Procol Harum - Something Magic - Golders Green Hippodrome 1977 (Sight And Sound)

Kävi sama kuin viime vuonna joogan kanssa: aamuyöstä aloin miettiä, että mikähän umpisuoli vatsassa on puhjennut, kun on niin kummaa jomotusta paikoissa, jotka eivät normaalisti tunnu. Mutta nehän ovat tietenkin ne pilateksessa löytyneet ja harvemmin käyttämäni vatsalihakset!

Aamulla tein tehotempauksen: kirjoitin verovirastoon ohjaustietopyynnön, täytin apurahalomakkeet kahdelle projektille ja vastasin sähköpostitse haastatteluun.
Ohjaustietopyyntö koskee itseasiassa noita artsuvedoksiani: arvonlisäverolaissa mainitaan valokuvien kohdalla (joihin nämä digijuttuni varmaan on lähimmin rinnastettava, koska laki ei puhu tietokonejutuista millään tavalla ja käytännössä tulostusprosessihan on sama), että taidevalokuvien alv on 8%, mikäli vedosmäärä pysyy alle 30 ja jos ne ei ole mekaanisesti tai fotomekaanisesti tehty, jolloin alv on 22%. Jostakin kuulin, että tulostaminen on fotomekaaninen valmistuskeino. Soitin valtakunnalliseen arvonlisäveronumeroon, jossa ei ollut aavistustakaan, mistä on kyse. Myöskään Suomen taiteilijaseurassa ei osattu auttaa. Joten tässä odottelen nyt, mitä verovirasto vastaa.

Puolen päivän maissa hain vedokseni kehystämöstä ja roudasin ne Palokkaan. Palokan koulukeskus täyttää tänä vuonna 30 v. ja juhlan kunniaksi koulu järjestää (Jarmo Laaksosen organisoimana) taidenäyttelyn, johon on koottu koulussa olleiden ja ihmiskohtaloansa sittemmin taiteilijana elävien näyttely (11.-25.11.2007). Varsinainen ripustus olisi ollut vasta ensi viikolla, mutta sattumoisin Timpan näyttelyripustusapurius ja avajaishummuke osuvat samaan aikaan, joten tulen olemaan toisaalla. Jape lupasi naulata kuvat seinille puolestani ja paikkakin jo alustavasti katsottiin.

Oli kyllä outoa käydä laitoksessa, jonne ei ole astunut pikkuvarpaallaankaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Kuitenkin kummallisen vähän oli muuttunut. Käytävät näyttivät ihan yhtä pitkiltä kuin silloin joskus aiemminkin. Välituntien välisellä ajalla koulussa oli melkein pelottavan hiljaista. Kotimatka meni vanhaa koulureittiä, sateessa, tuulessa ja hiekkatielle syntyneessä mudassa ja epätoivoinen rämpiminen alkoi jo naurattaakin.