Yllättäen nopeammin kuin luulinkaan: Lepidophobia verkossa. Silakkaan en saanut esille, kun salasanassani on jotain häikkää. Pistin hätäviestin Anssille, joka varmaan ilahtuu saadessaan maanantain aloitukseksi paniikkiviestin. *grin*
Mailasin eilen veljeni puolesta (metsässä, verkon ulottumattomissa, raukka) Göteborgissa asuvalle tädilleni. Joskus kesällä sukutapaamisessa oli puhetta siitä, että isovanhempien vanhemmat ovat olleet vegetaristeja ja oli jotain mainintaa myös Elin Sjöströmin vegetaristikeittokirjasta (1913), josta veli halusi tietoa. Täti vastasi heti ja kertoi lisäksi, että vanhan mummolan ullakolta saattaisi löytyä myös sellaisia viime vuosisadan alun lukuaarteita kuin Naisten ääni -lehteä ja Suomen Vegetaristisen Yhdistyksen julkaisemaa lehteä. Ovat olleet aikoinaan ajantasalla nuo esi-isät ja -äidit.
Huominen marionettikurssi voi olla aika rankka kokemus, aktiivielämistä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Kädentaitojen parissa. Pakko tehdä vielä töitä varmaankin vähintään pari tuntia ja kahdeksalta pitäisi olla jo pukeutuneena ja järjissään. Onneksi saan sentään Piitulta kyydin - ei tarvitse bussilla reissata. Tartuin Kesäyön unelma -luonnoksissani helpoimpiin täkyihin. Mutta minun keijumaassani asuu pelkkiä goottihenkisiä synkkäsävyisiä rautapäisiä keijukaisia. Musta on kaunista.
Syksy on alkanut tuoksua iltaparvekkeella nutuisena nurmikkona. Omenoiden tuoksu keittiön pöydällä. Nuuskuttelen.
Tekstit
2 kommenttia:
Lepidophobia työsi on ihmeen kaunis, Päivi! Onko sanat kaiiki sinun, vai onko muut henkilöt jo ottanut osaa? En ole kuullutkaan ennen tuota pelkoa.
Kiitos!
Tekstit ovat projektiin osallistujilta: perhoskammosta kärsivät ovat laittaneet kuvansa ja kertoneet pelostaan. Hyvä, kun huomasit - olin unohtanut laittaa tekstien yhteyteen nimet!
---
Sain juuri työt tehtyä. Kello on kohta puoli neljä ja herätys siis kolmen ja puolen tunnin päästä.
Lähetä kommentti