Band of Skulls — Death By Diamonds and Pearls

[Hetki - A Moment. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Mahtavaa! Tuossa parveketta siivotessani korjasin pois myös kaiken sortin väri- ja printtitestini. Hätkähdyttävä lopputulos: vuoden ja puolitoista kuukautta aurinkoisessa (siis oikeasti aurinkoisessa!) paikassa olleet printit eivät olleet haalistuneet lainkaan (peitin osan suojaan auringolta). Vastaavassa - joskin vahingossa tehdyssä (kuva jäi tarkoittamattani parvekkeelle puoliksi suojattuna) - testissä pari vuotta sitten joku laatuöljyväri sai puolessa vuodessa kellertävän klangin ja haalistuikin jonkin verran. Tällä ei sikäli ole suurta merkitystä, että mitään taideteostahan ei suorassa auringonvalossa ole suositeltavaa säilyttää - kyllä se tehokas valo varmaan nämä printitkin jossain välissä haalistaa, jos oikein kauan yritetään. Siitä huolimatta, että olen luottanut papereissa ja musteissa lukeviin laatusertifikaatteihin, itselläni on ollut tarve tarkistaa myös se, mitä ei ole luvattu - kaikkihan nyt oikeissa olosuhteissa säilyy hamaan ikuisuuteen.

Tilasin tänään lisää kortteja ja olen piirrellyt lisää myös pinssikuvia (ja ensi viikon aikana on tarkoitus teettää niistä jonkinmoisia tarrojakin, kun niitä on kyselty melkoisesti...) Pitäisi taas tehdä jonkinmoinen tarjousscouttaus ympäri verkkoa painotuotteista ja muustakin. Äh.

Siis normaali projektisunnuntai. Lukuunottamatta alati kasvavaa kuumuutta, jonka vuoksi virkistäviä taukoja parvelleella kirjan kanssa oli päivän pituuteen nähden kohtuullisen valtavasti. :)

Ah, ja uudet perunat maistuvat niin hyviltä!

Air - So Light In Her Footfall

[Äänetön puutarha - Silent Garden. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Nyt riitti kaaoksessa rypeminen. Oman elämäntason kohottamisprojekti alkoi tällä viikolla - ensin ulkoisista asioista: työhuoneen kaapittomaan isoon komeroon hylly, joten 2m³ kaaosläjää saa järjestyksen ja artsuilut oman paikkansa. Mahtavaa, kun printit saa vihdoin olla omassa ylhäisyydessään omilla hyllyillään merkityissä laatikoissa, eikä enää joudu etsimään niitä nurkista epämääräisistä pinoista! Wacomikin sai ihka oikean paikkansa, eikä joudu naarmuttumaan työpöydän läjässä. Ja toisena tämän viikon sessiona pahasti ryönittynyt ja värjäämönäkin toimiva parveke viittä vaille valmis toimivaksi kesäiseksi pikkuterassiksi, jossa voi ehkä kaffitellakin joskus. (Kuten tänä aamuna - testattu on!)

Rikkinäisiä roinia on toimitettu jo kohtuu hyvä määrä keräyspisteisiin ja kaatopaikalle. Ryönärintamalla seuraavana projektina vaihe 2: esineet, joita ei koskaan käytä, parempaan käyttöön. Osan painavimmista kovakantisista ja ns. laatukirjallisuudeksi tulkittavasta kirjallisuudesta (nyt olisi tarjolla Keltaista kirjastoa, Otavan sarjoja sun muuta) meinaan pistää reippaasti yleiseen jakoon Bookcrossingin kautta.

Aion yhdistää tähän megalomaaniseen projektiin myös huvin: pakkaan osan kirjoista ja vähän muita kamppeita kasseihin ja suunnittelen pyöräilyä Oikokadulle hyvän lukukirjan kanssa ensi viikolla; en mitenkään "roudaan koko elämäni polkupyörällä kirpparille" -massiiviprojektin luontoisesti vaan kamaa kassiin sen verran mitä pyörällä saa helposti vietiä ja vähäksi aikaa vain olemaan. Pehmeä alku työpäivälle.

---

Viikko on mennyt aivo sulaen. Läpitunkeva kuumuus on kieltämättä vaikuttanut myös työntekoon: ei meinaa jaksaa tehdä mitään, kun tuntuu, että pää ei yksinkertaisesti toimi. Normaalimpaan (tai normaalimpana pidettyyn) elämänrytmiin siirtyminen on haave vain, kun yöllä lämpötila muuttuu lähelle siedettävää. Miksei tuo ilma liiku mihinkään, vaikka kaikki luukut molemmin puolin taloa ovat auki ja luulisi jonkinlaisen läpivedon ottavan vallan?

Lomaa sen sijaan ei ole näkyvissä. Onneksi nyt heinäkuussa on kuitenkin hyvää aikaa saada rästihommia pois plakkarista ja kokonaisvaltaista kesäsuoritusta varten olen rakentanut jopa aikataulun itselleni - ja se jättää vähän vapaa-aikaakin. Silti jouduin perumaan viikon ainoan kalenteriin merkityn menoni (Viitasaaren musiikin ajan avajaiset tiistaina), kun koneelle tippui yksi suuri työprojekti, joka oli vain pakko tehdä. Harmittaa kyllä kohtuullisen paljon, mutta toisaalta - on jotenkin palkitseva tunne, kun voi poistella post-itteja seinäkalenteristaan...

Ja työnteko on suuremmissa määrinkin kevyempää, kun voi pitää sen pakollisen kuumuustaukonsa (kyllä, yritän olla hyvä pomo itselleni) parvekkeen ilmavassa auvossa.

Spiritualized — Broken Heart

[Jäänyt - Remaining. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Viime viikolla muutama aurinkoinen päivä kesäisessä Turussa; lempikaupunkini! Tänä vuonna en ollut hommissa keskiaikaisilla markkinoilla, mutta kun Timpan kanssa tuli jossain vaiheessa mieleen tsekata tuleva näyttelypaikkamme Raatihuoneen galleriassa, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Helpompi tehdä näyttelysuunnitelma, kun näkee gallerian ihan livenä, eikä toimi vain kirjallisen materiaalin ja pohjapiirroksen avulla - ja suunnitelma lähti jo rullaamaan hyvissä ajoin (puoli vuotta aikaa). Hotellihuonekin oli ilahduttavan epä-S-ketjumainen (= kerrankin erilainen): kattohuone seinästä esiin työntyvine parruineen ja puoliympyrän muotoisine ikkunoineen. Eilen olisin voinut lojua huoneen hämärässä ja ilmavirran tuuditeltavana (verhot oli puoliksi edessä ja ikkuna auki) vaikka kuinka pitkään. Jos vain olisi ollut mahdollista, olisin mielellään ollut vielä yhden ekstrayön, mutta pakko oli palata kotiin, kun tänään piti lähteä noutamaan töitä Kuopion näyttelystä kotiin. Ja roudata samalla uusia töitä ja kortteja galleriaan myytäväksi. Ihanaa: autossa toimi ilmastointi.

Huomenna yritän palata jonkinlaiseen arkeen nettisivuprojektien kanssa. Pahoin aavistelen kumminkin, että ensimmäinen missio on jonkinlaisen tuulettimen hankkiminen - ellei tähän huoneistoon saa minkäänlaista läpivetoa. Ilma ei liiku mihinkään suuntaan, vaikka luukut ovat molemmin puolin taloa auki. Mutta en valita, kun kerrankin on kesä.

ps. Taidelainaamo esittäytyy TV Jyväskylän Kodikas-ohjelmassa. Katso ohjelma TV Jyväskylän nettisivuilta (Taidelainaamon osuus alkaa n. kohdasta 12'20").

The Heartbreaks - Jealous? Don't You Know

[Ennallaan - Unchanged. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Olisi tietenkin voinut mennä vähän helpomminkin... Viime viikolla hoitui Live Herringin UudenPolvenMuseon JumboArt-screenausta varten tykki suht koht edullisella vuokralla ja mediasoitin lainaksi avaamattomassa paketissa. Juhannuksen jälkeen Satu hoiti JumboArt swf-fileiden muuttamisen AVIksi (jota mediasoitin tukee) ja eilen vielä projektin esille laittaminen UudenPolvenMuseon tiloihin vaikutti mielessä pikaiselta ja helpolta projektilta. Eihän se sitä tietenkään ollut. Maalattiin, säädettiin ja väännettiin. Mediasoittimen käyttö tuntui etukäteen ihan unelmalta, mutta eihän se sitä lopulta ollut, kun muka uudesta paketista puuttui kaukosäädin ja tuossa simppelissä laitteessa itsessään ei ollut mitään säätömahdollisuuksia. Vaihtoehto B, eli perinteinen DVD-soitin peliin. Matskujahan ei tietenkään ollut vielä dvd:llä, mutta toisella levyllä sentään saimme säädettyä kuvan paikan seinälle. Vaan jostain kumman syystä standardi läppärilukko ei sopinutkaan tykkiin, joten piti keksiä toinen keino nitoa se kiinni pöytään. Nythän se on sitten esillä rautahaarniskassaan hyvin kiinni köytettynä. Näky on sen verran luova, että pitää vielä vähän käydä säätämässä huomenna asioita paikalleen... Samalla, kun vie paikan päälle sen varsinaisen sisällön.

Mutta plussana mainittakoon: Satulla oli auto! Sillä pääsi Säykistä poiskin melko nopeasti ja ylimääräiset kamat roudattua toimistolle takaisin. Yritin ehtiä vielä läheiseen kauppaan kyselemään muunlaisista läppärilukoista, mutta kesäaikahan siellä oli: liike oli juuri mennyt kiinni. Sain sentään kolme viikkoa postitusta odottaneen kirjeen vihdoin pistettyä Kirkkopuiston postilootaan ja sitten jo Ellinoora kiisikin mustalla kostajallaan noutamaan smoothien ääreen. Kyllä helpotti. Ainakin hetkeksi.

Kotona säätö on jatkunut Premieren kanssa - mikä piti ensin asentaa koneelle ikuisuuksien tauon jälkeen. Ja sitten kaatuilua, kaatuilua, kaatuilua (mitä tuo Premma oikein käyttää bensanaan, kun kone on aika tehokas ja silti on aina "low memory" -varoituksia ja kitkaista taukosäätöä). Muutamien tuntien taistelun jälkeen matskut saatiin lopulta dvd:lle, joka näyttäisi toimivan ainakin omilla laitteilla. Saa nähdä, mitä sanoo soitin, jonka raahasin jo Säykkiin. Timppa on askarrellut tuolla kopioita masterista, varmuuden vuoksi. Uskaltanen jo väliaikahuokaista.

Huomenna uusi yritys täydellisempään suoritukseen; alkanee aamulla ysin maissa. Hyvällä tuurilla ehdin nukkumaankin pari tuntia ennen sitä - varsinainen työpäivä nimittäin alkaa nyt. Haaveet omien projektien maailmalle saattamisesta saavat tosin taas jäädä vähäksi aikaa: viimeinen päivä on kolmen mielenkiintoisen projektin deadline. Matskut on itseasiassa viittä vaille valmiina ja postileima kelpaisi, mutta usko on vähän loppu. Teen tilannetarkistuksen huomenna iltapäivällä. Jos olen hereillä.

Muse - Resistance

[Juurtunut - Entrenched. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Höh. Viikon takaiseen Shanghai-postaukseeni on tullut niin typerä kommentti, etten jaksa edes vastata siihen. Maailma jaksaa vain aina ihmetyttää enemmän.

Päivä on alkanut jotenkin takkuisesti. Yritin mennä maksamaan laskuja pankin nettisivuille: ensin en päässyt sisään ja nyt en pääse pois. Nordea jumittaa pahan kerran. Toivottavasti jossain vaiheessa saan paperiasiat hoidettua. Asiaa ei edistä sekään, että printteri-ressukka luuli olevansa paperisilppuri ja tulostamistani harjoittelutodistuksista tuli aloha-tyyliin suikalemaisia. En tiedä mitä tapahtui: laitoin printterin päälle ja pois ja uudelleen päälle - ja nyt näyttäisi toimivan.

Taitaa olla hyvä hetki pitää pieni kävelytauko ja tutkiskella eilen hyväksi todettua reittiä uudelleen.

Eilen oli ihan mahtava kesäpäivä pyöräilylle. Kunhan ensin sai renkaat täytettyä. Retken alku viivästyi noin tunnilla, kun kotoa ei päässytkään lähtemään renkaat alla, vaan ensin piti tassutella keskustaan, Veturille saakka, että sai ilmat renkaisiin. (Pitää varmaan ostaa oma pumppu; tai vaihtaa sisäkumi vanhanmalliseen, kun siinä ilmeisesti on joka tapauksessa jotain häikkää). Välissä piti tietenkin käydä tsekkaamassa Harmonian näyttely, syödä jäätelöt - ja rankan pyöräntalutusrupeaman jälkeen olikin jo lounasaika, joten huoltoasemaruoka osui ja upposi. Kuokkalan kartano oli - harmillista kyllä - kiinni, mutta hevoset kyllä nähtiin ja lopulta päästiin Viherlandiaan saakka. Kahvittelua aurinkoisella terassilla, veden liplatusta ja hurjaa tuulta. Paluumatka sujui leppoisasti Kuokkalan kauppojen kautta rantareittiä takaisin kotiin. Joku idiootti oli hajottanut Mattilanniemen rantaan viinapullon, mutta siitä ja jäisestä vedestä huolimatta uskaltauduin kevyelle kesäkahlailulle ennen kotiin paluuta.

(Juhannuksen alla suoritin täydellisen työn väistelyn: kaiken hyödyllisen sijaan aloin säätää oman blogini ulkoasua uusiksi. Fiksailen loppuun kunhan ehdin palata asiaan...)

The Dawn Chorus - Carnivalesque

[Pirunkello - Devil's Bell. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Aurinko juhlii taivaalla! Jopa pesuaine- ja minigrip-pussiostoksille lähteminen tuntuu juhlallisen houkuttelevalta projektilta. Pesuaine menee perinteiseen käyttöön pesukoneeseen, mutta minigrippeihin meinaan askarralla kontaktikasvivärjäystä: pussiin lankaa ja väriaineita ja sitten katsotaan, mitä syntyy.

Ensin pitää varmaan tehdä jotain mielikuvaharjoituksia, että selviää feissaripilvestä ohi hyvin käyttäytyvänä ihmisenä.

Omalta osaltani eilisen Shanghai-tilitykseni nosti nimittäin jälleen ajankohtaiseksi se, että viime viikolla kävelykadulla palloilevat Amnesty-feissarit palauttivat muistikuvat viime syksyn chateista ruuhkaisen pääni sisään. Eivät tosin sillä, että olisivat puhuneet juuri tästä asiasta, vaan siitä, että onnistuin tiuskaisemaan epäkohteliaasti aurinkoiselle aktivistille ja podin sitten koko loppupäivän huonoa omaatuntoa hyökkäyksestäni ihmisoikeuksia ja hyvää tarkoitusta vastaan. Jotenkin vain tuo feissari nro. 18 parin kilometrin matkalla koti - grafiikkakeskus sai lopulta pinnani katkeamaan. Minkäänlainen eleviestintä (muualle katsominen, mp3-soittimen räplääminen, kännykkään puhuminen tai edes liioitellut "Älä tule tänne tai puren" -eleet) eivät onnistu kontaktin ottoa estämään.

Yleensä ne ovat vielä nimenomaan noita Amnestyn feissareita, joiden kohdalla pinna katkeaa. Omasta tulosuunnastani katsoen yleensä kaikki Unisefin, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Greenpeacen feissaajat (+ kaikki irralliset tapahtumien ja pikkupuotien mainostajat) tulevat reitille ensin ja ensimmäisten kohdalla vielä jaksaa kohteliaasti olla huomioimattakin. Ensimmäinen Amnesty-feissarikin yleensä pääsee vielä vähällä, mutta se kolmas on yleensä jo se, jolle ärähtää jotain.

Tunnustan samantien, että viime vuonna ärähdin poikkeuksellisesti jo melko alkumatkasta Luontoliiton feissarille, joka asettui liikennevaloissa vaanimaan toiselle puolelle katua - oli aika piinallinen vihreän valon odotus, eikä pään pudisteluni toiselta puolelta tietä auttanut lainkaan. Sinä päivänä tein kaikkien aikojen feissarintorjuntaennätyksen: 32 - parin kilometrin matkalla. Harmittaa vaan, että se varsinainen asia ja viesti jää tuollaisessa tapauksessa aina toiseksi. :(

Voisin tietenkin ottaa oman flyeripinoni mukaan ja kokeilla samaa tekniikkaa kuin puhelinmyyjien kanssa: vastamyyntiä. :D

Tosin eilen ainakin kampus näytti aika vaivattomalta reitiltä. Kun on kirja mukana ja voi tarvittaessa pysähtyä lukemaan sitä, ja kun aurinko paistaa ja linnut laulavat, edes ne ilmaiset halausten jakajat eivät niin hirveästi jaksa ärsyttää. ;)

---

(No, johan tässä on tullut otettua esiin sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia että yksilön oikeutta omaan rauhaan - tarkoittaakohan tämä, että olen saavuttanut YKOTin statuksen? (Yhteiskunnallisesti Kantaa Ottavan Taiteilija) :D )

Kings of Leon — Closer

[Siellä - There. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Eilen kaffipöytäkeskustelussa ihmetytti hiukkasen Shanghai-keskustelun kritiikittömyys ja eilen pohtiminen jatkui toisten kavereiden kanssa verkkokeskustelussa. Jäimme miettimään sitä, onko kiinalainen sensuuri saanut valtaansa kaikki länsitiedotusvälineetkin vai mihin yhtä-äkkiä katosi se jo ennen olympialaisia alkanut expokritisointi? Vielä viime vuoden puolella verkossa pystyi lukemaan suomeksikin kommentteja Shanghain Expoon liittyvistä ihmisoikeusrikkomuksista ja muusta ikävästä - kuten siitä, että ihmisiä pakkomuutettiin kotoaan Huangpu-joen rantamilta Expon tieltä ja siitä, kuinka monet shanghailaiset todistivat Shanghain historiallisen keskustan tuhoa. Amnesty mainitsi jossain välissä pakkomuuttajien määräksi 18000. Vielä viime syksynä keskusteluissa oli isona aiheena mm. se, että kun Kiinalla oli näyttämisen paikka olympialaisten aikaan, se järjesti (ilmeisesti pitkin hampain ja painostuksen alaisena ja tiukassa valvonnassa) mielenosoitusalueen - tällä kertaa Expon aikana kaikenlaiset mielenosoitukset ovat kielletty. Länsimaat eivät ilmeisesti enää ole niin tiukkoina ja jonnekin ovat olympialaisten alla boikottiin ilmoittautuneet taiteilijatkin kadonneet.

Viime kuussa asiaa alettiin hiljaa nostaa uudelleen esiin foorumeilla, kun kiinalainen bloggeri Bad Friend kritisoi Expoa blogissaan otsikolla 10 sins of EXPO 2010 - ja artikkelin julkaisua seuranneen poliisikuulustelun jälkeen verkkoon pääsi esille myös kuulustelun transkripti La Dernière Classe. Koska noita kahta alkuperäistä artikkelia ei luonnollisestikaan kiinalaisittain ole enää saatavilla alkuperäispaikallaan, onneksi ovat lukuisat peilisivut, jotka pitävät huolen siitä, että materia ei noin vain katoa. Jutut ja taustat voi lukea Global Voices Online -sivulla, josta löytyy paljon muutakin verkosta "yllättäen kadonnutta" tietoa. (Vaikka kieltämättä huvittaa, että Bad Friendinkin on ollut vissiin vähän vaikea löytää täyttä kymmentä hirvittävää asiaa - kun listan hänniltä löytyy myös "plagioitu teemabiisi - noloutta maallemme jo etukäteen".)

Ei Expo välttämättä pelkkää pahaa tee. Tokion lentokentällä kolme kuukautta alkuvuodesta viettänyt ihmisoikeusaktivisti Feng Zhenghu (jota Kiina ei tuolloin päästänyt palaamaan kotiinsa) on tällä hetkellä kotiarestissa Shanghain kodissaan, jonka on muuttanut eräänlaiseksi museoksi. Hän on järjestänyt eräänlaisen oman exponsa, jossa esittelee itsensä kautta ihmisoikeusrikkomuksia, kuten ilmaisun- ja liikkumisenvapauden rajoittamisen. Feng Zhenghu on itse sitä mieltä, että Shanghain Expolla on positiivinen vaikutus ihmisoikeuksiin. Huolimatta siitä, että kiinalaiset eivät Feng Zhenghun omaan näyttelyyn pääse - ja siitä, että moni näyttelyesineistäkin on takavarikoitu - hän itse uskoo, että maailmannäyttely raivaa tietä avoimemmalle Kiinalle.

Voinhan tietenkin olla tässä väärässäkin, mutta huolimatta siitä, että suurin osa viime syksyn keskusteluista lienee kadonnut ihan vanhuuttaan, eikä minkään globaalin salaliiton seurauksena, jotenkin verkko tuntuu nyt oudon mykältä. Amnestyn huhtikuussa julkaisemalta Call for the release of Chinese housing rights activists -vetoomussivulta on lähetetty alle 500 vetoomusta, mikä tuntuu jotenkin tosi pieneltä. (Juttu China silences women housing rights activists ahead of Expo 2010 / 30.4.2010) Toivottavasti olen kuullut pelkkää kärjistynyttä huhupuhetta, koska jos nuo kaikki vähäisetkin verkossa vellovat väitteet ovat tosia, miksi kritiikki on melkein nollassa? Rakentavakin? Kuopion asuntomessuistakin löytyy enemmän vinkua kuin täydellisestä, aurinkoisesta Shanghaista.

White Rabbits — Percussion Gun

Väritapahtuma rankkasateineen (ja siitä huolimatta runsaine vieraineen) ja Kuopion reissu näyttelyn pystytyksineen ja avajaisineen (ja synttäreineen ja nimppareineen) takana päin: kiireessä aika aina suorastaan sujahtaa käsistä. Tällä kertaa pystytys meni suhteellisen vaivattomasti, vaikkakin väsymys painoi sen verran, että jos jotain suurempaa kommervenkkia olisi pitänyt miettiä, projekti olisi varmaan jäänyt sikseen. Maanantaina, kun kuvat oli saatu seinille ja kun sai laskeutua hotellihuoneen vuoteelle kahvikuppi kädessään tietäen, ettei tarvitse tehdä mitään... voikohan sitä jumalaisempaa tunnetta ollakaan?



Sain avajaisissa jo yhdeltä vieraalta palautetta, että työt (varsinkin pitkällä seinällä) olisi toimineet paremmin kehystettyinä, mutta itse olen kyllä tyytyväinen tuohon pelkkään pasparipustukseen. Kehysten pois jättäminen oli ihan tietoinen valinta ja oikeastaan olisin itse tyytyväisempi vain, jos olisin saanut upotettua kuvat hitusen seinän sisään :) Tavoitteenani oli tehdä nimensä mukaan hiljainen näyttely...







Arki on astunut jälleen kuvioihin: heti Kuopiosta paluuta seuraavana päivänä oli kalenterissa kolme palaveria ja viikonloppu on mennyt rästitöitä tehden. Lauantain rypästä kevensivät Anna G:n juhlat - hyvä seura ja maistuva ruoka. Aurinkokin sentään jo vähän pinnistää taivaalla. :D

Mutta aloittamani Suuri Romaani ei ole kyllä edistynyt.

El Goodo — I Saw Her Today

Hieman surullisena olen katsellut ilmatieteenlaitoksen sivuja. Huomiselle, väritapahtumaan ja Colorian synttäreihin pukkaa kahta vesipisaraa eikä auringon häivähdystäkään - ja ensi viikolle, Kuopion reissulle avajaisineen ja omille synttäreille samanlaisia harmaita vesipisaroita, eikä lämpötila ennusteen mukaan yletä edes viiteentoista. Olisi kyllä kiva, että kun pääsee vihdoin pitämään sen lomapäivänsä, aurinko voisi tulla esiin edes tunniksi. Mur.

Mutta pidemmittä ärinöittä: harmaa sadelauantai muutetaan sateenkaarten laulannaksi vaikka itsepetoksella ja ihan sama sataako ensi viikolla vai ei, kunhan saa hotelliaamiaisen.

Kuopiossa, Galleria Carreessa avajaiset ti 15.6. klo 18-20 - tervetuloa!

Ian Brown — Stellify

En eilen ehtinyt postaamaan blogiini, mutta nyt ehdin: Lisää väriä! -tapahtumapäivistä toinen, eli luentopäivä oli tänään (ja seuraava sitten lauantaina). Odotukset ylittyivät: salihan suorastaan tulvi ihmisiä! Kiva, kun oma luento oli ensimmäisenä, niin pystyi sitten kuuntelemaan muidenkin luentoja, eikä aika kulunut vain omaa vuoroa odotellessa. Olin vaikuttunut erityisesti Panu Kailan luennosta: paitsi, että aihe oli kiinnostava, esiintyjä otti yleisönsä haltuun.

Tänään on iltaohjelmassa Kuopion näyttelyn parin viimeisimmän työn viimeistely ja muutamia peruspäivityksiä; huomenna ripaus Live Herring -hommia sekä lauantain valmistelua ja lauantaina sitten työnäytöksiä ja värillistä elämää olan takaa. Pitää muistaa kaivella kaapista t-paitoja pottupainopajaa varten - meinaan askarrella itselleni pari kesäistä lookkia siinä työnäytösten ohessa.

Lisää väriä! -juliste (ja tapahtuman flyerit) ovat muuten Colorian harjoittelijan, Meri Tuomen suunnittelemia.

Ja he-heeiii: Kippaus kannattaa!

(Ps. avajaisia on tällä viikolla ollut useammatkin; mm. Jyväskylän taiteilijaseuran Taidelainaamon näyttely Keskisuomalaisella ja Parasta puusta -näyttely Suomen käsityön museossa - näyttelyjä näkemättä uskaltanen suositella niitä kaikille :D)

The Creatures — Right Now

Päivä alkoi pitkästä aikaa kivasti: meiliin tuli viesti, että kaksi Kiva.orgin lainaa on maksettu pois ja pääsin laittamaan ne heti uudelleen kierrokseen! Viimeksi ei ollut listoilla taiteilijoita tai käsityöläisiä, mutta nyt oli rahaa lainaamassa useampikin käsityöläinen. Aika nopeasti tuo raha tuntuu kiertävän ja summat tulevan kokoon, joten ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa valintoja tehdessään.

Maanantaina kävin Timpan kanssa tekemässä satoja solmuja siimaan, että sai 200 kuvaa roikkumaan Saarijärven käsityökeskuksen Vinttigalleriaan. Paikka sopii työlle kuin nakutettu. Ripustuspäivän bonuksena aurinko pisti parastaan - luonnonvalo tuli sisään tosi kauniisti - mutta ihan luonnonvalon varaan ei kumminkaan tilaa voinut jättää. Vai voisikohan? Pitää tänään vielä testata. Kun tuossa ei kuitenkaan ole tärkeintä, että jokaikinen kuva näkyisi selkeästi; Porissa onnistuttiin laittamaan valot hienosti niin, että taakse tuleviin kuviin ei tullut valoa juuri ollenkaan ja se teki aika hienon kolmiulotteisen vaikutelman. Olin kyllä tilannut aurinkoisen reissukelin, mutta jos olisi tällainen pilvinen sää, sekin olisi loistavaa, niin näkisi paremmin, millainen valo sinne vähän hämärämmällä säällä tulee.

Tuo siimashow on aina jotenkin paljon rankempi kuin normaali seinään ripustus, mutta yllättävän kevyesti meni tällä kertaa. Ajallisesti seitsemän tuntia (vähintään), mutta väsymys iski lopulta vasta ihan loppumetreillä ja lopulta - puolentoista tunnin bussireissun jälkeen - oli ihan kanttuvei, mutta onnellinen. Foodin kautta kotiin ja kieltämättä tuli loppuilta melkein lojuttua ja taisin mennä ennätysmäisesti ennen puoltayötä nukkumaankin. Eilen sitten heräsinkin superaikaisin ja väänsin koko päivän semipaniikissa torstain väriluentoa kasaan ja viimeistelin Kuopioon tulevia töitä. Vielä täytyy illalla vähän pinnistää, mutta maaliviiva alkaa häämöttää.

Eli nyt: kengät jalkaan ja laukku kainaloon ja asenne takaviistosta etukenoon - Saarijärvi odottaa.

Richard Hawley - For Your Lover Give Some Time

Viikonloppu menee rästihommia ja peruspäivityksiä hoitaessa, ensi viikon väritapahtumaa valmistellessa - ja yritän ehtiä vielä viimeistellä muutamaan Kuopion näyttelyyn tulevan kuvan. Onneksi ensi viikolla alkavan Saarijärven Poissa-näyttelyn teokset ovat jo valmiina ja melkein kaikki mukaanotettava on jo pakattu - eli asia hoidossa. Tähän mennessä kaikki näyttelyyn liittyvä viestintä ja muut järjestelyt ovat sujuneet niin loistavasti, että tuntuu melkein unelta - varsinkin, kun kaikki muu on pykinyt.

Varsinaisia avajaisia en Saarijärvellä vietä, mutta tulkaa tapaamaan ensi keskiviikkona 9.6. klo 15-17 - olen varannut hyvän ilman ja jotain tarjottavaakin on (ehkä)!

Eliza Lumley - Street Spirit

[Poissa 120. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Eilen tuli aurinko jo vähän paremmin taivaalle ja vei illalla syömään Foodiin. Irtautuminen koneesta ja kaikista teknisistä kiusankappaleista ja aivan uskomattoman kukkaisan kampuksen läpi käveleminen rauhoitti kummasti mieltä. Ja se, että aamupäivän aikana sain osan teoksista valmiiksikin.

Alkuyöstä tein sekä Saarijärven että Kuopion näyttelyjen julisteet ja kohta kiikutan ne painoon. Toivottavasti faktat on oikein - en oikein luota edes moninkertaiseen tarkistukseen, kun pään tilalla on karuselli.

Väsymys ei ole kuitenkaan niin lopeensa uuvuttavaa - nyt on ollut ihan kivojakin juttuja työn alla, kuten ensi viikolla järkättävä Lisää väriä! -tapahtuma - Colorian kymppivuotissynttärit! Siitä lisää: coloria.net/lisaavaria

Nyt, kun tuon sanoiksi ruudulle kirjoitin, tajusin vasta itsekin: sehän onkin jo ensi viikolla! Pitää vielä pistää hieno luentoshow kasaan...

Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

[Poissa 83. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

[Offline - verkko kun ei toimi]

Ei mikään maailman paras päivä - taaskaan. Printteri on temppuillut niin paljon, että koko Kuopion näyttely on ollut vaakalaudalla. Ainakin olen hyvin tietoinen siitä, että näyttelystä on tulossa kompromissi - toivottavasti se ei näy niin vahvasti kuin miltä tuntuu. tänään meni yli seitsemän tuntia laitteen kalibrointiin, kun värit alkoivat yhtä-äkkiä olla hyvinkin hippisiä - järkyttävän kirkkaanvihreitä läikkiä ja muuta mukavaa... Yritin vaihtaa kelta-magentan tulostuspään, mutta sepä veijari ei suostukaan tuomaan tulostuspääkasettia näkyville tavalla, miten ohjeissa sanotaan. Eikä millään muullakaan tavalla. Katsotaan nyt, miten HP vastaa tiedusteluuni ja vastaako ollenkaan.

[Edit: vastasi se: tulostuspäätä vaihdettaessa pitää OK-nappia "painaa jatkuvasti" eikä useita kertoja, kuten ohjeessa on neuvottu sekä tekstein että animaatioin. Minun syyni siis ilmiselvästi: unohdin tuon luovuuden käytön ongelmaratkaisussa ja tulkinnassa.]

Breeders - Cannonball

Rahallinen inhorealismi on johtanut ääritoimenpiteisiin: mainoskatko! Mainoskatko! Monsterium-pinssejä on ostettavissa Jyväskylässä Galleria Beckeristä ja Jyväskylän taidemuseolta (á 3€ - jos oikein muistan). Kukallisia monstereita, pääkalloisuutta ja kaikenmaaliman elukoita perhosista kissoihin sointuvissa kesäväreissä - pääkalloja unohtamatta. Sitä todellista taidetta joka takin liepeeseen ja laukun läppään!





---

Kesähelteet päätyivät lopulta viime viikolla migreeniin. Yläkaupungin yöhön astuin melkein vastentahtoisesti, mutta sompaaminen ihmismassan läpi kannatti. Löysin yliopiston poistokirjamyynnistä Faber Birrenin kirjan History of Color in Painting, mikä oli aika järkyttävän hieno löytö. Birrenin kirjoja tulee harvemmin eteen ja etenkään niin edullisesti. Joten vaikka oma Yläkaupungin yöni ei venynytkään edes yön alkuun saakka, niin kokonaissuoritus oli täysi kymppi.

Hook And The Twin - Bang Bang Cherry

[Poissa 6. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

(Hei! Tästä biisistä tulee mieleen Osmondsien White Horses, uiii, uiii)

Eilen sain hoidettua hirmuisen määrän pieniä nippelihommia Live Herringin toimintaan ja pariin kevään ekstraharrastukseen liittyen. Sisäinen järjestyspoliisini heräsi: kaupasta lähti mukaan työkalupakki, joka pyhitetään näyttelytyökalujen suojapaikaksi - ettei tarvitse joka näyttelyn alla myllätä asuntoa katosta lattiaan jotain kadonnutta nippeliä etsien. Kun ne kuitenkin ovat siellä samassa saavuttamattomassa paikassa, jossa ovat myös parittomat sukat ja suurin osa kuulakärkikynistä.

Mielessäni on siintänyt suunnitelma kolmen suurehkon uniikkityön sarjasta ja tällä hetkellä on menossa tarkka budjetin lasku. Näyttää pahasti siltä, että tänä vuonna saan ainakin projektin hylätä mielestäni, mutta ehkä ensi vuonna?
...Joskin olen varautunut siihen, että loppuvuosi sekä ensi vuoden alkupuolisko menee aika reippaasti Live Herring '11 -tapahtumakokonaisuuden säätämiseen. Olemme vielä jääneet ilman apurahoja projektin kanssa, mikä siis tarkoittaa käytännössä unettomampia öitä ja hirmuista ilmaistyötaakkaa - mutta sisällöstä emme suostu tinkimään, kun kerrankin on kuitenkin kehykset toteuttaa jotain vähän suurempaa.

Mutta kolikoiden kimalluksen siinto silmissäni istutan tähän kohti mainostauon: kaikkien kukkarolle sopivia kortteja (á 2€) on saatavilla tällä hetkellä Jyväskylässä Galleria Beckeristä ja Jyväskylän taidemuseosta sekä Galleria Harmoniasta. Oma korttivarastoni on tällä hetkellä loppu, mutta kunhan saan niitä taas teetettyä, niin mainostan sitten oikein isoilla kirjaimilla :)

Beckeriltä olevat kehystämättömät teokseni saa kaikki kotiin 10€ kuukausihinnalla ja suuremmat kehystetyt 20€ kuukausihinnalla - joten visuaalista iloa tarjolla puolella siitä, mitä Elisan viihdepaketti maksaa!

Oi, miten kevään juhlijat voisivatkaan riemastua, kun lahjapaketista kääriytyisi ulos jotain ylevöittävää ja mieltä kohottavaa! Niiden, joilla ei ole keväällä juhlia ja jotka olonsa siksi kurjaksi tuntevat, on tarjolla samaa pakettia lohtushoppailun merkeissä - uusi teos seinällä on kuin kokonaan uusi elämän alku!

---

Parempi ehkä pistää vähäksi aikaa kone kiinni ja mennä tönöttämään tuonne pihalle kesäsateen viilentävään pisarointiin.

Inspiral Carpets / Mark E Smith - I Want You

[Poissa 163. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Pienet suuret asiat ilahduttavat ja harmittavat.

Aamulla koin koko vuoden hienoimman hetken, kun kipusimme tuohon yliopiston päärakennuksen viereen äänittelemään Seminaarinmäellä asustelevien lintusten ääniä. Olisin voinut istua siinä, lämpimässä ja hiljaisessa kesäsateessa, vaikka kuinka monta tuntia. Kotiin kävellessä ja lintujen laulun jäädessä taakse mieleen vaelsi kirpaiseva ajatus Seminaarinmäen "siistimisestä". Minulle tuo kodin vieressä sijaitseva pienten aarniometsien kollaasi on tuottanut aineistoa omaan tekemiseeni sekä konkreettisina kuvina ja ääninä että virikkeisenä ympäristönä. Kampusalueen rehevöityneet piilopolut ovat tarjonneet pienen pakopaikan, keitaan betonin keskellä. En ole lukenut kovin tarkkaan tulevaisuuden suunnitelmia, mutta olen keskusteluista ymmärtänyt, että juuri tuota hallitsematonta rönsyilyä on tarkoitus pistää kuriin oikein olan takaa ja hienot pihlajapuiden varjostamat polut olisi tarkoitus jyrätä nurmikentäksi. Ehkä ajattelisin toisin, jos olisin maisema-arkkitehti, mutta kaupunkiympäristössä jotenkin automaattisesti ilahtuu kaikista luonnon ryöpsähdysyrityksistä. Lahovaurioisten puiden paloittelun sentään kykenen ymmärtämään - ja toivon vain, että koko keskustelu on kantautunut korviini rikkinäisen puhelimen kautta.

Kiire se ei vain ota loppuakseen, vaikka tuntuu, että olen jo saattanut enemmän töitä loppuun kuin yhden ihmisen olisi fysiikan lakien mukaan mahdollista tehdä. Olen yrittänyt väännellä ja käännellä kalenteriani, jotta olisin saanut siihen mahdutettua luokkakokouksen Kuopiossa ensi viikonloppuna, mutta journalistisen uran myötä taisi kadota myös ajanhallinta: ei kykene. Poisjääminen harmittaa kovasti - olisi ollut kiva nähdä ja päästä katsomaan, mitä porukalle kuuluu. Ainakin muutaman pitivät linjansa ja päätyivät toimittajiksi.

Kipaisen Kuopioon sitten melkein kuukautta myöhemmin - saa nähdä tuleeko näyttelyn avajaisiin ketään. Edes niitä töitä, joita olen sinne suunnitellut. Tällä hetkellä on vähän epävarma olo sen suhteen...

The Black Keys — Tighten Up

[Äärellä - Near. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm.]

Vein eilen yliopistolle muutaman työn varainhankintakampanjaan liittyvän gaalan taidehuutokauppaa varten. Viime vuonna valmistunut vanhojen valokuvien ja uusien piirrosten ja pintojen kollaasi, Äärellä (Near) ei vain jotenkin ole sopinut mihinkään suunnittelemaani näyttely-yhteyteen ja olen vähän miettinyt, että mitä sen kanssa tekisin - joten olen varsin tyytyväinen, kun sillekin löytyi nyt paikkansa tässä maailmassa. Tai eihän sitä vielä ole löytynyt: nyt saa sitten jännittää, huutaako tuota uniikkiteosta kukaan, vai jääkö se hyljättynä johonkin nurkkaan.

---

Aika on ollut jotenkin tahmeaa ja tänään oli ilmakin sitä. Koko päivän on ollut sellainen tunne, että kohta tulee taivaalta gallonittain vettä - mutta ei sitä sitten tullutkaan, vaan pitkän pinnistyksen jälkeen aurinko. Lähdin puolen päivän jälkeen Beckerille täydentämään numeroimattomien kuvien kansioita, mutta kaikenlaisten kummallisten sattumusten vuoksi matka venyikin melkein tuntitolkulla :) Lopulta päädyimme Timpan kanssa Lounaispuiston kioskille syömään alkupalana mustekalarenkaita ja kuuntelemaan lintujen moniäänistä konserttia. Paluumatkalla ihmettelin, kuinka kevät osaa pitää kiirettä, kun sille päälle vaan sattuu: pari päivää sitten puut olivat vielä ihan lehdettömät ja nyt ne jo selkeästi vihertävät. Ensi vuonna pitää yrittää lepytellä kevättä jotenkin tehokkaammin. Aina oppii.

Voisi sanoa, että erikoinen päivä. Kerrassaan.

Wild Beasts - Hooting & Howling

[Poissa 119. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Elämän organisointia kalenteriin sopiviksi biiteiksi. Näyttelypäiviä merkitty ylös: alkamisia, päättymisiä, kuljetuksia, purkamisia. Kesä alkaa Saarijärvellä, sitten Kuopiossa (osittain samaan aikaan); syksyllä Helsinki ja Hankasalmi (osittain samaan aikaan) ja perjantaina tuli tieto myös yhteisestä näyttelyajasta Timpan kanssa Turussa ensi vuoden alussa.

Häiritsevä tunne tosin: pitäisi viimeistellä kaikki uudet näyttelytyöt ja huomiota vaatisi muutama muukin artsuilu, mutta nyt tuntuu, että kaikki luovuus on rynnännyt tuonne sanailuosastolle. Ei tarvitse kuin laskea sormensa näppäimistölle, niin alkaa tulla kaikenlaisia ja erikokoisia lauseita - aikaavaativia ja seuraa kaipaavia. Kuvien tekemisen sijaan olisi suuri palo keskittyä sanojen tuottamiseen ja aloittaa uudelleen se ajat sitten unohdettu kirjailijan uralle rämpiminen.

Vaikka ajan riittävyydestä kaikkeen Tärkeään olenkin huolissani, onhan se todettava, että ei tämä kuitenkaan ole ääripäästä toiseen syöksymistä: näen kaikki kirjoittamani tarinat kuvana ja yleensä tekemäni kuvat ovat vain hetkiä tarinoista, joten kaipa nuo päässäni liikkuvat elokuvat johtavat myös uusiin kuvasarjoihin. Oikeastaan kaikki kuvani ovat vain eräänlaisia kuvituksia tarinoille, tai paikoille, joissa tarinoiden pitäisi tapahtua. (Enkä missään nimessä pahastu, jos joku laittaa tittelikseni kuvittajan - vaikka jotkut taiteilijat pitävät sitä Suurena Loukkauksena ja en voi oikein käsittää miksi. Omien lempitaiteilijoitteni kärjessä on ehdottomasti englantilainen kuvittaja Arthur Rackham, jonka itkettävän kauniiseen kynänjälkeen voi vain toivoa joskus ulottuvansa.)

Näinkin voi käydä: yritin kirjoittaa "uniikkivedos", ja kun silmät eivät seuranneet mihin sormet osuivat, tulikin "imoollovedos". Jostain syystä loppuosa meni ihan oikein, vaikka nonstopina kirjoitinkin. Joten mahdollisesta tulevasta romaanista voi tulla viehkeän vaikeaselkoinen ja iiöyta,pfrtmo.

Golden Silvers - True Romance

[Poissa 81. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Niin jäi ilkeän tulivuoren takia keväinen (ja kuulemma tällä hetkellä myös tuulinen ja sateinen) Firenze siis kokematta, mutta kuusi päivää räntäisessä Tallinnassa neljän tähden hotellissa ja pari päivää hyvän ystävän luona oli ihan kohtuullinen väliaikaisirtiotto - varsinkin, kun tietää, että siellä se kaupunki odottaa meitä myöhemmin tänä vuonna.

Joutilaisuus oli hetken verran juhlaa: en ole ehtinyt tarttua kirjaan aikoihin, eikä totta puhuen ainakaan kymmeneen vuoteen ole edes tehnyt mieli lukea (lukuunottamatta Harry Pottereita). Ostin Helsingistä matkapokkariksi Mikkel Birkegaardin Libri di Lucan arvoitus -kirjan (alkoi melko maukkaasti, mutta jotenkin latistui elokuvakässäriksi - joskin antaa maailmanselityksen mm. lukemiseni aikaan uutisoidulle Pekkarisen ydinvoimalasäädölle) ja lukemisen makuun päästyäni ostin Tallinnasta Sebastian Barryn kirjan The Secret Scripture - jota en kerta kaikkiaan kyennyt päästämään käsistäni. Olen jo ehtinyt vauhkota kirjasta tuttavilleni ja myös jonkinlaisesta semijärkytyksestäni, kun huomasin, ettei Barryn kirjoja ole suomennettu! En tiedä, mikä siinä oikein iski, mutta tuntui, että sanat oikein tanssivat päähän sisään - toisaalta on hyvin vaikea kuvitella kirjaa suomennettunakaan; tämä varmaan pitääkin lukea alkuperäiskielellään.

Kaikesta lukemisesta innoittuneena aloitin uudelleen myös kirjoitusharrastukseni ja ajattelin aloitella Ihka Oikean Romaanin kirjoittelun. Pitkään aikaan sanat eivät ole soineet näppäimistöllä niinkuin ne nyt tekivät, eikä toivoa siis on - jospa oikeasti saisinkin päässä liikkuvat tarinat paperille ja kustantamoon saakka?

Se jää nähtäväksi. Todellisuus nimittäin vaani kotona heti, kun kotioven avasi: kymmenet keskeneräiset projektit ja se ikuinen ajan puute. Tänäänkin on mieli vetänyt sekä kirjoittamaan että kuvien tekemiseen, mutta on pitänyt pakottaa itsensä hoitamaan kaikkea vähemmän runollista, mutta pakollista: loman aikana kertyneitä rästitöitä sekä tuleviin näyttelyihin liittyviä kehysasioita (käytännön järjestelyistä kehysasioihin kirjaimellisesti).

Aurinko sentään palasi hetkeksi taivaalle. Joskin väliaikaisesti, kuulemma.