[Poissa 119. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]
Elämän organisointia kalenteriin sopiviksi biiteiksi. Näyttelypäiviä merkitty ylös: alkamisia, päättymisiä, kuljetuksia, purkamisia. Kesä alkaa Saarijärvellä, sitten Kuopiossa (osittain samaan aikaan); syksyllä Helsinki ja Hankasalmi (osittain samaan aikaan) ja perjantaina tuli tieto myös yhteisestä näyttelyajasta Timpan kanssa Turussa ensi vuoden alussa.
Häiritsevä tunne tosin: pitäisi viimeistellä kaikki uudet näyttelytyöt ja huomiota vaatisi muutama muukin artsuilu, mutta nyt tuntuu, että kaikki luovuus on rynnännyt tuonne sanailuosastolle. Ei tarvitse kuin laskea sormensa näppäimistölle, niin alkaa tulla kaikenlaisia ja erikokoisia lauseita - aikaavaativia ja seuraa kaipaavia. Kuvien tekemisen sijaan olisi suuri palo keskittyä sanojen tuottamiseen ja aloittaa uudelleen se ajat sitten unohdettu kirjailijan uralle rämpiminen.
Vaikka ajan riittävyydestä kaikkeen Tärkeään olenkin huolissani, onhan se todettava, että ei tämä kuitenkaan ole ääripäästä toiseen syöksymistä: näen kaikki kirjoittamani tarinat kuvana ja yleensä tekemäni kuvat ovat vain hetkiä tarinoista, joten kaipa nuo päässäni liikkuvat elokuvat johtavat myös uusiin kuvasarjoihin. Oikeastaan kaikki kuvani ovat vain eräänlaisia kuvituksia tarinoille, tai paikoille, joissa tarinoiden pitäisi tapahtua. (Enkä missään nimessä pahastu, jos joku laittaa tittelikseni kuvittajan - vaikka jotkut taiteilijat pitävät sitä Suurena Loukkauksena ja en voi oikein käsittää miksi. Omien lempitaiteilijoitteni kärjessä on ehdottomasti englantilainen kuvittaja Arthur Rackham, jonka itkettävän kauniiseen kynänjälkeen voi vain toivoa joskus ulottuvansa.)
Näinkin voi käydä: yritin kirjoittaa "uniikkivedos", ja kun silmät eivät seuranneet mihin sormet osuivat, tulikin "imoollovedos". Jostain syystä loppuosa meni ihan oikein, vaikka nonstopina kirjoitinkin. Joten mahdollisesta tulevasta romaanista voi tulla viehkeän vaikeaselkoinen ja iiöyta,pfrtmo.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti