Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänet. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Tricky - Ghetto Stars


[Vieras 8. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Oli tarkoitus postailla blogiin hienoja kuvia Äänekosken näyttelystä, mutta enhän ole mitään ehtinyt, kun rikosilmoitusten vääntäminen ja Live Herring '11 -touhu on kaapannut koko elämän. Johan se on kohta ohi.

Sikäli itselleni aika hieno juttu, että sain tuohon Äänekosken näyttelyyn vihdoin aloitettua isojen laserprinttitöiden sarjan (Kuulumattomat), jota olen päässäni hahmotellut varmaankin kymmenen vuotta. A4-kokoisille kuultopapereille laserilla tulostetut kuvat on koostettu täysin photarin actioneja käyttäen. Olen kyllä valinnut etukäteen malliksi muutamia valokuvia, joiden mukaan olen sitten ohjaillut actionien avulla syntyviä kuvioita, eli eivät nuo ihan puhdasta tietokonetuotetta ole. Ja hienosti craftina teipillä kiinni! Äänekoskella on kolme esillä, ensi syksynä kymmenen kuvan setti tulee esille Korpilahdelle Höyry-galleriaan ja tässä samalla hiljakseen työstän sadan kuvan sarjaa valmiiksi. Mihin menee varmaan pari vuotta, jos aikaa löytyy tekemiseen. Kummasti inspiroisi, jos tuolle massiiviselle tilateokselle löytyisi jostakin iso tehdashalli, mihin sen voisi laittaa pelottelemaan herkkiä sieluja.

Kuvat näyttelystä ovat joka tapauksessa vielä kameran uumenissa, kun ei ole ehtinyt muistikorttia tyhjentää - eikä ehdi nytkään.

Viime viikko sujui käytännössä kokonaan Live Herringin hommissa: tiistaina menimme (Tauri, Timppa ja minä) näyttelyä Keuruulle ja Timpan kanssa jatkettiin seuraavana päivänä ja Soilen ja Sirjan kera vähän vielä seuraavanakin - sopivasti saatiin ikkunat peitettyä ja johtoja piiloon juuri ennen avajaisia. Mutta tärkeintä: tekniikka saatiin pääosin pelaamaan jo keskiviikkona. Alku ei ollut kovin lupaava: eka tykki ei suostunut toimimaan ollenkaan, eikä Heini Ahon työt meinanneet lähteä lainkaan käyntiin. Mutta siellä se nyt jököttää. Ainakin pari päivää on toiminut, eli nelisen prossaa näyttelyajasta on suoritettu. Ei ihan voiton puolella siis vielä...

Ei meinannut kyllä enää millään puhti riittää aktiivisen pystytysviikon jälkeen torstaina Vakiopaineeseen CologneOFF-klubille, mutta ei ollut kyllä puhti riittänyt monella muullakaan. Pink Twinsin keikalla lauantaina mieli lepäsi - ja ideoita alkoi tulvia päähän ja seuraavan päivän työpajan tuotoksia seuratessa prosessi vain jatkui. Hirveä elektroakustisen musiikkinäpräyksen himo jäi päälle. Toivotaan nyt, että onnistun vielä kytkemään itseni jossain välissä johonkin työpajaankin, ettei mene pelkiksi toimistohommiksi koko kevät.

Siinä sunnuntaina penkillä istuessa ja kuunnellessa tajusi, että taas on harmillisesti omat vapaamuotoiset projektit (artsuilut, kirjoittelut ja muut) jääneet muun tuotannon jalkoihin. Minne hemmettiin se toivontai joutui? Ideoita pukkaa silti - tai ehkä siksi.

Pakko ainakin päästä johonkin toteuttamaan kuparikukkatarhani, joka on ollut jo pitkäaikaisempi toiveeni - pitää jonakin yön hiljaisena tuntina kirjoittaa sille speksit kuntoon.

Huomisena ohjelmanumerona olisi näyttelynpystytyssessiota taidemuseossa ja sitten taas tuohon vedosvarkauteen liittyvää hommaa. Ja koneen näpyttelyä kunnes sormenpäät irtoavat.

sunnuntai, marraskuuta 29, 2009

Walkmen - The Rat

Jestas mitä löysin: perjantaisten pikkujoulujen innoittamana YouTuben Karaokekanavan! (EDIT: Joka näköjään on myös omana saittinaan) Nyt tiedän, mihin loppuvuoden elämä valuu!

(Ja tulihan se arvostelukin Satakunnan sanomiin toiseksi viimeisenä näyttelypäivänä. Mutten urputa, kun kehuttiin :D)

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Silversun Pickups - Panic Switch



Eilinen oli kummallinen päivä: kuuntelin lähes läpi koko päivän töitä tehdessäni vain yhtä biisiä: Silversun Pickupsin Panic Switchiä, joka soi myös yön päässäni. Joko tästä tulee henkilökohtainen anthemini tai sitten viikon päästä en voi sietää tätä. Ja sen sijaan, että aivo askartelisi lopputyöhön liittyvien kysymysten parissa, se miettii vain, että mistä tuon biisin koukuttava taika oikein johtuu.

Eilen varsin copypastailuhenkisen työpäivän välissä ehdin virtuaalimatkailla Googlemapsilla Firenzen kaduilla (lievähkö kaukokaipuu) ja kuvasin ihastellen homeisehtavaa vettä sisältäviä pulloja. Ja heitin pitkästä aikaa krappia kattilaan kokeiluneuloksen kanssa - aion antaa sen olla viikonlopun yli ja tutkailla tuloksia maanantai-aamuna.

Tänään on tarkoitus pitää semivapaapäivä. Paketoin työni ja lähetän maailmalle, katsotaan sitten myöhemmin, löytyykö ostajia myös maakunnan ulkopuolelta. Iltapäivällä ajattelin käydä nikkaroimassa ja vilkaisemassa Tourulan taiteilijoiden aktiivista elämää (kts. viesti alla). Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Ja vielä tiedotusluonteinen juttu:
Tourulan kuvataiteijoilla avoimet ovet tänään perjantaina 17.4. klo 9-18 ja lauantaina 18.4. klo 10-16. Tourulan taiteilijatiloissa työskentelevät: Jaakko Valo, Mervi Hokkanen, Kapa, Annina Sarja, Willie Lahti, Timo Sälekivi, Anu Rinkinen, Jussi Heikkilä ja Pertti Karjalainen.
Tervemenoa!

sunnuntai, elokuuta 10, 2008

Eminiana Torrini - Me And Armini


(Kuvissa muistumia Evolta)

ANTEEKSI! Sitä saa mitä pyytää. Mutta en oikeasti tällaista sadetta tarkoittanut sillä toissapäiväisellä sadetoiveella.

Eipähän sureta hirveästi se, että koko toissapäivä meni sisällä koneen ääressä istuessa ja niin näyttää menevän tämänkin. Eilen sentään päätin pitää täysmittaisen vapaapäivän kaikesta: käväistiin kaupungilla, tongittiin divareita, syötiin Hesellä (!) ja tein profiiliini sopimattoman ostoksen, josta ehkä lisää myöhemmin, kunhan rohkaistun sillä saralla ja pääsen sinuiksi asian kanssa.

Jotta pää tyhjentyisi kaikesta ylimääräisestä ja jumiintuneesta työ- ja projektijutusta, tein eilen illalla jotain täysin toisplaneettaista. Latasin viime viikolla verkosta nuotinnusohjelman (Finale NotePad 2008), eilen asensin sen ja naputtelin sinne puhtaaksi muutaman parikymmentä vuotta sitten säveltämäni parin minuutin massiivisen musiikkiteoksen. Hmph. Ainakin noilla sulosävelillä on sentimentaalista arvoa ja kunhan oppii löytämään kaikki nuanssit ja säätämään (midi!)ääniä vähän epäkonemaisemmiksi, niin eiköhän näistä aivan loistavia spektaakkeleita tule. Ohjelman käyttö on vielä hakusessaan: tuossa ilmaisohjelmassa ei ilmeisesti voi muuttaa tahtilajia (ja mikä se on englanniksi?) kesken kappaleen? Jos joku tietää paremmin, kertokoon sen minulle.