kun kerran kyyti (=Piitu) vie ja tuo kotiovelle, niin rohkaistuin liikkeelle. Puoleen päivään saakka jaksoinkin sinnitellä, mutta vetäydyin vaakaan loppupäiväksi jollekin sohvalle. Eli eilinen meni jokseenkin penkin alle. Harmittaa sikäli, etten ehtinyt porata käsiin tarvittavia reikiä, enkä pääse talttailemaan edes niitä muotoon tässä odottaessa. Liimasin keskivartalon kahdesta palikasta ja jätin sen puristuksiin kuivumaan - sinnehän se tosiaan koululle jäi. Toivottavasti löytyy vielä ensi maanantaina, kun kurssi jatkuu. Kaikki muut osat ovatkin sitten palikoina tuolla kassissani odottamassa, että piirtelen kaavan mukaan niille hahmoa. Vähän nyt jään varmaan jälkeen, mutta pitää ensi viikolla vielä sitten talttailla kotona tv:n ääressä illat. Myöhemmin ei ole paljon mahdollisuutta.

Pakko palata flunssailemaan pedin pohjalle.


[...raaka todellisuus]

s-track | Arcade Fire - Rebellion

Yllättäen nopeammin kuin luulinkaan: Lepidophobia verkossa. Silakkaan en saanut esille, kun salasanassani on jotain häikkää. Pistin hätäviestin Anssille, joka varmaan ilahtuu saadessaan maanantain aloitukseksi paniikkiviestin. *grin*

Mailasin eilen veljeni puolesta (metsässä, verkon ulottumattomissa, raukka) Göteborgissa asuvalle tädilleni. Joskus kesällä sukutapaamisessa oli puhetta siitä, että isovanhempien vanhemmat ovat olleet vegetaristeja ja oli jotain mainintaa myös Elin Sjöströmin vegetaristikeittokirjasta (1913), josta veli halusi tietoa. Täti vastasi heti ja kertoi lisäksi, että vanhan mummolan ullakolta saattaisi löytyä myös sellaisia viime vuosisadan alun lukuaarteita kuin Naisten ääni -lehteä ja Suomen Vegetaristisen Yhdistyksen julkaisemaa lehteä. Ovat olleet aikoinaan ajantasalla nuo esi-isät ja -äidit.

Huominen marionettikurssi voi olla aika rankka kokemus, aktiivielämistä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Kädentaitojen parissa. Pakko tehdä vielä töitä varmaankin vähintään pari tuntia ja kahdeksalta pitäisi olla jo pukeutuneena ja järjissään. Onneksi saan sentään Piitulta kyydin - ei tarvitse bussilla reissata. Tartuin Kesäyön unelma -luonnoksissani helpoimpiin täkyihin. Mutta minun keijumaassani asuu pelkkiä goottihenkisiä synkkäsävyisiä rautapäisiä keijukaisia. Musta on kaunista.

Syksy on alkanut tuoksua iltaparvekkeella nutuisena nurmikkona. Omenoiden tuoksu keittiön pöydällä. Nuuskuttelen.

s-track | Robbie Williams - Tripping

Tee itsellesi tilaa on *vihdoinkin*, viiden vuoden puurtamisen jälkeen verkossa! Työryhmään kuului Teija Isohauta, Marja Kolu, Ulla Bovellan (kässäri + päähenkilöhahmo) ja Jussi Jokinen (koodaaminen). Minun kädenjälkeni näkyy käsikirjoituksen muokkauksessa verkkomuotoon ja grafiikka on päähenkilöä lukuunottamatta minun. Tarkempia tekijätietoja löytyy projektisivulta.

Eilinen oli kummallinen päivä. Menin kahdeksitoista taidemuseolle suunnittelemaan Sirpan kanssa ensi kesän värinäyttelysysteemejä ja pedapakettia siihen. Anssin kanssa kävimme tervehenkisesti Mummon pullarissa kaffeella (ja limpsalla ja pullalla ja leivoksella), jonka jälkeen vielä menin hengailemaan Beckerille. Jossa huomasin vahingossa olevani matrikkelitaiteilija. Mitä ##¤¤#? Verkkomatrikkelissa en sentään ole, painetussa vain.
Petäjäniemen Jussilta sain kyydin kotiin, esittelin ekosysteemiämme ja Opuksen piirustuskirjaa, jota voi oppilaille mainostaa, jos kaipaavat hyviä piirustusoppaita.

Sähköpostissa tämän repaleisen viikon jäljiltä vielä yli kaksisataa työhön liittyvää viestiä, jotka pitäisi purkaa. Prhna, kun haluaisin suorittaa sen Lepidophobian loppuun, mutta kai sitä on asetettava maksava työ etualalle. Sain sentään jo muutamia kuvia osallistujille katsottavaksi, joten tulossa on.

Eilen sain melkein sydärin, kun Robbie Williamsin single Tripping soi BBC6:n *Steve Lamacq*in levyraatihenkisessä Roundtablessa ja sai vielä hyvät arvostelut! Ihan tulin hyvälle mielelle siitä. Sitten oli pakko mennä kuuntelemaan BBC1:ltä perjantainen Chris Moyles Show (suoritus parhaillaan meneillään), kun saivat Robbien vieraaksi. Enpä ole aikoihin nauranut radio-ohjelman äärellä näin paljon, vaikka etenkin alkuohjelma lähenteli hämmentävällä tavalla näiden suomalaisten kaupallisten suoritusta.

Ja Rasmuksen levynkin ostin.

s-track | Boy Kill Boy - Civil Sin

Eye-wittness. 2005.

(Siirryn samaan otsikointiin kuin työblogissani, niin vältyn rikkiviisauksilta otsikoissa.)

Pari edellistä päivää on olleet suurta aikaansaamattomuutta töiden suhteen. Ja tänään, kun piti hommat saada taas ajantasalle, olen virunut puolikuolleena pedissä. Ja rypyttynyt kylpyammeen pohjalla. Pysähtyneeseen päivään on kuitenkin tuonut iloa se, että Elävä Silakka / Live Herring sai valtionavustusta 1000 euroa! Meillä on varaa suunnitella ihan oikeasti se workshop ja vetäjällekin kyetään maksamaan jotain!

Lepidophobia -artsuilustani on jo tullut kyselyitä. Runko on nyt valmis, mutta vielä pitää muotokuvia viimeistellä ja hyväksyttää. Projektiin on onneksi ilmoittautunut sopiva määrä ihmisiä, ei massaryntäystä. Olen pystynyt kommunikoimaan kaikkien kanssa aika henkilökohtaisella tasolla, mikä toivottavasti näkyy lopputuloksessa. Julkaisu varmaan jää ensi viikolle, kun huomisen palaveeraukset ja bisneslounastelut ja sen jälkeinen hektinen työsessio imaisevat ajan. Julkaisun yhteydessä lisää löpinää projektin taustasta.

Ensi viikolla alkava marionettikurssi alkoi jännittää. Sain eilen illalla Piitulta listan, mitä pitäisi ottaa mukaan, enkä oikein edes tiedä, mitä ne kaikki esineet ovat. Ja Kesäyön unelmaakin pitäisi tavata. Paineita.

Trallalaa

Jännityksen täyttämän yön jälkeen onnistuimme saamaan liput - ja vielä permantopaikat - Depeche Moden konserttiin maaliskuulle!

Iloiten alkaa tämä päivä!

Kokaiinia

Tuossa muutama päivä sitten Timppa kysyi puolihuolimattomasti lausahtaen, josko minulla olisi käyttöä 5 grammalle kokenillia. Oli kuulemma saanut Pertiltä jo jonkin aikaa sitten ja tuli vain sitten yhtä-äkkiä mieleen kysyä. Ja kuulemma Pertiltä kuulemma voisi saada enemmänkin. Riemastuneena tiedotin uutisesta suurinpiirtein kaikille tutuille ja tuli kaupungillakin toitotettua kovaan ääneen noin 50 grammasta kokaiinia. Kuulostihan tuo oudolta, mutta vasta myöhemmin tajusin, mitä oikein olen kaupungilla tiedottanut. Nyt odottelen huumepoliisia oveni taakse. Toivottavasti toisivat jotain makeaa mukanaan. Eilen sain kokenillit kotiin asti, sievissä pienissä paperipusseissa hopeanharmaita koppakuoriaisia.

Tänään kävin JAOssa puhumassa vähän Live Herring -projektista, johon kaipailemme muutamaa vapaaehtoista ihmistä hoitamaan paria multimediaalista projektia, mutta ei ainakaan heti tarttunut ihmistä kiinni.

Paluumatkalla poikkesin tunteenpurkauksella Periferiassa - Teijan kanssa join kahvit ja mutustimme pullaakin. Hienoja projekteja Teijalla tuppaa. Daidalos-sivulle tulee piakkoin enemmänkin projektia näkyviin. Jos pystyn veivaamaan energiatasoani asteen ylöspäin, niin toivottavasti huomenna saan aikaiseksi jo ajat sitten lupaamani päivitykset.

Kotiin palattuani olin niin lamassa, etten juuri mitään saanut aikaiseksi. Henkevää Silakkaa sievistelin hieman, kun huomasin, että hommat on jääneet vähän puolitiehen - ja sitten löysin koneeni kätköistä jo itseltäni ajat sitten kadotetuksi luultuja aarteita. Kaiken maailman kuvia, jotka olen skannannut joskus vuonna yksi ja jotka olin jo unohtanutkin.


Vappua Tallinnassa 1990.