maanantaina, huhtikuuta 25, 2022

Kyynelsaari II / Isle of Tears II

Kyllä olen tuntenut itseni viime aikoina hyvin voimattomaksi ja keinottomaksi korviin kantautuvien uutisten edessä. Olen kiitollinen Suomen Taidegraafikoille, jotka mahdollistivat meille taiteilijoille keinon olla mukana auttamassa ja järjestivät Apua Ukrainaan -kampanjan hyvin nopealla aikataululla - niin nopealla, että oma osallistumiseni ei ehtinyt ihan alkuun. Mutta vihdoin pääsiäisen alla sain lähetettyä Kyynelsaari II -vedokset 1-7/10 Grafoteekkiin. Kovin pieni on edelleen oma panos, mutta yhdessä koottu summa jo tuhansissa. Jotain sentään!

Instagramissa jo kerroinkin tämän pienen vedoksen historiaa:
Kun kirjoitin Kyynelpuutarhurin päiväkirjaa, suunnittelin siihen oheen vain kirjan kanssa yhdessä myytäväksi Kyynelsaari-vedoksen. Tein vedoksesta kolme hieman erilaista työversiota (lähinnä väritykseltään), ja kun en osannut valita, lopulta arvoin sen, jonka viimeistelin loppuun. Kahta muuta työvedosta en kuitenkaan tahtonut ihan kokonaan hylätä: päätin, että viimeistelen ne joskus, kun on sopiva hetki ja tarkoitus. Itsestään selvää oli kyllä, että ihan "normaaliksi" myyntisarjaksi en halunnut niiden päätyvän.⁠ Tänä vuonna tarkoitus löytyi.

...

Vielä on Kyynelsaari-luonnoksista yksi viimeistelemättä. Yritin saada myös sen valmiiksi tuleviin vastaavanlaisiin kampanjoihin, mutta vielä ei selvästikään ollut sen aika valmistua. Se tulee sitten joskus, kun on sen aika.


torstaina, maaliskuuta 03, 2022

Maailma / The world

Kun ei löydä sanoja. 

Viikon mittainen järkytys ja epäusko muuttui eilen uudenlaiseksi järkytykseksi ja epäuskoksi. En ole Ukrainan sodan alkamisen jälkeen juurikaan selaillut somea tai muutenkaan nettiä muutoin kuin uutisia lukeakseni, ja nyt kun ajattelin katsella vaihteeksi jotain kevyempää (jos vaikka jonkun ilahduttavan kissavideon löytäisi!), törmäsin johonkin tavallaan vieläkin irvokkaampaan kuin sotauutiset. Instagramissa joku oli tehnyt kuvakoosteen siitä, kuinka hashtageilla ukraine, war, peace tägätään postauksia, joissa mainostetaan olutta, monenlaisia kauneushoitoja huulitäytteistä ihaniin kasvohoitoihin ja kaikenmaailmankrääsää. Tämä jäi vaivaamaan, ja vähän myöhemmin halusin tarkistaa asian todenpitävyyden. En löytänyt enää samaa postausta, joten menin samoilla hashtageilla instagramiin (ja toivon, etten olisi tehnyt niin). Näitä nimenomaisia kuvakoosteen mainospostauksia en nähnyt, mutta sen sijaan muutamia töröhuulibimbo- ja muskeliselfieitä eri puolilta maailmaa. Niitä ei ollut kymmenien tuhansien kuvien kuvavirtaan verrattuna paljon, mutta yksikin on liikaa. (En voi suositella kenellekään noiden hakusanojen käyttämistä somessa - niiden tuomiin kuviin mahtuu todella hirveitä painajaisia - mikä osaltaan korostaa noiden töröhuuliposeerausten groteskiutta.)

Tänään menin erääseen print on demand -verkkokauppaan vilkaisemaan, josko löytäisin jonkun kivan t-paidan lahjaksi kaverilleni. Kauppojen selailu pysäytti: Ukraina, sota ja rauha-teemaisia t-paitoja ja muita painotuotteita on kaupan vaikka kuinka paljon. Muutaman kohdalla lukee fundraiser tms., mutta raadollinen totuus taitaa olla, että Ukraina, sota ja rauha, ja keltaisen ja sinisen kombinaatio ovat ilmeisesti vain hyviä tuotteita juuri nyt.

💧

When you don't find the words.

A week of shocking news and disbelief in the current situation turned yesterday into a new kind of disturbance and disbelief. After the start of the war in Ukraine I haven't really been in social media or in internet otherwise, and when I now was seeking for something comforting to view (even some delightful cat video!), I found something even more grotesque than the war news. In Instagram someone had made a compilation of the images using hashtags ukraine, war, peace - advertising bear, several kinds of beauty treatments from filled lips to delightful facials, and allkindsofkitch. This bothered me later, so I wanted to check the accuracy of these postings. I didn't find the original posting anymore, so I used the same hashtags on Instagram (I wish I hadn't.) I didn't see these advertising postings mentioned, but instead a few duck face posings and muscle showing selfies around the world. There weren't so many in the feed of tens of thousands of the other images, but even one is more than enough.  (I really can't recommend for anyone to use those hashtags in social media - there are really nightmarish images included - which really emphasizes the preposterousness of the selfies.)

Today I thought I'd buy some nice t-shirt to my friend from some print on demand shop. As I searched through the selection, I noticed that there were several Ukraine, war and peace themed t-shirts and other printed stuff on sale. Some state that they are fundraisers, but somehow I think that the unscrupulous truth is, that Ukraine, war and peace, as well as the combination of yellow and blue, are just good selling articles right now.


Kuva/Image:
Parhaan ystävän muisto
Memory of the best friend
2012
(Loppuunmyyty / sold out)




maanantaina, tammikuuta 24, 2022

Toimistotöissä - Office work

On kyllä ihan käsittämätöntä, mistä kaiken maailman paperityötä ilmaantuu työpöydälle ja vastaamattomia meilejä sähköpostiin... yhden viikon aikana. Olen jo vuosien ajan pitänyt maanantaita toimistopäivänä ja hiljalleen siitä alkaakin tulla ihan siedettävä rutiini, kun muistaa ottaa työpöydälle lepäämään kahvikupin ja korviin hyvää kuunneltavaa. 

It always astonishes me when I realise how much paper work there is on my desk and how much email to be replied there is in just one week's time. For years now, I've had office-Mondays and slowly it has turned in bearable routine, as long as I remember to bring a coffee cup on my desk and plug my earphones in.

Viime vuoden aikana maanantairutiinini täydentyi sillä, että päätin pyhittää sen täysin työkoneen äärellä istumiselle. Aiemmin yritin hoitaa kaikki paperiasiat nopeasti iltapäivään mennessä ja sitten vielä syöksyä luovan työn pariin illaksi, mutta jos jotain inhoan, niin aikataulun säläisyyttä. Sitä, että on koko ajan kiireen tuntu ja varttitunnin silpuiksi jaettu aika tuntuu karkaavan käsistä. Jossain vaiheessa tajusin, että en tuolla ryntäilyllä tuo toivomaani aikaa luovaan työhön, vaan ihan hirveän kuluttavaahan se oli ja heijastuu seuraavan päivänkin olotilaan.

During last year my Monday routine was once more changed a bit: I decided to dedicate it totally to sitting by my computer. Before I tried to clear all my paperwork by afternoon and then I ran back to my creative work for the evening, but if there's something I really hate, it's the scattered schedules. The feeling of hurry all the time and when the time just feels slipping away in short pieces. At one point I realised, that when I run around, it doesn't make me more any creative time, but it was just consumptive and I felt it often still in the very next day.

Joten nyt istun maanantaisin ihan kaikessa rauhassa toimistokoltussani koneen ääreen, hoidan vakuutukset, laskut ja kaiken muun virallisen, vastaan meileihin, teen kaikki muutkin paperiasiat ilman kiirettä. Ja jos aikaa jää, niin en paniikinomaisesti syöksy päätyöni ääreen, vaan teen ihan jotain muuta. Päivittelen Colorian väriartikkeleita tai - niin kuin nyt - jatkan harjoituksiani Illustratorin käytössä. Sen osalta erityisen mielekäs on projekti, jossa tutkin vanhoja väriympyröitä ja toisinnan ne Illustratorilla - ja teen niistä myös sellaiset versiot, jossa huomioin, mikä näiden yli satavuotiaiden ympyröiden alkuperäinen väri on todennäköisesti ollut. (Ja samalla totta kai tutustun niitä koskeviin alkuperäisiin materiaaleihin). Valmiit kuvat laitan myyntiin Colorian Society6-kauppaan.

That is why I now put my office worker's glasses on on Mondays, take care of all the insurances, bills and all the other official things, I reply my emails and do all the other paper stuff without any hurry. And if there's some time left, I don't rush to my main work, but do something completely different. I update Coloria colour articles - or, like at the moment - I continue my Illustrator practises. Especially I like my project where I study old colour wheels and re-make them using Illustrator - I also make interpretations where I try to find out which were the original colours of these colour systems, which were printed often over hundred years ago. (And of course I get to know the original materials at the same time.) The finished images can be bought at my Coloria Society6 store.

Yllättävää, kuinka paljon tämä lataa energiaa viikkoon: kiireettömyys ja se, että tekee jotain, joka on lähellä varsinaista päätyötä, mutta kuitenkin niin kaukana, että se ei painele samoja kuormittavuusnappuloita.

It's surprising how energizing this feels: the feeling of having time enough - and to do something which is near enough my main work, but still so far, that it doesn't burden so much.

.

perjantaina, tammikuuta 21, 2022

Kuvia uudesta työtilasta... / Photos from my new extra studio

Näyttää ehkä varastolta, mutta sehän se oikeasti onkin! Kevyt onni on saada kaikki luonnonväritavarat hyllyihin järjestykseen, josta saan tarvitsemiani aineita nopeasti käyttöön, eikä työhön ryhtyminen tarkoita enää kymmenien laatikoiden nostelua paikaltaan, jotta saa sen, mitä tarvitsee. Hyllyihin sain myös paperini ja kaikki lankani asianmukaiseen järjestykseen. Tässä kuvassa tuossa takaosassa ei ole valo päällä, mutta testin jälkeen olen todennut, että uuden pöydän ääressä on aivan erinomaista piirrellä ja maalailla.

It might look like storage room, but then again, it is one! What a light feeling of happiness when you get all your natural dye stuff on those shelves, on their own places, where I can get all stuff easily for use not needing to lift dozens of boxes to just get the one thing I need. I also got my papers and yarns on their places. In this photo there isn't light on at the back of the room, but I've already found the desk just perfect for drawing and painting.

Vielä on joitakin asioita, jotka on järjestelemättä, mutta näiden kassien purkaminen onkin sopivaa taukojumppaa istuskelun välillä. Niiden purkaminen sujuu nopeasti, kun tavaroilla on paikat, joihin ne laittaa.

There are still some things not on their places, but emptying these bags is just a perfect thing to do in between the work sessions. And it goes fast when there are places to put everything in.

Työtilan kohokohta ei ehkä näytä juuri miltään, mutta on sitäkin tärkeämpi! Ihan oma pöytä (joku puutarhurin kasvi-istutus taso) paperien värjäämiselle. Erityisesti tämä on se työ, jota en voi oikein tehdä Keskustien päätyöhuoneellani, ja joka aiemmin vei keittiössämme kaiken tilan: värjättäviä papereita kun pitää liottaa vuoissaan aika pitkiä aikoja ja se vie aika paljon pöytätilaa. Tähän saan lisähyllyjen avulla kuusi settiä yhtäaikaa - ja vielä pigmenttisaostuksen samanaikaisesti!

The hightlight of my extra work space doesn't look like much, but it is even more important! A desk just for dyeing papers. Especially this is the job I can't really do at my Keskustie main studio, and which earlier took all the space at our kitchen: you need to soak those papers for a long time and it takes a lot of space from the kitchen table. In this desk I can set up six dye sets at one time with the help of some extra shelves - plus the lake pigment jars at the same time.

Alla kuva siitä, mitä olen tehnyt viime aikoina: jauhanut aiemmin valmistamiani substraatti-/metallikompleksipigmenttejä. Suoraan sanottuna se on oikeastaan sivujuonne työssäni, mutta toivottua vaihtelua työpäivään. Päähommanani teen nimittäin nyt filmejä lopullisen teoksen valotusta varten; se vaatii keskittymistä ja työskentelyä oudossa asennossa, enkä voi tehdä sitä kuin puolisen tuntia kerrallaan. Paussin aikana teen fyysisesti ihan erilaista hommaa, eli jauhan näitä pigmenttejä, jonka jälkeen voin palata  taas filmien pariin.

And below a photo of what I've been doing lately: grinding lake pigments I've made earlier. Frankly this is just an extra job, but it's needed change as I'm making my films ready for the final artpiece exposure. It's very detailed work and I can't do it more than an half an hour at the time - and then I have a pause and grind some pigments for a while before getting back to making films.

tiistaina, tammikuuta 04, 2022

Uusi vuosi, uusi elämä / New year, new life

Viime vuoden huhtikuulla postasin instaan ylläolevan kuvan keittiöstämme. Työ oli vallannut sen, olimme siirtyneet syömään olohuoneessa ja enemmän take awayta kuin aiemmin, ettei koko ajan tarvinnut koota työtavaroita pois ruoanlaiton tieltä. Tilanne oli aika pysyvä - alla kuva miltei kahta kuukautta myöhemmin. 

 Last April I posted the photo above to Instagram. Our kitchen had been taken over by my work, and we had moved to eat in living room and ordered more take away than before, since I didn't want to clean this all away from cooking all the time. This was pretty much a permanent view - the photo below is taken two months later.

Minulla on toki erillinen työhuone, mutta siellä ei ole minkäänlaista keittonurkkausta, eikä myöskään tarpeeksi hyvää ilmastointia sille, että voisin valmistella väriliemiä esimerkiksi irtoliedellä. Saati sitten tilaa värjäillä papereita pitkiä aikoja avonaisissa vuoissa, jos haluan tehdä jotain muutakin - kuten esimerkiksi piirtää. Uudesta lisätilasta en osannut haaveillakaan, ennen kuin sellaisen mahdollisuus yhtä-äkkiä alkukesästä tuli eteen: saimme ihanilta naapureiltamme tietää, että heidän vuokraamansa pieni varastotila oli pian vapautumassa uudelleen vuokrattavaksi. 

 I had my art studio, but I don't have any kind of kitchenette there, nor good enough ventilation for boiling dye baths or any space for dyeing papers in open trays - if I wished to do anything else at the studio, like to draw. But I didn't even dream about this new space, before there was a sudden opportunity to rent one. A beautiful neighbors informed us, that this small space that they had rented, was soon available again.

Pienen jännitysnäytelmän jälkeen allekirjoitimme vuokrasopimuksen ja saimme avaimet käteen heinäkuun lopulla. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä ei ole mikään luksuslukaali, mutta juuri siksi aivan täydellinen värityölleni. Mihinkään isoon remppaan ei haluttu rahaa laittaa, mutta yleisilmettä halusimme kuitenkin vähän valoisammaksi, jotta olisi kiva työskennellä. Onnistuin löytämään alennuksesta edullisen loppuerän laminaatista (maksoi suurinpiirtein vitosen per neliö!), jonka yhtenä viikonloppuna asentelimme paikalleen. Seinät ja katto maalattiin valkoisilla maalijämillä ja alennusmaaleilla, joten jos tarkkaan katsoo, niin jälki on vähän laikukasta. Mutta valoisuus pääasia. Huoneen yhtä seinää peittävän ruman beigen "ilmoitustauluseinän" (ei näy näissä kuvissa) peitin raksakirppikseltä ostetulla tapetilla nitomalla paperin siihen.  

We signed the lease and got our keys in the end of July. As you can see from the photo, not exactly a luxury apartment, but that's why it is just perfect for my work with colour. We didn't want to spent money for a big renovation, but still we wanted to make the room a bit brighter, so it would be nicer to work there. I managed to make a bargain find of floor laminate stock (only about five euros per square meter!), which we set up one weekend. We also painted the walls and ceiling with some white paint left-overs, which made the result a bit blotchy (if you look close). But the lightness was the main point. There was also an ugly beige soft board wall (not in these photos) which I covered with stapling some white wall paper on it.

Kirppareilta tein muutamia pöytä- ja  hyllyhankintoja, mutta pitkälle takaseinälle oli tarkoitus saada oikein kunnon varastohylly tarvikkeille. Siinä vaiheessa huone jämähtikin pitkäksi aikaa tähän tilaan, koska ostamaani unelmahyllystöä ei saatukaan toimitettua, ja kesti melkein pari kuukautta, ennen kuin lopulta annoin odottamiselle periksi, peruin kaupat ja ostin tilalle muita hyllyjä - jotka saatiin rakennettua ja kiinnitettyä paikalleen lokakuun alussa. 

I bought some furniture from a second hand store,  but I meant to buy a beautiful storage shelf system to the back wall. At that point there was a long pause, because this perfect shelf I had ordered, couldn't be shipped, and it took almost two months, before I finally gave up. I cancelled the order and bought ordinary storage shelves instead - which we assembled and  put in place in the beginning of October.

Tällä hetkellä kaikki alkaa olla paikallaan. Työtilaa olen käyttänyt työhön jo marraskuussa, mutta lähinnä leikannut paperia ja piirtänyt - töitä, jotka olivat loppuvuoden työlistallani. Mutta ensi viikolla aloitan jälleen kevätkauden projektini, eli väriliemien valmistamisen ja värjäyshommat, ihan ensimmäisen kerran tässä tilassa! (Siinä yhteydessä teen uuden kuvapäivityksen siitä, miltä tila näyttää nyt.)

At the moment my new working space is quite finished. I've used it to work already in November, but mainly I've been cutting paper and drawing there. But next week I'll start my springtime project including making dye baths and pigments, for the first time in this space! (I'll post  an updated image of how the space looks now as I'll start my project.) 

On ihan uskomatonta aloittaa työvuosi, kun asioille on paikkansa. Keskustan työtilani on edelleen päätyötilani, kotona pienessä työnurkkauksessani voin hoitaa paperityön ja muuta pientä, ja tässä uudessa tilassa voin levittäytyä kaikessa rauhassa väriprojekteihini minkään keskeyttämättä. Ja ennen kaikkea: koti on taas koti - keittiössä mahtuu syömään ja kokkaamaan, eikä olohuone ole peittäytynyt värjättyihin papereihin!

It's an unbelievably good feeling to start my working year knowing that  there are places to execute each work phase. My studio at the city centre is still my wain working place, but I can handle all the paper work etc at my small working space at home, and then there's this new space where I can spread all my colour based project without interruptions. And above all: our home is home yet again - we can cook and eat at our kitchen and living room is not covered with process papers!

.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2021

Superperjantai - Super Friday 24.9.21

Kuten niin moneen kertaan olen todennut: ensin ei tapahdu kuukausiin mitään, ja sitten kaikki yhtäaikaisesti. (Vaikka harmittaakin, niin melkein enemmän ei harmita, että Habitare peruttiin tältäkin vuodelta. En ihan oikeasti usko, että olisin pysynyt tolpillani Habitare-viikkoa kolmen viikon tiiviin ja runsastöisen näyttelyviimeistelyviikon jälkeen.) Perjantai 24.9.2021 on taas se päivä, kun kaikki tapahtuu melkein samanaikaisesti. 

As I have already mentioned several times: first nothing happens at all, and then everything happens simultaneously. (Although it bugs me quite a lot that Habitare was canceled this year also, I'm actually more relieved about it. I really don't think that I've could have handled Habitare week after three weeks of almost non-stop heavy project working.) Friday, September 24, 2021 is the date this time.

Klo 11 aukeavat oman työhuoneeni ovet Jyväskylässä (avoimet ovet klo 11-17, tervetuloa!) ja TEOS 2021 ovet Kattilahallissa, Helsingissä (teosmyyntitapahtuman ensimmäinen päivä, ovet avoinna klo 11-18, tervemenoa!), ja sitten klo 19 on Suomen käsityön museossa Vihreää väriä -näyttelyn avajaiset! Ja sitten sama vähän pidemmin:  

At 11am the doors to my studio will open in Jyväskylä (open doors day from 11am to 5pm, welcome!) and also at the same time the doors of TEOS 2021 will open at Kattilahalli, Helsinki (the first day of the art sale event, doors open from 11am to 6pm, welcome!), and then at 7pm there's the exhibition opening of Sustainable Colour exhibition at the Craft Museum of Finland. And then the same with more words:

***

Tervetuloa työhuoneelleni perjantaina 24.9.2021 klo 11-17! Työhuoneellani on katsottavissa ja ostettavissa kaikenkokoisia ja -hintaisia teoksia, mutta tällä kertaa valokiilassa saavat olla pienet teokset, joiden maksimihinta on 50€. (Huom.! Ei alennusmyynti! Yli viidenkympin teokset on lähimaksupäivänäkin yli viisikymppiä – mutta tokihan niitäkin voi ostaa osamaksulla alkaen 20e/kk!)  

Welcome to my studio on Friday September 24, 2021 from 11am to 5pm! The artworks of all sizes and prices can be viewed and bought at my studio, but this time the focus will be at the prints priced 50€ or under. (Note! Not a sale!)  

***

TEOS 2021 24.9.–3.10. Kattilahalli, Suvilahti (Helsinki)
Avoinna / Open Ma–pe MON-FRI 11–18 La–su/SAT-SUN 11–17
teosvälitys.fi/kauppa

Osallistun tänäkin vuonna taidegraafikkojen ja kuvanveistäjien TEOS 2021 -teosmyyntitapahtumaan! Tänä vuonna en ehtinyt kehystyttää yhtään teosta, joten seiniltä teoksiani ei voi bongata, mutta verkkokaupasta ja paikan päältä vedoslaareista voi näitä etsiä! Mukana tapahtumassa minulta ihan uudet Vahva, Viisas ja Yksi -vedokset (editio 30) ja kolme uniikkia Lähestyminen-sarjan työtä.

My prints are sold at the TEOS 2021 which is an art sale event organized by the Association of Finnish Printmakers and the Association of Finnish Sculptors! This year I didn’t have time to frame any of my artworks, so you won’t be seeing them at the walls, but please take a look at a large selection of unframed prints! I’ve send three new prints to the event, Strong, Wise and One, and also three unique prints from the series Approaching.

 *** 

 

Vihreää väriä – Sustainable Colour
Suomen käsityön museo – the Craft Museum of Finland
11.9.–5.12.2021


Näyttelyssä Suomen käsityön museo, Helsingin yliopiston johtama BioColour-hanke, Coloria.net ja juhlavuottaan viettävä Värjärikilta sukeltavat värisammioon ja tutkailevat tekstiilien värjäämistä eri näkökulmista. Näyttelyssä käsitellään mm. luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologiaa.

In the Sustainable Colour exhibition, the Craft Museum of Finland, the BioColour project led by the University of Helsinki, Coloria.net and the Finnish Dyer’s Guild celebrating its anniversary, dive into a colour tank and study the dyeing of textiles from different perspectives. Dyeing with natural dyes, dyeing trends, future and sustainable development, as well as various dyeing techniques and their ecology are discussed in the exhibition.

 

,,,

tiistaina, syyskuuta 21, 2021

Värisade - Coloria Rain


 

Niitä suuria pieniä asioita. Värisade syntyi viime vuoden kesällä työhuoneeni ikkunaan coloria.net-sivustoni 20-vuotisjuhlan kunniaksi, kasvoi siinä reilun vuoden ja lopulta sai lopullisen muotonsa syyskuun alussa. Nyt se on esillä Vihreää väriä -näyttelyssä Suomen käsityön museossa 5.12.2021 saakka. Pilvissä roikkuu muutamia satoja virkattuja pisaroita, jotka on kaikki värjätty luonnonväreillä.

Teos on hyvä esimerkki siitä, miten nämä suuret projektini syntyvät: totaalisesta mittasuhteiden ymmärtämättömyydestä. Pisaroita pilviin kiinnittäessäni manailin sitä, etten kykene ymmärtämään hienovaraisia vihjailuja. Kuten sitä, että jos joku ihmettelee hämmästyneen näköisenä, että aionko todella kiinnittää noin paljon pisaroita, ihmetys saattaisi sisältää jonkinlaisen vihjeen projektin suuritöisyydestä. Mutta ei - kuulen kyllä sanat, mutta jotenkin onnistun sivuuttamaan kaiken muun. Toistuvasti löydän itseni roikkumassa jossain vaiheessa projektia epätoivon ja totaalisen epäuskon rajamailla ihmetellen sitä, että olen taas ihan järjettömään työmäärään hautautuneena.

Enkä tietenkään opi mitään. Sinä iltana, kun olin saanut pisarat kiinni ja vaelsin voipuneena kotiin, ajattelin, että mitään vastaavaa en kyllä koskaan ikinä enää tee. Mutta kaksi päivää sen jälkeen, kun pilvet olivat nousseet kattoon, ajattelin jo, että ei se niin hirveää ollutkaan, ja voisin ihan hyvin toteuttaa (alunperin ihan vitsinä ilmaan heittämäni) kymmenen tuhannen pisaran projektin.

Ja aloin virkata pisaroita sitä vielä suurempaa installaatiota varten.

Ilman apua ei tämäkään työ syntynyt. Epätoivon hetkellä pisaroita tuli avukseni kiinnittämään puolisoni Timo Sälekivi, joka myös keksi helpomman tavan ja nopeutti siten prosessia. Pilvet teokseeni rakensi Suomen käsityön museon museomestari Janne Syrjänen, jolle kuuluu myös suurin kiitos ripustustyöstä. Ripustuksessa pilvimestarin apuna hääräsi Otto Vepsäläinen. Jannelle kiitos myös upeasta valaisusta, jonka seurauksena Värisade sai seinälle seurakseen uskomattoman hienon, läpikuultavan varjosateen! Suomen käsityön museolle olen suuresti kiitollinen aika monesta asiasta tämän työn suhteen!


Those big small things. My Coloria Rain was born in summer 2020 to celebrate the twentieth anniversary of my coloria.net website, and has grown since, until it received it final form at the beginning of September. Not it is shown at the Sustainable Colour exhibition at the Craft Museum of Finland, until the beginning of December. There are few hundred of those crotcheted, natural dyed droplets hanging from three clouds.

The installation is a perfect example of the birth of my biggest projects: they are born from a total lack of understanding proportions. As I was attaching droplets, I cursed my unbelievable uncapablity of reading between lines. Like, if someone is looking astonished and wondering out loud, if I am really attach that many droples, there could be some kind of hint about the size of the project. But no - I hear the words, but somehow always dismiss everything else. From time to time again I find myself despair in the mids of some project, wondering why, again, I've got this kind of insane amount of work.

And of course I won't learn anything. After I had attached all droplets and I was walking back home completely tired, I swore I would never make these kinds of project ever again. Never! But two days after the clouds had been placed on the ceiling, I was already thingking, that it was really not as bad, and why not continue with a ten thousand droplets of the same kind (of which I had started talking as a joke a bit earlier).

And I actually have started to crothet droplets for my even bigger installation.

This would have been nothing without help. At the deepest moment of despair my life-partner Timo Sälekivi came to help with me to attach the droplets and invented an easier way to do it, which made the project a lot faster to do. The clouds were built by the museum technician Janne Syrjänen, who also mastered the setting up of the installation. In building the installation he was helped by Otto Vepsäläinen. Janne was responsible also for the lights which created  the most beautiful, translucent shadow rain on the walls! The Craft Museum of Finland helped me with so many things with this installation, I really can't even list them all. So I just say: thank you!