[Äänetön puutarha - Silent Garden. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]
Nyt riitti kaaoksessa rypeminen. Oman elämäntason kohottamisprojekti alkoi tällä viikolla - ensin ulkoisista asioista: työhuoneen kaapittomaan isoon komeroon hylly, joten 2m3 kaaosläjää saa järjestyksen ja artsuilut oman paikkansa. Mahtavaa, kun printit saa vihdoin olla omassa ylhäisyydessään omilla hyllyillään merkityissä laatikoissa, eikä enää joudu etsimään niitä nurkista epämääräisistä pinoista! Wacomikin sai ihka oikean paikkansa, eikä joudu naarmuttumaan työpöydän läjässä. Ja toisena tämän viikon sessiona pahasti ryönittynyt ja värjäämönäkin toimiva parveke viittä vaille valmis toimivaksi kesäiseksi pikkuterassiksi, jossa voi ehkä kaffitellakin joskus. (Kuten tänä aamuna - testattu on!)
Rikkinäisiä roinia on toimitettu jo kohtuu hyvä määrä keräyspisteisiin ja kaatopaikalle. Ryönärintamalla seuraavana projektina vaihe 2: esineet, joita ei koskaan käytä, parempaan käyttöön. Osan painavimmista kovakantisista ja ns. laatukirjallisuudeksi tulkittavasta kirjallisuudesta (nyt olisi tarjolla Keltaista kirjastoa, Otavan sarjoja sun muuta) meinaan pistää reippaasti yleiseen jakoon Bookcrossingin kautta.
Aion yhdistää tähän megalomaaniseen projektiin myös huvin: pakkaan osan kirjoista ja vähän muita kamppeita kasseihin ja suunnittelen pyöräilyä Oikokadulle hyvän lukukirjan kanssa ensi viikolla; en mitenkään "roudaan koko elämäni polkupyörällä kirpparille" -massiiviprojektin luontoisesti vaan kamaa kassiin sen verran mitä pyörällä saa helposti vietiä ja vähäksi aikaa vain olemaan. Pehmeä alku työpäivälle.
---
Viikko on mennyt aivo sulaen. Läpitunkeva kuumuus on kieltämättä vaikuttanut myös työntekoon: ei meinaa jaksaa tehdä mitään, kun tuntuu, että pää ei yksinkertaisesti toimi. Normaalimpaan (tai normaalimpana pidettyyn) elämänrytmiin siirtyminen on haave vain, kun yöllä lämpötila muuttuu lähelle siedettävää. Miksei tuo ilma liiku mihinkään, vaikka kaikki luukut molemmin puolin taloa ovat auki ja luulisi jonkinlaisen läpivedon ottavan vallan?
Lomaa sen sijaan ei ole näkyvissä. Onneksi nyt heinäkuussa on kuitenkin hyvää aikaa saada rästihommia pois plakkarista ja kokonaisvaltaista kesäsuoritusta varten olen rakentanut jopa aikataulun itselleni - ja se jättää vähän vapaa-aikaakin. Silti jouduin perumaan viikon ainoan kalenteriin merkityn menoni (Viitasaaren musiikin ajan avajaiset tiistaina), kun koneelle tippui yksi suuri työprojekti, joka oli vain pakko tehdä. Harmittaa kyllä kohtuullisen paljon, mutta toisaalta - on jotenkin palkitseva tunne, kun voi poistella post-itteja seinäkalenteristaan...
Ja työnteko on suuremmissa määrinkin kevyempää, kun voi pitää sen pakollisen kuumuustaukonsa (kyllä, yritän olla hyvä pomo itselleni) parvekkeen ilmavassa auvossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti