Viikonloppuna päättyi koko syksyn kestänyt Taitosaari-hanke ja viikonloppuinen Viitasaarella/Saarijärvellä ramppaaminen. Ajatus kahdeksalta lähtevästä bussista lauantaiaamuna oli aika ajoin kohtuullisen kammottava ajatus, mutta loppujen lopuksi noista vierailupäivistä muodostuikin itselleni melkoinen henkinen varaventtiili: kokonainen päivä jollekin muulle. Ja se bussimatkojen kelluvainen hiljainen autuus... Kurssirupeaman päätteeksi opettaja sai omenan ja pääkalloessun (blogaamisessa on nyt jotain ongelmia, eivätkä kuvat tule esille; mutta päivitän myöhemmin niin tästä kuin seuraavasta) ja valtavan suuren hyvänolon tunteen.
Essulle löytyi käyttöä heti tänään, kun poikkeuksellisesti otin keittiön haltuuni ja tein kakun. Kakkubileet (jossa jokainen tuo yhden kakun ja sitten mässätään) tuntuivat hyvältä idealta vielä aamulla. Vieraiden lähdettyä kakkusavotta ei paljon naurattanut. Jotain lähti vieraiden mukana, mutta pitänee silti vielä keksiä joku luukku, johon tungen kilon pari kakkua talteen.
Ei se mitään, jos (puu)päähän sattuu, mutta jos mahaan sattuu,,, mutta ei sekään mitään, jos mahaan sattuu, jos on syönyt liikaa kakkua, mutta jos mahaan sattuu eikä ole syönyt liikaa kakkua, niin se on vakavaa.
- S. I. 3.12.2007 -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti