Ruumis petti.
Luento oli varmaan aika tylsä. Oli tosi energiaton ja tylsä olo ja flunssainen ääni narisi tasapaksusti. Ei ehkä maailman huonoin suoritus, mutta kyllä sen itse huomaa, saako porukan kaapattua mukaan vai en. Onneksi voin tekosyyksi sanoa, että oikeasti otti tiukille selvitä paikasta elävänä hengissä. En oikeastaan tajunnut kuinka huonossa jamassa olen, ennekuin luennon loputtua mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään: kurkku oli niin kipeä, etten voinut niellä mitään ja syömättä jäi. JOS en olisi päässyt autolla kotiin saakka, olisin varmaan joutunut parkkeeraamaan itseni hotelliin.
Seuraavana päivänä tuli sitten se totaalinen tiltti: ääni lähti kokonaan. Ensin oli lyhyt palaveri Taikussa, sitten vähän pidempi Elävän Silakan puitteissa ja sitten vielä Käsityön museolla kaksi palaveria - ja sen jälkeen ei lähtenyt enää pihaustakaan. Ja sillä tiellä edelleen ollaan. Puhelin on pois seinästä, kun muutaman kerran vastasin siihen, kun se soi - ja kun ei tule ääntä, niin ei tule. Ottakaa ihmiset sähköpostilla yhteyttä, jos haluatte minuun kontaktin. Postia luen, jos pystyasennossa pysyminen onnistuu suht koht luontevasti.
Joka tapauksessa: keskiviikkona saimme julisteen ja flyerin lähtemään painoon (taittajana näissä sekä tulevassa näyttelylehtisessämme on Toni Vihantola) ja perjantaina saapuivat painosta. Torstaina sain kaikki esitetekstit kääntäjälle oikoluettavaksi ja kun ne sieltä tulivat perjantaina, pistin suoraan taittajalle menemään. Leiskat on tsekattu ja hyvältä näyttää.
On tullut muutamakin kutsu mielenkiintoiseen projektiin - mutta täytynee säästää lukemiset siihen asti, että saan kaikki työhommat ja pakolliset Elävät silakat hoideltua alta pois! Jos tässä sitä ennen vielä vähän malttaisi levätäkin, kun ei viitsisi omia kuume-ennätyksiään ihan tahallisesti ylitellä.
Tekstit
2 kommenttia:
Älä ihminen hyvä rasita itseäsi liikaa. Jos ilmaista työtä (tai maksettuakin, olisihan sekin meikäläisille tarpeen) , vaikka kuinka tärkeää, haluaa tehdä, niin ei se lopu ikinä. Lepää hetki.
Kiitos kuitenkin, että olet jaksanut.
Olen jo kyllä varmaan ehtinyt rasittamaan itseäni liikaa. Mutta nyttenpähän on aina mahdollisuus olla kunnon marttyyri ja ehkä tällaisen itsensä uhraamisprojektin jälkeen kopsahtaa vihdoin se odottamani sädekehä pään päälle lillumaan :)
Ei vaan: kaikesta voivottelusta huolimatta tuota Elävä Silakka -juttua on ollut kiva puuhata, enkä suinkaan ole ollut yksin tekemässä (varmaan vain ainoa, joka tästä julkisesti vinkuu). Eniten harmittaa oikeastaan tietoisuus siitä, että olisin voinut hoitaa useitakin asioita hyvissä ajoin kuntoon, jolloin tällaiselta sumalta olisi välttynyt. Toivottavasti tästä viisastun ja seuraavan kerran, kun tällaista puuhastelen, tiedän jo suurinpiirtein mitä olen tekemässä ja milloin.
Toisaalta: tällaisten projektien jälkeen on sitäkin suurempi palkinto nähdä juttu kasassa ja koossa.
Kiitos kiitoksista ja menkööt ne myös niille muille asianosaisille, jotka tätä ovat yhdessä kanssani puuhastelleet. :D
Lähetä kommentti