[Ikuisuus - Eternity. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]
Äh, taas on viikko vilistänyt varpaiden välistä kuin hiekka vain. Tai ei oikeastaan vilistänyt: alkuviikko mateli ohi, kun nihkeässä kuumuudessa ei jaksanut tehdä yhtään mitään; edes harrastusaktiviteetteja (vaikka hankinkin kunnon satsin minigrip-pusseja kontaktivärjäystä varten). Torstaina sentään syntyi jotain sosiaalistakin elämää: jäätelöä erään Tietotalon viileimmässä huoneessa (heh), ylettömän viisasta keskustelua Miken kanssa ja vahva koukuttuminen iPhonen Harbour Master -peliin (!) (argh) ja sattumalta myös kesälomamansikkajätskitarjoilu kahvitunnilla; salaattilounas ystävän kanssa ja sitten Jyväskylän kesän 55-vuotisjuhlallisuuksissa buffet ja henkevää keskustelua, joka jatkui myöhemmin Kirkkopuistossa vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa; ja lopulta kotiin saavuttua päätös pitää lauantai-iltaan saakka kone suljettuna ja hommat piilossa todellisuudelta.
Perjantaina kalenteriin oli merkitty pitkät aamu-unet, joita seurasi armoton ullakon teurastus: useita jätesäkillisiä vanhaa ja turhaa kamaa roskiin (ihan oikeasti ei mitään kierrätyskelpoista). Useamman tunnin uurastuksen jälkeen ullakko oli siinä kunnossa, että imuri olisi ilolla imaissut ekstrapölyt ja hiekat pois - mutta luonnollisestikaan lähimpään pistorasiaan ei käynyt mikään rakennusvuoden 1954 jälkeen valmistettu sähkölaite. Ullakon toisessa päässä olisi ollut pistokkeenpaikka oikein maadoituksineen, mutta kun ei sitä 25 m jatkojohtoa sattunut olemaan ihan hollilla, pölytys suoritettiin perinteisellä harjalla ja sitten epätoivoisella pesuoperaatiolla. Olen jatkanut mustan lietteen niistämistä vielä tänäänkin. Mutta pääasia, että sai vihdoinkin jonkinlaiseen järkiperäiseen taittoon koko säilytystilan; projekti jatkuu huomenna illalla vanhojen lehtien läpikäymisellä ja uudelleenarvioimisella.
Tänään (elän vielä lauantaita, vaikka olenkin tietoinen vuorokauden vaihtumisesta toiseksi muutamia tunteja sitten) koko päivä meni vanhempien luona grilliruokia syöden ja järvessä polskiessa. Luontoakin näkyi: ujostelematon sorsaraasu luuli saavansa ruokaa, kun Timppa heitteli leipiä (siis niitä kivisiä) veden pinnalle - se lähti aivan innoissaan porskuttelemaan kivenlumpsahduksia kohti ja pysähtyi sitten pettyneenä tajutessaan hutiarvionsa; ja takapihan tuolin alla puuskutti kohtalaisen komean kokoinen siili, joka aikansa tuhistuaan paineli aidan alta naapurin puolelle.
Nyt odottelen vielä hetkisen, että läppäri saa ladattua itsensä huomista päivää varten: Finnconissa on harvinaisen mielenkiintoisia juttuja tänä vuonna. Meinaan oikein pistää herätyskellon soimaan, jotta ehdin tsekkaamaan sunnuntain tarjonnan. Vien samalla jonnekin päärakennuksen tienoille nipun BookCrossingin kautta vapauttamiani kirjoja.
ps. Olen sivistänyt itseäni katsomalla sunnutai-iltana potkupalloa! Ennen kuulumatonta! Jäin jotenkin vahingossa tuijottamaan jatkoajan alussa (taloudellista television katsomista: puoleentoista tuntiin ei ollut tapahtunut mitään) ja katselin sitten loppuun saakka. Sääliksi kyllä kävi Hollannin kaljupäistä pelaajaraasua, joka istui myrtyneenä nurmikolla kyynelsilmin. Enkä tiennyt, että espanjalaiset pelaajat ovat niin huteria, että kaatuvat vallan hipaisusta. Pitää muistaa seuraavalla hispanjatourilla.
ps2. Jos joku tietää tuosta Harbour Master -pelistä jonkinlaisen nettiversion, niin kertokoon välittömästi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti