Elvis Costello & The Attractions — I Just Don'T Know What To Do With Myself

[Poissa 87. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Niin jumalainen valo valuu olohuoneen ikkunasta sisään, etten tiedä, miten päin olisi. Lumisateessa koko maailma on värittäytynyt pehmeän kellertäväksi ja taivaalla vilahtelee sininen - käsittämätöntä. Pikkupokkarikamerani ei suostu tallentamaan tätä valoihmettä edes sinnepäin, joten en viitsi turhaan yrittää. Keskityn olotilasta nauttimiseen. Suloinen sunnuntai.

Vaikka tekemistä kyllä olisi niin työ- kuin artsuilurintamalla, puhumattakaan sitten Live Herringistä; ensi vuoden tapahtuman järjestäminen on todella ottanut tulta alleen. Pää pyörii.

Ja kun varsinaiset työt ja muut projektit on saatu kuriin ja ojennukseen, pitäisi varmaan keskittyä vähän omiin artsuiluihinkin. Hankasalmen näyttelystä ei mennyt kaupaksi yhtään työtä, mutta pari kyselyä niistä on tullut. Yritän lisäillä nuo uniikkikuvat tietoineen verkkosivulleni lähiaikoina, samoin kuin Vieraat-sarjan. Jälkimmäisestä sarjasta oli kuvia esillä Helsingin näyttelyssäni pieninä uniikkiversioina kehyksineen, mutta isot ovat edelleen signeeraamatta ja pari pientäkin vielä puolivalmiina. Pitäisi yrittää saada projekti loppuun kunnialla.

Työmoodiin pääseminen on vain hieman hankalaa: viikonloppua sekoittivat läheiselle osuneet uskomattomat uutiset ja vastapainoksi maailma syyti taas harmittavia uutisiakin, ja - ennenkaikkea - eilisen Buffy Vampyyrintappaja -maratonin (ja siihen liittyvän mässyn) jälkeen ehkä turvallisinta olisi tässä vaiheessa pistää kone kiinni, lähteä ulos kävelylle ja imeä ilmasta irti kaikki valo, mikä nyt irtoaa - se alkaa olla sen verran harvinainen kokemus vuodenaikaan nähden.

Yeah Yeah Yeahs - Art Star

Aika menee ihmeen nopeasti töissä ja työn vieressä. Feissari on oikeasti melkoinen aikasyöppö, kun päivä pitää alkaa aina zombiesodalla ja poketuksella. Eikä tilannetta auta se, että Outi viskasi linkin Buffy-yhteisöön, jossa olen jumittunut triviaan. Tavoitteenani on saada Greater God -titteli, vähempään en tyydy (nyt olen joku Zealot). Enää siis n. 5000 kysymystä, joihin pitää vastata oikein.

Siinä ohessa: taidekoneeni on aloittanut tulostelun (Beckerillä on yksi vedos Cirque de Nuit -sarjaa, joka on lievästi kliseinen, mutta niiiiiiiiin hieno. Se on melkein taidetta, vaikka siinä ei olekaan pääkalloja eikä kimalletta). Lepidophobia-flash on jopa edistynyt. Ja artsuiluun liittyen: ensimmäinen tanssiapurahani on plakkarissa! Seuraavaksi aion yrittää apurahaa kirjallisuuden tai musiikin kentältä. Näyttämötaide voi olla vähän hankala, koska teatteriharrastuneisuuteni on lähes nolla (siellä ei ole tekstityksiä eikä voi pikakelata tai käydä jääkaapilla mainoskatkolla).

Peittoprojektikin alkaa olla kummallisen pitkällä. Kaikki palat ovat jo virkattu yhteen, mutta urheana aion kerrankin päätellä kaikki (no, ainakin suurimman osan) langoista. Osakuvan laitan varmaan jossakin välissä esille (kunhan kuntoutan kamerani), mutta koko uljaus paljastetaan vielä ennen joulua peiton avajaisissa - alkakaa valmistua. Kutsu on jo valmisteilla, mutta ainakin marraskuun puoleen väliin saakka saa valtakunta elää peitoltani rauhassa.

Lepidophobia-tanssiteoksen ensi-ilta on 15.11. Huoneteatterilla. Lisätietoa pukkaa jossain vaiheessa piakkoin.

Kyllä vanhoja tekstejä lukemalla viisastuu: Elektriciteetti on eterin longitudinalista laine-liikuntoa. Tästä pitää painaa t-paita!