Gothic Archies - The Wolrd Is A Very Scary Place

NIIN hillitön päivä, ettei rajaa. Koko päivän meilaillut, soitellut ja tärissyt hermostuneesti sekä työasioita että Live Herring -asioita. Ja nyt on pakko mennä koneen edestä pois, ennenkuin pää iskeytyy monitorin ruudun läpi jonkun lihaskouristuksen varjolla.

Hirveä on ollut ähinä, mutta suhteellisen paljon olen saanut aikaankin. Helpottuneena totean, että jopa on aikakin mennä vähän yli; olen ansainnutkin pienen tauon. Menen katsomaan tositeeveetä.

Linkittäkää Live Herring. Joko yllä olevalla pikku kuvasella tahi imuroikaa mieleisenne Live Herringin säläsivulta. Linkki osoitteeseen http://liveherring.org.

Ennenkaikkea, ohjelmaan kannattaa tutustua. Jotain on verkossa ja pian päivittyy. Ohjelmalehtisiä alkaa saada ensi viikolla useista pisteistä Jyväskylästä, mm. Taidemuseolta, Beckeristä ja Vakkarista. Tähän kaikessa toimeliaisuudessani laitan luentosarjan vielä aikataulun.

Live Herring -luennot
Jyväskylän yliopisto, Juomatehdas JT120

torstai 16.11. klo 12.15–16
12.15 Giovanna Di Rosario | Sensing E-poetry: awakening of the senses
13.15 Gun Holmström | On interactivity, psykokinetics and public instruments.
14.45 Kalle Kuisma, Vadelma.org | Communal art and new media

perjantai 17.11. klo 12.15-14.45
12.15 Nathalie Aubret & Terike Haapoja | Crossing boundaries - On cultural organizations and artistic practices operating at
the crossing of disciplines
13.30 Lea Turto | Verkko intiiminä tilana // suomenkielinen luento

Ilmaista on ja toivottavasti iloistakin, joten kaikki liikkeelle.

Charlotte Gainsbourg - Af607105

ClockWork. 2006.

Kaupungin uusi nettisysteemi antoi syyn kulttuurikierrokselle: ensin asiaa kaupunginteatterilla, sieltä kaffeelle taidemuseolle, josta pikapyrähdys käsityön museolle. Paluumatkalla tilitoimiston kautta koukaten pysähdys Beckerille, jossa huomasin, että on itseasiassa aivan turha kävellä kotiin saakka, koska olisi samantien pitänyt lähteä taijiin. Joten join kaffeet myös Beckerillä ja poistuin taijiin virkistyneenä. Kotiin tullessani olin varsin väsynyt (yöunta aika vähän...), mutta onnellinen. Kulttuurisaavutuksellisestikin oli aivan huippupäivä. Paitsi että näyttelyt missasin totaalisesti. Beckerinkin, vaikka vietin siellä aikaani melkein tunnin.

Mikaelin tekemät Live Herringin julisteet, flyerit ja (Arktisen Upeetan kanssa yhteinen) ohjelmalehtinen tulivat keskiviikkona painosta. Ehdimme palaveerata Nikolainkulmassa yhteistä palaverisessiotamme ja sitten tuntia myöhemmin läpikävimme vielä lisää Live Herringiä. Saimme eilen kivan sponsorinkin - päivän iloinen yllätys muutaman happaman puhelun jälkeen. Näkyy sivuillamme viimeistään ensi viikolla.

Nyt on taas sellainen olo, että kaikki sujuu yllättävänkin kevyesti. Toivottavasti jatkuu huomiseen asti. On vielä melko paljon asioita tehtävänä huomisen aikana ja uusia hienoja työjuttujakin pukkaa.

Oi, ja sain Seijalle joululahjan tehtyä (tosi-)telkkaria katsellessani! Projektia aloittaessani en tiennyt vielä vastaanottajaa, mutta ei mennyt kuin pari minuuttia, kun asia oli jo päivänselvä. Tuli niin hieno juttu, että tekisi mieli laittaa esille, mutta eihän sitä voi paljastaa.

Olen noin vuoden verran suunnitellut paperille kummallisia nukkeja, jotka joskus vielä aion toteuttaakin. Nightmare Before X-mas -nuket ovat tähän mennessä olleet hengenheimolaisia, mutta nyt vasta löysinkin hienon sivun: Strange Dolls.

Dears

Äh.

Sain just tehtyä päivän pakolliset ja nyt - JUURI NYT, kun voisi mennä nukkumaan - BBC6 kiusaa sietämättömän hienon kuuloisella Dearsin keikalla. Ei millään malttaisi jättää huomiseen, vaikka tietää, että nuo on tuolta ladattavissakin. Jotenkin juuri nyt on äärimmäisen hienoa, kun joku laulaa henkensä edestä, vaikka ei ihan joka nuotti osukaan.

Kai sitä on pakko mennä nukkumaan, kun kohta pitää taas herätäkin.

Huomenna kyllä audacityan tämän itselleni, jotta voin kuunnella hartaudella myöhemminkin.

Clark - Vengeance Drools

Vetänyt vähän tiukille. Ruumiskin (tämä, jota yritän käyttää aivoillani) jo kieltäytyy yhteistyöstä. Eilinen meni lojuen ja kituen. Kiitosta ylistin pimeydelle, joka laskeutui jo kolmen maissa iltapäivällä, eikä päästänyt sisään valon tihaustakaan. Tänä aamuna oli jo paljon parempi olo. Suorastaan energiaa puhkuen ryntäsin keskeneräisten projektien pariin ja aika paljon ehdin alta saada pois, ennenkuin Petäjäveden InnoFoorumi kutsui.

Erityisen kiinnostava oli Ulla-Maaria Mutasen (www.hobbyprincess.com) ThingLink -projekti (thinglink.org). Tavoitteena identifioida käsityötuotteita. Tosin, joku saksalainen on kahdeksan tuntia sitten hankkinut labelin itselleen: "me_myself_and_I" Made 35 years ago by my_parents in Germany. Hmph. Mikä olikaan ensimmäinen luennosta pulpahtanut ajatus, kun luennolla istuin - ja mitä muistikirjaani kirjoitin. [...] Muu vihkoon päätynyt olikin samanlaista kukkakuviota toisensa jälkeen.

---
Lauantaina oli sentään melkein oikea vapaapäivä. Tein töitä vain muutaman tunnin illalla. Päivä seikkailtiin markettireissulla. Lievä pettymys oli kyllä aina odottamani merirosvokorupelilaitteella pelaaminen. Siitä voittaa yleensä aina jonkun muovirihkaman, kun euron vain laittaa oikeasta aukosta sisään. Tällä kertaa ei tullut voittoa. :(

The Gossip - Standing in the Way of Control

Prisoner. 2006.

Paniikkia ja sydämentykytystä. Pitäisi vain pystyä keskittymään yhteen asiaan ja tehdä se kerralla loppuun ja sen jälkeen aloittaa seuraava. Mutta kun viisi deadlinea hakkaa yhtä aikaa päälle, on vähän vaikea päättää, pistääkö etualalle sen työn, josta palkka maksetaan vai sen harrastuspohjaisen työn, jossa on ihan ehdoton deadline jo mennytkin. Sitten ei osaa päättää ja jää vain pyörittämään peukaloaan paikalleen.
Muutenkin on ollut jotenkin huono startti alkuviikolle. Jos maanantai alkaa puolipaniikilla, se ei näköjään lopu ihan heti. Helpotti tosin kummasti, kun sain pari projektia pykäistyä eteenpäin kunnon askelin. Mutta inhottaa ajatus pankissa ja verotoimistossa juoksemisesta, sellaista kun on tällä viikolla luvassa.

Tänään (tai, oho, eilen) olisi ollut kuulemma tosi-tv-keskustelu teatterilla - mutta enhän sinne päässyt. Koska katsoin tositeeveetä. Ostin eilen tietokoneeseeni digikortin. Ilma-antenni toi vain yllättäviä ongelmia ja lopulta teippasin sen maalarinteipillä sivuttain töröttämään oviaukkoon. Mutta kanavat näkyy ja sehän on pääasia. Nyt voin katsoa tositeeveetä töitä tehdessänikin.

Huu. Tätä odotan.

Gotan Project - Mi Confession

Anger II. 2006.

Viime torstaina oli Timpan avajaiset Keuruulla. Mukava maanläheinen tunnelma, kuin kutsut olisi olleet. Keuruun shoppailukeskuksesta (Tiimarista siis, mistäpä muualtakaan) mukaan tarttui iso merirosvolippu - eli viikon pääkalloiset hankinnatkin tuli tehtyä.

Live Herringin tekstit on koossa, voi melkein päivän huoahtaa tässä välissä, ennenkuin muilla asioilla puuha jatkuu.

Viime viikolla näin LEGOPALIKAN näköisen ulkoisen levyaseman, joka on siitä saakka vainonnut uniani. Pakko se olisi saada. Kyllä työprojektitkin näköjään maistuvat hunajalle, kun on päämäärä, johon sitä rahaa pitäisi kerätä. Töihin siis.

- Et ymmärrä, sanoi Tuu-tikki ystävällisesti ja kohottautui sen verran, että hänen puna-valkoraitainen nuttunsa tuli näkyviin. Sillä kertosäe käsittelee sellaisia asioita, joita ei voi ymmärtää. Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
- Tove Jansson, Taikatalvi -

A&D - ja oikein englanniksi

Ai. Sattuu.

Skunk Anansie - Everyday Hurts

Eilinen päivä ansaitsisi nobelin. Alkoi masentavalla puuromaisella ololla (arjen valossa näkyvät kaikki mokat, jotka olisi saanut jättää väliin; onneksi suurimmaksi osaksi vain työhön liittyviä - ei henkilökohtaiseen elämään), puolen päivän aikoihin lähdin joogaan parhaaseen sessioon ikinä, Taidetoimikunnassa Live Herring -asioita loksahti kohdalleen ja IP:n onnistuin houkuttelemaan pahuuden teille: jättämään työt hyvän ruoan vuoksi.

Ruoka/kahvireissu kesti useamman tunnin, sisälsi hyvää ruokaa hyvissä paikoissa, hyvää musiikkia, yhteislaulua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hieman syventävää tilitystäkin, mutta se lomittui sopivasti kokonaisvaltaisen hyväluonteisen outouden orjaksi.

Parin tunnin poissaoloksi suunnittelemani joogaretki venyikin yhdeksän tunnin kokonaisvaltaiseksi virkistyssessioksi. Tänään on ollut ihan eri asenne projektien ja töidenkin kanssa, kun on latautunut. Tosin, heräsin vasta. Menen nauttimaan aamukahvin ennenkuin alan varsinaisiin töihin. Enter-nappia painamaan.

Hyvät ystävät - koti ilman helikopteria ei ole oikea koti

- Lentävä postinkantaja, Aku Ankka -

Violent Femmes - Blister in the Sun

Tuli työkriisi, kun ei meinaa aika riittää töihin, jotka ovat kaikki jo myöhässä - saati sitten tuohon Live Herringin kunnialliseen loppuunsaattamiseen. Joten mitä tein: vaihdoin kaikki blogini betaan ja muokkasin siitä eteisenmatostamme uutta hienoa taustakuvaa uuteen lookiini. Jäi projekti vähän kesken, kun into lopahti ja tositv kutsui, mutta ehkä tässä joskus vielä.

Tässäpä päivän linkkivinkkinä Tampereen koulukavereideni aikaansaannosta: jadesoturi.net. Hmph. [*kateellinen huokaus*] Palaanpa takaisin koneeni ääreen painamaan enternappia.

Liam Frost & The Slowdown Family - Paperboats

Haasteen uhri.

Työhuoneessani ei brassailla koneiden määrällä, vaan absoluuttisella, pitkälle harkitulla tyylillä.

Monitorini päällä asuu Esko, vaaleanpunainen lohikäärme. Nurkassa monitorin takana muovikukka, lahja ystävältä, ja ainoa kukkien edustaja, joka selvinnyt taloudessamme hengissä (jo yli neljä vuotta). Monitorin koristeena on muutamia kymmeniä post-it-lappusia ja puoliksi käytettyjä nenäliinoja. Vieressä on aina joko kahvikuppi (Muumi) tai tuo tehosekoittimen kippo täynnä vettä, jotta ei tarvitse koko ajan rampata hakemassa juomista.

Kaiuttimet ovat ensimmäisen koneeni Juster-kaiuttimet vuodelta 1996, mutta paremmat kuin uuden koneen mukana tulleet. Niiden välissä sijaitsee kamerani (4.0 megapikseliä, Canon ixus, Anttilasta; paitsi ei tässä kuvassa, koska se on kädessäni) sekä GBA -pelikone.

Skannerini on hautautunut paperien alle, joten en viitsi tarkistaa, minkä merkkinen se on. Samassa läjässä on myös laitteiden latureita ja piuhoja ja muuta tarpeellista ryönää. Ja paperien päällä näyttää olevan myös pussillinen tähtipaljetteja.
Huomiota kiinnittäisin myös etualan lankapuhelimeen sekä sen vieressä lojuvaan faksipaperirullaan (talossa ei ole faksia). Puhelimen vieressä oleva Timpan tekemä pahvinen rasia mutterikansineen oli aikanaan hieno, mutta nyt puhelupaniikkien aikana rei'itetty. Sulkakynän otan mukaani Tärkeisiin Palavereihin, pääkallokynän ostin pikkuveljelleni lahjaksi, mutten raaskinut antaa, kun oli niin hieno (*nyt sait sitten tämänkin selville*) ja Tiimarin kimallekynä on kaunis, mutta kirjoituskelvoton. Sukkapuikkojen yms. olemassaolon tajusin vasta tätä kuvaa tutkiessani - olen etsinyt niitä.

Jossain näkymättömissä pöydän alla on myös edullisin laserprintteri, jonka löysin. Ja siihenkin pitää kohta vaihtaa mustetta.

Harmittaa vähän, kun kuvassa ei näy hieno musta Pikku Myy -hiirimattoni.

Hyvä murtovaras, ennenkuin tulet tänne, lue tämä: kyllä nuo muiden kuvaukset arvokkaiden tavaroiden sijainnista on tarkempia ja laitteet on kalliimpia ja eksaktimpia, eikös vain? Arvokas roina löytyy varmasti helpommin muualta kuin pikku työhuoneestani. Varsinkin, kun huoneeni vaihtaa orgaanisesti muotoaan joka ilta. Ja Esko siinä monitorin päällä on äkäinen ja sillä on terävät hampaat.

Eh.

Knife - Like A Pen

Anger. 2006.

&%)Q%&&W"/(&(/%#####½!

Ulkona oleva sää korreloi aika hyvin mielialani kanssa. Päässä asuu moukarimies, aikataulu mättää kaikessa, enkä saa mitään tehtyä. Live Herringiin tulvii postia, joihin en nyt pysty vastaamaan - ja ne varsinaiset palkkatyöt eivät ole enää kohta palkkatöitä, koska en saa niitä tehtyä. Tunti meni Colorian foorumiin tulleiden spämmien poistamiseen ja kiellettyjen ip-osoitteiden sun muiden värkkäämiseen. Jonkinlaisia kieroja kiksejä sain siitä, että olen saattanut jonkun semiraivon partaalle: joku ihmetteli Colorian palautteessa, että minkä ihmeen takia sellaisia sivuja edes tehdään (ja toinen vuodatti sivujenteko-ohjeita, lainaus luettavissa Colorian logitiedoista).

Ajattelin mennä kylpyammeeseen, pimeään pesuhuoneeseen lojumaan, mutta siellä asuukin nykyään värjäysprojektini. Kai se on pakko jaksaa siivota pois, jotta pääsee kylpykuulien armolle. Ja kai se on myönnettävä itselleen, että taiji jää tänään väliin. Turha edes yrittää liikahtaa minnekään.

Onneksi tämä on suurelta osin vain väsymyksen aiheuttamaa kitinäherkkyyttä. Huomenna on todennäköisesti hilpeämpi päivä.

Ihminen yksin kärsi niin hirvittävästi tässä maailmassa, että hänen oli pakko keksiä nauru.

Friedrich Nietzsche

Damned - Love Song

Autumn. 2006.

Luin tänään taidetoimikunnassa sanakirjaa, joka valisti minua kertomalla, että HUU on suomalaisessa mytologiassa esiintyvä haamu. Se on esiintynyt etupäässä yhdyssanassa HUUNPUREMA, joka tarkoittaa itsestään syntynyttä mustelmaa. Kerrotaan, että sellainen tulee näkyviin sukulaisen kuoltua. Huu on siis vainajan henki ja huunpurema tämän vainajan hampaanjäljet.

Huuuuuu....

Imogen Heap - Headlock

Summer. 2006.

Eilen menin pirtsakkana joogaan, mutta paikka oli mummoitettu, pipari ja kahvi tuoksuivat, eikä joogamaton puolikastakaan ollut lattialla. Joten menin taidetoimikuntaan lukemaan sanakirjaa (H-kirjain meneillään). Sieltä jatkoin Nikolainkulmaan puhumaan Live Herringistä ja Arktisen Upeesta.

Kotimatkalla poikkesin poimimaan tatteja Beckerin pihasta - mutta siellä oli vain yksi, joka ei ollut madoitettu. Eikä huolta, päätynee tuokin yksilö värjäyspataan, kunhan sinne saakka pääsee. Vähän bonusyksilöitä kaivattaisiin.

Tänään koko päivä onkin kulunut Live Herringin parissa. Hommaa on ihan hirveästi ja kaikki työasiat seisoo. Pienimuotoinen paniikki puraisi muutama vartti sitten, mutta syvähengitysellä tästäkin selvinnee. Jotenkin niin hölmöltä tuntuu, kun olin etukäteen suunnitellut tekeväni kaikki ajoissa, mutta tuo verkkoyhteyden puuttuminen vesitti suunnitelman aika tehokkaasti. Taas huomaan roikkuvani aikataulun reunalla - saa nähdä, milloin tipahtaa. Laskin juuri silmät kiinni budjettia - taitaa mennä taas vähän yli.

Ai juu, toisaalle rahaa satelee. *grin* Päivi M kävi pokkaamassa sunnuntaina Kulttuurirahaston Välittämölle annetun apurahan. Välillä meillä jo resurssit olivat loppumaisillaan Välittämön kanssa ja meinattiin pistää Välittämö kiinni, mutta apuraha takasi Välittämön toiminnan jatkumisen ainakin kolmeksi vuodeksi verkossa ja kenties muutakin toimintaa. Välittämön galleriaan tuli esille yksi uusi taiteilijakin tällä viikolla: www.valittamo.org/galleria.

Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin, yritä nukkua suljetussa huoneessa, jossa on moskiitto.

- Afrikkalainen sananlasku -

Flyleaf - I'm So Sick

Meidän eteinen on nyt hieno.

Heräsin vähän yli kahdentoista - kun herätettiin. Muuten olisin varmaan nukkunut läpi koko päivän. Pakko oli kuitenkin tempaista itsensä pystyasentoon, koska televisiosta alkoi Errol Flynnin tähdittämä merirosvoelokuva: Captain Blood. *huuuu* Lisää merirosvoja tulee illalla neloselta Johnny Deppin muodossa ja parhaillaan latailen verkosta Kapteeni Kiddiä. Eilen veljeltäni saama hieno lahja (kuvassa) sopii tähän nykyteemaan vallan mainiosti. Pitänee vielä käydä ostamassa Tiimarista pääkallolippu, niin täällä alkaa näyttää kohtuullisen tyylikkäältä.

Galleria Henkevän Silakan näyttelyteemana on lokakuussa Koska... ja kutsuvieraina mikroPaliskunta-projekti ja taiteilija David Clark. Lisää töitä vastaanotetaan koko lokakuun.

Äh. Olisi ihan hirveästi tekemistä, mutta palkoihmisyys vaivaa. Sentään värjäsin hieman taas lankoja veriseitikillä. Pitäisi käydä poimimassa tatit pois tuolta tienvieriltä, kun sinne on niitä vihdoinkin ilmestynyt. Vähän, mutta kumminkin.

Vetelen lumiketjuja edestakaisin ilmaventtiilissä

- Uudet naapurit, Aku Ankka -

Anemo - Made Of Fiction

Spring. 2006.

Kohtuullinen kooma. Olin eilen ja tänään opettamassa. Yöunet ovat jääneet minimiin ja tänään alkoi jo vähän pätkiä. Tänään on yritettävä rajata vähän yötyötä, jotta opiskelijat saavat huomenna edes jotain selvää Suuresta Sanomastani. Aika hyvin olen vielä hillinnyt itseni: karttakeppi ei ole viuhahtanut kertaakaan ja olen pystynyt pitämään taipumukseni spontaaniin musikaaliperformanssiin kohtalaisen kurissa. Mutta vielä pitää kaksi päivää yrittää pinnistää.

Öinen maailma on muuttunut tosin oudon vilkkaaksi. Viime yönä kahdentoista ja yhden välillä oli sähköpostilaatikossani vilkkaampi liikenne kuin aikoihin. Taiteellisessa maailmassa liikkuu outoja viestejä, jotka käsittelevät syvällisesti postmodernismin syvää lamaa. Tässä eilinen klo yhden postitteluni:
Alkuperäinen Xanadu, minimalistisempi tulkinta em. kappaleesta ja Se, josta kaikki lähti liikkeelle.

Toisinaan on mukava olla sekopää

- Menandros -

Bat For Lashes - Trophy

Winter. 2006.

Beckerissä on tällä hetkellä aivan loistava Janne Laineen näyttely (selätti jopa visuaalisen väsymykseni) ja perjantain avajaiset olivat hauskimmat pitkään aikaan. Sopiva päivän päätös muuten aika rasittavalle ja numeropitoiselle päivälle: hain postista adsl-modeemin ja istuin verovirastossa vaikka kuinka kauan setvimässä Live Herringin ulkomaalaisten ja suomalaistenkin vieraiden palkkionmaksua. Uh.

Eilinen meni Live Herringiä säätäessä ja töiden parissa, tänään sama meininki jatkuu.

Vihataanko me enää Kaarloa?
Olen ymmälläni, laumasieluni kaipaa johdatusta. Mikaako me nyt vihataan?
- BB keskustelupalsta / hilippahilippa 23.9.2006 18:51-

David Bowie - Heroes

Tree of Hope. 2006.

Nenäliinapino hupenee ja Elisa on taas suosituin juttukaveri. Töistä ei meinaa tulla mitään, kun nettiyhteys heittelee miten sattuu - ja sama koskee Live Herringiä. Piti jo ennen viime viikonloppua hoitaa ihmisille perustietoa tuosta Live Herringistä, mutta kun siitä ei tule mitään, niin ei sitten. Nyt on pakko suunnata energia keskeneräisiin töihin ennenkuin ajan itseni vararikkoon tämän päämäärättömän luuhailun kanssa.

Grrr.

Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea.

- Kiinalainen sananlasku -

Audioslave- Original Fire

Tree of Dreams. 2006.

Miken kanssa kävin viime viikolla lounaalla ja päällimmäisestä keskustelusta jäi mieleen vain linkkivinkki Puljuun, josta kaikki tärkeä roina löytyy. Sieltä löysin dinosauruskasvin, joka on varmaan pakko tilata. Sivulla kehutaan: Dinosauruskasvi on ideaalinen työpöytäkasvi - voit nimittäin unohtaa sen kastelemisen 50 vuoden ajaksi ja silti se herää eloon kun viimenään muistat kastella sen. Viherpeukaloni ei ole edes keskellä kämmentä vaan jossain kyynerpään tienoilla, joten tämä olisi hyvä uusi pehmeä alku ystävyyteen luonnon kanssa. Jospa tuota ei onnistuisi tappamaan ainakaan pariin vuoteen.

Kaiser Chiefs - Na Na Na Na Naa

Timpan näyttely näyttelyvieraineen.

Sähköposteja on kertynyt, enkä ole ehtinyt vastailla. Kyllä, hengissä olen. Kyllä, Elisa on ryttyillyt. Kyllä, olen ollut sekä muualla että kotona offline. Ja kyllä, alkaa olla jonkinlaisen syysflunssan oireet.

Maanantaina matkasimme Joensuuhun, jossa Timpan avajaisia seurasivat rankimmat jatkot ikinä (*grin*): menimme avajaisten jälkeen hänen vanhan kaverinsa luo kahville ja pullalle. En muista, milloin viimeksi olen mennyt ennen kahtatoista nukkumaan, mutta tulipahan tuokin nyt koettua. Varhaisesta nukkumaanmenoajankohdasta huolimatta aamupalalle raahautuminen ennen yhdeksää otti tiukille.

Tiistaina kävin Carelicumissa tapaamassa Pohjois-Karjalan museon näyttelyamanuenssia. Ensi vuoden alussa talossa avautuu värinäyttely, joka käsittelee suurelta osin juuri niitä asioita, jotka Väristyksiä-näyttelymme jätti väliin tai jotka olivat vain pienesti esillä. Puhuimme hieman Colorian joidenkin tietojen käyttämisestä näyttelyssä - ja kuulostihan tuo koko näyttelyprojekti hienolle. Innoissani odottelen, mitä tästä alusta kasvaakaan.

Torstaina meillä oli Live Herring -palaveri, jossa vähän kävimme läpi tilavuokria ynnä muuta sellaista. Omalta osaltani asiat on taas vähän löyhästi hoidettu, kun melkein kaikki likenevä aika on mennyt tuon nettiyhteyden kanssa tappelemiseen. Virallinen palaveri sai viralliset hyvän-tuulen-jatkot, kun Soilen kanssa kesälle uskollisina istuimme jäätelöinemme Kävelykadun kyljessä ulkona. Museolla piti johdatella yksi ihminen Väristyksien saloihin, mutta tapaaminen peruntui ja palasin yksinäisenä ja hyljeksittynä kotiin. Lohduttauduin makaamalla sohvalla television edessä viltin alla ja ahtamalla kurkustani alas levyllisen suklaata ja vinguin täysmaitoon tehdyn kaakaon perään (...anti-Pohjois-Karjala-projekti on näemmä käynnistynyt).

Eilen hoitelin rästiin jääneitä työasioita supersankariottein ja yllättävän hyvin sainkin pöytääni tyhjäksi. Iltapäivällä tapasin Käsityön museolla Kirsin, joka tekee tutkimusta värien kulttuurieroista. Esittelin hänelle Väristyksiä-näyttelyn ja keskustelimme hieman molempien projekteista. Tapaaminen oli avartava ja asiaa olisi varmasti riittänyt pidemmällekin ajalle.

Tapaamisesta sain sen verran energiaa, että oikeastaan vasta kotimatkalla huomasin, kuinka kipeältä - tai oikeammin epäterveeltä - oikeastaan tuntui. Tämän päivän olen lähestynyt ameebamaista olotilaa. Ei ole kuumetta, mutta ilmeisesti joka elimeni tuntuu kuvittelevan niin. Tämä lienee tarpeeksi hyvä tekosyy hylätä työt täksi päiväksi ja siirtyä pleikkarin ääreen.

The Juliana Theory - Shotgun Serenade

Tree of Determination. 2006.

Veli vinkkasi jonkin aikaa sitten tuonne Ylen elävään arkistoon ja heitti perään muutaman lisälinkkivinkin. Joista yhden sivuraiteena löysin tämän.

O_O

En tiedä, saanko nukuttua enää tämän vuoden puolella.

Voisi sitä tietenkin kurjemminkin viettää sateisen perjantai-iltansa. Ehkä. Alan vain olla aika voipunut tuon jatkuvan Elisa-draaman vuoksi. Eli vanhaa rataa: tänään, kun avasin koneen kotiin tultuani, verkko ei toiminut. Samannäköinen ongelma kuin viimeksikin: ei saa noudettua IP-numeroa. Soitin Elisan tukeen, jossa noin parinkymmenen minuutin jonottelun jälkeen vastasi varsin epähenkevä iili, joka ei edes kuunnellut, mitä selitin (eli vika EI ole minun koneessani vaan jossain muualla). Sisäisen Don Quixoten löydettyäni en vain voinut antaa periksi, vaan soitin Elisan asiakaspalveluun, jossa vastasi varsin sympaattinen naishenkilö, joka varmasti teki kaikkensa ongelmani eteen - ja hetkeä myöhemmin löysin itseni taas Elisan tukipalvelusta, jossa tällä kertaa (HALLELUJA!) vastasi jonkinlaista järkeä omaava naishenkilö, joka lupasi kysellä laajemmat oikeudet omaavia ja soittaa takaisin. Ja soittikin jonkin ajan kuluttua: paikalla ei enää ollut henkilöä, joka voisi asiaa tutkia. Mutta ainakin kaikki pyyntöni ja toiveeni tulivat jälkimmäisellä kerralla hoidettua.

Nyt verkko taas toimii. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna illalla avaan koneen uudelleen. Ahdistaa jo etukäteen, varsinkin kun muutenkin näiden rästiin jääneiden töiden loppuun saattaminen alkaa purra sielua.

Urputus sikseen: tänään oli melkoisen seurallinen ja semiaktiivinen päivä. Kävin teatterilla palaveeraamassa, sitten Timpan kanssa kreikkalaisessa syömässä (jumalaista valkosipulikeittoa, YLISTYS!) ja Käsityön museon kautta koukaten yritysrekisterimaistraattimikäliehen, jossa kävin laajentamassa toiminimeäni. Harmittaa, kun ei ollut kameraa mukana. Maistraatin edessä kadulla seisoskeli aviopari, sulhanen mustassa puvussaan ja morsian vitivalkoisessa asussaan huntuineen kaikkineen; kadulla ei näkynyt ketään muuta ja kaikkialta - talon seinässä, kadun pinnassa, ilmassa - ympäröi kesän syövä lämmin harmaus. Lievä surrealismiannos iltapäivään.

Kultturelli päiväni jatkui pysähdyksellä Harmoniassa ja myöhemmin vielä lyhyellä hengähdystauolla Beckerissä. Olen nyt nähnyt molempien gallerioiden näyttelytkin, joten johan tässä sivistyy. Itseasiassa kulttuurisuoritteisesti tämä päivä oli aivan huippuluokkaa: 1x teatteri, 2x museo (vaikkakin sama museo), 2x galleria. Johan tässä onkin syytä levätä ja katsoa tositeeveetä netistä, kun se telkkarista jo loppui.

x_X