The Jim Jones Revue — Shoot First

[Vieras 7. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Jonkin aikaa sitten naureskelin, kun Uninvited Words -teokseni tuntui latausten perusteella olevan hirveän suuri hitti Kiinassa (no, ei ehkä väkilukuun suhteutettuna kumminkaan). Tänään sitten Helen vinkkasi, että oli saanut työnsä puitteissa enkkubriiffin kiinalaisesta Ming-Fen Huangin (professori Xiamenin yliopiston kulttuuriosastolla) nettitaiteen taidekritiikkiä koskevasta tutkimuksesta. Sen enempää tietoa en saanut, mutta linkin ko. kiinankieliselle tutkimussivulle. Google käännätti otsikon: Internet Art taidekritiikin ja tässä surrealistinen yhteenveto Googlen kääntämänä:

Aseta henki avantgarden, postmoderni kulttuuriset vaikutukset ja digitaalitekniikan uunissa Internet taiteilija on kriittinen nykytaiteen aktiivisin ryhmiin. Ne sormella runko taiteesta, taiteen tekijänoikeuden ja perinteiseen taiteen käytäntöjen, ottamalla käyttöön satunnaisten tekijöiden tapa parodia ja kloonaamista antitaidetta, ainutlaatuinen omalla tavallaan edistää taiteen.

Kappaleessa, joka alkaa überhienolla lauseella Toiseksi, roskat kun vauva. (tämä on muuten ihan ymmärrettävissä, kun vähän ajattelee!) lukee oma ja Uninvited Words -projektin nimi.

Toisessa esimerkissä, Suomen freelance-kirjailija Yan Voiko Line ( P. Hintsanen ) "kutsumaton ilmaisu" ( kutsumattomat Words , 2005 ) ja 2004 vuonna 11 kuukauden välillä roskapostia vastaan sana järjestetään aakkosjärjestyksessä , ja . doc ,. rtf . txt näkyy kolmessa eri muodossa. Hän yritti näyttelytila osaksi temppeli roskapostia ja luoda valoteos taidetta. Vierailijat eivät voi vain selata, voit ladata käyttämällä syntetisoiman lukeminen sanat ja muodostumista MP3 -tiedostoja.

Nyt joku kiinankielentaitoinen: onko tuo Yan Voiko Line minä? Onko minulla alterego?

Olisi ihan mahtavaa saada tämä kokonaan vaikka englanniksi käännettynä. En ainakaan vielä löytänyt kokonaan. Tuossa on tosi mielenkiintoisia linkkejä ja vinkkejä nettitaiteen maailmaan...

Dan Sartain - Atheist Funeral

[Muualle - Elsewhere. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Eilinen oli kyllä taas huono päivä yhdelle onnettomalle Amnesty-feissarille, joka pompahti kasvoilleni Coffee Housen edessä... Ja tietenkin, kun tulin yläkaupungilta, reitti oli aika hyvässä määrin taas feissarimiinoitettu alusta lähtien. Vaihtaisivat joskus paikkoja, niin se ei ole aina se onneton Amnesty-aktiivi, joka viimeisenä saa kiukkupuuskan naamalleen. Ja oikeasti: oppisivat vähän tulkitsemaan eleitä - jos oikeasti katsoo ja VÄISTÄÄ KAHTEEN SUUNTAAN, niin se tarkoittaa, ettei ole kiinnostunut. Kieltämättä jäi kyllä surkuhupaisasti naurattamaan yhden Greenpeace-feissarin (melko kovaääninen) purkaus kanssatoverilleen: "***** mä vaan karkotan kaikki. Kaikki vaan ryntää mun luota pois". Toivottavasti nuo ressukat nuoret tajuavat jossain vaiheessa, että se feissarius on karkote, eivät varsinaisesti individuaalit sen takana.

Mutta kun tämä ei näköjään lopu ja käy aina vaan ärsyttävämmäksi, pitänee oikeasti alkaa suunnitella vastaiskua. Tietenkin voisi tehdä perinteisen "feissarit pois kadulta" -adressin, mutta ajattelin pakata hyvän edustuspaketin ja alkaa myymään feissareille kuviani. Pitänee ottaa kortteja ja pinssejä mukaan, koska kolikoilla maksettavaan juttuun voisi olla hyvinkin rahaa.

Kieltämättä silti ärsyttää: miksei saa rauhassa kävellä edes viittäkymmentä metriä kerrallaan ilman, että joku keskeyttää - saati sitten ilman sitä jatkuvaa keskeytysten virtaa? Jos olen yksin liikkeellä, haluan käyttää paikasta toiseen siirtymisen rauhalliseen pään tyhjennykseen ja seuraavaan miittiin valmistautumiseen; jonkinlaiseen keskittymiseen. Ja jos olen kaksin liikkeellä, haluan keskustella keskustelun rauhassa, ilman jatkuvaa keskeytystä. Kiertotien käyttäminenkään ei paljon auta, jos kohteet sijaitsevat kävelykadun varrella.

Äh.

Ärsytystä lievensi hieman feissariryöpytyksen jälkeinen onnistunut kirjoitussessio kahvikupillisen ääressä ja sen jälkeen Hannelen suorittama hoitoprosessi. Uskaltauduin pitkästä aikaa Jyväskylän Memphisiin (edellisen parin huonon kokemuksen jälkeen), kun terassi näytti niin mukavalta - lämpimältä ja varjoisalta. Ja tällä kertaa ruokakin osui nappiin - ihastuin karibialaiseen jerk-tahnaan. Voisi hankkia kotiinkin. Mutta kaupassa ei ollut enää illalla mansikoita. :(

Toissapäivänä aloin toimeliaana puuhastella jo tulevia apurahan hankintakierroksia varten (Coloria-projektille - mihin innoitti muutamakin inspiroiva yhteydenotto; arkistot aukenevat). Prosessia varten päätin pitkästä aikaa käydä vilkaisemassa Coloria-sivuston statistiikkaa. Hieraisin pariinkin otteeseen silmiäni, kun kolmantena Suomen ja USAn jälkeen statistiikassa oli Kiina - ei kävijämäärältään, mutta käytetyn kaistan leveyden osalta. Sitä oli kiinalaisten loudailuun kulunut parin päivän aikana enemmän kuin normaalikuussa yhteensä. WTF? No, Nancy Drew -moodilla tutkailin lisää ja selvisi, mitä ovat Kiinassa ladanneet: koko Uninvited Words -projektini liki 12-tuntinen ääniraitahan on mp3-fileenä verkossa ladattavissa samalla palvelimella. Hurraa! Spämmiteokseni on hitti Kiinassa!

Tänään oli herätys jo yhdeksältä, että ehdin signeeraamaan kehystettäväksi lähtevän työni ja muutaman muunkin. Eilen vein lisää kortteja myytäväksi Beckerille ja tarkoitus olisi askarrella jossain välissä jonkinlainen korttimyymälä nettiinkin (vaan missä välissä?) - kunhan ensin saan valitettua Englantiin siitä, että neljäsosa korteista oli nurkasta mäsänä tai muuten vaan huonolaatuisia. Rasittavaa tämä jatkuva pienten asioiden päälle törmäily.

Sentään aurinko tänään pojottaa vielä ulkona ja kun läpivetokin toimii, niin työntekohan on vallan mukavaa.

Electric Soft Parade - Empty At The End

Tekniikan maailma yllätti jälleen: vika kaikenlaiseen verkkovinkunaan oli sittenkin MODEEMISSA! Langattomassa verkossa olevat koneraasut eivät vaan ehtineet reagoimaan tarpeeksi nopeasti sekunnin katkoksissa - tai ehkä ne eivät osanneet valittaa verkkokaapelin puuttumisesta, kun niihin ei kaapelia mene. Verkkoyhteys palautui, kun laitoin vanhan modeemin koneeseen kiinni - ja asunnon läpi kulkee nyt vanhanaikaisia piuhaloita. Ongelmahan ei luonnollisesti siihen loppunut, vaan kun nettisivujen päivitys ei sujuvasta nettiyhteydestä huolimatta sujunut. Kas, Adoben CS4-version Dreamweaver se kiukkuaakin. Hoksasin googlata ongelman ja huomasin, että ftp-probleemia on ollut muillakin uusilla onnellisilla omistajilla. Joten latasin irrallisen ftp-ohjelman ja sehän toimi. Tämä on johtanut kiihkeään kirjeenvaihtoon Adoben kanssa, joka ei vielä tähän mennessä ole osannut auttaa kattavasti. Nyt sentään fileet lentelevät suhteellisen rauhallisissa tunnemmissa: kun DW pettää, astuu Filezilla kuvioihin. Muuten aika meneekin kyräillessä koneen kanssa: tässä on menossa ilmiselvä nokituspeli.

Olen ollut suhteellisen innoissani aina noista Adoben uusista paketeista, mutta nyt on vähän sellainen olo, että tuo lähemmäs tonnin päivityspaketti on tuonut mukanaan harmia ja tuskaa enemmän kuin hyötyä. DW:ssä tökkii vähän sen käyttöliittymäkin - ja se, ettei omat snippetit ja säädöt siirry automaattisesti päivitettäessä, eikä niitä oikeita paikkoja vanhoille asetuksille ilmeisesti löytynyt, vaikka kopioin fileet olevinaan oikeisiin kansioihin. Ja mistä hemmetistä saan sivut aukeamaan aina koodipuolelle? Tuntuu, että minkäänlainen säätö ei auta, vaan aina saan ensin wysiwyg-sivun naamani eteen. Photarin kohdalla actionit sain kopioitua suht koht helposti, mutta alkaa hiljalleen napata se, etten ole vielä keksinyt miten kuvan telakoitumisen saa kytkettyä pois. Käyttishän olisi vallan hieno, jos olisi isompi monitori ja tilaa leikkiä, mutta vaikea päästä kuvaan käsiksi, kun layer-valikot ei muokkaudu kuten aiemmin ja telakoitunutta kuvaa ei pääse zoomaamaan. Ehkä tähän tottuu, mutta vielä aivo kärsii. Onneksi photarillakin voi nyt piirrellä 3D-rinkeleitä, viinipulloja ja kahvipannuja. Tätä olen aina toivonutkin. Flashissa on sentään aika vinkeitä ominaisuuksia, vaikka senkin käyttö pitää TAAS opetella melkein alusta... Jos Adoben ihmiset luette tämän vinkunan, niin voitte lähettää jonkun kivan lahjan lohduttaaksenne.

Konehuoneen ongelmat ja konehuonemestarin alkuvuoden tauteilu on johtanut töiden sumautumiseen. Sen vuoksi olen hieman suunnitellusta jäljessä sekä omien uusien printtien tekemisessä että koristegrafiikkaprojektissa, joka on ollut työlistalla jo miltei puoli vuotta. Tarkoitus oli aloittaa artsuilu todenteolla tänä viikonloppuna, mutta tämäkin viikonloppu menee säätöön ja ihmettelyyn - josko sitten ensi viikolla? (Oman tuotokseni sijaan blogikuvana minua suunnattomasti naurattanut viiksilusikkamainos.) Mutta jotain kuulumista artsuiluosastoltakin sentään: TAJU - kulttuuriklubi kokoontui tänään lauantaina Kirjailijatalolla sähköisen teeman alla; portaikkoon roskapostihenkisesti kasattuna oli esillä myös oma installaationi Uninvited Words. Tajun tulevista tempauksista voi käydä lukemassa: kulttuurikollektiivi-taju.blogspot.com.