Mariachi El Bronx - Cell Mates

[Poissa 107. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! En tehnyt lupauksia, mutta jos olisin luvannut jotain niin ahkerampaa virtuaalielämää blogirintamalla (twiittaaminen sikseen).

Miten voi ihmisraatoon iskeä tällainen väsymys? Ei huvita työ yhtään - siis se leipistyö. Tekisi mieli vain leikkiä uudella pikkuwacomilla, piirrellä badgeja ja tehdä artsukuvia, mutta nyt ei saa antaa periksi: perinteinen joululataus odottaa sähköpostissa. Sentään tänä vuonna osasin jo ennakoida hetkeä, jolloin ihmisille tulee klassinen "pöytä tyhjäksi ja keskeneräiset projektit eteenpäin" -nykäisy juuri viimeisenä työpäivänä ennen joululomaa - ja tännehän ne päätyvät kaikki, megoiksi ja massoiksi omalle koneelleni.

Piristystä päivään toi sentään vierailu Meksikosta palanneen Ullan luona: (hyvänlaatuista) kateutta herättäviä lankoja, käsittämättömistä kokemuksista kertovia kuvia ja meksikolaista kaakaota (KYLLÄ! OIKEASTA SUKLAASTA!) ja vähän myöhemmin kahvia. Tuliaiset kalloisen kiinnostavia! Parissa tunnissa sain henkistä helpotusta elämääni juuri sopivan yliannoksen. Eiköhän näillä eväillä jaksa pusertaa tämän päivän työt plakkariin.

Okei. Koneellani on näköjään levy, jossa Tom Jones laulaa Beatlesia, aivan uskomattoman livelössöversion Long And Winding Roadista. En ole suunnaton Beatles-fani, mutta tämä osui kyllä niin kovaa, että menen nyt loppupäiväksi nurkkaan häpeämään.

The Dears - The Highest

MUTO a wall-painted animation by BLU from blu on Vimeo.

Taidetta, jonka minä olisin halunnut tehdä. Siinä on pääkallokin.

Blonde Redhead - 23

Viikonloppuna olin luennoimassa Viitasaarella ja yövyin Miekkaniemen legendaarisessa majapaikassa! Uskomattoman hieno paikka! Paitsi huone (kaksi huonetta) oli niin suuri, että piti sulkea väliovi, ettei hävinnyt pienuuteensa. Ilta huoneessa ilman mitään ylimääräisiä virikkeitä oli varsin rentouttava. Ilman nettiä läppärikin toimi lähinnä kirjoituskoneena ja sain melkein rästikirjoitushommat tehtyä. Mutta vain melkein: Live Herring'08 kutsun luonnos valmistui vasta alkuviikosta ja julksitetaan tämän kuun aikana. Projekti on tarkoitus julkaista vielä tässä kuussa, joten laakereilla ei levätä, eikä muuallakaan paljon.

Taidekone ei ole sylkenyt ulos ainuttakaan paperia vielä sen ihka ensimmäisen koevedoksen jälkeen. Tarkoitus on ollut jo jonkin aikaa jossain välissä noutaa loput tulostuspaperit kaupasta (sain jo viime viikolla ilmoituksen, että ovat tulleet) ja heittää baskeri päähän ainakin pariksi päiväksi. Työrintaman piti syksyllä rauhoittua omia projektejani varten, mutta kaikkea muuta, hyvä kun hengittämään ehtii. Mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, koska työstä maksetaan: tällä meiningillä saan pian PS3:n ja uuden Ratchet&Clank ostettua itse ansaitsemillani rahoilla, eikä tarvitse sen suhteen kajota apurahoihin. Oooh, tuskin maltan odottaa sitä autuutta, kun jossain välissä marraskuuta kaikkien megahappeningien jälkeen pääsee sulkeutumaan pimeään huoneeseen peliohjain kädessään!

-----

Ai joo! Vielä viskattiin hienolla linkkivinkillä: Kallo päivässä!

Ukelele Orchestra - Dy-na-mi-tee

Joo joo, täällä ollaan edelleen (kiitos taas huolenpidosta). Pari viikkoa olin käytännössä ilman konetta, kun piti korjaamisen jälkeen asennella taas paikalleen kaikenlaista. Vielä puuttuu digi-tv-plugi, mutta melkein kaikki muu varmaan onkin... Ja nyt on toinen kone vieressä, pieni ja suloinen läppäri, joka pelastakoon, jos tulee taas vastaavanlainen romahdus konerintamalla. Miten osuikaan **taas** kaikkein kiireisimpään aikaan? Viimeisen viikon olen tehnyt aivan käsittämättömiä 25/24 työpäiviä tautisena. Periaatteessa on mukavia projekteja, mutta stressiastetta on lisännyt, kun aikataulut ovat sekaisin ja projekteja päällekkäin ehkä liikaakin. Pääkapasiteetti on aika kovilla. Onneksi jotain loppuunkin aina saatetaan - jossain vaiheessa.

Tänään päivä Tampereella, vaellusta paikasta toiseen. Ihastuttavaa parsakaalikeittoa Pintassa (...ja tätä en koskaan olisi uskonut sanovani - siis että sosekeitto voi olla ihastuttavaa). Onneksi se vaniljakahvilakin (oikeaa nimeä en muista) oli paikallaan vielä ja sieltä sai mutakakkuakin, eli kaikki hyvin valtakunnassa ja joulufiilis alkaa heräillä. Fyysisestikin alkaa toipua. Matkan väriaspektista enemmän coloria-blogissani parin päivän kuluttua.

Ihmiset ovat muistaneet minua pääkalloisilla asioilla, mikä on aina hyvä. Nyt on tuossa pöydällä neljä pyyhekumia ja kaksi sormusta (kiitos joulukalenterini luojan aka Timpan) ja Lealta sain animaatiokallosen muutama päivä sitten. Eli JEE, lahjojakin tuLEE.