Ajelehtien / Drifting

"Uhma". Sarjasta "Ihmisiä saarillaan" // "Defiance". From series "People on Their Islands", 2014, edition of 30, pigment ink print, 15x15 cm + margin.

Kolmen viikon oleskelumme täällä Berliinissä on jo yli puolenvälin ja silti tuntuu, että mitään ei ehdi, vaikka mitään ei ole aikomus tehdäkään. Akut ovat latautuneet: muutaman tunnin yöunien sijaan on tullut nukuttua kymmentuntisia yöunia ja turismi on saanut jäädä sikseen, mukavampaa on vain vaellella Prenzlauer Bergin vehreillä kaduilla ja katsella verkkaista elämää. Tarkoitukseni oli viettää täysin museoton kolmiviikkoinne, mutta Gemäldegaleriessa tuli jo käytyä aiemmin ja eilen käväisin vahingossa toisessakin museossa, Neues Museumissa, jossa nimestään huolimatta ei ole uutta vanhempaa vanhaa: egyptiläinen kokoelma ja esineitä antiikin ajalta. Ajauduin sisään kahdestakin syystä: ajattelin, että museossa saattaisi olla jotain väreihin liittyvää juttua tarjolla (olihan siellä, jonkin verran) ja toiseksi, kävin katsomassa egyptiläistä kokoelmaa silloin, kun vierailin Berliinissä ensimmäisen kerran, keväällä 1991, kun muuri oli ollut alhaalla jonkin aikaa ja osa Itä-Berliiniä kaikui tyhjyyttään. (Silloinkin oli huhtikuu ja ilman lämpötila heittelehti: ostin tuolloin Checkpoint Charlielta halvimman t-paidan, koska oli niin pirun kuuma ja kaikki mukanani olleet muut paidat olivat pitkähihaisia; muutamaa päivää myöhemmin otin Itä-Berliinin puolella valokuvia nuorista venäläissotilaista lumisateessa. Pitääkin etsiä nuo tuon aikaiset kuvat jostain ja skannata).

Neues Museum on ilmeisesti avattu uusittuna viisi vuotta sitten, mutta sen verran hatarat ovat yli kahdenkymmenen vuoden takaiset mielikuvani, etten muista, oliko museo tuolloin eri rakennuksessa vai ei. Sen muistan, että Nefertitin pää ei ollut niin tarkoin vartioitu ja tuolloin siitä sai ottaa valokuviakin - tai ainakaan huoneessa ei ollut neljää vartijaa vartioimassa päätä. Eikä tuolloin (muistaakseni) museossa ollut edes niin paljon porukkaa. Tällä kertaa huoneessa oli kummallinen tunnelma. Ihmisiä oli juuri sen verran, että heistä muodostui täydellinen, hitaasti kulkeva piiri keskelle huonetta sijoitetun Nefertitin pään ympärille - kaikki halusivat nähdä patsaan kaikista kulmista. Piiri liikkui hiljaa vastapäivään täydessä hiljaisuudessa, vain erään itkevän (!) naisen niiskaukset sekoittuivat huoneen ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Harvoin tekee mieli tallentaa mitään niin paljon kuin olisin halunnut videoida tuon kummallisen museoriitin.

Ajatus museoon menemisestä jotenkin aina väsyttää, mutta tämä kokemus oli kerrassaan inspiroiva. Sain väriteemaista asiaa kerättyä muistivihkooni, mutta upeassa tilassa oli myös monta paikkaa istuskella ja mietiskellä (ja lueskella). Kuvasin museossa muutamia satoja kuvia vanhoista, rapistuneista seinäpinnoista, joita oli jätetty siellä täällä näkyviin - materiaalia seuraaviin teoksiin tulossa.

Mutta tosiaan, ajauduin sisään puolivahingossa. Olen toteuttanut Berliinissä Random Prints -projektiani (randomprints.blogspot.com, facebook.com/randomprints), jossa jätän vedoksiani ympäriinsä satunnaisten ihmisten löydettäväksi. Tänä vuonna olen tehnyt numeroidun ja signeeratun sarjan kuvaa The Fragrance of Skies. Kolme viikkoa on lopulta lyhyt aika jakaa 90 kirjekuorta, varsinkin, kun ilma on ollut välillä sateinen ja tuulinen, eikä ulos puistoihin ja penkeille voi edes harkita paperisen kirjeen jättämistä. Olen jättänyt kirjeitä jonkin verran julkisiin liikennevälineisiin, ravintoloiden pöydille ja vähän sinne tänne minne sattuu, mutta helpoimpia paikkoja ovat kirjakaupat. Kirjeen sujauttaa helposti kirjapinon alle tai väliin tai kirjan kannen väliin. Olen käynyt jättämässä kirjeitä muun kirjaselailun ohessa keskustan kirjakauppoihin sekä Modulorin ja Boesnerin kirjaosastoille, mutta myös museoiden kirjakauppoihin. Eilen olin melkein menossa katsomaan Alte National Galerieen Friedrichin Munkki meren äärellä -maalausta, mutta heti alakerrassa oli lappu, että teos ei ole paikalla, joten jätin koko museon väliin ja marssin vain kirjakauppaan. (Munkki meren äärellä -maalauksella on ollut muuten ihan valtava vaikutus täällä Berliinissä esillä oleviin töihini, etenkin Missä tuuli loppui ja Ihmisiä saarillaan -sarjojen kuviin). Ajattelin samantien käydä levittelemässä Random Prints -kirjekuoriani muuallekin Museum Inselnin museoihin. Neues Museum on siinä aivan vieressä, ja kun kävi ilmi, että museokauppa on museon sisällä (ei heti tuloaulassa), ostin sen kummempia ajattelematta lipun.

Ajelehtimisesta on tullut melkein elämäntapa tässä parin viikon aikana.

---

Our three weeks stay in Berlin is already halfway through, and still I feel, that I don't have time to do enough - even though I haven't really planned to do anything. Inner batteries are now charged: after sleeping weeks only a few hours at night, now I've been having ten hour sleeps. No time for tourism, it has been more fun to just walk around the green streets of Prenzlauer Berg and watch the slow rhythm of life. I meant to have a stay without any museum visits included, but I managed to visit Gemäldegalerie already earlier, and yesterday I just happened to wander to another museum, Neues Museum, which - besides its name - doesn't offer anything new to see, but old: Egyptian museum and papyrus collection and Antique sammlung. I walked in because of two reasons: first, I though that there could be something colour related stuff, which always interests me, and secondly, I visited this collection when I visited Berlin for the first time, in 1991, when the wall was already down and parts of the East-Berlin were echoing emptiness. (Then it was April too and the weather was random: I bought a cheapest t-shirt from some shop around Checkpoint Charlie, because it was SO hot, and all my shirts had long leaves; a couple of days later I took some photos of young Russian soldiers in the eastern side of the city, while snow was coming down, I should search the old photos and scan them.)

Neues Museum was opened about five years ago renewed, but my memories from over twenty years ago are so cloudy, that I don't remember if the museum was then at the same building or not. I remember, that Nefertiti's bust piece wasn't so well guarded and then we could take some photos of it - or at least there weren't four guards to guard the head. And then (as I remember) there weren't so many people at the museum. This time there was so strange feeling in the room. There were people just enough to make a perfect circle, which walked slowly and silently around Nefertiti's bust piece - everyone wanted to see the statue from different angles. The circle moved slowly counterclockwise in total silence, only some sniffs of a crying (!) woman mixed with some sounds coming from outside the room. I seldom have such a strong desire to record anything to video but I would have really liked to record this strange museum rite somehow.

The thought about going to museum somehow always makes me feel tired, but this experience was inspiring. I collected some colour facts to my notebook, but I also had some time and found many places to sit (and think, and read) at this magnificent building. I took about couple of hundreds of photos of old, wrecked walls, which had been left visible here and there - material for future pictures.

And yes, I somehow just wandered in, half accidentally. In Berlin I have realized my Random Prints project for the fourth time (randomprints.blogspot.com, facebook.com/randomprints). In this project I leave random prints in their envelopes around, for random people to find. This year I have made a numbered and signed edition of The Fragrance of Skies. Three weeks is a short time to leave 90 envelopes around, especially, when the weather has been rainy and windy and I can't even consider leaving paper letters to parks or benches. I have left some envelopes to public trolleys and subway, some to restaurant tables and here and there, but the easiest places to leave envelopes are the bookstores. It's easy to slip an envelope under a book pile or between the covers. I have left some envelopes to the bookshops at center and also some prints to the book departments of Modulor and Boesner shops, but also to the bookshops of the museums. Yesterday I almost went to Alte National Galerie to see Friedrich's Monk by the sea painitng, but there was a sign downstairs, that the work isn't now shown, so I skipped the museum itself and walked straight to the museum shop. (By the way, Monk by the sea has had an enermous influence to my works shown here in Berlin right now, especially to the series Where the wind ended and People on their islands). After leaving the Alte National Galerie I thought about spreading some Random Prints envelopes to other Museum Inseln museum shops too. Neues Museum is there right next to Alte National Galerie, and when I learned that the museumshop is inside museum instead of being right there where you walk in, I bought a ticket without thinking anything.

During these last few weeks, drifting around has become an lifestyle.

Toscanan auringon alla

...jos se Suomen kesä oli olevinaan kuuma, niin mitähän tämä on? Firenzessä päivät ovat olleet melkoista henkistä pystyssäpysymisharjoitusta ja asunnolle paluun rankin hetki on koittanut aina alaoven avauksen jälkeen: neljä kerrosta rappuja hissittömässä vanhassa talossa (ja kerroskorkeuskin on ainakin puolitoistakertainen...) Jalat ovat ihan riesuina, kun aina sitä ajelehtii jonnekin kauemmas maisemien magnetoimana, vaikka olisi tarkoitus käydä ihan vain vieressä vilkaisemassa kaupungin tohinaa. Mutta väsymyksen ja läkähdyttävän kuumuuden saa pestyä hyvin pois raikkaassa suihkussa - ja (!) asunnossamme on tuuletus (todellinen viiletin :))

Viikko on mennyt kuitenkin aika rauhallisissa merkeissä, eikä varsinaisiin turistipyydyksiin ole vielä osuttu. Mercato centralissa kävimme heti ensimmäisenä päivänä, mutta se nyt sattuu olemaan lähin ruokakauppa. Järkyttävän hyvää ruokaa! Asunnolla on ollut ruhtinaallinen aamupala- ja iltapalatarjoilu, vaikka ei ulkonasyöminenkään mitään kallista ole. Varsin täyttäviä leipäsiä saa muutamalla eurolla. On vain niin kuuma, ettei tee mieli syödä mitään.

Prepaid-liittymän hankkiminen mokkulaan oli melkoinen show, kun kaupassa tietenkin otettiin terrorismin pelossa henkkareista kolmet kopiot ja nimikin laitettiin kolmeen kohtaan. Mitään APN-osoitteita tai muita ei sidedishina tullut (eikä olisi tullut kuittiakaan, ellei olisi tajunnut pyytää), joten eihän nettiin päässyt ekalla yrittämällä. Seuraavana päivänä TIMin liikkeessä löytyi sentään jotenkin englantia puhuva tyyppi ja voi kyllä sanoa, että palvelu oli loistavaa ja ystävällistä, vaikka ongelma ei sitten ratkennutkaan. Lopulta päädyin läppärini kanssa kahvilaan, jossa oli free wifi ja jossa pikku nörtittärenä googlasin ratkaisun. Kävi kieltämättä mielessä, että kannattikohan tuo liittymän osto, kun ko. kahvila on vieressä, eikä siellä joutunut edes antamaan henkkareitaan (kuten Italian laki vaatii) - mutta viimeksi tänään, kun katselin menoreittiä Lastra a Signaan, oma pikku nettinen oli enemmän kuin hyödyksi!

Alkuviikosta hankimme myös liput Leonard Cohenin keikalle, joka järkätään ensi keskiviikkona Santa Crocen aukiolla, mutta muutoin päivät ovat menneetkin vain päämäärättömään vaelteluun - itse olen poikennut useammassakin Gelateriassa ja Timpasta on tullut jo yhden levykaupan vakioasiakas... Tänään kumminkin päätimme käydä lähikylässä, Lastra a Signassa, joka sijaitsee 10-20 kilometria Firenzen ulkopuolella (oppaiden arviot olivat 8, 12, 16 ja 18 km - siitä voi valita). Junalippu maksoi 1.90 ja matka kesti ehkä vartin, joten ei kaukana jokatapauksessa. Olin lukenut, että siellä järjestetään nyt jonkinlaiset juhlat Antica Fiera di Mezzagosto, jotka perustuvat muinaisroomalaiseen perinteeseen ja ovat sittemmin olleet Neitsyt Marian juhlat.

Pohjoismaisina turisteina saavuimme kaupunkiin kohtuulliseen iltapäivän aikaan kahden maissa vain huomataksemme, että kaupunki on tyhjä (jäätelöbaari oli onneksi auki, melkein kaikki muu olikin kiinni). Juhlat alkoivat plakaatin mukaan viideltä ja siinä main sitten kaupunki alkoikin hiljalleen herätä henkiin ja kojuja alettiin rakennella katujen vierelle. Kuuden maissa alkoi jo oikeasti olla ihan juhlan tuntua: näimme Firenzen lipunheittäjien kulkueen ja lipunheittoakin ja söimme ihan perinteistä toscanalaista papua, leipää ja paistettua lihaa. Taisimme olla pienen kaupungin ainoat turistit; kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja selkeästikin ulkomaalaiskontakti hämmensi enemmän kuin täällä Firenzen keskustassa. Täytyy ylpeänä sanoa, että suoriuduin aika hyvin italiaksi (ja viittomalla). Lopulta lähdimme jo kymmenen vaille kahdeksan junalla takaisin Firenzeen - vaikka tuntui, että juhlat vasta alkoivat käynnistyä.

Mutta vaikka matkalla vielä vähän harmittikin aikainen paluu, ihan hyvä varmaan antaa jaloille vähän rauhaa, koska huomenna on taas pienimuotoinen maratonpäivä: kirppari ja kaikenlaista muuta pientä...

Mukava uutinen Suomestakin: Art Fair Suomesta meni heti ekana päivänä työ! Vielä kaksi työtä myytävänä, niin ei tarvitsisi miettiä tuota poishaun organiseeraamista ensi viikonloppuun... Uh.

Random prints -projekti on vaiheessaan: kirjeitä olen jättänyt ehkä parisen kymmentä, ja kontakteja on tullut kolme. Raportoin tilanteesta myös Facebookissa Viljelen loput kirjeet parin seuraavan viikon aikana, toivottavasti loputkin löytävät kotinsa.... :)

The Black Keys — Tighten Up

[Äärellä - Near. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm.]

Vein eilen yliopistolle muutaman työn varainhankintakampanjaan liittyvän gaalan taidehuutokauppaa varten. Viime vuonna valmistunut vanhojen valokuvien ja uusien piirrosten ja pintojen kollaasi, Äärellä (Near) ei vain jotenkin ole sopinut mihinkään suunnittelemaani näyttely-yhteyteen ja olen vähän miettinyt, että mitä sen kanssa tekisin - joten olen varsin tyytyväinen, kun sillekin löytyi nyt paikkansa tässä maailmassa. Tai eihän sitä vielä ole löytynyt: nyt saa sitten jännittää, huutaako tuota uniikkiteosta kukaan, vai jääkö se hyljättynä johonkin nurkkaan.

---

Aika on ollut jotenkin tahmeaa ja tänään oli ilmakin sitä. Koko päivän on ollut sellainen tunne, että kohta tulee taivaalta gallonittain vettä - mutta ei sitä sitten tullutkaan, vaan pitkän pinnistyksen jälkeen aurinko. Lähdin puolen päivän jälkeen Beckerille täydentämään numeroimattomien kuvien kansioita, mutta kaikenlaisten kummallisten sattumusten vuoksi matka venyikin melkein tuntitolkulla :) Lopulta päädyimme Timpan kanssa Lounaispuiston kioskille syömään alkupalana mustekalarenkaita ja kuuntelemaan lintujen moniäänistä konserttia. Paluumatkalla ihmettelin, kuinka kevät osaa pitää kiirettä, kun sille päälle vaan sattuu: pari päivää sitten puut olivat vielä ihan lehdettömät ja nyt ne jo selkeästi vihertävät. Ensi vuonna pitää yrittää lepytellä kevättä jotenkin tehokkaammin. Aina oppii.

Voisi sanoa, että erikoinen päivä. Kerrassaan.

Autokat - Innocence

Palasimme perjantaina Suomeen ja eilen kotiin. Yksi kuva esimakuna Islannista, mutta lisää kuvia ja matkakertomusta on tulossa, kunhan ensin ehdin asettua ja selata läpi kaikki noin viisisataa meiliä, jotka odottavat lukemistaan + hoidan alta pari kiireisintä työjuttua. Reissu oli 4h-luokkaa (hurmaava, hilpeä, hektinen, hieno), mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu siltä kuin olisi ollut unta vain. Jossain välissä varmaan taas muistaa päivien oikean järjestyksenkin. Ja ylipäätään, että mitä on tullut tehtyä. Tällä hetkellä ei päästä tyhjenny mitään järjellisessä formaatissa, eikä verbaliikka riitä asialliseen kuvailuun.

Lähimuistissa on tällä hetkellä lähinnä paluupäivä ja eilinen. Aamuherätys perjantaina oli klo 4, jotta ehdimme yöpymispaikka Grottasta pois ennen vuoroveden nousua (jolloin paikka muuttuu saareksi). Keflavikin lentokentällä ehti syömään pienen aamupalan ja sitten jo pääsikin koneeseen (tällä kertaa Timppa ei maihareineen yllättävästi piipannutkaan turvatarkastuksena, mutta joutui luopumaan laukkuun unohtuneesta terrorismin mahdollistavasta nestemäisestä saippuastaan. Turvatarkastusvirkailijamies oli hirmuisen osaaottavan näköinen). Lentokoneessa oli myös Nightwish ja eräinenkin fani jo järkyttyi, kun en ollut pyytänyt nimmareita lahjaksi - ei nyt käynyt ensimmäisenä mielessä. Olisihan se ollut kiva lisä vaikka johonkin tuliaisiksi poimimaani laavakiveen tai simpukankuoreen.



Perjantaina ennen ilotulitusspektaakkelia testasimme englantilaisen kaapissa muutamia kuukausia uskallusta odottaneen spotted dick -säilykepurkkijälkkäriherkun valmistamista. Yllärihyvää! Eilen Timpan synttäreitä juhlittiin syömällä kunnolla alkupaloineen pääruokineen kaikkineen Kynsilaukassa. Varmasti junan kanssamatkustajat olivat ilahtuneita siitä miellyttävästä tuoksahduksesta, joka seurasi pilvenä ympärillämme.


---

Islannissa olisi pitänyt olla mukana jonkinlainen äänten tallennusvälineistö, koska kaiken muun lisäksi myös äänimaailma oli outo ja kiehtova. Vaan kyllä rokkikin kuulostaa hienolta taas.

Dick Dale - Misirlou

Päivä meni vaelteluksi. Taas. Töitä sain aamulla tehtyä vähän ennenkuin kone alkoi kenkkuilla. Suljin sen ja päätin samantien pitää taukoa, kun oitis en löytänyt itsestäni rohkeutta kokeilla masiinan uudelleen käynnistämistä. Ja minnekäs muualle päädyinkään kuin taidetoimikuntaan lukemaan sanakirjaa. Pääsin perisyntiin saakka.

Anttilan levyvideomikälieneeosastolta löysin kympillä palikkapelin GBAhani ja tottakai sen päädyin ostamaan, vaikka tili takuttaa kohta nollaa. Eikä törsääminen siihen loppunut: piti käydä Coffee Housessa pikku välipalasella ennen näyttelyn avajaisia Käsityön museolla. Oikeasti alkoi harmittaa, että kamera ei viime aikoina ole kulkenut matkassa. Pitää visuaaliselta puoleltaan tyytyä arkaaiseen grafiikkaan - valitsin tähän mielestäni optimaalisimman suorituksen, jonka olen koskaan tehnyt graafisen suunnittelun saralla. Lisää voi käydä katsomassa museolla.

Kotiin palattua olen ruumiillisesti lähentynyt vihanneksen tasoa, mutta sähköpostissa oli sen verran mukavia työjuttuja, että oikein innolla odotan, että pääsen niiden kimppuun. Tänään ei ehkä enää mitään suurta saa aikaiseksi, mutta huomenna uuden energian vallassa.

Fiona Apple - Oh Sailor (6Music Hub Session)

Näkymätön mies laskeutuu laskuvarjolla Jyväskylän raunioille.

Eilen oli aivan täydellinen leijanlennätyssää. Jyväsjärven jäällä ei ollut hirveää tungosta, mutta ihan mukavasti ihmisiä kyllä. Täytyy käydä lennättelemässä jatkossakin, varsinkin, kun saan uuden leijani kuntoon ja kun on vähän energisempi olo.

Torstai meni taas vaelteluksi. Aamulla soitin hammaslääkäripäivystykseen ja puolelta päivin pääsin korjauttamaan haljenneen hampaani kuntoon. (Seuraavan ajan olisin saanut jo 13.11., mutta koska en ollut aivan varma, milloin Timpan Helsingin näyttelyn avajaiset ovat, siirsin päivämäärän omaehtoisesti joulukuun alkuun. Päivämääriä jakeleva täti sanoi, että odottaa vain, milloin jakaa "huomisen" aikoja, mutta ensi vuodelle. Hammaslääkäreitä on kuulemma niin vähän.) Paluumatkalla poikkesin taidetoimikuntaan tointumaan, kun se nyt siinä vieressä sattui olemaan. Ellinooran kanssa päätettiin lähteä taidemuseon Vessan avajaisiin (aka naistenpäivän kutsuille) syömäsession kautta. Juttu jossain vaiheessa poikkesi perhosiin ja Lepidophobia-työhöni ja Ellinoora yhytti paikalle Nooran, jolla on perhosaiheista tanssia työn alla. Pääsimme lopulta sinne taidemuseollekin, jossa luonnollisestikin keskusteltiin henkeviä shamppanja- ja suklaatarjoilun lomassa.

Torstain pitkäksi venyneen hammaslääkäripyrähdyksen jälkeen perjantai meni vähän puuroisemmin. Myöhästyin palaverista (joka sinänsä oli antoisa) ja kotiin palatessani olki kohtuullisen kipeä olo. Eipähän tarvinnut valita kaksien avajaisten, yhden syntymäpäivän ja yhden muuten vain tapaamisen välillä. Ilta kului kotona sohvannurkassa muhien.

Hot Puppies - How Come Your Don't Hold Me Anymore

Eilen oli taas varsin kummallinen, vaellusjohtoinen päivä. Kävin Raijan kanssa Figarossa lounaalla alipukeutuneena (90% ravintolan väestä liehui iltapuvuissaan - ...vanhojen päivä) ja sen jälkeen kahveella ja kaakulla Karoliinan kammarissa, josta matka jatkui välitaukoetappiin taidetoimikuntaan. Ainakin sanakirjaa luettuani lähdin kotimatkalle, mutta päädyin rättiväsyneenä lepäämään Beckerille (itseasiassa piti käydä moikkaamassa Maria piharakennuksessa, mutta hän oli ehtinyt jo lähteä). Jäin sitten Nooran kanssa jutustelemaan, kun en jaksanut heti lähteä kotiin - ja hups - sitten olikin kello jo kuusi ja taiteilijaseuran kokous. Olin siinä vaiheessa kyllä jo niin tiltissä, että tuolilla pysyminen oli oikeasti jo sinnittelyä. Mutta tulipahan edustettua.

Tänään en ole vaeltanut sitäkään vertaa. Tuli nukuttua kunnon unet, mutta silti zombievaeltelu ei ole loppunut ja päivä on muutenkin mennyt huonossa deja-vu -hengessä. Netti seisahtui ihan niinkuin puoli vuotta sitten ja vaikka katkos kestikin vain nelisen tuntia, ehdin jo ladata itseni semipaniikkiin. Onneksi kuitenkin helpotti, kun näki Euroviisufinaalin superfinalistien (heh) mustan rivistön. Osaa tämä kansa sentään oikeaa väriä käyttää.

Lottovoittokin tipahti. Tosin pienin mahdollinen, mutta saa sillä sentään kaksi copic-kynää ja vielä jätskin tai pari.