En ole varsinaisesti ehtinyt levätä vieläkään, mutta melko relasti olen olemisen ottanut. Olo on huomattavasti helpompi, näkyy jo valo tunnelin päässä. Ulos en tosin vieläkään uskaltaudu - keskiviikon jälkeen olen käynyt vain minuutin hengittelyreissulla parvekkeella. En vieri, enkä ole kivi, joten tulevaisuus näyttää pehmeältä. Illan aion viettää rennosti katsellen tosi-tv:tä kaikilta kanavilta. Yhtäaikaa. Haasteellista.
Coloria-palautetta oli aamulla sähköpostissa oikein roimasti, mikä (tavanomaiseen tapaan) sekä piristi että aiheutti hirmuisen Colorian kaipuun. Juhlin sillä ajatuksella, että tuon silakkajuhlallisuutemme jälkeen maailmasta löytyy varmaan taas enemmän aikaa omaan käyttöön. Vaikka todennäköisesti tämä aikapula on tullut jäädäkseen. Joka tapauksessa: Colorian kävijämäärä on kasvanut neljänneksellä vuoden alusta. *Pollea*
Teetä on tullut juotua. Tämän päivän uusi tuttavuus on kirsikkatee, jonka tuoksu muistuttaa erehdyttävästi koivun lehtiä. Ja sen huomattuani myös maku on alkanut kummasti vetämään koivikon suuntaan.
Tuijottelen käytettyä nenäliinaläjää roskiksessa. Toivottavasti nuo kaikki eivät ole materialisoituneita ajatuksiani. Se kieltämättä kertoisi aika paljastavasti, mitä päässäni oikein liikkuu.
Tekstit
1 kommentti:
I LOVE this picture!!!
Lähetä kommentti