Sunnuntai, kaksi päivää jäljellä / Sunday, two days to go

Sanaton kyyneltäjä, The Silent Artisan of the Tears
2016, pigmenttimustevedos / pigment ink print, 27x27cm +marg.

Vedostelen, lakkaan, vedostelen, lakkaan, signeeraan, vedostelen, lakkaan...

Jollakin kummallisen rauhallisella tavalla asiat vain soljuvat eteenpäin. Taustalla lienee tieto (vai tunne?) siitä, että kaikki varsinainen luova työ on tehty, jäljellä on loppuun vieminen. Loppuaika menee omalla painollaan. Nyt pitää osata vain ajoittaa ja organisoida, että kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen oikeina ajankohtina, ja miettiä logistiikkakuviot kuntoon. Kuten: vaneritöihin ripustusreiät ehtii porata vielä galleriassakin, mutta lakkaa niihin ei voi enää siellä lätkiä. (Vai voiko?)

En luota päähäni enää. Pöydälläni on monimutkainen paperilappujen armeija: pinkit muistilaput akuuteille, kirkkaanvihreät seuraavaksi tärkeille, keltaiset sellaisille, jotka pitää saada tehtyä ennen ripustuksen alkua, mutta mieluummin kuitenkin vielä tämän päivän puolella, ja harmaat niille, jotka voi tehdä sitten joskus. Olen jo moneen kertaan tiukasti päättänyt, että ruokataukoa lukuunottamatta en sitten käytä aikaani muuhun. Pinkkejä muistilappuja on kaksikymmentä, kirkkaanvihreitä myös, keltaisia viisitoista ja harmaita neljä. Blogiin kirjoittaminen ei kuulu niistä yhteenkään.

Prosessi jatkuu kapinamielellä siis. :)

---

Printing, brushing lacquer, printing, brushing lacquer, signing, printing, brushing lacquer...

In some very tranquil way things just go forward. Maybe it's the knowledge (or feeling?) about the fact, that all the creative work has been done, it's only the finishing left. The rest of the time will go in its own. Now I just have to know how to time and organize, so every little piece will find its place in just a right time. Like: I can still drill the wall hanging holes to the plywood works when I'm at the gallery, but I can't really use any lacquer there anymore. (Or can I?)

I don't trust my head anymore. There's a complex army of post-it notes on my desk: pink ones for acute jobs, bright green ones for things to come next, yellow ones for those that has to be finished before the exhibition set up starts - still rather during today, and the grey ones to those jobs, that can wait until I have time. For several times now I have firmly decided not to use my time to anything else, except for a short lunch break. There are twenty pink notes, and as many bright green, fifteen yellow ones and four grey ones. Writing my blog isn't mentioned in any of those.

So, off I go with this rebellious mind. :)

Villagers - Earthly Pleasure

[Puutarhan kasvatti / Foster Child of Garden VI. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 30.]

Vihdoinkin: uusi printteri oli kolme viikkoa laatikosta purettuna pöydälläni, ennenkuin ehdin asentaa sen. Eilen uskaltauduin lopultakin purkamaan loputkin mukana seuranneet romppeet pakkauksistaan, seurasin sydän tykyttäen asennusvihkon ohjeita ja pääsin siihen vaiheeseen, että sain musteet ja tulostuspään paikalleen. Tänään sitten tein loppuasennuksen, kun leikkelin teosinfolappuja Habitarea varten.

En tiedä, miksi tuo koneiden ja laitteiden asentaminen on aina itselleni niin hirveän voimia vievää. Nyt oli selkeästi kysymys siitä, ettei ole ollut aikaa keskittyä - pitää olla jonkinlainen fokusoitunut tila, että tekee kaiken varmasti oikein, eikä joudu sitten kolmea päivää googlailemaan keskustelupalstoilta sellaiseen ongelmaan, jota ei oikeasti pitäisi edes esiintyä, mutta on kumminkin tullut juuri minulle, koska jotain nappia on painettu väärässä kohtaa. Aina - minkä tahansa laitteen tai ohjelmiston - asennusvaiheessa mietin, että voisin tehdä jotain muutakin, vaikka jakaa mainoksia. (Mainosten jakaminen on jo pitkän aikaa ollut mielessäni ainoa ammatti, jossa ei - käsittääkseni - tarvitse olla minkäänlaisten laitteiden kanssa tekemisissä. Mikä on itsessään aika pelottavaa.) Niinpä Photoshop CS6 on ollut pakkauksessaan jo vuoden ja eilen tullut iZettlen korttimaksulaite varmaan saa odottaa ainakin Habitaren yli, jos vaikka sitten ymmärtäisinkin jotain siitä, mitä teen.

Jonkinlainen erävoitto siis, että printteri on nyt paikallaan, vaikka varsinaisia vedoksia en ole vielä uskaltautunut testaamaan (tulostuspäiden kohdistuslaput kyllä printtautuivat automaattisesti asennuksen aikana ja niissä jälki on hyvää). Joidenkin vedossarjojen värien kohdilleen saaminen on sellainen urakka, etten ole varma, voinko jatkaa kaikkia sarjoja loppuun saakka. Olen kiusallisenkin niuhotarkka väreistä: haluan eksaktisti ne sävyt ja värin syvyyden, mitä olen ajatellutkin ja niiden toisintaminen / kalibrointi toiselle laitteelle voi jättimäinen taisto. Kysymys ei ole vain ajasta ja työstä, vaan myös ihan taloudellinen kysymys: teen niin pieniä sarjoja, että koevedosten ottaminen tässä vaiheessa, kun monista teoksista on tehty jo suurin osa editiosta, voi nopeasti tulla kalliimmaksi kuin mitä niiden myynnistä saisin. Mutta teoksen omistajia tuskin haittaa, jos sarjan vedosmäärä jää pienemmäksi kuin on alunperin ilmoitettu... Testailen rauhassa syksyn aikana ja ilmoittelen nettisivuillani tilanteesta sitä mukaa, kun asiat selvenevät. Onneksi suurinta osaa vedoksista on ainakin muutama kappale varastossa, etten ihan tyhjän päälle ole jäänyt.

---

Habitaren valmistelut alkavat olla viime metreillä. Plankkon FB-sivuilla on arvottu ja arvotaan muutamia vapaalippuja ja muutenkin infotaan ajankohtaisesti tapahtumista, joten sieltä voi seurata ajankohtaista meininkiä sitten h-hetken koittaessa. Varmaan tiedottelen ajankohtaisista jutuistani myös omalla Facebook-sivullani: facebook.com/phintsanen, jonne pistän myös infoa joistakin teoksista, joita Habitareen vien.

Vielä tässä vaiheessa, kun koti ja työhuone on täynnä erilaisia pinoja pakkaamattomia ja pakattuja teoksia, sellofaanipusseja ja teoslappuja ympäriinsä, tuo varsinainen tapahtuma tuntuu vain vielä niin kaukaiselta. Kaiken hullunmyllyn keskellä on kuitenkin mukavan rauhallinen olo: kuljeskelen ympäriinsä kahvikuppi kädessä ja liimailen post-it-lappuja sinne tänne ja jotenkin on vain sellainen tunne, että asiat järjestyvät kyllä. Oh, ja siirsin teosluettelon kirjoitusurakan parvekkeelle - siellä saa istua nyt auringossakin villasukat jalassa - mutta se valo!

Public Service Broadcasting - London Can Take It

[Jos taivaanranta täyttyisi löytöretkeilijöistä / If only the Horizon Would Fill With Explorers. Pigmenttimustetuloste (päällekkäistulostus), ~11,5x35cm (+marginaali), ed. 5.]

Huolimatta aamulla jatkuneesta väsymyksestä, tästä päivästä on tullut varsinainen multitaskaamisen malliesimerkki. Vedostan, kirjoittelen tiedotteita, pyykkään ja keittelen SULOisia värejä -projektin hengessä kiivin kuoria keittiössä. Kahvia kuluu.

Alkukesästä tuli kokeiltua erilaisia lakkoja ja vernissoja hukkavedoksiin, mutta ainakin tuli selväksi, että varsinaisia teoksia ei noilla kokeilluilla keinoilla kannata käsitellä. Paperi on huima imuri: lakat ja vernissat joko häviävät sinne sisään tai läntittyvät epämääräisinä pintaan. Parhaimmassa ja tasaisemmassakin tapauksessa niillä on taipumus ennemminkin sammuttaa värejä kuin muuttaa ne hehkuvimmiksi, mikä oli alkuperäinen tavoite. Tarkoitukseni ei ollutkaan lakkailla tai vernissailla koko teoksia (eikä varsinkaan olemassa olevia), mutta mielessäni on muutama teos, jossa olisin halunnut tehdä "mustaa mustalle" ja "sinistä siniselle" samalla tavalla kuin miten uv-vernissa käyttäytyy painotuotteissa. Pieniä yksityiskohtia ja koristeenomaista pintaa korostamaan mattavärejä. Ajatus saa jäädä siis prosessoitumaan päähäni vielä tuleviksi ajoiksi. Tänään kuitenkin päätin tehdä vähän erilaisia kokeiluja noilla lakoilla ja vernissoilla, nimenomaan hukkaprinteille - alkukokeilut lupaavat sopivaa outoutta.

Hukkaprinttikasani lisääntyi taas muutamilla vedoksilla, kun olen yrittänyt säätää Kaksitoista variaatiota maisemalle -sarjan vedoksia (kuvassa) ulos koneestani. Ne on tehty päällekkäin printtaamalla ja tuntuu, että on yhtä paljon kiinni tuurista kuin taidostakin, että saa ne onnistumaan. Vedoksia myydään eksklusiivisesti vain Höyry-galleriassa; niistä osa on siellä näyttelyssä esillä tämän kuun loppuun ja loput irtokappaleina alakerran Emalipuu-kaupassa ostettavina. Sarjan editio on viisi, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, etten todennäköisesti saa sarjaa ihan täyteen - niin monta on mennyt pieleen, että tulee pian kalliimmaksi tehdä koko satsi kuin jättää tekemättä.

Silversun Pickups - Panic Switch

Eilinen oli kummallinen päivä: kuuntelin lähes läpi koko päivän töitä tehdessäni vain yhtä biisiä: Silversun Pickupsin Panic Switchiä, joka soi myös yön päässäni. Joko tästä tulee henkilökohtainen anthemini tai sitten viikon päästä en voi sietää tätä. Ja sen sijaan, että aivo askartelisi lopputyöhön liittyvien kysymysten parissa, se miettii vain, että mistä tuon biisin koukuttava taika oikein johtuu.

Eilen varsin copypastailuhenkisen työpäivän välissä ehdin virtuaalimatkailla Googlemapsilla Firenzen kaduilla (lievähkö kaukokaipuu) ja kuvasin ihastellen homeisehtavaa vettä sisältäviä pulloja. Ja heitin pitkästä aikaa krappia kattilaan kokeiluneuloksen kanssa - aion antaa sen olla viikonlopun yli ja tutkailla tuloksia maanantai-aamuna.

Tänään on tarkoitus pitää semivapaapäivä. Paketoin työni ja lähetän maailmalle, katsotaan sitten myöhemmin, löytyykö ostajia myös maakunnan ulkopuolelta. Iltapäivällä ajattelin käydä nikkaroimassa ja vilkaisemassa Tourulan taiteilijoiden aktiivista elämää (kts. viesti alla). Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Ja vielä tiedotusluonteinen juttu:
Tourulan kuvataiteijoilla avoimet ovet tänään perjantaina 17.4. klo 9-18 ja lauantaina 18.4. klo 10-16. Tourulan taiteilijatiloissa työskentelevät: Jaakko Valo, Mervi Hokkanen, Kapa, Annina Sarja, Willie Lahti, Timo Sälekivi, Anu Rinkinen, Jussi Heikkilä ja Pertti Karjalainen.
Tervemenoa!

Yeah Yeah Yeahs - Art Star

Aika menee ihmeen nopeasti töissä ja työn vieressä. Feissari on oikeasti melkoinen aikasyöppö, kun päivä pitää alkaa aina zombiesodalla ja poketuksella. Eikä tilannetta auta se, että Outi viskasi linkin Buffy-yhteisöön, jossa olen jumittunut triviaan. Tavoitteenani on saada Greater God -titteli, vähempään en tyydy (nyt olen joku Zealot). Enää siis n. 5000 kysymystä, joihin pitää vastata oikein.

Siinä ohessa: taidekoneeni on aloittanut tulostelun (Beckerillä on yksi vedos Cirque de Nuit -sarjaa, joka on lievästi kliseinen, mutta niiiiiiiiin hieno. Se on melkein taidetta, vaikka siinä ei olekaan pääkalloja eikä kimalletta). Lepidophobia-flash on jopa edistynyt. Ja artsuiluun liittyen: ensimmäinen tanssiapurahani on plakkarissa! Seuraavaksi aion yrittää apurahaa kirjallisuuden tai musiikin kentältä. Näyttämötaide voi olla vähän hankala, koska teatteriharrastuneisuuteni on lähes nolla (siellä ei ole tekstityksiä eikä voi pikakelata tai käydä jääkaapilla mainoskatkolla).

Peittoprojektikin alkaa olla kummallisen pitkällä. Kaikki palat ovat jo virkattu yhteen, mutta urheana aion kerrankin päätellä kaikki (no, ainakin suurimman osan) langoista. Osakuvan laitan varmaan jossakin välissä esille (kunhan kuntoutan kamerani), mutta koko uljaus paljastetaan vielä ennen joulua peiton avajaisissa - alkakaa valmistua. Kutsu on jo valmisteilla, mutta ainakin marraskuun puoleen väliin saakka saa valtakunta elää peitoltani rauhassa.

Lepidophobia-tanssiteoksen ensi-ilta on 15.11. Huoneteatterilla. Lisätietoa pukkaa jossain vaiheessa piakkoin.

Kyllä vanhoja tekstejä lukemalla viisastuu: Elektriciteetti on eterin longitudinalista laine-liikuntoa. Tästä pitää painaa t-paita!

Blonde Redhead - 23

Viikonloppuna olin luennoimassa Viitasaarella ja yövyin Miekkaniemen legendaarisessa majapaikassa! Uskomattoman hieno paikka! Paitsi huone (kaksi huonetta) oli niin suuri, että piti sulkea väliovi, ettei hävinnyt pienuuteensa. Ilta huoneessa ilman mitään ylimääräisiä virikkeitä oli varsin rentouttava. Ilman nettiä läppärikin toimi lähinnä kirjoituskoneena ja sain melkein rästikirjoitushommat tehtyä. Mutta vain melkein: Live Herring'08 kutsun luonnos valmistui vasta alkuviikosta ja julksitetaan tämän kuun aikana. Projekti on tarkoitus julkaista vielä tässä kuussa, joten laakereilla ei levätä, eikä muuallakaan paljon.

Taidekone ei ole sylkenyt ulos ainuttakaan paperia vielä sen ihka ensimmäisen koevedoksen jälkeen. Tarkoitus on ollut jo jonkin aikaa jossain välissä noutaa loput tulostuspaperit kaupasta (sain jo viime viikolla ilmoituksen, että ovat tulleet) ja heittää baskeri päähän ainakin pariksi päiväksi. Työrintaman piti syksyllä rauhoittua omia projektejani varten, mutta kaikkea muuta, hyvä kun hengittämään ehtii. Mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, koska työstä maksetaan: tällä meiningillä saan pian PS3:n ja uuden Ratchet&Clank ostettua itse ansaitsemillani rahoilla, eikä tarvitse sen suhteen kajota apurahoihin. Oooh, tuskin maltan odottaa sitä autuutta, kun jossain välissä marraskuuta kaikkien megahappeningien jälkeen pääsee sulkeutumaan pimeään huoneeseen peliohjain kädessään!

-----

Ai joo! Vielä viskattiin hienolla linkkivinkillä: Kallo päivässä!