Taiteilijatalli / Coming up...

Pakkohan oli sanoa taas "kyllä", kun kysyttiin!

Muutenkin olen jännittänyt heinäkuusta alkavaa ajanjaksoa, kun loppukesälle ja alkusyksylle ruuhkautuu melkoinen määrä asioita - alkaen isosta putki- ja keittiöremontista ja suurinpiirtein koko asunnon tyhjentämisestä ja työvälineiden siirtämisestä toisaalle, ja siihen päälle vielä kolme deadlinea, josta yksi on vielä hutera "ehkä". Olen kauhistellut omaa aikatauluani ja jälleen yhden kesän lipsahtamista täysin työn merkeissä, joten oli ihan outo tunne, kun sanottuani joo Porin Asuntomessujen Taiteilijatallille, valahdinkin outoon kaikki-kyllä-järjestyy-tunteeseen.

Nyt nautiskelen tästä olosta niin kauan, kun se vielä päällä säilyy.

Asuntomessut on Porissa 6.7.-5.8.2018 ja itsekin pasteeraan joinakin päivinä paikan päällä - tarkempaa aikataulua pukkaa tietoon lähempänä tapahtumaa ja nopeimmin info tulee esille Taiteilijatallin omalla FB-sivulla. En vielä ihan tarkkaan tiedä, mitä tuonne asuntomessuille mukaan lähtee, mutta todennäköisesti jotain vähän isompaa, ja ihan varmasti pieniä Toisenlainen arki -sarjan vedoksia (kuten Avantouinti alla), jotka mahtuvat vaikka käsveskaan, jos ei autossa ole tilaa. Jospa sitä yrittäisi muutaman uudenkin työn saada mukaan.

...

I DID reply 'yes', once again, when I was asked.

I've been a bit horrified thinking about the time period starting next July, because there's such a lot of things piling up for the end of this summer and for the beginning of the autumn. Starting with a large scale pipe repair and kitchen reneval in our house, including emptying almost the whole home and moving my workstuff yet to another place, and on the top of that three deadlines, of which one is still a 'maybe'. I've been regretting my schedule already, thinking that there will be yet another summer that I'll spend working, so I was feeling very weird about it, when after replying yes to this Pori Housing Fair artist group, I suddenly felt that everything will just be ok.

Now I'm enjoying this feeling as long as it lasts.

The Pori Housing Fair will take place from July 6 to August 5, 2018 and I will be there in some days also - more information will be available closer to the event. I don't know yet for sure which artworks I will take with me to the fair, but very possibly something bigger with frames, and absolutely those small prints from Another Kind of Life series (like Ice Swimming below), which will fit to one's purse, if there's no room in the car.  Maybe I'll try to make also a few very new pictures also...






Avantouinti / Ice Swimming

Manic Street Preachers - 3 Ways To See Despair

[Poissa 179. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ooh, alkaa olla maata näkyvissä. Live Herring '14 -näyttelyn oheistapahtumien järkkäily (viimeisen viikonlopun arduinopajaa lukuunottamatta) on alta pois hoidettu, pari työprojektiakin saatu alta pois ja ennenkaikkea, Timpan työt saatu matkaan kohti Prahaa. Loppukiri oli aivan järkyttävä suoritus. En ymmärrä, miten Timppa sai noin 30-tuntisen nonstop-työmaratoninsa pakkaamisen ääressä suoritettua. Itse sentään nukuinkin muutamia tunteja yöllä ja silti teosluettelon lähettäminen vakuutusta varten oli melkein yliluonnollinen suoritus. Miten kaikki aina kasautuukaan yhteen aikapisteeseen, vaikka kuinka yrittäisi valmistautua asiaan?

Vuorokausivalvomisen jälkeen tuli mentyä tiistai-iltana nukkumaan iltaseitsemältä ja nukuttiin molemmat ihan suvereenisti 15 tuntia aamukymmeneen. Olisin nukkunut enemmänkin, mutta kun oli pakko tehdä työt. Ja saada kahvia. Koko päivä ollut niin toisaivoinen, ettei mitään rajaa. Kun eiliseen tavallaan siirtyi ilman kokonaista yötä, tuntuu kuin olisi loikannut yhden päivän yli. Tai useamman.

Viime lauantaina (joka tuntuu toissapäivältä) oli ehkä innoittavin päivä pitkään aikaan. Brains on Art -kollektiivi esitteli Live Herring '14 -näyttelyn yhteydessä teoksiaan ja sitten iltapäivä kirjoiteltiin aivosähkörunoutta. En muista milloin viimeksi missään näyttelyssä on ollut niin hauskaa. Ja ajatuksia herättävää. Vaikka seuraava päivä meni päänsärkyisenä ja työt tuli tehtyä lähinnä hammasta purren ja sisunappi pohjassa, samalla edelleen sykki mielessä edellisen päivän hyvä mieli.

---

On ollut jotenkin häkellyttävä pari viikkoa. Teosten lähettäminen ja kuljetusten tilaaminen ja kaikki siihen liittyvä on vienyt moninkertaisesti aikaa siihen mitä kuvittelin (ja teoskuljetusten tarjouspyynnöistä saa ihan oman saagansa sitten, kun on jotenkin henkisesti selvinnyt tästä), kaikenlaiset pienet työt ovat vieneet päivän ja elämä on ollut yhtä juoksemista ja pikkuasioiden järjestelyä - päivän lopuksi tuntuu aina siltä, ettei mikään ole edennyt mihinkään. Ehkäpä sen jälkeenpäin tajuaa, mitä kaikkea tässä on tapahtunut.

Billy MacKenzie — Winter Academy

Tehopäivät. Kalenteri on minuuttimerkitty. Huomasin, että syyskuussa on niin paljon happeningia, että pitää tehdä paljon projekteja jo hyvissä ajoin etukäteen, koska sitten ei enää aika yksinkertaisesti riitä. Kaikenlaisista pienistä tehtävistä kertyy aina yllättäen - vaikka yrittäisi varautuakin - hirmuinen vuori; varsinkin kun sekaan mahtuu pari projektia, jotka alkavat pykiä... Koneet kaatuilevat, ohjelmat lakkaavat toimimasta ja muuten vain ei mikään toimi. Jouduin erään projektin tiimoilta mm. soittamaan Soneran puheentunnistusasiakaspuhelimeen ja jäin siinä ihmeelliseen looppiin tavoittamatta lainkaan ihmistä missään vaiheessa - ja ongelman ratkeamatta, koska systeemi ei tunnistanut ongelmaa. Eipä se muutenkaan olisi ollut asiani hoitaa, mutta yritin auttaa ihmistä hädässä - huonoin tuloksin.

Eilen sain muiden töiden lomassa käsiteltyä muutamia printtikuviani uuteen webbimuotoon uusia nettisivuja varten; ne saattavat jopa valmistua ennen Porvoon näyttelyä, jos kaikki vain menee nappiin (ja jos jätän visuaalisen loppuhionnan jonnekin loppusyksyyn). Paperi on loppu maahantuojalta (joka ei osannut arvioida, milloin paperia saadaan) ja printtauksen jälkeen myös minulta, joten jännityksellä odotan, milloin pääsen tekemään uusia töitä - vai pääsenkö? Osa musteistakin on vielä tilausprosessissa, eipä silti. Onneksi Porvoon näyttelyyn ei tarvitse mitään ja onneksi on jonkin verran omaa varastoa jäljellä eli ei tässä mitään jättimäistä hätää.

Tänään sain sentään lopulta signeerattua töitäni kehystykseen; niiden pitäisi ehtiä tiistaina Porvoon teoskuljetukseemme, josta ne sitten ystävä roudaa Helsinkiin ja Habitareen kolmen viikon päästä. Huomenna jatkunee paketointi ja työkalupakin lataus. Ja henkinen sumu, todennäköisesti.

I Am Kloot — Fingerprints

Pitää pistää jossain välissä kuvakertomus kaikesta vuoden alun touhusta ja sinne väliin tilitys kaikesta, mikä on mennyt vinosti pieleen. Onneksi onnistumisen hetkiäkin on. En vielä uskalla ääneen sanoa, mutta toivon hartaasti, että vanha sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää todellakin paikkansa... Äänekosken näyttelytyöt ovat nimittäin jo kaksi kertaa valahtaneet alas. Jospa nykyinen viritys kestäisi näyttelyn loppuun saakka.

Itse näyttelyn pystytys oli aivan järkyttävän hankala (systeemit, varasysteemit ja varasysteemien systeemit eivät toimineet), puhumattakaan koko näyttelyn tekemisestä, joka seilasi koko ajan vastavirrassa. Joku jo kysyikin, että miksen vie sinne esille "vain jotakin - onhan sulla noita töitä" - mutta jotenkin itse haluaisin ajatella, että omissa näyttelyissäni on sydän ja sielu mukana ja ne on kokonaisuuksina ajateltu. Universumikin yritti olla toista mieltä: en saanut haluamaani paperia, paspojen piti alunperin olla ovaalinmuotoiset ja itse töiden tekemisessä tuli eteen kaiken maailman pientä säätöä, että se määrällisesti alkoi tuntua jo jonkun keskiarvokäyräteorian murtamiselta. Mutta nyt on Äänekoskella ensimmäistä kertaa esillä Vieraat-sarjan vedokset (10ed + lisäksi niistä on olemassa uniikit pienet kehystetyt työt, jotka ovat nyt esillä Turussa) ja samoin ensimmäistä kertaa esillä laserprinttiteippikollaasi Kuulumattomat.

Tyytyväinen. Olen.