Middleman — Good To Be Back

[Das Cabinet des Dr. Caligari. Toisinto III / Reprise III. Pigmenttimustetuloste, 11x32cm (+marginaali), ed. 10.]

Olen lokakuun kuluessa hiljalleen tullut siihen tulokseen, että Korpilahden näyttely on todennäköisesti hienointa, mitä olen koskaan saanut aikaan ja tuskin tulen ainakaan lähiaikoina saamaan aikaan mitään yhtä hienoa. Tämä nyt ei tietenkään ollut hirveän hyvä mainospuhe tulevalle Beckerin näyttelylleni... jota yritän kiireen keskellä työstää loppuun. Harmittaa, kun olen joutunut luopumaan niin monesta suunnitelmastani, että alkuperäinen idea alkaa olla raato vain, mutta onneksi muuta on tullut tilalle. Ja kismittää, kun en hoksannut dokumentoida koko suunnitelman elämänkertaa alusta loppuun, koska nyt on lopulta ajautunut ihan päinvastaiseen suunnitelmaan ja moni varma idea on jo muuttunut ihan joksikin muuksi. Mutta oman näköinen näyttely siitäkin kuitenkin tulee.

Jos ehtii tulla. Välillä ajan riittäminen kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen tuntuu ihan toivottomalta prosessilta - nukkuminenhan on aina mukavaa, mutta ajoittain sen pakkotarve tuntuu turhauttavalta, kun vuorokauteenkaan ei saa tunteja lisättyä. Toisaalta, ihan hyvä, kun tekeminen ei ole monotonista omien projektien vääntöä, vaan kaikki päivät tuppaavat olemaan laidasta laitaan erilaisia. Tänään kävimme taidetoimikunnan kanssa kokoustamassa Joutsassa Haihatuksen tiloissa, huomenna päivä kuluu Plankkon vuosikokouksessa ja torstaina ja perjantaina valmistellaan Live Herringin organisoimaa PRIMÄÄRIT-elokuvaperformanssia, joka saa ensi-iltansa Ilokivessä 28.10. klo 19.30 (lisätietoa: PRIMÄÄRIT - Sami van Ingen + Henri Lindström & Alex Zubkerman).

Kaikessa fiksuudessani olen vihdoin ymmärtänyt myös sanoa ei muutamille näyttelykutsuille ja muille projekteille, vaikka tiukkaa se on joidenkin juttujen kohdalla tehnyt.

Don Cavalli — Gloom

Created with Admarket's flickrSLiDR.

Missäkö luuraan? No, täällä!

Live Herring '11 -tapahtuman lisäksi on tapahtunut kaikenlaista pientä riemua ja suruakin, mutta perusasiat on ihan samalla tavalla kuin muutama viikko sittenkin: paperi on edelleen hakusessaan (testaaminen viikonloppuna edessä), töiden kanssa on tolkuton kiire ja kaikki piuhat hukassa.

Viime viikonloppuna olin arduinotyöpajassa ja tutustuin vähän arduino-ohjelmointiin ja elektroniikkavärkkien väsäämiseen. Olipa outo tilanne, kun jotenkin on pitänyt itseään niin väsyneenä, ettei odota oppivansa mitään - ja sitten, kun hahmottaa asioita oman mukavuusalueensa ulkopuolelta ja varsinkin, kun osaa itsenäisesti soveltaakin niitä (vaikkakin hyvin pienessä mittakaavassa)... No, nyt ymmärrän, mitä sana voimauttaa tarkoittaa oikeasti. Olen ledivalon vilkkumisenergialla toiminut koko viikon.

Taustalla oli tietenkin myös se, että tuntee olevansa kokonaan uuden maailman portailla tekemistensä suhteen. Työpajaa ennen ehti nähdä Live Herring '11:ssa Marko Timlinin valosensoriesityksen ja Niinimäen Matin esittelyn omista kodinkonesoittimistaan. Meininki samalla saralla jatkuu: tänään taidemuseolla Antti Ahonen Koelsesta (Kokeellisen elektroniikan seurasta) ja huomenna Koelsen avoin työpaja taidemuseossa.

Tiistaina kävin Korpilahdella juttelemassa Emalipuun ja Höyrygallerian Ullan kanssa nettisivuista ja muista säädöistä. Sovittiin aikataulut ja tulevia projekteja... Ihan mieletön tila! Tuskin maltan odottaa, että se on valmis.

Sisäinen minäni on tällä hetkellä syvästi riehaantunut kaikista tulevista mahdollisuuksista.

Ja Ranskan lentoliput on hyvän ystävän ansiosta hankittu. Siitä lisää myöhemmin.

Duran Duran - Before the Rain

[Vieras 4. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Sain vihdoinkin itseni lauantaina liikkeelle virkistyshenkisesti ja käväisin Kipakoitten tapaamisessa Mäki-Matissa. Ihan älyttömän rentouttavaa tavata avoimia ja innovatiivisia ihmisiä kiireettömästi ja hyvässä meiningissä. Vaikka tuli vähän työjuttujakin puhuttua. Tarkoitus olisi kuitenkin jotenkin edesauttaa käsillätekemisen terapiaa vähän eteenpäin; on se konkreettinen käsillä tekeminen kuintekin niin palkitsevaa tässä bittien maailman ympäröimänä. Pieni hengähdystauko irti tästä maailmasta.

Huh. Alkuvuosi on kyllä vilahtanut ohi ihan hetkessä. Turun näyttely (Vanhan Raatihuoneen Galleria Timpan kanssa) on avattu ja pystyssä vielä pari viikkoa (viimeinen esilläolopäivä 6.2.) - juttua ei ole kyllä näkynyt Turun sanomissa vielä... saa nähdä tuleeko vai vaietaanko kuoliaaksi. Äänekosken Hoikkassalissa reilun viikon päästä aukeavan näyttelyn sopimukset, tiedotteet ja muut pressimatskut on hoidettu perille, nyt olisi vielä näyttelytöiden tekeminen + viimeistely. Aion viedä esille Harmoniassa kolme vuotta sitten esillä olleet metallipohjaiset Kuolinnaamiot ja niiden lisäksi ensiesityksensä saavat ("isoina" kuvina) Vieraat-kuvasarja ja yksi laserprinttaukseen pohjautuva installaatio, mikäli sitä kokoon ylipäätään saan.

Turun näyttelynpystytysreissu oli raskain tähän asti, mutta ehkä vasta alkua tulevalle keväälle... Ainakin lohduttaa tieto siitä, että olen selviämässä kuivalle maalle parista jättisuuresta projektista, huolimatta siitä, että käytännössä olen hiirenkäyttökiellossa. Mitenkähän tämä tilanne ratkeaa leipätöiden suhteen? Muutama on vähän kiikun kaakun: ikävä pettää asiakkaan odotukset, mutta ei sitä oman terveytensä kustannuksella kuitenkaan voi toimia. Asiat sumpliutunevat omalla painollaan.

Live Herring '11 -tapahtuman järkkääminen tuntuu onneksi vielä ainakin tässä vaiheessa ihan terapialta kaiken muun säädön rinnalla: iso urakka takana, menossa ja tulossakin, mutta samalla innovoivien ja itseohjautuvien ihmisten ja hienojen projektien kanssa työskentely on henkisesti niin palkitsevaa, että työn määrä unohtuu.

Nyt pitäisi rauhoittua hieman ja tyhjentää pää omista ideoista, että pääsisi purkamaan kunnialla rästisumaa. Työpäivä pitänee aloittaa kahvitauolla ja välipalalla.

Hook And The Twin - Bang Bang Cherry

[Poissa 6. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

(Hei! Tästä biisistä tulee mieleen Osmondsien White Horses, uiii, uiii)

Eilen sain hoidettua hirmuisen määrän pieniä nippelihommia Live Herringin toimintaan ja pariin kevään ekstraharrastukseen liittyen. Sisäinen järjestyspoliisini heräsi: kaupasta lähti mukaan työkalupakki, joka pyhitetään näyttelytyökalujen suojapaikaksi - ettei tarvitse joka näyttelyn alla myllätä asuntoa katosta lattiaan jotain kadonnutta nippeliä etsien. Kun ne kuitenkin ovat siellä samassa saavuttamattomassa paikassa, jossa ovat myös parittomat sukat ja suurin osa kuulakärkikynistä.

Mielessäni on siintänyt suunnitelma kolmen suurehkon uniikkityön sarjasta ja tällä hetkellä on menossa tarkka budjetin lasku. Näyttää pahasti siltä, että tänä vuonna saan ainakin projektin hylätä mielestäni, mutta ehkä ensi vuonna?
...Joskin olen varautunut siihen, että loppuvuosi sekä ensi vuoden alkupuolisko menee aika reippaasti Live Herring '11 -tapahtumakokonaisuuden säätämiseen. Olemme vielä jääneet ilman apurahoja projektin kanssa, mikä siis tarkoittaa käytännössä unettomampia öitä ja hirmuista ilmaistyötaakkaa - mutta sisällöstä emme suostu tinkimään, kun kerrankin on kuitenkin kehykset toteuttaa jotain vähän suurempaa.

Mutta kolikoiden kimalluksen siinto silmissäni istutan tähän kohti mainostauon: kaikkien kukkarolle sopivia kortteja (á 2€) on saatavilla tällä hetkellä Jyväskylässä Galleria Beckeristä ja Jyväskylän taidemuseosta sekä Galleria Harmoniasta. Oma korttivarastoni on tällä hetkellä loppu, mutta kunhan saan niitä taas teetettyä, niin mainostan sitten oikein isoilla kirjaimilla :)

Beckeriltä olevat kehystämättömät teokseni saa kaikki kotiin 10€ kuukausihinnalla ja suuremmat kehystetyt 20€ kuukausihinnalla - joten visuaalista iloa tarjolla puolella siitä, mitä Elisan viihdepaketti maksaa!

Oi, miten kevään juhlijat voisivatkaan riemastua, kun lahjapaketista kääriytyisi ulos jotain ylevöittävää ja mieltä kohottavaa! Niiden, joilla ei ole keväällä juhlia ja jotka olonsa siksi kurjaksi tuntevat, on tarjolla samaa pakettia lohtushoppailun merkeissä - uusi teos seinällä on kuin kokonaan uusi elämän alku!

---

Parempi ehkä pistää vähäksi aikaa kone kiinni ja mennä tönöttämään tuonne pihalle kesäsateen viilentävään pisarointiin.

Two Door Cinema Club — I Can Talk

[Poissa 155. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Reilu kuukausi sitten olin sitä mieltä, että rauhoitan tämän vuoden näyttelyiltä enkä ainakaan lähde tarpomaan yksityisnäyttelyiden suohon. En vieläkään koe yksityisnäyttelyitä oikein omaksi jutukseni ainakaan perinteisessä formaatissa, mutta viime vuoden näyttelykierros Timpan kanssa sujui kaikinpuolin mainiosti. Tälle vuodelle ei vaan tullut haettua yhdessä näyttelyitä, kun viime vuosi veti aikataulut niin tiukiksi. Nyt vähän harmittaa, kun olisi ollut kiva jatkaa kierrosta tänä vuonna edes yhdellä näyttelyparilla.

Viime viikolla sitten havahduin nimeä paperiin vetäessäni, että hupsis, ikäänkuin huomaamatta kalenteriini on kasautunut ainakin kolme yksityisnäyttelyä tälle vuodelle, vaikka en erityisesti niitä haeskellut. Saa nähdä saanko mitään uutta tehtyä. Päässä vilisee ideoita ja folderit on täynnä puolivalmiita juttuja, mutta jotenkin kaikki muu vain imaisee ajan, jolloin voisin tehdä jotain omaa. Ei edes enää harmita, kun ei ehdi osallistumaan juttuihin joihin on kutsuttu ja joihin olisi kiva osallistua. Lähinnä vain ärsyttää aina, kun joutuu repimään seinältä alas muistilappuja projekteista, joihin ei ehtinyt mukaan.

Vaan en valita: viime viikko oli merimiesköhästä huolimatta tämän vuoden antoisin. Keskiviikkona Live Herringin vieraaksi saapui Sami van Ingen, joka illalla esitteli Just One Kiss -leffansa ja torstaina ja perjantaina sitten veti kokeellisen elokuvan työpajan. Paitsi, että projektien järjestely on aina rankempaa kuin kuvittelee, tämä ainakin maksoi itsensä takaisin kunnolla. Toisaalta: innostuin filmistä välineenä ehkä vähän liikaakin - pitäisi yrittää keskittyä nyt puolihallinnassa oleviin, ettei taas häröilisi kaikkialle. Jotain maagista siinä omassa parin sekunnin filmissä kuitenkin oli. Filmin riipiminen ja raapiminen jatkuu kotona...

[EDIT: (Hienoa. Yritin täydentää juttua, niin se intoutui tuplaantumaan, samalla otsikolla, mutta eri päivämäärillä. Kai se on pakko uskoa, että toistan itseäni turhan paljon.)]

Noisettes - Don't Upset The Rhythm

[Poissa 80. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tänään on ollut kovasti artsupainotteinen päivä. Aamulla odotti meilissä sähköposti, jossa tiedusteltiin neljän teoksen hintaa. (Hieno temaattinen jatko eiliselle: onnistuin myymään teoksen puhelinmyyjälle!) Vaikka kauppoja ei lopulta koskaan syntyisikään, on aina hienoa kuulla, että joku on löytänyt kuvistani jotain itselleen. Päivä virittyi duuriin heti alussaan.

Työpaikallakin tuli käännyttyä: Lumière40100-palaverissa sain käteeni oikein NUIJAn, jolla kolautin palaverin alkaneeksi ja loppuneeksi. Loistavaa! Hankintalistalle pitää saada kyllä oma nuija - jollain tyylikkäällä respektikoristuksella.

Lahden näyttely häämöttää parin viikon päästä ja julisteiden, kutsareiden ja pressin rustaaminen olisi ajankohtaista. Nyt. Näyttelyn sisältö siis pitää lyödä lukkoon myös. Piti viedä galleriaan esille yksi flash-juttu, mutta en saa ajoissa valmiiksi, joten jää odottamaan parempaa elämää. Harmittaa kyllä. Mutta aion viedä Lahteen kolmen työn kombinaation: pimennettävään huoneeseen (johon piti tulla se flash) Wanhassa Woimalassa alkukesästä esillä olleen Poissa -sarjan inkarnaation ja toiseen huoneeseen yhdistelmän parin vuoden takaisesta Harmoniassa esillä olleesta Olipa kerran... -näyttelystä ja Jämsässä ensi-iltansa saaneen Muualla-näyttelystä. Nimeksi tullee siis luontevasti Olipa kerran muualla. Heh. Tätä mielikuvitusta ja verbaliikkaa on vaikea hillitä.

Etenkin jännittää se, miltä tuo Poissa-sarja tulee näyttämään: pienessä luonnonvalottomassa tilassa se tulee olemaan totaalisesti erilainen kuin mitä se suuressa, korkeassa ja ihanan valoisassa Wanhan Woimalan tilassa oli.

Tänään, kun poistuin kaupasta, tuntematon nainen pysäytti minut ja sanoi, että meidän näyttelymme olisi pitänyt olla Wanhassa Woimalassa koko kesän, hänellä oli sitä ikävä. No, niin minullakin.

Justice / Uffie - Tthhee Ppaarrttyy

Tämä aurinkoinen kaunis päivä alkoi kuplivan riemuisasti: Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta kiiri kotiin viesti, että olen saanut Coloriaa ja Coloriastoa varten apurahan!

Sitäkin paremmalla fiiliksellä siis olen pakkaillut reppuani reissua varten. Koska viikonloppu sujuu pronssisissa merkeissä Iitissä, en itse pääse näkemään illan showta: tarjolla tänään olisi MetalkinG (lisää Live Herring -sivuilla). Mutta te muut: tervemenoa Jyväskylän taidemuseon Holvin alagalleriaan (Kauppakatu 23) tänään perjantaina klo 19, sisäänpääsy on ilmainen, joskin ihmisiä mahtuu sisään rajallinen määrä.

Viestin loppuhuipennukseksi poiminta toissaillan keskustelusta:
T: Mitähän on runous ruotsiksi?
P: Dikt on runo... Diktatur?

King Trigger - The River

[Ihmisiä lattiassa III. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)]

Kunto petti totaalisesti, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

Tarkoitukseni oli tammikuun aikana toteuttaa yksi jo kauan päässä pyörinyt kuvasarja, mutta artsuilut on saaneet jäädä sikseen, kun tämän vuoden elämä on valunut eteenpäin puolikuntoisena raahustaen. Menneellä viikolla sentään olin muutamana päivänä ihmisten ilmoilla ja näin, että maailmassa on oikeita ihmisiäkin. Torstaina oli varsin mukava päivä - kävin semiluennoimassa, kertoilemassa omasta työstäni ja vähän muustakin ja homma meni ihan hyvin. Hyvä niin, kun tuntui, että edellinen asialliseksi tarkoitettu performanssi meni komeasti penkin alle.

Kodin kulttuurikohennusprojektikin sai alkunsa. Kyllästyin siihen, että postilaatikosta tulee nykyään melkein vain laskuja ja mainoksia sekä kauppojen pirkkayhteishyviä, eikä Rumbassakaan tunnu olevan enää ikinä mitään lukemista, joten päätin kerralla kohottaa taloutemme seuraavalle kulttuuriselle tasolle. Tilasin Aku Ankan.


ps. Torstain Keskisuomalaisessa Live Herring -työryhmä poseerasi varsin näyttävästi kahdellakin sivulla ja juttu oli oivallinen. Aiemmin tänä vuonna kolmipäinen läänintaiteilija on saanut huomiota Hesarin kulttuurisivuilla, mutta omasta mielestäni tämän julkisen läänintaiteilu-uran ehdoton huippu on pääsy Hesarin tietovisaan alkuvuonna! Sitä on aika vaikea ylittää...

Guillemots - Get Over It

Fujiya & Miyagi - Knickerbocker

Eilen tein ihanan rentoutumistyöreissun Korpilahdelle, Ullan ja Arton hoiviin. Meillä on työn alla pitkään haudutettu nettisivuprojekti (ja markkinointi-innovointiprojekti), joka on vihdoin saanut tulta alleen - nyt käydään sanoista tekoihin. Ideoita tuli valtavat määrät ja kokeellinen alku on lähempänä kuin kukaan uskoisikaan. Eilistä on kyllä vaikea mitenkään pitää työpäivänä, koska kokonaisuudessaan bussimatka hurmaavissa aurinkoisissa maisemissa, kahvin nauttiminen vanhassa, natisevassa koulurakennuksessa ja puhuminen kahden hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa oli pään tyhjennystä kaikista pienistä, väsyttävistä asioista. Tilalle tuli uutta ja raikasta, ideoita ja intoa. Tuon reissun jälkeen tekisi mieli alkaa heti työstää Ullan ja Arton projektia, mutta pitää sen verran pidätellä itseään, että saa muut tällä viikolla valmistuvaksi luvatut projektit tällä viikolla valmiiksi.

Kotona siis kova kuri ja järjestys. Välillä meinaa usko loppua työprojektien edessä, mutta juuri äsken - valtavan deadlinetaiston voitettuani - koin niin palkitsevan voiton hekuman, että tällä onnistumisen tunteella pärjää hyvin ainakin ensi viikkoon. Jotain palkitsevaa on myös siinä, kun saa sähköpostia tyhjemmäksi - asioiden toteutuminen konkretisoituu jollakin, vähän konkreettisemmalla tavalla, kun työpostin määrä vähenee. Varsinkin, kun tällä viikolla olen kerrankin saanut enemmän meiliboksistani pois kuin mitä sinne on tippunut.

Meilit ja muut yhteydenotot ovat myös saattaneet lievään hämmennyksen tilaan. Ilmiselvästi elokuvan ja mediakulttuurin läänintaiteilijan paikka on noteerattu - en oikein muutakaan syytä keksi sille, että tämä viikko on alkanut ihmeellisine elokuvakyselyineen, jollaisia ei aiemmin ole juurikaan tullut. Ei hanke-esittelyjä tällä kertaa kuten avajaisissa, vaan ihan silkkaa mielipidekyselyä. Eilen eräs bloggaaja halusi haastatella minua siitä, mitä mieltä olen suomalaisesta indieleffatuotannosta - en vastannut kiireeni takia ja ennen kaikkea siksi, ettei suomalainen indieleffatuotanto ole minulle kovin tuttua. Tänään on tullut kahdesta eri mediasta kysely siitä, että mitä mieltä olen uusimmasta Bond-leffasta. Olin kummankin puhelun tullessa keskellä kiivasta taistelua deadlinea vastaan ja täysin keskittynyt töihini, joten minulla ei ollut aikaa vastata kumpaankaan - mistä toinen haastattelijoista suorastaan ärsyyntyi. Muut haastattelijat suhtautuivat ymmärryksellä haluttomuuteeni vastata, mutta tuo yksi vihastunut jäi jotenkin vaivaamaan - milloin kyselyihin vastaaminen on tullut pakolliseksi? Vasta jälkikäteen hoksasin yhdistää, että ehkä tämä leffakyselyinnostus tosiaan liittyy alkuvuodesta alkavaan läänintaiteilijan mantteliin. En tiedä, velvoitetaanko läänintaiteilijoita kaikkiin puhelimesta ropsahtaviin kyselyihin, mutta tarkoituksemme on kyllä olla SuperAktiivinen kolmikko SITTEN, kun työrupeamamme oikeasti parin kuukauden päästä alkaa. :D Minun puolestani yhteydenottoja ja ideoita saa kyllä postitella meiliin niin paljon kuin haluaa - kaikki aktiivisuus työryhmäämme kohtaan on tervetullutta! - mutta ainakin omalta osaltani kykenen keskittymään läänintaiteilijuuteemme liittyviin juttuihin todennäköisesti vasta vuoden alusta. Yritän toki jo tämän vuoden puolella vastata / reagoida kaikkeen, mihin oma aikani ja resurssini riittävät, mutta vuoden loppuun saakka keskityn tämän hetkisiin töihini ja tällä hetkellä esillä olevaan Live Herring -näyttelyyn liittyviin juttuihin. Näyttelyn osaltakin tosin kyselyt ja haastattelut voi osoittaa Soilelle, joka on tällä hetkellä Live Herring -projektisihteerinä töissä arkipäivisin näyttelyn päättymiseen saakka; yhteystiedot Live Herringin nettisivuilta: www.liveherring.org. Sivulta voi myös muuten käydä katsomassa kolmipäisen läänintaiteilijan viralliset potretit.

Ja näyttelyyn kohta käy myös oma tieni, kunhan saan vielä pari asiaa alta pois.
(Ah, joo, ja urastani tekstiilitaiteilijana ITE-tekstiilitaiteilijana myöhemmin.)

Keane - Spiralling

Väliaikauutisia... Sisältää kiitoksia ja vinkunaa. Koska edellisestä tilityksestä on muutama viikko ja lehtiä lukemattomat tutut luulevat minun taas joutuneen jonkun avaruudellisen abduktion uhriksi, lienee aiheellista antaa pieni tilannekatsaus. Kaikenlaista uskomattoman hienoa on tapahtunut, mutta myös aika synkkää ja kurjaa, joten kultainen keskitie on ollut viime viikot vähän hukassa. Enkä varmaan koskaan ole ollut yhtä käsittämättömän väsynyt kuin nyt olen. Pitäisiköhän taivuttaa perinneklisee toisinpäin? Onnellinen, mutta väsynyt...

Live Herring -näyttely on nyt valmis ja esillä; kiitos kaikille ihmisille, jotka sen kokoamisessa auttoivat. Avajaisissa jaettiin vieheistä tehty kalaisia avaimenperiä ja suklaasilakoita näyttelyn pystyttämisessä suuren työn tehneille ja paikalla olleille taiteilijoille, mutta ehdottomasti suurimman työn teki Live Herring -projektisihteeri Soile, jolla ei hermo pettänyt eikä langanpäät pudonneet käsistä kertaakaan. Näyttelyn pystytysaika oli hirmuisan lyhyt ja resursseihin nähden näyttely on melko vaativa, joten jo siksikin olen ylpeä työryhmästämme! Eikä homma suinkaan ole vielä ohi. Normaalisti hengähdystauko koittaa, kun näyttely on kasassa, mutta tällä kertaa se koittaa vasta, kun näyttely on ohi - jos sittenkään. Lisää tekstiä ja kuvia näyttelystä www.liveherring.org.

Näyttelyitä edeltävänä päivänä saimme kuulla kesken pystytystouhujen, että Live Herring -työryhmä (Soile Ollikainen, Ilkka Kuukka ja minä) on valittu Keski-Suomen uudeksi elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijaksi! Urakkamme alkaa ensi vuoden alusta. Lähdimme tietenkin hakemaan toimea tosissamme, mutta meille jo haastattelutilanteeseen pääseminen oli melkoinen erävoitto - kyseessä on kuitenkin työryhmä, eikä vastaavantyyppistä ole kai aiemmin edes yritetty. Joten kun tiistai-iltana tuli puhelu valinnastamme, olo alkoi tuntua suhtkoht surrealistiselta. Kokonaisvaltaisen väsymyksen vuoksi ainakin itselläni uutinen ja jonkinlainen käsitys päätöksen seurauksista on alkanut vasta nyt valua aivosoluihin saakka. Kaikki kiitos ennakkoluulottomalle Keski-Suomen taidetoimikunnalle, joka valinnallaan aiheutti itselleen enemmän töitä perusasioiden setvimisessä!

Live Herring '08 -näyttelyn avajaispäivänä suhina olikin melkoinen. Käytännössä aika meni viimeistä tippaa myöten pieneen tekniseen ja sisältösäätöön ja lehdistön kanssa juttelemiseen. Käsittämätöntä, kuinka vaikeaa väsyneenä on löytää tavallisiakin sanoja; toivottavasti pausseja haastatteluihin vastatessa pidettiin syvällisenä pohdintana... ¬_¬. Niinhän siinä kävi, että kotiin ei ehtinyt edes välillä juhlaan valmistautumaan. Vastaanotto sekä näyttelystä että läänintaiteilijuudesta oli hienoa. Kiitos kaikille onnittelijoille! Läänintaiteilijuus toi ainakin neljä ihmistä kertomaan jo näyttelyn avajaishumussa ideoitaan ja tulevia hankkeitaan, mutta valitettavasti en muista tällä hetkellä kuin yhden ja senkin vain suurinpiirtein... Asioiden overload avajaisten yhteydessä on haihduttanut dataa päästäni, mutta palaamme varmasti asiaan sitten, kun oikeasti aloitamme työt vuoden vaihteessa.

Jonkin verran sentään on pariin menneeseen viikkoon mahtunut omaa aikaakin, kun viime viikonloppuna osallistuin Käsityön museolla Roskaseminaariin. Seminaariin tulivat myös mm. Anne ja Ulla, joten asian lisäksi tarjolla oli myös viime aikoina harvinaisia ihmiskontakteja! Seminaarin jälkeen vietimme levollisen keskustelun täytteisen illan ruoan parissa thairavintolassa. Ylevässä seurassa kerrassaan: pohjaalaasen pikavierailijan, korealaisen (!) tekstiilitaiteilijan ja keskiaikapioneerin kanssa.

Artsuilupuolellakin on asiat hienosti. Iitin lokakuinen näyttely on nyt päättynyt ja saanen kuvat takaisin noin viikon kuluttua, kokonaisen saattueen kera (siitä todennäköisesti myöhemmin enemmän). Kaksi teostakin myin näyttelystä, joten on kovin jouluinen mieli siltä osin - ja toivottavasti kohta löytyy uusi CS4 koneella surraamassa! Timpan kanssa haimme yhdessä näyttelyaikoja (yhtä aikaa, mutta erilliset näyttelyt) kahdesta galleriasta, Porista ja Lahdesta ja näyttää siltä, että meillä on todennäköisesti näyttelyt ensi vuonna molemmissa (Wanhan woimalan lisäksi). Yksi pitkän aikaa hauduksissa ollut kirjaprojekti on taas elvytyksen alla (tällä kertaa minun ziljoona vuotta sitten kirjoittamani, kaverini kuvittama) - kuvitusprojekti käynnistynee ehkä keväällä. Ja sain tilauksen uusista värityskuvista. Pitää siis pistää myös itse kynä liitämään paperin pintaan.

Koneeni ei muista feissin tunnareita (enkä minäkään), mutta ei myöskään sitä, kuinka selain avataan, kuinka Photarin pitäisi toimia ja mistä löytyy kovalevyasema, joten molemmat me tässä työhuoneessa olemme samanlaisia hengettömiä hiippareita tällä hetkellä. Odotan tilanteen kohentuvan ensi viikon alussa tapahtuvan provinssivierailun ja loppuviikkoon suuntautuvan Tampereen tehokoulutussession ansiosta.

Ah - ja nukkumisen.