The Dawn Chorus - Carnivalesque

[Pirunkello - Devil's Bell. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Aurinko juhlii taivaalla! Jopa pesuaine- ja minigrip-pussiostoksille lähteminen tuntuu juhlallisen houkuttelevalta projektilta. Pesuaine menee perinteiseen käyttöön pesukoneeseen, mutta minigrippeihin meinaan askarralla kontaktikasvivärjäystä: pussiin lankaa ja väriaineita ja sitten katsotaan, mitä syntyy.

Ensin pitää varmaan tehdä jotain mielikuvaharjoituksia, että selviää feissaripilvestä ohi hyvin käyttäytyvänä ihmisenä.

Omalta osaltani eilisen Shanghai-tilitykseni nosti nimittäin jälleen ajankohtaiseksi se, että viime viikolla kävelykadulla palloilevat Amnesty-feissarit palauttivat muistikuvat viime syksyn chateista ruuhkaisen pääni sisään. Eivät tosin sillä, että olisivat puhuneet juuri tästä asiasta, vaan siitä, että onnistuin tiuskaisemaan epäkohteliaasti aurinkoiselle aktivistille ja podin sitten koko loppupäivän huonoa omaatuntoa hyökkäyksestäni ihmisoikeuksia ja hyvää tarkoitusta vastaan. Jotenkin vain tuo feissari nro. 18 parin kilometrin matkalla koti - grafiikkakeskus sai lopulta pinnani katkeamaan. Minkäänlainen eleviestintä (muualle katsominen, mp3-soittimen räplääminen, kännykkään puhuminen tai edes liioitellut "Älä tule tänne tai puren" -eleet) eivät onnistu kontaktin ottoa estämään.

Yleensä ne ovat vielä nimenomaan noita Amnestyn feissareita, joiden kohdalla pinna katkeaa. Omasta tulosuunnastani katsoen yleensä kaikki Unisefin, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Greenpeacen feissaajat (+ kaikki irralliset tapahtumien ja pikkupuotien mainostajat) tulevat reitille ensin ja ensimmäisten kohdalla vielä jaksaa kohteliaasti olla huomioimattakin. Ensimmäinen Amnesty-feissarikin yleensä pääsee vielä vähällä, mutta se kolmas on yleensä jo se, jolle ärähtää jotain.

Tunnustan samantien, että viime vuonna ärähdin poikkeuksellisesti jo melko alkumatkasta Luontoliiton feissarille, joka asettui liikennevaloissa vaanimaan toiselle puolelle katua - oli aika piinallinen vihreän valon odotus, eikä pään pudisteluni toiselta puolelta tietä auttanut lainkaan. Sinä päivänä tein kaikkien aikojen feissarintorjuntaennätyksen: 32 - parin kilometrin matkalla. Harmittaa vaan, että se varsinainen asia ja viesti jää tuollaisessa tapauksessa aina toiseksi. :(

Voisin tietenkin ottaa oman flyeripinoni mukaan ja kokeilla samaa tekniikkaa kuin puhelinmyyjien kanssa: vastamyyntiä. :D

Tosin eilen ainakin kampus näytti aika vaivattomalta reitiltä. Kun on kirja mukana ja voi tarvittaessa pysähtyä lukemaan sitä, ja kun aurinko paistaa ja linnut laulavat, edes ne ilmaiset halausten jakajat eivät niin hirveästi jaksa ärsyttää. ;)

---

(No, johan tässä on tullut otettua esiin sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia että yksilön oikeutta omaan rauhaan - tarkoittaakohan tämä, että olen saavuttanut YKOTin statuksen? (Yhteiskunnallisesti Kantaa Ottavan Taiteilija) :D )