Mazzy Star - California

Viikonloppu tuli vietettyä sekä tuottaja/järjestäjän että kurssilaisen rooleissa Live Herring '14 -näyttelyn oheistapahtumassa, kuopiolaisen Sampsa Kuhan vetämässä Taide XYZ-asteikolla -työpajassa. Työpajassa tutustuttiin virtuaalimaailmoihin ja päästiin kokeilemaan, miltä maailmat voivat näyttää Oculus Rift -lasien kautta.

Yleisen säätämisen ohessa sain jotain makua itse 3d-maailmojen tekemisestäkin. Blenderiä ja itse 3d-objektien tekemistä olen jo joskus aiemmin opetellut: saan objekteja tehtyä, mutten niin hyvin, että voisin konkreettisesti tehdä jotain näyttävää - mutta niiden avulla pystyn kuitenkin demoamaan haluamaani  lopputulosta. Unity-pelimoottori oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta perusteet oppi nopeasti - ja pää alkoi heti raksuttaa, mitä kaikkea sillä saisikaan tehtyä.

Olen jo kauan hahmotellut mielessäni jonkinlaista tilallista sanateosta. The Undertakings -teoksen toteutin flash-animaationa ja olen suunnitellut sen jatko-osia projisoitavaksi eri materiaalein vuorattuun tilaan luodakseni sanapilvestä myös eräänlaisen 3d-kokemuksen. Prosessi on edennyt varsin hitaasti, kun suunnitelma on pysynyt etäisenä hahmotelmana eikä ole suostunut kirkastumaan. Oculus Rift -laseja kokeiltuani koko juttu alkoi hahmottua ihan eri tavalla, yhtä-äkkiä projekti alkoi ohjautua ihan eri suuntaan. En aio luopua aiemmasta ideastani, mutta ehkä luon rinnalle uuden version, rinnakkaistodellisuuden tälle.

Toteutusta pitää silti vielä odotella. En pysty keskittymään teosten suunnitteluun niin täysivaltaisesti kuin haluaisin, kun kaikkien muiden projektien pyörittäminen vaatii aikaa, eikä tämäntyyppisiä juttuja oikein saa tehtyä taustaprosessoinnilla. Toisaalta, mihin tässä on kiire? Tekniikkakin on vielä niin lapsen kengissään, että vähän odottelemalla koko tekniikka edullistunee ja käyttö helpottuu muutenkin. Ei kannata yrittää aikaansa edelle.

(...Totta kai  olin ottavinani työpajassa paljon kuvia, mutta yhtään kelvollista ei oikein kameraan tarttunut...)

Electric Soft Parade - Empty At The End

Tekniikan maailma yllätti jälleen: vika kaikenlaiseen verkkovinkunaan oli sittenkin MODEEMISSA! Langattomassa verkossa olevat koneraasut eivät vaan ehtineet reagoimaan tarpeeksi nopeasti sekunnin katkoksissa - tai ehkä ne eivät osanneet valittaa verkkokaapelin puuttumisesta, kun niihin ei kaapelia mene. Verkkoyhteys palautui, kun laitoin vanhan modeemin koneeseen kiinni - ja asunnon läpi kulkee nyt vanhanaikaisia piuhaloita. Ongelmahan ei luonnollisesti siihen loppunut, vaan kun nettisivujen päivitys ei sujuvasta nettiyhteydestä huolimatta sujunut. Kas, Adoben CS4-version Dreamweaver se kiukkuaakin. Hoksasin googlata ongelman ja huomasin, että ftp-probleemia on ollut muillakin uusilla onnellisilla omistajilla. Joten latasin irrallisen ftp-ohjelman ja sehän toimi. Tämä on johtanut kiihkeään kirjeenvaihtoon Adoben kanssa, joka ei vielä tähän mennessä ole osannut auttaa kattavasti. Nyt sentään fileet lentelevät suhteellisen rauhallisissa tunnemmissa: kun DW pettää, astuu Filezilla kuvioihin. Muuten aika meneekin kyräillessä koneen kanssa: tässä on menossa ilmiselvä nokituspeli.

Olen ollut suhteellisen innoissani aina noista Adoben uusista paketeista, mutta nyt on vähän sellainen olo, että tuo lähemmäs tonnin päivityspaketti on tuonut mukanaan harmia ja tuskaa enemmän kuin hyötyä. DW:ssä tökkii vähän sen käyttöliittymäkin - ja se, ettei omat snippetit ja säädöt siirry automaattisesti päivitettäessä, eikä niitä oikeita paikkoja vanhoille asetuksille ilmeisesti löytynyt, vaikka kopioin fileet olevinaan oikeisiin kansioihin. Ja mistä hemmetistä saan sivut aukeamaan aina koodipuolelle? Tuntuu, että minkäänlainen säätö ei auta, vaan aina saan ensin wysiwyg-sivun naamani eteen. Photarin kohdalla actionit sain kopioitua suht koht helposti, mutta alkaa hiljalleen napata se, etten ole vielä keksinyt miten kuvan telakoitumisen saa kytkettyä pois. Käyttishän olisi vallan hieno, jos olisi isompi monitori ja tilaa leikkiä, mutta vaikea päästä kuvaan käsiksi, kun layer-valikot ei muokkaudu kuten aiemmin ja telakoitunutta kuvaa ei pääse zoomaamaan. Ehkä tähän tottuu, mutta vielä aivo kärsii. Onneksi photarillakin voi nyt piirrellä 3D-rinkeleitä, viinipulloja ja kahvipannuja. Tätä olen aina toivonutkin. Flashissa on sentään aika vinkeitä ominaisuuksia, vaikka senkin käyttö pitää TAAS opetella melkein alusta... Jos Adoben ihmiset luette tämän vinkunan, niin voitte lähettää jonkun kivan lahjan lohduttaaksenne.

Konehuoneen ongelmat ja konehuonemestarin alkuvuoden tauteilu on johtanut töiden sumautumiseen. Sen vuoksi olen hieman suunnitellusta jäljessä sekä omien uusien printtien tekemisessä että koristegrafiikkaprojektissa, joka on ollut työlistalla jo miltei puoli vuotta. Tarkoitus oli aloittaa artsuilu todenteolla tänä viikonloppuna, mutta tämäkin viikonloppu menee säätöön ja ihmettelyyn - josko sitten ensi viikolla? (Oman tuotokseni sijaan blogikuvana minua suunnattomasti naurattanut viiksilusikkamainos.) Mutta jotain kuulumista artsuiluosastoltakin sentään: TAJU - kulttuuriklubi kokoontui tänään lauantaina Kirjailijatalolla sähköisen teeman alla; portaikkoon roskapostihenkisesti kasattuna oli esillä myös oma installaationi Uninvited Words. Tajun tulevista tempauksista voi käydä lukemassa: kulttuurikollektiivi-taju.blogspot.com.

Eminiana Torrini - Me And Armini

(Kuvissa muistumia Evolta)

ANTEEKSI! Sitä saa mitä pyytää. Mutta en oikeasti tällaista sadetta tarkoittanut sillä toissapäiväisellä sadetoiveella.

Eipähän sureta hirveästi se, että koko toissapäivä meni sisällä koneen ääressä istuessa ja niin näyttää menevän tämänkin. Eilen sentään päätin pitää täysmittaisen vapaapäivän kaikesta: käväistiin kaupungilla, tongittiin divareita, syötiin Hesellä (!) ja tein profiiliini sopimattoman ostoksen, josta ehkä lisää myöhemmin, kunhan rohkaistun sillä saralla ja pääsen sinuiksi asian kanssa.

Jotta pää tyhjentyisi kaikesta ylimääräisestä ja jumiintuneesta työ- ja projektijutusta, tein eilen illalla jotain täysin toisplaneettaista. Latasin viime viikolla verkosta nuotinnusohjelman (Finale NotePad 2008), eilen asensin sen ja naputtelin sinne puhtaaksi muutaman parikymmentä vuotta sitten säveltämäni parin minuutin massiivisen musiikkiteoksen. Hmph. Ainakin noilla sulosävelillä on sentimentaalista arvoa ja kunhan oppii löytämään kaikki nuanssit ja säätämään (midi!)ääniä vähän epäkonemaisemmiksi, niin eiköhän näistä aivan loistavia spektaakkeleita tule. Ohjelman käyttö on vielä hakusessaan: tuossa ilmaisohjelmassa ei ilmeisesti voi muuttaa tahtilajia (ja mikä se on englanniksi?) kesken kappaleen? Jos joku tietää paremmin, kertokoon sen minulle.

Fred Astaire - They Can't Take that Away From Me

Täällä on sekä sairastettu että aherrettu; virtuaalielämä jäänyt vähemmälle. (Sekin vaikuttaa, että kuukausia suunnittelemani blogin kunnostus (kunnon layout) on edelleen vaiheessaan.)

Tilasin itselleni viime viikolla omaisuuteni verran uutta omaisuutta: Adoben Design Premium bundlen ja Computer Arts -lehden vuosikerran. Ensin mainittu on jo asennettuna koneelleni ja aivan hurmiossa testailen uusia ohjelmia. Uusien ohjelmien asentaminen jännitti ja innostutti siinä määrin, että mahaan alkoi melkein koskea (¬_¬ *nerd*). On systeemi sen verran muuttunut, että vähän menee etsiessä. Itse ohjelmat eivät liikaa, jotta haittaisi, mutta yllättävä stoppi tulee perusflowhun, kun pysähtyy etsimään oikeanlaista logoa alapalkista tai alt-tabista. Photarin jo löytääkin aika ok, mutta dreamweaverin merkkitunnistamisen kanssa on vielä vähän ongelmaa. Ainoa ärsytys on tähän mennessä se, ettei Photariin automaattisesti asentunut kaikkia omia actionejani, vaan ne piti itse käydä kopioimassa arkistoista oikeaan hakemistoon. Sama Dreamweaverin snippetsien kanssa, mutta sitä en olettanutkaan, koska edellinen dreamweaverini on vielä Macromedian tuotantoa. Ja vielä koneella, jos iskee uusavuttomuus.

Seuraava suurhankintani olisi sitten a3+ -tulostin loppukesästä/alkusyksystä, kun taiteellinen hypertuotantolaitokseni aloittaa virallisesti toimintani. Olen vakaasti päätynyt hankkimaan HPn Photosmart Pro B9180 -pigmenttisuihkarin, joka on pessyt arvosteluissa vastaavanlaiset Epsonin ja Canonin printterit mennentullen. Ainakin noissa oman alani - en tiedä sitten puhtaasta valokuvaprinttaamisesta.

Ja kun gadgeteissa liikutaan: **nimeltä mainitsematon ihminen** onnistui ostamaan itselleen jostain Tokmanni-ketjun kaupasta PSP valuepackin 99 eurolla, mutta ei ostanut allekirjoittaneelle, mistä jonkin asteista kaunaa poden edelleen. Joudun ilmeisesti maksamaan täyden hinnan laitteesta, koska en kauan enää jaksa odotella: Rachet & Clank - Size Matters on ilmestynyt muutama päivä sitten ja kerännyt kovasti kehuja. Syksyllä pitänee hankkia sitten isovelikin, PS3, vaikka luulen, että jos kesästä tulee sateinen...

Tänne teknomiittien universumiin kaikki laitteet halajaa.
----

ps. JEE! Live Herring sai apurahaa Taiteen keskustoimikunnalta toimintaansa! Meillä menee oivallisesti! Blogi aukeaa kohta ja lisätietoa kesän työpajasta tulossa.

---
ps². Tähän väliin tiedote Silvialta Bulgariasta kaikille tiettäväksi:
Me and my husband have opened an Artist Retreat in the village Patalenitza in the Rhodopa Mountains, Bulgaria. We offer to textile artists, fine art artists, writers, poets and translators from abroad the whole retreat – house for living, atelier and 650 sq. m. yard, where they can live and create in quiet countryside surroundings and find inspiration for their work.
Here is the web site of our residency with more detailed information about the location, the conditions, the rates etc.: silviaretreat.googlepages.com
Silvia Haralambova on Bulgarian Pazardzhikissa elävä ja työskentelevä bulgarialainen (tekstiili)taiteilija, lisätietoja: sharalambova.googlepages.com