torstaina, toukokuuta 13, 2010

The Black Keys — Tighten Up


[Äärellä - Near. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm.]

Vein eilen yliopistolle muutaman työn varainhankintakampanjaan liittyvän gaalan taidehuutokauppaa varten. Viime vuonna valmistunut vanhojen valokuvien ja uusien piirrosten ja pintojen kollaasi, Äärellä (Near) ei vain jotenkin ole sopinut mihinkään suunnittelemaani näyttely-yhteyteen ja olen vähän miettinyt, että mitä sen kanssa tekisin - joten olen varsin tyytyväinen, kun sillekin löytyi nyt paikkansa tässä maailmassa. Tai eihän sitä vielä ole löytynyt: nyt saa sitten jännittää, huutaako tuota uniikkiteosta kukaan, vai jääkö se hyljättynä johonkin nurkkaan.

---

Aika on ollut jotenkin tahmeaa ja tänään oli ilmakin sitä. Koko päivän on ollut sellainen tunne, että kohta tulee taivaalta gallonittain vettä - mutta ei sitä sitten tullutkaan, vaan pitkän pinnistyksen jälkeen aurinko. Lähdin puolen päivän jälkeen Beckerille täydentämään numeroimattomien kuvien kansioita, mutta kaikenlaisten kummallisten sattumusten vuoksi matka venyikin melkein tuntitolkulla :) Lopulta päädyimme Timpan kanssa Lounaispuiston kioskille syömään alkupalana mustekalarenkaita ja kuuntelemaan lintujen moniäänistä konserttia. Paluumatkalla ihmettelin, kuinka kevät osaa pitää kiirettä, kun sille päälle vaan sattuu: pari päivää sitten puut olivat vielä ihan lehdettömät ja nyt ne jo selkeästi vihertävät. Ensi vuonna pitää yrittää lepytellä kevättä jotenkin tehokkaammin. Aina oppii.

Voisi sanoa, että erikoinen päivä. Kerrassaan.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Upea teos! Voi, kun pääsisi mukaan huutokauppaan, tuolle olisi niin hyvä koti olohuoneeni seinällä!

Olen mielenkiinnolla seurannut Suomessa nyt käytävää keskustelua yliopistojen rahoituksesta. Täällä USAssahan varainhankintagaalat yms toiminta on vakiintunut tapa, mutta on mielenkiintoista seurata miten malli asettuu suomalaiseen yliopistomaailmaan ja toimintaympäristöön.

Terveisiä New Yorkin hulinasta, palataan näyttelyasioihin pikapuoliin,

Helen

Anonyymi kirjoitti...

Olisi hienoa Taiteilijaseuran päätöstä olla osallistumatta tällaisiin tapahtumiin kunnioittaisit myös sinä, koska se antaa väärän kuvan siitä miten taiteilijoiden työtä ei arvosteta vaan aina pyydetään ilmaiseksi. Myös muiden virallisten tahojen pitäisi ymmärtää, että ei taiteilijoita voi juoksuttaa oman mielen mukaan. Olisi ollut eri asia, jos yhteyden otto Yliopistosta olisi hoidettu sivistyneesti ja virallisesti. Yksipuolisuuteen taiteilijoilla ei ole varaa ja miten yliopisto on esim. auttanut taiteilijoita?

Anonyymi kirjoitti...

Aika mielenkiintoinen kommentti. Tämä kyllä herättää myös ajatuksia ja selittää myös itselleni taiteilijoiden ajatusmaailmaa. Olen muutaman kerran ottanut yhteyttä tiettyihin arvostamiini taiteilijoihin suunnitellessani rahankeräystä itselleni tärkeään hankkeeseen ja saanut melko kylmää vettä niskaan. Olin varautunut siihen, että aiheeni ei kenties kosketa ja vastaus on kielteinen, mutta tietenkin toivoin että taiteilijat jakaisivat huoleni. Yksi kommentti oli juuri edellisestä kommentista löytyvä, ettei taiteilijan työtä arvosteta. Minusta se tuntui pahalta, koska olisin ymmärtänyt täysin pelkän kieltävän vastauksen, eikä hyvää tarkoitustani olisi tarvinnut moittia "riistohankkeeksi", niinkuin tehtiin. Muilta ammattiryhmiltä onneksi tuli tukea mm. muusikoita ja moni kieltäytyikin, mutta kauniisti eikä syyllistäen.

Kyllä jätti pahan maun suuhun. En kirjoita omalla nimelläni, sillä en halua saada taiteilijoiden vihoja niskaani.

Maija kirjoitti...

Anonyymi1: Kuulostaa erittäin byrokratiaa rakastavalta asenteelta, jos motkotamme siitä, että asiaa ei ole hoidettu "sivistyneesti ja virallisesti." Ehkä meidän pitäisi laittaa nettisivuillemme ohjeet, miten meitä tulee lähestyä, (virallinen sanamuoto ja pyöreä leima) ettei vastaavanlaisia kauheita kunnianloukkausta lähenteleviä yhteydenottoja enään tulisi...:))) vakavasti puhuen, joku vapaus kai seuraankin kuuluvalla on oltava, vapaus tehdä kuten parhaaksi näkee. Anonyymi 2: sydäntä kylmää jos meistä tulee tyly vaikutelma, mutta ei kannata yleistää "taiteilijoiden ajatusmaailmaa." Kyllä me ollaan yksilöitä siinä missä muutkin ihmiset. Muuten, katkerat asenteet voi johtua vuosien ahdingosta.

Kapa kirjoitti...

Niin, me taiteilijat olemme tylyjä ja omaan napaamme tuijottavia itsekkäitä kummajaisia. Emme edes jaksa jatkuvasti olla lahjoittamassa töitämme erilaisille yhteisöille ja järjestöille hyväntekeväisyyden nimissä.

Moniin paikkoihin olen antanut työni, esimerkiksi siten, että huutokaupassa on pohjahinta, jonka taiteilija saa, ja siitä ylimenevä menee sitten järjestäjille.
Koskaan ei olla oltu yhteydessä siten, että haluttaisiin antaa jotain. Ilmaiseksi. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi Yliopisto on niin vähävarainen laitos, että se ei pysty kasvattamaan enää yritysmyönteisiä
ja yhteistyöhaluisia kansalaisia talouden rattaisiin ilman taiteilijoitten pyyteetöntä panosta.

kapa

Bengt kirjoitti...

Olen toki sitä mieltä, että taiteilijatkin ovat yksilöitä eikä saisi yleistää, mutta kyllä on moni ammattilaistaiteilija varsin lyhytnäköinen ammattinsa hoidon suhteen ja se kyllä selviää jo tästä keskustelusta. Yksittäistä taidelahjoitusta voi ajatella sijoituksena tulevaisuuteen, koska se saattaa synnyttää uusia mahdollisuuksia erilaiseen yhteistyöhön ja tilausteoksiin. Nimen näkymisellä positiivisessa yhteydessä on suurempi merkitys kuin voisi luullakaan. Vaikutus ei tule välttämättä seteleinä käteen taiteilijalle välittömästi, vaan saattaa synnyttää hyviä asioita myöhemmin. En tarkoita tällä, että kaikkien pitäisi jaella teoksiaan ilmaiseksi, mutta pitäisi myös löytyä ymmärrystä, jos joku sen ratkaisun päättää tehdä. Syitä voi olla monia ja lahjoittajalla olkoon oikeus olla selittämättä valintojaan.

Kapa kirjoitti...

Hienoa, että löytyy vielä näitä positiivisiakin nimimerkkejä, kuten B. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole alan ihmisiä, vaan sivustaseuraavia teoreetiikkoja, joilla käytännön kokemus taidealalla elämisestä on jäänyt hieman hataraksi.

Olen lahjoittanut tai antanut huutokauppaan pilkkahinnalla useitakin töitä. Koskaan se ei ole poikinut mitään. Koskaan se nimi ei ole näkynyt missään.

Tuon oman allekirjoitukseni tulkitsen jo sen verran vakiintuneeksi taidemaailmassa liikkuville, etten siksi viranomaisnimeä laita allekirjoitukseksi. Yleensä en kovin paljoa arvosta nimimerkkikirjoittajia.

kapa

p.s. omalta osaltani tämä jää tähän.

Bengt kirjoitti...

Tuntuu epämiellyttävältä, kun blogikeskustelusta tulee sotaa, eikä se saa rakentavaa muotoa. Koen tarpeelliseksi puolustautua: kyllä alalla toimivillakin voi olla erilaisia käsityksiä. Totta, en ole taiteilija, mutta olen työskennellyt taiteen parissa koko elämäni. Perheessäni on taiteilijoita sekä Ystäväpiiristäni suuri osa on taiteilijoita. Olen seurannut Päivi Hintsasen blogia ja sieltä huomasin tämän keskustelun varainhankintahuutokaupasta. En ihmetellyt ollenkaan sitä, että taiteilijaseuranne on tehnyt päätöksen olla osallistumatta näyttelyyn, mutta minua alkoi ihmetyttää tuo sättivä asenne osallistujaa kohtaan, minkä vuoksi nostin esiin illanvietossamme ystävieni kanssa yleisesti tämän nyt kaikkialla taidehuutokaupat ja taiteilijayhteistyöt. Taiteilijaystävieni kanssa meille nousi esiin hyvin mielenkiintoinen ja rakentava keskustelu asiasta. Mietimme sekä hyötyjä että haittoja ja aika voimakkaasti nousi esiin taiteilijatyön hallitsemisen lyhytjänteisyys.

Kuten kirjoitinkin, tilaisuudet saattavat synnyttää mahdollisuuden, ne eivät tee sitä automaattisesti. En halunnut kirjoituksellani moittia taiteilijoita siitä, että ovat osallistuneet, vaan kiinnittää huomiota "elä ja anna elää" -ajatukseen, mikä siellä Jyväskylässä tuntuu tämän blogikeskustelun perusteella elävän.

Anonyymi kirjoitti...

@Bengt: tarkoitit varmaan että "elä ja anna elää" EI tunnu elävän Jyväskylässä. Samaa olen itse seurannut.

Dear Prudence kirjoitti...

Olen Jyväskylään muuttoa harkitseva taiteen alalla toimiva nainen ja sain vinkin tulla lukemaan näitä kommentteja. Ymmärtääkseni siis Jyväskylän taiteilijaseura on kieltänyt jäseniään antamasta ilmaiseksi töitään haluamaansa kohteeseen? En olisi kyllä itse antanut ilmaiseksi, mutta kuulostaa silti sellaiselta diktatuurilta ettei taida olla minun seurani. Toimiiko siellä muita taiteellisia yhteisöjä?

Kapa kirjoitti...

Ei ole kieltänyt. Mistä tuommoinen kummallinen diktatuuriväite tulee?
Kummallista touhua nämä Nettilän juorut ja väitteet.

kapa

Maija kirjoitti...

Niin, kommentin nro 2 anonyymi kirjoittaja väittää, että taiteilijaseura on tehnyt päätöksen olla osallistumatta tällaisiin tapahtumiin. Asiasta on käyty vilkasta sähköpostikeskustelua, jossa on esitetty myös rakentavia ideoita siitä miten taiteilijat voisivat tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa niin että siitä hyötyisivät taiteilijatkin konkreettisemmin. Suurin osa keskusteluun osallistuneista on todennut ettei halua osallistua tähän kampanjaan. Mitään toimintaohjeita jäsenistölle seura ei onneksi ole esittänyt, ja siksi ihmettelenkin, mitä tämä anonyymi oikein tarkoittaa puhumalla yhteisestä päätöksestä.

Ei täällä niin ankeaa ole oikeasti. Taiteilijat, kuten kaikki muutkin, vaan muuttuvat barbaareiksi nettikeskustelussa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Sille nyt vaan ei mitään voi että hintsanen käyttäytyi itsekkäästi tässä asiassa eikä kuunnellut muiden mielipidettä vaikka olisi voinut. Taiteilijaseura ei ole mitään dikattuuri vaan ammattitaiteilijoiden yhdistys ja siksi toimiminen kaikkien etua ajatellen olisi toivottavaa vaikka mitään virallista päätöstä ei olisikaan.

Päivi kirjoitti...

Olin ajatellut jättää nämä kommentit sikseen ja odottaa, josko keskustelu kuihtuisi, mutta koska se ei näytä loppuvan ja ulottuu melkein päivittäin myös sähköpostiini saakka, pakko kai tänne on itsekin jotakin kommentoida.

Taiteilijaseura ei lähtenyt yhdistyksenä mukaan yliopiston varainhankintahuutokauppaan, mutta ei myöskään kieltänyt jäseniään osallistumasta.

Itselleni syitä osallistua on useita, mutta päällimmäisenä lienee se, että yliopiston sekä henkinen että konkreettinen tuki Live Herring -tapahtumien järjestämisessä oli käänteentekevää koko Live Herring -toiminnan historiassa. Ensimmäiset kaksi Live Herring -tapahtumaa järjestettiin hyvin läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa - yliopiston tiloissa. Yhteistyö yliopiston kanssa toi Live Herringille kontakteja, joita olisi ollut vaikea löytää muuta kautta. Live Herring olisi varmasti olemassa ilman yliopiston tukeakin, mutta tie tähän pisteeseen olisi ollut huomattavasti pidempi ja kivisempi. Joten, koen että muutaman teoksen lahjoittaminen on omalla kohdallani hyvin pieni kiitos asiasta, joka itselleni on suunnattoman tärkeä.

Tämä keskustelu on saanut aika omituiset ja vääristyneet mittasuhteet. Ikävää, että yksi fleimaaja saa niin paljon negatiivista pyörrettä aikaiseksi. Jatkakoon ken haluaa, mutta periaatteessa olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että jos joku kirjoittaa anonyymisti, ei kommenttiin kannata kiinnittää huomiota.

Kiitos Maijalle ja Kapalle, jotka ovat kirjoittaneet kommenttinsa omalla nimellään.