Pitkä viikonloppu Iitissä takanapäin. Hienoja uusia tuttavuuksia ja rempseää ajanviettoa (ja lisätilitystä väriblogissani). Maaseudun hiljaisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan. Ajattelin mahtipontisesti vetäistä Riemuliiterin(!?) karaoksessa "I who have nothing" -biisin, mutta mahtipontinen esitys sai pienen mahalaskun, kun huomasin, ettei minulla ole hajuakaan, miten väliosa menee. Robbie Williamsin "Angels" sen sijaan meni kohtuuprameasti. Ja nyt pelkään Youtubea.
Paluumatka sujui Ullan kanssa leppoisasti. Kausalan asemalla ei ollut aavistustakaan, mihin päin ollaan menossa, mutta eka juna ratkaisi: Kouvolaan. Sieltä kyyti vei Pieksämäen kautta Jyväskylään, eikä aikaa koko reissuun kulunut loppujen lopuksi kuin reilu neljä tuntia. Ja junassa myytiin mansikoita! Suhteellisen kevyt nääntymys: kotona jaksoi vielä avata Kirjan ja lukea pari sataa sivua. (Junassa ainakin kolme ihmistä luki Harry Potteria ja oli aika tuskaisaa katsoa paljastavia ilmeitä.)
Sitä paitsi: onneksi olin varannut kirjani aikuisten kannella, joka on *niin paljon* tyylikkäämpi kuin tuo normiversio.
PS. Täytyy kyllä sanoa, että ei siellä Iitissä kaikki silkkaa autuutta ollut. Iittiläiset itikat ovat äärimmäisen ärhäköitä. Aamuyöstä, kun heräsin, säikähdin hetkeksi, että olen saanut jonkun massiivisen murharokon reissulla, mutta jäseniä peittävät punaiset patit lienevät vain itikan puremia. Eniten ärsyttää, kun ei ole käsiä tarpeeksi raapimaan kaikkialta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti