Eilen olin hukkua kurjuuden syövereihin. Olin vakaasti päättänyt viettää laatuaikaa Colorian parissa nämä kolme päivää ennen vuoden vaihdetta. Mutta jo aamulla sielu musteni ja identtinen paholaiskaksoseni valtasi ruumiini, eikä olo helpottunut, kun taonta pään sisällä vei tunniksi rypyttymään kylpyammeen pohjalle ja sieltä takaisin vuoteeseen. Elämäni palkoihmisenä loppui vasta kuuden jälkeen illalla. Oli aika vaikea kerätä innostus uudelleen kasaan, mutta kummasti keräsin voimia kahvin avulla ja vääntäydyin koneeni ääreen. Vain lukeakseni monista Colorian lukijoiden viesteistä, että Colorian foorumiin on hakkeroitu (kiitos kaikille, jotka asiasta tiedotitte - en olisi varmaan huomannut ikuisuuteen). Sämpläsin tietokantojen kanssa aikani ja sain viestit pois, mutta en tuskatta. Koska en saanut palautettua itselleni ylläpitäjän oikeuksia foorumiin, jouduin asentamaan foorumin viestien backupin, *mutta kas*, kuun alussa ottamani varmennus *ei toiminut* ja sekoitti koko koneen. (Tähän väliin kuvitelkaa haluamanne määrä voimakkaita kirosanoja.) Löysin yhden vanhan version tammikuulta 2005 ja se asentui kunnolla. Joten foorumissa aikamatkailtiin vuosi taaksepäin; kaikki viestit vuodelta 2005 katosivat, kuten myös viime vuonna kirjautuneiden tiedot ynnä muu. Coloria on takaisin verkossa, mutta skeptisenä odotan seuraavaa murtoa. Pitäisi varmaan päivittää foorumi, mutta tällä hetkellä ei riitä nörttisielukkuutta tarpeeksi. Katsotaan sitten seuraavan hakkeroinnin jälkeen.
Iloisempien kummallisuuksien osastolle kuuluu onneksi enemmän kuin harmillisten sattumusten sektioon. Mainittakoon yksi vinkeä ketjureaktio, light-versio tapahtuneena, jatko-osat myöhemmin: Cheshire Chord Companyn versio Kaiser Chiefin I Predict A Riot -biisitä on soinut joulunkelloina päässäni koko viikon ja päätin googlata, josko sitä saisi jostain ladattua. Ensimmäisenä osui google-listalta silmiin Greengrlin blogi I hate peas. Hänen kommenttinsa ja musiikkimakunsa vaikuttivat sen verran samankaltaisilta omieni kanssa, että päätin tutustua vähän lisää... Ikä on sama, samoin ammatti, koulutus onneksi heittää parilla millillä... Greengrl kehui eilisessä entryssään ranskalaista Nouvelles Vagues -bändiä, jonka bossanovatahdit kovasti helpottavat eilisen angstin purkamisessa.
Huolimatta noista iloisista asioista, toipuminen eilisestä takaiskusta vie aikansa. Heräsin ensimmäisen kerran vähän ennen yhtätoista, kun kahvinkeitin napsahti pois päältä. Ja varsinaisesti noin vartti sitten. Toivottavasti sananlasku pitää kutinsa - ja toivottavasti kauneuden taso korreloi kahvin kylmyyden kanssa. Odotettavissa silmät muljauttavaa kauneutta. *Cheesez*.
Toivoen ymmartamykseen ja kannatukseen Teidan puolelta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti