Kevätmielellä / Spring Spirit

[Poissa / Absent 143. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, 15x14cm.]

Saimme Berliinissä etukäteismaistiaisen vihreistä puista ja lämmöstä - hiljalleen kesä alkaa hiipiä tännekin. Viime viikon aikana puihin on tulleet lehdet ja eilen oli ensimmäinen oikea kesäpäivä. Oli loistava päivä aloittaa "Kevättuuletus" Jyväskylän taiteilijaseuran Galleria Beckerissä. Vaikka olinkin talkoolaisena mukana myymässä lainaamon teoksia, niin ei mikään kyllä työltä tuntunut. Oli hienoa nähdä, että taide löysi uusiin koteihin ja erityisen hienoa oli tavata ihmisiä, jotka olivat aiemmin hankkineet tai hankkivat nyt taidettani. Galleriamyynti on yleensä niin kasvotonta, teoksen ostaja ja taiteilija kohtaavat vain harvoin, että aina näissä poikkeustilanteissa tuntee saavansa tuplasti virtaa seuraavia päiviä varten.

(Minulta oli myynnissä Poissa-installaatiossani olleet vedokset ja muutama vanhempi kehystetty teos. Teoksia meni muutama eilen ja loput jäävät Beckerille "takahuonemyyntiin" toukokuun loppuun saakka.)

Eilen Jyväskylässä järjestettiin myös Yläkaupungin yö. Työpöydälläni odotti kinkkinen nettisivudeadline, joten lähdin viiden maissa kotiin työpöydän ääreen, ja koko yön juhlinta jäi väliin. Toisaalta, katsoin etukäteen Yläkaupungin yön ohjelmasta, ettei ohjelmasta juuri tälle mielenlaadulle ollut mitään sellaista tarjottavaa, että olisin väen vängällä halunnut mennä katsomaan. Aurinkoinen ilma ulkona tosin teki sisällä työskentelystäni melkein mahdotonta. Olen ylpeä siitä, että jaksoin pitää kuria itselleni: yksi iso ongelma ainakin tuli puoliksi selvitettyä ja projekti meni ison askeleen eteenpäin. Ensi viikolla vähemmän tuskaa töiden kanssa.

Tänään sama kaunis ilma odottaa ikkunan takana. Olen pakannut luonnoslehtiön jo laukkuuni...

---

In Berlin we got some pre-taste of the green scenery and warmth - and slowly the summer starts to reach these northern corners too. During the last week the trees got some leaves and yesterday it was the first real summer day. It was a perfect day to start the spring sales at the gallery Becker (of the Jyväskylä Artists' Society) in Jyväskylä. Even though I was one of the voluntary workers selling art works, there was nothing that felt "work". It was great to see how artworks found their ways to new homes, and it was especially wonderful to meet people, who had bought my artworks earlier or purchased it yesterday. Usually the gallery sales are so faceless, the purchaser of the artwork and the artist meet only seldom - and that's why when these exceptions happen, you always feel double energized for the following days.

(There were the prints of my Absent installation and also a few of the older works on sale at the event. Some artworks were sold yesterday and the rest of them will be available for half a price from the gallery "back room" until the end of May.)

Yesterday there was also "Yläkaupungin yö" event ("the night at the upper city"), which is sort of a city carneval with lots of free cultural events. But I had a difficult commission web site project waiting on my workdesk, so I missed the night parties and sat next to my computer from 5pm on. On the other hand, I peeked the event programme and noticed that there weren't a lot of offering to my mindset right now - nothing that I would have wanted to go and see no matter what. The sunny weather, though, was making my work inside almost impossible. I'm so proud of myself, that I did obey myself: at least one big problem half-solved and the project took a giant step ahead. Less work-pain for next week.

Today the similar beautiful weather is waiting outside the window. I have already packed the sketch book into my bag...

Poissa on poissa / Absent is absent

[Poissa 195. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Berliinin residenssin vuoksi pääsin purkamaan Prahasta tulleen kaksisataaosaisen Poissa-teoksen paketistaan vasta nyt. Installaatio oli Prahassa esillä viimeistä kertaa. Tavallaan olen helpottunut siitä, ettei edessä ole enää kertaakaan installaation kaksitoistatuntista ripustussessiota, samalla tunnen haikeutta siitä, etten pääse enää sitä kokemaan ja näkemään. Poissa-installaatio on ollut yksi lempiteoksistani, enkä tiedä, saanko yhtä vaikuttavia teoksia enää aikaiseksi. Oma harminsa on tavallaan myös se, että dokumenttikuvissa kolmiulotteinen installaatio ei elä lainkaan samalla tavalla kuin mitä se oli livenä. Hyviin kuviinkin siitä on tallentunut vain pieni lattea osa siitä, mitä se oli kolmiulotteisena suurena teoksena. En saanut videoitua kunnolla installaatiota, mutta joitakin pieniä pätkiä minulla sentään on siitä videollekin tarttunut - jospa näin jälkikäteen saisin koottua pienen koosteen.

Lauantaista 17.5. lähtien installaatiossa mukana olleet vedokset ovat myynnissä puoleen hintaan, à 35€. ** Otan vastaan ennakkovarauksia (nouto Galleria Beckeristä 17.5.-30.5.) tai postitilauksia Poissa-installaation vedoksista pe 17.5. klo 22 saakka! ** Lue lisää: http://www.paivihintsanen.fi/poissa-installaation-vedokset-myynnissa-prints-from-absent-installation-on-sale

---

Due to the residence time I spent in Berlin, I only just got to unpack the 200-piece Absent installation. The installation was exhibited for the last time in Prague this spring. In a way I'm relieved about the fact, that there won't be the twelve hour installation session waiting never ever again with this work, but at the same time I feel a bit sad, that I won't be able to see and experience the work again. The Absent installation has been one of my favourite works and it's hard to do anything like that again. I also noticed that in my documentary photos the three-dimension installation won't show its true colours like it was when experienced live. Even in the best photos there is only a slight glimpse of what the big three-dimension work was on site. I didn't take any proper videos of the installation, but some small video clips I should have - so maybe I could edit some kind of documentation afterwards.

From May 17 on, the prints that were part of the installation are for 50% sale, à 35€.** Preorders / reservations available until May 17, until 10pm UTC+2 (preorders will be shipped via mail, or reserved print(s) can be collected from gallery Becker May 17 through May 30, 2014)! ** Please read more: http://www.paivihintsanen.fi/poissa-installaation-vedokset-myynnissa-prints-from-absent-installation-on-sale

The Unthanks — No One Knows I'm Gone

[Poissa 176. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Eilen oli melkein vapaapäivä. Jätin suosiolla kaikki päivitysmeiningit suloisen sunnuntain huomaan ja heittäydyin elokuvateollisuuden vietäväksi. Kesäreissu vei huomiota siinä määrin, että sekä Pirates of the Caribbeanin ja Harry Potterin uusimmat jatko-osat meinasivat jäädä väliin, nuo maailmankaikkeuden liki merkittävimmät elokuvat! Piraattiasia on nyt korjattu, velhoilut jäänevät ensi viikonloppuun.

Sunnuntai toi sitten tullessaan työrupeaman. Päivityksiä, korjauksia, uuden suunnittelua, kirjoittamista ja photarimestaruutta.

Porvoon näyttelyasioitakin hoideltu kuntoon. Pressipäivä on sovittu, painotuotemäärät on selvillä, juliste ja kutsari suunniteltu ja tiedotekin jo kirjoitettu - ja lähetetty käännettäväksi ruotsiksi. Avajaiset ovat 1.9., mikä on samalla Timpan syntymäpäivä, mutta vielä ei osaa edes kuvitella mitään megajuhlistusta. Jos aiemmista näyttelynrakennuskokemuksista voi yhtään mitään päätellä, voi olla, että suurin juhlallisuus on mennä nukkumaan heti, kun mahdollista. Periaatteessa perustuotannolliset aikataulutus- ja resurssirakenteet eivät vain yleensä toimi näyttelytoiminnan yhteydessä: lopulta aina kuitenkin päätyy suhteellisen voimakkaaseen nääntymykseen ja ellei päädy, yleensä itse näyttely tuntuu sitten vajaavaiselta ja tyhjältä.

Luovuin jo kerran alkuperäisestä suunnitelmasta viedä Porvooseen esille Turussa "rikotun" Poissa -installaation, mutta vaikka ajatus installaation varastetuista teoksista vertautuu mielessäni edelleen nyrkin kokoiseen reikään maalauksessa, kokonaisuutta kuitenkin pystyy katsomaan jo jotenkin uudellakin tavalla. En tiedä vielä miten teoksen tulen laittamaan esille - laitanko kokonaisuuden esille yhtätoista kuvaa vajaampana vai korvaanko kuvat jotenkin. Alunperin kävi mielessä, että korvaisin varastetut työt (kaikki 1/5) toisella vedoksella, mutta osasta töistä on vedostettu jo koko sarja, eikä minulla ole alkuperäisiä tiedostoja jäljellä (koska tuhoan ne aina sarjan ottamisen jälkeen). Vain muutamien teosten korvaaminen tuntuisi itsestä oudolta, eikä osan korvaaminen signeeratuilla vedoksilla ja osan työvedoksilla oikein kalskahda oikeilta. Joku vinkkaisi, että minun pitäisi laittaa tyhjille paikoille Turku - Euroopan kulttuuripääkaupunki -logot ja kieltämättä mieli kyllä tekisikin muuttaa koko teos fiilistelytyöstä kantaaottavaksi tilataiteeksi. Mutta koska tuo on itselleni tärkein printtityöni, ehkä nyt vain tyydyn sen raunioihin ja yritän sompailla siitä rikkinäisyydestä jotain eheyttä, ulkopuolisia gimmikkejä lisäämättä.

The Creatures — Right Now

Päivä alkoi pitkästä aikaa kivasti: meiliin tuli viesti, että kaksi Kiva.orgin lainaa on maksettu pois ja pääsin laittamaan ne heti uudelleen kierrokseen! Viimeksi ei ollut listoilla taiteilijoita tai käsityöläisiä, mutta nyt oli rahaa lainaamassa useampikin käsityöläinen. Aika nopeasti tuo raha tuntuu kiertävän ja summat tulevan kokoon, joten ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa valintoja tehdessään.

Maanantaina kävin Timpan kanssa tekemässä satoja solmuja siimaan, että sai 200 kuvaa roikkumaan Saarijärven käsityökeskuksen Vinttigalleriaan. Paikka sopii työlle kuin nakutettu. Ripustuspäivän bonuksena aurinko pisti parastaan - luonnonvalo tuli sisään tosi kauniisti - mutta ihan luonnonvalon varaan ei kumminkaan tilaa voinut jättää. Vai voisikohan? Pitää tänään vielä testata. Kun tuossa ei kuitenkaan ole tärkeintä, että jokaikinen kuva näkyisi selkeästi; Porissa onnistuttiin laittamaan valot hienosti niin, että taakse tuleviin kuviin ei tullut valoa juuri ollenkaan ja se teki aika hienon kolmiulotteisen vaikutelman. Olin kyllä tilannut aurinkoisen reissukelin, mutta jos olisi tällainen pilvinen sää, sekin olisi loistavaa, niin näkisi paremmin, millainen valo sinne vähän hämärämmällä säällä tulee.

Tuo siimashow on aina jotenkin paljon rankempi kuin normaali seinään ripustus, mutta yllättävän kevyesti meni tällä kertaa. Ajallisesti seitsemän tuntia (vähintään), mutta väsymys iski lopulta vasta ihan loppumetreillä ja lopulta - puolentoista tunnin bussireissun jälkeen - oli ihan kanttuvei, mutta onnellinen. Foodin kautta kotiin ja kieltämättä tuli loppuilta melkein lojuttua ja taisin mennä ennätysmäisesti ennen puoltayötä nukkumaankin. Eilen sitten heräsinkin superaikaisin ja väänsin koko päivän semipaniikissa torstain väriluentoa kasaan ja viimeistelin Kuopioon tulevia töitä. Vielä täytyy illalla vähän pinnistää, mutta maaliviiva alkaa häämöttää.

Eli nyt: kengät jalkaan ja laukku kainaloon ja asenne takaviistosta etukenoon - Saarijärvi odottaa.

Järjestyshäiriö - Karkuri

[Poissa 4. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Porin näyttelystä tuli kohtuullisen onnistunut (vaikka: jos olisin hahmottanut tilan paremmin etukäteen, olisin jättänyt seinillä olevat teokset pois ja jättänyt esille vain "Poissa" -teoksen). Avajaisissa sai kumminkin mukavaa palautetta - ja onneksi avajaisissa oli ihmisiä (eikä vain kahden käden sormilla laskettavaa määrää) huolimatta vaakaan sataneista räntäisistä jääpiikeistä ja siitä, että Porin alue on melko tuttavaköyhää aluetta. Vieraaksi tuli sentään tuttukin: Hanna toi mukanaan muistot viime vuoden ankarista opintokamppailuista ja syvän nostalgian tunteen ja kohtuullisen haikeuden.

Pitkästä aikaa näin reissulla myös jotain vaikuttavaa: Porin taidemuseossa esillä oleva Zineb Sediran Under the Sky and Over The Sea -näyttely kyllä ohitti totaalisesti kroonisesti minua vaivaavan visuaalisen väsymyksen. Itsellekin tuli taas intoa tehdä jotain uutta (jos olisi vain aikaa - ja saisi edellisten projektien jälkihoidot ensin kunnolla loppuun).

Itse mielikuva Porista kyllä jäi kytemään varsin mielenkiintoisesti... tiheään rakennettu harvaan asuttu kaupunki. Missä kaikki olivat? Porissa oli jotain äärimmäisen kiehtovaa ja pakkohan sinne on mennä kesällä uudelleen - talviaika, ja varsinkin tällainen loskan täyttämä musta aika, ei varmaan anna mistään kaupungista parasta kuvaa. Huvittavaa oli huomata, kuinka erilainen ensikosketus voi johonkin paikkaan olla: Timppa, joka meni paikalle autolla, näki Porista ensin nostalgista puutaloaluetta ja sitten kiviporin vanhat kauniit rakennukset, kun taas itse porhalsin Poriin junalla ja kävelin galleriaan katsellen jonkinlaista arkkitehtoonista hällävälismiä ja 70-luvun kolkkoja kerrostaloja.

Kesä ja polkupyörä voisi tuoda ihan uuden näkökulman...

Crippled Black Phoenix - Rise Up And Fight

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaukokaipuu on sanoinkuvaamattoman suuri. Toiset kaverit tulee Huippuvuorilta ja toiset on parhaillaan Italiassa ja onhan aina niin kiva saada säännöllisiä viestejä maailman ympäri reissaavilta reppuselkäisiltä, että... (Postikorttitervehdysten lähettäminen ulkomailta on mielestäni pahimman luokan sadismia, ihan vihjeeksi vain. Tuokaa mieluummin isoja ja kalliita tuliaisia, ne helpottavat sentään vähän koettua tuskaa.) Onneksi ikkunasta voi tuijotella ulkona vaanivaa kesää.

Olen tainnut taas ladata vähän liian monta projektia päällekkäin. Välillä sielu kolahtelee kolkosti, kun tuntuu, ettei omien artsuilujen ja näyttelyiden tekemiselle löydy tarpeeksi aikaa. Kevään osalta se on tarkoittanut taas kahden jo ajat sitten aloitetun isomman projektin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen (taas) ja siihen, että Art Fair Suomeen ilmoittautuminen jäi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta väliin. Sitä toivontaita ei löytynyt, jonka olisin voinut varata työn viimeistelyyn, enkä lopulta jaksanut tikistää projektia pakkovääntönä muiden hommien rutistuksessa - pakkorutistuksista aina häviää jotain oleellista. Odottakoon siis enemmän ajan ainesosaa sisältävämpää aikaa. Wanhassa Woimalassa kesäkuussa aukeava näyttely sen sijaan alkaa hiljakseen olla muotoutumassa.

Kuvien tekemiseen olen suhteellisen onnistuneesti yhdistänyt kotona puuhailun. Toissa päivänä tyhjensin parvekkeen ja yritän pakata sen jotenkin tehokkaammin, että näin kesäaamuisin voisi työt aloittaa kahvia juoden parvekkeella. Tai sadesäällä voisi muuten vaan lillutella varpaitaan sateessa ja lukea samalla hyvää kirjaa muuten suojassa. Voi kyllä olla, että haaveet pysyvät haaveina, koska vaikuttaa siltä, että parvekesisustus oli jo valmiiksi äärimmäisen tehokas: kun tyhjensin parvekkeen sisällön olohuoneeseen, koko lattiapinta-ala peittyi, vaikka parveke on käytännössä vain suurinpiirtein viidesosan olohuoneesta. Hmmm. Pääasiassa parvekkeen sisältö koostui lähinnä langoista - sekä kaupan että itse värjäämistäni. Pitäisi varmaan alkaa knittailla jotain, jotta saisi kesällä värjättyä rauhassa lisää lankoja...

Mutta yhdistelmä toimii melko hyvin, visuaalista nörttäilyä ja ruumiillista raadantaa sopivassa suhteessa ja ulkoilmaakin saattaa saada hyvän annoksen parvekelasien rakosista. Kesä alkaa sitten oikeasti Wanhan Woimalan avajaisissa 9.6., ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.