Taiteilijatalli / Coming up...

Pakkohan oli sanoa taas "kyllä", kun kysyttiin!

Muutenkin olen jännittänyt heinäkuusta alkavaa ajanjaksoa, kun loppukesälle ja alkusyksylle ruuhkautuu melkoinen määrä asioita - alkaen isosta putki- ja keittiöremontista ja suurinpiirtein koko asunnon tyhjentämisestä ja työvälineiden siirtämisestä toisaalle, ja siihen päälle vielä kolme deadlinea, josta yksi on vielä hutera "ehkä". Olen kauhistellut omaa aikatauluani ja jälleen yhden kesän lipsahtamista täysin työn merkeissä, joten oli ihan outo tunne, kun sanottuani joo Porin Asuntomessujen Taiteilijatallille, valahdinkin outoon kaikki-kyllä-järjestyy-tunteeseen.

Nyt nautiskelen tästä olosta niin kauan, kun se vielä päällä säilyy.

Asuntomessut on Porissa 6.7.-5.8.2018 ja itsekin pasteeraan joinakin päivinä paikan päällä - tarkempaa aikataulua pukkaa tietoon lähempänä tapahtumaa ja nopeimmin info tulee esille Taiteilijatallin omalla FB-sivulla. En vielä ihan tarkkaan tiedä, mitä tuonne asuntomessuille mukaan lähtee, mutta todennäköisesti jotain vähän isompaa, ja ihan varmasti pieniä Toisenlainen arki -sarjan vedoksia (kuten Avantouinti alla), jotka mahtuvat vaikka käsveskaan, jos ei autossa ole tilaa. Jospa sitä yrittäisi muutaman uudenkin työn saada mukaan.

...

I DID reply 'yes', once again, when I was asked.

I've been a bit horrified thinking about the time period starting next July, because there's such a lot of things piling up for the end of this summer and for the beginning of the autumn. Starting with a large scale pipe repair and kitchen reneval in our house, including emptying almost the whole home and moving my workstuff yet to another place, and on the top of that three deadlines, of which one is still a 'maybe'. I've been regretting my schedule already, thinking that there will be yet another summer that I'll spend working, so I was feeling very weird about it, when after replying yes to this Pori Housing Fair artist group, I suddenly felt that everything will just be ok.

Now I'm enjoying this feeling as long as it lasts.

The Pori Housing Fair will take place from July 6 to August 5, 2018 and I will be there in some days also - more information will be available closer to the event. I don't know yet for sure which artworks I will take with me to the fair, but very possibly something bigger with frames, and absolutely those small prints from Another Kind of Life series (like Ice Swimming below), which will fit to one's purse, if there's no room in the car.  Maybe I'll try to make also a few very new pictures also...






Avantouinti / Ice Swimming

Paperi ja sähkö / Paper and Electricity

Returning to my 'People on Their Islands' series with six new prints. Here a sneak peek to 'Astronomer'. I'm still making a few colour adjustments, but it's soon ready to be signed. Tomorrow I'll be taking this and some other prints to frame shop and they will be first shown at my #exhibition at Höyry-galleria on December. #ihmisiäsaarillaan #peopleontheirislands #astronomer #taidegrafiikka #höyrygalleria #jklevents #kuvataiteilija #kuvataide #prints #pigmentinkprint #stars #starrysky

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu 20. 11ta 2017 klo 10.20 PST

Eilen sain vietyä ensimmäisen satsin uusia kuvia kehystämöön. Loppuviikosta pitäisi saada sinne vielä toinen satsi, jotta ne ehtivät ensi viikolla Höyry-gallerian näyttelynripustukseen. Tänä aamuna ajattelin hoitaa pikaisesti pressimatskut kuntoon ja jatkaa sitten uusien töiden parissa jo ennen puolta päivää, mutta mitä vielä. Tiedotteen kirjoitin valmiiksi jo aiemmin ja tarvittavat e-kutsut ja somekuvatkin on jo viimeistelty, mutta uusien kuvien muokkaaminen pressikuviksi vie yllättävän kauan aikaa.

Etenkin joitakin sinisten sävyjä on melkein mahdotonta saada digitaaliseen kuvaan niin, ettei ne tuntuisi totaalisen vääriltä (paperilla sininen sävy on tumma ja rauhallinen, digitaalisena sama sävy alkaa hehkua sähköisen rauhattomasti - syvänä ja kauniina kylläkin, mutta vääränä). Olen miettinyt pääni puhki, miten välttäisin myös sen, että valkoisiksi jääneet kohdat eivät suorastaan hehkuisi kuvaruudulta ilman, että muuttaisin sen harmaaksi. No, paperi ja sähkö, kaksi aivan eri ympäristöä. Jo ajat sitten olen hyväksynyt, ettei kuvista saa koskaan täysin tyydyttäviä, kun katsojan käyttöliittymä (eriväriset näytöt ja mobiililaitteet) kuitenkin vaikuttavat kuvan sävyyn. Mutta ehkä siksi sähköisen kuvan kontrastin ja dynamiikan saaminen mahdollisimman lähelle originaalia paperikuvaa onkin niin tärkeää.

Nämä ovat tietenkin niin pikkutarkkoja juttuja, että ne tuskin tiedotuskuvien käyttäjiä tai katsojia liikuttavat lainkaan, mutta olen ottanut tavakseni käsitellä kuvat samalla nettisivujani varten, ja siellä kuvien pitäisi olla mahdollisimman oikean näköisiä. Ehkä tällä kertaa pitää hylätä tämä moniajo, muuten jää osa näyttelyteoksista viimeistelemättä...

Takaisin luomisen pariin siis.

---

Yesterday I managed to take first set of my new prints to the frameshop. I should still take a second set of my prints to the frameshop at the end of the week, so I'll be able to take them next week to my Höyry gallery exhibition. I thought that I would take care of my press material this morning, and I'd be continuing with my new artworks already before noon ...but no. I already have my press release fixed and all e-invites and some images ready to use, but colour adjustments of those new press images takes surprisingly long time.

Especially some blue tones are almost impossible to show in digital image in a way that it wouldn't feel totally wrong (on the paper the blue tone is dark and peaceful, in digital image the same tone turns into a electric restless blue - very deep and beautiful though, but wrong.) I've been teasing my brain with the problem of white, too: how to avoid white shining too brightly without turning it to grey. Well, paper and electricity, two completely different surroundings. I've accepted - a long time ago - the fact that they will never be "right" as the people are watching digital images with different devices, with different screen tones which affect the tone of the image no matter what. But maybe that is why it's so important to get the contrast and dynamics as close the original as possible.

These are, of course, those tiny little details that probably no-one else cares about but me - at least at this press image use. But I'm usually preparing my web site images at the same time with press images, and I just can't accept those images which are too far from the original. Maybe this time I must leave multitasking, because otherwise I won't have the rest of my exhibition artwork finished...

Back to creative work that is.

Tiellä Habitareen / On my way to Habitare

The things to do on Saturday night. #habitare2017 preparations! As I don't own a car, and I know the sedan in use won't be too big, and there's only limited time to pack everything - I got the measurements of ths backspace of the car, marked it on the floor with tape and started playing this 3d tetris :) Oh, and I know it's not a cube but narrows to the top, but this gives some idea how to fit everything. #artistlife #workingday #workdiary #compressedart

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu 9. 09ta 2017 klo 23.37 PDT

Viime viikolla vastasin aloittelevan taideopiskelijan koulutehtävähaastatteluun, joka käsitteli taiteilijan ammattia hyvin laajasti. Yksi kysymys oli: "Luomisen ohella minkä muun taidon koet erittäin tarpeelliseksi?"Vastaukseni tuli sadasosasekunnissa, täysin miettimättä: "Pakkaustaito."

Mistähän johtuu?

Huomenna lähtee auto kohti Helsinkiä ja Habitarea, ja itse menen perässä junalla, kun en mahdu autoon tavaroitteni sekaan. Onneksi on melkein kokonaiset kaksi päivää askaroida osasto (3c20) pystyyn. Ja onneksi tänään nukuin piiiiiitkään, ja vietin levollisen sunnuntai-aamun pitkän tv-brunssin äärellä. Vielä on valtavasti kaikenlaista pientä tekemistä, mutta melkein kaikki sellaista kivaa ja aivoja vaatimatonta mekaanista, jonka voi tehdä olohuoneen sohvalla telkkarin ääressä istuen.


----

Last week I was interviewed by a new art student for her schoolwork, about the profession of artist. One of the questions was: "Besides creating, which other skill you find very important?" My answer came to mind instantly, without thinking at all: "Packing skills."

Wonder why?

Tomorrow our car leaves towards Helsinki and Habitare, and I will follow by train, because I can't fit amongst my art. :D Luckily we have a two whole days to set up the booth (3c20). And I'm so happy I got to sleep laaaaate this morning, and spend a slow morning with a long tv-brunch. There's a lot of all kind of small chores to finish, but almost all of it is easy and sort of I-don't-have-to-use-my-brains kind of stuff, that I can do on living room next to telly.

Viha-rakkaus / Love-Hate

This morning in fb my friends were posting photos of their messy Christmas prep kitchens. Well, this is ours. No xmas delicatessen on their way, but just a pure #printing & #painting chaos. I also managed to cut my finger tip with a wood carving tool while I cutted some lino - just a tiny tiny tiny cut, so how can it hurt so much? My pictures of tears were actually spiced with tears. #artistlife #workdiary #workingday #kyynelpuutarhurinpäiväkirja #kyyneltarha #thediaryofateargardener #gardenoftears #inprocess #exhibitioncomingsoon

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 22. 12ta 2016 klo 3.03 PST

Terveisiä tunteitten vuoristoradasta! Niin ihanaa kuin työni onkin, väsyneenä tulee tehtyä typeriä virheitä. Katselin juuri viikko sitten ottamaani Instagram-kuvaa ja totesin, että kaksi kolmesta melkein valmiista työstä palaa takaisin alkupisteeseen, kuten myös luultavasti aika moni muu jo sekuntia vaille valmiiksi työstämäni teos. (En uskalla mennä juuri nyt tarkistamaan tilannetta, nukun ensin yön yli - jos sitten aamulla osaisin ajatella selkeämmin.) Jossain välissä lakkaan on ilmeisesti tipahtanut pisara tai pari titaanivalkoista. Aiemmin niin kauniin satiinikiiltoiset kirkkaat työt ovat muuttuneet kuin sumuisen maitolasin takana oleviksi. Tämä on tapahtunut nimenomaan tummapohjaisille, kaikkein työläimmille ja hankalimmille teoksille. En usko, että saan ohuita lakkakerroksia poistettua ilman, että työ menee prosessin mukana, mutta ehkä huomiseksi on jostain uskoa kerättävä. Toivottavasti unista.

Greetings from the rollercoaster of feelings! However I love my job, I still make stupid mistakes when I'm tired. I just watched some Instagram photo I took about a week ago, and noticed that two of three almost finished works will return back to the starting point, as well as probably quite a many other works that I thought were just about finished. (I just don't dare to go and check the situation right now. I have to sleep it over - if then I could think more clearly in morning.) At some point probably a few drops of titanium white has been mixed with the lacquer. Those works, earlier so satin glossy clear are now like sitting behind opal glas. This has happened especially to those dark based, the most hardest and difficult artworks. I don't think I can remove the lacquer layers without losing the work with process, but somehow I just have to find some faith for tomorrow. Hopefully I can find it in my dreams.

Vihkotehtaassa töissä / Working at the notebook factory

Work in progress - here's what it looks like in my small notebook factory :) Nearly all of them are variable sizes, so not really any automatic assembly lines nearby... But, oh, what treat it is to craft these, when the pieces for my next exhibition are so challenging ro make... A few minute trip to this crafting corner is like a trip to another universum :) #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process #designtorijkl #kierrätystä #kierrätyslahja #recycling #pientäkivaa #joululahjaksi #workdiary #workingday #artistlife

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 14. 12ta 2016 klo 2.32 PST

Tässä välissähän ehti jo tapahtua vaikka mitä kertomisen arvoista: kävin Raahessa ripustamassa Missä tuuli lakkasi -näyttelyni Galleria Myötätuuleen (ihana reissu! Lehtihaastatteluni voi lukeaRaahen seutu -lehdestä (9.12.); ja radiohaastatteluni voi kuunnella Radio Pookin nettiradion kautta); viikonloppuna olin Jyväskylän taidebasaarissa myymässä vedoksiani ja muuta pientä (mahtava viikonloppu!) ja ehdin perustaa pienimuotoisen vihkotehtaan!

No, en nyt ehkä varsinaista tehdasta kumminkaan. Olen aikani pyöritellyt erilaisia testivedoksia ja monenkokoisia sävymalliprinttejä kaapin pohjalla: ne ei ole myytäväksi tarkoitettu, ja kun sarja on vedostettu loppuun, värimalleilla ja muilla muistiinpanomaisilla koevedoksilla ei enää mitään tee, mutta jotenkin en ole kallista paperia vain raaskinut roskiinkaan heittää. Muutaman vuoden ajan olen kokoillut isommista vedoksista 17x17 cm kokoisia paloja uniikkiteosten pohjaksi myöhempää käyttöä varten, mutta pienempiä paloja en ole oikein osannut hyödyntää millään tavalla. Ennenkuin keksin, että paperi on sen verran vahvaa, että se hyvin toimii pikkuvihkosten kansimateriaalina. Siispä toimeen.

Otan vihkojani mukaan ensi lauantain Jyväskylän Designtorille (17.12. klo 10-16, Pergamenttihalli Jyväskylän Kankaalla) (katso FB-tapahtumasivu), kuten myös vedoksiani, Värikki-kyniä ja muuta pientä.

---

In between this posting and the last one before it there has happened a lot worth telling about: I visited Raahe and set up my exhibition 'Where the Wind Stopped' at the Gallery Myötätuuli (what a wonderful trip that was!), and after that I was at the Jyväskylä Art Museum Christmas Bazaar last weekend (amazing weekend), and I started a small scale notebook factory!

Well, not really factory. For some time now I've grown my pile of different kind of proof and test prints on my closet: these cannot be sold, and after the print series is finished, I really don't have any use for colour sample prints and other note-like proof prints, but somehow I just don't dare to trash the expensive paper materials. For a couple of years time I have cutted the larger prints into 17x17cm pieces to be used as base for a series of unique prints later, but I haven't found any use for those smaller left over pieces. Before I realized that the paper is strong enough to be used as a cover material for little notebooks. So, there I go.

I will take these notebooks with me to the Jyväskylä Designtori event next Saturday (December 17, 2016 from 10am to 4pm at the Pergamenttihalli at Kangas, Jyväskylä; FB event page), as well as some of my prints, Värikki recycled wax crayons and other small stuff.

The very first unique #notebooks are here! Covers are made of my proof prints and other test prints, and the pages are made of drawing papers etc. - #recycled small beauties that is! I will take these with me to be sold at my booth at the Jyväskylä Designtori next Saturday! #jklevents #designtorijkl #jkldesigntori #joululahjaksi #inmaking #process

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 13. 12ta 2016 klo 13.03 PST

Avoimet ovet / Open Doors 12 XI 2016

Tourulan kuvataiteilijoiden Avoimien ovien päivä
Tourula Artists’ Studios Open Doors
lauantai / Saturday 12 XI 2016 klo/at 10-17
Vapaa pääsy! Free entrance!

Kivääritehdas, Tourula, Jyväskylä
Kivääritehtaankatu 6 A, 2. kerros

Tervetuloa tutustumaan Tourulan kuvataiteilijoiden työhuonetiloihin!

Tourulan kuvataiteilijat ovat toimineet Kivääritehtaan tiloissa neljätoista vuotta. Vanhassa tehtaassa on historian havinaa. Teollisuusmiljöö on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja tässä maisemassa työskentelevät myös Tourulan kuvataiteilijat. Yhden käytävän mittaiseen yhteisöön kuuluu tällä hetkellä 13 taiteilijaa: graafikoita, valokuvaajia, taidemaalareita, kuvataiteilijoita ja tekstiilitaiteilijoita. Avointen ovien päivänä taiteilijat esittelevät teoksiaan ja kävijöillä on mahdollisuus ostaa teoksia suoraan taiteilijoilta.

Olen alivuokralaisena taidemaalari Timo Sälekiven työhuoneessa. Minulta on avointen ovien tapahtumapäivänä esillä lähinnä vanhempia teoksia (työstän parhaillani teoksia tammikuussa Galleria Ratamossa, Jyväskylässä aukeavaa näyttelyäni varten, ja uusimmat teokset saavat ensi-iltansa sitten siellä). Mutta Timolla on esillä vähän harvinaisempia juttuja: työhuoneella on avointen ovien päivänä nähtävissä muutamia teoksia yksityiskokoelmista, jotka on tuotu työhuoneelle muutamaksi päiväksi teosten valokuvausta varten. Häneltä on esillä myös pienten teosten sarja, joka ei koskaan aiemmin ole ollut nähtävillä missään. Lisätietoa Timo Sälekiven teoksista: www.salekivi.fi / www.facebook.com/tsalekivi

Tervetuloa tapaamaan meitä molempia!

—

Welcome to visit the Tourula Artists’ Studios!

Artists have had studios in Tourula old rifle factory for fourteen years. The old industrial milieu is a nationally meaningful cultural surroundings. One hallway hosts an artist community of thirteen visual artists (at the moment): painters, print makers, photographers, textile artists… At the open doors day the artists will show their artworks and the visitors have a possibility to buy art from the artists themselves.

I share the studio with painter Timo Sälekivi at the end of the corridor. At the open doors day I mainly exhibit my older artworks (at the moment I’m making new artworks for my exhibition in Gallery Ratamo, Jyväskylä, in which the most newest artworks will be presented). But Timo has something more special to show: there are some older artworks from private collections, that have been brought to the studio for photographing purposes for a few days time. He also shows a series of smaller works that have never been seen publicly anywhere. More about Timo Sälekivi’s artworks: www.salekivi.fi / www.facebook.com/tsalekivi

Welcome to meet us both!

Ovet avoinna / Open Doorways

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 19. 08ta 2016 klo 13.00 PDT

Olen näpräillyt pieniä Ovet avoinna -pinssiteoksia. Tämä pieni kolmenkymmenen uniikin pienenpienen kuvan sarja on tulossa siis ensi kertaa esille ja myytäväksi Habitareen osastolleni 3b20. Kirjoitin näistä pidemmänkin esittelyn nettisivulleni, mutta sivuni ja siten myös siellä asuva esittely ovat olleet nyt vajaan vuorokauden mykkänä, kun serverillä on joku päivityspuuha menossa. (Oletan, että ongelmaa korjataan - ja toivottavasti oikeasti korjaantuu pian, koska sivulle on aika kova tarve juuri nyt.) No, tälle epäonnekkaalle takaiskulle en voi mitään - toivon vain, että tiedon etsijät löytävät sivulleni myöhemmin. (Postauksen lopussa vielä ydininfo näistä pinssiteoksista suomeksi ja englanniksi!)

Jokaisella pienellä teoksella on oma nimensä, joka on kirjoitettu kuvan taakse. Ne ovat minulle melkein yhtä tärkeitä kuin kuvat itse. Jotkut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä yhden sanan nimiä, jotkut melkeinpä lauseita. Vedossarjan alaotsikkona voisi hyvin olla Paluu paikkoihin joihin paeta, koska olen näiden kuvien ja niiden nimien myötä palannut myös seitsemän vuoden takaisen Paikkoja joihin paeta -kuvaparini luo. Teospari on ollut lähinnä henkinen taustamiljöö ja inspiraation lähde näille pienille kummilapsilleen - mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä palaan teosten pariin ihan konkreettisestikin ja täydennän sarjaa uusilla teoksilla (alunperinkin Paikkoja joihin paeta oli tarkoitettu useamman kuvan sarjaksi).

Monen vanhan teossarjan pariin näköjään palailen helposti, tai ainakin suunnittelen paluuta. Sen voin kuitenkin jo luvata, että tämä Ovet avoinna -sarja on ainutlaatuinen prosessi. Ainakin tällaisenaan.

Vähän hölmöläisen hommaahan tämä on: uniikkityön tekeminen teettää käytännössä yhtä paljon työtä teki sen minkä kokoisena tahansa - mutta eihän näitä pinssinkokoisia voi uniikkityön hinnalla myydä. Jo siksikin tämä on nyt enemmän ollut yksi niistä projekteista, jotka on ollut kiva saattaa loppuun vuosikausien hauduttelun jälkeen, mutta joita ei voi oikein toisintaa (ainakaan ennenkuin se lottopotti iskee kohdalleni). Toinen syy on ihan käytännön syy: ostin joskus pienen loppuerän noita pinssikehyksiä, ja olen noita kolmeakymmentä säästellyt tätä projektia varten. Enempää varastostani löydy ja jälleenmyyjänkin valikoimista ne ovat poistuneet).

---

I've been making very small 'Open Doorways' badge art pieces. This series of thirty very tiny unique prints will be shown and sold for the first time in Habitare at my booth 3b20. I wrote an introduction of this project in my website, but the whole site, including the introduction, has been now down since yesterday, because they are apparently updating the servers. (I presume this problem will be solvesd soon - and hopefully it will, because I really need my webpage right now.) Well, I can't do anything about this unlucky setback - I just hope that the information seekers could find my page later. (Basic info about this project is at the end of this posting.)

Each tiny print has an unique name, which has been written behind the picture. The titles are almost as important to me as the pictures themselves. Some of them are short one word names, some other nearly sentences. The subtitle of the series could just as well be 'Return to the Places To Escape', because with these pictures and their names I've returned to my pair of prints titled 'Places to Escape' which I made seven years ago. The two works have been mostly some kind of spiritual background milieu and a source of inspiration to these small works - but now I'm slowly starting to think about returning to the artwork pair concretely, by making more prints to this old series (actually, I originally planned the 'Places to Escape' to include more pictures.)

I seem to return to my old projects quite easily and continue them in some way. But with this 'Open Doorways' project I won't be doing that: it's an unique process. At least in the way it is now.

It's a bit of fool's game to have a project like this: it really doesn't matter, if the paper is tiny or huge: it takes just as much work to make an unique work regardless of the size - but I really can't sell these badge-sized art prints for the price of an unique work. That is one of the reasons, why this has been more one of those projects that is just nice to finally get made after years of holding them back, but at the same time it is one of those projects that are not really repeatable (at least not before I hit the main prize in lottery). One other reason is a very practical one: I have been saving these 30 blank badges for my project for years. After this project I don't have any and also the company that sold me the badges don't have them in their selection anymore.

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 19. 08ta 2016 klo 8.04 PDT

PERUSTIEDOT

Teosten valmistumisvuosi: 2016
Editio: 1
Koko: Kuva ⌀ 5,4 cm, pinssikehyksineen ⌀ ~6 cm
Tekniikka: Museolaatuinen pigmenttimustevedos laadukkaalle 305g puuvillataidepaperille (Hahnemühle PhotoRag Ultrasmooth).

Jokainen vedos nimetty, numeroitu ja signeerattu kuvan taakse.
Vedokset istutettu neulalliseen pinssikehykseen, jonka voi kiinnittää takin kaulukseen, laukun läppään tai mihin tahansa tekstiiliin. Pinssikehys on läpinäkyvää muovia (myös signeerauspuoli on nähtävissä) ja se on roiskeenpitävä. Vedokseen käytetyt pigmenttimusteet kestävät kosteutta, mutta paperi voi käpristellä liiallisesta märkyydestä (= kestää kevyen kesäsateen, ei uimista.) Pigmenttien valonkesto on erinomainen, mutta viikkotolkulla kuvaa ei suorassa auringonvalossa (uv-säteilyssä) kannata säilyttää.

Hinta á 25€ (sis. alv 24%)

Vedokset tulevat ensimmäistä kertaa esille ja myyntiin 2016 Habitare-osastollani 3b20.

---

BASIC INFO

Year: 2016
Edition: 1
Size: Picture ⌀ 5,4 cm; with the badge frame ⌀ ~6 cm
Technique: Museum quality pigment ink print to a high quality 305g cotton art paper (Hahnemühle PhotoRag Ultrasmooth).

Each print is titled, numbered and signed to the backside.
The prints are mounted to a badge frame (with needle), that can be attached to a coat collar, to a handbag flap or to any other textile. Badge frame is made of see-through plastic (also the signature side can be seen through) and water drop-proof. The pigment inks used in printing don't mind moisture at all, but the paper may curl up if it gets too wet (= nothing won't happen in a slight summer rain, but don't take it to swim with you.) The lightfastness of the pigment inks is excellent, but don't keep the picture in straight sunlight (UV radiation) for weeks.

Price á 25€ (incl. vat 24%)

The prints will be first shown and sold at my 2016 Habitare booth 3b20.

Ilonkyyneleet // Tears of Joy

Ilonkyyneleet / Tears of Joy, 2016, ed. 30, 24x42cm + marg., 220€

Vihdoinkin yli viisi vuotta työn alla ollut kuvasarja alkaa osoittaa materialisoitumisen merkkejä. Seitsenosaiseksi suunnittelemani "Kyynelpuun oksat" -sarjan ensimmäisestä vedoksesta "Ilonkyyneleet" tuli jotenkin huomattavasti hentoisempi kuin mitä sen vielä luonnosteluvaiheessa luulin olevan. Se nyt jotenkin vain etsi itse muotonsa, minä simppelisti seurasin tyhmänä perässä ja kuuntelin, mitä kuva sanoi. Tämä saa poiketa ihan kaikessa rauhassa muista sarjan töistä, joissa paperilla risteilee huomattavasti tummempia ja paksumpia oksia. Vaikka vielähän nuo kaikki muut kuusi työtä ovat kesken. Muutama on viimeistelyvaiheessa, mutta aika viime metreillä sitä ehtii vielä kuvien maailma pyörähtää ympäri kerran, jos toisenkin.

En nyt sitten malttanut odottaa, että pääsisin kuvaamaan työn studiossa tasaisemmassa valossa, eikä koko asunnosta löydy kolkkaa, jossa valot ja varjot eivät tällä hetkellä leikkisi piirileikkiä. Mutta virallisille teosten laadukkaille pönötyspotreteille on aika sitten myöhemmin, nyt saavat kesän ja valon varjot riemuita yhdessä ilon kyynelten kanssa!

---

Finally, a series that I have been working with over five years, starts to finish. I have planned the 'Branches of the Tree of Tears' series to include seven prints. The first of them, 'Tears of Joy' is much more delicate than I thought it would be when I was sketching it. Somehow it just found its way itself, I just simply followed where the picture took me, and listened what it said. This one is very different from the other works of the series, in which much more darker and stronger branches are crossing the paper, but it's ok. Although maybe I shouldn't promise anything: those six other works are yet to be finished. Some of them are almost there, but I tend to do big changes at the very end - they still have time to change totally before they reach the printing paper.

I just couldn't wait for the proper photographing circumstances at my studio. There's no place in home, where the lights and shadows wouldn't dance their round game. But there's still good time to take the official good quality photos later, now it's time for the shadows of the summer and light rejoice together with the tears of joy!

Kevyesti kesänäyttelyissä // Light Summer Exhibitions

Kesän piti olla näyttelyllisesti aika tyhjä, mutta kuinkas sattuikaan... huomasin, että yllättäen kalenterissahan on ihan suma. Kevyesti hengitellen saa kuitenkin edetä: kaikki ovat yhteisnäyttelyitä ja minulta on kussakin mukana vain kahdesta kuuteen teosta. Höyry-galleriaan tuleva Plankko-näyttely on ainoa, jossa kaikki työt ovat uusia, eikä niidenkään kanssa nyt mitään hirmuisaa tuotannollista stressiä ole. Pientä painetta vain, mutta enemmän uuden tekemisen - ja työn äärelle pääsemisen - riemua.

I thought that there wouldn't be much exhibition action this summer, but well well... I suddenly noticed that the pages are filled. I still breathe quite lightly: all these are joint, group or collective exhibitions and I have only two to six artworks in each exhibition. There will be totally new prints shown only at the Höyry gallery, and I don't really stress about making them in time. Only a slight pressure, but more the joy of getting something new created, and getting to work, in general.

9.6.-8.7.2016
Muutos (Change)
Jyväskylän taiteilijaseura / The Jyväskylä Artists Association
Wanha Woimala, Vaajakoski (Jyväskylä)
Lue lisää nettisivuiltani / Read more from my web page

28.6.-23.7.2016
Summer Prints
Galleria G & Grafoteekki, Helsinki
Lue lisää nettisivuiltani / Read more from my web page

30.6.-24.7.2016
Keski-Suomen valokuvataiteen 12. aluenäyttely
The 12th Regional Exhibition of Photography in Central Finland
Galleria Ratamo, Jyväskylä
Kolme teostani on valittu mukaan Keski-Suomen valokuvataiteen 12. aluenäyttelyyn. Näyttelyn jurytti kuraattori Jan-Erik Lundström Luulajasta, Ruotsista.
Three of my works have been chosen to the 12th Regional Exhibition of Photography in Central Finland. The exhibition was curated by Jan-Erik Lundström from Luleå, Sweden.
facebook.com/events/978107132310600

2.-31.7.2016
Plankko
Ryhmänäyttely / Group exhibition
Höyry-galleria, Korpilahti (Jyväskylä)

Lisätietoa tulossa - More information to come later

Hiljaista pakertamista // Slow, Silent Working

Sähköpostiin tippuu joka päivä tapahtumakutsuja, joihin useimpiin en ehdi edes reagoida, kun ne ovatkin jo ohi. Meneillään on useampia projekteja, jotka ahmivat aikaa, ja ahmisivat enemmänkin, jos olisi antaa. Jokseenkin levollisen mielen olen onnistunut kuitenkin hankkimaan järjestelmällisyydelläni: olen näyttelyjä suunnitellessani hylännyt taiteilijan kaulaliinani ja pukenut ylleni tehotuottajan huivin.

Kaikista pienistä tehostuskeinoista ylpein olen uusista aikatauluistani ja budjettisysteemeistäni. Kun viime syksynä hahmotin, kuinka täynnä tämä vuosi on kilkettä ja säätöä, laadin itselleni yhden toimintabudjetin (erillisten näyttelykohtaisten sijaan) ja se on osoittautunut käsittämättömän hyväksi työkaluksi kokonaisuuden hallinnassa. Olen tehnyt myös erilaisia aikatauluja aiemminkin, mutta nyt olen saanut aikaiseksi mega-aikataulun, jossa kaikki deadlinet on listattu ja värikoodattu ja tehtävistä upotettu lisätiedot mukaan, ettei mitään joudu etsimään muualta. Tietenkin, kaikki deadlinet kalenteritaulukkoon naputeltuani tuli jonkinasteinen tukehtumisrefleksi, kun jatkuvien viimeisten päivämäärien massa tuntui niin loputtomalta - mutta sitten itsekin tajusin, että tottakai se siltä vaikuttaa, kun väliin ei ole merkitty niitä eräpäivättömiä päiviä lainkaan.

Silti erilaisia deadlineja on jo melkein sata. Siis keskivertona joka kolmas päivä. Yritän kaikin voimin olla ajattelematta sitä, että on vuoden toinen kuukausi ja vasta vain osa vuoden projekteista hahmottunut kalenteriin... Jos nyt tehokas tuottaja sisälläni vaan malttaisi olla lähtemättä liian pitkälle kahvitunnille - tai vuorotteluvapaalle.

---

I'm receiving several event invitations each day, and to most of them I don't even manage to react, before they are already over. I have several time consuming projects going on, which would just about consume all the time that I'd let to be consumed. I have a somewhat easy mind with my organizer skills: when planning exhibitions, I have totally lost my artist muffler and put on my power producer scarf.

Of all my small efforts to boost my activities, I'm most proud of my new schedules and budgeting systems. When, last autumn, I realised how full this year is with bits and bobs, I created one total budgeting system (instead of several exhibition cost budgets) and it has proven to be a unbelievable good tool with the big picture. I have also made different schedules before, but now I've managed to create a mega schedule with all deadlines listed and colour coded, and with meta info included, so that I don't really have to look info from anywhere else. Of course, after the input of all the deadlines in the calendar table I had some kind of choking reflex, when the continuing list of the deadline dates seemed to be just endless - but then I realised, that of course it looks like that because all the "ordinary" days have been left out.

Still, there are almost hundred deadlines already. That is, one in three days, approximately. I'm using all my strength not to thing about the fact, that it is only the second month of the year, and only a tiny part of the deadlines of this years projects are marked on my calendar. I just hope that the power producer in me doesn't take too long coffee breaks - or somehow get the idea to have a long leave.

Värityskirjoja pian! / Colouring books ahead!

Kymmenvuotisjuhlasta toiseen. (Live Herringin kymppivuotisjuhla-aamuna tunnelma alkoi varsin synkeästi Pariisin iskujen jälkeisenä aamuna, mutta kyllä ne juhlat siitä toivon toivat uudelleen eloon! Mutta olen kirjoittanut asiasta niin paljon omissa somepiireissäni, etten blogiini enää jaksa asiasta avautua - eli jotain ihan muuta...)

Tein ensimmäiset uniikit värityskuvani myyntiin vuonna 2005 (no, muutamia 2004 signeerattuja koekappaleita lukuunottamatta), joten kymmenen vuotta tulee värityskuvienkin kanssa täyteen. Ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa asiaa kuin värityskirjojen maailmalle pukkaaminen. Yksi ei riittänyt, piti tehdä kaksi. Molemmat pullahtanevat maailmaan ensi viikolla.

From one ten year anniversary to another. (The morning of the Live Herring anniversary began quite gloomy after the Paris attacks the evening before, but somehow a new kind of hope arised during our party! But I've written so much about this at my some that I just can't anymore write to my blog about it - so now something completely different...)

I made my first unique colouring pictures for sale in 2005 (well, you can find some signed test samples from 2004), so ten full years with colouring pictures! And what is better way to party this than to publish some colouring books. One wasn't enough, so I had to make two. Both will come out during next week...

Ei vielä, mutta ihan kohta! Olen tehnyt ensimmäiset uniikit värityskuvat myyntiin vuonna 2005. Tämän kymmenvuotisjuhlan...
Julkaissut Päivi Hintsanen 17. marraskuuta 2015

Värityksiä olemattomiin kertomuksiin -värityskirjaa otetaan rajoitettu 100 kappaleen painos, kirjat on signeerattu ja numeroitu ja muutenkin vähän fiinimpää sorttia. Niissä on vähän erilaisia värityskuvia kuin mitä olen värityskuviini aiemmin lykkinyt: monet kuvista liittyvät jotenkin aiempiin teossarjoihini tai kuvituksiini. Kirjan voi hankkia itselleen vain ja ainoastaan paikan päältä Jyväskylän taidemuseon museokaupasta marraskuun lopulta lähtien (sekä, jos kappaleita on vielä jäljellä, minulta Monsterium popupista (B-521) Joulumarkkinoilta Jyväskylän Paviljongissa 28.-29.11.2015 tai Jyväskylän taidemuseon Jouluisessa taidebasaarissa 12.-13.12.2015). Hinta 18€.

Värityksiä olemattomiin kertomuksiin ('Colouring pictures for Nonexistent Stories') book is published in limited edition of 100, and each book is numbered and signed and so so high-quality in everyway. The colourin pictures differ a little bit from my normal (which can be argued...) ones: many pictures are connected to my previous pigment ink print series or illustrations. The book can be purchased only at the Jyväskylä Art Museum museum shop, on site, from the end of November (and, if there is any left of the edition, from me at Monsterium popup (B-521) at Christmas fair at the Jyväskylä Paviljonki on November 28-29, 2015 or at the Jyväskylä Art Museum Christmas Art Bazaar on December 12-13, 2015. More info on price etc. soon! Ps. The book is published in Finnish only! The price is 18€. (But there's not too much text.)

Kymmenen vuotta värityskuvia lievällä 10v virralla! 10v monsterium -kirja noin 30 värityskuvalla lähti painoon tänään,...
Julkaissut Monsterium - Kuvituksia 17. marraskuuta 2015

10v Monsterium on sitten sitä ihteään, sekopäisiä tyyppejä kymmenen vuoden varrelta. Sofistikoituneisuudesta ei hajuakaan. Viivojen yli värittäminen erityisen sallittua. Hinta 10€ +postitus.

10v Monsterium is just what is it, wacky dudes born in this ten year journey. Not even a trace of any kind of sophistication. Colouring over the lines extremely permitted. The price is 10€ +postage.

Maanantai // Monday

Today is all about signing and numbering. I make an emboss of my monogram to the right bottom corner of each print before signing them. I've done this to every print made after 2013. It's a sign of an original work, a part of signature, but also I find to be it a very beautiful element in general. #artist #art #prints #print #pigmentinkprints #contemporaryart #signing #emboss

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 27. 07ta 2015 klo 6.13 PDT

Olen osallistunut erääseen gradu-tutkimukseen, jossa - muiden omalla luovalla työllään itsensä elättävien ja tutkimukseen osallistuvien kera - olen raportoinut työpäivieni sisällöstä yhden viikon osalta neljä kertaa vuodessa. Tänään sain kuulla ikäviä uutisia gradun kirjoittajalta ja projekti loppuu toistaiseksi. Mutta olin jo henkisesti niin valmistautunut jatkamaan hommaa, että ajattelin nyt raportoida päiväni kulusta tarkemmin blogissani tämän viikon osalta.

Joten, tässä tulee:

Heräsin kymmenen maissa ja siirryin suoraan aamukahvi kourassa työpöytäni ääreen. Päiväni alkoi eilen päättyneen Runonkulman galleriassa, Uudessakaupungissa esillä olleen näyttelyni teosten palautuskuljetuksen järjestämisellä. Poikkeuksellisesti en mennyt itse purkamaan näyttelyä: galleristi pakkaa teokset laatikoihin ja Matkahuollon on tarkoitus noutaa ne keskiviikkona tai torstaina.

Aamupalaa syödessäni piirsin samalla uusia miniprint-kuvia. Tarkoitus olisi tällä viikolla saada ne valmiiksi, mutta onneksi en ole satavarmasti luvannut mitään.

Kävin pankissa maksamassa laskut ja samalla tarkistin, että lähettämäni vedokset on maksettu ajallaan tilille (kyllä, kaikki olivat - ihanat ja täsmälliset asiakkaani!)

Tarkoitus oli viedä tänään vedokset kehystämöön, mutta niiden signeeraus jäi eilen kesken, kun käsi alkoi krampata, eivätkä juoksevat numerot ja vedossarjojen koot enää pysyneet päässä. Ajattelin ensin signeerata kehystettävät työt loppuun aamulla ja lähteä sitten liikenteeseen, mutta koska sade piiskasi maata, katsoin paremmaksi keskittyä tänään rauhassa teosten (myös muiden kuin kehystykseen menevien) signeeraamiseen ja mennä kehystämöön huomenna. Signeerausprosessi on ottanut hyvän seitsemän tuntia (jossa tosin yksi tunnin ruokatauko ja pyykit kävin myös välillä ripustamassa kuivumaan) ja vielä on pieni pino vedoksia signeeraamatta. Loput jäävät suosiolla huomisaamuun.

Kehystämöön menevät vedokset pakkasin sateen kestävään pakettiin, varmuuden vuoksi.

Luovaa työtä - aamun lyhyttä piirustelutuokiota lukuunottamatta - tähän päivään ei mahtunut.

---


I've been participating on a study where I've - among other people who make their living with creative work - have been raporting how my working days go, seven days of one week for four times a year. Today I heard bad news from the writer and I heard that the project has been postponed for now. But I was so prepared to this project, that I decided to write my day raports here, in my blog, for this week.

So, here it goes.

I woke up at ten, crabbed my coffee mug and went straight to my working desk. I started my day with organizing a transport for my exhibition works from the exhibition that ended yesterday at the Runonkulma gallery in Uusikaupunki. Exceptionally I didn't go there myself, but the gallerist will pack the works in boxes and Matkahuolto (a transport company) should pick up the packages on Wednesday or Thursday.

While I was eating breakfast, I also was drawing some new miniprint pictures. I should finish the prints this week, but I'm extra happy that I haven't made any promises on that.

I went to a bank to pay my bills, and at the same time I checked that prints that I have sold lately were paid in time (yes, they all were - my wonderful customers!)

I had a plan to take some prints to the frame shop today, but I didn't get them all signed yesterday, when my hand started cramping and those numbers and editions started to go messy. I first thought about signing the prints to be framed during morning, and then leave to town, but as the rain was pouring, I decided that I would concentrate on signing and numbering of the works (not only the to-be-framed ones) and I'll go to the frame shop tomorrow. The process has taken over seven hours today (in which I had a one hour lunch break though, and I also hanged the laundry to dry amidst the work) and still there are some works unsigned. I will finish the signing process tomorrow.

I packed the prints going to be framed to a water proof package, just in case.

I didn't actually do any creative work today - only the short moment with drawing at breakfast time.

Villagers - Earthly Pleasure

[Puutarhan kasvatti / Foster Child of Garden VI. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 30.]

Vihdoinkin: uusi printteri oli kolme viikkoa laatikosta purettuna pöydälläni, ennenkuin ehdin asentaa sen. Eilen uskaltauduin lopultakin purkamaan loputkin mukana seuranneet romppeet pakkauksistaan, seurasin sydän tykyttäen asennusvihkon ohjeita ja pääsin siihen vaiheeseen, että sain musteet ja tulostuspään paikalleen. Tänään sitten tein loppuasennuksen, kun leikkelin teosinfolappuja Habitarea varten.

En tiedä, miksi tuo koneiden ja laitteiden asentaminen on aina itselleni niin hirveän voimia vievää. Nyt oli selkeästi kysymys siitä, ettei ole ollut aikaa keskittyä - pitää olla jonkinlainen fokusoitunut tila, että tekee kaiken varmasti oikein, eikä joudu sitten kolmea päivää googlailemaan keskustelupalstoilta sellaiseen ongelmaan, jota ei oikeasti pitäisi edes esiintyä, mutta on kumminkin tullut juuri minulle, koska jotain nappia on painettu väärässä kohtaa. Aina - minkä tahansa laitteen tai ohjelmiston - asennusvaiheessa mietin, että voisin tehdä jotain muutakin, vaikka jakaa mainoksia. (Mainosten jakaminen on jo pitkän aikaa ollut mielessäni ainoa ammatti, jossa ei - käsittääkseni - tarvitse olla minkäänlaisten laitteiden kanssa tekemisissä. Mikä on itsessään aika pelottavaa.) Niinpä Photoshop CS6 on ollut pakkauksessaan jo vuoden ja eilen tullut iZettlen korttimaksulaite varmaan saa odottaa ainakin Habitaren yli, jos vaikka sitten ymmärtäisinkin jotain siitä, mitä teen.

Jonkinlainen erävoitto siis, että printteri on nyt paikallaan, vaikka varsinaisia vedoksia en ole vielä uskaltautunut testaamaan (tulostuspäiden kohdistuslaput kyllä printtautuivat automaattisesti asennuksen aikana ja niissä jälki on hyvää). Joidenkin vedossarjojen värien kohdilleen saaminen on sellainen urakka, etten ole varma, voinko jatkaa kaikkia sarjoja loppuun saakka. Olen kiusallisenkin niuhotarkka väreistä: haluan eksaktisti ne sävyt ja värin syvyyden, mitä olen ajatellutkin ja niiden toisintaminen / kalibrointi toiselle laitteelle voi jättimäinen taisto. Kysymys ei ole vain ajasta ja työstä, vaan myös ihan taloudellinen kysymys: teen niin pieniä sarjoja, että koevedosten ottaminen tässä vaiheessa, kun monista teoksista on tehty jo suurin osa editiosta, voi nopeasti tulla kalliimmaksi kuin mitä niiden myynnistä saisin. Mutta teoksen omistajia tuskin haittaa, jos sarjan vedosmäärä jää pienemmäksi kuin on alunperin ilmoitettu... Testailen rauhassa syksyn aikana ja ilmoittelen nettisivuillani tilanteesta sitä mukaa, kun asiat selvenevät. Onneksi suurinta osaa vedoksista on ainakin muutama kappale varastossa, etten ihan tyhjän päälle ole jäänyt.

---

Habitaren valmistelut alkavat olla viime metreillä. Plankkon FB-sivuilla on arvottu ja arvotaan muutamia vapaalippuja ja muutenkin infotaan ajankohtaisesti tapahtumista, joten sieltä voi seurata ajankohtaista meininkiä sitten h-hetken koittaessa. Varmaan tiedottelen ajankohtaisista jutuistani myös omalla Facebook-sivullani: facebook.com/phintsanen, jonne pistän myös infoa joistakin teoksista, joita Habitareen vien.

Vielä tässä vaiheessa, kun koti ja työhuone on täynnä erilaisia pinoja pakkaamattomia ja pakattuja teoksia, sellofaanipusseja ja teoslappuja ympäriinsä, tuo varsinainen tapahtuma tuntuu vain vielä niin kaukaiselta. Kaiken hullunmyllyn keskellä on kuitenkin mukavan rauhallinen olo: kuljeskelen ympäriinsä kahvikuppi kädessä ja liimailen post-it-lappuja sinne tänne ja jotenkin on vain sellainen tunne, että asiat järjestyvät kyllä. Oh, ja siirsin teosluettelon kirjoitusurakan parvekkeelle - siellä saa istua nyt auringossakin villasukat jalassa - mutta se valo!

Loop - Straight To Your Heart

Ffffriend (What? We *all* love Flowers, don’t we?)

'

Montakohan vuotta olen suunnitellut e-korttien lähetyssysteemiä ja nyt sain sen melkein puoliunessa tehtyä Kuvituksia.com-sivuille. Käykäätten sinne vain hirviömäisen hyvää ystävänpäivää toivottamaan!

Vaskenruosteyrttitarha-installaation kokoaminen edistyy hiljalleen. Hyllysysteemeistä on nyt jonkinlainen hahmotelma ja sain tilattua kymmenen metriä luonnonvaloledinauhaa kilkkeineen. (Samalla päässäni iskostui ajatus täysspektrisen luonnonvalolampun tilaamisesta työhuoneeseeni, jossa printtien katsomisesta ei tule oikein yhtään mitään nykyvalossa ja talvisin päivänvalo saattaa olla parikin päivää pois käytöstä... Kaamos.)

"Ministudio" on melkein valmiiksi rakennettu huoneeseeni ja sähköjohtokin ujutettu hankalaan paikkaan paikalleen, mutta varsinainen projekti saa silti vielä odotuttaa itseään siihen saakka, että saan pari eheää kotipäivää projektin aloittamiseen. Nyt tulevat päivät ovat silppua, mutta hyvällä tavalla: nyt torstaina (joka on jo oikeasti tänään, vaikka henkisesti minulle tässä vaiheessa vielä huomenna) on PV Lehtisen elokuvantekijätapaaminen Arktisen Upeeta -festareilla (Live Herringin vieraana) ja lauantaina Lähikuva - keskisuomalaisten elokuvatoimijoiden tapaaminen. Maanantainakin on menoa.

Mutta ehkä ensi viikon tiistaina saan sitten vihdoin käynnistettyä prosessikuvauksen. Huh. Jos ajalle antaisi vallan, se voisi taas käydä vähiin, joten ehkä parempi pitää se tiukasti suitsittuna.

Salad - Kent

Tomato Soup With Turmeric and a Shark. (8x8cm miniprint, ed. 50. 15€)

Vielä muutama päivä pitäisi tikistää työprojektien viimeistelyyn, sitten meinaan heittäytyä pariksi päiväksi ihan vapaalle. Jo on aikakin: tietokanta-ajattelu ei aivossa oikein enää tunnu vääntyvän muotoonsa ja saatan tuijottaa monta minuuttia koodia tajuamatta mitä oikeasti katson.

Mieli tuntuu todella kaksijakoiselta, kun graafisissa tilaustöissä olen tehnyt muutaman suruaddressikuvituksen, oma tuleva vedossarja on aika synkeän puhuva ja onneton ja samalla - ehkä juuri siksi - ilmoille ryöppyää vinkeitä, kirkasvärisiä kuvituksia miniprinttien (ja tulevien pinssien) muodossa. Viimeisimpänä sarjana olen pukannut ilmoille jo viisi vuotta vääntämäni Café-Bistro Miniprint -sarjan, jonka ekat luonnokset löytyvät jo kymmenen vuoden takaa nimellä Ravintolapäivä! Nuo tussipiirroksista alkunsa saaneet työt eivät ole mitenkään teknisesti järkyttävän monimutkaisia tai syviä, että sen vuoksi aikaa niiden tekemiseen olisi kulunut viisi vuotta (mikä saattaa hyvinkin olla totuus joidenkin muiden kuvieni kohdalla), mutta melkein valmiista on yllättävän hankala saada oikeasti valmista. Aikapulaakin suurempi vaikuttaja tässä yhteydessä on varmaankin olllut vain oma aikaansaamattomuus. Paljon puhuttu puhti unohtaa käydä kylässä liian usein. Pitää ottaa se puhutteluun.

Jospa nyt pienen välivapaan terästämänä saisin Jyväskylän taidemuseon Joulubasaariin valmiiksi myös muutamia vuosia pyörittelemäni "musiikkiaiheiset" miniprintit (ja pinssit), niin alkaisin olla melkein ajantasalla todo:n ja todellisuuden kanssa. Tätä varmaan ennakoi viime yön unenikin, jossa tuotin jollekin nuorelle raskaan musiikin yhtyeelle jouluversiota Peltoniemen Hintriikan Surumarssista. Soisin kyllä, että päässäni soisi nyt joku vähän iloisempi humppa, koska alavirettä löytyy ikkunasta katsomalla muutenkin vähän liikaa.

Antony and the Johnsons — Kiss My Name

[Vaikeneminen / Silence. Pigmenttimustetuloste, ~27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Kesän loppu on kulunut kaukokaipuun kielissä - työn pyörteissä. Tai no, kesän lopulta tämä ihmeellinen viileä harmaus on jo jonkin aikaa tuntunut, kunnes tänään sitten aurinko esitteli itsensä pitkän tovin jälkeen. Tekisi heti mieli lähteä temmeltämään kohti jäätelökioskia, mutta ei auta, kun koneelle tupsahtaa työpostia toisensa jälkeen. Joka vuosi huomaa selvästi, että ilmojen viileneminen tehostaa ihmiset toimittamaan eteenpäin kaikki työasiat, jotka ovat odottaneet toteuttamistaan jo kauan aikaa (sama käy myös joulun ja juhannuksen alla, yleensäkin lomien alla).

Toisella kädellä teen nettisivuhommia muille, toisella Isendiin Malesiaan lähtevää SULOisia värejä -projektin posteria, mielikuvituskäsillä lisäksi viimeistelen viime vuonna käsin piirtämäni Neulova noita -kirjan kuvia pidemmälle, väännän uusia kuvituskuvia ja hoidan paperiasioita pois. Välitoimenpiteinä pelaan FBssa Outernautsia, johon olen jäänyt koukkuun. Kohta oikeasti tarvitsisi mielikuvituskädetkin oikeaan käyttöön, kun signeeraus ei suju kuvitelluilla raajoilla. Jonkinlaista kummallista mielenrauhaa saan joka kerta, kun yksi projekti on valmis ja sen saa naulattua umpeen.

Keittiössä porisevat monenlaiset biojätteet hellalla (tuo kuulostaa niin paljon pahemmalta kuin on - jos vaikka muotoilisinkin tämän muotoon "hedelmien kuivatut kuoret") ja työn alla on posteri Isendiin Malesiaan. Vaikka nytkin meneillään on useimpia väriprojekteja ja niiden sivutuotteita, tuntuu, että Colorialle jäävä aika on typistynyt melkein olemattomiin. Toivoakseni elämäni taas muuttuu hieman värillisemmäksi jossain välissä. Ainakin olen viime päivinä tilaillut koko joukon väriaiheisia kirjoja lisänä kirjastooni, joka ei mahdu mihinkään. Kun se lottovoitto kohdalle päsähtää, ostan yhden huoneiston värikirjoilleni.

Taiteenedistämisasiaakin: Jyväskylän taiteilijaseura järjestää 24.-26.8.2012 Teosvälitystilaisuuden Jyväskylän taidemuseolla, jonne myös miulta menee myytäväksi kolme kehystettyä työtä (Aamu sekä tässä postauksessa näkyvät työt Vaikeneminen ja Uni jota ei voisi olla) (ja Timppa tuo myyntiin yhden, Nro. 29 -nimisen tänä vuonna valmistuneen teoksen). Ilmoittauduin perjantai-iltapäivän päivystysvuoroon, joten vähän vaihtelua tähän koneen ääreen istumiseen. Tapahtumalla on facebook-sivut, tervetuloa liittymään ja tietoa saa jakaa eteenpäin!


[Uni jota ei voisi olla / A Dream That Could not Be. Pigmenttimustetuloste, ~27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Atrocity- Smalltown Boy

[Ilta / The evening. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Jee - perjantaista 13. päivä läpi hengissä, vaikka loppuviikko ei välttämättä ole antanut ihan parastaan. Keskiviikkoinen kesäbasaari sateessa ja tuulessa ei nyt ollut mikään maailman ylevin tapahtuma ja vaikka itselläni oli kohtuullisesti yllä, enemmänkin olisi voinut olla. Niinkuin talviturkki. Illalla kurkkuun muutti pieni kaktus, joka on tehnyt kotoisan pesän sinne ja aika ajoin muistuttelee olemassa olostaan. Terveempikin voisi olla, mutta minkäs sille voi, että on sokerista tehty ja sulaa sateessa.

Ei pelkkää huonoa silti: muutamia mukavia asiakkaita ja kaksi oikeasti sydäntälämmittävää palautetta, joiden takia pelkästäänkin kadulla olisi voinut palella.

Siinä istuessa tuli myös suunniteltua tulevia tekemisiä ja kun päivä alkoi tänään sähköpostin toimimattomuudella, sen kummempia ajattelematta aloin koota välipuuhana pientä shoppia Zazzleen, jossa olen ajatellut myydä Monsterium-printtejäni ja muuta kamaa, lähinnä merten takaisille asukeille suunnattuna. USAsta ja Kanadasta on tullut melko paljon kyselyitä etenkin kuvitustöistäni, mutta edullistenkin kuvituspläjäysten ostaminen tuntuu aina tyssäävän postimaksuihin ja epämääräisyyksiin tullin kanssa. Ensimmäinen postin syy ja jälkimmäinen silkkaa aikaansaamattomuuttani, kun en ole saanut otettua selvää kaikista kansainvälisen kaupan kommervenkeistä. Aion pistää pystyyn myös toisen eurooppalaisen t-paitakaupan ja vielä kolmannen, artsumpaan laatuprinttaukseen keskittyneemmän kaupan kunhan tässä ehdin. Omatekoiset signeeratut kuvat kuitenkin pysyvät itse tehtyinä, enkä niiden tekemistä aiokaan missään vaiheessa ulkoistaa, lähinnä nuo jo pinsseinä leviävät kuvitustuotteet ja muut sellaiset - joilla toivon rahoittavani ei-kaupallisia projektejani, kuten outoja installaatioita ja Coloriaa. Zazzlessa pian myyntiin tulevien Happy Bunny - Stunned Fish -tuotteiden esimakua posterikuvista Kuvituksia.com-sivultani.

Töitäkin yritin tehdä, mutta  hitaastihan kaikki edistyy - jonkin sisällä tiedostaa, että pitäisi nyt toipua rauhassa ja tehdä sitten kaikki tehokkaasti, kuin että nuokkuu puolikuntoisena ruudun äärellä ihmettelemässä (ja pelaamassa Outernautsia). Makuuasento vain aina tuottaa niin hirveästi ideoita, että lepäily ei välttämättä ole aina paras valinta, jos haluaa aivonsa rauhoittaa.

Gene Clark — Strength Of Strings

[Kierrätyskuva 4x6" kuvavaihtoon.]

Aamu alkoi vanhoja majakkakuvia (Märket ennen kunnostuksen alkua + Islannin majakkakierros) uutta kuvasarjaa varten selaillen, ja sillä huomiolla, etten ole viime vuonna käynyt yhdelläkään majakalla, enkä tänä vuonnakaan taida yksinkertaisesti keretä. Ensi vuonna pitää pistää merireissailu etusijalle, ettei tule näin rannatonta oloa. Maakravulle.

Majakoilta ja meren äärestä yleensäkin saa sellaisen latingin ispiraatiota ja yleensä konkreettisesti vielä hyviä kuviakin, että vähintään kerran vuodessa pitäisi jossain karussa majakankupeessa käydä soittamassa kameraa, jotta materiaalivarasto sekä mielessä että koneen kovalevyllä säilyisi sopivan antoisana. Yleensä merellä on aivan erilainen valo kuin muualla, johtuuko sitten kosteudesta vai mistä?

Hieman huolestuttavat muutamat konkreettiset asiat: en ole vielä löytänyt hyvää satiinimattapaperia, printteri on esittänyt merkkejä lähenevästä poismenostaan ja muutenkin on koko ajan sellainen olo, että olisi aika katsella ehkä suurempia printtereitä. Sellaisen hankkiminen kylläkin sekoittaisi totaalisesti sekä talouteni että asunnon järjestyksen ja tällä hetkellä ei riitä aivo ajattelemaan mahdollista tulevaa finanssitilapalapeliä.

Meneillään olevat työprojektit ovat pakottaneet keskittymään kaikkeen ihan muuhun, mutta jotain konkreettista kuitenkin sain aikaiseksi: taukotyönä koneen äärellä istumisesta silppusin leikkurilla asunnon kaikki turhat pahvipakkaukset (mailerit, vanhat kodinkonepaketit ja muut) vedosten taustapahveiksi. Keittiössä on puuhapiste, jossa leikkelen samanlaisena taukotyönä pilalle menneistä vedoksista sekä erilaisista väritestivedoksista (joita on kertynyt vuosien aikaan kymmeniä) pohjia uusille vedoksille. Paperi on kallista eikä se ole fyysisesti mennyt pilalle, joten jos päässä telmii niille sopivia kuva-aiheita, niin miksi niitä ei toteuttaisi? Aloitin leikkelemällä vedoksia keskittyen itseäni puhutteleviin väripintoihin ja päädyin tekemään pienen erän abstrakteja sommitelmia. Yhtä-äkkiä päässäni alkoikin hahmottua paloista koottu väripinta... Aiemmin olen jo kokeillut päällekkäin printtaamista, eli siihen tarkoitukseen lajittelin oman kasan ja kolmas pino muodostui vedoksille, joista väsään jotain pientä uutta joko raaputtamalla tai painamalla.

Olen viime syksystä lähtien yrittänyt kehittää tuota vesirapsutustekniikkaa (muste ei todellakaan lähde irti edes pesemällä - pitää rikkoa paperin pinta ja raapia päällimmäinen pinta pois, eikä sekään onnistu kuin vedessä). Syntyneitä pikkuisia kokeiluprinttisiä olen laittanut laskun saajille kuoreen pienenä piristeenä. Vaikka tuollainen muiden hommien välillä tehtävä työ välillä turhauttaakin, kun tuntuu, ettei pääse keskittymään niin hyvin kuin haluaisi, tällä viikolla oli kuitenkin jonkinlainen taitoskohta koko projektissa: tajusin mitä ja miten kannattaa tehdä. Hyvä, että kokeilu välillä palkitseekin, ja mukavammaltahan se aina tuntuu pidemmän prosessin jälkeen.

Tänään sitten lähti New Yorkia kohti yksi noista raaputustöistä 4x6"-swappiin, johon osallistuin ihan terapiaprojektina. Saanen piakkoin vastaavan kokoisen pienen työn jostakin päin maailmaa :)

Catatonia — Strange Glue

[Pilven sijainnin määrittely / Defining the Cloud Position. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Niin se kolmiviikkoinen taas vilahti ohi ja näyttely meni ennenkuin ehti kunnolla edes sisäistää sen alkua. Tänään pääsin jälleen kerran ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti näyttelyn saa purettua ja pistettyä pakettiin verrattuna teosten paikoilleen ripustamiseen. Keskisuomalaisen positiivisen kritiikin lisäksi sain vinkin parista muustakin varsin positiivisesta kirjoituksesta: Raisa Jäntti: Pullotettuja leikkejä ja Hurmioitunut: Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Näyttelyssä ei ollut mikään suunnaton väenpaljous, joten moiset positiivisviritteiset näyttelykatsaukset tuovat henkistä valoa tämän loskaisen joulukuun keskelle.

Viikonlopun taidebasaari oli outo tapahtuma: se imi energiaa kuin musta aukko, mutta samalla toi sitä tarjolle vähintäänkin vastaavan määrän. Leikkelin ja napsuttelin koko basaarin ajan uusia pinssejä, joita onkin nyt ennätysmäärä. Niitä ja kortteja menikin basaarissa ihan kohtuullisen hyvin ja muutaman suuremmankin teoksen myin. Miltei tauoton sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on innostavuudestaan huolimatta uuvuttavaa, joten olisin mielelläni kömpinyt sunnuntai-iltana lyhyille talviunille muutamaksi päiväksi.

Vielä eilinen meni jonkinlaisessa henkisessä välitilassa, kun tuntui, että mikään ei oikein nappaa, mutta tänään heräsin ihmeellisen energisenä, vaikka vielä kymmeneltä oli melkein pilkkopimeää. Ullan kyläily SULOisia värejä -työpajan tiimoilta oli varsinainen piristysruiske. Olen koko kuvanteko- ja näyttelyprosessien aikana pitänyt projektia jotenkin aivojen taka-alalla, joten tuntui aivan mahtavalta, kun nyt pääsimme vauhtiin sen ideoinnissa. Kirjoitin samaan syssyyn luentopohjaa ja artikkelin tynkääkin muokattavaksi tulevaisuutta varten. Sormet jo syyhyävät päästä blogin kimppuun. Viikonloppuna pitää viritellä keittiöön kunnon valot, että voi ottaa blogia ja muutenkin projektia varten kuvia...

Ennen sitä pieni irtiotto omasta arjesta ja sitten perjantaina Live Herringin avoimet ovet (toimistolla klo 14-18, tervetuloa!).

Scott Walker - Montague Terrace (in blue)

Lievää vastatuulta artsuilun kanssa. Osuuskunta Plankko on ensi viikolla osallistumassa Habitare-messuille (osasto 5 a 14; lisätietoa Plankkon sivuilta: www.plankko.fi) ja yhtenä ajatuksenani oli tuoda messuille tarjolle hieman esimakua tulevasta (marraskuun lopulla alkavan) Beckerin näyttelystäni, mutta pm, sanonko mitä. Reaaliteetit ovat hiljalleen Porvoosta paluun jälkeen alkaneet yhä enenevässä määrin kirkastumaan ja ikävähköt sattumukset vahvistavat universumin viestiä: tilaamaani printtipaperia ei ole edelleenkään maahantuojalla, mutta ei se mitään, koska mustetilauksessanikin sain vahingossa väärää mustetta (light magentaa, kun olisi pitänyt olla magentaa). Joten eilen päätin, että keskityn noihin uusiin printtitöihin sitten kunnolla lokakuun puolella - eli en saa Habitareen uusia teossarjoja esiin.

Terapiatyönä ja pitkäaikaisena haaveiluna kuitenkin päätin kokeilla jotain uutta: veri(heltta)seitikeillä maalailua. Tein paitsi täysin abstrakteja kokeiluja Seitikkimaisemien nimellä, mutta myös pienen Seitikkiprinsessat-kuvasarjan, joista ainakin muutamat päätyvät varmaan Habitareen astikin. Tsekkailen nyt tässä ensin muutaman päivän, kuinka nopeasti kuvien sienevä tuoksu hieman laimenisi...



ps. Coloria-blogissa muutama kuva lisää seitikkiprosessista: coloria.blogspot.com/2011/09/seitikkimaalailua.html