Pientä ja isoa näyttelyä / Small and big exhibitions

Niin käy nykyään aina, että kun olisi aikaa kirjoittaa blogiin, ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa; ja sitten, kun tapahtuu asioita, joista voisi kirjoittaa sivukaupalla tekstiä, ei ole aikaa kirjoittaa (tai ei yksinkertaisesti voimat riitä enää sormien liikutteluun).

Viime viikolla matkustin Ouluun ripustamaan Vaskenruosteyrttitarha-installaationi Oulun taidemuseoon Checkpoint Leonardo-näyttelyyn (esillä 15.3. saakka). Palasin sieltä viikonloppuna ja maanantaina sitten kävin ripustamassa toisen, pikkuruisen näyttelyn tänne Jyväskylään. Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin II -mininäyttelyni on esillä Mehiläinen-lääkäriasemalla Jyväskylässä 26.1.-27.2.2015. Teokset löytyvät viidennen kerroksen R-aulasta. Mukana on teoksia sarjoista Irtokuvituksia (2011), Zoology (2014) sekä Ihmisiä saarillaan (2014). Jos tulee asiaa Mehiläiseen, kannattaa samalla poiketa katsomaan hyvää mieltä tuovia kuvia.

Nowadays it always happens, that when I'd had some time to write blog, I don't really have anything to write about; and then, when things start to happen, and I could write pages of them, there's no time to write (or I'm too tired to move my fingers).

Last week I travelled to Oulu to set up my Copper Rust Herb Garden installation at the Oulu Art Museum Checkpoint Leonardo exhibition (shown until March 15). I came back last weekend and on Monday I went straight to set up another, tiny exhibition here in Jyväskylä. My miniexhibition Illustrations for Nonexistent Stories II is shown at a private hospital Mehiläinen in Jyväskylä from January 26 to February 27, 2015. The exhibition can be found at the R lobby at fifth floor. I show works from the series Separate Illustrations (2011), Zoology (2014) and People on Their Islands (2014). If you have some business in Mehiläinen, take a peek to these pictures and get some good mood.

Muse — In Your World

Kevään terapiatekona ilmoittauduin 22.4. Helsingissä järjestettäviin Kuvitelma-kuvataidemyyjäisiin. Tällaisella kuvittelijalla ei ollut edes vaihtoehtoa, jos nimenä on KUVITELMA.

Ajattelin roudata paikan päälle etupäässä pinssejäni, värityskuviani ja korttejani ja myös joitakin pienempiä ja edullisempia vedoksia ja kaikenlaista Monsterium-kamaa. Pääpaino nimenomaan kuitenkin muualla kuin niissä töissä, mitä yleensä galleriaan vien esille. Paitsi sitten töitä tuosta ihan viimeisestä Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttelystä - sekä pullotettuja ilmoja Taivaanhoitajan käsikirjasta että Irtokuvituksia -sarjan pikkutöitä. Eli näitä (jotka pitäisi jossain vaiheessa nettisivullekin asti saada):


[Uhkarohkea sydäntenmurskaaja / Reckless Heartbreaker. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]


[Sulosävelin / With Sweet Tunes. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 30.]

Catatonia — Strange Glue

[Pilven sijainnin määrittely / Defining the Cloud Position. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Niin se kolmiviikkoinen taas vilahti ohi ja näyttely meni ennenkuin ehti kunnolla edes sisäistää sen alkua. Tänään pääsin jälleen kerran ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti näyttelyn saa purettua ja pistettyä pakettiin verrattuna teosten paikoilleen ripustamiseen. Keskisuomalaisen positiivisen kritiikin lisäksi sain vinkin parista muustakin varsin positiivisesta kirjoituksesta: Raisa Jäntti: Pullotettuja leikkejä ja Hurmioitunut: Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Näyttelyssä ei ollut mikään suunnaton väenpaljous, joten moiset positiivisviritteiset näyttelykatsaukset tuovat henkistä valoa tämän loskaisen joulukuun keskelle.

Viikonlopun taidebasaari oli outo tapahtuma: se imi energiaa kuin musta aukko, mutta samalla toi sitä tarjolle vähintäänkin vastaavan määrän. Leikkelin ja napsuttelin koko basaarin ajan uusia pinssejä, joita onkin nyt ennätysmäärä. Niitä ja kortteja menikin basaarissa ihan kohtuullisen hyvin ja muutaman suuremmankin teoksen myin. Miltei tauoton sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on innostavuudestaan huolimatta uuvuttavaa, joten olisin mielelläni kömpinyt sunnuntai-iltana lyhyille talviunille muutamaksi päiväksi.

Vielä eilinen meni jonkinlaisessa henkisessä välitilassa, kun tuntui, että mikään ei oikein nappaa, mutta tänään heräsin ihmeellisen energisenä, vaikka vielä kymmeneltä oli melkein pilkkopimeää. Ullan kyläily SULOisia värejä -työpajan tiimoilta oli varsinainen piristysruiske. Olen koko kuvanteko- ja näyttelyprosessien aikana pitänyt projektia jotenkin aivojen taka-alalla, joten tuntui aivan mahtavalta, kun nyt pääsimme vauhtiin sen ideoinnissa. Kirjoitin samaan syssyyn luentopohjaa ja artikkelin tynkääkin muokattavaksi tulevaisuutta varten. Sormet jo syyhyävät päästä blogin kimppuun. Viikonloppuna pitää viritellä keittiöön kunnon valot, että voi ottaa blogia ja muutenkin projektia varten kuvia...

Ennen sitä pieni irtiotto omasta arjesta ja sitten perjantaina Live Herringin avoimet ovet (toimistolla klo 14-18, tervetuloa!).

Clap Your Hands Say Yeah — Hysterical

[Suoja / The Aegis. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttely pystyssä Galleria Beckerissä Jyväskylässä, Eläviä kuvia -näyttely viimeistä päivää esillä Rööperin taidesalongissa Helsingissä. Joskin Helsingin näyttelyn työt jäänevätkin vielä Rööperin taidesalonkiin Jouluksi kotiin 3 -näyttelyyn (30.11. – 30.12.), eli töiden kotiinroudausongelma siirtyy vielä kuukaudella eteenpäin :)

Mutta siis - pääpointti edellisessä kappaleessa oli sen ensimmäinen lause: sain kuin sainkin Beckerin näyttelyni pystyyn. Ilman Timpan apua miljoonassa eri asiassa en olisi kyllä onnistunut, koska printteri piti huolen siitä, että piti fokusoitua täysin sen ylläpitoon ja ronkkimiseen, eikä mihinkään muuhun oleelliseen jäänyt aikaa. Työt ja muutaman lisävedoksenkin sain kuitenkin lopulta ulos kiroilulla ja maanittelulla, ja hyvä niin, sillä leppäkerttuja alkoi ilmestyä gallerian seinille ilokseni jo avajaisiltana! (Punaiset täplät olivat loppuneet ja mietin, että jotain hauskempaakin olisi varmaan tarjolla. Sitähän sitten löytyi Tiimarista: pienet leppäkerttutarrat ovat punaisia, mutteivat niin vakavaluonteisia kuin perinteiset punaiset pylpyrät. Jotain uutta.)

Meinasin myöhästyä avajaisistani! Varsin vaisun pressisession jälkeen (johon paikallislehti ei vaivautunut ollenkaan) kömmin suoraan kotiin vähäksi aikaa nukkumaan ja havahduin siihen, että yhtä-äkkiä olikin vain varttitunti aikaa kiitää galleriaan juhlimaan tuotoksiaan. Onneksi asun lähellä. Oli aika hurja tunne kävellä galleriaan, kun näki jo kaukaa, että tupa oli täynnä porukkaa ja juhlat jo alkaneet. Harmittaa näin jälkikäteen, että mentiin sisään keittiön sivuovesta, kun olisin ihan hyvin voinut tehdä oikeasti näyttävän entréen saapumalla kovalla metelillä pääovesta. Normaalisti omat näyttelyn avajaiset tuntuvat jotenkin vaivaannuttavilta, mutta liekö sitten syynä myöhäinen saapumiseni vai ystävien sankka joukko, tällä kertaa tilanne tuntui varsin nautittavalta, huolimatta väsymystilasta joka aiheutti hullunkuristen lauseperheiden syntymiä ja paikoin myös henkistä poissaoloa. Kaikkein hienointa oli pitkän työrupeaman ja muutenkin pitkien taukojen jälkeen nähdä ystäviä.

Toivottavasti muillekin näkyy se, että Beckerin näyttelyn tekeminen tuntui melko vapauttavalta, ja varsinkin se, kun tajusi, että lopputuloksesta tuli kaiken henkisen säädön ja teknisten ongelmien jälkeen hyvä. Vielä pystytyksen alussakin mietin, miten saan keskenään niin erilaiset työt toimimaan yhteen, mutta tila on armelias: kuvien kirjoa ei ehkä huomaa, tai ainakaan siihen ei kiinnitä niin paljon huomiota tuossa ripustuksessa. Olen muutenkin aika tyytyväinen ripustukseen: tilaan meni aika hirmuinen määrä teoksia, mutta se ei silti näytä liian täydeltä.

Joten se perinteinen klassikko: väsynyt, mutta onnellinen.

Nyt sitten kaikkien kahden viikon rästitöiden pariin, jotka artsuilu siirsi aikaan post pystytyksen.

Bonnie - I See Darkness

Ainakin tietää tehneensä töitä. Niskat itkevät ja valittavat, kun ensin istun koneen ääressä kokonaisen työpäivän tekemässä kaikki päivitykset ja layoutit ja tilatut visut ja tekstit, sitten istun koneen ääressä heti perään istumassa toisen kokonaisen työpäivän ja vähän plussaa, että saan viimeisteltyä näyttelytöitäni. Onneksi kahvi on keksitty.

Kaikesta raadannasta huolimatta hitaasti edistyy, mutta sentään olen onnistunut saamaan jotain ulos - viime viikolla se oli vielä aika epävarmaa. Sen verran on tekniikan temppuilu ja universumin kohdennettu hyökkäys minua vastaan on käynyt voimien päälle, että Beckerin näyttelyn alkuperäissuunnitelmasta on jäljellä raato vain. Tulee aika tavallinen kuvanäyttely, ei mitään spessua, jota ehdin jo kaavailla melkein kahden vuoden ajan. Kuvat on seinissä paspoissa riveissä ja layout tavallinen - vaikka töiden jälki onkin sitten varmaan aikalailla erilaista kuin viime aikojen töiden perusteella voisi päätellä. Ja erilaista toisiinsakin nähden: tulee kyllä sellainen sillisalaatti, että jos lähtee hakemaan jotain eteeristä näyttelykokemusta, niin voi ahdistua. Yhden hengen ryhmänäyttely.

Korpilahden Höyry-gallerian lokakuisen näyttelyn jälkeen vain on sellainen olo, että koska en millään pysty samanlaiseen ulosantiin, sisukset on nyt tyhjäksi puristettu - joten kokeillaan sitten jotain ihan muuta. Kuvat menevät ihan siinä kliseisyyden rajalla ja ovat lokakuiseen kuvastoon verrattuina höyhenenkevyitä rallatuksia, mutta ehkä tämä Beckerin näyttely onkin sitten enemmän itselleni sellainen terapianäyttely, missä tarkoitus saa rehellisesti pyhittää keinot. Onneksi elämä ei kuitenkaan niin vakavaa ole.

Kaikkein hirveintä tässä paniikkikiireessä ei ole suinkaan se, että kaikki mahdollinen menee mahdollisimman monella tavalla mahdollisimman pieleen, vaan se, että päähän tulvii valtavasti uusia ideoita melkein tauotta. Pitää oikein taistella pitääkseen itsensä fokusoituna tekemään Beckerille tulevia näyttelytöitä, ettei tule modernia konseptitaidetta tyhjissä huoneissa. Pitää vain toivoa, että virtaa riittää vielä näyttelyn avajaisten jälkeen toteuttamaan kaikki ne ideat, jotka ovat nyt päässeet vain kasvattamaan muistilappupuutani.

Uutta kahvia kuppiin ja takaisin artsua vääntämään.

Tervetuloa avajaisiin pe 25.11. klo 18-20!
https://www.facebook.com/event.php?eid=287996791232799

Ps. Tohtori Caligarista inspiroituneita kuvia on nähtävillä Rööperin taidesalongissa Helsingissä vielä tämän viikon. Hanna Variksen kokoamassa ryhmänäyttelyssä on töitä Hannan ja miun lisäksi myös Markus Leikolalta ja Petri Pohjanjoelta.