Grizzly Bear - He Hit Me

Torstainen Lepidophobia-esityksemme meni vallan mainiosti. Mitä nyt alussa ääninappi ei toiminut ja ääni vähän päsähti kuuluville myöhemmin (alkoi kyllä oikeassa kohtaa, ei vain kuulunut). Paremmin ei juuri olisi voinut mennä. Itseäni jäi lähinnä harmittamaan yltyvä päänsärky: aloin loppuillasta olla jo aika tuskainen, eikä vilkkuvan screenin tuijotus ainakaan helpottanut asiaa. Mutta muuten helpotti kyllä, kun päivä oli ohi. Yleisön edessä omista tekosistaan edesvastuuseen joutuminen ei ole varsinainen lempeä päiväuneni. Lohduttavaa oli, että kukaan ei purrut.

Perjantai-aamuna syöksähdin naapuriin Marikki Hakolan työpajaan. Olin sen verran tilt, etten oikein jaksanut osallistua tekemiseen, muttei minusta näköjään järjestäjäapuakaan paljon ollut (kaavailtuun elokuvarooliinikin sain seuraavana päivänä järjestettyä stuntin). Otin sentään muutamia valokuvia, jotka toivottavasti huomisen aikana saan kamerastani ulos. Ettei kunnia workshopista kosahda väärään osoitteeseen, mainittakoon tässä nyt vielä kerran, että vaikka työpajaa olikin järjestämässä Live Herring -työryhmä (Arktisen Upeetan ja Keski-Suomen elokuvakeskuksen kanssa), itselläni ei ollut juurikaan minkäänlaista osaa järjestelyissä ellei lukuun lasketa kaffeen ahnasta juontia parissa palaverissa. Kiitos ennenkaikkea Markukselle, Ilkalle, Soilelle ja Mikaelille!

Energiatasoni vajaavuudesta huolimatta Marikin kanssa jutteleminen oli äärimmäisen inspiroivaa. Myös osallistujat antoivat ymmärtää, että Live Herringille on tilausta niin luentojen, workshoppien kuin näyttelyidenkin muodossa. Eli jatkoa piisannee tulevaisuudessa.

---

Itselleni tämä viikonloppu oli jonkinlainen aikaraja nytin ja tulevan välillä. Islannin reissun jälkeen olen koko ajan edennyt tämä viikonloppu maalinani suunnitellen, että maalinauhan katkaistuani relaan ja pelaan koko viikon ennenkuin alan täyspäiväisesti työstää tammikuussa aukeavaa näyttelyä. Mutta olen jo viikkoja sitten oivaltanut, ettei nykyisissä projekteissa ehdi pitää mitään välipäiviä, saati sitten väliviikkoa. Ei tässä onneksi kumminkaan ojasta allikkoon olla menossa, lähinnä ojasta toiseen ojaan. Siirrän maaliviivani tuonne tammikuun yhdeksänteen, jospa sen jälkeen tilanne hieman rauhoittuisi.

Vähän alkaa kylläkin tuntua siitä, että kun en itse osaa lomaa ottaa, se minulle pakolla suodaan kuumeen ja flunssan keinoin. Echinaforce olkoon päädrinkkini niin kauan kuin tämä outo epäterveyden tunne jatkuu.