The Enemy - No Time For Tears

Pää lahoaa. Siitä todisteena on mm. se, että eilisen viestini pääasia, eli Etsyshoppini on auki! -julistus unohtui viestistä kokonaan. Tulkoon siis tässä. Kaikenlaisten näpräämisten pikkupuoti on aloittanut kattavalla setillä kukallisia hirviöitä ja muita olioita sisältäviä värityskuvia. Maksuvälineeksi kelpaa paypal, mutta kotimaiset ihmiset saavat kaikinmokomin maksaa tilisiirrolla tai vaikka raharahallakin. Menkää ja ostakaa ja tehkää minusta upporikas: colorianna.etsy.com

Polyphonic Spree - Soldier Girl

[Lentävä siipyyläinen.]

Ihan oikeasti: mihin tuo aika oikein menee? Tämäkin viikko on mennyt nopeasti, kun olen ollut koko ajan päivän eri ajassa kuin kalenteri. Siis jäljessä.

Viime viikolla piiitkä viikonloppu Siipyyn Kiilissä rannikolla: värjäilyä, lojumista, luento, kurssi ja uusintavierailu Yttergrundin majakalle. Uskomaton paikka tuo Kiili, joskin sateinen ja öisin kalsahtava merisää teki kosteassa kirjailijan mökissä tepposiaan luuraasuille. Kuvia katsottavissa Värjärikillan sivuilta (ja toivottavasti pian myös enemmän). Paluumatkalla kiepattiin Ullan ja Tiinan kanssa kierros Kristiinankaupungissa - vallan valloittava kaupunki. Pieni turistiannos teki hyvää sielulle.

Toin varmaankin nokkosperhosia mukanani... Nimittäin paluusta seuraavana päivänä ikkunan edessä räpytteli yksi ja yritti päästä ulos, mutta kun kutsuin Timpan avaamaan vähän jäykän ikkunan, se ehti räpytellä jonnekin muualle. Kun sitten lähdin kaupungille, huomasin hississä, että perhonen istui PÄÄSSÄNI - menin varovasti ulos ja ravistelin päätäni, niin se pääsi lepattemaan likeisille niityille. Ja kun tulin kotiin, myöhemmin illalla ikkunan edessä räpytteli taas nokkosperhonen. Lieneekö hissimatka päämatkustajana ollut niin mieleenpainuva vai lieneekö ollut vallan toinen yksilö?


[Neulegraffiti Kristiinankaupungissa.]

Harmittaa, kun en päässyt tänään Kari Södön avajaisiin Beckeriin. Kävin nimittäin iltapäiväbrunssilla Lounaispuiston grillillä ja paluumatkalla kieppasin Beckeriillä kaffella, tapasin itse taiteilijan ja näin näyttelynkin. Olipahan pitkästä aikaa jotain, missä visuaalinen väsymykseni tai sielullinen hämmennykseni ei ottanut heti ylivaltaa.

Fever Ray – If I Had A Heart

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kummallisten projektien viikko: ensi viikolla lähden Kiiliin Värjäripäiville, jossa pidän luennon vanhoista värjäysohjeista sekä Tiinan ja Ullan kanssa "kurssin" (tai pikemminkin työpajan), jossa toteutamme muutamia vanhoja reseptejä. Yhteen resepteistä tarvitaan espanjanvihreää, joten pistinpä kemiantehtaan pystyyn: parvekkeella on muutamien päivien ajan ollut kaksi lasikippoa, joissa on kummassakin kuparisuikaleet (kiitos tästä lahjoituksesta toiselle Ullalle, Korpilahdelle) ja toisessa viinietikkaa ja toisessa väkiviinaetikkaa. Katson nyt, kumpi toimii paremmin ja vaikuttaako etikka värisävyyn, mutta ainakin ne toimivat. Väriä oli alkanut muodostua kuparin pinnalle jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tarkoitukseni on raportoida projekti jossain välissä Coloria-blogin puolella (samoin kuin kokenillivärjäilyni kalkki- ja sitruunahappokokeiluineen).

Silloin, kun käsi ei riehu näppiksellä tai keri krappilankaa rullalle, piirtää kynä paperille värityskuvia, värityskuvia... Tarkoitus olisi saada pienimuotoinen verkkomarketti pystyyn vielä kuukauden sisällä, kun kuvista on ollut jonkun verran kysyntää.

Viime vuonna Firenzessä onnellisen lukukokemuksen jälkeen suunnittelin ottavani lukemisen päiväohjelmistooni takaisin, mutta kaunokirjallisuutta en ole lukenut sanaakaan reiluun vuoteen. Vielä viikko sitten ajattelin "ihan kohta" roudaavani ruotoni alapihan mummokeinuun hyvän kirjan kanssa, mutta kuka tuolla ukkosen syötävänä haluaisi istua? Tällä hetkellä ei tosin ukkosta, mutta eilisen perusteella uskallan väittää, että ukkonen vaanii nurkan takana ja hyökkää välittömästi, kun olen astunut ovesta ulos. Eikä ole hyvää kirjaakaan. Ehdotuksia otetaan vastaan. (Huomiona tähän, että olen ajatellut kallistua Harlekiinien suuntaan - en tajunnut niiden suuruutta ennenkuin muutamia vuosia sitten Prahan residenssissä, kun sain käsiini jonkun sinne jättämiä kirjoja. Suorastaan masokistisen nautinnollista luettavaa!)

Mexican Institute Of Sound - White Stripes

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaikkea muuta olen tehnyt paitsi töitä, joita olen kyllä yrittänyt tehdä. Elämä on vähän hangoitellut vastaan, mutta ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Jämsän näyttely hurahti ohi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, että näyttely oli paikalla - ainakaan en ehtinyt promota näyttelystä millään tavalla. Näyttely pystytettiinkin melko nopeasti, mutta ikinä en ole yhtä nopeasti purkanut näyttelyä: meni varmaan viisi minuuttia. Sitten, kun perille päästiin. Olimme purkumatkalle lähtiessämme hyvissä ajoin pysäkillä odottamassa Jämsään menevää bussia, mutta kun sitä ei varttitunninkaan kuluttua kuulunut, lähdimme kävelemään Matkakeskukseen (eikä bussi tullut vastaan tuolloinkaan). Perille päästyämme Matkahuollon iloinen tyttö osasi virkeällä äänellään kertoa, että edellinen bussi oli mennyt kolme minuuttia aiemmin - ja se aiempi... "Kuski varmaan unohti ajaa sitä kautta". Selityshän se tuokin. Junalla olikin mukavampi ja nopeampi mennä perille, mikäli unohtaa alkumatkalla häiriköineen *kovaa* pauhanneen radion, joka oli juuri hitusen aseman vieressä - tai ainakin särisi siihen malliin.

Viimeisen kahden viikon sisällä on tapahtunut myös seuraavat kaksi kulinaristista epäonnekasta sattumusta: kaupasta on tarttunut mukaan jäätelöpaketti, jossa on vain puolet jäätelöä (kyllä, tämä on dokumentointu ja asiasta valitetaan asiallisesti, kunhan joskus tulisi sopiva vinkupäivä) ja Memphisissä odotimme ruokaa luvattoman kauan - koska tilauksemme oli tippunut POMMIKONEEN (kuten ensin kuulin) taakse (hieman lohdutti, että saimme annokset puoleen hintaan ja terassiaidan sisällä oli varsin mukava päivä istua).

---

Paras alkupuheen pätkä ikinä:

K:ta ei tässä teoksessa ole g:ksi pehmitetty, koska se waan nenä-äänen (nasaljud) tapaisena kuuluu g:ltä, mutta tämä wiimeiksi sanottu ei suinkaan ole suomalaisen äänen merkki, mikä siitäkin huomataan, että waikka miten sitä tyrkyttäisi suomalaiselle, ääntää hän sen aina "keeksi." Se onkin jo, werraten entisiin aikoihin, suurimmaksi osaksi wieroitettu kielestämme. Miksikä nyt jo ei kokonansa? Monet ruotsalaiset kirjailiat owat jo peräti hyljänneet q-kirjaimen. Minä tein suomenkielessä g-kirjaimelle samoin.
- Suomentaja J. J. / Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä, kunnollista sekä koeteltua keinoa kaikille säädyille, eli Todellinen mukawuuden, menestyksen, terweyden, työn ja kulunkien säästämisen Neuwonantaja. G. W. Wilénin ja Kumpp. kirjapaino, Turku 1877

Hyvä, että jollain on ollut päämäärä.

Peggy Lee - Golden Earrings

Turun keskiaikafestareilla päätin relata aivan täysin ja kulttuurisuorittaa oikein kunnolla. Ullan kanssa kiersimme perjantaina Luostarinmäen käsityöläisalueen ja isomman retkueen kanssa Aboa Vetuksen & Ars Novan ja sunnuntaina Turun linnan (jonka tornin neidolle pitääkin muistaa lähettää vanha mainos lapamato-laihdutuksesta). Museokiintiö on nyt tältä kesältä suoritettu. Itse festareilla tuli nautittua taas keskiajan tunnelmia oikein kunnolla. Pistin juuri muutamia kuvia Värjärikillan galleriaan, joka täydentynee tässä piakkoin muidenkin kuvilla. Itse tekemäni pronssikoru, jonka Risto kehysti hienoilla rautakiinnityksillä, ansaitsi huomiota itse pormestarilta, mikä aiheutti välittömän arvonnousun yhteiskunnassa. Mutta pettymyksekseni miestä ei revitty kahtia, vaan armo tapahtui ennen tuomiota - komiat olivat hevoset kylläkin.

Alkuviikko onkin mennyt sitten jokseenkin usvassa. Olen yrittänyt tarpoa työsuossa kiinni kaikkia projekteja, jotka ovat myöhässä sairastelun ja loman vuoksi ja tässä hommaa riittääkin sitten loppukesäksi. Eipähän tarvitse tuonne ulos aurinkoon mennä.

Arki vaanii: pakko pestä pyykkiä, muuten pitää nakuilla. Lainatakseni jonkin aikaa sitten Coloriastoon laittamaani Pesuongelma -vihkosta: Puhtaat vaatteet, — hohtavat liinavaatteet ja lumivalkoinen, häikäisevän puhdas pesu — kas siinä on suomalaisen perheen­äidin suurin toive, ja pelkkä ajatuskin antaa mielihyvän tun­teen.

Bow Wow Wow - Go Wild In The Country

Tervetuloa kaikki näyttelyni avajaisiin Jämsään, Pikku Galleriaan (Mottilantie 2) tänään maanantaina klo 18!

Näyttely on huomisesta lähtien auki 14.7. saakka arkisin 12-17, viikonloppuisin 12-16.

----

FB:hen en tätä näyttelyä saanut vielä tapahtumaksi, koska alla on uusi kone, joka ei vielä ymmärrä kaikkia maailman ihanuuksia ja ihmeellisyyksiä eikä halua vielä päästää minua moiselle vieraalle sivustolle (hmmm... vaikka profiilit on kopioitu vanhasta koneesta...). Kohta lähden pystyttämään uutta näyttelyä - auringon paistaessa. Kyllä valoa ja kesän tuntua on kaivannutkin.

Wanhan Woimalan näyttelykin on auki vielä viikon (viimeinen päivä sunnuntaina 28.6.) ja sieltä on tullut ihan uskomattoman hyvää palautetta. Mikä on hyvä, koska näyttely vaati veronsa (veli kysyi, että onko tämä nyt sitten taidetta tuskasta vai tuskaa taiteesta...) Jo pystyttäessä oli päällä pieniä flunssaoireita, joita Wanhan Woimalan kylmyyttä ja kosteutta hohkaavat kiviseinät eivät ainakaan helpottaneet ja niinpä avajaiskinkerit päätyivätkin tyylikkäästi siihen, että pää painui tyynyyn jo ennen kahtatoista - mikä on aikaisin arkiajaksikin. Seuraavan perjantain Helsingin palaverin jälkeen meninkin sitten kokonaan hajalle, ääntä myöten.

Harmillista kyllä, voimattomuus on ollut niin kokonaisvaltaista, etten ole kyennyt tekemään yhtään mitään; en näyttelyyn enkä muuhunkaan liittyen. Hirvittää ajatella sitä työpinoa, mikä huomenna aamulla odottaa, mutta näyttelyn suhteen mieli on melko positiivinen. Tänään voi onneksi keskittää ajatuksensa aurinkoiseen kesäpäivään! Ja kesämatkailuun - Jämsässä ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen!

Green Day - Peacemaker

Carter Usm - Rent

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Luin vanhaa Suomi-lehteä vuodelta 1857, johon Lönnrot on kerännyt ehdotuksia suomenkielen sanoiksi... Tässä muutama, jotka ajattlin ottaa käyttöön:
artikulation - äänitaive
aspiration - huhunta
aspirationstecken - huhumerkki
komparera - verrotella
onomatopoetisk - luontoääninen
person - tekiö, olio
subjekt - alus
vokal - ääntiö

Seuraavassa luvussa onkin sitten Aug. Ahlqvistin kirjoittama "Venäläisiä sanoja Suomen kielessä", jossa esitellään muutamia venäjän sanalainoja. ...Yksinäisiä sanoja on jälkimäinen kieli sitä vastaan lainannut edelliseltä koko joukon ja me käymme nyt niitä luettelemaan sillä muistutuksella, että niiden merkityksiä emme ole katsoneet tarpeelliseksi tähän ottaa, koska useampi lukija ne itseki hyvin tietänee eli ne ovat helposti löydettävät sanakirjoista. (Tuo "eli" minua pitkään häiritsi vanhoissa jutuissa, ennenkuin tajusin, että se on tarkoittanut täsmälleen päinvastaista kuin nykyään: "tai".) Huomasinpa sanastoni köyhyyden. Näistä kaikkien tietämistä sanoista täysin vieraita ovat: aprakka, artteli, huipätkä, jarmankka, jävin, kakari, kammelias, kaplukka, kolpitsa, konovala, kormana, koromusta, kosti, kousa, kussakka, läsiä, melkeä, muittera, muokka, niegla, okvatta, pekuna, perevosa, pertuska, piessa, pohmelo, pokoiniekka, polsta, priiskuttaa, purakka, ristani, riuna, riusta, ropotti, saani, saikka, saverikko, sulkku, sukuna, tereynä, tetri, tokatio, tostoli, utautua,verska, vesselä, viehka, viero, viitikka, vintta, voli ja vuitti. HÄH?

Mutta akkunan, kanavan, kapakan, kartanon (alkujaan "aitaus"!), karstan, kaskun, kassan, kattilan, keltaisen, ruskean, sinisen, kauhtanan, kassaran, konin, kummin, kuoreen, kurituksen, maanittelun, lusikan, lapion, leivän, metelin, miekan, muitteran ja humalan sentään tiesin ja aika monta muutakin sanaa. Ja majakan.
Tämä oli uutta

Lauseessa "ei niin mitään" ja muissa senkalaisissa ei sana niin ole tarpeellinen eikä soveljas meidän kielemme luonnon mukaan, vaan on mukailtu Venäjän kielen jälkeen, jossa sananen ni vahvistaa epäyksen, ja josta sama sananen on, turhasta tarpeettomasta matkimisen halusta, otettu useampaan suomalaiseen kieleen.

----

Pitäisi varmaan jatkaa töiden tekemistä...

Keane - Bedshaped

Aurinkoisena päivänä talo muuttaa ulos.

Töitä, artsua ja värjäilyä siinä välissä. Tai lähinnä puretusta. Aamulenkillä mukaan tarttui lupiininpoikasia, joista lähtee keitettäessä kesäkeittomainen haju. Lisää värjäyspuuhista lähiaikoina Coloria-blogissa.

Mental note: jäätelön syönti on parempi lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun suusta häviää tunto.


[Niitä on kaksi]

Gossip - Heavy Cross

Aivoon sattuu.

Muse - Uno - BBC Session 1999

[Ennakkomainontaa: Poissa 16. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ja mitä tapahtuikaan toissa päivänä: pöytäkoneeni kuoli. Se olikin ollut pahaenteisesti niin äärimmäisen hiljainen, että ehdimme jo tuijotellakin toisiamme epäluuloisesti. Veikkaan, että jokin tuuletin ei käynnistynyt oikein kunnolla ja kone vaan ylikuumetessaan sammutti itsensä (maallikon arvio). Tätä tukisi se, että muutamien tuntien kiinni olon jälkeen se onnistuneesti aloitti tutun hurinansa, vaikka ei heti onnettoman tilanteen jälkeen suostunutkaan käynnistymään. Sen verran kuitekin elämä valui epävarmalle pohjalle tuon vuoksi, että marssin kauppaan ja tein konehankinnan: uusi kone saapuu ensi viikolla, samoin kuin kolme kaipaamaani paperiboksia. Siihen saakka yritän säätää sekä töitä että murheenkryyninäyttelyä valmiiksi jännittyneessä tilassa.

Pitänee hankkia avajaisiin niin hyvät tarjoilut, että huomio kiinnittyy niihin.

Aku Ankasta löytyi taas niin loistava ruutu, että ajattelin sen suurentaa tuohon seinälle monitorini taakse. Siinä Roope kävelee peräti masentuneen oloisena ja lausahtaa: "(Huokaus!) Liiketoimet käyvät hermoille."

Andrew Wk - Party Hard

[Ennakkomainontaa: Poissa 14. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm]

Olen ottanut käyttöön viime viikkoisesta Ankasta myös Roopen hienon ilmauksen: Himppu! Se korvatkoon kaikki muut voimasanat tästä lähtien, koska voimasanoista on tullut kohtuullisen voimattomia, huomaan.

Piti vielä päivitellä, mutta loput työt jätän suosiolla huomiseen, ennenkuin käsi kramppaa kokonaan.

Tajusin, että tarvitsisin elämääni sellaisen selostuksen, joka on noissa YLEn Ykkösen kaikenmaailman dokumenteissa. Se on jotenkin aina niin äärimmäisen rauhoittavaa.

Ovatpa ajatukset irrallisia tänään.

Crippled Black Phoenix - Rise Up And Fight

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaukokaipuu on sanoinkuvaamattoman suuri. Toiset kaverit tulee Huippuvuorilta ja toiset on parhaillaan Italiassa ja onhan aina niin kiva saada säännöllisiä viestejä maailman ympäri reissaavilta reppuselkäisiltä, että... (Postikorttitervehdysten lähettäminen ulkomailta on mielestäni pahimman luokan sadismia, ihan vihjeeksi vain. Tuokaa mieluummin isoja ja kalliita tuliaisia, ne helpottavat sentään vähän koettua tuskaa.) Onneksi ikkunasta voi tuijotella ulkona vaanivaa kesää.

Olen tainnut taas ladata vähän liian monta projektia päällekkäin. Välillä sielu kolahtelee kolkosti, kun tuntuu, ettei omien artsuilujen ja näyttelyiden tekemiselle löydy tarpeeksi aikaa. Kevään osalta se on tarkoittanut taas kahden jo ajat sitten aloitetun isomman projektin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen (taas) ja siihen, että Art Fair Suomeen ilmoittautuminen jäi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta väliin. Sitä toivontaita ei löytynyt, jonka olisin voinut varata työn viimeistelyyn, enkä lopulta jaksanut tikistää projektia pakkovääntönä muiden hommien rutistuksessa - pakkorutistuksista aina häviää jotain oleellista. Odottakoon siis enemmän ajan ainesosaa sisältävämpää aikaa. Wanhassa Woimalassa kesäkuussa aukeava näyttely sen sijaan alkaa hiljakseen olla muotoutumassa.

Kuvien tekemiseen olen suhteellisen onnistuneesti yhdistänyt kotona puuhailun. Toissa päivänä tyhjensin parvekkeen ja yritän pakata sen jotenkin tehokkaammin, että näin kesäaamuisin voisi työt aloittaa kahvia juoden parvekkeella. Tai sadesäällä voisi muuten vaan lillutella varpaitaan sateessa ja lukea samalla hyvää kirjaa muuten suojassa. Voi kyllä olla, että haaveet pysyvät haaveina, koska vaikuttaa siltä, että parvekesisustus oli jo valmiiksi äärimmäisen tehokas: kun tyhjensin parvekkeen sisällön olohuoneeseen, koko lattiapinta-ala peittyi, vaikka parveke on käytännössä vain suurinpiirtein viidesosan olohuoneesta. Hmmm. Pääasiassa parvekkeen sisältö koostui lähinnä langoista - sekä kaupan että itse värjäämistäni. Pitäisi varmaan alkaa knittailla jotain, jotta saisi kesällä värjättyä rauhassa lisää lankoja...

Mutta yhdistelmä toimii melko hyvin, visuaalista nörttäilyä ja ruumiillista raadantaa sopivassa suhteessa ja ulkoilmaakin saattaa saada hyvän annoksen parvekelasien rakosista. Kesä alkaa sitten oikeasti Wanhan Woimalan avajaisissa 9.6., ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.

Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

YouTube, ystäväni. Hyvä tietää, että siellä on apinoita töissä.

Jos nyt saisin listattua kaikki koneiden toimimattomuudet ja muut, niin entrystä tulisi niin pitkä, että sitä luettaisiin vielä joulumarkkinoillakin. Pääasia sentään, että olen saanut muutaman työn printattua parin viikon päässä häämöttävää Wanhan Woimalan näyttelyäkin varten, joskin kysymyksessä on varavaihtoehdon varavaihtoehdon varavaihtoehtojuttu. Luulenpa, että siitä saattaa kohtalaisen ok tulla silti, kunhan tässä saisi nyt kaikki laitteet vielä alistettua omaan tahtoonsa. Paperikutsuja emme taida tähän näyttelyyn edes tehdä; sähköviesti tavoittanee tarpeeksi - sitten, kun on aikataulu speksattu kuntoon.

Tänään kylläkin oli niin hieno päivä, että mikään masiinoiden veivausvaiva haittaa laisinkaan. Risto oli takonut tekemääni pronssikoruun hienon rautakiinnikkeen ja jämäkän nauhan (ja mahan seutu herkkänä, kun painava pronssikoru on pitkässä ketjussaan pompotellut sen päällä koko päivän). Melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka hienosti kiinnitys oli tehty toiveitteni mukaisesti, vaikka verbaliikkani tilauksen annossa oli äärimmäisen heikkoa. Blogaan kuvat, kun saan loputkin korut käsittelystä.

Sain läänintaiteilijuuden bonuksena tänään nipun liikuntaseteleitä, mutta kylläpähän tämän päivän urheilut tuli hoidettua paperin roudauksella. Nyt on kuitenkin huusholli täynnä hyvää paperia. Vielä kun ne jotenkin jaksaisi raahata sängyn päältä pois, niin voisi jossain välissä ajatella nukkumistakin.

----

Kukas sitä kissaa nostaisi ellei häntä itse? (...joo, tässä oli toipumisaikaa) Onnistuin kuin onnistuinkin laittamaan todistusanomukseni ajoissa ja pitäisi siis valmistua toukokuussa. Tunnenkin itseni jo täysin valmiiksi.

Billy Talent + Anti Flag - Turn Your Back

En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.

Ian Gillan - Mutually Assured Destruction (M.A.D.)

Toukokuu! Juhuu!

Jätin lopputyöni ja ensi viikolla puristan vielä muutamat puuttuvat opinnot kasaan. Esseitä on koneellani, vaan en niitä Moodleen pääse laittamaan, koska Moodle vihaa minua. Olen menneellä viikolla todistanut täysin erilaistakin oppimisympäristöä, jonka Harjulan Anssi oli koonnut kirjastoalan porukalle, joten jonkinlainen usko hyvienkin oppimisalustojen mahdollisuuksiin elää. Olikin mielenkiintoinen keskiviikko, kun kävin puhumassa web 2.0:sta kirjastotyöntekijöille - jotenkin oli hauskaa huomata, kuinka erilaiset asiat muodostuivat vaikeammiksi ja helpommiksi kuin esimerkiksi monilla kädentaitoalojen ihmisillä. Ja ihan kiva, kun ainakin itsestä tuntui, että kurssi meni kohtuullisen hyvin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä rästityöt pois, maanantaina puuttuvat koulujutut ja jospa sitten vähitellen pääsisi kunnolla kesän näyttelyjen tekemisen pariinkin. Harmittaa valtavasti, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi saa toteutettua alkuperäistä ideaani, mutta sovellan jotain. Joka tapauksessa: tähän mennessä tekemiäni kuvia saa ostaa paitsi Beckeristä, myös Kuopiosta Galleria Carreesta ja Tampereelta Kapriisista. Omat sivuni päivittelen ajantasaisemmiksi, kunhan ensimmäiset työt alkaa olla plakkarissa.

Olipas tylsä entry. Mutta vappupäivän jälkeen tavallisuus on aina tylsyyttä.

Tyler Rix - Eliza's Aria

Kas, Live Herringiin liittyvästä lopputyöstäni saattaa tullakin jotain. Tämä voi kyllä kuulostaa jonkun korvaan ihan hirveältä, mutta: olen nauttinut kirjoittamisesta. En tiedä, tuleeko työstä hyvä vai huono - todennäköisesti jotain siltä väliltä - mutta ainakin se on laittanut itselleni ajatuksia päähän. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni paras keino jäsentää asioita ja tuntuu, että varsinkin tällä kertaa olen saanut kirjoitettua konkreettisiksi lauseiksi monia sellaisia asioita, jotka ovat vain häivähdelleet ajatuksen varjoija jossain aivokoppani takaseinustalla. Pää tuulettuu kirjoittaessa. Tieteellisyydestä ei ole kyllä tietoakaan ja erilliskierroksella poistan kaikki sulkeiset sivuhuomioineen - joita on rajaton määrä.

Nyt, kun en ole aikoihin kirjoittanut "paperille" pidempiä ja "järjestelmällisiä" juttuja, huomasin, että yhdellä paperilla pysyminen on itselleni äärimmäisen hankalaa. Mieli on tottunut monimuotoisempaan asian käsittelyyn ja ajatuksenkulku hypähtelee aiheesta toiseen, ja jos jostakin yrittää etsiä oikean kohdan, ajatus tyrehtyy alkuunsa ennenkuin paikka kirjaimille löytyy. Vaikeinta kirjoittamisessa oli siis asettaa teksti yksilinjaiseen järjestykseen; helpointa sen tekeminen olisi ollut hypertekstimäiseen muotoon, jossa irrallisiin osasiin olisi voinut linkittäytyä muistakin kohti kuin edellisestä luvusta.

Mutta näillä edetään.

Silversun Pickups - Panic Switch

Eilinen oli kummallinen päivä: kuuntelin lähes läpi koko päivän töitä tehdessäni vain yhtä biisiä: Silversun Pickupsin Panic Switchiä, joka soi myös yön päässäni. Joko tästä tulee henkilökohtainen anthemini tai sitten viikon päästä en voi sietää tätä. Ja sen sijaan, että aivo askartelisi lopputyöhön liittyvien kysymysten parissa, se miettii vain, että mistä tuon biisin koukuttava taika oikein johtuu.

Eilen varsin copypastailuhenkisen työpäivän välissä ehdin virtuaalimatkailla Googlemapsilla Firenzen kaduilla (lievähkö kaukokaipuu) ja kuvasin ihastellen homeisehtavaa vettä sisältäviä pulloja. Ja heitin pitkästä aikaa krappia kattilaan kokeiluneuloksen kanssa - aion antaa sen olla viikonlopun yli ja tutkailla tuloksia maanantai-aamuna.

Tänään on tarkoitus pitää semivapaapäivä. Paketoin työni ja lähetän maailmalle, katsotaan sitten myöhemmin, löytyykö ostajia myös maakunnan ulkopuolelta. Iltapäivällä ajattelin käydä nikkaroimassa ja vilkaisemassa Tourulan taiteilijoiden aktiivista elämää (kts. viesti alla). Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Ja vielä tiedotusluonteinen juttu:
Tourulan kuvataiteijoilla avoimet ovet tänään perjantaina 17.4. klo 9-18 ja lauantaina 18.4. klo 10-16. Tourulan taiteilijatiloissa työskentelevät: Jaakko Valo, Mervi Hokkanen, Kapa, Annina Sarja, Willie Lahti, Timo Sälekivi, Anu Rinkinen, Jussi Heikkilä ja Pertti Karjalainen.
Tervemenoa!

School Of Seven Bells - Iamundernodisguise

No johan nyt.

Opinnäytetyöhöni liittyen mietiskelin yöllä kaiken maailman teknologiaparanoian muotoja, mutta aamulla uutisissa lävähti postiini paras esimerkki:

Linuxin käyttäminen teki opiskelijasta turvamiesten silmätikun

16.4.2009 06:17 Bostonin yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelijaa pidettiin epäilyttävänä, koska hän käytti "toista käyttöjärjestelmää".

Bostonin yliopiston opiskelijat tietokone takavarikoitiin, koska hän käytti Linuxia. EFF kertoo tapauksesta, jossa tietojenkäsittelytieteen opiskelija joutui turvamiesten silmätikuksi vain siksi, että hän osasi käyttää tietokoneita.

Perusteluina epäilyille mainittiin, että opiskelija esiintyy "tuntemattoman kannettavan tietokoneen kanssa" ja käyttää tavallisen käyttöjärjestelmän lisäksi "mustaa ruutua ja valkoista tekstiä".

Poliisi takavarikoi opiskelijalta tietokoneen lisäksi myös muun muassa Ubuntu-dvd:n.

Jutun kirjoitti: Olli Sulopuisto
Digitoday

Ei sitten tuon kuvauksen jälkeen kannata mennä julkisille paikoille varmaan dossailemaankaan.

Fleet Foxes- Mykonos

Prhna, kun en saanut kuvaa siitä hienosta virheilmoituksesta. Onneksi OpenOffice osaa palauttaa työt, eikä vain latele virheilmoituksia niinkuin Word tekee. Mutta tämä kuva todistaa selkeästi, että olen alkanut tehdä kouluhommia!

Aamupäivä sujui toimistolla läänintaiteilijan hommissa, iltapäivä Sohwilla lounalla Soilen kanssa ja nyt ilmeisesti pitäisi ilta sujua koneen ääressä. Tuo virheilmoitusten ja ihmeellisten piippausten kavalkadi oli kyllä konetta käynnistettäessä niin murskaavan moniulotteinen, että se olisi pitänyt saada jotenkin nauhoitettua.

Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Kasabian - Vlad the Impaler

He-eeei! Onneksi sentään Google ja tämä jylhä markkinatalouden maailma ymmärtää minua: Google ilmoitti näin pääsiäispäivän kunniaksi ohjeet mainosrahojen vastaanottoon. Lykkäsin muutama kuukausi sitten väliaikaiselle Coloriasto-väriarkistosivulle pari settiä Google-mainoksia, ihan vain kokeeksi ja saahan sieltä jonniin verran taskurahaa näköjään. Muutamakin ihminen kehoittanut tekemään niin myös Coloriaston emosivuston Coloria-sivuston kanssa, jossa kävijöitä on oikeasti aika paljon, mutta jokin pieni antimainossirunen sydämessäni estää niin tekemästä. Itseäni mainokset lähinnä aina ärsyttävät, vaikka olisivatkin vain tekstiä ja liittyvät aiheeseen, joten Colorian aion pitää mainosvapaana tantereena. Enkä aio sitä kaupallistaa tai sen käyttöä rajoittaa (...kiitos vain lauantai-aamuna sähköpostiin tulleesta pitkästä kehityssuunnitelmasta, kuinka Coloriasta saataisiin maksullisena palveluna kaikki rahat pois - mutta ei kiitos. Aiheesta ehdin jo purkaa lauantaina sydäntäni mm. loistavaa Kulutusjuhla-blogia ylläpitävälle Mari Koistiselle, joten en jaksa enää tähän vuodattaa ahdistustani ulkomaailman kaupallistamispaineista.)

Mainoksista puheen ollen: ei tämäkään sitten mikään uusi juttu ole (Päivän Uutiset 95, 25.4.1888):


Pistäytyminen Tampereella viime viikolla sujui yllättävän hyvin, varsinkin, kun pääsin autokyydillä pois, eikä tarvinnut sulloutua torstain täpötäyteen pääsiäisjunaan. Koulutus on sujunut hirmuisen nopeasti; tuntuu kuin syksy olisi vain muutaman viikon takana. Vaikkakin rästiin jääneitä tehtäviä taitaa osallani olla aika paljon, enkä nyt aio mainita koko lopputyötä ennenkuin se oikeasti on valmis. Viime kerralla tajusin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: valmistua joko toukokuussa (kaikki muut valmistuvat aikaisintaan kesäkuussa) tai sitten reippaasti syksyllä. Vielä kuukausi sitten toukokuu oli ihan realistinen optio, nyt alkaa hetki hetkeltä vaikuttaa siltä, että syksy taitaa olla todennäköinen vaihtoehto. Kesäkuu ei käy, kun tarkoitus olisi pistää näyttely jos toinenkin pystyyn.

Wanhan Woimalan kesäkuiseen näyttelyyn on onneksi ideoita koossa, vaikka toteutus ei ole todenteolla alkanutkaan. Muutenkin artsuilurintamalla menee suhteellisen hyvin: töitä on mennyt jonkin verran Beckeristä ja lisäksi niitä on luvattu ottaa myös muualle myyntiin. Viime viikolla sain kutsun yhteen helsinkiläiseen galleriaan sekä kesän yhteisnäyttelyyn että yksityisnäyttelyä pitämään, mutta lykkään lisänäyttelyiden ajattelemisen siihen, kun saan tuon ensimmäisen näyttelyurakan ohi. Ja ehkä vihdoin ne omat printtinettisivunikin ajantasalle (...suutarin lapsilla jne.) Ja ArtFairin dedis olisi 20.4., mutta ehkä sekin jää tänä vuonna, kun toivontaitkin on täyteen buukattu.

Bpa - So It Goes

Läppäri liekeissä ja niin edelleen. Voi jestas.

Onneksi sentään tulee Aku Ankka.

Telstar Ponies - Not Even Star Crossed

Taidemuseolla Lentoasemaa...

Sanoja lisää, kunhan niitä taas syntyy

Justice / Uffie - Tthhee Ppaarrttyy

Tämä aurinkoinen kaunis päivä alkoi kuplivan riemuisasti: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta kiiri kotiin viesti, että olen saanut Coloriaa ja Coloriastoa varten apurahan!

Sitäkin paremmalla fiiliksellä siis olen pakkaillut reppuani reissua varten. Koska viikonloppu sujuu pronssisissa merkeissä Iitissä, en itse pääse näkemään illan showta: tarjolla tänään olisi MetalkinG (lisää Live Herring -sivuilla). Mutta te muut: tervemenoa Jyväskylän taidemuseon Holvin alagalleriaan (Kauppakatu 23) tänään perjantaina klo 19, sisäänpääsy on ilmainen, joskin ihmisiä mahtuu sisään rajallinen määrä.

Viestin loppuhuipennukseksi poiminta toissaillan keskustelusta:
T: Mitähän on runous ruotsiksi?
P: Dikt on runo... Diktatur?

Catherine Ad – Carry Your Heart

Piti tehdä muutama juliste ja flyeri, mutta jonkinasteinen tekninen turhautuminen ajoi käyttämään Illustratoria täysin toisiin tarkoituksiin. Sainpahan valmiiksi jo aikoja kesken olleen kuvitusprojektin, tein pitkään suunnitellut brush-setit ja harjoittelin vektoripiirtelyä - mikä ei itselleni edelleenkään ole mitään automaation juhlaa. Pistin samalla - hienoilla omilla brusheillani - uusiksi blogin taustan - jos vaikka saisi koko saitin vaihdettua uudempaan systeemiin lähiaikoina.

Blogista tulikin mieleen, että tänään olisi ollut tarjolla taiteilijoiden blogaamiseen liittyvää haastattelua, mutta tuumin, että koska itselläni ei ole asiaan mitään sanomista, en edes yritä mennä sitä sanomaan. Sen verran muistelin sähköpostissa, että itselleni blogaamisen aloitus ei tullut taiteilijaseuran projektin myötä - vaan liitin blogini projektiin, kun sopivassa saumassa ohjelma-alusta, jossa pidin vanhaa suomenkielistä blogiani, lakkasi toimimasta. (Minnekähän lienevät joutuneet vanhimmat blogitekstit? Jonnekin bittitaivaaseen.) Nostalgian voimin aloin lueskella vanhoja enkkubloggauksiani ja löysin heti ekasta silmiini osuneesta vanhasta tekstistä lauseen, jonka voin lainata suoraan tähän päivään: I heard my braincells popping while I was trying to update myself on that project.

Onneksi tiukkien työrupeamien välissä voi hemmotella itseään hyvällä lukemisella. Olen varsin tyytyväinen viimeisimpään lehtitilaukseeni. Aku Ankka tarjosi tänäänkin parhaat naurut - pakko siteerata:

Taidemuseossa yöllä:
Murtovaras 1: Mikä onnenpäivä! Huuko Himperin "Haaroittunut rinkeli" on korvaamattoman arvokas öljyvärityö.
Murtovaras 2: Minä nappasin kainaloon kuuluisan "Maistelevat otsot".
Ankanpojat nurkan takana:
Tupu: Ammattivarkaat näköjään tuntevat arvotaiteen.
Hupu: He jättivät kaikki Pulmut seinälle roikkumaan.

Ja takaisin aivopalluraisia poksauttelemaan....

Leni Ward – My Heart

Mainostetaan nyt sitten kaikissa blogeissa:
Tue väriä! Liity Colorian Facebook-ryhmään!

Electric Soft Parade - Empty At The End

Tekniikan maailma yllätti jälleen: vika kaikenlaiseen verkkovinkunaan oli sittenkin MODEEMISSA! Langattomassa verkossa olevat koneraasut eivät vaan ehtineet reagoimaan tarpeeksi nopeasti sekunnin katkoksissa - tai ehkä ne eivät osanneet valittaa verkkokaapelin puuttumisesta, kun niihin ei kaapelia mene. Verkkoyhteys palautui, kun laitoin vanhan modeemin koneeseen kiinni - ja asunnon läpi kulkee nyt vanhanaikaisia piuhaloita. Ongelmahan ei luonnollisesti siihen loppunut, vaan kun nettisivujen päivitys ei sujuvasta nettiyhteydestä huolimatta sujunut. Kas, Adoben CS4-version Dreamweaver se kiukkuaakin. Hoksasin googlata ongelman ja huomasin, että ftp-probleemia on ollut muillakin uusilla onnellisilla omistajilla. Joten latasin irrallisen ftp-ohjelman ja sehän toimi. Tämä on johtanut kiihkeään kirjeenvaihtoon Adoben kanssa, joka ei vielä tähän mennessä ole osannut auttaa kattavasti. Nyt sentään fileet lentelevät suhteellisen rauhallisissa tunnemmissa: kun DW pettää, astuu Filezilla kuvioihin. Muuten aika meneekin kyräillessä koneen kanssa: tässä on menossa ilmiselvä nokituspeli.

Olen ollut suhteellisen innoissani aina noista Adoben uusista paketeista, mutta nyt on vähän sellainen olo, että tuo lähemmäs tonnin päivityspaketti on tuonut mukanaan harmia ja tuskaa enemmän kuin hyötyä. DW:ssä tökkii vähän sen käyttöliittymäkin - ja se, ettei omat snippetit ja säädöt siirry automaattisesti päivitettäessä, eikä niitä oikeita paikkoja vanhoille asetuksille ilmeisesti löytynyt, vaikka kopioin fileet olevinaan oikeisiin kansioihin. Ja mistä hemmetistä saan sivut aukeamaan aina koodipuolelle? Tuntuu, että minkäänlainen säätö ei auta, vaan aina saan ensin wysiwyg-sivun naamani eteen. Photarin kohdalla actionit sain kopioitua suht koht helposti, mutta alkaa hiljalleen napata se, etten ole vielä keksinyt miten kuvan telakoitumisen saa kytkettyä pois. Käyttishän olisi vallan hieno, jos olisi isompi monitori ja tilaa leikkiä, mutta vaikea päästä kuvaan käsiksi, kun layer-valikot ei muokkaudu kuten aiemmin ja telakoitunutta kuvaa ei pääse zoomaamaan. Ehkä tähän tottuu, mutta vielä aivo kärsii. Onneksi photarillakin voi nyt piirrellä 3D-rinkeleitä, viinipulloja ja kahvipannuja. Tätä olen aina toivonutkin. Flashissa on sentään aika vinkeitä ominaisuuksia, vaikka senkin käyttö pitää TAAS opetella melkein alusta... Jos Adoben ihmiset luette tämän vinkunan, niin voitte lähettää jonkun kivan lahjan lohduttaaksenne.

Konehuoneen ongelmat ja konehuonemestarin alkuvuoden tauteilu on johtanut töiden sumautumiseen. Sen vuoksi olen hieman suunnitellusta jäljessä sekä omien uusien printtien tekemisessä että koristegrafiikkaprojektissa, joka on ollut työlistalla jo miltei puoli vuotta. Tarkoitus oli aloittaa artsuilu todenteolla tänä viikonloppuna, mutta tämäkin viikonloppu menee säätöön ja ihmettelyyn - josko sitten ensi viikolla? (Oman tuotokseni sijaan blogikuvana minua suunnattomasti naurattanut viiksilusikkamainos.) Mutta jotain kuulumista artsuiluosastoltakin sentään: TAJU - kulttuuriklubi kokoontui tänään lauantaina Kirjailijatalolla sähköisen teeman alla; portaikkoon roskapostihenkisesti kasattuna oli esillä myös oma installaationi Uninvited Words. Tajun tulevista tempauksista voi käydä lukemassa: kulttuurikollektiivi-taju.blogspot.com.

Franz Ferdinand - Ulysses

[Ihmisiä lattiassa IV. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Sainpa eräältä ihmiseltä pahoittelevaa meiliä siitä, että taiteilijaseuran blogiprojekti on uuvahtanut, kun "taiteilijoiden arjesta oli niin mielenkiintoista lukea". Blogiprojektihan oli menneen juhlavuoden projekti, vaikka moni sitten jäi blogiaan kirjoittamaan vuoden jälkeenkin - mutta kyllä minuakin säälittää aina, kun hyvät blogit kuihtuvat. Eikä lisäkirjoittajatkaan olisi haitaksi. Mutta jos sitä taiteilijan arkea kaivataan, niin tässä erään artsuilijan viikkoraportti:

Tekniikan maailma on ihmeellinen. Viimeisen viikon aikana olen osunut todistamaan seuraavat media-ihmeet:

• Google ei listasi vain vaarallisia sivuja (joihin myös Coloria lukeutui); kyse ei kuitenkaan ollut hienosta huonosta konekarmastani, vaan ilmiö oli maailmanlaajuinen - siis muittenkin koettavissa


• TV2:n uutiset korvattiin Hetkinen -merkillä. Sitä en ole aikoihin nähnyt, joten jäin oikein katsomaan. Ja totesin varsin viihdyttäväksi ja rentouttavaksi ohjelmaksi. Harmillista, että Hetkisen kaunis, hiljainen, pysähtynyt flow keskeytettiin harmaataustaisella "Teknisen ongelman vuoksi blaa blaa" -tekstillä. Palautuminen vakio-ohjelmistoon rauhallisen Hetkisen jälkeen tuntui miltei stressaavalta. Yksi kysymys Kaksi kysymystä kuitenkin jäi: onko logolaatikko aukeamassa vai sulkeutumassa? Miten laatikon alla voi olla pyöreähkö varjo?


• Illalla tv:tä katsoessa ruudun yläreunassa alkoi kulkea joensuulaisia varoittava tekstinauha, jota myöhemmin vielä korostettiin läpitunkevalla piippauksella, jonka vuoksi oli pakko kääntää televisiosta ääni pois. Myöhemmin luin lehdestä, että tuollaisia varoituksia ei saa lähetettyä alueellisesti - mikä hämmentää kovasti tähän teknologiaan aivopestyä ihmistä.


• Lauantaina katkesi verkkoyhteys. Miksi? Sitä ei kukaan tiedä. Tuli kyllä takaisinkin, mutta silloin...


• ...olikin parhaillaan SceneGroupin palvelimen siirto - eli sähköposti ja hostaamansa nettisivut ei toimineet. Ko. firman toiminta on muuten ollut moitteetonta ja tästäkin oli tiedotettu, joten hermojen menettämistä ei vielä ole tarvinnut pelätä. Mutta on orpo olo ilman meilisyötettä. Oli pakko kirjautua faceen lähettämään pari viestiä, kun tuli viekkareita. Viivästyksestä tuli asianmukaiset pahoittelut, eikä tuo viikonloppuna hirveästi haitannut toimintaa, varsinkin kun...


• ... tietokone alkoi veivata alareunassa viiden sekunnin välein tiedotetta "Verkkokaapeli ei ole kytketty". Nettiradion kuuntelu ei häiriintynyt, mutta ftp:llä leikkasi kiinni. Taistelin pakollisia päivityksiä verkkoon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puoli seitsemään asti aamulla...


• ...ja sitten pitikin jo herätä, kun kymmeneltä piti lähteä maailmalle purkamaan näyttelyä. Vein samalla reissulla läppärini huoltoon, jotta siihen vaihdettaisiin isompi levy, kun CS4:n asennuksen jälkeen levytilaa oli niin surkean vähän ja scratch-disktila loppui heti, kun ohjelman avasi. Ajattelin, että sittenpähän on varakone, jolle saan kaiken pöytäkoneen sisällön hätätilanteita varten. Läppäri luvattiin takaisin samana päivänä, mutta...


• ...niinhän ei käynyt, koska levyn kloonaaminen meni ja otti kuulemma kolmetoista tuntia. Kotona päämääränäni oli kopioida koko kiintolevyn sisältö talteen, koska ounastelin koneen vaihtoa, mutta...


• ...konehan ei luonnollisestikaan käynnistynyt, vaan jäi Windows-merkkiin kytemään. Kerran se meni työpöydälle asti, mutta sitten kaikki jähmettyi paikalleen, eikä mitään tapahtunut. Tuon jälkeen kone ei käynnistynyt edes Windows-logoon. Soitin ohjeita koneen jyräämiseen (alt+F10), mutta päätin vielä kerran kokeilla. Ei tapahtunut mitään, eikä edes sammunut - vaikka pidin käynnistysnappia pohjassa tasan minuutin. Komautin nyrkillä konetta, jolloin...


• ...se käynnistyi vikasietotilaan. Valitsin edellisen palautuspisteen ja kone palautui toimintakykyiseksi. Joten massiivinen kahdeksan tunnin varmuuskopiointisessio alkoi. Edellisen kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen pääsin maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkumaan jo kolmelta ja sainkin nukkua ruhtinaalliset seitsemän tuntia ennen palaveria.


• Seuraavana päivänä hain läppärini kloonattuna takaisin kotiin ja illan kuluessa siirtelin kaikki kopiot sinne.

Ja tähän liittyen, seuraava tarina on totta: koska langaton verkko kuitenkin toimi kaikilla koneilla hyvin, tajusin, että koneen ilmoittelema verkkovika on siis koneessani tai piuhassa, eikä modeemissa. Ja niinhän se verkkoyhteys korjaantuikin, kun laitoin lyhyen puolitoistametrisen piuhan tilalle pleikkarissamme kiinni olleen kymmenmetrisen piuhan. Siis vika piuhassa. Seuraavana päivänä ostin toisen lyhyemmän parimetrisen piuhan, jottei eteisen lattialla tarvitsisi seisottaa kymmenmetristä piuhaa, mutta kun iskin sen koneeseen kiinni, kone alkoi jälleen vilkutella "Verkkokaapeli ei ole kytketty"-vinkunaansa. Vaihdoin kymmenmetrisen takaisin ja ininä loppui. Tätä on nyt testailtu lyhyillä piuhoilla (aina urputtaa kytkennän puuttumisesta) ja pitkällä piuhalla (ei sanottavia ongelmia).

Jotenkin luulen, että kun olen ensin kolme viikkoa lykännyt joitakin työprojekteja, kun olen ollut jatkuvasti kipeä, sitten verkon toimimattomuuden vuoksi ja heti perään koneiden rikkoutumisen vuoksi, voisi uskottavuus alkaa hiipua.

Miten tämän voisi muuten tulkita kuin, että maailmankaikkeuden TAKAISIN LUONTOON -projektina.

King Trigger - The River

[Ihmisiä lattiassa III. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Kunto petti totaalisesti, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

Tarkoitukseni oli tammikuun aikana toteuttaa yksi jo kauan päässä pyörinyt kuvasarja, mutta artsuilut on saaneet jäädä sikseen, kun tämän vuoden elämä on valunut eteenpäin puolikuntoisena raahustaen. Menneellä viikolla sentään olin muutamana päivänä ihmisten ilmoilla ja näin, että maailmassa on oikeita ihmisiäkin. Torstaina oli varsin mukava päivä - kävin semiluennoimassa, kertoilemassa omasta työstäni ja vähän muustakin ja homma meni ihan hyvin. Hyvä niin, kun tuntui, että edellinen asialliseksi tarkoitettu performanssi meni komeasti penkin alle.

Kodin kulttuurikohennusprojektikin sai alkunsa. Kyllästyin siihen, että postilaatikosta tulee nykyään melkein vain laskuja ja mainoksia sekä kauppojen pirkkayhteishyviä, eikä Rumbassakaan tunnu olevan enää ikinä mitään lukemista, joten päätin kerralla kohottaa taloutemme seuraavalle kulttuuriselle tasolle. Tilasin Aku Ankan.


ps. Torstain Keskisuomalaisessa Live Herring -työryhmä poseerasi varsin näyttävästi kahdellakin sivulla ja juttu oli oivallinen. Aiemmin tänä vuonna kolmipäinen läänintaiteilija on saanut huomiota Hesarin kulttuurisivuilla, mutta omasta mielestäni tämän julkisen läänintaiteilu-uran ehdoton huippu on pääsy Hesarin tietovisaan alkuvuonna! Sitä on aika vaikea ylittää...

Guillemots - Get Over It

Björk - Dull Flame of Desire

Ihmisiä lattiassa II. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)

Olen sen verran muodostanut arvoa innovaatiotoiminnassa (opintokirjallisuuden lukeminen suurelta osin hymähdytyttää, mutta joskus myös peräti kylmää). Otan vaikutteita. Seuraa markkinointipuhe:
Lattiaan uponneita ihmisiä on muutama kappale kehystettynä ja kehystämättöminäkin myytävinä Galleria Beckerissä. Jos ei Beckerissä ole enää, niin toimitan sinne tarvittaessa / pyynnöstä. Osoitteessa http://www.coloria.net/dig.art/prints on nähtävillä kaikki tällä hetkellä saatavissa olevat signeeratut ja NUMEROIDUT printit (myynnissä rajoitettu määrä). Beckerissä on myös signeerattuja ja numeroimattomia (ei rajoitettua määrää) printtejä, joita on saatavilla edullisemmin.

Nettikaupan valmistuminen viivästyy elämän uusista kummista käänteistä johtuen parilla kuukaudella, mutta eiköhän se taas pääse työlistalle, kun ura 1/3-läänintaiteilijana asettuu uomiinsa ja muutkin harhailuprojektit kuriutuvat.

Monsterillinen linkkivinkki: www.monsterium.net

Presets - This Boy's In Love

Tämä lurkkii jossain Jyväskylässä.

Lisätietoa tulossa. Kunhan ehtii ja saa aikaiseksi.

Vincent Vincent & The Villains - Beast

Joulun aika vilahti ohi hurauksessa. Mutta hienoja lahjoja sain! Tuskin maltan odottaa, että saan tämän yhden nimeltä mainitsemattoman megalomaanisen virkkausprojektin alta pois ja pääsen tussaamaan jossakin välissä.

Johnny Mathis - By Myself

Ihmisiä lattiassa I. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)

Pääsen jälleen sanomaan, että lukemattomia sähköposteja on lukemattomia. Mutta voin myös todeta, että perusasetelma on kiehtova: jäkälät kiehuvat hellalla, eteisessä on monta pussia täytevanua ja uusi Adobe Creative Suite nelonen odottaa paketissa pöydällä. Elämästä on tullut kertakaikkista artsuilua.

Olen antanut itselleni henkistä ruoskaa siitä, etten kameroinut sitä sadunomaista lumikimalteista maisemaa, joka viime perjantaina ympäröi kaikkeutta, kun kävelin Ullan työhuoneelta illalla kotiin. (Värjäysohjeisto edistynee.) Perjantain ja lauantainvälisenä yönä heräsin siihen, kun vettyneitä lumiklönttejä tipahteli katolta. Plöts.

Siitä huolimatta viikonlopulla Taidemuseon Bazaarissa oli mukava fiilis ja loskasääkin pääsi unohtumaan. Palaute oli piristävää, rohkaisevaa ja innostavaa. Beckeriin olen vienyt sieltä loppuneita vedoksia ja uusia on työn alla. Galleriaan saakka saanen niitä ensi vuoden alkupuolella. Joitakin saatavilla olevia printtejä löytyy osoitteesta www.coloria.net/dig.art/prints (15 tai 30 kappaleen rajoitetut määrät). Lisäksi saatavilla on pienempiä ja edullisempia kuvia, joiden kappalemäärää ei ole rajoitettu; niitä on joitakin jäljellä Beckerissä ja lisää pyrin viemään sinne viimeistään perjantaina.

----

Eilisen päätteeksi kävin osallistumassa Kässämuseon joululahjavalvojaisiin, mutta lahjoista viis, askartelin *itselleni* komean nappirannerenkaan. Jospa tässä vielä koruja oppisi käyttämään.

Tämä päivä on taas mennyt verkkonäyttelyä vääntäen, ohjeita kirjoitellen ja julkaisujärjestelmällä leikkien, mutta onneksi huomenna pääsee taas hetkeksi ihmisten ilmoille!

Wallis Bird - Just Can't Get Enough

Elämän palautumista odotellessani tein muutamia pensseleitä. *Ylpeänä.*

Vihdoin sain värityskuvatilaukset valmiiksi. Henkisesti piirustelu on parasta lääkettä kaikenlaiseen ajatusten relokalisoinnin pohjustukseksi, mutta fyysisesti otti vähän koville, kun käsi on ollut jonkin aikaa sellaista perässä raahattavaa robottimallia. Jotenkin pysyy taas kynä kädessä kiinni ja näppäimistölläkin kulkee jo ihan jouhevaan, joten eiköhän tässä taas arki pian asetu.

Viime viikolla käväisin pikaisesti ensin Saarijärvellä Taitosaari 3-tapaamisessa. Koskaan en ole kyllä ollut yhtä lumoavassa paikassa datatykin ja läppärin kera. Aika hyvin lämminhenkisyys ja joku tietokonevälitteinen informaation jakelu onnistuvat yleensä sulkemaan toisensa pois. Toivottavasti osallistujille jäi yhtä hyvä fiilis kuin itselleni. Huonommalla fiiliksellä olisi varmaan paluumatkalla hymy hyytynyt herkemmin: rämmin auraamattomia teitä (kyllä, ...lunta) rakko jalassa bussipysäkille ja odotin viimassa ja tyrskyssä bussia, joka oli ihan reippaasti myöhässä. Paikalle osui itseään lääkinnyt tupakan pummaaja kavereineen ja lumi satoi suoraan korvaan. Bussimatka itsessään oli lohdullisen lämmin ja arvoituksellinenkin (ikkunasta ei paljon ulos näkynyt, mutta kuski pysyi tiellä, joten ei valittamista). No, tästä on jo viikko ja lumikin kohtuullisen hyvin taas lannistunut.

Vertailukohtia lähipaikkakuntien bussimatkailullekin on: viikonloppuna tapasin ystävän lauantai-aamuna matkakeskuksesta, josta jatkoimme bussilla yhteisen ystävän luo Kangasniemelle. Siellä vasta oli yöllä pimeää. Mutta mikään ei kyllä korvaa loikoilua kaverin lämpimässä kämpässä suklaakipon ja järjettömän hyvän sopan äärellä ja Olavi Virran (ja 70-luvun funkin) (...ja Hukkaputken...) soidessa.

Tämän päivän henkiset prenikat tulevat hammaslääkäristä hengistä selviämisestä. Arjen sankari!

The Last Shadow Puppets - My Mistakes Were Made For You

JEEE! Jotain hyvää tässäkin päivässä! Kerrankin puhtaat paperit jostakin testistä. Kiitos Niinalle loistavasta linkistä väritestiin (löytyy Värjärikillan sivuilta).

Pysyisi vaan nuo täydellisen värinäön välineet auki. Hirmuinen väsymys. Tauti ei meinaa väistyä millään, mutta voisi olla jo aika. Olen saanut työasioita hoidettua vain puoliteholla ja hieman alkaa hirvittää tuo kasvava to-do-list. Se on pidempi kuin joulupukille menevä lista. Asialle pitää siis tehdä jotain.

Kunhan nukun vähän ensin.

Elvis Costello & The Attractions - Clubland

Sentään jo jaloillaan pysyy valittamatta. Muutama viikko on mennyt taudissa vuoteen pohjalla, mitä nyt välillä olen juoksennellut kaupungilla ympäriinsä pakollisia kuvioita säätelemässä (kuten eilen hirmuisassa lumityrskyssä oli pakko vaivautua katsomaan ilotulitusta, mikä ei ehkä ollut kaikkein fiksuin veto puolitoipilaalta). Puheenvuoro viime torstaisessa mediataideseminaarissa oli kohtuullisen ponneton, kun vielä aamulla ei ääntä irronnut lainkaan ja kokovartalolötköys vaivasi. Onneksi kunnon mikki kuljettaa kuiskauksenkin :D

Kaikenlaista pientä mukavaa on tipahdellut neljän seinän sisällekin. Elokuussa Eestissä tapaamani Jarmo lähetti bändinsä Talbotin Tundra EP:n (loudattavissa: www.talbot-music.com), joka soikin viime viikollani suhteellisen tauotta työmusiikkinani...

Tänään on työradiossa soinut useampaan otteeseen Barberin Agnus Dei, mikä on luonut työhön sanattoman hienoa ylevyyttä. Toivottavasti se välittyy niihin kolmeen leiskaan, jotka pitäisi parin päivän sisään säätää valmiiksi.

U2 - Original Of The Species

Päivitin juuri Taito-Shopin sivuille niin hienon projektin, että on pakko mainostaa blogissakin. Ruotsissa, Strängnäsissä sijaitsevassa Taito-Shopissa pyydetään lähettämään marraskuun loppuun mennessä itsetehtyjä max. A4-kokoisia enkeleitä, joilla somistetaan myymälän ikkuna. Ikkunasta voivat asiakkaat lunastaa enkeleitä itselleen vapaavalintaisella summalla. Enkeleistä tuleva tuotto menee "Lääkärit yli rajojen" -toimintaan.

Oman enkelinsä voi lähettää osoitteeseen: Taito-Shop, Gyllenhjelmsgatan 18, 64530 STRÄNGNÄS, SVERIGE; www.taitoshop.se.

Fujiya & Miyagi - Knickerbocker

Eilen tein ihanan rentoutumistyöreissun Korpilahdelle, Ullan ja Arton hoiviin. Meillä on työn alla pitkään haudutettu nettisivuprojekti (ja markkinointi-innovointiprojekti), joka on vihdoin saanut tulta alleen - nyt käydään sanoista tekoihin. Ideoita tuli valtavat määrät ja kokeellinen alku on lähempänä kuin kukaan uskoisikaan. Eilistä on kyllä vaikea mitenkään pitää työpäivänä, koska kokonaisuudessaan bussimatka hurmaavissa aurinkoisissa maisemissa, kahvin nauttiminen vanhassa, natisevassa koulurakennuksessa ja puhuminen kahden hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa oli pään tyhjennystä kaikista pienistä, väsyttävistä asioista. Tilalle tuli uutta ja raikasta, ideoita ja intoa. Tuon reissun jälkeen tekisi mieli alkaa heti työstää Ullan ja Arton projektia, mutta pitää sen verran pidätellä itseään, että saa muut tällä viikolla valmistuvaksi luvatut projektit tällä viikolla valmiiksi.

Kotona siis kova kuri ja järjestys. Välillä meinaa usko loppua työprojektien edessä, mutta juuri äsken - valtavan deadlinetaiston voitettuani - koin niin palkitsevan voiton hekuman, että tällä onnistumisen tunteella pärjää hyvin ainakin ensi viikkoon. Jotain palkitsevaa on myös siinä, kun saa sähköpostia tyhjemmäksi - asioiden toteutuminen konkretisoituu jollakin, vähän konkreettisemmalla tavalla, kun työpostin määrä vähenee. Varsinkin, kun tällä viikolla olen kerrankin saanut enemmän meiliboksistani pois kuin mitä sinne on tippunut.

Meilit ja muut yhteydenotot ovat myös saattaneet lievään hämmennyksen tilaan. Ilmiselvästi elokuvan ja mediakulttuurin läänintaiteilijan paikka on noteerattu - en oikein muutakaan syytä keksi sille, että tämä viikko on alkanut ihmeellisine elokuvakyselyineen, jollaisia ei aiemmin ole juurikaan tullut. Ei hanke-esittelyjä tällä kertaa kuten avajaisissa, vaan ihan silkkaa mielipidekyselyä. Eilen eräs bloggaaja halusi haastatella minua siitä, mitä mieltä olen suomalaisesta indieleffatuotannosta - en vastannut kiireeni takia ja ennen kaikkea siksi, ettei suomalainen indieleffatuotanto ole minulle kovin tuttua. Tänään on tullut kahdesta eri mediasta kysely siitä, että mitä mieltä olen uusimmasta Bond-leffasta. Olin kummankin puhelun tullessa keskellä kiivasta taistelua deadlinea vastaan ja täysin keskittynyt töihini, joten minulla ei ollut aikaa vastata kumpaankaan - mistä toinen haastattelijoista suorastaan ärsyyntyi. Muut haastattelijat suhtautuivat ymmärryksellä haluttomuuteeni vastata, mutta tuo yksi vihastunut jäi jotenkin vaivaamaan - milloin kyselyihin vastaaminen on tullut pakolliseksi? Vasta jälkikäteen hoksasin yhdistää, että ehkä tämä leffakyselyinnostus tosiaan liittyy alkuvuodesta alkavaan läänintaiteilijan mantteliin. En tiedä, velvoitetaanko läänintaiteilijoita kaikkiin puhelimesta ropsahtaviin kyselyihin, mutta tarkoituksemme on kyllä olla SuperAktiivinen kolmikko SITTEN, kun työrupeamamme oikeasti parin kuukauden päästä alkaa. :D Minun puolestani yhteydenottoja ja ideoita saa kyllä postitella meiliin niin paljon kuin haluaa - kaikki aktiivisuus työryhmäämme kohtaan on tervetullutta! - mutta ainakin omalta osaltani kykenen keskittymään läänintaiteilijuuteemme liittyviin juttuihin todennäköisesti vasta vuoden alusta. Yritän toki jo tämän vuoden puolella vastata / reagoida kaikkeen, mihin oma aikani ja resurssini riittävät, mutta vuoden loppuun saakka keskityn tämän hetkisiin töihini ja tällä hetkellä esillä olevaan Live Herring -näyttelyyn liittyviin juttuihin. Näyttelyn osaltakin tosin kyselyt ja haastattelut voi osoittaa Soilelle, joka on tällä hetkellä Live Herring -projektisihteerinä töissä arkipäivisin näyttelyn päättymiseen saakka; yhteystiedot Live Herringin nettisivuilta: www.liveherring.org. Sivulta voi myös muuten käydä katsomassa kolmipäisen läänintaiteilijan viralliset potretit.

Ja näyttelyyn kohta käy myös oma tieni, kunhan saan vielä pari asiaa alta pois.
(Ah, joo, ja urastani tekstiilitaiteilijana ITE-tekstiilitaiteilijana myöhemmin.)

Keane - Spiralling

Väliaikauutisia... Sisältää kiitoksia ja vinkunaa. Koska edellisestä tilityksestä on muutama viikko ja lehtiä lukemattomat tutut luulevat minun taas joutuneen jonkun avaruudellisen abduktion uhriksi, lienee aiheellista antaa pieni tilannekatsaus. Kaikenlaista uskomattoman hienoa on tapahtunut, mutta myös aika synkkää ja kurjaa, joten kultainen keskitie on ollut viime viikot vähän hukassa. Enkä varmaan koskaan ole ollut yhtä käsittämättömän väsynyt kuin nyt olen. Pitäisiköhän taivuttaa perinneklisee toisinpäin? Onnellinen, mutta väsynyt...

Live Herring -näyttely on nyt valmis ja esillä; kiitos kaikille ihmisille, jotka sen kokoamisessa auttoivat. Avajaisissa jaettiin vieheistä tehty kalaisia avaimenperiä ja suklaasilakoita näyttelyn pystyttämisessä suuren työn tehneille ja paikalla olleille taiteilijoille, mutta ehdottomasti suurimman työn teki Live Herring -projektisihteeri Soile, jolla ei hermo pettänyt eikä langanpäät pudonneet käsistä kertaakaan. Näyttelyn pystytysaika oli hirmuisan lyhyt ja resursseihin nähden näyttely on melko vaativa, joten jo siksikin olen ylpeä työryhmästämme! Eikä homma suinkaan ole vielä ohi. Normaalisti hengähdystauko koittaa, kun näyttely on kasassa, mutta tällä kertaa se koittaa vasta, kun näyttely on ohi - jos sittenkään. Lisää tekstiä ja kuvia näyttelystä www.liveherring.org.

Näyttelyitä edeltävänä päivänä saimme kuulla kesken pystytystouhujen, että Live Herring -työryhmä (Soile Ollikainen, Ilkka Kuukka ja minä) on valittu Keski-Suomen uudeksi elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijaksi! Urakkamme alkaa ensi vuoden alusta. Lähdimme tietenkin hakemaan toimea tosissamme, mutta meille jo haastattelutilanteeseen pääseminen oli melkoinen erävoitto - kyseessä on kuitenkin työryhmä, eikä vastaavantyyppistä ole kai aiemmin edes yritetty. Joten kun tiistai-iltana tuli puhelu valinnastamme, olo alkoi tuntua suhtkoht surrealistiselta. Kokonaisvaltaisen väsymyksen vuoksi ainakin itselläni uutinen ja jonkinlainen käsitys päätöksen seurauksista on alkanut vasta nyt valua aivosoluihin saakka. Kaikki kiitos ennakkoluulottomalle Keski-Suomen taidetoimikunnalle, joka valinnallaan aiheutti itselleen enemmän töitä perusasioiden setvimisessä!

Live Herring '08 -näyttelyn avajaispäivänä suhina olikin melkoinen. Käytännössä aika meni viimeistä tippaa myöten pieneen tekniseen ja sisältösäätöön ja lehdistön kanssa juttelemiseen. Käsittämätöntä, kuinka vaikeaa väsyneenä on löytää tavallisiakin sanoja; toivottavasti pausseja haastatteluihin vastatessa pidettiin syvällisenä pohdintana... ¬_¬. Niinhän siinä kävi, että kotiin ei ehtinyt edes välillä juhlaan valmistautumaan. Vastaanotto sekä näyttelystä että läänintaiteilijuudesta oli hienoa. Kiitos kaikille onnittelijoille! Läänintaiteilijuus toi ainakin neljä ihmistä kertomaan jo näyttelyn avajaishumussa ideoitaan ja tulevia hankkeitaan, mutta valitettavasti en muista tällä hetkellä kuin yhden ja senkin vain suurinpiirtein... Asioiden overload avajaisten yhteydessä on haihduttanut dataa päästäni, mutta palaamme varmasti asiaan sitten, kun oikeasti aloitamme työt vuoden vaihteessa.

Jonkin verran sentään on pariin menneeseen viikkoon mahtunut omaa aikaakin, kun viime viikonloppuna osallistuin Käsityön museolla Roskaseminaariin. Seminaariin tulivat myös mm. Anne ja Ulla, joten asian lisäksi tarjolla oli myös viime aikoina harvinaisia ihmiskontakteja! Seminaarin jälkeen vietimme levollisen keskustelun täytteisen illan ruoan parissa thairavintolassa. Ylevässä seurassa kerrassaan: pohjaalaasen pikavierailijan, korealaisen (!) tekstiilitaiteilijan ja keskiaikapioneerin kanssa.

Artsuilupuolellakin on asiat hienosti. Iitin lokakuinen näyttely on nyt päättynyt ja saanen kuvat takaisin noin viikon kuluttua, kokonaisen saattueen kera (siitä todennäköisesti myöhemmin enemmän). Kaksi teostakin myin näyttelystä, joten on kovin jouluinen mieli siltä osin - ja toivottavasti kohta löytyy uusi CS4 koneella surraamassa! Timpan kanssa haimme yhdessä näyttelyaikoja (yhtä aikaa, mutta erilliset näyttelyt) kahdesta galleriasta, Porista ja Lahdesta ja näyttää siltä, että meillä on todennäköisesti näyttelyt ensi vuonna molemmissa (Wanhan woimalan lisäksi). Yksi pitkän aikaa hauduksissa ollut kirjaprojekti on taas elvytyksen alla (tällä kertaa minun ziljoona vuotta sitten kirjoittamani, kaverini kuvittama) - kuvitusprojekti käynnistynee ehkä keväällä. Ja sain tilauksen uusista värityskuvista. Pitää siis pistää myös itse kynä liitämään paperin pintaan.

Koneeni ei muista feissin tunnareita (enkä minäkään), mutta ei myöskään sitä, kuinka selain avataan, kuinka Photarin pitäisi toimia ja mistä löytyy kovalevyasema, joten molemmat me tässä työhuoneessa olemme samanlaisia hengettömiä hiippareita tällä hetkellä. Odotan tilanteen kohentuvan ensi viikon alussa tapahtuvan provinssivierailun ja loppuviikkoon suuntautuvan Tampereen tehokoulutussession ansiosta.

Ah - ja nukkumisen.

Staind - Break Away

Mutaisten autojen taidetta! Ehkä hienointa pitkään aikaan! Pitää äkkiä opetella piirtämään, niin voi tehdä salakavalia guerillahyökkäyksiä kirppariasiakkaiden autojen ikkunoiden pariin, kunhan vain lumi tulee. Toivottavasti.

Työn siivittämiseksi olen vaihteeksi (BBC6:n sijaan) kuunnellut Radio Ulsterin Across The Line -ohjelmaa. Musiikkikin melkein osuu kohdilleen, mutta ennenkaikkea tuo irlantilaismurteen vääntö on niin viihdyttävää kuunneltavaa, ettei töistäkään meinaa tulla mitään, kun jää kuuntelemaan soivaa kieltä.

Muutenkaan ei töiden teko viime aikoina ole ollut herkkua. Mikä lienee syysmasennus nakertaa aivokoppaa tyhjäksi lopuistakin ajatuksista ja ajoittain arjessa huopaaminen tuntuu vähän raskaalta. Mutta onneksi on jäätelöä ja mansikoita. Ja seinä täynnä post-it -lappuja, joita seuraamalla elämä etenee seuraavaan päivään. Saa pitää aivoja vähän aikaa narikassa.

Revere - The Escape Artist

Aika kiitää vimmattuna, mitään ei meinaa ehtiä. Iitissä on näyttely ollut esillä jo muutaman viikon - Värikeskuksessa on esillä Olipa kerran... -printtejä ja muutamia väreihin liittyviä juttuja, mm. vanhoista kirjojen kansista ja metsän antimilla värjätyistä neulesivuista koostetuista Metsän tarinoita I-III -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä on päällimmäisenä projektina Live Herringin maailmaan saattaminen. Projekti on taas osoittaunut suuremmaksi kuin kukaan ajattelikaan, mutta tällä kertaa näyttää olevan kohtuuhyvin hallinnassakin. Live Herringistä ja sen sivuprojekteista piakkoin rutkasti enemmän...

Viime viikko oli kohtuullisen paniikinomainen. Alkuviikosta oli kaikenmaailman kaavakkeiden täyttöä, pidin ehkä huonoimman koulutuksen ikinä, olin juurihoidettavana hammaslääkärissä ja loppuviikoksi päädyin Tampereelle suu särkien. MindTrek oli oudon tyhjä kokemus: tuntui, että samat asiat saan verkkolehtiä lukemalla puolet nopeammin, selkeämmin ja tiiviimmin ilman tuotemainoksia. Tampereelta onnistuin palaamaan sillä junalla, joka tuli ajallaan, joskin lippujonossa ehdin jonottaa huolestuttavan pitkän ajan. Kotiin kuitenkin pääsin.

Perjantai meni koko viikon (tai no, kuukauden) jälkeisen väsymyksen seurauksena verrattain adhd:lla, mutta se anteeksi annettakoon tämän kerran. Opintosessiot herättivät jälleen enemmän ajatuksia jälkikäteen kuin tunnilla, mutta sama kai, milloin se ajatus mobilisoituu, kunhan se vain tapahtuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin sata neljä kertaa hitaammalta, kun istuu pulpetin takana.

---

Ja mitä on tapahtunut aidolle ihmistenkyyläysviihteelle? Big Brotherin keskustelupalsta on täynnänsä off-topiceja ja tälläkin hetkellä siellä on toppina "Suomenkielikö vaikeaa" ja "Saatana saapuu Moskovaan". Grrr.

Amanda Palmer - Runs In The Family

Syyskuun odotetuin päivä oli jo pitkään punaisella ympyröitynä kalenterissani - ja vihdoin se eilen koitti! Päivä indigovärjäystä veden äärellä, ulkona, eväät mukana, loistavassa seurassa! Missasin viime viikon kiireiden vuoksi asiaan liittyvät sähköpostit, joten lähtö tuli vähän guerillahengessä, kun puhelimeen tuli vain viesti, että nouto tulee lauantaina klo 11.15, enkä ollut edes ihan varma, minne ollaan menossa. Pakkasin laukkuun indigot, langat ja mattopuukon ja aamusella repun täyteen evästä - ja kas, auto kurvasi pihaan täsmälleen ilmoitettuun aikaan. Reissu värjäilypaikalle kesti noin tunnin (ja paluumatka vähän enemmän, koska neuvoin kuskin hyvin määrätietoisesti jonnekin jorpakkoon) ja eväitä oli kolmelle ihmiselle noin kymmenkertaisesti tarvittava määrä. Kabanossiakin! Vaatteet savunhajuiset! Ja majakka! Täydellinen retki siis. (Lisää itse indigovärjäilystä kuvineen Coloria-blogissa).








Ja vielä pitää laittaa kuva, jossa syksyiset männyt kuvastuvat indigoliemestä:


Päivä ulkona piristi kummasti ja paperityötkin menivät suhtkoht kevyesti. Sen verran koneisto on kuitenkin vielä hitaalla, että kaikkea suunnittelemaani - kuten apurahalomakkeiden liitteitä, uusia kuvaprinttejä ja Iitin näyttelyn teosluetteloa ja muita tulevaan näyttelyyn liittyvää - en ehtinyt saamaan valmiiksi. Kuvat ovat kuitenkin jo päässeet Iittiin asti: Kaimalle soittelin, kun hän odotteli Kausalan Matkahuollossa ison paketin kera kuljetuspalvelua paikalle... Toivottavasti taululasit ovat säilyneet bussitärinästä ehjänä. Jännityksellä odotan.

Joo, joo elossa ollaan

Kiirettä vaan pitää. Viime viikoilla Live Herringiä, if you justia, kaikenmaailman pikkutöitä ja muutama isompikin ja opinnot tehtävineenkin on alkaneet. Tällä hetkellä pergamiinin ompelua. Lisää sanoja sitten, kun pää taas kytkeytyy päälle.

Ladyhawke - Dusk Till Dawn

Syyskuu tuli ennenkuin ehdin sanoa "elokuu".

Suurin osa viime päivien ajasta on mennyt If You Justin säätöön; projekti on noin ziljoona kertaa työläämpi kuin mitä kuvittelinkaan (ihan vain *lievästi* liioiteltuna). Tuntuu, että porukka on alkanut heräillä vasta nyt kunnolla - sivulla uusi video ja muutama innostunut kommentti tullut. Webbiprojekti on kiinnittänyt positiivista huomiota ja projektin jatkumisesta on jo tullut muutama kysymyskin, joten varmasti sivun ylläpito jatkuu vielä muutamankin ajan pidempään kuin mitä alunperin suunniteltiin. Syyskuun lopun Tanssin aika -festarin esitys on projektin kolmas ja päättävä osa, mutta näyttää siltä, että massiivisesta tekovaiheestaan huolimatta siitä loppujen lopuksi taitaa muodostua vain hiekanjyvänen tuon keskimmäisenä projektin osana käynnistetyn nettisäädön rinnalle. Lisää tietoa teoksesta löytyy Tanssin aika -sivuilta.

Myös Live Herring on kovassa väännössä, mutta kiitos Zeuksen, meillä on Soile, joka on pitänyt asioille kuria ja järjestystä. Muuten olisi kaikilla tiltannut jo ajat sitten.

Eilen jopa äidyin pitämään lomapäivän (ja kokeilemaan Haraldin ruokalistaa, minkä varsin miellyttäväksi totesin). Eli pään taukohuolto hoidettu seuraavaksi kuuksi. Toivottavasti se säilyy suhteellisen hyvin koossa seuraavaan taukohuoltoon saakka, siihen voi vierähtää tovi.

Isobel Campbell & Mark Lanegan - Come On Over (Turn Me On)

TOTA. osa 2.

Tuossa isoja fileitä verkkoon siirrellessä oli aikaa tutustua Hesarin Klassikkoautomaattiin... Ja mitä tuo suosittelikaan mieltymysteni pohjalta:

1. Raamattu
2. Valikoima metamorfooseja (Metamorphoses (Selectae)) Publius Ovidius Naso
3. Linnunradan käsikirja liftareille (The hitch-hiker's guide to the galaxy ) Douglas Adams
4. Pessi ja Illusia Yrjö Kokko
5. Orjattaresi (The Handmaid's Tale) Margaret Atwood
6. Taru sormusten herrasta (Lord of the Rings) J. R. R. Tolkien
7. Medeia (Medea) Christa Wolf
8. Tiitiäisen satupuu Kirsi Kunnas
9. Toinen sukupuoli (Le deuxiéme sexe, vol 1-2) Simone de Beauvor
10. Jörö Jukka (Der Struwwelpeter) Heinrich Hoffmann

Näistä olen jopa suurimman osan lukenut ja muutamasta jopa pidän. Vaan MISSÄ OVAT MUUMIKIRJAT? Ja H. Potter? Kysynpähän vaan.

Cold War Kids - Something Is Not Right With Me

OMG! OMG! Liityin viikko sitten PS3 Networkiin, pistin rahaa walletiin ja latasin torstain ja perjantain välisenä yönä itselleni Ratchet and Clank: Quest for Bootyn. Pelasinkin sitä jo yhden perjantai-illan, jonka armollisesti julistin itselleni vapaa-ajaksi. Hyvältä vaikuttaa ja räiskiminen helpottaa kokonaisvaltaisesti tässä ylitäydessä elämässäni. Secret Agent Clank on vielä kesken, mutta se on PSP:llä ja ajattelin urhoollisesti säästää sitä opiskelureissujen junamatkoja varten. (Viime viikolla tuli ensimmäinen etätehtävä, mikä aiheutti kieltämättä lievää hilpeyttä: Kuvaa työpaikkasi johtamisjärjestelmä. Eh. Tota. Mitä?)

Tässä sitä luovuutta tosiaan tarvitaan.

Vihdoinkin olen alkanut palautua hiljalleen arkeen ja saanut jopa töitä tehtyä ja joihinkin meileihin vastattua. Reissusta palattaessa odotti laatikossa muutamakin mielenkiintoinen meili ja tällä viikolla on tullut pari lisää sekä tutuilta että vennoilta, mutta yritän suhtautua kaikkeen työpuoliseen tällä hetkellä jonkinmoisella kliinisyydellä, etten upposukella kalenterimerkintöjeni alle. Pää on alkanut taas suoltaa omiakin projekteja siihen malliin, että pitää pidellä korvista kiinni, ettei koko hökötys irtoa.