Turisas - Rasputin

Eiliset Iltasanomien ulkomaanuutiset alkoivat aamuyön tunteina tuntua hieman omituisilta...
- Avaruusaseman astronautin äiti kuoli junaturmassa (20.12. 20:22)
- 2,5 miljoonaa kivitti saatanaa - myös presidentti mukana (20.12. 20:14)
- Poliisi tarjoili pidätetylle huumekakkua (20.12. 18:45)
- Tanskan poliisi tutkii joulukuusikartellia (20.12. 18:12)
- Italia varoittaa: Ruotsalaisissa piparkakuissa myrkkyä (20.12. 16:19)
- Kielisuudelmat halutaan kieltää norjalaiskoulussa (20.12. 16:07)
- Japanin puolustusministeri sanoo varautuvansa ufoihin (20.12. 14:14)
- Tiikerit raatelivat kahden lapsen isän hengiltä eläintarhassa (20.12. 13:50)
- Keksikö ryöstäjä haihyökkäyksen? (20.12. 12:28)

White Stripes - Conquest

Cirque de Nuit - Hannibal. Pigmenttimustetuloste, 33x48cm, 2007.
Läpimurto uskottavuudessa! Coloria on päässyt Iltalehden lähteeksi lehden syväluotaavassa artikkelissa Turkoosikivi Tanjan suojana, jossa kerrotaan, että "Saarela asusti itsensä suojaavalla korulla." Jees. ¬_¬

---

Yritin uuden elämänfilosofiani myötä päästä nukkumaan ajoissa, mutta kyllähän se kello taas yli kahden on kilahtanut, ennenkuin voin edes ajatella nukkumaan menemistä. Ja paljon on pakko jättää hommaa tekemättä, mutta onneksi on uusi päivä edessä. Torstain ja perjantain välinen toivontai.

---

Ja tämä on kaikessa huiskeessa jäänyt mainostamatta: Väristyksiä on esillä Varkauden museossa 20.11.2007 – 13.1.2008, Lue tiedote

Gossip - Are You That Somebody

Minun oli tarkoitus päästä kuvaamaan tämä rääpäle hangella parvekkeelta käsin, mutta kun sitä lunta ei tule ja kaikki kyselevät alituiseen, mitä tälle ikuisuusprojektilleni kuuluu, päätin ottaa kameran kauniiseen käteen ja tasapainotella tuolien päällä jotenkuten. Kokoahan tuolle roikaleelle tuli muutama metri pituutta ja vähintään puolitoista leveyttä, joten kameran sihtaaminen tuolilla seisten, kädet mahdollisimman ylhäällä, jotta kaikki mahtuisi kuvaan, ei ollut helpoin urakka, mutta vinous ei varmaan mitään haittaa, kun koko peitto on muutenkin vähän vinkkara. Ainakin nuo näkyvät langat vielä aion päätellä, ainakin tuon mustan siimahännän, joka puun keskeltä kurkottaa.

Värivalintojen kanssa kävi vähän niin ja näin. Taustan oli tarkoitus olla hieman himmeämpi ja enemmän kontrastissa tuohon puuhun, mutta värjäillessä sitä ei ikinä ymmärrä, että niillä haaleillakin väreillä voisi olla käyttöä. En malttanut odottaa uusien lankojen tekemistä, joten vähän epäselväksi meni (ja aikapaljon poikkeaa luonnoksesta).

Mutta on tämä silti ihan järkyttävän hieno, vaikka itse sanonkin.

Wildhearts - Rooting For The Bad Guy

Cirque de Nuit - Alcides. Pigmenttimustetuloste, 33x48cm, 2007.

Vihdoinkin! Rauhoittukaa siellä Harmoniassa: en tuo pleikkaria paikalle - olen saanut vihdoinkin YHDEN TYÖN valmiiksi! (Eikä se ole ylläoleva, ylläolevaa ei tule Harmoniaan, mutta niitä saa mm. Beckerin kautta.) Viime viikolla suoritin pienenä teollisuustuotantolaitoksena ennätysmäärän puheluita ja sähköposteja ja tuntuu, että osa livahti aivokäytävän läpi vähän vaivihkaa. Nyt vasta lukaisin vähän suuremmalla keskittyneemmällä aivokapasiteetilla taidemuseon Silmänkääntäjään tuleva tekstin (joka on kyllä lyhennetty, mutta vain lievästi muokattu kirjoittamastani). Synkeyden ylitulva alkoi vallan naurattaa. Luvassa verta ja suolenpätkiä.

Aamupäivä oli Suurten Hankintojen aika. Kotiin saapui suuri määrä kallista paperia ja kalliimpaa paperia sekä varalle musteita. Läppäriin nelinkertaistettiin muisti ja nyt se on yhtä tehokas kuin tämä pöytämyllyni. Pistin tarjouspyynnöt Hanke X:stä kehystämöihin (ja tästä lisää, kun oikeasti uskon projektin todeksi). Soittelin verovirastoon, vakuutusyhtiöön, tilitoimistooni sekä Silakka-asioita (sekä Live Herring että Henkevä) ympäriinsä.

Ja jos nyt vaikka pääsisi aloittamaan työt, jotta pääsee jatkamaan jossain välissä artsuiluakin.

---

Pitäisi myydä majakkaseuran kalentereita Islanninmatkan katteeksi, á 15 euroa. Kiinnostuneet kontaktoikaa (ja jos haluatte tilata postitse, niin sitten yhteyttä Helsingin päähän). Kalenterit ovat oikeasti hienoja, kannen voi käydä tsekkaamassa Majakkaseuran sivuilla.

Sons and Daughters - Monster

Cirque de Nuit - Francisca. Pigmenttimustetuloste, 33x48cm, 2007.

Joskus on vain näitä päiviä, että kelluu sellaisessa limbotilassa ja tuijottelee maailmaa hämmentyneenä vähän kuin lasin takaa.

Tämä on ollut henkisesti raskaimpia syksyjä pitkään aikaan. Sikäli outoa, että käytännössä elämä on koostunut vain hyvistä uutisista, eikä mitään oikeasti pahaa ole tapahtunut. Mutta kaikenlaista pientä yllättävää - niin positiivisia kuin negatiivisia - johon ei ole osannut varautua. Ja ehkä olisi vihdoinkin aihetta hyväksyä, että ihminen tarvitsee yöunta ja vähintään yhden vapaapäivän viikossa. Näköjään jatkuva raatamisvalve alkaa vaikuttaa mielialaan.

Hälyttävää on, että tekisi mieli mennä verotoimistoon istumaan. Viime viikolla siellä oli niin mukava virkailija, että hyvä mieli jatkui vielä pitkään.

Tekaisin sentään viikonloppuna elämäni ensimmäisen flash-animaation - siis muutakin kuin abstraktihenkistä sattuman synnyttämää artsua. Saa nähdä, miten tilaaja sen vastaanottaa.

Porcupine Tree - Way Out Of Here

Kakkuongelmaan löytyi ratkaisu keskiviikkoaamuna, kun hoksasin, että taiteilijaseuralla on pikkujoulut illalla. Ylimääräiset kakut kassiin ja Beckerille. Itse vietin pikkujouluni toisaalla: perinteisen joulun henki Tiernapoikineen ja oikeasti notkuvine jouluruokapöytineen kristallien loisteessa nosti kässämuseon pisteet aika korkealle. Kaikesta järkyttävän hyvästä syömingistä huolimatta mukavinta oli tavata Tiina, jota en ollut nähnyt sitten viime kesän.

Tarkoitukseni oli vielä yöllä palattuani tehdä muutama pikkutyö, mutta niinpähän vain menin suoraan nukkumaan, ja nukuin koko seuraavan päivänkin huolimatta siitä, että olimme itsenäisyyspäivän vietossa kylässä. Vielä eilinenkin meni ihmeellisessä puolikoomassa, vaikka sentään sainkin osan odottavista työprojekteistani tehtyä.
Tänään kuitenkin päätin pitää totaalivapaapäivän. Hitaan ja rauhallisen aamukahvin jälkeen lähdimme kaupungille. Taidemuseon Basaarissa sekä kässämuseon Joulutorilla oli kummassakin tuttuja myymässä ja ehdimme rupatellakin vähän (ja kuinka ollakaan, joka vuosi jommassa kummassa tapahtumassa törmää Annaan). Mitään ei kuitenkaan ostoshaaviin tarttunut. Sen sijaan melkoinen löytö oli pelikaupasta löytynyt James Bond - Robocod pleikkari kakkoselle! Oooh, mikä nostalgian tulva.

---

Työprojektien paljous ja painostava kiire ovat nostaneet kummallisia ajatuksia päähäni: tänään teki hetken mieli siivota. Onneksi se meni ohi.

Panda Bear - Comfy In Nautica

Ajankäytön optimointia. Toisessa ojassa tarpomista.

Viikonloppuna päättyi koko syksyn kestänyt Taitosaari-hanke ja viikonloppuinen Viitasaarella/Saarijärvellä ramppaaminen. Ajatus kahdeksalta lähtevästä bussista lauantaiaamuna oli aika ajoin kohtuullisen kammottava ajatus, mutta loppujen lopuksi noista vierailupäivistä muodostuikin itselleni melkoinen henkinen varaventtiili: kokonainen päivä jollekin muulle. Ja se bussimatkojen kelluvainen hiljainen autuus... Kurssirupeaman päätteeksi opettaja sai omenan ja pääkalloessun (blogaamisessa on nyt jotain ongelmia, eivätkä kuvat tule esille; mutta päivitän myöhemmin niin tästä kuin seuraavasta) ja valtavan suuren hyvänolon tunteen.

Essulle löytyi käyttöä heti tänään, kun poikkeuksellisesti otin keittiön haltuuni ja tein kakun. Kakkubileet (jossa jokainen tuo yhden kakun ja sitten mässätään) tuntuivat hyvältä idealta vielä aamulla. Vieraiden lähdettyä kakkusavotta ei paljon naurattanut. Jotain lähti vieraiden mukana, mutta pitänee silti vielä keksiä joku luukku, johon tungen kilon pari kakkua talteen.

Ei se mitään, jos (puu)päähän sattuu, mutta jos mahaan sattuu,,, mutta ei sekään mitään, jos mahaan sattuu, jos on syönyt liikaa kakkua, mutta jos mahaan sattuu eikä ole syönyt liikaa kakkua, niin se on vakavaa.
- S. I. 3.12.2007 -

Grizzly Bear - He Hit Me

Torstainen Lepidophobia-esityksemme meni vallan mainiosti. Mitä nyt alussa ääninappi ei toiminut ja ääni vähän päsähti kuuluville myöhemmin (alkoi kyllä oikeassa kohtaa, ei vain kuulunut). Paremmin ei juuri olisi voinut mennä. Itseäni jäi lähinnä harmittamaan yltyvä päänsärky: aloin loppuillasta olla jo aika tuskainen, eikä vilkkuvan screenin tuijotus ainakaan helpottanut asiaa. Mutta muuten helpotti kyllä, kun päivä oli ohi. Yleisön edessä omista tekosistaan edesvastuuseen joutuminen ei ole varsinainen lempeä päiväuneni. Lohduttavaa oli, että kukaan ei purrut.

Perjantai-aamuna syöksähdin naapuriin Marikki Hakolan työpajaan. Olin sen verran tilt, etten oikein jaksanut osallistua tekemiseen, muttei minusta näköjään järjestäjäapuakaan paljon ollut (kaavailtuun elokuvarooliinikin sain seuraavana päivänä järjestettyä stuntin). Otin sentään muutamia valokuvia, jotka toivottavasti huomisen aikana saan kamerastani ulos. Ettei kunnia workshopista kosahda väärään osoitteeseen, mainittakoon tässä nyt vielä kerran, että vaikka työpajaa olikin järjestämässä Live Herring -työryhmä (Arktisen Upeetan ja Keski-Suomen elokuvakeskuksen kanssa), itselläni ei ollut juurikaan minkäänlaista osaa järjestelyissä ellei lukuun lasketa kaffeen ahnasta juontia parissa palaverissa. Kiitos ennenkaikkea Markukselle, Ilkalle, Soilelle ja Mikaelille!

Energiatasoni vajaavuudesta huolimatta Marikin kanssa jutteleminen oli äärimmäisen inspiroivaa. Myös osallistujat antoivat ymmärtää, että Live Herringille on tilausta niin luentojen, workshoppien kuin näyttelyidenkin muodossa. Eli jatkoa piisannee tulevaisuudessa.

---

Itselleni tämä viikonloppu oli jonkinlainen aikaraja nytin ja tulevan välillä. Islannin reissun jälkeen olen koko ajan edennyt tämä viikonloppu maalinani suunnitellen, että maalinauhan katkaistuani relaan ja pelaan koko viikon ennenkuin alan täyspäiväisesti työstää tammikuussa aukeavaa näyttelyä. Mutta olen jo viikkoja sitten oivaltanut, ettei nykyisissä projekteissa ehdi pitää mitään välipäiviä, saati sitten väliviikkoa. Ei tässä onneksi kumminkaan ojasta allikkoon olla menossa, lähinnä ojasta toiseen ojaan. Siirrän maaliviivani tuonne tammikuun yhdeksänteen, jospa sen jälkeen tilanne hieman rauhoittuisi.

Vähän alkaa kylläkin tuntua siitä, että kun en itse osaa lomaa ottaa, se minulle pakolla suodaan kuumeen ja flunssan keinoin. Echinaforce olkoon päädrinkkini niin kauan kuin tämä outo epäterveyden tunne jatkuu.

Black Ghosts - Some Way Through This

Verstas V
15.-17.11.2007 Jyväskylässä
kuvataide ja tanssi

Lepidophobia
18.00-19.30 Huoneteatteri
Osoite Sammonkatu 4
Liput 3 €
- tanssitaiteilija Noora Nenonen (Jyväskylä)
- mediataiteilija Päivi Hintsanen (Jyväskylä)
- äänisuunnittelija Mikko Hietaharju (Jyväskylä)

Muu ohjelma luettavissa Verstaan sivuilta www.sisasuomentanssi.fi/ keski-suomi/ verstas





Samaan aikaan toisaalla:
Arktisen Upeeta on alkanut! Marikki Hakolan työpaja on täynnä, mutta tänään on luvassa Hakolan kaksi luentoa (jälkimmäinen tosin menee Verstas-esityksen kanssa päällekäin), tanskalais-ruotsalainen leffa "Häiden jälkeen" ja ensimmäinen kilpailuesitys. Tervemenoa myös sinne!

Emily Haines & Soft Skeleton - Doctor Blind

[En tiedä, oliko yhteyksissä vikaa vai onko koneeni alkanut luoda digitaidetta ihan omillaan, mutta tulipahan nähtyä uutisfilkka näin, hienona palikkaisena kokoelmana. Kuvassa tanssii Noora. Huvittavinta oli, että vaikka koko muu lähetys oli yhtä legoa, IP:n kasvot näkyivät aivan normaalina, paitsi värinä oli kaunis sininen. *Scary*]

Kuten edellisessä postauksessani aavistelin, pelitaukoa tuli, mutta maanantaina matkalla Palokkaan koulukeskuksen 30-vuosijuhlan näyttelyn avajaisiin Prismasta tarttui jonkinasteisena heräteostoksena mukaan pleikkari 3, joka takaa artsuprojektien puolihuoltoisuuden lähitulevaisuudessakin. Huolestuttavaa sikäli, että pitäisi varmaan alkaa tehdä sinne Harmonian tammikuiseen näyttelyynkin jotain - asiat on kyllä päässä miltei valmiina, muttei missään reaalimuodossa vielä. Tietenkin nyt olisi luonnollista tehdä koko näyttelyn kestävä installaatio, jossa istun muutoin tyhjän gallerian keskellä pelaamassa upouudella pleikkarillani uutta R&C Tools of Destructionia. Jo näen silmissäni, kuinka taidemuseo ostaa teoksen kokoelmiinsa ja sen jälkeen istun koko loppuikäni jossain varastossa pelaamassa pleikkaria, ja aika-ajoin varmaan esilläkin jossakin avarassa paikassa.

Näin ne asiat ratkeaa nopsasti.

Eilen illalla (uskoakseni) sain finaalimuotoon Lepidophobia-flashinkin. Eli merkit näyttävät jo melkein lupaavilta. Meillä on lainassa harjoittelua varten Timpan työhuone, jossa selät seinää vasten lattialla istuen ja hodareita syöden (kiitos, Ellinoora!) katsoimme eilen animaatioiseni Hietaharjun Mikon äänimaiseman kera (kiitos, Mikko!)

Nyt haukkaan leipää ja pallasta, pakkaan laukkuni ja syöksyn kaupan kautta lisäharjoituksiin. Huomenna sitten nähdään, onko harjoituksista ollut mitään hyötyä.

M. Ward - Let's Dance

Hektinen viikko Helsingissä takanapäin ja hektisempi alkamassa.


Lupasin mennä pystytysavuksi Timpan näyttelyyn (Galleria Dix 7-25.11.2007, Uudenmaankatu 19) viime maanantaina. En mahtunut taulujen kanssa, joten lähdin aamuseltaan junalla. Jossain Muuramen kohdalla poimimme kyytiin tuntia aiemmin lähteneen pendolinon matkustajat, jotka ryömivät junaan sepelisoramontusta raiteitten poikki. (Myöhemmin samana päivänä eräs näyttelyvieras joutui vaihtamaan toisesta pendolinosta toiseen junaan Tampereella, koska pendolinon ovet jäätyivät kiinni?! Tällä pakkasella?)


Näyttely nousi pystyyn melko näppärästi ja seuraavana päivänä avajaisissa oli suorastaan tungos! Ei ihan samanlaista väkihyökyä kuin Beckerin avajaisissa on ollut, mutta sen verran, että välillä oli lieviä mahtumisvaikeuksia. Seuraavana aamuna Hesarin kulttuurikalenterisivulla oli pieni kuvakin, joten toivotaan, että mahdollisimman monet löytävät tiensä näyttelyyn.


Vaikkakin tunnustettava on, että itselleni viikon kohokohta oli (New Model Armyn lauantaisesta Nosturikeikasta huolimattakin) R&C: Size Matters -pelin mätkiminen maanantai-illasta lauantaiaamuun. Lainasin PSP:n veljeltäni, joka oli myös käynyt ko. pelin minulle hankkimassa (kiitos, tämä saatetaan jopa muistaa!) Viiden päivän aikana peliä tuli mätkittyä noin 22 tuntia, mikä on suhteellisen hyvä saavutus, ottaen huomioon, että päiväsaika meni tehokkaasti turismissa.

Perjantaina tapasimme Luovan Foorumin retkueen Korjaamolla (jossa sitä ennen miulla oli jopa yksi työpalaveri) ja jatkoimme heidän kyytiläisinään WeeGeehen Dalin näyttelyä tsekkaamaan. Ei kyllä oikein irronnut. Jotenkin kaiken tehomainonnan perusteella olisi odottanut suurempaakin juttua. Paljon voimakkaampi kokemus oli Goyan näyttely Sinebrychoffilla (kirjoitinkohan edes lähelle oikein) ja yksittäisenä maalauksena Rembrandt nousee edelleen ykköseksi.

Eilen palattiin iltapäivällä ja eilisen vielä pidin pääosin lomana, vaikka huomasinkin sähköpostiini kertyneet ziljoona viestiä. Peliaddiktio heräsi siinä määrin, että yritin vähän mätkiä Kingdom Hearts II:n piraatteja (jumissa edelleen) ja aloitin uuden Slyn.

Mutta tällä viikolla on sitten pelitaukoa, kun ohjelmakanava on niin täyteen buukattu, että epäilyttää ehtiikö sitä hengittämäänkään ollenkaan. Tänään on luvassa illalla avajaiset Palokan koulukeskuksessa, jonne lupasin muutaman työni koulun 30v -juhlanäyttelyyn ja torstaina on Nooran ja minun Lepidophobia-ensi-ilta, johon flashia pitää vielä hioa vaikka kuinka.

Nyt menee kone kiinni: videotykkien ja läppäreiden roudaus alkaa ja pieni hengitystauko ennen avajaisia.

- ZZZZZZZZZZZzzzzz -

Lost Alone - Blood Is Sharp

Ihmettelin, kun blogiin ei ole tullut uutta tekstiä, vaikka olen viime päivät ahkerasti kirjoitellut. Ehdin jo suistua tekniikka vihaa minua -murehdinnan syövereihin, kun tajusinkin painaneeni vain save .nappia publish -nappulan sijaan. Voin vain kuvitella, millaisessa angstiahdistuksessa eräskin pilateslentäjä on odottanut julkista arvosteluaan.

Tänään työstän flashviimeistelyä hullunlailla. Noudamme Nooran kanssa videotykin lainaksi kahden maissa ja sen jälkeen pääsemme testaamaan. Ahdistaa vaan, kun tarkoitus olisi, että kaikki olisi ollut tässä vaiheessa omalta osaltani jo pidemmällä. Itsensä tuntee huippuidiootiksi, kun näinkään pitkällä kokemuksella ei osaa varautua siihen, että kone voi jumittaa ja kaikki voi kaatua.

---
Linkkivinkkinä käsityöroolimallini: www.quiltsryche.com

Procol Harum - Something Magic - Golders Green Hippodrome 1977 (Sight And Sound)

Kävi sama kuin viime vuonna joogan kanssa: aamuyöstä aloin miettiä, että mikähän umpisuoli vatsassa on puhjennut, kun on niin kummaa jomotusta paikoissa, jotka eivät normaalisti tunnu. Mutta nehän ovat tietenkin ne pilateksessa löytyneet ja harvemmin käyttämäni vatsalihakset!

Aamulla tein tehotempauksen: kirjoitin verovirastoon ohjaustietopyynnön, täytin apurahalomakkeet kahdelle projektille ja vastasin sähköpostitse haastatteluun.
Ohjaustietopyyntö koskee itseasiassa noita artsuvedoksiani: arvonlisäverolaissa mainitaan valokuvien kohdalla (joihin nämä digijuttuni varmaan on lähimmin rinnastettava, koska laki ei puhu tietokonejutuista millään tavalla ja käytännössä tulostusprosessihan on sama), että taidevalokuvien alv on 8%, mikäli vedosmäärä pysyy alle 30 ja jos ne ei ole mekaanisesti tai fotomekaanisesti tehty, jolloin alv on 22%. Jostakin kuulin, että tulostaminen on fotomekaaninen valmistuskeino. Soitin valtakunnalliseen arvonlisäveronumeroon, jossa ei ollut aavistustakaan, mistä on kyse. Myöskään Suomen taiteilijaseurassa ei osattu auttaa. Joten tässä odottelen nyt, mitä verovirasto vastaa.

Puolen päivän maissa hain vedokseni kehystämöstä ja roudasin ne Palokkaan. Palokan koulukeskus täyttää tänä vuonna 30 v. ja juhlan kunniaksi koulu järjestää (Jarmo Laaksosen organisoimana) taidenäyttelyn, johon on koottu koulussa olleiden ja ihmiskohtaloansa sittemmin taiteilijana elävien näyttely (11.-25.11.2007). Varsinainen ripustus olisi ollut vasta ensi viikolla, mutta sattumoisin Timpan näyttelyripustusapurius ja avajaishummuke osuvat samaan aikaan, joten tulen olemaan toisaalla. Jape lupasi naulata kuvat seinille puolestani ja paikkakin jo alustavasti katsottiin.

Oli kyllä outoa käydä laitoksessa, jonne ei ole astunut pikkuvarpaallaankaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Kuitenkin kummallisen vähän oli muuttunut. Käytävät näyttivät ihan yhtä pitkiltä kuin silloin joskus aiemminkin. Välituntien välisellä ajalla koulussa oli melkein pelottavan hiljaista. Kotimatka meni vanhaa koulureittiä, sateessa, tuulessa ja hiekkatielle syntyneessä mudassa ja epätoivoinen rämpiminen alkoi jo naurattaakin.

Sonic Syndicate - All About Us

Tyypillinen maanantai. Hortoilua.

Aamulla kävimme (Mikael+Soile+itse) Live Herringinä Viitaniemessä JAOlla herättelemässä opiskelijoita syksyiseen viikkoon. Semiaktiivista lurpahtelua. JAOn oppilaille on varattu paraatipaikkaa joulukuun näyttelyssä, joka on samalla gallerian 10v-juhlanäyttely. Galleria Henkevän Silakan on tarkoitus uudistua visuaalisesti vielä tämän vuoden puolelta ja uusia toimintoja lisäillään hiljalleen peliin ensi vuoden aikana. Aikataulu voi vähän venähtää, kun itselläni on pahasti artsudeadlineja ja graafikko-Mikael lähtee kisaamaan alansa maailmanparhaudesta Japaniin ensi viikolla, mutta yhtä kaikki, tulevaisuus näyttää aurinkoiselta.

Viitaniemestä siirryimme koko sakki keskustaan Arktisen Upeeta -palaveriin. Kaikki alkaa olla reilassa. Marikki Hakolan työpaja on täyttynyt yli äyräidensä. Kiinnostuneita oli paljon enemmän kuin mihin tarjonta tällä kertaa ylttää, mutta toivottavasti Live Herring kattaa loput tarpeesta vielä jossain välissä. Perjantainen taiteilijaseuran kokous jäi väliin, kun piti pitää pikainen apurahapalaveri LH-työryhmän kanssa. Into heräsi taas kovasti.

Palaverikahvilta lähdimme kahvilakahville (!) ja sieltä olin matkalla pankkiautomaatille, kun ajauduin pilatesohjaaja Raija P:n mukana Käsityön museolle maton päälle makaamaan ja nostamaan jalkoja kattoa kohti ja sormia varpaisiin. Oli varsin rentouttava tuokio, vaikkakin paljastin täydellisen koordinaatiokyvyn puutteeni eikä hengityskään oikein suju niinkuin pitäisi. Taisin tehdä kapinallismielisesti (mutta oikeasti ihan vahingossa) hengitykset aina väärään suuntaan. Lohdullista oli kumminkin, että sen selän tai kyljen alle jäävän raon ei tarvinnutkaan olla kuin mielikuvitusrako.

Täytyy sanoa, että vaikka ylirentouduinkin pilateksessa melkein uneen saakka, kotimatka oli kumman kevyt ja kotona työt sujui kuin tanssi vain. Paitsi tuo kirottu flash-projekti. (Grrr.)

Yeah Yeah Yeahs - Art Star

Aika menee ihmeen nopeasti töissä ja työn vieressä. Feissari on oikeasti melkoinen aikasyöppö, kun päivä pitää alkaa aina zombiesodalla ja poketuksella. Eikä tilannetta auta se, että Outi viskasi linkin Buffy-yhteisöön, jossa olen jumittunut triviaan. Tavoitteenani on saada Greater God -titteli, vähempään en tyydy (nyt olen joku Zealot). Enää siis n. 5000 kysymystä, joihin pitää vastata oikein.

Siinä ohessa: taidekoneeni on aloittanut tulostelun (Beckerillä on yksi vedos Cirque de Nuit -sarjaa, joka on lievästi kliseinen, mutta niiiiiiiiin hieno. Se on melkein taidetta, vaikka siinä ei olekaan pääkalloja eikä kimalletta). Lepidophobia-flash on jopa edistynyt. Ja artsuiluun liittyen: ensimmäinen tanssiapurahani on plakkarissa! Seuraavaksi aion yrittää apurahaa kirjallisuuden tai musiikin kentältä. Näyttämötaide voi olla vähän hankala, koska teatteriharrastuneisuuteni on lähes nolla (siellä ei ole tekstityksiä eikä voi pikakelata tai käydä jääkaapilla mainoskatkolla).

Peittoprojektikin alkaa olla kummallisen pitkällä. Kaikki palat ovat jo virkattu yhteen, mutta urheana aion kerrankin päätellä kaikki (no, ainakin suurimman osan) langoista. Osakuvan laitan varmaan jossakin välissä esille (kunhan kuntoutan kamerani), mutta koko uljaus paljastetaan vielä ennen joulua peiton avajaisissa - alkakaa valmistua. Kutsu on jo valmisteilla, mutta ainakin marraskuun puoleen väliin saakka saa valtakunta elää peitoltani rauhassa.

Lepidophobia-tanssiteoksen ensi-ilta on 15.11. Huoneteatterilla. Lisätietoa pukkaa jossain vaiheessa piakkoin.

Kyllä vanhoja tekstejä lukemalla viisastuu: Elektriciteetti on eterin longitudinalista laine-liikuntoa. Tästä pitää painaa t-paita!

Blonde Redhead - 23

Viikonloppuna olin luennoimassa Viitasaarella ja yövyin Miekkaniemen legendaarisessa majapaikassa! Uskomattoman hieno paikka! Paitsi huone (kaksi huonetta) oli niin suuri, että piti sulkea väliovi, ettei hävinnyt pienuuteensa. Ilta huoneessa ilman mitään ylimääräisiä virikkeitä oli varsin rentouttava. Ilman nettiä läppärikin toimi lähinnä kirjoituskoneena ja sain melkein rästikirjoitushommat tehtyä. Mutta vain melkein: Live Herring'08 kutsun luonnos valmistui vasta alkuviikosta ja julksitetaan tämän kuun aikana. Projekti on tarkoitus julkaista vielä tässä kuussa, joten laakereilla ei levätä, eikä muuallakaan paljon.

Taidekone ei ole sylkenyt ulos ainuttakaan paperia vielä sen ihka ensimmäisen koevedoksen jälkeen. Tarkoitus on ollut jo jonkin aikaa jossain välissä noutaa loput tulostuspaperit kaupasta (sain jo viime viikolla ilmoituksen, että ovat tulleet) ja heittää baskeri päähän ainakin pariksi päiväksi. Työrintaman piti syksyllä rauhoittua omia projektejani varten, mutta kaikkea muuta, hyvä kun hengittämään ehtii. Mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, koska työstä maksetaan: tällä meiningillä saan pian PS3:n ja uuden Ratchet&Clank ostettua itse ansaitsemillani rahoilla, eikä tarvitse sen suhteen kajota apurahoihin. Oooh, tuskin maltan odottaa sitä autuutta, kun jossain välissä marraskuuta kaikkien megahappeningien jälkeen pääsee sulkeutumaan pimeään huoneeseen peliohjain kädessään!

-----

Ai joo! Vielä viskattiin hienolla linkkivinkillä: Kallo päivässä!

Scissor Sisters - I Don't Feel Like Dancin

Onko elämä ihmisten tamagotchi vai päinvastoin? kysyi Timppa Facebookin edessä äsken.
---
Parempi kai käydä hetkeksi nukkumaan.

Belinda Carlisle - Avec

Toissapäivänä pitkään odotettu Taidekone tuli kotiin! Se olikin paljon suurempi kuin mitä olin odottanut, mikä aiheutti suunnattomia uudelleenjärjestelyitä huoneessani (jonne en enää mahdu sekaan.) Mutta suurella koneella tehdään Suurta Taidetta!

Etukäteen jännitin koneen (HP Photosmart Pro B9180) asentamista niin, että syke oli varmaan kuin Cooperin testin jäljiltä, kun aloin konetta asentaa. Mutta ikinä en ole noin selkeisiin asennusohjeisiin törmännyt, kuin mitä tässä mukana tuli. Pulssikin tasoittui jo ekan kymmenen minuutin sisällä. Itsessään asennus ei vienyt järkyttävästi aikaa, kun lähinnä se itsekseen sääti itseään.

Eilen tuli ajatustauolla melkein vahingossa aloitettua verkottuminen: listauduin jo pitkän aikaa harkitsemaani LinkedIn ja jonkin aikaa vastustamaani Facebookiin. Kyllä se näyttää ajan imaisevan, ihan niinkuin kaikki ovat varoitelleet. Mutta jotenkin on ollut hienoa kuulla kaikista tutuista, joista ei ole vähään aikaan kuulunut mitään.

Työkiireiden suma on käynyt välillä miltei ylivoimaiseksi, joten on ihan pakko rauhoittua nyt noiden naamakirjojen suhteen ja keskittyä hetkeksi siihen olennaiseen: nenän niistoon, töiden loppuun saattamiseen ja kuvien tekemiseen. Olisi kohta taas sen paniikkinappulan paikka...

Sixx AM - Life Is Beautiful

Johan on viikko kulunut kultturellisti.

Maanantai alkoi Lepidophobia-palaverilla Nooran (tanssi) ja Mikon (äänet) kanssa ja projekti alkoi hahmottua.

Eilen kävin Tourulassa pitämässä Timpan työhuoneen ovea auki avointen ovien päivänä (taiteilija itse junaili itsensä eilen Tveriin). Kävijöitä oli melko paljon, joskin iltaa kohden hiljeni merkittävästi. Eräs nainen tiedusteli minulta, mistä maasta lienen kotoisin, kun Timo on Suomessa miehen nimi. Harmittaa, kun en vastannut Tiuhti&Viuhti-kielellä.

Tänään kävin ruokkimassani itseni näyttäytymässä vuoden seurapiiritapahtumassa, Tanssin aika -festarien avajaisissa. Loistoruokaa tarjolla ja elegantti tarjoilukin!

Kotona odotti kaikkien työrupeamien äiti. Lokakuun alkuun mennessä pitäisi saada aikaiseksi tilastollisesti mahdoton määrä työtä, eikä tilannetta helpota paljon se, että olo on hieman kuumeisehtava. Uh, nukku tekisi niin hyvää.

Ministry - Lies Lies Lies

Tapettimallia pukkaa.

Ajan hallinta on reissailun jälkeen osoittautunut ongelmalliseksi. Jotenkin ajattelin, että olisin Islannin reissun jälkeen alkanut tehdä omia projektejani, mutta sen sijaan olenkin semihallitsemattomassa työkaaoksessa. Jotakin roikkoja olen sentään saanut jo hoidettua alta pois ja tulevienkin kanssa olen vielä sellaisessa NormaaliAhistuksessa, ettei tässä mitään hätää ole. Kunhan vaan olisi se toivontai, että ehtisi hengittääkin välillä.

Ennakkoon ajattelin stressaavani / väsyväni eniten viikonloppuluennoimisesta Viitasaarella ja Saarijärvellä, mutta olenkin kokenut reissut suorastaan rentouttavina. Aihepiiri on niin tuttua, ettei valmisteluun mene puolta vuotta ja bussimatkustelu on ollut puolitranssista nautintoa (paitsi Saarijärveltä paluu oli melkoista hökkyytystä). Porukkakin on mukavaa, eikä kukaan ainakaan vielä ole poistunut ilkeyteni vuoksi itkien takavasemmalle, joten tässähän on toivoa...

Parissa kuvitusprojektissa en ole oikein vielä niskan päällä. Toinen on (tai toivottavasti menivät läpi - eli "oli") sellainen, johon alunperin suunnittelin piirtäväni ja kun viime viikolla onnistuin kipeyttämään käteni niin, ettei kynä meinannut pysyä handussa, meinasi jo Kriisi iskeä. Käsi parani, mutta silti kuvien laadun suhteen on vielä sellainen henkisesti hutera olo. Melkein jännittää.

Toinen Suuri Jännityksen kohde ovat omat projektini: taas olen jotenkin onnistunut sotkeutumaan useampaan projektiin kuin ehkä olisi aiheellista. Pitäisi tuottaa kuvamateriaalia ja leikkiä jälleen myös flashin kanssa. Toisaalta projektit ruokkivat itse itseään, niistä melkein tulee energiaa saman verran kuin vievät.

Kaikkein Suurin Jännitysnäytelmä alkoi eilen, kun kävimme varaamassa lentoliput Firenzeen toukokuuksi. Ullakkoasunto on vuokrattu Firenzen keskustasta muutamaksi viikoksi ja matkat on jo maksettu ja liput tulostettu. Talven aikana ehtii tienata vielä matkarahatkin. Eilinen ilta meni matkaoppaita lueskellessa. Bongasin jo verkosta kuuluisimmat jäätelöbaarit. Viime yönä ehdin jo nähdä painajaistakin: siinä olen suurinpiirtein ainoa ihminen maailmassa, joka ei pidä Firenzen maailman parhaaksi tittelöidystä jäätelöstä. Stendahl-jäätelösyndrooma edessä.


----------------

Keskustelu eräänä päivänä klo 13:10:
Mikko: Sun leija on sitten hyvässä tallessa.
Minä: Ai, onko se vielä siellä männyssä?
Mikko: No, oikeastaan ei. Se on puoliksi männyssä, puoliksi koivussa.

Islantia

Matkakertomustamme kuvineen voi käydä lukemassa www.coloriasto.net/kuvat/07islanti/

Autokat - Innocence

Palasimme perjantaina Suomeen ja eilen kotiin. Yksi kuva esimakuna Islannista, mutta lisää kuvia ja matkakertomusta on tulossa, kunhan ensin ehdin asettua ja selata läpi kaikki noin viisisataa meiliä, jotka odottavat lukemistaan + hoidan alta pari kiireisintä työjuttua. Reissu oli 4h-luokkaa (hurmaava, hilpeä, hektinen, hieno), mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu siltä kuin olisi ollut unta vain. Jossain välissä varmaan taas muistaa päivien oikean järjestyksenkin. Ja ylipäätään, että mitä on tullut tehtyä. Tällä hetkellä ei päästä tyhjenny mitään järjellisessä formaatissa, eikä verbaliikka riitä asialliseen kuvailuun.

Lähimuistissa on tällä hetkellä lähinnä paluupäivä ja eilinen. Aamuherätys perjantaina oli klo 4, jotta ehdimme yöpymispaikka Grottasta pois ennen vuoroveden nousua (jolloin paikka muuttuu saareksi). Keflavikin lentokentällä ehti syömään pienen aamupalan ja sitten jo pääsikin koneeseen (tällä kertaa Timppa ei maihareineen yllättävästi piipannutkaan turvatarkastuksena, mutta joutui luopumaan laukkuun unohtuneesta terrorismin mahdollistavasta nestemäisestä saippuastaan. Turvatarkastusvirkailijamies oli hirmuisen osaaottavan näköinen). Lentokoneessa oli myös Nightwish ja eräinenkin fani jo järkyttyi, kun en ollut pyytänyt nimmareita lahjaksi - ei nyt käynyt ensimmäisenä mielessä. Olisihan se ollut kiva lisä vaikka johonkin tuliaisiksi poimimaani laavakiveen tai simpukankuoreen.



Perjantaina ennen ilotulitusspektaakkelia testasimme englantilaisen kaapissa muutamia kuukausia uskallusta odottaneen spotted dick -säilykepurkkijälkkäriherkun valmistamista. Yllärihyvää! Eilen Timpan synttäreitä juhlittiin syömällä kunnolla alkupaloineen pääruokineen kaikkineen Kynsilaukassa. Varmasti junan kanssamatkustajat olivat ilahtuneita siitä miellyttävästä tuoksahduksesta, joka seurasi pilvenä ympärillämme.


---

Islannissa olisi pitänyt olla mukana jonkinlainen äänten tallennusvälineistö, koska kaiken muun lisäksi myös äänimaailma oli outo ja kiehtova. Vaan kyllä rokkikin kuulostaa hienolta taas.

Bat For Lashes - Priscilla

Vähän harvemmaksi on jäänyt blogaaminen, kun kesää ja elämistä on tunkenut sisään joka rööristä. Ja lisää yhä vaan. Vaan tänään ei enää kaupasta saanut mansikoita, toria ei kokeiltu.

Laukut on puoliksi pakattu, jännitysnappula väännetty täydelle teholle, matkavahdit asettuneet jo taloksi huusholliimme.

Huomenna Helsinkiin ja perjantaina Islantiin. Pitkä ja monimuotoinen kuvakertomus tullee myöhemmin.

The Go Team - Doing It Right

Voi pienistä asioista tulla niin suuri ilo. Sain ensimmäisen "woolware"-pakettini jonkin aikaa sitten :D Tänään jäätelöä ja palaveria IPn ja Nooran kanssa. Perhosjutut piirtyvät mielessä. Peittoprojekti on kohta tavoittanut kolmanneksen päämäärästään.

---

Viimeisen parin viikon kulusta en jaksa kertoa pidempää, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Tässä tiivistettynä, miten viimeiset kaksi viikkoa ovat hurahtaneet:

Cinerama - Get Up And Go

Elokuu alkoi paniikilla. Yöllä olin siirtämässä Colorian uusia nettisivuja verkkoon, kun nettiyhteys katkesi. Aamulla verkossa oli vain Colorian riekale. Mutta alkuhysterian jälkeen kaikki alkaa nyt näyttää hyvältä, vaikka korjattavaa riittää vielä varmaan moneksi kuukaudeksi. Tarkoituksena on muutenkin kohentaa ulkoasua, kuvilla ja kaikella vinkeällä.

Uusittu Coloria löytyy samasta osoitteesta kuin ennenkin: coloria.net. Sinne.

---

Muutenkin tänään on ollut hieno päivä. Monen päivän hyperaktiivisuuden aika alkaa hieman tasoittaa, kun keho alkaa vinkua unen perään. Olin jo kohtuullisen liikuttuneessa tilassa, kun eräs Minulle Hyvin Tärkeä Ihminen kehui töitäni juuri oikealla hetkellä. Taloudellinenkaan tilanne ei näytä enää *niin* synkältä - voi olla, että Islannissa saatamme joku päivä jopa syödä. :D

Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu tällä hetkellä melkoisen nautittavalta. Ainoa pelottava puoli on se, että olen katsonut filippiiniläisvankien thrillerin jo ainakin kymmenen kertaa. Rentouttavaa.

Michael Jackson - Thriller

Ei voi päivä alkaa oudommin.

Aamupalaksi jäätelöä ja mansikoita ja silmille ihmeteltävää:
Vankilarangaistus filippiiniläiseen tapaan

*REPS*

Arcade Fire - No Cars Go

Töitä ja Coloriaa. Vihdoinkin aloitin suururakan Colorian uudistamiseksi ja tunnen lievää pahoinvointia luomani suuruuden edessä. Nettisivun laajuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa, kun alkaa muutosprosessin. Kuuden vuoden sillisalaatti ei mene automaattisesti fiksaamalla, vaan kaikki tuhannet sivut pitäisi käydä läpi. Siinäpä se: saanen kesän aikana varmaankin perussivut kuntoon, mutta virheilmoituksia ja outoja juttuja satelee varmaan vielä useita kuukausia. Toivoakseni tulevaisuudessa fiksailu on helpompaa, nyt kun yhdenmukaistan sivujen koodin.

Boostaus näiden pitkään jahkailtujen suurprojektien aloittamiseen tulee ajoittain kummista paikoista. Nyt virolaisesta keskustelupalstalta. Joskus vain repeää...

Re: värvid ja nende tähendused?
kes soome keelt oskab, siis on üks väga huvitav ja põhjalik sait värvidest ja nende omadustest, eri värvuste tähendustest eri kultuurides, värvidega seotud legendidest jne... http://www.coloria.net/

(Onkohan suomenkieli yhtä pimeän oloista meren tuollapuolisten mielestä?)

---

Coloria tuottaa muutenkin kummia yhteyksiä. Eilen sain jonkun espanjalaisen huuhaafirman valmiiksi täytetyn katalogisivun "European City Guide" cd- ja nettijulkaisua varten - tietojen täyttäminen maksaisi vain 987€ per painos ja lomakkeen täyttämällä sitoutuisi mainintaan kahdessa painoksessa. Siinä on nätisti mainittu Coloria, ktiosoitteeni ja "Your Current Trade Data" -kohdalla "Muuttokuljetuksia". Pienen hetken kuluttua tajusin, että ehkä virhe onkin tahallinen. Monelle firmalle tulee varmaan kiusaus korjata tieto ja jos korjauskenttään onnistuu ujuttamaan oikean tiedon ja pistää vahingossa vielä nimmarin alle, voilá, laatikkoon tippuu jonkin ajan kuluttua 1974€ lasku (ja voi vitsi olen ylpeä, jos tuo meni oikein, laskin nimittäin päässäni!) Itse päädyin repimään paperin ja viskaamaan sen roskiin: tavoitteenani ei ole kerätä eurooppalaisia turisteja oveni taakse.

---

Eilinen oli varsin vinkeä päivä tässä muuten kiireisellä viikolla. Jonkin aikaa sitten Anne K. otti yhteyttä (meillä on yhteisiä ystäviä ja ttvo:ssakin kävimme samaan aikaan, vaikka silloin emme juurikaan kontaktissa olleet) ja istuimme muutaman tunnin kahvilla. Kummasti virkisti; uusia ideoita ja ajatuksia alkoi lappaa päähän ja kummasti alkoi kirjoitussormea nykiä... Waynesilta matkasin Beckerille auttamaan Judithin ja Timpan näyttelyn purkamisessa (lue: nauttimaan Nooran lähtökaffet mustikkapiirakan kera). Hurjan nopeasti taas kierähti kolme viikkoa. Yllättävän paljon kävijöitäkin (jotain 650+), kun ottaa huomioon, että on kesäaika ja suuri osa tutuista ja kavereistakin jo ilmoitti, ettei valitettavasti pääse kokemaan tuota englantilaissuomalaista spektaakkelia.

(Olen yrittänyt säästellä Potteria ja lukea vain luvun päivässä, mutta vaikea pidätellä. Ei ole kuin muutama luku jäljellä, joten entistä vaikeampi pitää itsensä ruodussa. Jos nyt antaisin itselleni luvan lukea siihen saakka, kun Virpi tulee...)

Reuben – Suffocation Of The Soul

Pitkä viikonloppu Iitissä takanapäin. Hienoja uusia tuttavuuksia ja rempseää ajanviettoa (ja lisätilitystä väriblogissani). Maaseudun hiljaisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan. Ajattelin mahtipontisesti vetäistä Riemuliiterin(!?) karaoksessa "I who have nothing" -biisin, mutta mahtipontinen esitys sai pienen mahalaskun, kun huomasin, ettei minulla ole hajuakaan, miten väliosa menee. Robbie Williamsin "Angels" sen sijaan meni kohtuuprameasti. Ja nyt pelkään Youtubea.

Paluumatka sujui Ullan kanssa leppoisasti. Kausalan asemalla ei ollut aavistustakaan, mihin päin ollaan menossa, mutta eka juna ratkaisi: Kouvolaan. Sieltä kyyti vei Pieksämäen kautta Jyväskylään, eikä aikaa koko reissuun kulunut loppujen lopuksi kuin reilu neljä tuntia. Ja junassa myytiin mansikoita! Suhteellisen kevyt nääntymys: kotona jaksoi vielä avata Kirjan ja lukea pari sataa sivua. (Junassa ainakin kolme ihmistä luki Harry Potteria ja oli aika tuskaisaa katsoa paljastavia ilmeitä.)

Sitä paitsi: onneksi olin varannut kirjani aikuisten kannella, joka on *niin paljon* tyylikkäämpi kuin tuo normiversio.

PS. Täytyy kyllä sanoa, että ei siellä Iitissä kaikki silkkaa autuutta ollut. Iittiläiset itikat ovat äärimmäisen ärhäköitä. Aamuyöstä, kun heräsin, säikähdin hetkeksi, että olen saanut jonkun massiivisen murharokon reissulla, mutta jäseniä peittävät punaiset patit lienevät vain itikan puremia. Eniten ärsyttää, kun ei ole käsiä tarpeeksi raapimaan kaikkialta.

Yeah Yeah Yeahs - Down Boy

Uudesta kuvallisesta visasta ei ole välttämättä pelkkää iloa. Sitä on niin kiva näytellä kassoilla, että tulee ostettua heräteostoksia triplasti enemmän kuin aiemmin. Mikä on hirvittävää, sillä Islannin matka häämöttää kuukauden päässä ja realiteetit alkavat koputella olkapäähän: näyttää siltä, että meillä on viikon reissu tiukalla nälkäkuurilla, kun hintataso on kohtuullisen korkea. Ja puolen vuoden elämä tiukalla nälkäkuurilla samaten. Onneksi mystinen kaukosäätimen vika korjaantui, kun kotoa löytynyt kaukokorjaaja kävi siihen käsiksi.


Ja onneksi on kesä. Ei niin paljon ahista.

Art Brut - Sound of Summer

Viime viikolla oli tarkoitukseni useampaankin otteeseen kirjoitella Outi Kotalan vetämästä ja Live Herring -porukkamme organisoimasta mediataide-workshopista, mutta Turhuuksien tori -turinat jäivät kirjoittamatta. Kolmen päivän tiivis sessio veti mehut itse kultakin, mutta palaute oli loistavaa ja osallistujia muutama sata, joten tavoitteet tulivat täyttyneeksi moneen otteeseen. Jälkitunnelmissa kävimme syömässä ja kippistelemässä ja Jazzbarissa kokemassa ...jazz-kokemuksen.

Outin työhön ja Turhuuksien torin esineistöön pääsee tutustumaan osoitteessa www.liveherring.org/ projects/ turhuuksien_tori tai helpommin muistettavammin www.liveherring.org -nettisivun kautta!

---

Hädin tuskin ehti toipumaan Live Herringistä, kun jo piti lähteä puolimatkan juhliin Beckerille juhlistamaan Judith Cluten ja Timpan näyttelyä. Luulin olevani ajoissa, kun saavuin hyvissä ajoin ennen kuutta, mutta paikka olikin jo aivan täynnä porukkaa. Ihmisiä niin, että päässä alkoi surista. Onnistuin tekemään tyylikkään käännösvirheen englantia puhuessani ja siitä riittikin itselle hupia koko loppuillaksi. Loppuiltaa vietimme Sohwilla musiikki/taidehörinöiden seurassa ja kun Sohwi meni kiinni, pakko oli raahautua vielä Infernoon. Ja normaalitapaan, grillin kautta kotiin.

Tänä aamuna Tänään vaivoin raahauduin ylös yhden jälkeen ja henkinen raatous vallitsee. Vieressä, parin sadan metrin päässä olisi Finncon (ja kuudelta FinnBuffy kirjailijatalolla, myöskin parin sadan metrin päässä), mutta tämä päivä on pakko jättää väliin.

Vanhuus on tullut.

The Gossip - Jealous Girls

Sneak peak... Joka haluaa nähdä lähempää, menköön Beckerille.

Normaali epämääräinen elämänrytmi on löytänyt takaisin. Aamulla nukuin pitkään ja sittenkin väsytti, työnteko sujui suhteellisen selkärangattomassa mielentilassa. Uloskaan ei huvittanut mennä, kun maailma on niin synkkä ja sateinen (ja vaatteet pesukoneessa), mutta auringon piilottelu antaa aina hyvän tekosyyn pelaamiselle.
Iltapäivällä mätkin muutaman tunnin Kingdom Hearts II:sta, kunnes päädyin toistamaan neljä kertaa samaa tappelua luurankomerirosvojen kanssa, enkä näköjään pääse siitä eteenpäin.

Peittoprojektinikin on taas hieman edistynyt; kuvioneulonta ei ole vahvimpia osa-alueitani ja niskoissa alkaa tuntua. Lisää kuvadokumentointia tulossa piakkoin.

Joan As Police Woman - Real Life

Ihmeen hektiseksi käynyt taas elämä.

Eilen vietin useita tunteja kässämuseon kirjastossa. Loppuillan nörttäsin kotona, kunnes puoli yhdeltätoista lähdimme pariksi tunniksi Beckeriin: menin auttamaan Timppaa Englannista tulleiden pakettien kanssa.

Kohta suuntaan paikalle takaisin assaritoimintaa harjoittamaan. Judith Cluten ja Timpan näyttely aukeaa lauantaina, mutta puolimatkan juhlat on sopivasti perjantaina 13. päivä. (Potter-leffan ensi-ilta samana päivänä - hmmmm....)

Lisää tietoa näyttelystä Beckerin sivuilta.

------

Samaan aikaan toisaalla:

Live Herring -porukka järkkää innolla ja odottaen kesäistä workshoppia. Paikalle on kutsuttu mediataiteilija Outi Kotala, jonka Turhuuksien tori, yhteisöllinen taideinstallaatio on/tapahtuu 10.-12.7.2007 Jyväskylän taidemuseon Holvissa.

Osallistukaa! Näin:
Taidemuseossa on kolmen päivän ajan kirpputoripöytä, joka toimii vaihtoperiaatteella.
- Tuo oma, ehjä, käyttökelpoinen tavara
- siihen liittyvä muisto tai tarina kirjoitetaan ylös ja esine kuvataan
- valitse toripöydältä itsellesi uusi tavara

Kuvat ja tarinat liitetään verkkosivulle, jossa pikkuhiljaa muodostuu vaihtopolku tavarasta toiseen.
Lisää tietoa tapahtumasta Jyväskylän taidemuseon sivuilta ja piakkoin tarkempaa ohjeistusta saatavissa myös www.liveherring.org

Tapahtumaa saa vapaasti mainostaa ja kaverit saa ottaa mukaan!

Polyphonic Spree - Soldier Girl

Rymättylän värjäripäivät menivät sutjakasti. Ensimmäisen kerran joulun jälkeen tunsin olevani oikeasti Lomalla. Sängyssä lojuen ikkunasta näkyi hevosia ja paikalla oli myös vuohia, possuja ja kissa. Merivedessä tuli uitettua lähinnä käsiä, mutta ensimmäisen kylmän päivän jälkeen sää kuitenkin suosi meitä: ei jouduttu värjäämään sateella. (Tuloksista voi lukea/katsoa Coloria-blogistani).

Eniten odotin lauantaista kääpäkurssia, joka kuitenkin jäi vähän vaillinaiseksi, kun ilkeä ampiainen hyökkäsi sormeni kimppuun. Ehdin puristaa suurimmat myrkyt samantien ulos ja antihistamiini auttoi pahimmat oireet pois. Mutta niinhän siinä kävi, että antihistis vetäisi veteläksi ja värjäilypaikalla seisoskelu ei kertakaikkiaan onnistunut. Ajattelin, että voisin sen sijaan istuskella sohvalla kuunteluoppilaana väriaineiden kiteytyskurssilla (ei huvittanut mennä yksin vuoteeseen lojumaan, kun pelkäsin lievää tukehtumisreaktiota); tietenkin onnistuin nukahtamaan - ei kovin kohteliasta kurssin opettajille ¬_¬. Olimme jo aiemmin miettineet, että lähdemme käymään Turussa keskiaikamarkkinoilla. Olin kahden vaiheilla lähteäkö mukaan vai ei, mutta päätin sitten kumminkin raahautua. Nukuin koko matkan Turkuun ja vielä paikan päälläkin oli vaikea pysytellä pystyssä, mutta hiljalleen alkoi olo palautua siedettäväksi. Kaalinlehteen kääritty mausteinen makkara teki tehtävänsä ja jämäköitti vähän selkärankaa.




Kumihimon kimpussa.

Tosin vasta tänään on järjetön väsymyksen tunne väistynyt kokonaisuudessaan ja olo alkaa tuntua normaalilta. Osasyynsä lienee ukkosilmassakin, joka vaanii ikkunan takana.

Iloinen ylläri odotti kotona! Huolimatta siitä, että Nordea ensin lausui näin: Lähettämäsi kuva-aineisto on hylkääntynyt, koska se loukkaa tekijänoikeuksia/yksinoikeutta/henkilön oikeutta omaan nimeen ja kuvaan tai henkilön yksityisyyttä., oli reissuni aikana kolahtanut luukusta Nordean kuvallinen kortti! Käytin sitä jo Siwassa, jossa se heti herätti ihastusta.

----

Ähinää ja puhinaa. Vielä tuosta ed. entryssä mainitusta ekasta KIPpauksestani. Aloitin helpolla neulomalla pari kuviotonta ruutua, mutta sitten rohkaistuin ja kokeilin, onnistuuko tuo kuvioiden tekeminen. Vähän tuo vielä harjoittelua vaatii, mutta kyllä se siitä... Liljakuvioiden taustaväri on värjätty hibiskuksella, kuvion punapuulla (kirkkaampi valkoiselle langalle ja tummempi harmaalle). Ristikuvan kuvio on punapuuta ja tausta laimeaa kokenillia.

Silversun Pickups - Well Thought Out Twinkles

Peitto valmistuu. Hitaasti mutta melkein varmasti.

---

Huomenna nousen aamujunaan kohti Turkua ja sieltä Rymättylään, jossa on Värjäyspäivät. Huominen luentoni kyllä menee niin paljon aiheen vierestä, etten varmaan ole koskaan niin paljon harhaillut ympäriinsä. Melkein jännittää. Ei luento varsinaisesti, vaan tekniikan kanssa pelaaminen, se on ryttyillyt niin kovasti viime aikoina. Yritän visuaalisella pommituksella hämätä asian vierestä puhumisen.
Suunnittelin, että kerrankin olisi ollut sellainen lähtö, ettei olisi tarvinnut istua viimeiseen saakka koneen äärellä, mutta jo on melkein kaikki työt tehty. Pari juttua jäi vielä tekemättä, mutta odottakoot maanantaihin.

Nyt pitäisi sähköjenkin kestää. Sulakkeita ronkittiin ja johtoja vedeltiin, ettei tietokone enää pimene, jos mikroaaltouunin hurauttaa päälle (kuinka hienosti väistinkään kiusallisen helpon "mikro sammuttaa mikron"-älähdyksen!)

---

(Ja mitä kattilaan kerätylle lupiinille tapahtui - se selviää Coloria-blogistani)

Bat For Lashes - What's A Girl To Do?

Nordea Consumer Card Services 12.06.2007 10:25: Lähettämäsi kuva-aineisto on hylkääntynyt, koska se sisältää sellaista sopimatonta tai hyvän maun vastaista kuvamateriaalia, joka sääntöjen mukaan estää kortin valmistuksen. Sain tarkempaakin tietoa: kaikenlainen alastomuus (!) on korteissa kiellettyä. Kokeilen sitten rajata alastomuuden pois (kasvoja ei varmaan tarvitse peittää?)

---

Kielletyn artsun tekemisen lisäksi päädyin tänään jälleen kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Siitähän on näköjään tullut kantapaikkani. (Viime viikolla kävin lounastamassa IP:n kanssa ja ajauduin yhä syvemmälle tanssin pyörteisiin. Outo tilanne kerrassaan, mutta näyttää siltä, että olen Nooran kanssa yhdessä tekemässä tilausteosta (tanssi!). Eh.) Sarin ja Seijan kanssa jutut liikkuivat aivan toisaalla, mutta yhtälailla pyörryksissä olin, kun syömästä tulin. Sanakirjan lukeminen taidetoimikunnassa palautti rutiiniin (kirjain Q on nyt taltutettu). Tavoitteenani oli poimia lupiineja kattilaan paluumatkalla, mutta alkoi sataa, joten syöksyin kotiin vastaanottamaan arvovieraat.

---

Kiitos onnitteluista! Lauantaina tarkkailin sähköpostiani tippa linssissä, kun ei tullut yhtään onnittelupostia. Mutta osa olikin jumissa jossain bittiavaruudessa ja eilen oli hieno pläjäys odottamassa. Itse synttärit meni suurempia juhlimatta kirpparikierroksella ja loppuilta pelatessa lahjaksi saamaani Kingdom Hearts II:ta. Uuuh, se on hieno. Yritän vain hillitä itseäni vähän, ettei päivät mene bittiseikkailuun ja peli lopu heti.

---

On se hyvä, että meillä on Iltis, jonka arkistoon osuin googlella: KANADASSA tehdyn laajan tutkimuksen mukaan 86 prosenttia vanhemmista on sitä mieltä, että paras tapa lasten suojaamiseksi hukkumiselta on opettaa heidät uimaan. Onneksi tämä löytyi sentään kaltaistensa joukosta, ei pääsivun uutisena.

Queens Of The Stone Age - 3's And 7's

Sulka myllyn seinässä.

Eilinen Fiskarsin reissu oli varsin onnistunut lomapäiväreissu. Huolimatta siitä, että lähtö oli seitsemältä aamulla ja bussissa tuli istuttua yhteensä lähemmäs kymmenen tuntia (O_o laskinko oikein?).

Perillä tutustuimme ryhmänä osuuskunta Onoman toimintaan. Hajonneena ryhmänä rynnimme myös Näkökulmia-näyttelyyn, mutta en ainakaan itse kovin suuria kicksejä siitä saanut. Fiskarsissa on vähän se ongelma, että kun ympäristö on niin upea, niin visuaalisesta väsymyksestä melkein kroonisesti kärsivälle sisätilan näyttelyt saavat aikaan vain kaipuun takaisin ulos. Näyttelyistä tulee vähän teflonisia, eikä mikään tartu mieleen. (Ja nyt tuntuu siltä, että tähän kohtaan pitää iskostaa anteeksipyyntö kaikille näyttelyn taiteilijoille.)

Pidättäydyimme fiksusti syömästä ABC:lla; sen sijaan löysimme Suutarinmäeltä viehättävän pienen Kahvila Meijerin, jonka mozzarella-tomaatti croissantti ja aurinkokuivattutomaattipiirakka sulivat suussa (ja huoltoasemaa halvemmallakin vielä). Kahvia sai santsata ja ympäristö oli niin II (Isoa Idylliä), että mukulakivipihalla tuli istuskeltua kiireettömästi jonkin aikaa. AWWWW! Majoitus olisi ollut edullinen ja jos Velvollisuudet eivät olisi odottaneet kotona, olisimme ilman muuta jääneet ainakin yhdeksi ekstrapäiväksi.

Aurinko paistoi sen verran, että hairahduin ostamaan itselleni kevyen kesälätsän; sokerisäkistä tehdyn liivin jätin paikalleen, vaikka selkäteksti olisi ollut kuinka imarteleva tahansa. Loppuaikana käytiin muutamassa myymälässä, mutta pääosin lorveksittiin ja ihmeteltiin.





Paluumatkalla 20:14.

Paluumatkalla 20:15.

---------

Peittoprojekti on edistynyt siihen vaiheeseen, että olen vähän lajitellut lankojani väriryhmittäin (ja huomannut, että pitänee tehdä vielä vähän lisää). Tiistaina kävin printtauttamassa väritulosteina tekemäni palaset. Niitä on aika paljon. Eh. Pistin säästötulostuksella ihan vain windowsin omilla asetuksilla 9 pikkukuvaa per sivu, jolloin molemmista reunoista rajautui vähän pois, mutta se ei haittaa. Mental notena vain itselleni, että lopullista pakettia varten pitää varmaan tehdä oikea tulostuskelpoinen pdf noiden irtokuvien sijaan.