Elvis Costello & The Attractions — I Just Don'T Know What To Do With Myself

[Poissa 87. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Niin jumalainen valo valuu olohuoneen ikkunasta sisään, etten tiedä, miten päin olisi. Lumisateessa koko maailma on värittäytynyt pehmeän kellertäväksi ja taivaalla vilahtelee sininen - käsittämätöntä. Pikkupokkarikamerani ei suostu tallentamaan tätä valoihmettä edes sinnepäin, joten en viitsi turhaan yrittää. Keskityn olotilasta nauttimiseen. Suloinen sunnuntai.

Vaikka tekemistä kyllä olisi niin työ- kuin artsuilurintamalla, puhumattakaan sitten Live Herringistä; ensi vuoden tapahtuman järjestäminen on todella ottanut tulta alleen. Pää pyörii.

Ja kun varsinaiset työt ja muut projektit on saatu kuriin ja ojennukseen, pitäisi varmaan keskittyä vähän omiin artsuiluihinkin. Hankasalmen näyttelystä ei mennyt kaupaksi yhtään työtä, mutta pari kyselyä niistä on tullut. Yritän lisäillä nuo uniikkikuvat tietoineen verkkosivulleni lähiaikoina, samoin kuin Vieraat-sarjan. Jälkimmäisestä sarjasta oli kuvia esillä Helsingin näyttelyssäni pieninä uniikkiversioina kehyksineen, mutta isot ovat edelleen signeeraamatta ja pari pientäkin vielä puolivalmiina. Pitäisi yrittää saada projekti loppuun kunnialla.

Työmoodiin pääseminen on vain hieman hankalaa: viikonloppua sekoittivat läheiselle osuneet uskomattomat uutiset ja vastapainoksi maailma syyti taas harmittavia uutisiakin, ja - ennenkaikkea - eilisen Buffy Vampyyrintappaja -maratonin (ja siihen liittyvän mässyn) jälkeen ehkä turvallisinta olisi tässä vaiheessa pistää kone kiinni, lähteä ulos kävelylle ja imeä ilmasta irti kaikki valo, mikä nyt irtoaa - se alkaa olla sen verran harvinainen kokemus vuodenaikaan nähden.

Jeremy Warmsley - I Promise

Aika etenee jälleen oudolla kiihtyvyydellä. Tässä on jäänyt jo monta huomennaa väliin kaikenlaiselta viestinnältä. Toissapäivänä sain Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon, minkä jälkeen elämä onkin ollut yhtä kultturellia korkealentoisuutta ja ajatuksen henkevyyttä. Kiitos kaupungille! Kiitos myös kaikille muille lahjojille ja onnittelijoille :D

Tiistain juhlatungoksen jälkeen paluu arkeen alkoi päivän kestäneellä php-säädöllä. Päässä suorastaan kiehuu. Kaikenmaailman projekteja on plakkarissa taas ehkä vähän liikaakin. Asiat ovat lipsahtamassa jälleen väistämättömään hallitsemattomaan kaaokseensa, mutta sehän alkaa olla jo niin tuttu paikka, että luo suorastaan turvallisuuden tunnetta. Pakko varmaan päivittää seinää hallitseva post-it -lappuarmeija ajankohtaiseksi, jotta saa luotua jonkinlaisen hallintamekanismin tähän touhuun.

Aurinko paistaa ulkona! Monitorin kelmeän säteilyn edessä istuminen vaatii todellista itsehillintää, mutta minusta on siihen. On. On. On?

Polyphonic Spree - Soldier Girl

Rymättylän värjäripäivät menivät sutjakasti. Ensimmäisen kerran joulun jälkeen tunsin olevani oikeasti Lomalla. Sängyssä lojuen ikkunasta näkyi hevosia ja paikalla oli myös vuohia, possuja ja kissa. Merivedessä tuli uitettua lähinnä käsiä, mutta ensimmäisen kylmän päivän jälkeen sää kuitenkin suosi meitä: ei jouduttu värjäämään sateella. (Tuloksista voi lukea/katsoa Coloria-blogistani).

Eniten odotin lauantaista kääpäkurssia, joka kuitenkin jäi vähän vaillinaiseksi, kun ilkeä ampiainen hyökkäsi sormeni kimppuun. Ehdin puristaa suurimmat myrkyt samantien ulos ja antihistamiini auttoi pahimmat oireet pois. Mutta niinhän siinä kävi, että antihistis vetäisi veteläksi ja värjäilypaikalla seisoskelu ei kertakaikkiaan onnistunut. Ajattelin, että voisin sen sijaan istuskella sohvalla kuunteluoppilaana väriaineiden kiteytyskurssilla (ei huvittanut mennä yksin vuoteeseen lojumaan, kun pelkäsin lievää tukehtumisreaktiota); tietenkin onnistuin nukahtamaan - ei kovin kohteliasta kurssin opettajille ¬_¬. Olimme jo aiemmin miettineet, että lähdemme käymään Turussa keskiaikamarkkinoilla. Olin kahden vaiheilla lähteäkö mukaan vai ei, mutta päätin sitten kumminkin raahautua. Nukuin koko matkan Turkuun ja vielä paikan päälläkin oli vaikea pysytellä pystyssä, mutta hiljalleen alkoi olo palautua siedettäväksi. Kaalinlehteen kääritty mausteinen makkara teki tehtävänsä ja jämäköitti vähän selkärankaa.




Kumihimon kimpussa.

Tosin vasta tänään on järjetön väsymyksen tunne väistynyt kokonaisuudessaan ja olo alkaa tuntua normaalilta. Osasyynsä lienee ukkosilmassakin, joka vaanii ikkunan takana.

Iloinen ylläri odotti kotona! Huolimatta siitä, että Nordea ensin lausui näin: Lähettämäsi kuva-aineisto on hylkääntynyt, koska se loukkaa tekijänoikeuksia/yksinoikeutta/henkilön oikeutta omaan nimeen ja kuvaan tai henkilön yksityisyyttä., oli reissuni aikana kolahtanut luukusta Nordean kuvallinen kortti! Käytin sitä jo Siwassa, jossa se heti herätti ihastusta.

----

Ähinää ja puhinaa. Vielä tuosta ed. entryssä mainitusta ekasta KIPpauksestani. Aloitin helpolla neulomalla pari kuviotonta ruutua, mutta sitten rohkaistuin ja kokeilin, onnistuuko tuo kuvioiden tekeminen. Vähän tuo vielä harjoittelua vaatii, mutta kyllä se siitä... Liljakuvioiden taustaväri on värjätty hibiskuksella, kuvion punapuulla (kirkkaampi valkoiselle langalle ja tummempi harmaalle). Ristikuvan kuvio on punapuuta ja tausta laimeaa kokenillia.