Vuoden viimeiset myyjäiset / The last market of the year

Everything is just about ready for tomorrow's Jyväskylän Designtori, where I'll be selling my prints and all kinds of little artsy stuff. Welcome tomorrow, Sat, Dec 17 10am-4pm! #artistlife #workingday #workdiary #jkldesigntori #joululahjaksi #designtorijkl #jyväskyländesigntori #jyväskyläevents #taiteilijattavattavissa

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 16. 12ta 2016 klo 12.55 PST

Eilen lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa Jyväskylän Designtorille. En ole aiemmin koskaan ehtinyt edes käymään tapahtumassa, joten en oikeastaan tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Vähän laiskasti valmistauduin kyllä. Ratamon tuleva näyttely on vienyt kaiken huomioni ja päässä pyörii tauoton teosvalmistelu, vaikka en fyysisesti töiden äärellä olisikaan. Vein vain Designtorille aikalailla samat kassit tavaraa kuin edellisellä viikolla Joulubasaariinkin, lisättynä niillä askartelemillani vihkosilla, joita ehti kertyä kuitenkin ihan hyvä nippu. Muutamaa päivää tapahtumaa ennen tulin ajatelleeksi, että koska taitettavat pöytäni eivät mahdu 2 x 1,5m tilaan samalla tavoin aseteltuna kuin miten ne esimerkiksi Habitaressa olivat, en voi käyttää vaneripäällyksiä sellaisenaan. Pöytäliinojakaan en oikein tuohon systeemiin ja tässä pienessä aikaikkunassa ehtinyt etsiä, mutta sen tiesin, että pöydän alla vallinneen Claes Ohlson- ja Biltema -kassien kaaoksen halusin piiloon. Joten Postista rulla pakkauspaperia ja sillä reippaasti pöytä pakettiin. Hyvin toimiva ja käytännöllinen - ja etten sanoisi peräti maanläheinen - ratkaisu. Lievästi kyllä nauratti oma diy-settini, kun kävin loppuvaiheessa päivää kiertämässä tilan ympäri ja kaikkialla oli niin mahdottoman... - no, mikä sana se olisi vastakohta tee-se-itselle? :D

Mutta kaikessaan: olipa sitten ihan mahtava päivä! Järjestelyt toimivat, tapasin aivan uusia ihmisiä ja asiakkaita ja viileässä jaksoi pysyä virkeänä koko tapahtuman läpi. Mutta kieltämättä pitkän tapahtumasyksyn viimeinen yksittäinen koetus, jonka jälkeen voimat vain valahtivat jäsenistä heti kotiovella. Eilisilta sujui puoliunessa scifileffaa katsoen ja kahtentoista tunnin yöunienkaan jälkeen ei olo ole yhtään voimaantuneempi. Tänään oli tarkoitus vähän siivota, mutta noinkohan jaksan edes purkaa tavaroita kasseista? (Eikä puhuta edes mistään joulusiivosta, vaan jos nyt sen tavallisen "viikkosiivouksen" - loka-, marras- ja joulukuun ajalta - saisi tehtyä ennen parin päivän joululomaa...) Kai se on pakko yrittää. Hyvänä pontimena toimii PS4 Ratchet & Clank -peleineen. Sovimme, että asennamme pari päivää sitten hankitun pelikoneen seinään vasta, kun asunto on siivottu.

Oikein Aikuisten Motiivit. :)

---

Yesterday I took part for the Jyväskylä Designtori for the first time. I haven't even visited the event before, so I actually didn't know anything about what to expect. I was totally lazy in all preparations. My next exhibition at the Gallery Ratamo has taken all my attention, and the preparation works for the exhibition are playing in my head constantly, even I wasn't physically doing the job. I just took the same bags to Designtori which I had in Christmas Bazaar the week before, only added those selfmade notebooks. Just a few days before the event I came to think about the table: I have had a custom size plywood covers for the tables, but I realized that because the space size was smaller than in previous events I have used the tables, I couldn't position the tables same way - and thus I couldn't use the plywood covers. I didn't find time to look for any table cloths either, but I knew that I wanted to hide the chaos of Claes Ohlson and Biltema bags under my table. So: I got a roll of brown packaking paper from the postoffice, and covered the table with it. It was a well working and very practical solution. But I was mildly amused of my diy set when I took a round at the event later and saw every other table that were... - well, what's the opposite for diy? :D

But in all: it was a great day! Everything worked fine, I met totally new people and custormers, and it was chilly enough to keep fresh through the event. But also, it was the last event of the long and busy autumn, and after getting back home, I just felt how my powers weakened. Yesterday I just watched some scifi movie in half-sleep, but even after twelve hours of sleep I'm not really energized. Today I had planned to clean a little bit, but I'm not sure if I have it in me to even empty those bags? (And I'm not really talking about any Christmas mega cleaning, but just an ordinary "weekly cleaning" - all of them for October, November and December in one time - if we only could managed to tidy a bit before the Christmas holidays...) I guess I have to try. A good motive is PS4 with Ratchet & Clank game. We agreed that we would install the game console that we bought a few days ago, just after the house is first tidied.

Really a Grown-Up Motive :)

Here I am with my notebooks and other stuff! #jyväskyländesigntori #jyväskyläevents #taiteilijattavattavissa #jkldesigntori #designtorijkl #workdiary #workingday #artistlife #päivihintsanen

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 17. 12ta 2016 klo 2.06 PST

Vihkotehtaassa töissä / Working at the notebook factory

Work in progress - here's what it looks like in my small notebook factory :) Nearly all of them are variable sizes, so not really any automatic assembly lines nearby... But, oh, what treat it is to craft these, when the pieces for my next exhibition are so challenging ro make... A few minute trip to this crafting corner is like a trip to another universum :) #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process #designtorijkl #kierrätystä #kierrätyslahja #recycling #pientäkivaa #joululahjaksi #workdiary #workingday #artistlife

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 14. 12ta 2016 klo 2.32 PST

Tässä välissähän ehti jo tapahtua vaikka mitä kertomisen arvoista: kävin Raahessa ripustamassa Missä tuuli lakkasi -näyttelyni Galleria Myötätuuleen (ihana reissu! Lehtihaastatteluni voi lukeaRaahen seutu -lehdestä (9.12.); ja radiohaastatteluni voi kuunnella Radio Pookin nettiradion kautta); viikonloppuna olin Jyväskylän taidebasaarissa myymässä vedoksiani ja muuta pientä (mahtava viikonloppu!) ja ehdin perustaa pienimuotoisen vihkotehtaan!

No, en nyt ehkä varsinaista tehdasta kumminkaan. Olen aikani pyöritellyt erilaisia testivedoksia ja monenkokoisia sävymalliprinttejä kaapin pohjalla: ne ei ole myytäväksi tarkoitettu, ja kun sarja on vedostettu loppuun, värimalleilla ja muilla muistiinpanomaisilla koevedoksilla ei enää mitään tee, mutta jotenkin en ole kallista paperia vain raaskinut roskiinkaan heittää. Muutaman vuoden ajan olen kokoillut isommista vedoksista 17x17 cm kokoisia paloja uniikkiteosten pohjaksi myöhempää käyttöä varten, mutta pienempiä paloja en ole oikein osannut hyödyntää millään tavalla. Ennenkuin keksin, että paperi on sen verran vahvaa, että se hyvin toimii pikkuvihkosten kansimateriaalina. Siispä toimeen.

Otan vihkojani mukaan ensi lauantain Jyväskylän Designtorille (17.12. klo 10-16, Pergamenttihalli Jyväskylän Kankaalla) (katso FB-tapahtumasivu), kuten myös vedoksiani, Värikki-kyniä ja muuta pientä.

---

In between this posting and the last one before it there has happened a lot worth telling about: I visited Raahe and set up my exhibition 'Where the Wind Stopped' at the Gallery Myötätuuli (what a wonderful trip that was!), and after that I was at the Jyväskylä Art Museum Christmas Bazaar last weekend (amazing weekend), and I started a small scale notebook factory!

Well, not really factory. For some time now I've grown my pile of different kind of proof and test prints on my closet: these cannot be sold, and after the print series is finished, I really don't have any use for colour sample prints and other note-like proof prints, but somehow I just don't dare to trash the expensive paper materials. For a couple of years time I have cutted the larger prints into 17x17cm pieces to be used as base for a series of unique prints later, but I haven't found any use for those smaller left over pieces. Before I realized that the paper is strong enough to be used as a cover material for little notebooks. So, there I go.

I will take these notebooks with me to the Jyväskylä Designtori event next Saturday (December 17, 2016 from 10am to 4pm at the Pergamenttihalli at Kangas, Jyväskylä; FB event page), as well as some of my prints, Värikki recycled wax crayons and other small stuff.

The very first unique #notebooks are here! Covers are made of my proof prints and other test prints, and the pages are made of drawing papers etc. - #recycled small beauties that is! I will take these with me to be sold at my booth at the Jyväskylä Designtori next Saturday! #jklevents #designtorijkl #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 13. 12ta 2016 klo 13.03 PST

Kiva.org

[Lukko / A Lock. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]

(Kirjoitin tämän pari päivää sitten FB-sivulleni, mutta kiva, jos se löytyy myös täältä :) )

Vuoden vaihteen perinteekseni on tullut sijoittaa uudenvuoden tervehdysten lähettämisen sijaan Kiva-lainoihin. Kiva on mikroluotto-organisaatio, joka tarjoaa mahdollisuuden lainata rahaa 25$ erissä kehitysmaiden pienyrityksille tai yksittäisille yrittäjille. Lainat hoituvat Kivan mikroluottoyhteistyökumppanien kautta. Tähän mennessä olen osallistunut Kivan kautta 21 lainaan, joista 16 on maksettu täysin takaisin, kolme on maksamassa takaisin, yksi vielä etsii rahoitusta ja vain yksi (!) ei ole pystynyt maksamaan lainaa takaisin. Takaisin maksetun summan voi lainata uudelleen. Lainan voi, mutta sitä ei tarvitse antaa summamutikassa: jokaisesta lainaa hakevasta kohteesta on hyvin taustatietoa ja lainaaja voi valita myös tietyn alan, jolta etsii lainan saajia. Itse olen kokenut tärkeäksi lainata rahaa nimenomaan taide- ja käsityöalojen yrittäjille. 

Tämän, omalta osaltani vuoden viimeisen, Kiva-lainan myötä hyvää alkavaa vuotta kaikille!


---


(I wrote this to my FB-page a few days ago, but it's nice enough to have it found here too:)

I have a tradition of spending my money to Kiva.org lends instead of sending New Year's cards. Kiva is a non-profit organization that allows people to lend money (US$ 25 at a time) small enterprises or entrepreneurs. The loaning process is handled by the field partners, such as mictofinance institutions. So far I have funded 21 loans, of which 16 have been paid back fully, three are in process of paying back, one is still raising funds and only one (!) ended with loss. After the loan is paid back, you can loan it again. You may give loans randomly, but you don't have to: there is a loan overview of each lender and you can also choose a specific field of industry, where you would like to make your loan. I myself find it meaningful to lend money specially to people working in the field of arts and crafts.

So, with this, my last Kiva loan this year, I wish you all a very good New Year!

http://www.kiva.org/

Lomalla töissä // On holiday, on work

25-osaisen värityskuvajoulukalenterini kaikki kuvat väritettynä - tämän vuoden kuvitusterapiaprojekti... //
All the 25 colouring pictures coloured, from my colouring picture advent calendar, this year's "therapy" illustration project.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pääsin aloittamaan joululoman ilman, että tein aaton alle kasautuneita töitä vielä edeltävänä iltana. Tai no: ensimmäisen kerran pääsin viettämään joululomaa ylipäätään: nyt on takana jo kolme kokonaista päivää, kun olen mussuttanut suklaata villasukat jalassa ja lukenut kirjoja ja katsonut dekkareita televisiosta, enkä ole avannut työkonetta tai tehnyt mitään työhön liittyvää. Korkeintaan piirustellut samalla, kun olen kuunnellut musiikkia uudesta lahjalaitteestani - mutta ei mitään oikeasti työtä.

Paitsi öisin. Toissa yönä tajusin, että näyttely odottaa kahden viikon päässä, ja kun tarkemmin tutkin kalenteriani, niin ei ollutkaan edes kahta viikkoa aikaa, vaan avajaiset olivat jo seuraavalla viikolla. Unessa lohdutin itseäni, että työt olivat valmiina - mutta missä? Niitä ei löytynyt mistään. En löytänyt mistään yhteyshenkilöiden nimiä ja galleristikin oli lomalla, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että kalenterissani oli vain muutama järkeen käypä teksti ja loput oli kirjoitettu hieroglyfeillä, joita en pystynyt ratkomaan. Harvoin herään niin hiessä unestani kuin toissa yönä.

Eilen näyttely olikin sitten ohi, mutta se olikin jo eri paikka: tällä kertaa oltiin Seinäjoella (!) (En tiedä, missä se toissa yön draama tapahtui, mutta siinä oli enemmän sellaista ulkomaan meininkiä, joten oletan, että tämä ei ollut suora jatko-osa). Näyttelyn päätyttyä yritimme ystäväni kanssa saada teoksia pakattua laatikkoihin, mutta tavaraa oli valtavasti; jossain vaiheessa tajusin, ettei meillä ole millään pakkauslaatikoita kaikille, eikä itseasiassa autoakaan. Olimme ilmeisesti ajatelleet raahata kaikki laatikot junalla perille, mutta nyt urakka muuttui ylivoimaiseksi. Galleriassa oli työntekijä, jolta kysyin, voiko laatikot jättää odottamaan seuraavaa päivää, jos tulisimme noutamaan ne autolla. Hän oli osittain sitä mieltä, että tila pitäisi saada tyhjäksi seuraavaa taiteilijaa varten, mutta sitten kuitenkin sitä mieltä, että galleria on suljettu seuraavat päivät; ja sitten kävi ilmi, että galleria on itseasiassa suljettu jatkossakin, koska ei se oikein ole mikään galleria, vaan talon aula, josta tavarat olisi hyvä jättää pois. Hän kuitenkin kirjoitti asian lapulle, jonka jätti jollekin, joka saattaisi asiasta tietää. Lopputulemana tajusin kumminkin, että teokset pitäisi viedä pois mahdollisimman nopeasti, joten jatkoimme pakkaamista juuri sellaisella puuduttavalla painajaismaisella tavalla, että mikään ei vain tuntunut pakkautuvan. Ja missasimme sen viimeisen junan, joka lähti aikaisin. En tiedä, missä ne kaikki näyttelytavarat olivat siinä vaiheessa, kun seisoin junalaiturilla ja katsoin aikataulujen sijaan elokuvateatterin esityslistaa. Pyysin mukana ollutta ystävääni käymään kysymässä hotelliyön hintaa läheisestä hotellista, jotta voisimme vertailla kumpi tulee edullisemmaksi, yöpyä hotellissa vai mennä taksilla Seinäjoelta Jyväskylään. Tähän autuaaseen hetkeen heräsin, totaalisen umpiuupuneena.

Näiden kahden näyttelypitoisen yön jälkeen olen väsyneempi kuin olen kertaakaan ollut koko syksyn aikana. Ehkä ihan hyvä päätös pitää vähän paussia näyttelyissä ja keskittyä vain tekemiseen. Vai mitä se alitajuntani yrittää räyhätä? Sama se, kunhan nyt pääsen hetkeksi vielä joululahjakirjojen pariin...

---

First time in many years I started the Christmas holidays without a horrible work fuss, which usually has forced me to work through the whole night before the Christmas Eve. Or really: the first time in long time I got to have Christmas holidays at all - now already three days, when I have only eaten chocolate with warm woollen socks warming my feet while reading books and watching good series on telly, and I haven't opened my work computer or done anything related to my work. Well, I have drawn some sketches while listening music from my new gift player - but really work, no.

Except during the nights. A night before the last, I suddenly understood that I have an exhibition opening waiting for me in two weeks time, and when I took a closer look at my calendar, I realised, it wasn't two weeks but the opening was going to be very next week already. In my dream I comforted myself that I have the works finished and ready to be exhibited - but where? I couldn't find them anywhere. I didn't also find the names of my contact persons and the gallerist was having a holiday, and it didn't help me at all that there was only a few smart words in my calendar and the rest was written with hieroglyphs, a riddle unsolvable for me. I rarely wake up so sweaty as I did that night.

The last night the exhibition was already over, but this was a different pllace: this time we were in Seinäjoki (a small western town in Finland). (I  don't know where the drama the night before took place, but I guess somewhere not in Finland, so I presume, this was not a direct sequel for the first dream). After the exhibition had ended, my friend and I tried to pack all the artworks in boxes, but there was a huge amount of stuff; at some point I realised, that we don't have boxes for everything, and not a car either. I think we must have thought that we could transport everything by using the train, but now it seemed overwhelming. There was some worker at the gallery, and I asked her if I could leave our stuff to wait for the next day when we could come back to pick them up with a car. She thought partly that we should empty the space for the next artist, but at the same time she said, that the gallery would be closed for the next days; and soon we understood that the gallery would be closed after that too, because it wasn't a real gallery but a hallway of a large house, and we just should get our stuff somewhere else. She wrote our question to one small paper, and left it for someone, who could know, maybe. At the end, however, we understood well that we should get the artworks away as soon as possible, and we continued packing frantically, in that nightmarish manner, when the more you try, the more nothing seems to be happening. And then we missed the last train, which took off early. I don't know where all the artworks were when I was standing on a platform and tried to look the showlist of the cinema instead of the timetables of the train. I asked my fried to ask a price for one night at the nearby hotel, so we could compare which would be cheaper, to spend a night in hotel, or to take a taxi from Seinäjoki to Jyväskylä. And at this moment I finally woke up, totally exhausted.

After these two exhibition nights I feel myself more tired than I have been during the whole autumn. Maybe it is a good decision to have a small pause in exhibitions and concentrate on creating only. Or what was it that my subconsciousness tried to rage about? I don't really care, as soon as I can have a few more moments with my gift-books... 

Findlay - Off and On

[Poissa 197. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Käsi alkaa vihdoin olla kunnossa. Vuodenvaihteen aika on oikeastaan ihan hyvää aikaa tehdä pois rästejä ja kauan odottaneita projekteja, omiakin - uutta sähköpostia ja uusia työjuttuja ei sada niin tolkuttomaan tahtiin. Välillä voi käydä purkamassa turhautumiaan räiskimällä joululahjaksi saatua Ratchet & Clank -peliä (loistava!) ja tänään yritän saada okaisimmat hommat pois Dr. Who -jouluspeciaaliin mennessä. Isompien projektien kanssa jatkan ensi vuoden puolella, mutta rästiin on tuon onnettoman käden takia päässyt kasautumaan niin monta hommaa, että uusi kuvasarja saanee odottaa toteutustaan pidemmälle kevääseen. Vähän harmittaa, kun nyt olisi inspiraatiota käydä juuri sen kimppuun. Se kuitenkin vaatii ranteelta niin paljon, että pakko vain yrittää pitää itsensä ruodussa ja kurinalaisesti tehdä muita asioita alta pois.

Itse joulu taas livahti käsistä kuin viritetty juoksuhiekka. Jouluaatto-aamuna tein viimeiset työt, sitten loppuilta vanhemmilla meni lähinnä nukkuessa, kuten meni seuraavakin päivä. Jossain välissä ajattelin lukea Byattin Possession-kirjaa, jonka pakkasin mukaan, mutten löytänyt sitä. Pitkällisen etsimisen jälkeen se löytyi lopulta sängyn jalan taakse survoontuneena - paikasta, josta olin katsovinani ensimmäiseksi - ja koko etsimisruljanssin jälkeen koko lukemisvimma vähän laantui. Sitten olikin jo seuraava päivä ja huomasin lojuvani kotona television edessä. Joten se siitä yrityksestä.

Olen kyllä aiemminkin huomannut, että lyhyisiin lomakausiin ei kannata suunnitella yhtään mitään, sitten huomaa, että ainoa mitä jää jäljelle, on harmitus siitä, ettei ehtinyt. En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jonkinlaisen elämänmuutostoiveen voisin itselleni esittää: tästä lähtien yritän pyhittää lukemiselle ja vain olemiselle muutaman tunnin viikossa. Ei tästä muuten mitään tule.

Ja/tai sitten pistän kirjan laukkuuni ja kuljetan sitä mukanani - ja kun jossakin pitää odottaa, niin luen ennemmin kuin paukutan tabletillani Candy Crash Sagaa. Kaikkein hienoimmat muistot lukuhetkistä ovat nimenomaan niitä, kun odotellessa lukee missä sattuu, in situ. Miksen ole jatkanut sitä? ...Ai niin, sää. Ei ole mieltä ylentävää odotella kaveria puistossa, kun märälle penkille ei voi istua ja vesi lotraa kirjan sivut kurttuisiksi. Tai paremmalla talvisäällä ei sivujen kääntäminen pakkasella onnistu. (Vaikka paremminhan perinteinen kirja kestää sekä vettä että pakkasta kuin tabletti...) Sisätiloissa on jostain syystä istumapaikkoja harvassa (kirjastossa, tietysti, mutta se on jotenkin liian ilmeinen). Ihmisten ilmeisesti halutaan liikkuvan kauppakeskuksissa vuolaana virtana, eikä jäävän nyhjäämään kirjojensa kanssa mihinkään kulmaukseen - mutta sisätila muutenkin tuntuu niin suljetulta ja ihmisten älinä kovemmalta. Onhan niitä istumapaikkoja kahviloissa, mutta tiettyyn erityiseen paikkaan hakeutuessa katoaa se sattumanvaraisuuden tunne, jonka avulla saa helpommin itsensä siirrettyä toiseen maailmaan.

Uuden lukukauden toivossa taidankin klikkailla itseni samantien Play:lle (Play:hin?) ja tilata muutamia uusia kirjoja kahlattavaksi. Jotta on sitten varastoa, kun saan hetkestä kiinni ja lukeminen vie mukanaan.

The National - Anyone's Ghost

Kai ne päivät tuntuvat lyhyeltä, jos herää puolelta päivin totaaliseen pimeyteen, vaikka päivät ovatkin eilisestä lähtien alkaneet pidetä. (Vai olikohan se kumminkin "pimetä" eikä "pidetä"? Tuntuu siltä.)

Käteni on ollut romuna melkein kuukauden, mikä on johtanut pitkään tekemättömyyden kauteen kaikilla työn kentillä, varsinkin sen luovemman työn kanssa. Nyt olen varovaisesti yrittänyt tehdä jotain pientä, mutta vielä pitää rajoittaa tekemisen intoa vähän, jotta jossain vaiheessa pääsee normaalitilanteeseen takaisin. Viime vuonna Firenzestä ostin vanhoja kirjoja, joiden sivujen uusiokäyttöä ajattelin kokeilla. (Hankin kirjat divareista ihan sokkona niiden paperituntuman perusteella. Myöhemmin huomasin kantaneeni kotiin myös ainakin muutaman fasismiin kallellaan olevia isänmaan rakkautta ylistävän kirjan - mutta aseet auroiksi! Paremmin ne kuvien pohjana toimivat kuin luettavina.)

Muutamissa kirjoissa on melko hyvälaatuisen oloista vanhaa paperia, joka kelpaa parempaankin projektiin, mutta osa on ilmiselvästi haurastunutta ja kellastunutta, jota ei voi varsinaisesti teoksiin käyttää. Luonnosalustana ne kumminkin ovat herkullisia ja joulutervehdyksiinkin olisivat tarjonneet oivan pohjan - vaikka jälkimmäisen tekeminen jäi käsipuolelta kesken. Jonkin verran ehdin kokeilla eri tekniikoita ja erityyppistä painantatekniikkaa niille, eikä digitaalisestakaan leikistä meinannut malttaa päästää irti. Nyt pitäisi vain malttaa toipua. 

Onneksi on joulu pistämässä jarrua ja pakkoirrottamassa koneesta. Muutoin joulumieli ei ole oikein ollut lähelläkään, mutta nyt, kun sähköpostiliikenne rauhoittuu ja olen toiskätisenä saanut muutamia projekteja lopeteltua, edessä odottava kuukauden ajalta kerääntynyt työmäärä ei tunnu niin ylitsepääsemättömän raskaalta. Kuusen valot ja kevyt kimallus näkyvät muuten pimeästä olohuoneesta suoraan työpisteelleni ja työpöytä on peittynyt paperin lisäksi suklaakonvehteihin, joten oikeastaanhan työpäivä tuntuu poikkeuksellisen kevyeltä.

Kone menee silti ainakin aatoksi ja ensimmäiseksi joulupäiväksi kiinni. Aion lukea A. S. Byattin kirjan Possession, jonka ostin aloitin reilu vuosi sitten Sienassa ja jonka lukemisenkin aloitin tuolloin Firenzessä - mutta joka kaikesta koukuttavuudestaan huolimatta jäi kesken ja johon en yksinkertaisesti ole ehtinyt palata. Nyt odotan: 511 sivua pienellä präntättyä tekstiä viemässä toiseen todellisuuteen. 

Mariachi El Bronx - Cell Mates

[Poissa 107. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! En tehnyt lupauksia, mutta jos olisin luvannut jotain niin ahkerampaa virtuaalielämää blogirintamalla (twiittaaminen sikseen).

Miten voi ihmisraatoon iskeä tällainen väsymys? Ei huvita työ yhtään - siis se leipistyö. Tekisi mieli vain leikkiä uudella pikkuwacomilla, piirrellä badgeja ja tehdä artsukuvia, mutta nyt ei saa antaa periksi: perinteinen joululataus odottaa sähköpostissa. Sentään tänä vuonna osasin jo ennakoida hetkeä, jolloin ihmisille tulee klassinen "pöytä tyhjäksi ja keskeneräiset projektit eteenpäin" -nykäisy juuri viimeisenä työpäivänä ennen joululomaa - ja tännehän ne päätyvät kaikki, megoiksi ja massoiksi omalle koneelleni.

Piristystä päivään toi sentään vierailu Meksikosta palanneen Ullan luona: (hyvänlaatuista) kateutta herättäviä lankoja, käsittämättömistä kokemuksista kertovia kuvia ja meksikolaista kaakaota (KYLLÄ! OIKEASTA SUKLAASTA!) ja vähän myöhemmin kahvia. Tuliaiset kalloisen kiinnostavia! Parissa tunnissa sain henkistä helpotusta elämääni juuri sopivan yliannoksen. Eiköhän näillä eväillä jaksa pusertaa tämän päivän työt plakkariin.

Okei. Koneellani on näköjään levy, jossa Tom Jones laulaa Beatlesia, aivan uskomattoman livelössöversion Long And Winding Roadista. En ole suunnaton Beatles-fani, mutta tämä osui kyllä niin kovaa, että menen nyt loppupäiväksi nurkkaan häpeämään.

Mexican Institute Of Sound - White Stripes

Kaksi viikonloppua sosiaalista sanailua kymmenien (ellei satojen - alan hiljalleen uskoa siihenkin) ihmisten kanssa: toissa viikonloppuna Vanhan koulun joulussa Korpilahdella ja viime viikonloppuna Jyväskylän taidemuseon Taidebasaarissa. Molemmista jäi hyvä maku suuhun ja vähän täytettä lompakon pohjallekin. Olisi voinut tapahtumista tietenkin enemmänkin mainostaa, mutta vaikka viime aikoina olen osoittanut suoranaista maagisuutta organisoimistaidoillani, johonkin se kaikki ylimääräinen aika vilahti. (...Buffyn katsomiseen, tunnustan.)

Mainostettakoon nyt sitten Helsingin myyntinäyttelyä. En ole kylläkään kuullut mitään galleristilta, joten vähän askarruttaa, saapuivatko kehystetyt teokset perille ja jos saapuivat, niin ehjänä vai lasimurskana... Kaikki helsinkiläiset ystävät, kaverit, tutut ja niiden serkut, nyt tassu kohti Isoa Robaa, mars!

Uh, viikon projekteja on yllättävän paljon, mutta yksi akuuteimmista on varmaan Etsyyn uudelleenlistaaminen. Juuri kun Green Eyed Monster oli ottanut värityskuvia listaukseensa, koko kauppani meni kiinni. Äh. Pitänee laittaa uusia matskuja esille...

Yksi annos Buffya (tai kaksi...), sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas rämpiä läpi koodatun viidakon.

Walkmen - The Rat

Jestas mitä löysin: perjantaisten pikkujoulujen innoittamana YouTuben Karaokekanavan! (EDIT: Joka näköjään on myös omana saittinaan) Nyt tiedän, mihin loppuvuoden elämä valuu!

(Ja tulihan se arvostelukin Satakunnan sanomiin toiseksi viimeisenä näyttelypäivänä. Mutten urputa, kun kehuttiin :D)

Johnny Mathis - By Myself

Ihmisiä lattiassa I. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)

Pääsen jälleen sanomaan, että lukemattomia sähköposteja on lukemattomia. Mutta voin myös todeta, että perusasetelma on kiehtova: jäkälät kiehuvat hellalla, eteisessä on monta pussia täytevanua ja uusi Adobe Creative Suite nelonen odottaa paketissa pöydällä. Elämästä on tullut kertakaikkista artsuilua.

Olen antanut itselleni henkistä ruoskaa siitä, etten kameroinut sitä sadunomaista lumikimalteista maisemaa, joka viime perjantaina ympäröi kaikkeutta, kun kävelin Ullan työhuoneelta illalla kotiin. (Värjäysohjeisto edistynee.) Perjantain ja lauantainvälisenä yönä heräsin siihen, kun vettyneitä lumiklönttejä tipahteli katolta. Plöts.

Siitä huolimatta viikonlopulla Taidemuseon Bazaarissa oli mukava fiilis ja loskasääkin pääsi unohtumaan. Palaute oli piristävää, rohkaisevaa ja innostavaa. Beckeriin olen vienyt sieltä loppuneita vedoksia ja uusia on työn alla. Galleriaan saakka saanen niitä ensi vuoden alkupuolella. Joitakin saatavilla olevia printtejä löytyy osoitteesta www.coloria.net/dig.art/prints (15 tai 30 kappaleen rajoitetut määrät). Lisäksi saatavilla on pienempiä ja edullisempia kuvia, joiden kappalemäärää ei ole rajoitettu; niitä on joitakin jäljellä Beckerissä ja lisää pyrin viemään sinne viimeistään perjantaina.

----

Eilisen päätteeksi kävin osallistumassa Kässämuseon joululahjavalvojaisiin, mutta lahjoista viis, askartelin *itselleni* komean nappirannerenkaan. Jospa tässä vielä koruja oppisi käyttämään.

Tämä päivä on taas mennyt verkkonäyttelyä vääntäen, ohjeita kirjoitellen ja julkaisujärjestelmällä leikkien, mutta onneksi huomenna pääsee taas hetkeksi ihmisten ilmoille!

Dick Dale - Misirlou

Päivä meni vaelteluksi. Taas. Töitä sain aamulla tehtyä vähän ennenkuin kone alkoi kenkkuilla. Suljin sen ja päätin samantien pitää taukoa, kun oitis en löytänyt itsestäni rohkeutta kokeilla masiinan uudelleen käynnistämistä. Ja minnekäs muualle päädyinkään kuin taidetoimikuntaan lukemaan sanakirjaa. Pääsin perisyntiin saakka.

Anttilan levyvideomikälieneeosastolta löysin kympillä palikkapelin GBAhani ja tottakai sen päädyin ostamaan, vaikka tili takuttaa kohta nollaa. Eikä törsääminen siihen loppunut: piti käydä Coffee Housessa pikku välipalasella ennen näyttelyn avajaisia Käsityön museolla. Oikeasti alkoi harmittaa, että kamera ei viime aikoina ole kulkenut matkassa. Pitää visuaaliselta puoleltaan tyytyä arkaaiseen grafiikkaan - valitsin tähän mielestäni optimaalisimman suorituksen, jonka olen koskaan tehnyt graafisen suunnittelun saralla. Lisää voi käydä katsomassa museolla.

Kotiin palattua olen ruumiillisesti lähentynyt vihanneksen tasoa, mutta sähköpostissa oli sen verran mukavia työjuttuja, että oikein innolla odotan, että pääsen niiden kimppuun. Tänään ei ehkä enää mitään suurta saa aikaiseksi, mutta huomenna uuden energian vallassa.

Joululahjasatoa

Vähän niinkuin vaatteet on mun aatteet, linkit on sun vinkit:

Tämä koko hela hoito (...eh, se alkuperäinen) tuli katsottua ja kohta katsotaan uudelleen. Mielenkiintoisin letkauttava dvd-paketti sitten ikinä.

Tämä lapsuuden muisto ei ole vielä poistunut paketistaan, mutta koska siinä oli mukana SOIVA paketti, joka lienee piinannut postinkantajia Englannista Suomeen koko kahden viikon ajan, saakoon se vielä toisenkin linkkivinkin.

Ja siihen liittyen, eri taholta ja edellisestä tietämättä yksi tällainen (♥KIITOS, SEIJA!♥)

Jouluna sai repeillä tämän vuoksi... ja bonuksena vielä traileri ranskaksi, jotta tämä touhuni vaikuttaisi asteen verran aikuisemmalta ja hienostuneemmalta. Tässäkin muuten diskotaan, tosin olen jo saanut itselleni goottivaatteet: kuljen mustassa tukassa ja pääkallopaidassa, joten kaikki hyvin. (Äh, vielä pitää mainita tämä ektoplasmaisin pikkupeli ikinä).

Kahvia juon juhlatilanteissa Talviyöstä - jos uskallan. Käyvät aika hintaviksi nuo astiastot Huuto.netissä. Tämäkin meillä on, mutta se pehmustetaan nyt pumpulilla kassaholviin. Mikäli linkki on vanhentunut: vihreä muumimuki 90-luvun alusta myyty tonnilla. Siis euroja.

Piirustelua lienee luvassa myös tulevaisuudessa. Paperin unohdin ottaa lomapaikkaan mukaan, joten aika tuli lähinnä vietettyä syöden ja nukkuen. Mikä näkyykin lievissä arkeen-paluu-ongelmissa.

Uh, eilen lojuin koomaisena tunnin kylpyammeessa, tänään tuplasin. Mutta eiköhän elämä ala hiljalleen taas vakiintua normaaliraiteilleen. Eli: pitänee soittaa Adoben tukeen, kun Illustrator ei toimi; kone on kumman hidas ja viiveellä; töitä on jonossa hurjat määrät eikä Coloriaan ehtinyt tälläkään semilomalla koskea.

Hyvää uutta vuotta, kansalaiset!
Varokaa hulluja kaneja!

City of Prague Orchestra - Dr Who Theme

Viime viikon tapahtumat tiivistettynä:

Näin neliön.

--

Koska sanat piileskelevät jossakin, siirryn vähäsanaiseen pelottelutaktiikkaan.



Ja katso myös hieno video White Christmas... Eh.