Love Is Hell - Love Is Hell

[Poissa 60. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Äkkiä se kolmiviikkoinen taas vierähti. Tänään Lahden näyttelyn purku: työt pakettiin ja kuljetus takaisin Jyväskylään. Näyttely loppuu neljältä, joten vielä voi pari tuntia elää toivossa.

Aamupäivällä ehti käydä virkistämässä mieltään ja sieraimiaan Ween Maan Wiljassa Lutakossa. Täytyy kyllä sanoa, että viime vuosi jätti hyvän maun, joka tänä vuonna aika hyvin haihtui. Jotenkin olisin kaivannut myyntiin muutakin kuin muovipussiin pakattuja leipiä ja maustevalkosipuleja ja salaattikastikkeita ja sekavan näköisiä käsityö-säilyke-jotainkaapinpohjalta -pöytiä. Eikä myyjätkään olleet kovin hövelissä markkinavireessä. Onneksi sentään yhteen kirjoitus virheet säilyttävät kotikutoisen arvonsa vuodesta toiseen.

Itsensä kehittäminen on aina tarpeellista - kunhan pääsisi vain nyt kehittämään itseään johonkin. Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivia kursseja aiheista, kuten mySQL, php, ruby on rails, flex/air, flash(in integroiminen tietokantoihin yms.), mutta luoja paratkoon täällä missään mitään kursseja on. Ainakaan järjellisen hintaisia - en haluaisi maksaa tonnia kahden päivän kurssista. Tosin niitä kalliitakaan en ole nähnyt. Onneksi Animoitu liike -pajaan liittyen huomenna järjestämme itse (ie. Live Herring) Animata-koulutusta työpaja-avustajille ja parin viikon päästä on tulossa Lumière40100, joten ei tarvitse ihan aivojaan rusinoittaa.
Eikä käsiäkään. Taito-keskuksessa vietetyn opetusviikonlopun jälkeen hakeuduin käsityökouluun oppilaaksi ja kävin siellä jo viime torstaina savea koskettelemassa. Hienoja pyöryläisiä symmetrisiä maljoja ei syntynyt, mutta erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin laattoihin...

Hyvää vastapainoa ministressille, joka nurkan takana vainoaa. Pieniä juttuja ja ikuista säätöä ja se perusongelma: mihin aika oikein menee?

Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

YouTube, ystäväni. Hyvä tietää, että siellä on apinoita töissä.

Jos nyt saisin listattua kaikki koneiden toimimattomuudet ja muut, niin entrystä tulisi niin pitkä, että sitä luettaisiin vielä joulumarkkinoillakin. Pääasia sentään, että olen saanut muutaman työn printattua parin viikon päässä häämöttävää Wanhan Woimalan näyttelyäkin varten, joskin kysymyksessä on varavaihtoehdon varavaihtoehdon varavaihtoehtojuttu. Luulenpa, että siitä saattaa kohtalaisen ok tulla silti, kunhan tässä saisi nyt kaikki laitteet vielä alistettua omaan tahtoonsa. Paperikutsuja emme taida tähän näyttelyyn edes tehdä; sähköviesti tavoittanee tarpeeksi - sitten, kun on aikataulu speksattu kuntoon.

Tänään kylläkin oli niin hieno päivä, että mikään masiinoiden veivausvaiva haittaa laisinkaan. Risto oli takonut tekemääni pronssikoruun hienon rautakiinnikkeen ja jämäkän nauhan (ja mahan seutu herkkänä, kun painava pronssikoru on pitkässä ketjussaan pompotellut sen päällä koko päivän). Melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka hienosti kiinnitys oli tehty toiveitteni mukaisesti, vaikka verbaliikkani tilauksen annossa oli äärimmäisen heikkoa. Blogaan kuvat, kun saan loputkin korut käsittelystä.

Sain läänintaiteilijuuden bonuksena tänään nipun liikuntaseteleitä, mutta kylläpähän tämän päivän urheilut tuli hoidettua paperin roudauksella. Nyt on kuitenkin huusholli täynnä hyvää paperia. Vielä kun ne jotenkin jaksaisi raahata sängyn päältä pois, niin voisi jossain välissä ajatella nukkumistakin.

----

Kukas sitä kissaa nostaisi ellei häntä itse? (...joo, tässä oli toipumisaikaa) Onnistuin kuin onnistuinkin laittamaan todistusanomukseni ajoissa ja pitäisi siis valmistua toukokuussa. Tunnenkin itseni jo täysin valmiiksi.

Ian Gillan - Mutually Assured Destruction (M.A.D.)

Toukokuu! Juhuu!

Jätin lopputyöni ja ensi viikolla puristan vielä muutamat puuttuvat opinnot kasaan. Esseitä on koneellani, vaan en niitä Moodleen pääse laittamaan, koska Moodle vihaa minua. Olen menneellä viikolla todistanut täysin erilaistakin oppimisympäristöä, jonka Harjulan Anssi oli koonnut kirjastoalan porukalle, joten jonkinlainen usko hyvienkin oppimisalustojen mahdollisuuksiin elää. Olikin mielenkiintoinen keskiviikko, kun kävin puhumassa web 2.0:sta kirjastotyöntekijöille - jotenkin oli hauskaa huomata, kuinka erilaiset asiat muodostuivat vaikeammiksi ja helpommiksi kuin esimerkiksi monilla kädentaitoalojen ihmisillä. Ja ihan kiva, kun ainakin itsestä tuntui, että kurssi meni kohtuullisen hyvin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä rästityöt pois, maanantaina puuttuvat koulujutut ja jospa sitten vähitellen pääsisi kunnolla kesän näyttelyjen tekemisen pariinkin. Harmittaa valtavasti, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi saa toteutettua alkuperäistä ideaani, mutta sovellan jotain. Joka tapauksessa: tähän mennessä tekemiäni kuvia saa ostaa paitsi Beckeristä, myös Kuopiosta Galleria Carreesta ja Tampereelta Kapriisista. Omat sivuni päivittelen ajantasaisemmiksi, kunhan ensimmäiset työt alkaa olla plakkarissa.

Olipas tylsä entry. Mutta vappupäivän jälkeen tavallisuus on aina tylsyyttä.

Tyler Rix - Eliza's Aria

Kas, Live Herringiin liittyvästä lopputyöstäni saattaa tullakin jotain. Tämä voi kyllä kuulostaa jonkun korvaan ihan hirveältä, mutta: olen nauttinut kirjoittamisesta. En tiedä, tuleeko työstä hyvä vai huono - todennäköisesti jotain siltä väliltä - mutta ainakin se on laittanut itselleni ajatuksia päähän. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni paras keino jäsentää asioita ja tuntuu, että varsinkin tällä kertaa olen saanut kirjoitettua konkreettisiksi lauseiksi monia sellaisia asioita, jotka ovat vain häivähdelleet ajatuksen varjoija jossain aivokoppani takaseinustalla. Pää tuulettuu kirjoittaessa. Tieteellisyydestä ei ole kyllä tietoakaan ja erilliskierroksella poistan kaikki sulkeiset sivuhuomioineen - joita on rajaton määrä.

Nyt, kun en ole aikoihin kirjoittanut "paperille" pidempiä ja "järjestelmällisiä" juttuja, huomasin, että yhdellä paperilla pysyminen on itselleni äärimmäisen hankalaa. Mieli on tottunut monimuotoisempaan asian käsittelyyn ja ajatuksenkulku hypähtelee aiheesta toiseen, ja jos jostakin yrittää etsiä oikean kohdan, ajatus tyrehtyy alkuunsa ennenkuin paikka kirjaimille löytyy. Vaikeinta kirjoittamisessa oli siis asettaa teksti yksilinjaiseen järjestykseen; helpointa sen tekeminen olisi ollut hypertekstimäiseen muotoon, jossa irrallisiin osasiin olisi voinut linkittäytyä muistakin kohti kuin edellisestä luvusta.

Mutta näillä edetään.

Fleet Foxes- Mykonos

Prhna, kun en saanut kuvaa siitä hienosta virheilmoituksesta. Onneksi OpenOffice osaa palauttaa työt, eikä vain latele virheilmoituksia niinkuin Word tekee. Mutta tämä kuva todistaa selkeästi, että olen alkanut tehdä kouluhommia!

Aamupäivä sujui toimistolla läänintaiteilijan hommissa, iltapäivä Sohwilla lounalla Soilen kanssa ja nyt ilmeisesti pitäisi ilta sujua koneen ääressä. Tuo virheilmoitusten ja ihmeellisten piippausten kavalkadi oli kyllä konetta käynnistettäessä niin murskaavan moniulotteinen, että se olisi pitänyt saada jotenkin nauhoitettua.

Huomenna valjastan tämän ison koneen taidetuotannon pauloihin ja läppärin sanojen pukkaamiseen, niin eiköhän tästä vielä kulttuurillinen tehotuotantolaitos saada aikaiseksi.

Kasabian - Vlad the Impaler

He-eeei! Onneksi sentään Google ja tämä jylhä markkinatalouden maailma ymmärtää minua: Google ilmoitti näin pääsiäispäivän kunniaksi ohjeet mainosrahojen vastaanottoon. Lykkäsin muutama kuukausi sitten väliaikaiselle Coloriasto-väriarkistosivulle pari settiä Google-mainoksia, ihan vain kokeeksi ja saahan sieltä jonniin verran taskurahaa näköjään. Muutamakin ihminen kehoittanut tekemään niin myös Coloriaston emosivuston Coloria-sivuston kanssa, jossa kävijöitä on oikeasti aika paljon, mutta jokin pieni antimainossirunen sydämessäni estää niin tekemästä. Itseäni mainokset lähinnä aina ärsyttävät, vaikka olisivatkin vain tekstiä ja liittyvät aiheeseen, joten Colorian aion pitää mainosvapaana tantereena. Enkä aio sitä kaupallistaa tai sen käyttöä rajoittaa (...kiitos vain lauantai-aamuna sähköpostiin tulleesta pitkästä kehityssuunnitelmasta, kuinka Coloriasta saataisiin maksullisena palveluna kaikki rahat pois - mutta ei kiitos. Aiheesta ehdin jo purkaa lauantaina sydäntäni mm. loistavaa Kulutusjuhla-blogia ylläpitävälle Mari Koistiselle, joten en jaksa enää tähän vuodattaa ahdistustani ulkomaailman kaupallistamispaineista.)

Mainoksista puheen ollen: ei tämäkään sitten mikään uusi juttu ole (Päivän Uutiset 95, 25.4.1888):


Pistäytyminen Tampereella viime viikolla sujui yllättävän hyvin, varsinkin, kun pääsin autokyydillä pois, eikä tarvinnut sulloutua torstain täpötäyteen pääsiäisjunaan. Koulutus on sujunut hirmuisen nopeasti; tuntuu kuin syksy olisi vain muutaman viikon takana. Vaikkakin rästiin jääneitä tehtäviä taitaa osallani olla aika paljon, enkä nyt aio mainita koko lopputyötä ennenkuin se oikeasti on valmis. Viime kerralla tajusin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: valmistua joko toukokuussa (kaikki muut valmistuvat aikaisintaan kesäkuussa) tai sitten reippaasti syksyllä. Vielä kuukausi sitten toukokuu oli ihan realistinen optio, nyt alkaa hetki hetkeltä vaikuttaa siltä, että syksy taitaa olla todennäköinen vaihtoehto. Kesäkuu ei käy, kun tarkoitus olisi pistää näyttely jos toinenkin pystyyn.

Wanhan Woimalan kesäkuiseen näyttelyyn on onneksi ideoita koossa, vaikka toteutus ei ole todenteolla alkanutkaan. Muutenkin artsuilurintamalla menee suhteellisen hyvin: töitä on mennyt jonkin verran Beckeristä ja lisäksi niitä on luvattu ottaa myös muualle myyntiin. Viime viikolla sain kutsun yhteen helsinkiläiseen galleriaan sekä kesän yhteisnäyttelyyn että yksityisnäyttelyä pitämään, mutta lykkään lisänäyttelyiden ajattelemisen siihen, kun saan tuon ensimmäisen näyttelyurakan ohi. Ja ehkä vihdoin ne omat printtinettisivunikin ajantasalle (...suutarin lapsilla jne.) Ja ArtFairin dedis olisi 20.4., mutta ehkä sekin jää tänä vuonna, kun toivontaitkin on täyteen buukattu.

Revere - The Escape Artist

Aika kiitää vimmattuna, mitään ei meinaa ehtiä. Iitissä on näyttely ollut esillä jo muutaman viikon - Värikeskuksessa on esillä Olipa kerran... -printtejä ja muutamia väreihin liittyviä juttuja, mm. vanhoista kirjojen kansista ja metsän antimilla värjätyistä neulesivuista koostetuista Metsän tarinoita I-III -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä on päällimmäisenä projektina Live Herringin maailmaan saattaminen. Projekti on taas osoittaunut suuremmaksi kuin kukaan ajattelikaan, mutta tällä kertaa näyttää olevan kohtuuhyvin hallinnassakin. Live Herringistä ja sen sivuprojekteista piakkoin rutkasti enemmän...

Viime viikko oli kohtuullisen paniikinomainen. Alkuviikosta oli kaikenmaailman kaavakkeiden täyttöä, pidin ehkä huonoimman koulutuksen ikinä, olin juurihoidettavana hammaslääkärissä ja loppuviikoksi päädyin Tampereelle suu särkien. MindTrek oli oudon tyhjä kokemus: tuntui, että samat asiat saan verkkolehtiä lukemalla puolet nopeammin, selkeämmin ja tiiviimmin ilman tuotemainoksia. Tampereelta onnistuin palaamaan sillä junalla, joka tuli ajallaan, joskin lippujonossa ehdin jonottaa huolestuttavan pitkän ajan. Kotiin kuitenkin pääsin.

Perjantai meni koko viikon (tai no, kuukauden) jälkeisen väsymyksen seurauksena verrattain adhd:lla, mutta se anteeksi annettakoon tämän kerran. Opintosessiot herättivät jälleen enemmän ajatuksia jälkikäteen kuin tunnilla, mutta sama kai, milloin se ajatus mobilisoituu, kunhan se vain tapahtuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin sata neljä kertaa hitaammalta, kun istuu pulpetin takana.

---

Ja mitä on tapahtunut aidolle ihmistenkyyläysviihteelle? Big Brotherin keskustelupalsta on täynnänsä off-topiceja ja tälläkin hetkellä siellä on toppina "Suomenkielikö vaikeaa" ja "Saatana saapuu Moskovaan". Grrr.

Cold War Kids - Something Is Not Right With Me

OMG! OMG! Liityin viikko sitten PS3 Networkiin, pistin rahaa walletiin ja latasin torstain ja perjantain välisenä yönä itselleni Ratchet and Clank: Quest for Bootyn. Pelasinkin sitä jo yhden perjantai-illan, jonka armollisesti julistin itselleni vapaa-ajaksi. Hyvältä vaikuttaa ja räiskiminen helpottaa kokonaisvaltaisesti tässä ylitäydessä elämässäni. Secret Agent Clank on vielä kesken, mutta se on PSP:llä ja ajattelin urhoollisesti säästää sitä opiskelureissujen junamatkoja varten. (Viime viikolla tuli ensimmäinen etätehtävä, mikä aiheutti kieltämättä lievää hilpeyttä: Kuvaa työpaikkasi johtamisjärjestelmä. Eh. Tota. Mitä?)

Tässä sitä luovuutta tosiaan tarvitaan.

Vihdoinkin olen alkanut palautua hiljalleen arkeen ja saanut jopa töitä tehtyä ja joihinkin meileihin vastattua. Reissusta palattaessa odotti laatikossa muutamakin mielenkiintoinen meili ja tällä viikolla on tullut pari lisää sekä tutuilta että vennoilta, mutta yritän suhtautua kaikkeen työpuoliseen tällä hetkellä jonkinmoisella kliinisyydellä, etten upposukella kalenterimerkintöjeni alle. Pää on alkanut taas suoltaa omiakin projekteja siihen malliin, että pitää pidellä korvista kiinni, ettei koko hökötys irtoa.