The Time Through Window. 2006.
Perjantaina kävin Anssin kanssa bisneslounaalla kreikkalaisessa ravintolassa (hyvä lounas). Loppupäivä muuttui shoppailuksi, niin ankaraksi, että kotimatkalla voimat loppuivat sopivasti Beckerin kohdalla. Join voimien kerryttämiseksi kahvia ja jäin samantien norkoilemaan avajaisiin asti. Mikkeliläiset tuntuivat mukavilta, vaikka hyvin kevyesti ehdimme vain muutamia sanasia vaihtaa. Kotiin tulin lopulta kahdeksan pintaan jäätelökaupan kautta kiertäen.
Eilen shoppailu jatkui pelejä ja leffoja ostamalla. Tänään tuli järkytys, kun shoppailuintoisina olimme menossa Prismaan veljen kyydillä penkomaan lisää DVD-laareja: pyhä! Kaupat kiinni! Mitä nyt? Luojan kiitos mieleen muistui, että onneksi Plantagen on sentään auki. Joten menimme sinne pahimpia shoppailuviekkareita vähentääksemme. Paluumatkalla (ostamani salvian lahjoitin äidille) katselimme hieman säälien muita kymmeniä autoilijoita, jotka epätoivoisina etsivät paikkaa, jonne mennä shoppaamaan.
---
Viikonloppuun on mahtunut shoppailun lisäksi aika paljon elämää suurempia asioita. Lähinnä muiden, minä yleisönä ihmettelemässä. Mutta on se hassua ajatella, kuinka parin päivän sisällä joku voi osoittautua sielultaan kymmenen kertaa suuremmaksi ihmiseksi kuin olisin osannut kuvitella ja samaan aikaan joku toinen, toiseen asiaan liittyen, voi kadottaa täysin kaiken kunnioitukseni.
Ihmisruletti jatkukoon.
Kuviteltujen asioiden lohtu ei ole kuviteltua lohtua.
- P.D.James -
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti