maanantaina, helmikuuta 14, 2005

Sivulauseita

Viime viikkoinen unen minimointi ja viikonlopun multimeediotapaaminen Tampereella ovat syövyttäneet elintoimintoni. Pelkään, että aivosolut alkavat popsahdella, ellen kohta nuku pitkään ja rauhassa.

Eilen aamulla lähdin muutaman tunnin yöunien jäljeen Tampereelta Jyväskylään, mutta väsymyksestä huolimatta sain aika houkuttelevan idean uuteen työhön. Suunnitelma on lähinnä vielä ihan runkoa vain; varsinainen sisältö on jalostumatta, mutta tein itselleni aika kattavat muistiinpanot ja nyt jätän asian muhimaan. Itselläni ei varmasti riitä tekniset rahkeet toteuttamiseen, mutta onneksi on noita ystäviä, joilla pysyy paremmin näppäimistö sormien alla.

Toisenkin pienen idean junaraiteiden louske toi päähäni. Joku kommentoi Tampereella sanallisesti tuota viimeviikon entryäni pilailukaupan irtokansista ja matkalla aloin miettiä, että siinähän voisi olla keino kerätä esim. taiteilijaseuralle vaikka jonkinlaista projektirahaa: taiteilijat suunnittelisivat artistisella otteellaan uudet irtokannet johonkin haluamaansa merkkiteokseen (Raamattu ja Tuntematon sotilas ovat todennäköisesti varmimpia nakkeja kirjahyllystä löytyväksi - vaikka meillä ei ole kyllä kumpaakaan), niitä painettaisiin rajallinen määrä (ihan painossa vain, nämähän ovat käyttöesineitä) ja myytäisiin pois edullisesti. Kohderyhmänä se yleisö, joka tulee käymään galleriassa ja haluaisi ostaa taideteoksen, mutta päätyy pariin postikorttiin. Kirjan kannet olisivat vähän erilaisia kuin iänikuiset postikortit ja pienet painokset kuitenkin pitäisivät kansitaiteen semiuniikkina teollisesta tuotantoratkaisusta huolimatta. Tämä lähteköön nyt cardware coverware -ideana: poimikoon tuosta ilmaiseksi se, ken haluaa ideaa käyttää ja lähettäköön tänne sitten lopputulosnäytteen. Ja karkkia.

Muuten pääni onkin ollut vain sattumanvaraisten ajatusten läpikulkureittiä. Mitään pysyvää jälkeä ei ole jäänyt viikonlopun aikana mihinkään muotoon.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, ettei joku valita. Karkkia pitää sinun saaman, vaikka haalealla olikin. Se on palkinto avoimista ideoista. Ei ole salailua tämä taiteilijaelämäkään aina.
- Arto, elämäntaiteilija -