No höh / Um...

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Helmi 20, 2019 kello 9.09 PST

Maailmankaikkeuden sääntöjen mukaan kaikki hässäkkä osui tietenkin tälle yhdelle helmikuun viikolle: useampi pienempi projekti, tapaamisia, Teos 2019 -tapahtuma sekä - ehkä itselleni merkittävimpänä - Vaskenruosteyrttitarhan ripustus Kaukana viileä varjo -näyttelyyn Serlachius-museo Göstaan ja avajaiset perjantaina. Mutta tällä kertaa olin kaukaa viisas: ei tullut kiirettä. Teos 2019 -tapahtuman työt lähtivät ajallaan, projektit sain hoidettua onnistuneesti aikataulun mukaan ja tapaamisetkin sain alta pois.

Sitten, Vaskenruosteyrttitarha-teoksen ripustusaamuna, heräsin aivan järjettömään päänsärkyyn. Huonosti nukutun yön jälkeen bussimatka Mänttään oli melko kammottava kokemus, mutta lääke alkoi vaikuttaa melko nopeasti, ja itse ripustus sujui ihan siedettävässä olotilassa. (Ja helposti, kiitos siitä Jonnalle ja Kaisalle, ja muullekin henkilökunnalle!) Minulle jäi kuitenkin reilut pari luppotuntia ennen bussin takaisin lähtöä ja sinä aikana päänsärky alkoi kehittyä aivan megalomaanisiin mittasuhteisiin. Tarkoitukseni oli kuvata teosta hieman, mutta olin niin pahoinvoiva, että ajattelin hoitavani homman sitten avajaispäivänä, parin päivän päästä. Olin suunnitellut katsovani museon muut näyttelyt läpi bussia odotellessani, mutta istuin sitten jossakin nurkassa silmät kiinni ja yritin estää päätäni putoamasta lattialle.

Jos menomatka Mänttään oli kammottava, minulla ei oikein ole edes sanoja paluumatkalle. Pään lisäksi myös vatsaan alkoi koskea, ja kun vihdoin pääsin kotiin puoli seitsemän maissa, melkein puhkesin helpotuksen itkuun. Vaikka eihän se mihinkään helpottanut. Seuraavan päivän voivottelin sekä päätäni että vatsaani ja tärisin paleluhorkassa, vaikka kuumetta ei ollutkaan. Vaikka perjantai-aamuna olo olikin helpottunut, olihan se heti aamusta selvää, ettei minusta ollut avajaisiin lähtijäksi.

Totesinpahan vain illalla itsekseni, että jos onkin kurjaa olla sairaana, niin vielä kurjempaa on, kun missaa tapahtuman, jota on jo hyvän aikaa odottanut. Voi tätä ketutuksen määrää!

No, onneksi näyttely on sentään syyskuulle saakka. Ehdin vielä pariinkin otteeseen käydä kuvaamassa teokseni prosessia ja - ennenkaikkea - käydä katsomassa väriteemaisen näyttelyn. (Mutta silti - avajaiset! Olin hankkinut uuden avajaispaidankin!)

Toinen jänskäämisen kohde on nyt Kaapelitehtaalla Helsingissä parhaillaan menossa oleva Teos 2019 -tapahtuma. Lähetin sinne viime viikolla teoksia - vai lähetinkö? Samana päivänä lähetin myös useampia muita paketteja, ja kaikista muista löydän kuitin seurantakoodeineen, mutta Helsinkiin lähettämästäni satsista en löydä kuittia. (Enkä siis myöskään seurantakoodia, jotta voisin katsoa, onko koko paketti mennyt perille.) Pahoin pelkään, että seuraavan kerran, kun menen työhuoneelleni, löydän paketin sieltä pakkauspöydältäni odottamassa...

Siitä huolimatta, yritän nyt luottaa siihen, että teokseni ovat perillä - ja siihen liittyen jälleen tämä instakisa:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kuvaa joku teoksistani Teos 2019 -tapahtumassa, jaa se instassa tägeillä #teos2019 #päivihintsanen, niin osallistut yhden pienen #toisenlainenarki-sarjan vedoksen arvontaan! . Take a photo of one of my artworks at Teos 2019, share it in IG with hashtags #teos2019 #päivihintsanen - you may win one print from the series #anotherkindoflife More info at facebook.com/phintsanen @teos_2019 #teos2019 at @kaapelitehdas #helsinki #kaapelitehdas - until 3.3.2019, free entrance. Welcome! . #taidegrafiikka #taidegraafikko #pigmentinkprint #overprinting #taidettakaupan #taidettakotiin #taideetsiikotia #episodesinmist #kohtauksiausvassa #päivihintsanen #art #visualart #dreams #teosvälitys #teosmyynti #teosmyynti19

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Helmi 22, 2019 kello 6.41 PST

The rules of the Universe: everything happened this week. I had several smaller projects, meetings, Teos 2019 even and - maybe the most important one for me - the set up of my installation Copper Rust Herb Garden at the Serlachius Museum Gösta, and its vernissage on Friday. But this time I managed my time perfectly: no hurry. I sent all my artworks for Teos 2019  in time, I managed to do all my projects as scheduled, and I didn't have to cancel any meetings. 

And then, on the morning when I was leaving to set up the Copper Rust Herb Garden installation, I woke up with head splitting headache. After a very badly slept night the bustrip to Mänttä was quite horrible experience, but my medicine started to work quite fast, and I actually managed to set up my installation in quite a good shape. (And easily, which I owe thanks for Jonna and Kaisa, and other personnel who helped me!) I still had a few extra hours before heading back, and at that time my headache started to develope again. I had meant to photograph my installation a bit, but I was feeling so bad, that I thought that I would do that on the vernissage day. I had planned to visit the other exhibitions at the Serlachius Museum, but instead I sat there in some corner, my eyes closed and tried to prevent my head from dropping to the floor.

If the trip to Mänttä was horrible, I don't even have words to describe the trip back to Jyväskylä. Besides my head, also my stomach started to hurt really bad, and when I finally was at home about half past six, I almost cried for relief. Although, it really wasnt't any relief. The next day I cried about my head and my stomach, and I shaked all over feeling cold, even I didn't have any fever. On Friday morning I felt a bit better, but it was clear at the morning already, that I wasn't well enough to join the vernissage.

In the evening I just noted myself, that if I was miserable to be sick, it's even more so, when you're missing out something you have waited for for a good time already. I can't even say, how vexed I am.

Luckily the exhibition itself is on show until September. I still have time to make a few trips there and take process and - what's more important -  to get to view the colour themed exhibition. (But still - the vernissage! I had even a new shirt for that!)

Another thing is the Teos 2019 art sales event which is going on right now at the Helsinki Cable Factory. I sent some prints there last week - or did I? I sent several parcels that day, and I can find the receipt with tracking codes for all the other packages, but not for the Teos 2019 package. Hmmm. Maybe I'll find the package, when I'll go to my studio the next time... there it will be waiting for shipment in my desk...

Nevertheless, I try to trust myself and the fact that I've sent the prints, and they are all in Teos 2019. So, the Instagram draw (see the above picture) is on.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Day one. Detail of my #copperrustherbgarden #vaskenruosteyrttitarha #installation at the #serlachiusmuseum @serlachiusmuseums In #Mänttä. Each jar contains recycled copper on which some #verdigris #pigment starts growing, and keeps growing, until the end of the exhibition in September. There are also three process videos of some earlier setups. (Afterwards I'll collect the pigment and save it as a sample for my personal use.) . #kaukanaviileävarjo #pieninäyttelyväristä #exhibition #instaartist #installaatio #kuvataiteilija #kupari #copper #historicalpigments #slowchange #slowness #slowprocess #päivihintsanen #visualartist #colour #colours

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Helmi 21, 2019 kello 8.08 PST

Kuivaa - Dry

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

I'm trying to trash the frozen and dried herbs from the balcony, but it's a slow process, since they are so #pretty and I have to photograph everything. . #sunday #thebeautyofeverything #shades #colours #tones #thesemoments

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Loka 7, 2018 kello 5.31 PDT

Ystäväni on lukenut blogiani tämän viikon ajan, ja kysyy nyt: Onko sun työ oikeasti noin tylsää? Vastaan rehellisyyden nimissä, että ei se aina ole. Mutta näitä monotonisia paperiasiainhoitoviikkoja on kyllä turhan paljon. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että pitää ottaa toinen otanta työviikosta sitten, kun näyttelyteosten valmistelu on se suurin työagenda. (Tosin - onko sitten aikaa kirjoittaa yhtään mitään?)

Ärsyttävintä tässä on se, että viikon alussa työlistallani luki ensimmäisenä:
- Korjaamon Designmarkkinoiden esittelyteksti ja kuvat!
- Malmin apurahaselvitys (koskien viime vuonna Colorialle saamaani apurahaa)
- Mela-vakuutuksen hakeminen (koskien tämän vuoden työskentelyapurahaani)
- Kyyneltäjä-korttien leikkaus (yksi erä korteista saapui hieman epäkeskitettynä; ostin ne käytännössä koodilla, jonka sain kompensaatioksi edellisestä reklamaatiostani, ja olin niin täynnä reklamointia, etten enää jaksanut reklamoida toista - tai itseasiassa kolmatta kertaa)
(- Inktober)

Yhtään näistä en saanut hoidettua, kun meiliin tuli koko ajan akuutimpia asioita. Ehkä sitten tänään, sunnuntaina. Ennen nukkumaanmenoaikaa, jossain välissä.

Oikeastaan kaiken muun ehdin ensi viikollakin, paitsi Inktoberiin osallistumisen, jota olin haudutellut jo pitkään. (Some-juttu, lähinnä Twitterissä, mustepiirustus per päivä tai ainakin joinakin päivinä.) Ajattelin, että tänä vuonna osallistun siihen, mutta vieläpä sellaisella twistillä, että teen projektia varten itse omat kasviväripohjaiset musteeni. Ne eivät ole ehkä tarpeeksi kestäviä lopullisiin teoksiin, mutta käytän kasvivärejä ja omia musteita paljonkin luonnosteluun ja skannattuina elementteinä niitä näkyy joskus myös lopullisissa teoksissani. Syyskuun lopun taudeissa lojuessani tajusin, että haaveeksi se jälleen jää, enkä viitsi pakkoahtaa tekemistä muun keskelle, kun virkistystoiminta muuttuu silloin helposti vastakohdakseen. Joten jääköön Inktober tällä(kin) kertaa itseltäni väliin, ja musteen tekeminenkin (en löydä arabikumikätköäni mistään!) Mutta keittiön pöydällä odottavat vielä syysöissä paleltuneet ja ylikasvaneet thaibasilikat. Olen kuullut, että niistäkin jotain väriä saattaa irrota, joten päätän kokeilla ennenkuin viskaan puolikuolleet kasvit roskiin. (Kun katselen haaleankellertävää värilientä, totean, että odotukseni olivat ehkä liian korkealla, mutta toisaalta, muista kuivaneista yrteistä saa otettua aivan jumalaisen kauniita kuvia.)

Päätän, että selkäni on tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta voin mennä ulos, mutta yhä liian rikki siivoamiseen. Pitää odottaa myöhempään ajankohtaan sen suhteen. Kyllä se sunnuntai näinkin menee.

---

My friend has read my blog for a week, and asks now if my life is always this dull. I reply honestly, that not always. But still there are too many of of these weeks made of filling and sending forms and papers around. I agree with her that I should make another daily blogging project at some time, when it's more about my work with exhibition preparation. (Though - do I have then time to write anything?)

The most annoying thing is, that the first things on my to do list at the beginning of the week were:
- Send short description and press images to Korjaamo Design Market
- Make a report of a grant use for Malm foundation (last year for Coloria)
- Apply Mela insurance (for this years working grant)
- Cutting the Tear Artisans portcards (one batch arrived a bit noncenteres; but as I bought them actually using a code that I had received from my reclamation before, and I was so filled with reclamations one after another, I didn't bother to make yet another one
(- Inktober)

Not one of these I managed to do, when more acute stuff arrived to my email the whole time. Maybe then today, on Sunday. Before bed time, at some point.

Almost everything else I'll get to do next week, except taking part to Inktober, which I had planned for a long time. (Some thing, mostly on Twitter, daily ink drawing or so.) I thought, that this year I would take part to the event, and with a twist: I decided to make my own plant dye based inks for the project. They are not maybe durable and fast enough to be used in final artworks, but I use my own inks a lot in sketching and they can be seen also in my final artworks as scanned / digitized. But when I was lying fluishly in bed in the end of September, I realised, that it won't be happening this year either. I don't want to force it to fit in my schedule, because then it stops being fun. So, I miss Inktober this year (too), and also making ink (can't find my arabic gum anywhere!) But there are some overgrown thai basil waiting on my kitchen table. I've heard that they might give some dye, so I decide to try before tossing them to trash. (When I look at the very light yellowish dye, I agree that maybe I have wished too much, but on the other hand, those other dried out herbs photograph divinely well.)

I decided that my back is well enough to have a long walk, but absolutely too aching still to cleaning. So, cleaning must wait. I don't really mind, this is a good Sunday as it is.


.

Kirja - A Book

Noin kuukausi sitten, sanoo Facebook ylläolevasta päivityksestä ajankohdaksi tätä kirjoittaessani, ja sitä samaa minäkin ihmettelen! Kuukausi Kyynelpuutarhurin teehetkestä Jyväskylän taidemuseolla ja jo puolitoista kuukautta julkkareista Espoossa. Heti tapahtumien jälkeen ryntäsin kalenterimerkintöjen mukaan aina vain seuraavaan tilaisuuteen, enkä ole oikeasti ehtinyt oikein kunnolla fiilistellä, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Nyt, kun olen viettänyt suhteellisen toimetonta aikaa, vihdoin kaikki keväästä lähtien tekemäni ja aikaansaamani alkaa vyöryä voimalla tajuntaan, ja olen kellahtaa kumoon kaiken painosta. Päällimmäisin tunne on kuitenkin lievä säikähdys: miten ihmeessä olen saanut tehtyä yli-inhimillisen paljon, ja miten ihmeessä olen selvinnyt tuosta ehjin nahoin? (Ehkä en selvinnytkään?) Nyt, kun olen saanut vetäytyä tauolle, väsymys on ryöminyt ihon alle moninkertaisena. Viimeiseen kahteen päivään en ole käynyt ulkona, vaan potenut lamauttavaa päänsärkyä asunnon pimeimmässä nurkassa. Tänäänkin mielelläni jäisin nukkumaan, mutta on sovittu jo muuta.

Ei tämä silti mitään masennusta tai työuupumusta ole, vaan ihan silkkaa väsymystä. Väsymys on kasvanut siitä kaikesta, mitä en ehtinyt levätä pois liki puolen vuoden tauottomalla työmaratonillani. Se tulkoon vapaasti nyt, kun pystyn ottamaan sen vastaan ja antamaan aikani sille. Samalla toivon vain, että jotenkin pystyisin saamaan jälkikäteen nuo hetket, joissa saisi paistatella aikaansaannoksiensa valossa tunnin sijaan edes muutamia päiviä. Väsymys tulee automaattisesti, mutta riemua aikaansaamisesta joutuu jälkikäteen oikein kaivelemaan.

Häivähdys riemusta kyllä tuntuu joka kerta, kun joku tilaa Kyynelpuutarhurin päiväkirjan, mutta silti asiat muuttuvat arjeksi niin nopeasti. Sormet seuraavat Excel-taulukon rivejä, ja mielen valtaa huoli siitä, pääsenkö korkeiden kulujen jälkeen tarpeeksi ajoissa plussan puolelle (ei ole enää pitkä matka!) Mietin, mihin saan vielä myymättömät kirjat varastoitua, kun eivät ne eteisessäkään voi olla - mutta missään muualla tilaa ei ole. Ajattelen jälleenmyyjien mahdollisuutta: minulla ei oikeasti olisi varaa myydä kirjaa provisiolla suuressa mittakaavassa, mutta ei kirjan hintaa voi toisaalta paljon nostaakaan, koska sitten se on liian korkea. Ihmettelen, miksi painin niin tuskaisasti tämän jälleenmyyjäkysymyksen kanssa, koska eihän se alunperinkään ollut mikään suunnitelma. - Mutta tällaisiin asioihin mieli tarttuu sen sijaan, että pystyisi nauttimaan aikaansaamisesta.

Eilen huomasin, että en ole itsekään lukenut kirjaa painettuna. Olen kyllä pikaselannut sen läpi, ja tarkistanut, että tekemäni korjaukset todella päätyivät kirjaan - mutta en ole istunut ajan kanssa alas ja lukenut sitä. En ole nähnyt, miltä sanat tuntuvat kirjan muodossa. Ei irtopapereilta luettuina, sivumerkintöjen sumentamana tekstinä, tai taitto-ohjelman työkalujen ympäröimänä sähköisessä välkkeessä, vaan kirjana, langalla toisiinsa sidotuilla sivuilla. Ehkä nyt viikonloppuna on aika. Aion keittää lohikäärmeen kyyneleitä - helmiteetä, jota tilasin tuohon kuukauden takaiseen teehetkeen, ja istua nojatuoliin ikkunan eteen, ja lukea. Ehkä sillä konkretisoituu itsellenikin se, että olen saanut aikaiseksi jotain, mistä voin oikeasti olla ylpeä.

---

About a month ago, says Facebook about the posting above. I'm wondering the same - how can it be? It has been a month from the Tea seremony with a Gardener of the Garden of Tears at the Jyväskylä art museum (sort of post-publishing event) and already a month and a half from the actual publishing in Espoo. Right after the events I just rushed towards the following event on my calendar, and I've haven't got really time to absorb what has happened.

Now, after spending about a week doing nothing, everything I've done since last spring has been swarming to my mind in a force, and I've almost collapsed under the weight of it. The topmost feeling is however a slight fright: how in earth have I made this superhumanly much, and however I have managed to survive intact? (Maybe I haven't?) Now, after having a small break, the tiredness has crawled under my skin. For the last few days I haven't even went outside, but just slept away my crippling head ache in the darkest corner of my home. Today I would sooo like stay in and just sleep, but the plans have already been made.

This isn't depression or burnout however, but just pure exhaustion. It has grown of all that, that I couldn't rest off during my half-year long working marathon. It may come freely now, when I'm able to receive it and give my time to it. I just hope, that I also would get back those happy moments, where I could enjoy my achievements for at least a few days instead of couple of hours. The exhaustion comes automaticly, but the joy of everything doesn't, afterwards.

Although I can feel a glimpse of it every time someone orders my book, but somehow these things turn to everyday life so quickly. My fingers are following rows in Excel when I'm worrying if I get the massive expenses ever paid off (I'm really near the zero balance!) Also, I'm thinking where to put those still unsold book, since they can't stay in my hallway forever - but there's no room anywhere else. I thing about the possibility to have resellers: I really don't have a possibility to sell this book with commission sales in larger scale, but at the same time I really can't push up the price of the book up, since then it's just too high. I'm wondering why I'm having this hard time with the reselling thought, since it wasn't the original plan anyway. - But these are the things my mind is working with instead of enjoying all I have done.

Yesterday I noticed, that I myself haven't read the printed book. I have flipped it through and checked that all my corrections have been made - but I really haven't sat down and read it. I haven't seen, how the words are in book format. Not read from the loose papers filled with markings, or from the electronic screen surrounded by InDesign tools, but read from the book, from pages that are attached to one another with a thread. Maybe this weekend it is time. I'm planning to make myself dragon tears tea, and sit by the window, and read. Maybe then it will then manifest to myself too, that I have made something to be proud of.

.

Pieniä asioita / Small Things

I opened my vintage #crayon box and noticed that all my #crayons were white! Except they weren't! The outer layer had just been affected by air or something; when I cut the crayon in half it revealed all its #colours :) It's like I'm having a tiny magical moment here.

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu 5. 03ta 2017 klo 12.20 PST

En juurikaan ole käynyt ulkona melkein kuukauteen. Muutama pakollinen kauppareissu ja postireissu, isän kanssa ruokaostoksilla ja äitiä katsomassa, ja yksi sunnuntai-aamun tunnin reissu läheisen talon kuolinpesäkirpparille. Olen edelleen yrittänyt päästä kirjoittamisen äärelle, mutta milloin mitäkin: jos ei ole niskat kipeänä, niin sitten pää. Tai itseaiheutettu kahden päivän jetlagia vastaava tila, kun keskiyön deadline venähtää muutamilla tunneilla eteenpäin ja pääsee vasta neljän jälkeen aamulla nukkumaan. Nyt kun olen päässyt entisestä yövalvojan rytmistäni melkein normaaliin (pää tyynyyn viimeistään yhden tienoilla), koko keho järkyttyy moista aikahyppäystä. Eikä elimistö ei toimi enää samalla tavoin kuin aiemmin, vaan tuota äkillistä valvomista seuraa ihan tolkuton tila, missä ei hahmota edes normaalia puhetta.

Paperitöitä, epäselvyyksiä Paypal-laskutuksen kanssa, ja epäselvyyksiä muidenkin rahanliikuttajien kanssa - laskuja, jotka luulin jo maksaneeni. Ja uusia kuva-aihioita, joita ei voi olla päästämättä käsistään. Sinkoilen ympäri asuntoa projektista toiseen, mutta näppäimistöllä sormeni eivät pysy kuin epäolennaisissa asioissa.

Ja apurahahakemuksissa. Olen näköjään kirjoittanut kymmeniä sivuja apurahahakemuksia viimeisen kuukauden aikana.

Tänään olen taas työskentelyasemissa. Aloittamani uusien kuvien pino odottaa kyllä houkuttelevana skannerin päällä... Jompaa kumpaa kuitenkin, sanoja tai kuvia, mutta ei mitään virallisia papereita tai toimistoasioita.

---

I haven't really been out for almost a month. Some visits to a local supermarket and some to post office, then there is weekly food shopping with my dad, and visiting mom, and one Sunday morning walk to a nearby house, to a home fleamarket. I've been trying to get myself to write, but there's always something: if not my shoulders and back of the neck hurting, then it's my head. Or the jetlag-like mode I've created all by myself by working late with a midnight deadline, and getting to sleep only after four in the morning. Now, that I've finally got myself out of my previous night-living rhythm, and learned almost a "normal" rhythm (head on pillow about at one at latest), my whole body is shocked about this kind of time leap. And I find, that my system doesn't work like it did still ten years ago: after staying awake until early morning I'm in a horrible confused state, when it's hard to understand even normal speech.

Paperwork, some unclear Paypal stuff, and some unclear stuff with other money movers too - pending payments that I thought I had already paid for. And new image ideas, which I just can't let go. I run around home from one process to another, but somehow my fingers just don't take their place upon the keyboard.

Except while filling grant applications. Apparently I've been writing dozens of pages for grant applications during the last month.

Today I'm trying to get to work again. The pile of my new pictures upon my scanner is tempting... But it will be one of the who: either words or pictures, but nothing official or other paper work today!

Vahaa ja värejä / Wax and colours

Vähän nihkeä päivä: työ ei suju, luovuus kiertää kehää ja käsikään ei tottele, kaarteesta tulee viiva. Päätin siksi tehdä Värikki-vahaliituja. Aiemmin kirjavasta joukosta eri koostumuksellisia vahaliituja olen saanut hyvän sekoituksen (joka ei sekoitu harmaaksi mössöksi) käyttämällä mehiläisvahaa (ja aiemmin karnaubavahani jämiä, ennenkuin hoksasin, kuinka kallista se on), mutta nyt ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Lopulta sain muutamia valmiiksi. Ajattelin kuvata ne komeassa kasassa promokuvia varten, mutta siitäkään ei juuri tänään tullut mitään, koska kameran akku on kateissa. Tabletilla räiskäisin muutaman kuvan basilikojen juurella - olin ne aiemmin tuonut leikkurin päälle nauttimaan päivänvalosta, kun ikkunan läpi sellaista ei saa. Jotenkin tuli sellainen olo, että kun itsellä on kaikki mennyt koko päivän vähän sivuraiteellaan, eikä yleensä piristävä väriterapianikaan auttanut, niin nauttikoon edes basilikat väliaikaisesta valokylvystään rauhassa.

It has been one of those days...: nothing goes well, creativity is running one circle around, and even my hand doesn't obey me, all curves turn up as straight lines. So, I decided to make some recycled wax crayons. Earlier I have succesfully used additional beeswax (and carnauba wax, before I realized how expensive it is...) to unify the wax mixture of different crayons (so that it wouldn't be just a grey mass), but this time it just wasn't about to happen for a long while. Finally I got some of them finished. I thought that I would photograph them in a nice high pile for some promo use, but today wasn't a day for it either: the camera battery is missing. I tooks some photos of the wax crayons in between my three basils - I brought them earlier under my full spectre daylight fitting, because they can't get any through the window. Somehow I just felt, that because the day has been a bit low, and not even my - usually so cheering - colour therapy crafts didn't help, let those basils enjoy the light without any disturbance.

My plant day care centre! It's so unbelievable dark outside throughout each day, that my #basils are not getting enough natural light. I don't have any fancy plant light fittings - but hey! I have a full spectre daylight tubes in my printer room! I'm not cutting anything today, so there's a place for my plants to have some sunny holidays at my cutting table. Needles to say, this room has never smelled so good! #artistlife #greenthumb #maybethesewillsurvive #kaamosonkaunissana

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 21. 11ta 2016 klo 7.36 PST

Jännää // Excited

Checking out the b&w + brightness and contrast levels of my new print. The final adjustments before test and proof prints of a new work. Too exciting, having almost a slight nausea. #workdiary #workingday #artistlife #inmaking #theteargardenersdiary

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 14. 06ta 2016 klo 3.27 PDT

Ihan hirveän vaikeaa on kyllä pitää kuria itselleen. Mieli kun tekisi lähteä kirmaamaan tuonne ulos auringonpaisteeseen. Tekosyykin olisi valmiina: kamera odottaa ladattuna ulkoiluttamista ja pitäisi ottaa muutamia lähikuvia kivistä... Yritin liennyttää karkaamishalujani tulemalla parvekkeelle läppärin kanssa kirjoittamaan blogia kahvitauolla, mutta tämä auringossa paistatteleminen vain pahentaa tilannetta. Miten ihmeessä saan pidettyä itseni sisällä töissä? Kun olisi pakko.

Olen koko viikon epätoivoissani hionut uuden työn värejä kohdalleen. Nyt alkaa vihdoin näyttää lupaavalta, vaikka vielä on vähän matkaa: sen verran tarkka olen sävyistä, että melkein ei riitä. Kiire tuntuu kuitenkin luissa ja mielessä: postiin uusi työ pitäisi saada jo huomenna, siis signeerattuna ja pakattuna tietenkin. Yritän olla ajattelematta sitä.

Viime viikolla sain myös vihdoin tehtyä loppuun kuvasarjoja, joiden tekeminen ei onnistunutkaan ihan noin vain, kun musteet vaihtuivat muutama vuosi sitten. On jo aikakin: muutamia tiedusteluita joistakin töistä on tullut, enkä ole niihin pystynyt vastaamaan. Värisäädöt ja koevedokset ovat vieneet sekä aikaa että rahaa, mutta muutaman sarjan viimeiset vedokset olen saanut jo loppuun otettua, joten homma on ainakin aloitettu. Neljä työtä on voiton puolella, kuusitoista vielä jonossa. Olen itselleni luvannut, että tämän kesän aikana hoidan koko jonon alta pois. Kerrankin olen osannut järjestää itselleni ehjää aikaa tätä varten - jospa ne eivät nyt kalenteriin merkittynä livahtaisi työtutkan ulottumattomiin niin helposti.

---

Kas, suuri pilvi tuli peittämään auringon. Hyvä hetki palata sisään tekemään uusi työ loppuun.


---

It's just so hard to have some self-discipline. I just would like to go wandering outside into the sunlight. I have also the excuse made up: my camera battery is loaded and I really *should* take some closeups of some stones... I tried to end my urge to run away by coming to the balcony with my laptop to write this blog during my short coffee break, but this, sitting in the sun, just makes it worse. How an earth can I keep myself working inside? I really should.

For the whole week I have been desperately trying to get the shades and tones right in my new print. Now it finally starts to look promising, but I still have quite a lot to do: I'm that pedantic about colours that 'about there' isn't enough. I can feel the hurry with the project in my bones and in my mind: I should get this print to the post office tomorrow, and then it should also be signed and packed. I try not to think about it.

Also, last week I finally got to take the last prints of some series, that I haven't been able to do after the change of my inks a few years back. It was about the time: I've already received some inquiries about some of the works, and I haven't been able to answer to them. The colour adjustments and test and proof prints have taken both time and money, but there are a few series that I've managed to finish, so I've at least started the project. Four print series adjusted and printed, sixteen to go. I've promised myself, that I'll make the rest of them during this summer. And for once, I've managed to organize some time for this - maybe now, when everything is marked into my calendar, these jobs wouldn't hide from my work radar so easily.

--

Oh, one large cloud came and hid the sun. Good time for returning inside to continue with my new print.

Torstai // Thursday

More postcards. Taking some tomorrow to Gallery Becker in Jyväskylä. #everydaylife #artistlife #postcards #ordinaryday #workdiary

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 30. 07ta 2015 klo 9.03 PDT

Tämä päivä tiivistyy hyvin lyhyeen: aamulla tsekkasin eilen tulleen korttilähetyksen läpi ja sen jälkeen olen piirtänyt koko päivän. Käsi kramppaa, mutta pakko vielä vähän - olen aikataulusta myöhässä. Huomiseksi on kasautunut hommaa niin järjetön määrä, että pakko vielä illan päätteeksi listata yhteen mitä kaikkea pitää hoitaa ja missä kaikkialla.

---

This day is described very shortly: this morning I checked out the postcard delivery I received yesterday, and after that I've been drawing the whole day. My hand is getting stiff, but I'll just have to continue just a little bit more since I'm a bit behing with schedule. Tomorrow I'll have such a mindless amount of work, that I still have to white a detailed to-do-list to get it all done.

Keskiviikko // Wednesday

After a lot of requests upon the 'From the Lighthouse Sites' series, which I no longer make new prints of, I decided to make some (cropped) cards of them. The first test versions were delivered today, printed on matte paper instead of glossy which I normally use for my cards. 'The Santakari Pooki' (back) is bit murky and more grey overall than it should be, but the two front ones, the two parts of the 'From the Sälgrund Lighthouse Island I' diptych print, I like very much. #artist #art #artistlife #postcards #postikortit #majakka #majakat #lighthouse #lighthouses #Santakari #pooki #Sälgrund #sälgrund #sälgrundsfyr #santakari

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 29. 07ta 2015 klo 5.33 PDT

Päivä alkoi harmituksella. Dyes in History and Archaeology 21 -kirja oli loppunut välittäjältä, en saanutkaan tilattua sitä. Tätä jo tosin etukäteen vähän ounastelin, koska olen ko. julkaisua yrittänyt löytää useamman vuoden, mutta en ole saanut käsiini. Se on muutaman kerran tullut esiin £80-90 hintaan, mutta se on turhan tyyris kukkarolleni. Ehkä hyvä näin, koska kun kävin maksamassa vakuutusmaksut ja näyttelyn pakkausmaksun, tililläni varmaankin kaikuu.

Muutenkin vähän harmittaa: on aika sateinen ja pimeä päivä, mikä vähän rajoittaa omaa tekemistäni. Työhuoneeni luonnonvaloloisteputkilamppua ei ole vielä asennettu ja valoa ei ole oikein tarpeeksi printtailuhommiin. Ehkä minun ei tarvitsisi olla näin neuroottisen tarkka väreistä, mutta minkäs itselleen mahtaa. Siitä huolimatta tein muutamia vedoksia, joiden kohdalla uskalsin luottaa aiemmin tekemiini asetuksiin.

Vein eilen Art Fair Finland 2015 -tapahtumaan tarkoittamiani töitä kehystykseen, mutta tänään sain kuulla, että sinne on minulta valittu vain yksi työ. Yhden työn roudaaminen Helsinkiin tapahtumaa varten ei ole täältä käsin millään tavalla taloudellisesti järkevää (eikä nyt suoraan sanoen muutenkaan kovin innottavaa), joten ilmoitin samantien jättäväni tapahtuman väliin. Kehystystetyt työt taidan nyt jättää työhuoneelle odottamaan vaikka Jyväskylän taiteilijaseuran syyskuista teosvälitystapahtumaa, eli kehystys itsessään ei mene hukkaan, enkä viitsi sitä perua.

Viime viikolla tilaamani kortit tulivat. Peruskorttien lisäksi tilasin myös testinä pienen satsin uusia korttikuvia (vanhoista kuvista) uudelle mattapaperille. Avasin paketin ja tarkistin nämä uudet, mutta tarkemmin pitää käydä läpi myöhemmin.

Iltapäivän ja alkuillan piirsin miniprinttikuvia. Piirrän tussilla paperille, skannaan ja käsittelen Illustratorissa ja Photoshopissa. Tänään on ollut kaikessa tekemisessä kohtuullisen hidas ja energiaton päivä ja piirtelyprosessissakin olen jäljessä suunnitelmissani. Pitää vain toivoa, että huomenna ei ukkosta, koska en uskalla pitää konetta seinässä salamoiden aikaan. Sellainen tekemättömien asioiden pino on pöydälle kertynyt, ettei ole oikein varaa enää uusiin hidasteisiin.

---

Today started annoyingly. The 'Dyes in History and Archaeology 21' journal was not available anymore, so I couldn't order it. I sort of anticipated this, because I've been trying to find this publication for several years time, but I have never seen it available anywhere. At least for a reasonable price - £80-90 is a bit too much for my walllet. Maybe it's good this way, because when I went to pay my work insurance fees and the exhibition packaking fee, now it probably echoes in my account.

It's a bit annoying day in anyways too: it's rainy and dark, which limits my work a little bit. I have a natural white light fluorescent lamp but it's not installed yet, so there's just not enough light for printing projects. Maybe I shouldn't be so neurotic about my printing colours, but I just can't help myself. Nonetheless I made a few prints with earlier settings that I know I can trust.

Yesterday I took some of my works to the frame shop, which were meant to be sent to Art Fair Finland 2015, but today I heard that only one work from myself is chosen to be included. Shipping one small work to Helsinki from Jyväskylä is not financially wise at any point (besides sending only one work is a let down itself), so I just informed that I'm backing off the whole event this year. Framing itself won't be wasted - I just leave the works then to wait for the Jyväskylä Artists' Society art event in September, for example.

The postcards I ordered last week arrived. I ordered the basic cards, but also a small test order of some new postcard pictures (of old artworks) to a new matte paper. I just opened the parcel and checked the new ones, but I should really go through the whole pack later.

Afternoon and the early evening I continued drawing pictures for miniprints. I draw with felt tip point pen to paper, scan the pictures and finish them in Illustrator and Photoshop. Today I've been extra slow with everything I do and my energy levels are exceptionally low, and I'm so behind with this drawing process... I just need to believe, that tomorrow there will be no thunder, because I don't dare to keep my electric equipment on (electric wires on sockets) during lightnings. I just have so big pile of undone things on my desk, that I don't really have time for any extra speed bumps.

Maanantai // Monday

Today is all about signing and numbering. I make an emboss of my monogram to the right bottom corner of each print before signing them. I've done this to every print made after 2013. It's a sign of an original work, a part of signature, but also I find to be it a very beautiful element in general. #artist #art #prints #print #pigmentinkprints #contemporaryart #signing #emboss

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 27. 07ta 2015 klo 6.13 PDT

Olen osallistunut erääseen gradu-tutkimukseen, jossa - muiden omalla luovalla työllään itsensä elättävien ja tutkimukseen osallistuvien kera - olen raportoinut työpäivieni sisällöstä yhden viikon osalta neljä kertaa vuodessa. Tänään sain kuulla ikäviä uutisia gradun kirjoittajalta ja projekti loppuu toistaiseksi. Mutta olin jo henkisesti niin valmistautunut jatkamaan hommaa, että ajattelin nyt raportoida päiväni kulusta tarkemmin blogissani tämän viikon osalta.

Joten, tässä tulee:

Heräsin kymmenen maissa ja siirryin suoraan aamukahvi kourassa työpöytäni ääreen. Päiväni alkoi eilen päättyneen Runonkulman galleriassa, Uudessakaupungissa esillä olleen näyttelyni teosten palautuskuljetuksen järjestämisellä. Poikkeuksellisesti en mennyt itse purkamaan näyttelyä: galleristi pakkaa teokset laatikoihin ja Matkahuollon on tarkoitus noutaa ne keskiviikkona tai torstaina.

Aamupalaa syödessäni piirsin samalla uusia miniprint-kuvia. Tarkoitus olisi tällä viikolla saada ne valmiiksi, mutta onneksi en ole satavarmasti luvannut mitään.

Kävin pankissa maksamassa laskut ja samalla tarkistin, että lähettämäni vedokset on maksettu ajallaan tilille (kyllä, kaikki olivat - ihanat ja täsmälliset asiakkaani!)

Tarkoitus oli viedä tänään vedokset kehystämöön, mutta niiden signeeraus jäi eilen kesken, kun käsi alkoi krampata, eivätkä juoksevat numerot ja vedossarjojen koot enää pysyneet päässä. Ajattelin ensin signeerata kehystettävät työt loppuun aamulla ja lähteä sitten liikenteeseen, mutta koska sade piiskasi maata, katsoin paremmaksi keskittyä tänään rauhassa teosten (myös muiden kuin kehystykseen menevien) signeeraamiseen ja mennä kehystämöön huomenna. Signeerausprosessi on ottanut hyvän seitsemän tuntia (jossa tosin yksi tunnin ruokatauko ja pyykit kävin myös välillä ripustamassa kuivumaan) ja vielä on pieni pino vedoksia signeeraamatta. Loput jäävät suosiolla huomisaamuun.

Kehystämöön menevät vedokset pakkasin sateen kestävään pakettiin, varmuuden vuoksi.

Luovaa työtä - aamun lyhyttä piirustelutuokiota lukuunottamatta - tähän päivään ei mahtunut.

---


I've been participating on a study where I've - among other people who make their living with creative work - have been raporting how my working days go, seven days of one week for four times a year. Today I heard bad news from the writer and I heard that the project has been postponed for now. But I was so prepared to this project, that I decided to write my day raports here, in my blog, for this week.

So, here it goes.

I woke up at ten, crabbed my coffee mug and went straight to my working desk. I started my day with organizing a transport for my exhibition works from the exhibition that ended yesterday at the Runonkulma gallery in Uusikaupunki. Exceptionally I didn't go there myself, but the gallerist will pack the works in boxes and Matkahuolto (a transport company) should pick up the packages on Wednesday or Thursday.

While I was eating breakfast, I also was drawing some new miniprint pictures. I should finish the prints this week, but I'm extra happy that I haven't made any promises on that.

I went to a bank to pay my bills, and at the same time I checked that prints that I have sold lately were paid in time (yes, they all were - my wonderful customers!)

I had a plan to take some prints to the frame shop today, but I didn't get them all signed yesterday, when my hand started cramping and those numbers and editions started to go messy. I first thought about signing the prints to be framed during morning, and then leave to town, but as the rain was pouring, I decided that I would concentrate on signing and numbering of the works (not only the to-be-framed ones) and I'll go to the frame shop tomorrow. The process has taken over seven hours today (in which I had a one hour lunch break though, and I also hanged the laundry to dry amidst the work) and still there are some works unsigned. I will finish the signing process tomorrow.

I packed the prints going to be framed to a water proof package, just in case.

I didn't actually do any creative work today - only the short moment with drawing at breakfast time.

Teejuttuja // Tea Time Stories

society6.com/paivihintsanen

Olen eilen ja tänään saanut vain hipaista omia projektejani, kun muita pieniä hommia on ollut äärettömältä tuntuva määrä. Samalla olen siirtänyt Society 6:n sivuille uusia kuvitustuotteita; nyt meneillään Teehetki-sarjan esille laittaminen. Tein sekä nämä teeaiheiset kuvitukset että muutamia kahviaiheisia kuvituksia alunperin muutama vuosi sitten eräälle kahvilayrittäjälle, joka sitten projektin loppuvaiheessa huomasikin, ettei ollutkaan rahaa maksaa. Ilmaiseksi en kuvituksiani antanut, mutta turhaanpa ne tuolla laatikon pohjallakaan odottavat. Joten society6.com/paivihintsanen lienee oiva paikka niille. Ehkä joku teen harrastaja löytää itselleen sivulta hyvän huoneentaulun tai pussilakanan...

---

During today and yesterday I have barely even glimpsed over my own personal projects, since there are so many commission works on going... At the same time while working for others, I have added new stuff to my Society 6 page, mostly from the series Tea Time. I made these tea themed illustrations and some coffee themed illustrations a few years back, to one cafe entrepreuner, who suddenly, at the very end of the project, realised that he doesn't have any cash to pay for them. I didn't give him my illustrations for free, but at the same time I wanted to have some use for the pictures. So, I decided that society6.com/paivihintsanen might be just a right place for them. Maybe some tea enthusiastic will find a good poster or duvet cover for him/herself...

HAIM - If I Could Change Your Mind

Curious Cat / Society 6

Kesäkuu on ollut ihan hirveää puurtamista. Sellaista taustahommaa, mikä ei oikein näy missään. Itselle tulee sellainen olo, että ei ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka päivät venyvät vähintään kaksitoistatuntisiksi ja joka ilta on niin väsynyt, että meinaa nukahtaa olohuoneen nojatuoliin. Ja nukahtaakin.

Jotain luovaakin: sain ison kuvitustilauksen, joka työllistää koko kesän ja osan syksyäkin. Kivaa hommaa, mutta aiheeltaan ehkä hieman raskaskin - aihe koskettaa henkilökohtaisesti, joten työ on sujunut varsin tunteellisissa merkeissä. Kuvitusprosessi on ollut tavallaan normaalia helpompaa, mutta myös uuvuttavampaa: tunnen olevani kokonaisuudessaan niin syvällä sisällä, että itsensä ravisteleminen takaisin normaalimoodiin työpöydän äärestä on jo melkoinen urakka. Ja käytännössä valmistelen vasta koko projektia!

Kuvitusprojekti on innottanut myös sivuprojekteihin: olen samalla piirrellyt myös omia kuvituksiani. Society6-sivulleni olen tehnyt muutamia kissoja ja piakkoin latailen sinne myös muita kuvituksia. Työn alla myös pari kuvituskorttisarjaa ja muuta uutta.

Tämä on tavallaan kaikkein tylsintä aikaa: ziljoonia projekteja meneillään, mutta ei mitään näytettävää, ei ulkopuolisille - eikä myöskään edes todistusaineistoksi itselleni siitä, että oikeasti saan aikaiseksi jotain.


I have been working like maniac through June. All kinds of background jobs, not very visible stuff. It feels like I'm not achieving anything and really doing nothing, even though every working day is at least twelve hours and every evening I'm so tired, that I nearly fall a sleep while sitting in living room arm chair. And, not nearly: I've fallen asleep nearly every evening before getting to bed.

But there is something creative going on also: I got a big illustration commission, that I'm working with through the whole summer and until autumn. It is fun but also a bit heavy on its subject - which is not a very fun thing and also touches my life personally - so, I've been working very emotionally. Somehow the illustration process has been easier than normally, but also twice as tiredning: I feel I'm so deep in the subject that bringing myself mentally back to the normal mode in life in between the illustration sessions is a bit hard. And I've hardly started the process!

This illustration commission has inspirated me to draw other stuff too. I've added some cat illustrations to my Society6 page and soon also some other stuff. Also working with some new illustrated card series and other stuff.

But this is the most boring time for this kind of stuff: zillions of projects on their way, and nothing ready to show yet, to others - or as evindence to prove to myself that I'm actually doing something.

James - Frozen Britain

[Poissa/Absent 48. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, 15x14cm.]

Suuria Pieniä elämän iloja: ostimme viime elokuussa yhteen huoneeseen kaksi Ikean 5x5  Expedit-hyllyä  huoneen jakajaksi, tarkoituksena paitsi saada tilaa kirjoille ja levyille, myös erottaa huoneesta pieni lisäpuuhatila minulle. Elämä on ollut niin kiireistä, ettei ole ollut aikaa irrottaa päivää kokoamiseen tätä aiemmin, mutta eilen vihdoin pääsimme aloittamaan projektin. Koko päivä meni urakoidessa: itse hyllyn kokoaminen oli helppoa ja sujui nopeasti, mutta sitä ennen samalla siivosimme huoneesta ylimääräistä tavaraa pois. Kokosimme ensin vain toisen hyllyn, koska tarkoitus on vielä vähän vahvistaa hyllyä taustalevyillä ja lisätä vähän ylimääräisiä hyllyvahvikkeita (koska... Ikea). Jatkamme loppuviikosta, kun taustalevyt ja kulmaraudat on hankittu.

Mutta jo alkaa tuntua toiveikkaalta: pian saa taidekirjatkin läjistä hyllyyn. Ja sitten on myös paikka, missä ajattelin jatkossa signeerata ja hoitaa teosten pakkaamisen - nyt olen tehnyt sen keittiön pöydän ääressä. Muutenhan se ei haittaa, mutta kummallisen työlästä kaikista pikkupuuhistakin tulee, kun joutuu aina erikseen raivaamaan itselleen työtilan ja sitten vielä metsästämään välineet ympäri asuntoa - ja korjaamaan kaikki pois, kun on ruokailun aika.

Tämän järjestelyinnon bonuskierroksena päädyin suunnittelemaan pikkutilan ovenpieleen lataamoa: suunnittelen siihen ständin, johon tulee kaikki talon laturit kameroiden akkulatureista kännykkä-, läppäri- ja padilatureihin. Nimikoituna. Jospa sitten loppuisi myös jokaviikkoinen laturien etsimisruljanssi.

Tämä uusi järjestys kesän kynnyksellä tuntuu uudelta alulta. Inspiroivaa.

---

Big Little joys of life: last August we purchased two Ikea 5x5 Expedit shelves to divide one room in two spaces; in order to have more shelves for our books and lps, but also to have a small extra working space for me. Our lives have been so busy, that we haven't had a whole day to do this before, but yesterday we finally got some time to start the project. We spent the whole day working: assembling the shelf itself was a fast job, but before that we did some cleaning and threw away some stuff. We only assembled the first shelf, because we like to buy some backboards and some additional stuff to strenghten the shelves (because... Ikea). We will continue with the project at the end of the week, when all backboards and angle irons will be purchased.

But I'm feeling so glad already: soon the art books will find their new home on shelves instead of having to spend their life on piles on the floor. And then I'll have a spot, where I will sign my works and pack them to for shipping - until now I have managed to do all this by our kitchen table. It doesn't matter really, but even the smallest chores are strangely laborious when you have to clear the space every time and then search for the stuff you need all around the flat - and clean up everything straigthaway, when it is time to cook.

As a bonus round for this sudden need to organize everything, I ended up planning a chargery next to the doorway of the small extra space: I will design a small stand, which has space for all the chargers of this household, from battery chargers of the cameras to chargers of cellphones, laptops and tablets. With their labels on each cord. Maybe then the weekly searches for some charger would finally stop.

This new order and the summer coming soon feels  all as a new start. Inspiring!

Kevätmielellä / Spring Spirit

[Poissa / Absent 143. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, 15x14cm.]

Saimme Berliinissä etukäteismaistiaisen vihreistä puista ja lämmöstä - hiljalleen kesä alkaa hiipiä tännekin. Viime viikon aikana puihin on tulleet lehdet ja eilen oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Oli loistava päivä aloittaa "Kevättuuletus" Jyväskylän taiteilijaseuran Galleria Beckerissä. Vaikka olinkin talkoolaisena mukana myymässä lainaamon teoksia, niin ei mikään kyllä työltä tuntunut. Oli hienoa nähdä, että taide löysi uusiin koteihin ja erityisen hienoa oli tavata ihmisiä, jotka olivat aiemmin hankkineet tai hankkivat nyt taidettani. Galleriamyynti on yleensä niin kasvotonta, teoksen ostaja ja taiteilija kohtaavat vain harvoin, että aina näissä poikkeustilanteissa tuntee saavansa tuplasti virtaa seuraavia päiviä varten.

(Minulta oli myynnissä Poissa-installaatiossani olleet vedokset ja muutama vanhempi kehystetty teos. Teoksia meni muutama eilen ja loput jäävät Beckerille "takahuonemyyntiin" toukokuun loppuun saakka.)

Eilen Jyväskylässä järjestettiin myös Yläkaupungin yö. Työpöydälläni odotti kinkkinen nettisivudeadline, joten lähdin viiden maissa kotiin työpöydän ääreen, ja koko yön juhlinta jäi väliin. Toisaalta, katsoin etukäteen Yläkaupungin yön ohjelmasta, ettei ohjelmasta juuri tälle mielenlaadulle ollut mitään sellaista tarjottavaa, että olisin väen vängällä halunnut mennä katsomaan. Aurinkoinen ilma ulkona tosin teki sisällä työskentelystäni melkein mahdotonta. Olen ylpeä siitä, että jaksoin pitää kuria itselleni: yksi iso ongelma ainakin tuli puoliksi selvitettyä ja projekti meni ison askeleen eteenpäin. Ensi viikolla vähemmän tuskaa töiden kanssa.

Tänään sama kaunis ilma odottaa ikkunan takana. Olen pakannut luonnoslehtiön jo laukkuuni...

---

In Berlin we got some pre-taste of the green scenery and warmth - and slowly the summer starts to reach these northern corners too. During the last week the trees got some leaves and yesterday it was the first real summer day. It was a perfect day to start the spring sales at the gallery Becker (of the Jyväskylä Artists' Society) in Jyväskylä. Even though I was one of the voluntary workers selling art works, there was nothing that felt "work". It was great to see how artworks found their ways to new homes, and it was especially wonderful to meet people, who had bought my artworks earlier or purchased it yesterday. Usually the gallery sales are so faceless, the purchaser of the artwork and the artist meet only seldom - and that's why when these exceptions happen, you always feel double energized for the following days.

(There were the prints of my Absent installation and also a few of the older works on sale at the event. Some artworks were sold yesterday and the rest of them will be available for half a price from the gallery "back room" until the end of May.)

Yesterday there was also "Yläkaupungin yö" event ("the night at the upper city"), which is sort of a city carneval with lots of free cultural events. But I had a difficult commission web site project waiting on my workdesk, so I missed the night parties and sat next to my computer from 5pm on. On the other hand, I peeked the event programme and noticed that there weren't a lot of offering to my mindset right now - nothing that I would have wanted to go and see no matter what. The sunny weather, though, was making my work inside almost impossible. I'm so proud of myself, that I did obey myself: at least one big problem half-solved and the project took a giant step ahead. Less work-pain for next week.

Today the similar beautiful weather is waiting outside the window. I have already packed the sketch book into my bag...

Jake Bugg - What Doesn't Kill You

Kun en jaksa itse tekstiä luoda, niin kopioin suoraan tiedotteemme.

---

Live Herring -työryhmän läänintaiteilijakausi päättyy tämän vuoden loppuun ja läänintaiteilijakauden viimeinen toimijatapaaminen järjestetään ma 2.12. klo 18-19.30 Monitaidetila IKKUNASSA (Kauppakeskus Forum / Asemakatu 7, Jyväskylä). Muistelujen lisäksi tapaamisessa keskitytään myös tulevaan, sillä kerromme tapaamisessa työryhmän tulevaisuuden suunnitelmia sekä ajankohtaisia kuulumisia Live Herring ’14 -näyttelyn osalta. Live Herring ’14 on 23.1.-2.3.2014 Jyväskylässä / Galleria Ratamossa järjestettävä (uus)mediataiteeseen keskittyvä näyttely- ja tapahtumakokonaisuus.
Facebook-tapahtuma




Paikalle Monitaidetila IKKUNAAN kannattaa tulla kuitenkin jo klo 17, sillä silloin juhlistetaan K-S VIEW - keskisuomalaista videotaidetta -näyttelyn avajaisia:


K-S VIEW - keskisuomalaista videotaidetta

avoinna 3.–5.12. klo 11–19 sekä 7–8.12. klo 11–17
Kauppakeskus Forum / Asemakatu 7, Jyväskylä
Näyttelyyn on vapaa pääsy

K-S VIEW -näyttely kokoaa Monitaidetila IKKUNAAN kattauksen keskisuomalaista video- ja valotaidetta. Näyttely valaisee Jyväskylää 3.–5.12.2013 ja 7.–8.12.2013.

Näyttelyssä on teoksia seitsemältä keskisuomalaiselta tai täältä lähtöisin olevilta taiteilijalta: Päivi Hintsaselta, Jukka-Pekka Jalovaaralta, Anna Koivistolta, Nastja Rönköltä, Jukka Silokunnakselta, Tuukka Toijanniemeltä sekä Seppo Uuranmäeltä.

Näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet valokuvataiteilija Maija Holma ja kuvataiteilija Anna Ruth Jyväskylän taiteilijaseurasta.

Näyttelyllä juhlistetaan Live Herring -työryhmän läänintaiteilijakauden lähestyvää loppua. Samalla näyttely toimii uuden alkuna: se on myös Live Herring '14 -näyttelyn ennakkonäyttely. Live Herring ’14 -näyttely järjestetään Galleria Ratamossa 23.1.–2.3.2014.

K-S VIEW -näyttelyn järjestää Taiteen edistämiskeskus / Live Herring -läänintaiteilijatyöryhmä yhteistyössä Jyväskylän taiteilijaseuran kanssa. Jyväskylän taiteilijaseura vastaa näyttelyn sisällöstä.

Näyttelyn avajaisia vietetään ma 2.12. klo 17 Monitaidetila IKKUNASSA. Näyttelyn avajaisten jälkeen ilta jatkuu Live Herring -läänintaiteilijatyöryhmän toimijatapaamisella (klo 18.00 –19.30).

TERVETULOA!

Facebook-tapahtuma

---

Vielä pienen loppukaneetin kirjoitan kumminkin: pää pyörii tuhatta ympyrää kerrallaan. Viime viikkoisella Helsingin reissulla roudasin muutaman teoksen Rööperin taidesalonkiin ja täydensin taidetyökaluvarastoani, mutta ehdin vähän levätäkin - varsin miehisessä ympäristössä Black Sabbathin keikalla keskiviikkona ja sitten hyvän ystävän kanssa loputtoman sushi-seisovan pöydän ääressä torstaina. Perjantaina piti käydä antamassa pieni puheenvuoro Taideyliopiston seminaarissa, mutta aamulla heräsinkin sairaana ja piti perua - harmitti ihan hirveästi, koska sisältö olisi kiinnostanut itseänikin. Luentopalkkion sijaan päädyin maksamaan melkein satasen ylimääräistä, jotta sain maata päivän hotellissa ja toipua - onneksi illalla jaksoin lopulta lähteä aiemmin varaamalla junalla takaisin, eikä tarvinnut kirjautua mihinkään hospitaaliin sisälle eikä tartuttaa Helsingin kavereita ties millä. Sen jälkeen onkin ollut elämä kuin usvan takaa tuijottamista, pienetkin jutut on vaatineet vähän ponnistelua - mutta sellaistahan se toipilaselämä on.

Eilen tosin virkistyin kovasti, kun kävin toimistolla läänintaiteilijahommia hoitamassa, käväisin päivän puolessa välissä Jyväskylän kaupungin tietohallinnon neljäkymmentävuotisjuhlissa ja illalla tapasin ystävän, jota en ollut nähnyt moneen kuukauteen. Täällä omassa yksinäisyydessään työn parissa pyöriessä aina unohtaa, kuinka virkistävää on nähdä välillä muitakin ihmisiä!