Kylläpä elämä nyt hymyileekin.
Eilen oli varsin mukava katko tähän nonstop-nörttiyteen. Sari tuli illalla syömään - nähtiin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa. En muista, milloin olisi viimeksi ollut yhtä lokoisaa - huolimatta siitä voimakkaasta tunteen palosta, joka syöksi meidät syvällisen taidepoliittisen keskustelun syövereihin. Älylliset kontaktit stimuloivat aina! Ruokakin oli hyvä, kiitos pääkokilleni.
Eilinen toi postissa myös kirjeen Taiteen keskustoimikunnalta: Live Herring on saanut avustusta. Toissapäivänä sain tietää - mutten uskaltanut mainita mitään ennen virallisen paperin tuloa. Muutenkin alkaa olla näyttely ihan mallillaan (joskin myöhässä aikataulusta) ja tänään sain taas pienen lisäkeidean - siitä lisää, jos on projekti toteutuakseen.
--
No, keittiöstä paloi lamppu ja jäätelö on loppu pakastimesta. Että ei tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.
---
post-scriptum klo 0859:
Itseasiassa: mitä minä täällä maailmankaikkeutta kiittelen? Tänäänhän tapahtui jotain aivan hirveää!
Hengailin tänään taidetoimikunnassa sekä työn merkeissä puoliasiallisesti että henkeviä keskustellen täysin asiattomasti. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta jokin oleellinen ohjelmointivirhe aivooni varmaan siellä tuli. En oikein vieläkään tiedä, mitä oikein tapahtui: lähdettyäni taidetoimikunnasta aion mennä Tiimariin, mutta uppouduin ajatuksiini ja yhtä-äkkiä huomasin olevani ihan täysin väärällä suunnalla, Beckerin kohdalla. Menin siis sinne, mutta (anteeksi nyt vaan kaikki tästä totuudesta) on se aika heikko korvike paljetinhimoiselle ihmisraasulle. Paranoidi syvin sieluni vilkuilee kauhuissaan ympärille: KUKA MINUT ON AIVOPESSYT? Ei ole kyllä ikinä ennen Tiimarissa käynti unohtunut.
--
Hirveää, jos pitää laittaa taidetoimikunnan pulju karanteeniin, kun ovat taas alkaneet tarjota hyvää pullaakin palaverissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti