Eilen oli aika rauhallinen työpäivä, mutta sitäkin hektisemmin vietin aikaa Live Herring -projektin kanssa. Paljon asioita nytkähti taas eteenpäin ja uusi ihmiskontaktikin tuli tehtyä ja tapahtumaan syntyy todennäköisesti uusi projekti - lisää myöhemmin.
Pieni painekasautuma iski illalla, kun sikisi aika raskas itsekriittinen epäusko minkäänlaisin järjestelytaitoihin. Soitin siis auttavaan puhelimeeni Janille tehokkaan marmatuspuhelun - hyvä taktiikka, koska vastaanottaja oli sidottu tautisena paikalleen, eikä tajunnut kuumehoureissaan sulkea puhelinta. Helpotti. Puhelu loppui melko hyvään uuteen energiavirtaan ja uusi ideointi raikasti olotilaa suuresti.
Itseasiassa tällaiset yhteisprojektin puolipaniikkihetket alkavat tuntua melkein nautinnollisilta. Ovat nuo aiemmatkin yhteisprojektimme olleet sellaisia vereslihalla raavittuja, mutta senkin on huomannut, että mitä riipivämpi prosessi, sitä uskomattomampi on fiilis, kun homma on kasassa. Ja sikäli hölmöä edes stressailla, kun perusasiat ovat kunnossa ja tapahtuma tulisi valmiiksi varmaan ihan omalla painollaankin tässä vaiheessa. Asioilla on ilmeisesti ihan oikeasti tapana järjestyä - ei se vain sanonta ole.
Toisaalta alkoi myös kammoksuttaa Hyvien Asioiden Päällekkäisyys. Ratchet&Clank -pelisarja, jonka suuria palvojia molemmat olemme, lisääntyy uudella Ratchet Gladiator -pelillä ehkä juuri 18.11. (tiedot vähän vaihtelevat). Toivottavasti peliriippuvuus antaa vähän joustoa juuri tuolloin. Tuskin tulee itse tilaisuudesta lintsattua, mutta pelkona on valvomismaratoni: päivällä taidetta ja yöllä viihdettä 24/4. Jos yhtään on pidättäytymiskykyä, tapahtuman jälkeisestä viikosta tulee todennäköisesti aivan ekstaattinen. Muussa tapauksessa luvassa on varmaan kooma.
--
Toisen Silakan asioita: Galleria Henkevän Silakan Syntax Error-näyttelyn viimeistä viikkoa viedään. Seuraava kutsuteos ja haastattelu on kunnossa ja pari muutakin työtä tullut. Ei stressiä siitäkään siis.
Ja takaisin töihin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti